Pettymys on suuri

Tässä elettiin hektisiä aikoja Demin juoksujen johdosta. Käytiin viime viikon torstaina Espoon eläinsairaalassa ottamassa proget, perjantaina saatiin tulokset. Soitto Mäntsälään Dahlblomin Merjalle, parhaiden päivien pitäisi olla juurikin pe, la,su. Äkkilähdöllä siis perjantai iltana Turkuun ja laivalla Tukholmaan.

Reissu alkoi mukavissa merkeissä mutta päättyi suureen pettymykseen. En jaksa avata koko reissua, mutta Demi oli kuten aina mahtavaa matkaseuraa. Sen kanssa on niin helppoa matkustella kun  se ottaa asiat rennosti. Laivalla söi luuta ja nukkui. Demi pääsi jo neljännelle Ruotsin reisulleen ja sehän on jo oppinut että näillä reissuilla pääsee sänkyyn nukkumaan :) Ajamista tuli Tukholmasta yhteen suuntaan n. 550km, muutaman pysähdyksen kera. Vaikka matka oli pitkä niin hyvin se sujui kun pysähdyttiin välillä. Etelä-Ruotsissa kevät oli jo pitkällä, lämpöä oli koko reissun ajan +8 ja aurinkoista tai puolipilvistä. Pelloilla kasvoi jo ties mitä ja nurmikot oli jo ihan vihreenä.  Mökki oli ihana jossa yövyttiin ja uros ja hänen omistajat olivat todella vieraanvaraisia.

Uros on niin makea, voi että! Kesällähän me se nähtiin työnteossa ja muutenkin, mutta nyt päästiin viettämään enemmän aikaa sen kanssa ja kyllä se vaan mahtava on.

Demi ei lämmennyt urokselle, joten päätettiin sitten ottaa uudet proget. Ajettiin 1h 40min/per suunta eläinlääkäriasemalle, josta saatiin progetulokset tunnin sisään. Takaisin tullessa vielä toisen eläinlääkäriaseman kautta jossa konsultoitiin. Ruotsissa käytetään eri yksikköä progessa, joten Ruotsalaisten tulos ei meille suoranaisesti sanonut mitään ennen kuin eläinlääkäri avasi meille asiaa. Ystävällisesti soittivat Suomeen ja tarkistivat täällä otetut progearvot koska eivät meinanneet uskoa todeksi. Itse soitimme viellä Mäntsälään ja samaa sanottiin sieltäkin, eli juoksut olivat jo ohi! Olimme siis kumminkin liian myöhään liikkeellä ja koska nartut on erilaisia niin toisilla proget vaan nousee nopeemmin kuin toisilla. Sekä Suomessa että Ruotsissa oltiin ällikällä lyötyjä, mutta näin on. Pentuja ei siis nyt tule. Pettymys on suuri, odotukset olivat korkealla, mutta eläimiähän ne vaan on ei robotteja. Ja eläimet on yksilöitä jne.

Reissu itsessään oli todella mukava, Pian kanssa on aina yhtä mukava reissata ja kaikkea hassua aina tapahtuu :) Lopputulos ei tietenkään ollut se toivottu, mutta ei tässä muuta voi kun suunnata kohti uutta nousua.



Kisamaiset

Kuumetta uhmaten päätin lähteä illalla hallille. Onhan tässä kotona kipeenä jo maattu niin teki mieli päästä ihan vähän vaan treenimään. Meitä oli treeneissä vain kolme, yksi uros ja kaksi juoksussa olevaa narttua :D Oltiin jo aikoja sitten sovittu kisamaisesta treenistä ja kyllähän ne pidettiin kun oltiin sovittu. Aloitettiin yksilöliikkeillä, jokainen oli valinnut 4 liikettä mitkä halusi tehdä.

Demi aloitti hyppynoudolla. Lähti heti ekasta käskystä, laukalla molempiin suuntiin, siisti kapulan nosto ja hieno sivulletulo.Sitten siirryttiin kentän toiseen päähän tekemään ruutua. Huono valmistelu multa ja sehän kostautui sen verran että Demi teki aikamoisen banaanin mennessä ruutuun. Bongasi siis ensin sivulla olleen merkin. Ruudussa paikka ei ollut selvä, kiersi merkkiä ja sitten ajautui liiankin taakse ruutun eikä mennyt maahan, tuli mun luokse. Noh tällä tasolla ruutu siis tällä hetkellä. Eli paikan treenausta lisää, täytyy muistaa ylläpitää sitä kun se jo oli tosi kivalla mallilla. Sitten siirtyminen muutama metri seuraamisen aloituspaikkaan. Pyysin vähän lyhyemmän kaavion, mutta mukana oli kaikki temponmuutokset, paikallakäännöksiä ym. Tässä tuli ääntelyä, pysähdyksissä ja käännöksissä oli sitä mieltä että palkkaa jo, juoksussa edisti sitä tavanomaista vieläkin enemmän. Hitaassa mulla ittelläni oli rytmi kateissa. Käännöksissä takapää ei työskennellyt kunnolla. Ei kumminkaan ollut ihan kaameeta, mutta ei hyvääkään. Intoa oli paljon, mutta tekniikka hajosi. Sitten siirryttiin taas jonkin verran ja tehtiin tunnari. Kapulat oli ympyrässä joka mielestäni vaikeampi Demille, kun usein menee sinne ympyrän keskelle haistelemaan ja samalla voi vähän kapulat singota. Tarvitsi tuplakäskyn, mutta sen jälkeen laukalla tunnareille, haisteli nätisti, löysi oman ja tuli laukalla takaisin, sivulletulo vajaa. Ja tunnarin teki siis myös ilman ääntelyä.

Sitten ryhmäliikkeet juoksuisten kesken. Aloitettiin paikallaistumisella 2min. Demi tässä jotain sekoili, lähti sivulta pois juuri ennen aloitusta, pyysin uudestaan sivulle ja sitten jätettiin koirat. Demi istui hyvin sen 2min. Olin esillä n. 15m päässä, ensin Demiin päin kääntyneenä ja sitten selkä Demiin päin, mutta niin että pystyin ikkunan kautta näkemään mitä se siellä puuhaa. Muutaman kerran veti hajuja Sipsin luota nenän täyteen, mutta muuten oli moitteettomasti. Heti perään paikallamakuu 4 min Sipsin vieressä. Palkkasin maahanmenosta, jätettiin koirat ja mentiin piiloon. Kerran kurkkasin piilosta, silloin katteli sivulle, etutassut oli perinteisesti ristissä, muuten ei ollut vaihtanut asentoa. Kun palattiin koirien luokse oli edelleen samassa asennossa.

Olen tyytyväinen hyppynoutoon ja tunnariin. Näissä tapahtunut edistystä. Varsinkin tunnarissa kun tulee laukalla nyt myös takaisinpäin. Hyppynoudossakaan ei arponut ponnistuspaikan kanssa. Ääntelyä ei esiintynyt missään muussa kohtaa kuin seuraamisessa, eli positiivista se, että hiljeni seuraavassa liikkeessä. Siirtymiset sujuivta hyvin, "yhdessä" käskyllä liikuttiin pidempiäkin matkoja ja neiti pysyy hollilla, pitää kontaktia ja on innokas. Pyrin nyt vain kehumaan, en lääppinyt Demiä. Jännä kun itsellä on jonkinlainen "tarve" lääppiä koiraa liikkeiden jälkeen. Paikallaolot sujuivat hyvin, pikkuhiljaa voisi myös istumisessa mennä vähäksi aikaa piiloon. Tässä ei mikään muu mietitytä kun se, että keksii mennä makuulle.

No miinukset. Ruutu oli yllättäen hajonnut, tosin ei sitä kauheesti olla nyt taas tehty. Eli kyllä sitä ylläpitoa tarvitaan myös niihin liikkeisiin jotka on ns. helppoja. Täytyy taas muistaa vahvistaa paikkaa ruudussa. Seuraamisessa ääntely toki ärsyttää, mutta tiedän myös että saa seuraamisesta tällä hetkellä normaalisti niin paljon palkkaa joten on ns. ymmärrettävää että sitä palkkaa yrittää vaatia. Seuraaminen ei ole siinä jamassa kun haluaisin. Harmittaa että se on ollut yli vuosi sitten paremmalla mallilla. Miksi havahtuu ongelmiin vasta sitten kun ne on isoja?! Olen katsellut valokuvia Demin seuraamisesta ja muutamia videoita. Ne jotka on kuvattu yli vuosi sitten, niissä paikka on ihan jees. Missä välissä se on päässyt niin eteen ja alkanut poikittaa niin paljon?! Noh, tästä sitä oppii, kun antaa pikkusormen niin siinä menee koko käsi. Eli ei pitäisi joustaa niistä kriteereistä. Mutta turha sitä on valittaa, omia mokia kaikki. Täytyy vaan jatkaa niiden työstämistä. Niin ja ihan nyt vaan ylipäätänsä, sitä palkkaamattomuutta pitäisi treenata paljon enemmän, kuin myös kokonaisuuksia ja tehdä kisamaisia. Sitä vaan itse niin helposti sorrun työstämään osia unohtaen kokonaisuuden!

Koirat on siis ollu taas vähemmällä treenillä kun olen nyt sitten kipeenä ollut. Ensin oli auto ja nyt kipeenä... mutta kotona ollaan jatkettu jumppailua ja piiperrystä ja tietty lenkkeilyä. Jumpassa on tapahtunut jo edistystä, on sekin vaan hauskaa puuhaa, koirat tykkää.

Ja koska perjantaina oli ystävänpäivä ni laitanpa muutaman kuvan vuosin varrelta mun ystävyksistä <3

                                        

Kesä 2011

 Kesä 2011, Hanko

Kesä 2013

JUOKSUT!!

Vihdoin ja viimein Demillä alkoi juoksut! Mä olen niin ILOINEN! Demin juoksuja on odotettu syksystä lähtien ja nyt vihdoin ja viimein tuli sen aika. Nyt alkaa jännät paikat ja nyt sitä sitten odotetaan jatkuvasti jotakin. Huomenna soitan eläinlääkärille ja varailen ekan progeajan, sen jälkeen seuraavaa, sitten varataan matkaa ja mennään astutusreissulle, jonka jälkeen tietty odotetaan ultraa ja sitten pentuja ja ja ja... kyllä on jännää ja niin ihanaa!

Niin ja Demihän menee pennuttamaan Pialle, Hyvinkäälle. Uroksesta ym. löytyykin kohta tietoa Pian kotisivuilta, Lumipilven kotisivuilta!

Eipä mulla muuta ;)

Iiihanat treenit

Jäi eilisistä treeneistä kyllä niin hyvä mieli, oih, sellaisen tunteen takia tätä juuri haluaakin tehdä :) Mulla ja koirilla oli niin KIVAA!!

Aloitettiin treenit Nooan kanssa, eli agilitya pukkas. Saatiin myös mukaan treeneihin muutaman viikon ikäinen ihanuus. Treenikaverit toivat vauvansa näytille, kera nolla tulos karkkien :) Lapsi oli kyllä niin kiltti, tyyppi siinä tutkaili maailmaa ja sitten nukahti vaikka hallissa haukkui koiria ihan siinä lähelläkin.

Kouluttajan kanssa tehtiin rataa jossa teemana saksalaiset. Radalla oli myös pöytä, joten en rehellisesti sanottuna ikinä treenaa, hyi mua! Ekalla kierroksella tuli yhden kerran takaakierron suoraan eli ei takaa ja pöydästä mentiin lahjakkaasti yli, hups :D Pöytää vähän viilattiin ja tokalla kierroksella saatiin aivan loistavaa flowta aikaiseksi. En oikeesti muista milloin olis Nooan kanssa ollu näin hyvä tunne. Älkää ymmärtäkö väärin, mutta usein mulla on rytmityksen kanssa haasteita tai muuten vaan tuntuu että on hirvee kiire etten ollenkaan ole ajoissa sen kanssa, mutta ei tänään. Tänään kaikki sujui tolla tokalla kierroksella niin hyvin, saavutettiin se kuuluisa flow tunne. Mä olin kokoajan ajoissa, eikä mulla tullut kiirettä kun liikuin. Ohjasin tarkasti ja saksalaiset sujuivat niin hvyin, se on kyllä ohjaus joka todella toimii Nooan kanssa. Nooa oli nopea niinkuin aina, kiihkeä, mutta samalla kuunteli ja luki ohjausta niin hyvin, meillä vaan synkkas tänään ihan loistavasti. Tuli ihan sellanen tunne että piru vie, nyt pitäis mennä kisoihin. Kouluttaja kehui erityisesti mun liikkumista tänään, oli hemmetin kiva kuulla tämä koska se rytmitys ei ole ollenkaan helppoa muutenkaan, saatikka kun ohjaa kahta hyvin erilaista koiraa.

Omatoimi treeninä oli kentän toisella puolella ovaali kontakti-ralli. Pari u-putkea joiden välissä kaikki kontaktit. Ovaalin kummassakin päässä oli putket sen takia että saatiin varmasti kunnon vauhdit kontakteille ja sehän toimi. Parasta oli se, että Nooa teki joka ikisen 2o2o niin kuin on opetettu eikä kertaakaan tullut läpi eikä hidastellut turhia. Keinuakaan ei kertaakaan tehnyt lentokeinuna!

Agilityn jälkeen oli vuorossa tokotreenit kimpparyhmässämme. Mukana oli Demi. Demi otti vaihteeksi hirveet kierrokset viereisellä kentällä treenaavista agilitykoirista, huusi "kivasti" kun oli seinässä kiinni. Kun pääsi sitten tekemään hommia niin hiljeni, hyvä! Aloitettiin hypyllä. Tein ensin muutaman toiston avoimen meno hypystä, eli palkka kun istui hypyn takana. Sitten paluuhyppyä muutama toisto. Kaikki teki hyvin ja istumisenkin muisti vaikkei sitä ollakkaan vähään aikaan tehty. Sitten muutama vauhtinouto, vapautus joko nopeasta nostosta tai sitten palautuksesta kun on hyvä vauhti. Nämäkin teki hyvin, laukkasi todella reipasta laukkaa takaisinpäin ja kapulallehan Demi menee aina innokkaasti. Johonkin väliin otin myös yhden noudon, jossa Demi oli sivulla ja vain heitin kapulan, kun pysyi eikä varastanut niin vapautin ja palkkasin. Sivulletuloja myös, innokkaita ja paikka oli hyvä, ei sairaan edessä. Avo kaukoja 10m, teki kaikki vaihdot ripeästi vaikka ympärillä treenasi monta koiraa. Myös maahan-seiso vaihtoja, nämä eivät sitten sujuneetkaan. Häiriötä oli aivan liikaa, ei vielä pysy tekniikka kasassa tuollaisessa häiriössä. Otin sitten avuksi agility muurin yhden osan, tämä auttoi. Luoksetulon stoppeja niin että keräsi vauhtia suorittaessaan ensin kaksi putkea. Mutta teki kyllä hyvät stopit, kivan täpäkät.

Sitten pidettiin taukoa ja Demi oli melko keskellä kenttää käy siihen käskyn alla. Kaveri teki bortsunsa kanssa luoksetulon stoppeja myöskin putken kautta. Demi lähti bortsun perään! Siis aivan täysiä juoksi sen perään kun olihan se niin ihana ja sillähän oli valtavan kivaa ja ihana pallo. Huusin Demille kun se lähti, mutta ei pysähtynyt. Meni siis ihan ystävällisesti bortsun luokse, mutta mä olin aivan hölmistynyt kun ei tuo koira ole tällaista keksinyt sen jälkeen kun on tyyliin 9kk ikäinen. Demi oli sitä mieltä että bc oli aivan ihana ja sillä oli niin valtavan hauskaakin, Demi teki saman tempun vielä uudestaan mutta sittenhän me treenattiin tilannetta. Kun syöttelin namia niin ei sillä käynyt pienessä mielessäkään lähteä minnekkään. Täytyy miettiä, näitä tilanteita täytyy nyt järjestää, koska ei siis ole aikaisemmin tuollaista tehnyt paitsi pentuna. Demi oli aivan innoissaan ja jotenkin sen oli vaikea sulattaa että jollain oli niin kivaa että sen piti itsekkiin päästä osallistumaan. Hassua tollanen, en olis vaan osannut ajatella tällaista tilannetta tapahtuvan. Tehtiin vielä tämän bortsun ja Taran kanssa paikkamakuu. Demi oli keskellä, piippasi kun käskin maahan, mutta muuten oli hiljaa. Makoilin putkien takana piilossa, ei muuten edes mennyt lonkalle, hyvä.

Taukoilun jälkeen päätin tehdä vähän agilitya. Meitä oli hallissa enää 3 ja tehtiin kaikki vähän aksaa. Laitoin kepeille verkot, 3 verkkoa otin pois. Demi pujotteli hyvällä tekniikalla ja nopeasti, oli ihanaa nähdä se niin innoissaan. Toistoja ehkä 8. Ihan vikaksi vielä muutamat 2o2o A esteelle ja putkeen lähetyksiä.

Oli todella ihanat treenti. Demi teki todella kivalla asenteella koko treenin ja antoi parastaan! On se vaan niin ihana!

Autoton viikko

Koko viikon olen ollut ilman autoa, ei treenejä siis! Täytyy sanoa että kylläpä elämä on aivan järjettömän erilaista kun ei ole autoa. Töihin olen kulkenut julkisilla ja viikon aikana myöhästyin peräti 3 krt bussista, hyvä minä!

Koirat ovat siis olleet ilman kummempaa treeniä koko viikon, jos nyt ei kotona tehtyä sisäpiiperrystä lasketa, joka sekin on tärkeää. Voihan sitä sisälläkin pieniä juttuja treenailla. Nautittiin pidemmistä lenkeistä, niin ja panostettiin jumppaan. Tavallaan oli rentoa olla kotona, mutta ihan oikeasti kävi aika pitkäksi. Olen niin tottunut että melkein joka päivä  on jotakin, vaikka sitten vain lenkille kavereiden kanssa, mutta yleensä siihenkin tarvitaan auto. Eli ei pelkästään treenien puute sitä tunnetta aiheuttanut. Mutta tulipahan huomattua että ehdin nukkua myös paljon enemmän kun ei ollut niin paljon tekemistä. Yöunet piteni viime viikolla 2-3h/yö!!!

Koko viikonlopun sain viettää Koira Expossa Helsingissä. Kävin kuuntelemassa molempina päivinä kaksi luentoa. Lauantai aamun aloitin Katriina Tiiran luennolla Pelot ja fobiat - geenien ja ympäristön vaikutus. Katriina Tiira kuuluu Hannes Lohen tutkimusryhmään, joten saimme myös kuulla tuloksia vielä julkaisemattomista tutkimuksista. Tämä oli kovin mielenkiintoinen luento. Iltapäivällä kuuntelin Marko Koskensalon luennon Onko vietillä väliä - koiran motivoiminen ja palkitseminen. Marko oli myös mukava luennoitsija, mutta itse luennosta ei tullut juurikaan uutta tietoa, mutta muistuttelua jo tietämistäni asioista. Sunnuntaina kuuntelin aamusta Heli Hyytiäisen luennon Mitä fysioterapialla on tarjota koirillemme ja iltapäivällä Helin luennon Koiran biomekaniikan perusteet. Molemmat luennot olivat mielenkiintoisia ja Heli oli erittäin miellyttävä luennoitsija.

Mutta huomenna aamulla saan hakea autoni korjaamolta, JEE!!!

Lisää lunta

Viikonloppuna satoi sitten lisää lunta ja ihan reilusti. Tästä innostuneena käytiin siskon kanssa ostamassa koirille uudet valjaat, jolla vois vaikka vetohommat onnistua. Koska ajatuksena oli vetää 1-vuotiasta pulkassa, en ajatellut tarvitsevani husky valjaita. Mentiin Murren Murkinaan jossa kerrottiin mihin tarpeeseen valjaita tarvitaan ja päädyttiin sitten ns. tavallisiin, mutta huomattavasti leveämpiin valjaisiin. Nämä valjaat sopivat kuulemma esim. hiihtoon, juoksuun, pyöräilyyn. Myyjä huomautti ettei raskaisiin vetohommiin sovellu, mutta 10kg muksu nyt ei niin paljon paina joten ajattelin että tällaiset enemmän perusvaljaat ovat ihan ok. Iltapäivällä sitten koirat valjaisiin ja pulkan eteen. Eihän ne tietenkään eteenpäin menneet ilman apua, eli kävelin ensin vierellä, mutta pikku hiljaa alkoi Demille valjeta "vedä" käsky. Kummityttö ei tosin pulkan kyydissä viihtynyt, mutta harjoiteltiin sitten ilman lasta, pelkän tavaran kera. Nitan mielestä ei ollut yhtään kivaa kun perässä kulki pulkka, iloisemmin juoksi vapaana mukana. Demin kanssa aion vielä treeniä jatkaa ja luulen että suksien eteen saan koiran.

Illalla ennen hallitreenejä käytiin metsässä umpihanki lenkillä. Tekipäs oikein hyvää kulkea umpihangessa. Demi sai nauttia Tiikerin seurasta, sen mielestä pieni musta on niin ihana!

Nita sai aloittaa treenit. Tehtiin ensin ruutua, ensin kosketusalustalla ja sitten ilman. Paikka pysyi hyvänä vaikka kosketusalusta otettiin pois, mutta vauhti hiipui, eli oli kumminkin hiukka epävarma. Luoksetulo Erika liikkuroimana, Nita teki oikein hienosti. Tasainen laukka joka välissä, stoppi sekä maahanmeno oikein hyvät, myös loppu oli hyvä. Lopuksi vielä kaukoja, ensin yksittäisiä vaihtoja ja sitten putkeen kaikki eri vaihdot. Nita eteni vähän, mutta edistystä on tapahtunut aikas paljon, olin kyllä kovin tyytyväinen kaukoihin.

Demi aloitti oman vuoron kierroilla, mutta neiti oli kyllä vähän hukannut koko kierron! Lähti kiertämään siivekettä, mutta ei palannutkaan vaan sinkosi A-esteelle :D Teki tätä samaa useamman kerran peräkkäin. Siirsin siivekettä kauemmas A-esteestä, mutta silloin sinkosi milloin mihinkin. Päätin sitten kierrättää muurin tolppaa, tämä sujuikin paremmin. Luoksetulon stopit sujuivat yllättäen ihan hyvin. Sain myös tehtyä muutaman stopin kauempana ilman ongelmaa. Sitten kaukoja. Demi on vähän turhan pitkänä noissa maahan-seiso vaihdoissa, mutta kun videolta katsoin niin pysyy kumminkin tassut paikoillaan... Istu-seiso vaihdot eivät sujuneet ollenkaan niin hyvin kuin kotona. Loppuun vielä seuruuta. Tein paljon pysähdyksiä ja paikka pysyi nyt aikas kivasti.

Tänään mulla hajosi iltapäivällä auto, joten arvatkaapa vaan kenellä jää ensi viikolla kaikki treenit taas väliin, että voi ottaa päähän! Enemmän kyllä ärsyttää tuo auto, pitikiö sen taas hajota hemmetin saksalainen! Ja jos arvaan oikein niin lysti ei tule olemaan halpa. Että mä vihaan autoja, ilman niitä ei voi elää (tai siis harrastaa), mutta niistä on vaan niin paljon harmia ja rahaa palaa.