Joulun aikaa

 

 Jouluaatto vietettiin tänä vuonna kotona. Täytyy sanoa, että olipa ihanaa kun ei ollut "pakko" lähteä minnekkään ja sai noudattaa ihan omaa aikataulua. Nukuttiin pitkään aattona, vissiin vähän univelkaa tullut viime aikoina. Koirien kanssa pitkä lenkki hennossa lumisateessa. Otin kameran lenkille mukaan ja siltä reissulta tuo edellisen postauksen kuva sekä nämä tässä. Lenkkeilyn jälkeen riisipuuron keittoa ja siinähän sitä aikaa sitten menikin, mutta on se vaan niin hyvää että kannattaa kerran vuodessa uhrata sille aikaa. Ja päikkärit piti tietenkin nukkua kun oli siihen mahdollisuus. Ja sitten taas lenkkeilyä ja ruoan laittoa, lenkkeilyä ja nukkumista. Koirat sai myös vähän extra herkkuja ja tietty pienet joululahjat. Nita rakastaa avata joululahjoja, se on oppinu pentuna avaamisen riemun rakkaalta edesmenneeltä Ronjalta. Demi sen sijaan on alkuun et mitäh ja hetken kun on Nitaa seurannut niin innostuu myös avaamaan lahjoja.

Nita

Joulupäivänä käytiin mun vanhempien luona syömässä, nähtiin siskoa perheineen ja isovanhempia. Samana päivänä sattui jännä juttu kun lenkin jälkeen Demin silmäkulma turposi. Mitään en huomannut lenkillä sattuneen enkä silmässä mitään huomannut, mutta niin vaan turposi silmäkulma. Turvotus laski yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, muutaman tunnin päästä siitä kun turvotuksen huomasin oli se kokonaan jo poissa. Jäi kyllä arvoitukseksi mistä moinen mahtoi johtua. Illalla Pia tuli iltakahville ja voi kun Demi oli iloinen! Pia toi tytöille joululahjan, herkut maistuu ja lelukin on ollut käytössä. Demi kierittää karvaeläinpalloa ympäri kämppää ja nyhtää karvaa irti kun Nita taas haluaa että sitä heitetään ja sitten pääsee samalla sitä vinguttamaan :D

Demi

Joulupyhät sain olla kokonaan lomalla, joten lomapäivistä on kyllä nautittu. Lenkkeilty ollaan paljon ja siitä nautittu. Demi on viimeisen viikon aikana kärsinyt ajoittaisesta pahoinvoinnista ja uni on maittanut. Kyllähän se vähän tiineeltä vaikuttaa, mutta perjantainahan se vasta sitten selviää.

24.12.2014

HYVÄÄ JOULUA

kaikille ystäville, tutuille sekä blogin lukijoille!

Odottavan aika on pitkä

Eipä ole tullut päiviteltyä. Harvakseltaan ollaan treenattu, on ollut kaikennäköstä muuta hommaa ja tavallaan treeni intokin vähän kateissa. Demin kanssa vois treenata ihan kunnolla, sehän tykkää, mutta kun ei tavoitteita nyt just ole, kun vaan odotellaan ja odotellaan. Kun tietää että ehkä se pitkä pentulomakin on edessä niin jotenkin tuntuu ei niin tärkeälle treenata ja tavoitteita ei nyt ole vielä asetettu. Toki tavoitteita olen miettinyt ensi vuodelle, mutta tässä vaiheessa ne tuntuu melko kaukaisilta. Ollaan kumminkin lenkkeilty ihan normaaliin tahtiin ja vaikka lumi olis ihan jees, niin mä tykkään kyllä kun maa on ollut sulana ja pääsee todella hyvin lenkkeilemään minne vaan, eikä tartte liukastella.

Edellisen päivityksen jälkeen, Nita on ehtinyt käydä uudella fyssarilla. Nita oli aikalailla jumissa ja ihan uudista kohdista kuin aikaisemmin. Sen koko selkä oli jäykkä, varsinkin keskiosa, eli selän elastisuus on vähän kateissa. Olkanivel lukossa, rintaranka lapojen takaa jäykkä, toinen lonkka hieman jäykkä. Nita reagoi selkeästi käsittelyyn, osa jumeista saatiin käsittelyn aikana auki, mutta ei kaikkea. Saatiin jumppaohjeet ja liikutus nyt ainoastaan ravilla. Seuraava käsittely tammikuun aikana.

Demin kanssa ollaan käyty hakemassa eläinlääkäristä herpesrokoite, seuraava otetaan vielä noin viikkoa ennen laskettua aikaa.

Demi on ollut oma itsensä, normaalia enemmän on kyllä nukkunut ja tissit on vähän turvoksissa. Tosin tässä vaiheessa on vaikea sanoa onko tiine vai valeraskaana. Ultraan mennään parin viikon päästä. Mä en jaksais odottaa! Lenkkeilee entiseen malliin ja vähät treenit mitä tehty on tehnyt innokkaasti. Yks ilta oli kyllä niin söpö tilanne, kun tehtiin merkkiä. Demi meni innokkaasti merkille, odotin että korjaa paikkaa suoremmaksi, odotin  hetken ja Demi vain tuijotteli mua ja heilutti häntää. Se oli vaan niin söpö näköinen ! Uudella merkkikäskyllä korjasi suoremmaksi merkin takana. Alkoi muuten tarjoamaan kosketusta merkillä, hups. Nitalle aloitin nyt myös merkkiin tutustumisen. En muistanutkaan ettei se välttämättä ole ihan helppoa, varsinkaan samoilla metodeilla kun Demin kanssa. Demihän on opetettu kosketusalustan kanssa, mutta Nita ei osaa kosketusalustaa ja kun sitä ensin yritin opettaa niin sain aikaiseksi koiran ja tökkii alustaa kuonolla, ottaa alustan suuhun ja loppujen lopuksi meni merkin taakse maahan. No kyllä me Nitallekkin saadaan merkki opetettua, täytyy vaan nyt ensin miettiä opetanko sille kosketusalustan vai merkin toisella tavalla.

Demin astutusreissu

Edellisestä kirjotuksesta on kulunut hetki aikaa ja tässä on tapahtunut kaikennäköstä sitten viime kirjoituksen.

Demiltä otettiin ekat proget heti perjantaina 22.11, jotta tiedettiin missä mennään. Juoksut olivat juuri alkaneet joten proget oli matalalla. Viikonloppu odotettiin ja maanantaina Pian kanssa autojen vaihto ja Demi lähti Pian matkaan. Mäntsälässä kävivät uudelleen progessa ja papakokeessa, proget edelleen matalalla. Viime talven nopeasti edennyt juoksu oli vielä tuoreessa muistissa, ja viime kerrasta viisastuneena päätettiin että matkaan lähtevät mielummin etukäteen kuin myöhässä. Eläinlääkäri suositteli uusia progeja torstaina ja ne otettiinkin mutta Ruotsissa. Maanantai meni lentolippuja järjestäessä, sanonpa vaan että eipä ole ihan helppo nakki saada koiraa lentokoneessa ruumaan, varsinkin kun pienille lentokentille lentää suurimmaksi osaksi vaan minikokoisia koneita. Lentojen järkkääminen aiheutti kyllä mulle ihan hirveen stressin. Onneksi pääsivät matkaan tiistaiana ja kahden lennon taktiikalla matka sujui hyvin. Demi selvisi ensimmäisistä lentokokemuksistaan hyvin. Oli normaali itsensä kun pääsivät Ronnebyhyn.

Juoksut olivatkin sitten tällä kertaa ihan "normaalit", eli proget nousi normaalivauhtia. Tämähän tarkoitti sitä, että Pia oli Demin kanssa matkassa pikkasen ajoissa, mutta mielummin niinpäin kuin myöhässä. Demi pääsi sulhonsa mukana mm. haku ja esinetreeneihin kun piti tekemistä keksiä päivien ratoksi :)

H-hetki tuli ja astutukset onnistuivat. Nyt odotellaa sitten kuukausi ennenkuin tiedetään tuottiko Ruotsin reissu toivottua tulosta.

 Fighter ja Demi

Demi ja Pia tulivat eilen myöhään illalla kotiin. Ihanaa oli saada rakas mussukka takasin kotiin. Oli kyllä jo ikävä tuota hassua tyttöä. 

Jos Demin pennut kiinnostaa, kannattaa tutustua kennel Lumipilven kotisivuihin. Sieltä löytää lisää tietoa pentueesta :)

Voisin jossain vaiheessa itsekkin kirjoittaa muutaman sanan tästä yhdistelmästä, joka miellyttää itseäni kovasti. Fighterin kahdella eri reissulla nähneenä, teki hän heti muhun lähtemättömän vaikutuksen. Fighterin suku on myös harrastajan näkökulmasta kiinnostava.

Tarkat pojat

Eilen oli Nooan aksatreenit. Päätin ottaa Demin mukaan turistiksi. Nooa oli todella kiinnostunut Demistä, haisteli takapäätä ja alkoi lipittämään. Kävi heti mielessä, että onkohan Demillä nyt sitten juoksut. Mitään veritippoja ei meidän lattioilla ole näkynyt, mutta Nooan käytös erosi tavanomaisesta hurjasti. 

Treenattiin Nooan kanssa aksat, tehtiin kivaa rataa. Muistutuksena itselleni, vastakäännös pitää tehdä rauhallisesti jolloin Nooa kääntyi todella hyvin, hosuen venähti käännös. Persjättöä pitää usklataa tehdä, pitää muistaa liikkua reippaasti ja tehdä persjättö ajoissa. Pelkkä takanaleikkaus pituudelta muurille ei kääntänyt kunnolla, vekkaus ja sen jälkeen takanaleikkaus toimi hyvin. Päällejuoksut luki hyvin. 

Treenien jälkeen pyysin kaverin koiran "tsekkaamaan" Demin. Tämä kaverin uros on kokenut astuja joten ajattelin että kunhan näkee vielä sen reaktion niin voin olla melko varma Demin juoksuista. Tällä uroksella tasan samat reaktiot kuin Nooalla. Kotiin ajaessa soitto Pialle, apuvaa, Demillä taitaa olla juoksut. Kotona pyyhin Demin takapään ja kappas vaan muutama pieni veritippa ilmaantui paperille. Lenkin jälkeen pyyhin uudestaan ja aamulla taas, eikä paperilla mitään. Oltiin jo päätetty että aamusta ajetaan Mäntsälään ottaan proget. Mielessä kävi että oonko kuvitellu koko touhun. Aamulla aikasiin Mäntsälään jonne jäätiin odottelemaan, että jossain välisssä ottavat progen ja papan. Papakokeen tulos saatiin heti, munasolut vielä raakileita ja progen tulokset saatiin päivällä. Proget oli matalat, joten juoksu onneksi vasta just alkanu. Seuraava proge maanantaina ja sen jälkeen selviää koska Demi lähtee reissuun. Hitsi kun on jännää ja samalla niin ihanaa. Näitä juoksuja on niin kovin odotettu :) 

Ja olen niin  iloinen, että otin Demin mukaan treeneihin ja onneks pojilla on tarkat nenät :) Olis muuten voinu nämä juoksut jäädä huomaamatta tai olisin huomannu ne vasta myöhemmin...

Repputokoilija

Nyt kun auto on korjaamolla, niin tulipa käytyä treenimässä ihan vaan reppuselässä. Jollekkin tämä on varmasti arkipäivää, mutta ei mulle. Mun mielestä on vaan niin helppoa mennä autolla treeneihin koska autosta löytyy sitten kaikki treenikamat mitä vaan voi tarvita. No nyt piti kumminkin treenisuunnitelman lisäksi miettiä mitä sinne reppuun pakkaa ja ketään ei ehkä yllätä etten ihan kaikkea muistanut ottaa mukaan. Ja kiire tuli myös kun piti niitä tavaroita viime tingassa etsiä pimeästä varastosta. Kyllä auto vaan on niin kätevä! Mutta onhan tuossa autottomuudessa myös positiivisia puolia. Kentälle kun käveltiin niin saatiin lenkki tehtyä samalla vaivalla :)

Treffattiin Salla ja Tiinan kanssa Tähtiniityn koulun kentällä. Demi sai aloittaa työt. Demin kanssa aloitettiin merkillä, kosketusalusta alkuun merkin takana ja sitten ilman. Kohtuu hyvin muisti merkin, mutta kun sitä alustaa koskettaa niin se valitettavasti siirtyy jolloin paikka siellä merkin takana ei pysy optimaalisena. Teki kumminkin sitten ihan hyviä merkkejä ilman kosketusalustaa. Merkiltä lähetin ruutuun (jonne vein kosketusalustan kun niitä oli mukana vain yksi). Ruutu oli vasemmalla. Demi hoksasi hyvin mun vartaloavun, eli pään kääntämisen ja käden osoituksen. Ruutu oli hyvä! Tein muutaman toiston ja vaihdoin sitten lähetyssuuntaa merkille ja ruutuun. Demi ei nyt hakenut lähintä merkkiä, vaan bongasi kauempana olleet (muiden) häiriö merkit. Piti käydä näyttämässä se lähin merkki ennenkuin hiffasi minne mennä. Tämä merkki oli kuitenkin paljon vaikeampi ja paikka oli vaikea löytää, oli jotenkin hakusessa. Myös näin päin merkiltä ruutuun oli vaikea, ei löytänyt ruutua vaan lähti niille häiriö merkeille. Tein sitten niin että vein Demin merkin taakse ja kävelin ruuutuun näyttämään missä se on, eli iiiost avut. Tämä tuotti tulosta ja sen jälkeen taas onnistui. Ei siis ole ollenkaan itsestän selvää että merkki + ruutu onnistuu molempiin suuntiin. No lisää treeniä vaan ja pitää muistaa heti alkuun helpottaa tehtävää. Sitten seuraamista. Mua vähän kauhistutti, mitä tästäkin tulee kun seuraamista ei olla vähään aikaan ulkona tehty ja varsinkaan häiriössä, mutta sehän meni ihan hyvin. Alkuun Demi edisti aika paljon, mutta sitten musitin Samulin vinkin vähän hitaammasta kävelyvauhdista ja kappas vaan kun Demin paikkakin pysyi paremmin. Hidas oli edelleen hyvä, juoksussa paikka valuu liian eteen. Käännökset vois olla tehokkaampia ja tiiviimpiä, mutta paikallaan käännökset oli hyviä ja voitteko kuvitella, Demi päästi vain yhden pienen piippauksen koko seuruu treenissä. Siitä tietty joutui jäähylle ja se onneksi sai neidin hiljentymään. Meillä ehkä on toivoa ;) Sitten eteenistumisia, jotka alkuun vaikeita vaikka otin läheltä. Toistojen kautta muistui taas mieleen. Sitten noutokapulan kanssa eteenistumisia, läheltä aloitettiin ja kappas vaan sivulle tuloa tarjosi hanakasti. Isoilla avuilla sain muistuteltua eteenistumisen ja taas toistojen kautta onnistumisia tuli. Loppuun muutama vauhtinouto jotka otin loppuun asti, apuja annoin niin saatiin hienot luovutukset edessä. Tauon jälkeen Demi pääsi vielä tekemään paikallamakuun ryhmässä. Demi sai naapurista ison häiriön kun vierustoverilla oli etupalkkana sydäntä. Piilosta näin kuinka Demin nenä meinasi viedä koiraa, mutta useamman kiellon jälkeen lopetti haistelun ja käänsi vielä pään toiseen suuntaan, hyvä. Demin mielestä aivan hirvittävä vääryys kun niin hyvät tuoksut melkein nenän edessä.

Nitakin pääsi vähän hommiin ja voi sitä riemua. Tehtiin ruutua voittaja tyyliin. Virittelyssä bongasi ruudun ja sinnehän se sitten meni ja lujaa! Ja narupalloa palkaksi josta neiti oli kovin iloinen. Muutama suora ruutu ja sen jälkeen vein Nitan itse ruutuun ja otin ruuudn loppuosan, hyvin tuli seuraamaan ja piti paikkansa. Noutoa puisella, ekalla toistolla vino perusasento, joten otin lähempää pelkkää luovutusta ja kun siinä saatiin hyvä perusasento otin uudestaan koko noudon jolloin saatiin onnistuneesti koko liike. Luoksetulon stoppia joka VALUI!!! Ei Nitan stopit tuolla tavalla valu, tai no ekassa ei edes pysähtynty ekasta käskystä! Tehtiin sitten useampi toisto, otettiin pallo avuksi jotta saatiin kunnon stoppeja. Ja loppuun tietty läpijuoksuja, joissa ei edes ennakoinut stoppia, todella epätyypillistä Nitalle. Myös muutama luoksetulon maahanmeno, hyviä olivat. Loppuun paikallamakuu ryhmässä, reilu 4min. Oli hiljaa ja levollisen näköinen.

Ihana aurinko

Viime viikon torstaina Nooan aksatreeneissä tehtiin pitkää rataa. Edellinen kimppis näytti meille miten rata meni ja mitkä oli heidän ryhmälle ne vaikeat kohdat. Rata tuntui alkuun ihan älyttömän vaikealle, kaksi kertaa käveltiin se läpi ohjeiden kera, ennenkuin sain päähäni edes puolet radasta. Vielä muutama kerta ennekuin muistin koko radan. Vinkkejä kuunnellen ja omia suunnitelmia tehden, selvittin radasta oikeestaan aika kivasti. Kepeille oli kovin vaikea kulma, koira lähetettiin kepeille josta se sitten lähti pujottelemaan kohtisuoraan takaisinpäin. Jos aikoi ehtiä niistämään piti päästä todella ajoissa liikkeelle pari hyppyä aikaisemmin käännöksestä. Eli ongelmia oli a) ehtiä tekemään niisto tai b) jos yritti vain lähettää koiran itsenäisesti hakemaan keppejä niin herkästi aukes rintamasuunta niin että koirat hakikin vieressä olevalle putkelle. Myös loppuosassa rataa oli kiire. Tultiin puomilta, suoraan edessä pituus, josta käännyttiin 180 astetta takaisin puomin alta menevään putkeen. Koira tuli putkesta ulos eri puolelle puomia jossa itse oltiin, eli muurille leyeröinti josta loivaan putkeen ja viistossa linjassa hyppy edestä ja seuraava takaa ja taas putkeen. Tämä onnistui kun sain Nooan irtoamaan pituudelle ja siis kääntymään hyvin ja samalla sitten kinttua toisen eteen, jolloin sain hitusen etumatkaa, suurin kiire tuli loivan putken jälkeen kun piti ehtiä tehdä persjättö ja sitten takaakierto ja päällejuoksu seuraavalle hypylle. Muutama kerta tätä loppuakin hinkattiin, mutta tulipa mahtava fiilis kun saatiin onnistumaan.

Viikonloppuna tokoilin koirien kanssa. Demi tekee kivasti eteenistumista. Ei tartte enää ollenkaan apuja kun otan läheltä, kauempaa tarvii olla vähän haara-asentoa. Noutokapulan kanssa toimii myös. Kaukot tekee hyvin kun keskittyy eikä ole liian innokas. Välillä vauhtia on niin paljon, että unohtaa tekniikan totaalisesti. Pääsääntöisesti tekee vaihdot aika kivasti, seiso-istu tulee välillä eteen, muissa pysyy tassut aika mallikkaasti paikoillaan. Jäävissä ollut aikas hyvä, vääriä asentoja harvakseltaan. Seuraamista, lyhyitä pätkiä, edistää edelleen jonkin verran. Käännökset on ollu hyviä, samoin paikallaan käännökset, sivuaskeleet ja peruutukset. Nita tehnyt myös, aika lailla samoja kuin Demi. Noudoissa loppu perusasento parantunut, tekee käännöksen vähän taaempana eikä enää ala kääntymään sivulle vähän mun edessä. Jäävät edelleen hankalia kun niitä sekoittaa. Seisominen kaikista vaikein. Kaukoissa tekniikka parantunut, mutta täysi takatassujen paikallapyysminen vaatii välillä muistuttelua. Aikaisemminhan Nita sai siirtää toista takasta vaihdoissa, mutta nyt ei.

Maanantaina jäi HAU:n tokotreenit, eli Sirken koulutus välistä kun piti viedä auto korjaamolle. Nyt ollaan elelty ilman autoa muutama päivä. Ylihuomenna saan onneks hakea auton pois.

Tänään ajettiin Hyvinkään koirauimalaan uittamaan koiria. Demi oli se "onnellinen" joka "pääsi" mukaan. Tyyppi oli ihan sitä mieltä, että uiminen on syvältä, raukka ei vaan tiedä että tulee joutumaan altaaseen vielä monta kertaa tulevan talven aikana.

EVL mielessä ;)

Purinalla HAU:n porukan tokotreeneissä. Demi oli yksinoikeudella mukana. Demin kanssa päätin nyt vihdoin uskaltaa yhdistää merkin ja ruudun, eli evl:n ruutua. Ensin muutaman kerran pelkkää merkkiä, kosketusalustalla ja sitten päätin ottaa kosketusalustan pois. Merkki oli siis hyvin muistissa. Ruutuun olin myös vienyt kosketusalustan ja itse ruutua ei olla treenattu piiitkään aikaan, moneen kuukauteen. Lähetin Demin merkille joka oli 12m päässä ruudusta. Kun Demi oli merkin takana siirryin muutaman metrin ruutua kohden, muistin katseen ja sitten käsimerkillä ja äänellä ruutuun ohjaus. Demi oli ekalla kerralla epävarma, tarjosi uudestaan merkkiä. Uudella käskyllä lähti hieman epävarmasti laukkaamaan ruutua kohti. Ei koskettanut alustaa, joten odotin ja odotin ja Demi taisi tulla ruudusta vielä poiskin jolloin sain Erikalta ihan aiheesta moitetta. Olisi tietenkin pitänyt kehua koiraa kun se sinne ruutuun tajusi mennä vaikkei alustaa huomannutkaan. No tyhmähän mä olin. Uuudestaan vaan merkin kautta ruutuun. Mun yllätykseksi laukkasi ruutuun itsevarmemmin ja nyt bongasi myös kosketusalustan. Bileet ja palkka! Olipas taitava tyyppi. Tehtiin vielä muutamat toistot merkki + ruutu. Hitto olen kyllä iloinen että tajus tuon noinkin helposti. Sitten taidettiin tehdä luoksetulon stoppia takapalkalla, 2 x stoppi ja 2 x läpijuoksu. Demi tekee kyllä kivat stopit ja läpijuoksutkin onnistui, vaikka ekalla kerralla vähän ehti hidastaa laukkaa. Tunnaria x 2, ensin rivissä ja sitten ympyrä. Hyvin molemmat, tai siis hyvin haistelee ja löytää oman, menee molempiin suuntiin laukalla, mutta ekalla kerralla luovutti sivulle kun ei tajunnut jeesata eteenistumisessa ja tokalla istui vinosti eteen joten peruuttelin muutaman askeleen jotta saatiin suora eteenistuminen tunnarin kanssa. Luovtuksia treenattava vielä paljon.

Jälkitunnelmissa

Sunnuntaina aamupäivällä ajoin Hyvinkäälle, jossa järjestettiin Aktiivicollieiden ihka eka pk koe! Aktiivicolliet on tänä vuonna järjestänyt yhden tokokokeen ja nyt jälkikokeen, siistiä kun päästään järkkäämään kokeita. Kun kokeita järjestetään niin talkoolaisia tarvitaan, joten tämä talkoolainen lähti mielellään jälkikokeen tunnelmia haistelemaan. Ilmestyin paikalle kun alempien luokkien koirakot palasivat jäljiltä, voittajaluokkalaiset olivat vielä maastossa. Niukka lumipeite (lunta vähän siellä täällä) teki useammalle koiralle kepposet, joten muutama koirakko päätti jättää homman kesken heti jäljen jälkeen. Saatiin kumminkin 4 koirakkoa esineruutuun ja tottiskentälle. Demi ja lyhytkarvainen colliepoika Dingo, pääsivät tallaamaan esineruutua. Matkalla esineruutuun oli kaksi jälkeä. Demi haistoi jäljet ja yritti vetää jäljelle, kävi ihan sääliksi kun intoa oli kuin pienessä kylässä eikä Dempula edes päässyt oikeisiin hommiin. Esineruutu oli mäessä, etureuna meni hiekkatien mukaisesti ja ruutu lähti ylämäkeen. Ruudussa oli jonkin verran risukkoa, isoja kiviä, paikoin vähän hankalakulkuinen. Lähiesine oli melko lähellä oikeaa etureunaa, muistaakseni se oli esine joka löydettiin vain kerran, se oli sellainen kapea nahkalärpäke. Takana kaksi esinettä jotka olivat melko lähellä toisiaan. Lopuksi ajettiin Käyttökoirien kentälle jossa suoritettiin tottikset. Kiva nähdä neljä erilaista koirakkoa (bc, sakemanni, 2 x collie). Kokeessa saavutettiin kolme koularia, yksi jokaiseen luokkaan. Onnittelut vielä Pialle ja Sonalle hienosta JK3!!

Kisojen päätyttyä tehtiin pienet treenit Demille. Vauhtinoutoa 650g, hyvällä laukalla molempiin suuntiin. Loppuun asti en pyytänyt tuomaan kun tuo luovutus vielä vaiheessa. Noutojen aikana ammuttiin muutama laukaus, eipä se niistä ollut moksiskaan. Tosin Demihän kuuli niitä jo kisatottisten aikana ja on toki kuullut aikaisemminkin. Hyppyä edestakaisin 80-90-100cm, itseluottamus on kohonnut, ei epäröinyt metrissä enkä muuten minäkään! Lopuksi useampi toisto eteenmenoa. Ja kyllähän se purkille juoksee.

Illalla kotona kävikin sitten sellanen moka joka ei tule toistumaan. Pöydällä ollut panadol hävisi vääriin suihin. En tätä huomannut heti, enkä tarkkaa ajankohtaa tiedä, mutta max 45min ehti kulua. Tajuttuani panadolin kadonneen soitin samantien eläinlääkäriasemalle. Olin ihan varma että nyt mennään ja kiireellä lekuriin, mutta eläinlääkäri laski myrkytysmäärän panadolista ja totesi ettei hätää ole. Eli yksi panadol 1g, ei vielä Demin kokoiselle koiralle aiheuta myrkytystilaa. Ohjeeksi sain kumminkin hakea apteekista Carbo mixiä, kaiken varalta. Onneksi avoinna oleva apteekki löytyi nopeasti ja saatiin Demille haettua hiiliseos. Ostin samalla ison ruiskun, kun tuota carbo mixiä aikas reilu annos piti antaa. Olin ihan varma että taisteluksi menee, mutta tuo ahne pieni possu lutkutti oikein kiltisti myös carbot nassuunsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mulla kyllä pyöri mielessä kaikki maailman kauhukuvat sillä aikaa kun eläinlääkäri tuota myrkytysmäärää laski, mutta onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja hiilellä. Sanonpa vaan, että kannattaa ehkä ostaa kotiin valmiiksi tuota carbo mixiä jos omistat ahneen koiran.

Pullosta tulee 400ml nestettä, meille riitti vähän vajaa 144ml per kerta. Eli tänään sai uuden setin, eli melkein koko pullo meni tähän hoitoon.

Marraskuun touhut

Viime viikonloppuna, lauantaina kokousteltiin Lahdessa. Hietusen oli jännät paikat ajella kun kesänakit autossa tietenkin. Sunnuntaina aamusta vaihdettiin talvinakit alle ja päivllä treffattiin Hyvinkäällä tulevan jälkikokeen valmisteluissa. Pitkästä aikaa näin sellaisia collieihmisiä ketä en ole vähään aikaan nähnytkään, mukavaa oli. Merkattiin isänpäiväkisojen jäljet sekä esineruutu. Tarkoitus oli ehtiä vielä tehdä muualle jälki Demille, mutta eipäs ehditty kun tuli jo pimeä.

Tiistaina nähtiin Pian kanssa Hyvinkääällä 25 varressa. Tehtiin esineruutu ja janatreeni. Demille vietiin 2 esinettä, molemmat ruudun takaosaan, toinen vasemmalle ja toinen oikealle takareunaan. Demi näki kun Pia vei esineet. Esineet olivat Pian, eli vieraita Demille (lasten kenkä sekä tossu). Demi lähti todella hyvin heti ekasta lähetyksestä. Irtosi hyvin ruudun takaosaan ja löysi nopeasti esineen. Luovutuksessa tiputti esineen mun jalkoihin. Pitäis muistaa treenat niitä luovutuksiakin. Uusi lähetys ja taas Demi irtosi hienosti ruudun takaosaan, teki todella töitä eteni reippaalla laukalla kokoajan. Kävi useamman kerran ruuudn ulkopuolella, varsinkin siellä oikealla puolella. Tuli myös pyörimään ruudun etuosaan ja myös täällä ruudun ulkopuolelle. Muistaakseni kolmas lähetys, Pian vinkistä lähetin ihan oikeata sivureunaa pitkin, harhautui taas ruudun ulkopuolelle, mutta sitten sai hajun esineestä, paikallisti sen ja palautti hienosti, nyt myös luovutus hyvä. Toisen esineen löytämisessä kesti paljon kauemmin kuin ensimmäisen, mutta mä olen todella tyytyväinen että Demi tekee todella hyvin töitä siellä ruudussa. Liikku reippaalla laukalla ruudussa, eikä tule kyselemään apuja.

Nita pääsi myös tekemään esineruutua, Nitalle myös 2 esinettä, samat kuin Demille. Nitalle esineet jätettiin ruudun keskiosaan. Nitakin irtos tokalla lähetyksllä sinne ruudun keskiosaan ja taaksekkin, harhaili Demin tavoin ruudun oikealla puolella ja myös ruudun ulkopuolella. Etsi melko kauan esinettä, mutta löysi esineen. Toinen esine olikin sitten vaikea ja tässä Nitalle iski selvästi epäusko, ei uskonut löytävänsä ruudusta mitään eikä enää irronnut ja motivaatio laski. Menin sitten itse ruutuun ja lähelle n. 5m päähän esineestä, näillä avuin Nita löysi toisen esineen. 

Torstaina ehdin vasta puol ysin aikaan hallille ja olinkin ainoa meidän kimppiksestä joka oli paikalla. Treenasin sitten sekä Nooan että Demin. Nooan kanssa treenattiin ihan perusjuttuja mm. eteen irtoamista, takaakiertoja, jaakotusta, saksalaista. Kepeillä avokulma tuotti ongelmia. Täytyy miettiä miten tätä lähtis nyt vahvistamaan koska selkeästi nämä vaikeita, hakeutuu 2-väliin.

Demi treenasi valssia kahdella hypyllä, keinua, puomilla 2o2o, takaakiertoja molemmin puolin kiertäen, eteenirtoamista. Niin ja lähtöjä, tuohan pikku possu on potentiaalinen lähdöstä varastaja! Nissä treeenissä varasti ties kuinka monta kertaa ja hilas pyllyä eteenpäin. Treenattiin siis myös lähdössä pysymistä.

Kotinurkilla treenattu myös pienesti tokoa. Nita tehnyt tunnaria, joka edelleen ongelma, mielentila niin väärä kuin olla ja voi. Noudon loppuosaa, seuraamisessa käännöksiä, kaukoja. Demi tehnyt myös tunnaria, hieno tyttö (ei luovutusta), eteenistumista, noutokapulan luovutus edessä, seuraamisen käännöksiä ja peruutusta, sivulletuloja tarjoamisen kautta, kaukoja, jääviä ja paikallamakuussa tökkimistä (vastustaa muuten oikein hienosti). Hiljasuus kriteeri edelleen ja vaihtelevalla menestyksellä, välillä ihan hiljaa ja välillä taas ääntelee enemmän, jolloin jäähyillään. Ääntelyä tulee tällä hetkellä melkeinpä vain seuraamisissa ja tässäkin lähinnä paikallaan käännöksissä tai peruutuksessa.

Perjantaina toin kotiin ostamani tasapainotyynyn. Tyyny on lapsille suunnattu, mutta tajusin töissä kun mietittiin tyynyn tarpeellisuutta yhdelle lepselle, että hitsi vie, sehän olis paljon kätevämpi ja kivempi kuin meidän tämänhetkinen tasapainolauta. Kotona tietenkin koirien kanssa tyynyn testaus ja kehonhallintajuttuja. Aloitettiin etutassut tyynyllä, tasapainoa hakien, sitten nosteltiin takatassuja vuorotellen. Nämä sujuivat hyvin molemmilta. Etutassut tyynyllä ja lavoista "tönimistä", molemmat vastusti hienosti. Nitalle tuntui olevan helpompaa. Sitten takajalat tyynylle  ja alkuun taas vain tasapainon hakua, eron huomasi etutassut tyynyllä oli molemmille selvästi helpompi. Sitten nostelin etutassuja, molemmilla vaikeata, Nitalla hieman vaikeampaa kuin Demillä. Molemmille vielä "tönimistä", kun takatassut tyynyllä.

Tänään Nina Manner oli kouluttamassa aksaa Purinalla. Etusijalla oli kouluttajat, mutta onneksi oli tilaa myös ei kouluttajille. Osallistuin Nooan kanssa koulutukseen. Koulutuksen aihe: esteosaaminen radalla. Tässä rata jota tehtiin.

Tehtiin osissa eikä keretty tekemään rataa loppuun asti. Vaikeita oli juuri ne kohdat jota epäilinkin, mutta oli myös positiivisia ylläreitä. Ensinnäkin erikoisesteillä osaaminen on kuulemma hyvää. Kestää erilaisia ohjauksia ja etäisyyksiä muhun. Persjätön tein kolmoselle joka oli siis okseri, tässä pelkäsin riman tippuvan mutta eipä se tippunut. Pitää muistaa myös lähettää koira kauempaa esim. putkiin koska sillä tavoin ehdin ihan hyvin ohjaamaan 6. hypyn takaa. Jos taas saattelin turhan lähelle 4. putkeen niin en ehtinyt ohjata 6. takaakiertona. Persjättö 8:lle, tuntui vaikealle, mutta tässäkin vain rohkesti liikkumaan ja pitää muistaa käyttää putkijarrua niin sain paremman linjna Nooalle myös renkaalle kun ei kaarrattanut niin paljon. Mietin miten mahtaa esim. leyeröinti renkaalle onnistua, mutta hyvinhän se sujui, kuin myös pituudelle.  Läksyksi saatiin vahvistaa kontakteja, puomilta kepeille olis toiminut paremmin jos koira kestäisi paremmin sivuttaisetäisyyttä ja tekis 2o2o itsenäisesti mun ollessa kaukanakin sivulla. Nooa tekee 2o2o vinoon jos otan paljon sivuttais etäisyyttä. Myös erilaiset ohjaukset kepeille treenattava. Itsenäisesti haki hyvin kun tein takaaleikkauksella, mutta kuulemma nopemmin suoritti kun tein pakkovalssin kepeille, tosin tässä on kovin tarkkaa oma ajoitus koska muutaman kerran Nooa meni 2-väliin, eikä ole muutenkaan tottunut että olen kepeillä lähellä ohjaamassa kun on saanut niin itsenäisesti hakea ne. Suoritti kepit kumminkin loppuun asti vaikka jättäydyn jälkeen, hypyllä 14 tein saksalaisen, Käänsin 15-16 jaakotuksella, mutta valssi toi paljon paremmin kunhan tässäkin vaan maltoin lähettää Nooan kauempaa okserille ja tein sitten valssin. Välistävedot toimi yllättäen hyvin, mutta jaakotus 19-20 oli vaikea ajottaa, joko tein liian myöhään jolloin Nooa ei kääntynyt kunnolla tai liian aikasiin jolloin Nooa kääntyi juuri ennen hyppyä takaisinpäin. Ja meidän taival loppui tuohon hypylle 20.

Tosi kiva koulutus ja jatkoa seuraa parin viikon päästä kun Nina kouluttaa seuraavan kerran.

HAU:n tokot

Maanantaina nähtiin pitkästä aikaa Erikaa, Tiikeriä ja Taraa. Käytiin yhteislenkillä, olipa ihanaa :)

Sitten jatkettiin matkaa HAU:n tokoryhmän treeneihin. Taidettiin aloittaa paikkamakuulla. Nita pääsi aloittamaan hommat, oli keskellä riviä. Menin piiloon, oli kuulemma rapsutellut itseään ja ehkä piipannut hiljaa. ei ollut varmuutta oliko Nita vai jokin muu. Oli lonkalla ja toinen etutassu kropan alla kun palasin. Tehtiin luoksetulon stoppia, eka stoppi hyvin. Sitten uusintana jolloin tarkoitus ottaa läpijuoksu, mutta Nita ehti ennakoida ja pysähtyä ennen kuin merkkasin suoran luoksetulon, joten uudestaan vaan. Nyt onnistui läpijuoksu. Nita kyllä niin osaa ennakoida, mutta onneksi aina laukkaa, osaa vaan laskea askeleet joten ennakoidessaan pysähtyy laukasta ihan kuin silloin kuin saa käskyn. Ruutu oli Nitalle vaikea. Bongasi kyllä ruudun, mutta otti paljon häiriötä ympärillä treenaavista muista koirakoista. Lähti ruutua kohti hitaasti, mutta kääntyi kesken kaiken takaisin. Uudella lähetyksellä eteni ruutuun asti ja vauhti kiihtyi ruutua kohti. Palkkasin ruutuun kun reagoi stoppiin. Paikka oli hiukan liian edessä. Uusi toisto, niin että ruudussa oli valmiina pallo. Edelleen otti häiriötä, mutta nyt kyllä eteni koko matkan ekalla käskyllä vaikka epävarma oli kun vauhti oli normaalia hitaampi. Sitten vielä muutama toisto läheltä oikean paikan hakua, jäi useamman kerran liian eteen. Eli paikkaa edelleen vahvistettava. Vikana tunnari, ensin yksi piilotettu. Nita oli ihan hukassa, lähti kyllä etsimään, mutta oli vaan alkuun niin väärässä suunnassa, kun ei ollenkaan seuraa mitä liikkuri tekee. Tuli mun luokse ja mä vaan odotin että jatkais hommia, no ei jatkanut ja alkoi hurja piippaaminen. Odotin että hiljenee jolloin annoin uuden käskyn, kesti kauan ennenkuin löysi oman. Otettiin toinen samanlainen, edelleen vähän hukassa, mutta tällä kertaa hieman nopeammin löysi oman. Kävi mielessä kannattaako kisamaista tehdä, mutta tehtiin kumminkin ja hitsi se oli HYVÄ. Haisteli koko rivin ja oma oli rivin toisiksi viimeinen, kun se osui kohdilla otti sen nätisti ja palautti.

Demi aloitti myös paikallamakuulla, tosin ei päästy aloittamaan samaan aikaan muiden kanssa kun siinä mun sivulla ennen riviin menoa alkoi piippailemaan. Laitoin neidin jäähylle ja sehän johti sihen että piippasi aikas kovaäänisesti ja tässä kohtaa muut olivat jo aloittaneet paikkiksen. No mä odotin että hiljenee. Kun hiljeni palkkasin ja sitten siirryttiin paikkamakuuriviin, uloimmaiseksi. Meni maahan hiljaa, kävelin vajaa 20m päähän, odotin hetken ja menin muiden mukana vapauttamaan. Eli super lyhyt paikkis, mutta sainpa koiran hiljaseksi ennenkuin pääsi hommiin. Demi teki merkkiä, ensin yhtä ja kun se sujui otin toisen merkin mukaan. Demi hakee tosi hyvin edessä olevan merkin ja kun käännyttiin niin taas meni edessä olevalle. Alkuun oli kosketusalusta, mutta sitten teki ilman. Ekat merkit ilman alustaa oli vähän huonoja, oli siis vinossa, odotin että korjaa ja niinhän se korjas. Eli merkki alkaa olemaan hyvällä mallilla, etäisyyttä täytyy vaan alkaa ottamaan enemmän, nyt on pisimmillään ollu 8m. Eteenistumista, tuli suoraan ja 2-5m päästä. Päätin ottaa metallikapulan ja tehdä ihan läheltä kun nuo eteenistumiset onnistuivat hyvin. No metallin kanssa tulikin sitten eteen vinoon, kun pyysin korjaamaan niin korjasi, mutta edelleen vinossa ja taas pyysin niin sitten alkoikin piippailla. Eli neiti jäähylle. Pääsi jäähyltä ja jatkettiin, mutta piippailu jatkui, joten jäähylle taas. Kävi useamman kerran jäähyllä kunnes sitten teki 1m yhden hyvän ja HILJAA jolloin päätin jättää siihen. Merkin ja eteenistumis treenin välillä taisi myös olla jäähyllä kun kiihtyi kun toinen koira teki hyppyä ja keppejä, alkoi haukkumaan.

Hiljaisuus projektin alkutaipaleella kun vielä ollaan ja varsinkin kun nyt Demin on päässyt aksaakin taas tekemään niin tuo Purinan halli on vaikea paikka tokoilla. Tai tokoilu vielä menee just ja just mutta ei oikeen kestä sitä että joku muu tekee hyppyjä. Kävi jo mielessä oliko kannattavaa alkaa teekemään taas aksaa samalla kun tehdään hiljaisuutta, mutta mitäpä sitä liikaa miettimään. Ja oikeasti kyllä tuo koira tietää milloin tokoilee ja milloin tekee aksaa. Ja sen nyt vaan täytyy oppia hillitsemään itseään vaikka vieressä joku muu tekeekin muuta kuin mitä itse tekee. Päätös on tehty että tällä tiellä mennään niin sitä ei pienet haukkumiset kaada. Alan olemaan jo aika ylpeä itsestäni kun olen pystynyt pitämään kiinni hiljaisuus kriteeristä.

Esineruutuilua ja uusia lenkkimaastoja

Tänään tytöt pääs tekemään esineruutua tai no kaistaletta. Kokoa kaistaleella 8m x 50m. Jätin tytöt ruudun ulkopuolelle n. 5m päähän. Talloin ruudun ja jätin kaksi lelua ruutuuan, toinen oikeaan takareunaan 50m ja toisen 45m vasempaan takareunaan. Alueella tuuli melko paljon ja olin tallonut alueen aika lailla nopeasti, uskon että tässä oli syyt miksi Demi ajautui alkuun useasti ruudun ulkopuolelle. Positiivista oli se, että Demi meni heti 50m syvälle, tosin ajautui ajoittain myös ruudun ulkopuolelle. Etsi melko kauan, kunnes tuli mun luokse, annoin uuden käskyn ja irtosi taas 50m. Nyt sai hajun oikealla takareunassa olleesta esineestä, tarkensi ja sitten kovaa vauhtia takaisin. Hurjien kehujen ja palkan jälkeen uusi lähetys, irtosi edelleen hyvin 50m. Teki hyvin töitä ja sai myös toisen esineen tarkennettua, tässä ei aikaa mennyt kuin hetki. Demi oli oikein hieno.

Nita pääsi myös esineruutuun. Nitalle vein samat esineet tai lelut jotka oli Demillä. Nitan esineet oli tosin huomattavasti lähempänä, toinen 30m keskellä ruutua ja toinen 20m, vähän vasemmalla. Nita jäi aluksi ruudun etulaitaan pyörimään ja juoksi useasti ruudun ulkopuolella, en tähän puuttunut koska teki kumminkin töitä koko ajan ja toisaalta tämä esineruutu on Nitalle pelkkää aktivointia joten turha nyt muutenkaan nillittää mistään. Teki pitkään töitä siinä lähellä kunnes tuli luokseni. Annoin uuden käskyn ja nyt yhtäkkiä irtosi sinne 50m?! Siellä teki töitä kovasti ja kävi tarkistamassa Demin esineiden paikat. Kun mitään ei löytänyt tuli takaisin. Päätin käydä toisella esineellä koskettamassa sitä uudestaan jonka jälkeen lähetin Nitan uudestaan. Lähti taas irtoamaan ruudun takaosaan, mutta tekikin sitten uukkarin kun sai hajun kauemmasta esineestä. Nitalla oli hirrmuinen kiire tuoda esine ja tiputti sen sitten matkalla, mutta no hätä, löysi ja toi sen mulle niin ylpeänä. Valtaisat kehut ja palkat ja uusi lähetys. Irtosi edelleen hyvin, etsi kauempaa kunnes takasin tullessa sai hajun siellä 20m olleesta esineestä. Hetken tarkensi ennen kuin löysi.

 Esineruudun jälkeen posetukset

Saku ja Kurre, ikeasta osteut uudet esineruutu esineet

Nita on mennyt hurjasti eteenpäin. Sehän on koko ikänsä ollut koira joka käyttää silmiä, ei nenää. Se on aina lenkillä keppiä heitellessä kadottanut sen "meidän" kepin ja sujuvasti vaan vaihtanut toiseen, koska sille ei ole ollut väliä millä kepillä leikitään. Nyt vihdoin se ehkä alkaa ymmärtää että oma on oma :)

Esineruutuilun jälkeen lähdettiin lenkille uusiin maastoihin. Oli paljon mäkiä ja loppujen lopuksi löytyi metsän keskeltä sellanen ihana pieni lampi. Se on täydellinen paikka kesäuinnille. Ens kesänä sinne suunnataan yöuinnille.

Tältä näytti matkanvarrella ennenkuin löydettiin söpö pieni lampi

 

Jyrkän alamäen jälkeen saavuttiin lammelle

Sporttiksella

Sain käyttööni vuoron Sporttikoirahallille, enpä ole siellä hetkeen käynyt. Kiitokset Katille ja Emmalle vuorosta.

Tein aksaa molemmilla koirilla, molemmat teki 2 settiä. Oon tehny Demille vähän listaa mitä kaikkea pitää testata ja treenata jos ei osaa ja nyt aloitettiin listan purkaminen. Aloitettiin Demin kanssa 4 hypyn slalom harjoituksella. Demi tulee herkästi hypyn ohi, mun liikkeen mukana. Tätä sitten treenattiin pikkasen, mutta kylläpä se sitten onnistuikin ja ihan molempiin suuntiin. Sitten testattiin rengasta. Alkuun hakeutui ohi, milloin mistäkin, mutta sitten tajusin auttaa riittävästi, niin päästiin alkuun ja loppujen lopuksi pystyin liikkumaan samalla kun hyppäsi rengasta. Sitten tauko. Tauon jälkeen Demi teki takaakiertoja yhdellä hypyllä. Aloitettiin kierrot vasemman kautta, ne on Demille helpompia. Oikean kautta onnistui myös, mutta ei vielä yhtä kaukaa kuin vasemman kautta. Loppuun pientä "radan pätkää", jossa rengas - A-este - putki ja puomi. Kontakteille tarttee vielä alustan.

Nita sai humputella ja oli niin kovin iloinen. Alkuun sama slalom treeni kuin Demillä ja molemmilta puolin. Eipä siinä mitään, hyvin meni konkarilla. Hypyt oli 45cm-55cm. Sitten sama suora, mutta välistävedoilla. Välistävedot toimii juu, mutta ovta edelleen yhtä huonot kuin ennen aksan lopetusta, eli tässä tauko ei ole tuottanut tulosta ;) Tauon jälkeen Nita teki pari toistoa "radalla" jossa rengas - A-este - putki - hyppy - kepit. Pujottelussa tekniikka parempi kuin muistin, eikä edes haukkunut.

Nita oli kovin kovin iloinen päästessään aksaamaan. Nita on tainnut aksata viimeks viime keväänä joskus. Kiva nähdä se niin täpinöissään! Demin kanssa taas täytyis muistaa, että oikeasti sille pitää muistaa opettaa asioita. Ei se voi muistaa sellasta mitä se on joskus pentuna/junnuna osannut. Ihan perusjuttuja siis, eli esteosaamista nyt alkuun ja helppoja ohjauskuvioita.

Tähtiniityn tokot

Tokoiltiin Tähtiniityn kentällä Kirsin ja Heidin kanssa. Valot olivat päällä vielä klo. 21 kun lähdettiin, eli syksyä ja talvea ajatellen löytyy ainakin yksi kenttä tästä läheltä jossa hyvä valaistus. Huonoa tuossa kentässä on se, että talvella sinne tehdään aina jossakin vaiheessa luistelujää.

Nita aloitti oman vuoronsa noudolla, piti tsekata miltä kokonainen liike näyttää kun kotona luovutus on parantunut melko paljon. Hyvällä vauhdilla teki noudon, mutta loppuosa oli edelleen vajaa, tosin ei niin vajaa kuin kesällä, mutta mutta... Sitten tehtiin ruutua, tässä käytin apparia, joka vei pallon ruutuun Nitan tietämättä. Nita tsuumasi virittelyiden avulla ruudun ja lähetyksestä pinkoi ruutuun suorinta tietä ja palkaksi se narupallo. Tehtiin uudestaan, mutta nyt tyhjään ruutuun ja appari heitti pallon kun Nita oli ruudussa ja mä olin huutanut "jess". Edelleen hyvä! Hyppynoutoa, jota ei olla taidettu treenata edellisen kokeen jälkeen. Nitahan on kahdessa viimesessä kokeessa (kesällä) kolauttanut ja kiertänyt hypyn. Fyssarilla käyty eikä mitään löytynyt, joten mietin pitääkö kuvata ja sen takia en ole hyppyyttänyt. No päätin nyt kokeilla ja puhtaasti hyppäsi. Tehtiin kaksi toistoa koska ekalla toistolla Nita ei löytänyt noutokapulaa hypyn toiselta puolelta. Loppuun tunnaria, ensin yksi piilotettuna lehtikasaan, hyvin haisteli ja löysi. Toinen toisto ihan normaali tunnari rivistö, mutta lähetin ensin kiertämään lampunpylvään ennen tunnareille lähetystä. Vire oli sopivasti korkeella ja Kirsin kanssa katottiin että nyt näyttää pahalle, MUTTA, Nitalla olikin nenä auki ja oma löytyi hyvin, JEE!Ihan lopuksi tehtiin paikkikset, ensin paikallaistuminen (piilossa), ehkä 1min ja sitten paikallamakuu (piilossa) 4min. Istumisessa oli hiljaa piipannut muutaman kerran, makuussa oli hiljaa.

Demi aloitti oman vuoronsa merkki treenillä. Tosin ensin tsekkasin, että muistaa kosketusalustan ja muistihan se :) Ensin siis merkkiä niin että merkin takana oli kosketusalusta, kun tämä sujui hyvin otin alustan pois, edelleen hyvin. Sitten otin mukaan toisen merkin eli vaihtelin kummalle lähetin. Alkuun Demin oli vaikea lähteä toiselle merkille, ja siellä paikka oli alkuun hakusessa, mutta odottamallahan se parani kun neiti mietti ja tarjosi eri paikkoja niin sittenhän se oikeakin paikka taas löytyi. Ja hyvin sain toimimaan merkille lähetyksen kahdelle eri merkille, eri suuntiin. Metallivauhtinoutoa, laukalla molempiin suuntiin, hyvä! Luovutusta otin sitten erikseen, kun Demihän luovuttaa nykyään eteen. Luovutus sujui hyvin eteen muutaman metrin päästä. Loppuun luoksetulon stoppia, jossa Heidi toimi takapalkan vartijana. Tein kolme toistoa ja kolmannella oli siis trakoitus tehdä läpijuoksu, mutta Demi ennakoi EKAA kertaa ikinä! Olin ihan hämmentynyt, koska Demillähän ongelma ei todellakaan ole ollut ennakoinnissa vaan enennmmin siinä ettei pysähdy ollenkaan. Mutta tänään Demi esitteli hienoja stoppeja ja saatiin myös onnistunut läpijuoksu. Demi oli hiljaa kokok treenin, ihana mussukka :)

Kiitokset Heidille ja Kirsille treeniseurasta :)

Viikonloppu

Eilen olin aamusta myöhäiseen iltapäivään hakukokeessa töissä. Tästä tuli mieleen kun jossain palstalla oli kirjoittelua talkootöistä, kuinka ne ovat persiistä ym ym. No ilman niitä talkoolaisia ei kokeita ja kisoja olisi, joten voi vaan jokainen miettiä kannattaako talkootyöt vaiko ei. Vaikka en itse hakua treenaakkaan niin mielelläni talkoilen hyvän asian puolesta, pääseepähän joku aina kisoihin kun talkoolaisiakin vielä löytyy. En ole kovinkaan paljon kyläkisoja nähnyt, joten tottiksia oli senkin takia kiva nähdä. Enemmän on tullut nähtyä SM-tason tottiksia niin hyvä nähdä välillä kyläkisojakin. Henkilöryhmässä tuli siis seisoskeltua ja päivällä maastoon. Toimin maalimiehenä avo ja voi koirakoille. Olin umpipiilossa roskiksessa. Viime vuodesta viisastuneena, testailin eri asentoja ja löytyikin hyvä asento jossa ei mennyt lihakset jumiin. Suurin osa koirista ilmaisi rullalla, joten korvatkaan ei kärsineet. Esineruudussa kiikutin esineitä paikoilleen ja näin siis kaikkien koirien esineruudut. Oli kiva nähdä monenlaisia koiria. Ja täytyy vielä sanoa, että kyllä talkootyö on kivaa, tosin mä ehkä oon päästäni sekaisin ;)

Illalla vielä pienet tokot kotona koirille ja lenkkeilyä.

Tänään ollaan otettu rennosti. Aamulla sai nukkua juuri niin pitkään kuin halusi, tosin mä olinkin jo klo. 9 hereillä, mutta oli kumminkin mahdollisuus nukkua pidempään, ilman herätyskellon herätystä. Päivä on kyllä ollut masentavan harmaa ja sateinen, mutta eipä se nyt niin ole haitannut. Päikkäritkin tuli nukuttua :) Koirien kanssa metsälenkkiin yhdistettiin esineruutu, tai siis kaistale treeni. Talloin kaistaleen ja näytin esineen (nakhainen hanska) jonka vein Demille 40m ja sama esine Nitalle 30m. Demi pääsi ensin etsimään, lähti innokkaasti, mutta kesti hetken ennen kuin löysi esineen. Kävi alueen ulkopuolella kerran, muuten pysyi alueella hyvin. Palautti reippaasti esineen mulle käteen. Vein hanskan 30m koska Nita ei ole kuin kerran aikaisemmin tehnyt esineruutua. Lähti innokkaasti, mutta ei ironnut kuin n. 20m. Etsi kyllä ihan hyvin, mutta tuli sitten mun luo kyselemään apuja kun ei löytynyt. Annoin vaan uuden käskyn ja nyt irtosi syvemmälle ja sitten etsimisen jälkeen löytyi esine. Nita oli kovin iloinen löytämästään esineestä. Sitten taas esinen vienti, Demille esine taas 40m mutta nty vasempaan takakulmaan. Nyt oli neidillä selkeämpi vissio touhusta ja vauhti myös parempi. Irtosi syvälle, etsi ja toi esineen. Helppo homma sanoi Demi, kun muisti mikä juttu tämä oli. Nitalle vielä uudestaan ja taas sinne 30m, nyt irtosi heti paremmin ja löysi nopeammin.

Tokoa myös molempien kanssa. Nitalle kaukoja ja jääviä. Jäävissä kuuntelu on parantunut, tosin vieläkin mahtuu mukaan vääriä asentoja. Seisominen on se asento jonka useimmiten mokaa. Sivulta maahanmenoja tehtiin myös, nyt "rämähtää" maahan, eikä asettele itseään. Demi teki sivulletuloja, jotka alkaa olemaan kivan suoria, eikä kaulakaan enää ole niin notko. Eteen istumista, ilman post it lappua, meinasi alkuun tulla suoraan sivulle ja sitten vähän turhautui kun ei tiennyt mitä tehdä, piippasi ja joutui jäähylle. Jäähyn jälkeen oli taas hiljaa. Myös voi kaukoja, yksittäisiä sekä sarjana kaikkia vaihtoja. Seuraamisessa paikallaan käännöksiä.

Torstain aksat

Suuntasin hallille treeneihin Nooan ja Demin kanssa. Vaikka oltiin ajoissa niin ei päästy sille kentälle jolle oli tarkoitus mennä, joten suunnitelmat muuttuivat kun ei päästy tekemään suunniteltua rataa. Meitä oli treeneissä neljä plus S, joka jaksaa kommentoida muiden treenejä :) Tehtiin putkista, hypyistä ja kepeistä vauhtirata, jossa pitkät suorat ja erilaisista kulmista kepeille kovassa vauhdissa. Tämä treeni on Nooalle tarpeen, mutta täytyis tehdä useammin. Kovassa vauhdissa taittoi itsnesä hienosti kepeille sulkukulmassa, mutta avokulmissa edelleen välillä väärä sisäänmeno. Lisää treeniä vaan. Takaaleikkaukset kepeille kestää hyvin. Muutaman kerran meni putkista ohi, jäi kattelemaan mua ja juoksi putken suun ohi.

Demi pääsi muistelemaan aksan saloja. Hittolainen, sehän muisti miten kepeille mennään, haki oikein sisään. Mulla oli kepeillä 4 verkkoa, virheet sattui suurimmaksi osaksi lopussa, kun innostuksissaan jätti vikan välin pujottelematta, mutta paljon tuli onnistumisia. Puomilla treenattiin 2o2o, alkoi sujumaan ja pystyin tekemään pientä liikehäiriötä. Demi teki ovaalia vauhtirataa (putkia, hyppyjä) jossa kierroksen jälkeen vaihdoin suuntaa tehden putken jälkeisen hypyn takaakiertona. Takaakierrot sujui vasemman kautta, toki jouduin saattamaan melko lähelle, mutta oikean kautta oli paljon vaikeampaa.

Olipa muuten hirmu kiva treenailla Demin kanssa, taitaa iskeä pieni aksakärpänen....

Rakkaat sänkkärillä

Blogihiljaisuus loppu

Blogi on ollut "kuollut" jo pidemmän aikaan. Ensin en vain jaksanut mitään päivittää kun on ollut kaikenlaisia kiireitä ja sitten meillä hajosi tietokone. Tänään sain vihdoin haettua koneen kotiin joten jospa blogikin heräisi henkiin.

Sitten viime kirjoituksen olemme käyneet Aktiivicollieiden järkkäämässä tottiskoulutuksessa. Kouluttajana Samuli Juntto (kennel Särkivaara) joka pitkän linjan pk harrastaja sekä tokoilija. Koulutus järjestettiin Hyvinkäällä, käyttökoirien kentällä. Osallistuin Demin kanssa koulutukseen, saatiin paljon hyviä vinkkejä mm. seuraamiseen, luoksetuloon, eteenistumiseen sekä vähän myös psyykkistä valmennusta jota mun pääkoppa oli vailla. Samulin koulutuksessa en ole aiemmin ollut, mutta viime vuonna hän oli harrasteleirillä kouluttamassa ja siellä häntä kuunnellessa tuli sellainen fiilis että olis joskus kiva päästä koulutukseen, ja kyllä, oli todella mukava kouluttaja.

 Demonstroin miten oon opettanut eteen istumista

Opetetaan Demi tulemaan jalkojen läpi, kädet mulla hassusti kun juuri heittänyt palkan. Mutta näyttääpä hankalalle :D

Demin kanssa meillä on projekti hiljaisuus, eli yhtäkään ääntä ei sallita, ei edes pieniä. Tästä puhuttiin leirillä Nina Mannerin kanssa ja Timo Rannikon luento vahvisti ajatusta siitä, että nyt tämä on tehtävä tai sitten ei koskaan. Olen nyt siis syyskuun alusta vaatinut täyttä hiljaisuutta treeneissä, yksikin pieni piippaus, niin Demi joutuu jäähylle. Jäähylle meno ei sinänsä ole mikään rangaistus, vaan Demi menee rauhoittumaan. Demillä kun tuppaa tulla ajoittain pieni piip ja jos siihen ei puutu niin kohta ääntä tulee vaan enemmän ja enemmän. Olen tehnyt samalla tavalla hiljaisuus treeniä Demin ollessa vuotias, mutta en vienyt hommaa silloin loppuun vaan liikuin paljon harmaalla alueella, mutta nyt olen päättänyt ja ollutkin musta-valkoinen, hyvä minä.

Demi piippaa usein sivulletuloissa ja kokeissa juuri sivulletulo on se josta ääntely lähtee liikkeelle ja siinä kun käskytän sivulle niin ääntä tulee ja jos joutuu korjaamaan niin lisää ääntä. Nyt olen samalla opettanut Demille sivulletulon tarjoamisen kautta. Sisällä tarjoaa sivulletuloa heti, ulkotreeneissä ei vielä aina. Näin ollaan saatu sivulletulot hiljaisiksi :)

Ja puuttuminen ääntelyyn tapahtuu siis jäähyn kautta, kun ääni tulee niin rauhallinen "nyt mokasit" ja vien Demin nätisti, rauhallisessa mielentilassa sivummalle käy siihen käskyn alle makoilemaan. Alkuun Demi keräsi vaan lisää kierroksia, oli into piukeena ja ääntä riitti, mutta kun aina joutui jäähylle eikä päässytkään hommiin niin neiti alkoi miettimään ja taisi tajuta mikä jutun juoni on. Ääntelyähän on toki monenlaista, mutta olen vahvasti sitä mieltä että Demi tietää milloin ääntelee, muuten ei voisi muutosta tulla tällaisessa treenissä. Nitalla sama treeni ei tuota tulosta vaan neiti ääntelee hermostuneesti entistä enemmän. Ekalla viikolla oli päiviä jolloin Demi joutui monen monta kertaa jäähylle eikä päässyt loppujen lopuksi tekemään mitään, kun en antanut enää mahdollisuutta yrittää, mutta seuraavana päivänä olikin hiljaisempi. Nyt kuukauden jälkeen piippauksia on vähemmän, on treenejä jolloin ei kertaakaan ole joutunut jäähylle ja kertoja jolloin yksi jäähy on riittänyt muistuttamiseen hiljaisuudesta. Toivon niin, että tämä tuottaa sen tuloksen mitä hommalla haen. Ja täytyy lisätä, ettei yksi yksittäinen piippaus mua haittaa, mutta nyt oon ottanut asenteen että täytyy haitata koska tiedän mihin lipsuminen johtaa, kun annat pikkusormen se vie koko käden ;)

Aksatreeneissä ollaan käyty Nooan kanssa, hauskoja ratoja on ollut, välillä haastetta on ollut todella paljon, mutta esim. viime viikolla tehtiin rataa jossa oli paljon päällejuoksuja ja takaakierto-päällejuoksuja ja ne toimi todella hyvin. Keppejen sisään tuloa, avokulmissa pitäis kyllä treenata tehotreeninä, helposti hakee 2-väliin, sulkukulmat sujuu hyvin.

Nitan kanssa tokoiltu myös pienesti, kaukojen huonoa seiso-istu vaihtoa yrittänyt saada paremmaksi. Vinoja perusasentoja korjattu, jotka varsinkin noudoissa näkynyt, nyt näyttää suoristuvan. Tunnaria tehty, mutta pitäis tehdä paljon enemmän, mutta kiva kun on lehtiä maassa.  Jäävät on myös olleet treenin alla, Nita sekoittaa ne aina. Kuuntelu ei ole tuon tytön vahvuus ;) Mutta tässäkin onnistumisprosentii on saatu paremmaksi.

Collie leiri

Tämän vuoden collie leiri (12-14.9) on nyt vedetty läpi. Mukava porukka oli leirillä, enemmänkin oltais toivottu väkeä, mutta ne jotka paikalla olivat, ainakin nauttivat koko rahan edestä. Sää oli mitä mainioin ja kouluttajat huippuja, kyllä kelpasi!

Itse olin tokoryhmässä, meitä koulutti Nina Manner. Nina entuudestaan tuttu, tykkään kovin hänen tyylistään. Viikonlopun aikana ehdittiin treenata vaikka kuinka kun ryhmä oli vajaa. Nitan kanssa tsekattiin mitäs muutakaan kuin tunnaria. Sain hvyiä vinkkejä jatkoa ajatellen. Nyt opetetaan Nita tekemään tunnaria korkeassa vireessä mikä on ollut kovin hankalaa. Myös ruutua katottiin, paikkaa vahvistettiin ja täytyy vaan vahvistaa Nitalle mielikuvaa että ruudussa varmasti on palkka. Mutta palkka viedään aina niin ettei Nita nää, koska vauhdissa oli huomattava ero niillä kerroilla kun tiesi ruudussa olevan palkan verrattuna niihin joissa ei ollut varma. Halutaan sama vauhti ja palkka lentää joko apparilta tai sitten se on valmiina, mutta silloin mahdollisimman näkymätön palkka joka ei siis näy metrien pääähän. Nitan narupallot oli sopivia, niitä ei kauas nää. Ohjattua alettiin opettaa, Nitan kanssa kun sitä ei ole vielä koskaan tehty. Tehtiin siis vain suuntia. Täytyis ottaa ohjelmistoon. Nita pääsi myös häiriötreeniin, luoksetulo liikkuroituna häiriössä oli vaikea. Näitä täytyis treenata enemmän.

Demin kanssa katsottiin seuraamista, noudon loppuosaa, häiriöjuttuja, paikallamakuuta, kehään tuloja/liikevälejä. Seuraaminen oli eka mitä tsekattiin ja voi luoja miten se oli kamalaa. Seilas sivuttaissuunnassa vaikka kuinka, ei edistänyt ihan hirveesti, mutta käännökset surkeita ja ääntä riitti. Seilaamiseen väistämis treeniä, jolloin joutuu oikeasti tekemään töitä pysyäkseen oikeassa paikassa. Myös tönimistä voi käyttää, kunhan ensin opettaa sen esim. paikallamakuussa. Täyskäännöksiin sain vinkkejä muiden treeneistä. Noudon loppuosaa treenattiin kierron kautta. Kommenttia tuli kapulan ottamisesta, pitäis miettiä jos vaikka ottaisin siitä ulkokautta kiinni, jolloin saatais ehkä kenotustakin vähemmälle. Niin ja mun pitää katsoa oikealle, jolloin Demi tulee suorempaan. Häiriöjutuissa Demi oli aika pätevä.

Nina ja Timo pitivät lauantaina myös luennon, jossa käsiteltiin kriteereitä, tunnetiloja, motivointia ym. Tulipas taas ajattelemisen arvoisia juttuja.

Kaikki kuvat: Johanna Kuusi

Kiirettä pitää

Nita on taukoillut tokosta ja mulla on ollut yhdistystoimintaan liittyviä juttuja sen verran työn alla, niin on vähän jäänyt treenit vähemmälle ja blogin päivittäminen on unohtunut.

Demin kanssa ollaan siis kyllä tokoiltu sekä vähän aksattu. Maanantaina oltiin Purinalla HAU:n tokoryhmän treeneissä. Tehtiin ryhmässä paikallamakuu- ja istuminen. Paikallamakuussa pyysin kaveria vahtimaan Demiä kun menin piiloon ja jätin nameja Demin ympärille, jottei haistelisi maata. Pikku kakkiainen meni ja söi yhden namin! Sen jälkeen kyllä napitti avustajaa kokoajan kontaktia pitäen :D En tiedä ajaako tämä treeni asiaansa, saa nähdä. Paikallaistuminen hyvä. Tehtiin luoksetulon stoppia takapalkalla (purkki), ekaa kertaa siis ilman ihmistä, hyviä stoppeja teki. Myös merkkiä tehtiin, kaksi merkkiä eri suunnissa ja niille lähettelin miten sattuu. Osasi katseellaan bongata aina edessä olevan merkin, tai siis ekna mokan jälkeeen. Ihan ekalla kerralla bongasi sivummalla olleen ruudun jonne bortsu meni samaan aikaan kun Demin piti mennä omalle merkille, Demi siis lähti myös ruutuun. Onneksi ei mennyt ruutuun asti vaan totteli ja tuli takaisin. Uusi lähetys merkille ja sen jälkeen ne sujuivatkin hvyin. Kaukoja myös, mutta ne on kovin hankalat vielä hallissa tai ylipäätänsä ulkotreeneissä jossa enemmän häiriötä. Tehtiin yksittäisiä vaihtoja takapalkalla, parani pikkuhiljaa mutta alkuun eteni. Meitä oli tokottelemassa enemmän kuin todella pitkään aikaan ja häiriötä riitti. Mutta olipa hauska treenata isolla porukalla.

Tiistaina treenattiin Kirsin kanssa Niittykummun ostarin kentällä. Demi teki palkatta metallinoudon, seuraamisen, hyppynoudon, liikkeestä istumisen ja tunnarin. Ääntelyä tuli, mutta vähemmän kuin edellisellä kerralla. Metallinouto muutoin hyvä, mutta perusasento vino. Seuraaminen on surkeaa, kontakti tippui ja käännöksissä hukkui ja perusasennot jäi kaikki tekemättä. Hyppynouto, muuten hyvä, mutta taas vino perusasento. Liikkeestä istumisen seisoi. Tunnari, laukkasi tunnareille, haisteli ja toi oman varmasti, paluu ravilla, ei ottanut perusasentoa. Eli ei kummoisesti mennyt ja Demi jostain syystä jättää helposti perusasennot lopussa ottamatta kun tehdään palkatta. Tähän pitäis jotain keksiä. Nooan kanssa tehtiin yhdessä paikallamakuu- ja istuminen, molemmat hyvin. Eikä nyt haistellut kuin kerran maata. Loppuun vielä yksi seuraaminen, oli parempaa, mutta jätti taas perusasentoja tekemättä, autoin sitten hidastamalla selkeästi ennen pysähdystä, pikkuhiljaa alkoi vastata tähän, mutta täytyy todeta että kyllä se ainakin jaksaa pitkää seuraamiskaaviota tehdä, koska seuruuta vaan jatkettiin ja ajtkettiin kunnes saatiin ne perusasennotkin sinne mukaan.

Torstaina Nooan kanssa aksatreeneissä. Tehtiin tällaista rataa (tehtiin palloilla merkitty rata).

Kylläpä sai juosta, mutta kiva rata se oli. Kepit tuotti meille vähän ongelmia. Ensin haki oikein sisälle, mutta sitten ei taittunut kakkosväliin vaan menikin kolmosväliin. Sitten alkoi hakemaan väärin sisälle. Tätä siis hinkattiin kun keppikulma oli meille vaikea. Loppusuora oli myös haastava, piti juosta niin pirusti ja silti olin vain kerran ajoissa.

Lauantaina käytiin Purinalla tekemässä hyppytekniikkaa, hyvin se Demi hyppää. Nyt on tehty perussarjaa sen verran, että vois kokeilla seuraavaksi pitenevää ja korkeuden arviointia. Illalla tehtiin lähikentällä kaukoja. Sujui paremmin kun ei ollut häiriötä kun ei tuolla myöhään ketään juuri liikkunut. Tunnari x 1, hvyin. Muutama merkki, merkin takana kosketusalusta, tietää mitä tekee :)

Treenitauko on nyt se juttu

Treenitauolle jäädään Nitan kanssa. Tuntuu tällä hetkellä niin huonolle, raskaalle, epävarmalle ja motivaatio hukassa molemmilla. Parempi siis taukoilla kuin hakata päätä puuhun ja viiltää veistä ranteessa. Liikkeet on hajalla ja motivaatio hukassa = huono yhdistelmä. 

Treeni-into on kadonnut pikku hiljaa. 4kk sisään 5 koetta, se on vaan liikaa meille, jollekkin muulle varmasti pala kakkua, mutta meille ei ainakaan tällä hetkellä. Ongelmat on eläneet keväästä lähtien, välillä tuntunut oikein lupaavalle, mutta viimeisen kuukauden aikana pikkuhiljaa laskeva suunta. Nyt ollaan siinä pisteessä ettei meillä ole kovinkaan hauskaa treeneissä, joten nyt huilitaan.

Varsinkin tunnari, joka on aina ollut Nitalle vaikea, on aiheuttanut suurta tuskaa mulle ja suurta epävarmuutta Nitalle. Aikaisemmin tunnarissa on yksi palanen kerrallaan ollut hajalla, mutta loppujen lopuksi koko liike hajosi pala palata. Enpäs ole koskaan kokenut että liikkeestä hajoaa kaikkia palaset, ja ihan samalla kertaa. Kaikki palaset ei tosin ole olleet montaa treeniä putkeen hajalla, mutta kumminkin on tuntunut ajoittain hyvinkin epätoivoiselta. Ongelmia on ollut lähdössä, Nita ei ole halunnut lähteä sivulta tekemään tunnaria, on tarvinnut monta käskyä, kun sitten on lähtenyt, niin ei ole mennyt tunnareille suoraan, vaan kierrellyt ja kaarrellut. Ongelmia on ollut haistelussa. Ei lähde haistelemaan (ei mene tunnareille) vaan kiertelee ja kaartelee, rauhoittelee itseään. Ei haistele kunnolla, eli on hätäinen, useasti ottaa juuri viereisen ja vaikuttaa siltä että kun tajuaa oman "hajun" niin on juuri siirtynyt seuraavan kohdalle eikä tajua että se haju tuli siitä edellisestä. Tai sitten ei ole ollenkaan haistellut, nostelee ja tuo ihan mitä sattuu hasitelematta. Palautuksessa on ollut ongelmia. Tässä yleensä on haistelu ollut kunnossa, mutta on ollut epävarma jolloin ei ole lähtenyt palauttamaan tunnaria mulle, vaan tuijottelee vain ja tarvii lisäkäskyn palautukseen. Luovutus, perusasento niin vinossa kuin olla ja voi. Esim. luovutusta on treenattu paljon erikseen, toimii silloin mutta ei kokonaisessa liikkeessä. Liikkeen kaikki palaset ei siis onneksi ole ollut montaa treeniä hajalla, mutta ainainen jonkun osan suuri epävarmuus vaan on aiheuttanut oravanpyörän. Mielentilan hallinta on siis ollut myös aivan avainasemassa ja sitä kun on niin hirveän vaikea hallita. 

Tämä viikko treenattiin ja pakkopullalta tuntui Nitan kanssa. Treenasin joka päivä pikkasen. Niitä vaikeita liikkeitä, tunnaria, kaukoja. Mutta myös seuraamista, josta into hiipunut. Kaukoissa vaikeinta on ollut eka vaihto (kun on alkanut istumisella), tarvii tupla tai triplakäskyn. Tasut on pysynyt kohtuullisesti paikoillaan, tosin istu-seiso tekee usein väärällä tekniikalla (pitää etutassut paikoillaan) ja seiso-istu vaihdossa tulee herkästi eteenpäin. 

Maanantaina treffattiin ensin Pia x 2 kanssa Malminkartanon nurtseilla, Nita teki tunnaria. Meinasi tulla itku ja epätoivo oli suuri, onneksi Piat oli mukana, muuten en olis tehnyt treeniä loppuun. Nurtseilta siirryin Purinalle, jossa HAU:n tokoporukan treenit ja Sirke kouluttamassa. Demin kanssa tsekattiin luoksetulon stoppia, kysyin vinkkejä ongelmiin. Demi teki hyviä stoppeja ja ongelmaksi kokemat varastelut saatiin myös esiteltyä. Myös vapautus ongelmat, Demi ei erota onko palkka tarkoitus hakea takaa vai edestä, kun oon siinä liian epäselvä. Miettimisen aihetta kuinka selkeyttää asiaa Demille. Merkkiä pohdittiin myös. Juteltiin eri tavoista opettaa merkkiä ja päädyin kosketusalustaan kun se on Demille entuudestaan tuttu ja ruudussakin toimii hyvin. Merkin idea saatiin hvyin myytyä ja jatkotreenin ohjeet sain mukaan, nyt siis tiedän miten jatkaa. 

Muina päivinä siis pienet treenit myös Demille. Demi on tehnyt kaukoja ja takapalkka on välillä otettu pois, kivasti on pysynyt kumminkin takatassut paikoillaan ja pysyy melko lyhyenä, ei enää venytä itseään eteen. Tunnaria tehty myös, ilman kommervenkkejä ja hyvin on tehnyt. Palautuksessa ote huono. Myös pelkkää palautusta ja luovotusta treenattu. Ote on parempi kuin treenataan pelkkää tätä palasta. Seuraamisessa peruutuksia harjoiteltu ja täyskäännöksiä jossa nyt mukavan tiivis.

Tänään sitten vihdoin se tokokoe. Monta kertaa kävi mielessä peruminen, mutta jotenkin kumminkin päätin mennä, tiedostaen ettei suuria tuloksia odoteta. Jälkipolville ei mitään kerrottavaa. Kotiintuomisiksi 3-tulos, muutamasta liikkeestä ansaitusti hyvät pisteet, useammasta muusta tulikin huonojen pisteiden lisäksi vähän ylimääräisiä pisteitä. Tuomari siis hyvin armollinen. Nitasta tiesi heti ettei tule sujumaan, se selviää yleensä jo paikallamakuun jätössä. Kyllähän se siellä makaa, mutta vinkui kovaäänisesti koko 4min, tästä aina tietää ettei ole oikeassa mielentilassa. Muita källejä kokeessa: kehästä ulos meno, meitä ei kumminkaan hylätty, käväisi vain kehänauhan ulkopuolella kun bongasi loppupalkan (en tiedä onko voittajassa hylkäävä peruste?!). Hyppynoudossa meno hyvä, mutta palautti hypyn ohi kun katseli yleisöä, luovutti suoraan eteen!!! Nitaa ei ole IKINÄ opetettu luovuttamaan edessä. Haukkui osan liikeväleistä, oli vaikea jättää liikkeenohjaaja kun sillä oli kapuloita... Tunnarista 7, mutta se onnistui paremmin mitä olisi viime aikaisten treenien perusteella voinut odottaa. Mutta ei mua harmita, tiesin ettei voi onnistua, joten ei se mitään. Tästä jatketaan sitten jossain vaiheessa.

Kokeen jälkeen ajeltiin Hyvinkäälle isolle nurmelle treenimään. Demi aloitti paikallaistumisella, jonka teki Sonan kanssa. 2min, istui hienosti, vähän käänteli päätä. Olin 15m päässä, välillä selkä Demiin päin. Sitten merkkiä, meillä oli kaksi merkkiä, ensin lähettelin toiselle ja sitten toiselle. Ei ollut suurempia ongelmia bongata merkkejä. Muutaman kerran punaisen merkin kanssa lähti väärään suuntaan. Luoksetulon stoppia, Pia oli takana palkkaamassa. Hyviä stoppeja, muutaman kerran varasti taakse vaikka olin palkkaamassa edestä, mutta muutaman mokan jälkeen oppi kuuntelemaan keneltä palkka tulee. 1m hyppyä, edestakaisin. Alkuun epävarma, mutta toistojen myötä varmuutta tuli lisää. A:ta ensin edestakaisin ja sitten A noutona 450g kapulalla. Pelkkä A, sujui hyvin, noutona vaikeampi koska tuo 450g kapula hävisi nurmen sekaan, jolloin meni etsimiseksi. Kun kapula oli lähellä A:ta ei lähde kiipeämään, eli pitää opettaa A myös ihan pienestä vauhdista. Tähän mennessä on saanut ottaa paljon vauhtia. Saatiin siis myös onnistuneita noutoja A:lla.

Treenit

Maanantaina alkuillasta ensin hallilla kokouksessa ja sen jälkeen treenit. Käytiin eka kävelemässä H & S kanssa, sitten ulkokentälle aksaamaan.

Demin kanssa tein hyppytekniikkaa, perussarjaa. Hyvin toimii. Sitten pientä vauhtisuoraa muutamien hyppyjen ja putkien kanssa.

Tokovuoron alkaessa siirryttiin sisälle. Alkuun ryhmässä paikallamakuu. Demi haisteli maata ja meni vinosti lonkalle. Tein vielä yksinäni lyhyen paikallamakuun jossa laitoin Demin ympärille nameja, alkuun yritti niitä haistella, mutta sitten lopetti ja keskittyi hyvin. Hyppynoutoa x 1. Molempiin suuntiin laukalla ja loppu perusasento oli suora. Tunnaria häiriöllä. H auttoi tunnarin kanssa. Alkuun yksi normaali tunnari, hyvin teki. Ajattelin sitten vähän haastaa Demiä ja laitettiin tunnaririviin oma, 5 vierasta sekä vieraita leluja. Ai että, Demi olis ihan hirveesti halunnu tuoda Neran possun, kävi sitä haistelemassa useamman kerran. Toi ekalla kerralla väärän, vieressä oli oma. Lähetin uudestaan jolloin toi oman. Sitten uudestaan ja nyt jäi vain jumittamaan siihen samaan kohtaan missä oli ollut se oma. Lähetin x 2, mutta sitten päätettiin siirtää tunnarit ja lelut toiseen kohtaan. Otettiin muutama lelu pois, jolloin jäljelle jäi tunnarit ja kaksi lelua. Haisteli koko rivin ja löysi varmasti oman. Tehtiin vielä ruutua, ensin muutama kerta kosketusalustalla ja sitten ilman. Muutaman kerran käskin myös maahan, silloin olin lähempänä. Meni heti ekalla käskyllä maahan.

Tokoa ja aksaa

 

Alkuillasta tokoiltiin Malminkartanon nurtseilla Kirsin, Erikan ja Martinan kanssa. Nita teki hyppynoutoa, jossa edelleen kolautteli esteeseen. Pisti kyllä miettimään että mistä mahtaa johtua. Fyssarilla oltiin 1kk sitten ja selkäkuvien uusiminenkin on käynyt mielessä... Mennäkkö uudestaan fyssarille piakkoin vaiko eläinlääkäriin... Seuraamista, joka oli aivan kauheeta. Nita oli paineessa eikä sillä ollut kivaa, eikä ollut mullakaan. Tunnaria, otti kovasti häiriötä kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Ihmisiä kulki läheltä ohi ym. ja se oli Nitalle kova pala. Löysi kumminkin oman kun vihdoin alkoi haistelemaan. Tehtiin 3x, vikalla kerralla laitettiin tunnareiden väliin nameja. Lähti innokkaamin ja häntä tötteröllä etsi nameja, kun namit oli syöty haisteli tunnaririvin ja toi oman.

Talissa pari viikkoa sitten

Demi aloitti oman vuoron leikkimällä, heittelin fresbeetä kun se on ihana. Sitten metallinoutoa ja saatiinpa laukka molempiin suuntiin ja tästä palkaksi fresbee. Seuraamista, temponmuutoksia. Pyysin muita tsekkaamaan normaali vauhdin kun siinä Demi herkästi alkaa edistämään ja poikittamaan, mitä ei tee hitaassa eikä juoksussa. Muutaman lyhyen pätkän edisti normaalissa, mutta muuten paketti pysyi hyvin kasassa. Sivuaskeleet oikealle hyvin, samoin paikallaankäännökset ja peruutuskin onnistui. Vain yksi piippaus koko seuruu treenin aikana! Ennen ryhmäpaikkista otin lyhyen kokeilun, laitoin Demin paikallamakuuseen ja nameja ympärille joita EI saanut syödä. Erika jäi lähelle tarkkailemaan tilannetta. Alkuun namit oli hirmu kova vastus, mutta sitten malttoi olla haistelematta. Muutama perkele siinä kyllä ehti tulla. Mutta menipähän perille ettei maata haistella. Sitten ryhmä paikallamakuuseen. Demin rivin ensimmäisenä. Meni suorasta istumisesta maahan, eli asento oli aivan suora. Haisteli kerran maata jätön aikana, josta kielsin. Piilosta näin Demin, katseli maisemia mutta ei haistellut maata, hyvä.

Nooa, Tara, Demi

Siirryttiin vielä Purinalle aksaamaan. Nitalla tein hyppytekniikan perussarjaa, kun tokohypyn kolauttelu on pistänyt miettimään. Perussarjan meni kumminkin nätisti eikä tiputellut rimoja jotka tosin oli 25cm. Nitaa rapsutellessa huomasin, että selässä on molemmin puolin kohta jota aristaa, sama kohta kuin toissa kerralla oli kun käytiin Tamaralla, eli täytyy kattoa jos saatais Nita Tamaralle lähiaikoina kun seuraava varattu aika meillä olisi vasta marraskuussa.

Demi teki myös perussarjaa, 6 askeleella, Nita tekee 5,5. Demi ei ole tehnyt hyppytekniikkaa sitten viime kesän. Nyt näytti oikeen hyvälle. Demi pääsi myös tekemään pientä rataa, lukee valssit, takaakierrot ja niistot. A:lla kontakteja ei tehty, meni laiskan miehen "juoksukontaktit", koska en ole kontaketja opettanut, tai olen mutta sitä on niin pitkä aika eikä Demi ole tänä vuonna treenannut aksaa kuin viime torstaina ja edellisen kerran maaliskuussa. Mutta neiti oli oikein pätevä ja innokas! Tehtiin lopuksi vielä puomilla 2o2o, namialustalla. Menee lujaa loppuun asti. Päätin ottaa lisää vauhtia putkesta, joo-o, sitä vauhti tulikin ja niin paljon että vauhdilla hyppäs puomin ylösmenon puoleenväliin. Jos Demin kanssa joskus aletaan tosissaan tekeen aksaa, tai edes puolitosissaan niin epäilen että ylösmenokontaktit pitäis opettaa ja niitähän mä en oo koskaan joutunu opettamaan... vinkkejä siis kehiin jos jollain on ideoita.

Nooan kanssa treenattiin kepeille samanlaista avokulmaa kuin torstaina treeneissä. Haki oikein ja välillä väärin. Treenattiin myös takaakiertoja, pakkovalssia ja jaakotusta. Kaikki toimi hyvin ja jaakotuksessa tuli nyt käteen asti.

Aksaa

Piiitkän kesätauon jälkeen palattiin takasin aksatreeneihin. Kyllähän sen tiesi, mitä siitä seuraa, kun ei koko kesänä olla treenattu. Mutta meillä oli kivaa ja meidän uusi ryhmäkin on kiva! Tehtiin rataa joka saatiin edelliseltä ryhmältä. Liukan Ville näytti miten rata menee ja sitten vaan suunnittelemaan ohjauskuvioita. Radalla oli useampi vaikea kohta, meille ensimmäinen oli jo alkusuoralla. Puomin jälkeen pituus jolta käännyttiin u-käännös takaisinpäin ja hypyn kautta putkeen. Ongelmia tuotti siis pituudelta u-käännös ja seuraava hyppy jonka Nooa mieluusti meni takaakiertona. Jaakotusta siis treenattiin ja otettiin lelu avuksi jotta Nooa tulisi kunnolla käteen. No ei se lelukaan heti toiminut kun pojalla oli vain kiire jatkaa. Saatiin kumminkin jaakotus toimimaan ja kun Nooa tuli ns. käteen niin hyppäsi myös seuraavan hypyn oikeinpäin. Takaakierrot persjätön ja päällejuoksuun yhdistettynä toimivat radalla kivasti. Putkesta putkeen viennot onnistui puolivalssilla ja Nooalle vaikea avo keppikulmakin toimi hyvin. Muutaman kerran haki 2-väliin. Keinulla ensin lentokeinu ja sen jälkeen hidasteli. Keinun kanssa pitäis kyllä tehä hommia, kun ei erota sitä puomista niin tekee aina eka lentokeinun ja sen seurauksena sitten seuraavalla kerralla hidastelee.

Treenien loputtua tein vielä Demin kanssa aksaa. Vitsit se oli innoissaan! Tehtiin ihan vaan vauhtisuoraa muutamalla kaarteella sekä takaakiertoja treenattiin yhdellä hypyllä. Hakee takaakierrot hienosti.

HAU:n tokot

Maanantaina HAU:n tokoryhmän treeneissä. Meitä oli paikalla enemmän kuin pitkään aikaan! Melkein jo tuntui siltä että ei mukaan mahdu, no ei nyt kai, kiva vaan kun on enemmän porukkaa. Aloitettiin ryhmäpaikallamakuulla. Nita pääsi tähän mukaan. Oli muistaakseni Sätkän ja Taran välissä. Mentiin piiloon, ikkunasta kurkin, näytti levottomalle. Palatessa kysyin esillä olleilta ohjaajilta ja sanoivat Nitan olleen hiljaa. Hyvä niin vaikka selkeesti sillä oli vaikeeta. Nita pääsi myöhemmin treenien aikana tekemään tunnaria. Saatiin Veeralta vinkkejä mitä tehdä ja Nitahan suoriutui oikein hyvin. Haisteli hyvin enkä joutunut antamaan yhtään ylimääräistä käskyä, tosin en olis saanut antaakaan :D Nitalle pitäis nyt opettaa, että katsoo mitä liikkuri tekee. Sillon kuin ei katso, sillä ei selkeästi oo mitään hajua mistä se tunnari löytyy. Tai no kyllähän se ne löytää kun haistelee, mutta turhan isolta alueelta alkaa etsimään. Liikkuri vois puhua Nitalle kapuloita viedessä tai vaikka laittaa nameja tunnareiden väliin, jos vaikka auttais siihen, että keskittyy liikkuriin eikä ympärillä tapahtuviin asioihin. Iso kiitos Veeralle vinkeistä ja avuista!

Demi teki metallinoutoa. Ekalla heitolla tuli puomin kautta takaisin kun se nyt sattui olemaan vähän niinku hollilla. Lähtee hyvällä vauhdilla, mutta takaisin tulee hitaammin ja useimmiten ravilla. Kun otin putken mukaan kuvioon niin alkoi tiputtamaan metskua omia aikojaan kun ajatus oli putkeen. Korjattiin sitten tiputtelua, joten ens kerralla täytyy panostaa vauhtiin. Seuraamista tehtiin myös, pitkää suoraa, temponvaihtelu aiheena. Hidas ja juoksu oli tosi kivaa, mutta normaali on edelleen heikoin lenkki. Alkaa herkästi edistämään ja siten myös poikittamaan, korjaa kyllä kun huomauttaa. Juoksussa testasin myös vaihdella tempoa, hyvin seuraa lujemmassakin juoksussa. Lopuksi Deminkin pääsi tekemään paikallamakuun. Haisteli maata kun menin piiloon sekä kerran vai kaksi sinä aikana kun olin piilossa. Haistelulle täytyy keksiä joku juttu...

Collie häppeninkiä

Torstaista lähtien on puuhailtu aktiivisesti rotujuttuja. SCY järjesti International Collie Conferensin to-la, joten torstai iltana olin Hotelli Haagassa ottamassa vastaan collie kansaa ympäri maapallon. Kaukaisimmat collie ihmiset tulivat Brasiliasta, USA:sta ja Australiasta. Torstaina otettiin vieraat vastaan, syötiin yhdessä ja kuunneltiin Myrna Shiboleth luento "Not Just a Pretty Face - Collies that are changing people´s lives". Myrna on kasvattanut collieita pitkään, jos nyt en väärin muista niin reilu 40 vuotta. Hän myös kouluttaa terapia koiria, collieita Israelissa. Collieita toimii monenlaisissa terapiatehtävissä. Collieita toimii alzhaimer-, epilepsia-, aspergersyndrooma potilaiden parissa, eli koirat elävät joka päivä näiden ihmisten kanssa. Näimme videoita collieista jotka olivat työtehtävissä ja täytyy sanoa, että kyllä tekevät tärkeää työtä. Saa nähdä tuleeko koskaan sitä päivää, että Suomessa lähdettäisiin kouluttamaan samalla tavalla terapiakoiria.

Perjantaina vierailla oli ohjelmaa Helsingissä ja iltapäivällä luento Suomen luonnetestistä ja illalla sitten pääsivät katsomaan SCY:n järjestämää luonnetestiä Hyvinkäälle. Luonnetestejä ei monessa maassa järjestetä, joten tämä oli uusi juttu monelle.

Lauantaina järjestettiin Hyvinkäällä Open show, tokokoe sekä Aktiivicollieiden esitys pk tottiksesta. Mukana oupparissa taisi olla n. 130 collieta, molempia karvanlaatuja. Tokokokeessa oli vähän kaikenrotuisia, mutta myös mukavasti collieita. Oupparin jälkeen Haagassa oli vielä Pat Hutchinsonin luento "Collie Health Today", jonka jälkeen ruokailu ja lopuksi illalla paneelikeskustelu aiheesta "American Influence on the European Collie". Oupparin ja tokokokeen loputtua siivottiin vielä paikkoja ja sitten vasta lähdettiin ajelemaan. Mä kävin kotona viemässä koirat ja vaihtamassa vaatteet, joten en ehtinyt kuuntelemaan ensimmäistä luentoa. Paneelikeskusteluun kumminkin ehdin. Mukava paneelikeskustelu, vaikkakin aiheen ohi lipsuttiin aikas paljon.

Kaiken kaikkiaan mukava tapahtuma, toivottavasti myös muut viihtyivät :)

Nitan kanssa osallistuttiin tokokokeeseen, voittajaluokkaan. Kuten tiesin, ei Nita ollut ihan iskussa. Helteet rasittaa sitä, vaikka eilen ei edes ollut mikään hullun lämmin. Myös tunnari on hajalla, mutta senkin tiesin jo etukäteen. Mitään suurta en siis odottanut, vaan mentiin vain kokeilemaan. Nita oli odottanut autossa reilu 4,5h ennenkuin voittaja luokka alkoi, joten jo pelkästään lämpimässä kelissä ja autossa odottelu ei ole paras mahdollinen tilanne mennä kisamaan. 

Kehään menoa odoteltiin kauemmin kuin mitä olen tainnut koskaan treenata, mutta hyvin se Nita makoili kehän reunalla "käy siihen" käskyn alla. Kehään mentiin yhdessä ja ihan nätisti. Tuomari selosti kaiken kahdella kielellä joten senkin takia odottelua tuli ehkä normaalia enemmän. Tuomarille siis oli kerrottu että paikalla on myös ulkomaalaisia vieraita, ja sen takia liikkeet ja palaute tuli suomeksi ja englanniksi. Liikkeet alkoi paikallamakuulla, 4 min. Nita meni ekasta käskystä maahan, makoili nätisti ja ekalla käskyllä nousi sivulle, tästä 10. Kehästä pois ja Pian luokse jolla oli meidän palkka, kun autolle asti ei voitu mennä palkkaamaan kun oli liian kaukana. Palkkauksen jälkeen takaisin kehään. Yksilöliikkeet alkoi luoksetulolla. Nita meni hyvin maahan, mutta jätön aikana piippaili. Tuli tasaisella laukalla joka välin, seisominen vähän venähti, maahanmneo mun mielestä ihan hyvä, vino loppuperusasento, 7,5. 

Luoksetulon seisominen

Sitten tais tulla kaukot, tuplakäsky ekaan istumiseen. Muistaakseni muut teki yhdellä käskyllä, eteni jonkun verran, 7. Tunnistusnouto, Nita lähti ekalla käskyllä, haisteli koko rivin nopeasti ja tuli pois, annoin uuden käskyn jolloin meni takaisin haistelemaan. Mun mielestä merkkas oman, mutta jatkoi haistelua ja sitten alkoikin nostella vääriä ja vaihtoi useamman kerran kunnes sitten toi oman ja tiputti sen mun jalkoihin, tästä 0. 

 Tunnari

                                

Metallinouto, muuten hyvä, mutta loppu perusasento vino, 9. Liikkeestä istuminen, seuras hyvin ja istui, 9. Ruutu, bongasi ruudun hyvin, vaikka evl:ssä oli useammalla koiralla ongelmia löytää ruutu. Siniset merkit nurmella oli kai sitten vaikea tai sitten vaan erilainen koirien mielestä?! Tuplakäsky maahan, seuraamaan tuli mutta koukkauksen kautta, 7.

Seuraaminen, ei kauheasti muuta mielikuvaa, kuin että perusasentoja jäi ottamatta, 8. Hyppynouto, paluu hypyssä kosketus esteeseen ja vino perusasento, 8.

Kokonaisvaikutus, 7,5. Nita haukkui kaikki liikevälit ja perusasentoon vaati useamman käskyn kun vaan haukkui. Tuomari kommentoi, että koira äänteli paljon, tästä täysin samaa mieltä.

Tuomari oli kyllä puhelias, kertoi joka liikkeen välissä, miksi vähensi pisteitä, mutta mä en kauheesti keskittynyt tuomarin puheeseen, joten kommentit perustuu siihen vähäiseen mitä muistan tuomarin sanoneen ja mun omaan mielikuvaan suorituksesta. Pisteitä kertyi 226,5 ja 2-tulos, sija 2/4.

Niin ja KIITOKSET Pia Koskiselle valokuvista!