Huh hellettä

Nyt on kyllä sellaset välimeren helteet saapunu etelä-Suomeen tai oikeestaan koko maahan, mitä nyt tota säätiedotetta on välillä tullut seurattua. Vihdissä on helteitä, tosin tainnut olla koko tämän kuun kun täällä olen asunut. Asutaan harjun alapuolella ja täällä ei oikeestaan tuulevirettä käy. Nyt kun lämpötilat on huidellu päivittäin yli +30 asteessa, pilvettömältä taivaalta, ilman tuulevirettä, niin aika kuuma täällä on. Tuulettamisesta ei oikeen yöaikanakaan ole mitään apua, lämpötila ei juurikaan laske. Tässä kohtaan on kiva myös todeta, että juu, meillä on ilmalämpöpumppu, joka tosin tullaan asentamaan käyttövalmiiksi syyskuussa :D No ehkä näitä helteitä tulee joskus uudestaan. Koirien kanssa ei oo muuta tehty kuin lenkkeilty ja sekin on tapahtunut myöhään illalla/yöllä tai no aamulla ja päivällä käyty vaan pyörähtämässä pissalla. Nitalla varsinkin kuuma kesto on laskenu ihan hurjasti, sen kanssa ei kyllä ulkona kauheasti kävellä kuin vasta yöllä.

Vanhempieni luona minä päikkäreillä ja sylilassie Myy kainalossa

Me ollaan jatkettu lomailua. Mitä nyt kerran käytiin tottis treenit tekemässä Myyn veljien kanssa, mutta muutoin ei olla kentälle eksytty. Tehtiin noutoja ja nehän onnistui äänettömästi! Tuo koira osaa yllättää, tosin jotta nyt en pilvissä leijuis, niin jätin kapulan heiton välistä ja vein kapulan, joten se kiihdyttävin osa jäi tietenkin pois. Mutta jos ottaa huomioon ettei olla viime aikoina treenattu niin ääntä olisi voinut olla mukana vaikka kuinka paljon. Seuraamista tehtiin myös, se edistäminen on vaan niin herkässä, eipä siitä siis sen enempää.

Demin jalka on parempaan päin, ei ole sitä enää ontunut. Nitalla taas on polvi vähän vaivannut, juuri se missä nivelrikkoa on. Oon nyt antanu sille kipulääkettä muutaman päivän jospa se auttais. Muuten meille ei kuulu mitään eritysitä. Vielä tämä ja ensi viikkoa lomaa ja sitten pitääkin jo palata töihin.

Harjumaisemia illalla

Iloa ja surua

Mistähän sitä aloittaisi on tapahtunut kaikennäköstä ja täytyy sanoa että oli aika rankka kesäkuun loppu ja heinäkuun alku.

Me ollaan nyt tyttöjen kanssa muutettu Vihtiin, Nummelaan. Tää on aika maaseutua verrattuna Espooseen :D Ei siis asuta Nummelan keskustassa vaan joitain kilometrejä keskustan ulkopuolella. Tämä on tällainen pientaloalue järven ympärillä. Uusi rivitalo jossa piha-alueet vielä täysin kesken. On tossa terassi valmiina, mutta muutoin työmaata. Talo itsessään on hyvin ääntä eristävä, ulkoa ei juurikaan ääntä sisälle kuulu ja naapurit, noh ketään en ole vielä nähnyt. Tosin ei tässä meitä vielä asukkaan kuin kolme. Seinänaapuri kuulemma muuttanut mutta eipä siellä ketään ole näkynyt, että ehkä me eletään eri aikaan vuorokaudesta :D Alkuun tuntui kyllä kovin oudolta olla täällä, mutta kyllä tämä pikkuhiljaa alkaa kodilta tuntumaan.

Treenitauko jatkuu edelleen, katsotaan milloin aktivoidutaan. Elnkkeilty ollaan kyllä ihan kiitettävästi. Viime viikolla käytiin Lohjalla kiertelemässä, aika jänniä paikkoja sieltäkin löytyy. Ihan kiva 23km lenkki tuli talssittua. Mukaan pääsi vain Myy, kun Demi on saikulla.

 

Lohjanjärvellä jäähdyttelemässä

 Tällanen paikkakin löytyi, tuolla oli jotain sukellusveneitä ja vesi oli ihan kirkkaan turkoosia.

 Kuva ei kyllä kerro koko totuutta, mutta aika makee kivilouhos.

Demi alkoi ontumaan kaksi viikkoa sitten. Lenkillä taisi jotakin käydä koska sen jälkeen Demi ontui voimakkaasti etujalkaansa. Kolmantena päivänä soitin eläinlääkärille ja saatiinkin aika saman viikon lopulle. Kun eläinlääkärille päästiin, oli Demi syönyt alkuviikon kipulääkettä ellin ohjeen mukaan. Ontuminen oli loppunut. Eläinlääkärissä ympyrällä juoksuttaessa kevensi vielä etujalkaa, mutta muuten ei. Eläinlääkäri kopeloi Demin kunnolla, mutta kipupistettä ei löytynyt. Ei aristanut ei mitään. Tehtiin myös erinäköisiä testejä ja niissä tosin huomattiin että vasenta puolta käytti heikommin. Päätettiin kumminkin vielä olla kuvaamatta. Sain ohjeeksi syöttää kipulääkettä vielä viikko ja täyslevolla jonka jälkeen saa pikkuhiljaa pidentää lenkkejä. Jos ontuminen palaa, pitäisi hakeutua ortopedille, mutta ennen sitä voisi käyttää fyssarilla.

Viikonloppuna saatiin Kirsi ja Nooa yökylään. Käytiin meidän lähijärvessä vähän polskuttelemassa.

Istuttiin pitkään iltaa tossa terassilla, olipa kiva kyllä saada seuraa tänne. Ja Nooa ja tytöt tuli edelleen hyvin juttuun. Myy oli kyllä innoissaan kun sai peuhu kaverin.

Sitten ilo- ja suru-uutisia Demin "pennuista". Viggo (Lumipilven Onnenpotku) on tehtaillut ahkerasti pk-tuloksia. Kesäkuun alussa kävivät tekemässä Etsintäkokeesta alokasluokasta EK1 koularin, viikkoa myöhemmin menivät jälkikokeeseen avoimeen luokkaan ja mitäs muuta sieltä kotiituomisiksi kuin JK2 koulari. Heinäkuun alussa menivät sitten hakukokeeseen avoimeen luokkaan, josta tietenkin koulari HK2! Mä oon kyllä niin törkeen ylpeä tästä parivaljakosta :) Demin toinen poika, Pata (Lumipilven Onnenpeli), kävi myös kesäkuussa pk-kokeessa, alokasluokan jäljellä ja sieltäkin napsahti koulari JK1. Niin ylpeä mustista pojista! Kolmas poika Taape (Lumipilven Onnenliekki) kävi toukokuussa tokokokeessa tehden törkeän hienon tuloksen avoimesta luokasta, 1-tulos pistein 314/320p. Niin iloinen tuosta tuloksesta! Mutta samalla niin surullista, koska kesäkuun lopulla sammui Taapen liekki. Aivan järkyttävä painajainen, vuorokauden helvetti joka loppui nuoren koiran lopetukseen. Mikään ei tunnu niin väärältä ja niin pahalta, kuin nuoren koiran lopetus. Taape sairastui äkilliseen ärhäkkään verisyöpään. Mitään ei ollut tehtävissä ja niin nopeasti sammui liekki. Elämä on niin epäreilua ja edelleen sattuu, kun tätä kirjoitan. Tuntuu niin väärältä, niin pahalta. En edes voi kuvitella miltä Taapen omistajasta tuntuu. Kun yllättäen, varoittamatta, elämästä nopeasti poistuu sielunkumppani, rakas ystävä, on se vaan niin hirveetä.

Taape  1.2.2015-25.6.2018

Kesä ja taukoa aksasta

Kesäkuun ekana viikonloppuna käytiin Kirkkonummella kisaamassa Myyn kanssa kaksi agility rataa. Laura Mättö tuomaroi, hänkin mulle uusi tuttavuus. Radat oli perus 1-luokan ratoja, niistä olis pitäny tehdä nollat, mutta eipä tehty ei. Molemmilla radoilla virhe kepeiltä, ekalla sisäänmeno kun sössin itse. Otin Myyn mukamas haltuun ja lähetin, mutta jälleen kerran sama virsi, olin itse liian lähellä ekaa väliä ja Myyn fokus katosi kun otin sen haltuun ennen keppejä. Miksi ihmeessä mä en vaan lähetä sitä pelkällä sanallisella käskyllä, tyhmä minä! Tältä radalta siis 5vp ja sijoitus 3. Toinen rata oli melkeinpä eka rata käännetyssä järjestyksessä, mukava myös tämä. Nyt sitten muistin vain sanallisella käskyllä lähettää Myyn kepeille ja oikeinhan se sinne sisään meni, vika väli jäi pujottelematta enkä jäänyt korjaamaan vaan jatkettiin matkaa, koska huomasin tän vähän myöhään, eli HYL. Hyllyn jälkeen seisotin kontaktilla vähän pidempään ja puomilla testasin kunnon ohijuoksua, malttoi pysyä vapautukseen asti vaikka loppusuora oli edessä. Oli jälleen todella lämmin kisapäivä +28 astetta, mutta onneks ollaan näihin keleihin jo ehditty tottua.

Nämä kisat oli nyt sitten viimeiset ennen syksyä. Kesällä ei kauheasti kisoja ole ja kun meillä on se muuttokin edessä niin päätin että aloitetaan kesätauko. Luulen että meille molemmille tekee tauko ihan terää. Jossain vaiheessa kesää aloitetana uudestaan treenit ja treenataan kepit vaan varmemmiksi jotta ei virheitä tulisi, ainakaan näin paljon.

Nyt kun ei sitten olla treenattu niin ollaan vaan nautittu olostamme ja lenkkeilty. Ollaan vähintään kerta viikkoon tehty pidempi, 20-30km lenkki. Hyvin sitä ehtii vielä työpäivän jälkeenkin pitkälle lenkille kun on valoisat illat ja yöt. On kyllä kivoja reittejä löytynyt, ollaan käyty Pohjois-Espoossa ja Nurmijärvi-Hyvinkää seudulla.

No johan tuli kesä ja helteet

Päivitys tahti näyttää olevan kerran kuussa :D Parempaan en nähtävästi tällä hetkellä pysty.

Toukokuun kelit on olleet ihan mahdottomat! Lämpöä ja aurinkoa on riittänyt ja siitä ollaan nautittu. Toukokuun aikana loppui ohjatut agility treenit, ensin Sepolla sitten HAU:lla. Kesätauko alkoi. Tarkoitus olisi kesäkuussa pitää muutama viikko taukoa ja sitten jatkaa omatoimitreeneillä ennenkuin elokuussa sitten taas jatkuu ohjatut treenit.

Toukokuun 20. päivä käytiin Myyn kanssa agilitykisoissa Hyvinkäällä, tällä kertaa Hyvinkään kennelkerhon kisoissa. Tuomarina kisoissa Minna Räsänen. Minnalla oli oikein kivat radat, osallistuttiin molemmille agilityradoille. Ekalta radalta 0vp -11,50sek 1.sija ja LUVA. Toisella radalla hyllytettiin heti radan alkuvaiheilla, jätin Myyn selän taakse ja sieltähän se nappas putken. Molemmilta radoilta jäi kumminkin hyvä fiilis, paljon onnistumisia, mutta myös treenattavaa. A:lla tuli kontaktin läpi, kun oli hylly alla niin "hyvillä mielin" uusin kontaktin ja seisotin siinä hetken aikaa, sitten juostiinkin suoraan maaliin ja Myy oli vähän ihmeissään. Tällä radalla tuli myös kepeillä sisäänmenovirhe.

27.5 ajettiin sitten Kotkaan, Kotkan koiraystäväin seuran kisoihin. Täällä tuomarina Eija Berglund. Eijan radoilla en ole koskaan aiemmin ollut, joten oli ihan uusi tuttavuus. Eijalla oli todella kivat radat, mutta juosta sai niin maan perkuleesti. Radat oli profiililtaan vähän erilaisia, mutta oikeasti todella kivoja. Siellä oli hyvin haastetta niin koiralle kuin ohjaajallekkin. Ei ollut nämä radat niitä "perinteisiä" 1-luokan ratoja. Ekalla radalla tuli eka virhe kepeillä, sisäänmenovirhe jälleen. Kepeille tultiin putkesta kovassa vauhdissa, helppo keppikulma mutta sieltä se Myy kumminkin kakkos väliin meni. Hylkäys tuli myöhemmin kohdassa jossa päätin leijeröidä, no ei onnistunut ja Myy hyppäsi ylimääräisen hypyn. Toisella agilityradalla kepeille saatiin onnistunut sisäänmeno, mutta ei sitten pujotellut loppuun kun mä kiirehdin edelle, jätti vikan välin pujottelematta. Hylkäys tuli myöhemmässä vaiheessa radalla jossa lähetin Myyn takaakiertoon, mutta se bongasikin sitten putken minne sujahti. Radan ihan lopussa otettiin myös ylimääräinen hyppy. Ei siis ihan nappiin mennyt, mutta meillä oli Myyn kanssa todella kivaa radoilla. 

Pekka Korrin yksärillä oltiin tiistaina 29.5. Katsotiin seuraamista ja tunnaria. Myy aloitti kumminkin bh paikkiksella. Pysyi hyvin vaikka toinen koira teki seuraamista ja sitä palkkailtiin lelulla. Lopussa Myy nousi istumaan, kävin välipalkkaamassa, kun sitten kävelin pois ja käännyin istui se siellä paikoillaan. Käskin maahan ja jatkoi makuulla. Myy ei pitänyt muhun kontaktia koko paikkista, seuraili kentällä olevaa koiraa ajoittain, mutta oli kumminkin hyvässä mielentilassa. Tämän jälkeen Myy meni autoon odottelemaan omaa vuoroa.

Omalla vuorolla tehtiin ensin seuraamista. Mulla oli kädessä palkka, josta Myyn pitää luopua. Tää ei oo toiminu ihan toivotulla tavalla, joten testattiin niin että appari pitää namia koiran ulkopuolella. Koiran saadessa palkan tuli palkka joko minulta tai apparilta. Tämä näytti toimivan paljon paremmin, joten näin jatketaan. Tunnaria tehtiin myös, ihan ihka ekaa kertaa. Ensin oman piilotusta, sujui hyvin. Sitten opetettin "vieraat" tunnarit, eli tehtiin ne koiralle merkityksettömiksi. Sain ohjeet miten edetä, joten suunnitelma on nyt valmiina. Mä en oo Nitalle ja Demille tällä tavalla tunnaria opettanutkaan joten ihan kiva kokeilla vähän erilaista lähestymistapaa.

Ollaan myös käyty nyt parina arki-iltana työpäivän jälkeen Nuuksiossa tekemässä pitkät lenkit. Niin ihanaa kun on valoisaa yölläkin. Ekalla kerralla käveltiin 20km ja toisella 17km. Nuuksiossa on kyllä niin hienoja paikkoja. Vaikka Nuuksiossa olenkin käynyt monen monta kertaa, niin on tosi kiva kun pääsee tutustumaan ihan uusiin reitteihin. Tuo on alueena kumminkin niin iso että siellähän niitä polkuja riittää. Ja mikä määrä järviä ja lampia siellä onkaan!

Mitäs meille kuuluukaan...

Blogi ei ole päivittynyt, vaikka useamman kerran on ajatusta ollut, että voisi jotain kirjoitellakkin. Mun jalka oli kipeä melkein kolme viikkoa, ennekuin oli taas juoksukunnossa. Muutaman kerran kävin treeneissä toteamassa että hups, en pystykkään vaikka haluaisin. 

Blogihiljaisuuden aikana, Nita on ehtinyt täyttää 10-vuotta ja Demi 7-vuotta. Onnea rakkaat!

7v. & 10v.

Myyn kanssa ollana tehty melkein pelkästään aksaa. Treenilistaan tulee jatkuvalla syötöllä uusia treenattavia tai edelleen vahvistettavia juttuja. Tuntuu ettei aika vaan riitä treenaamaan kaikkea kuntoon ja ajoittain musta tuntuu että priorisointi on tosi vaikeeta.

Kepeillä on treenattu erityisesti vikaa väliä koska Myyllä on kiire ja pää nousee vikaan väliin tultaessa kun ajatus on jo pois kepeiltä vaikka tietenkin toivoisi että ajattelisi tehtävää loppuun asti. Myös sisäänmenoja on treenattu, alkuun 2by2 ja sitten lisäsin 4:llä kepillä. Avokulmat on olleet tässä se juttu koska sulkukulmat on Myylle helpommat. Kovassa vauhdissa sisäänmenoissa on myös ollut sellasta haastetta ettei koira jarruta. Menee täysiä oikein sisään mutta sitten, hups kun ei taivukkaan  enää kakkosväliin, kun tarttis jarruttaa. Myy mielellään siis vaan skippaa yhden välin ja jatkaa pokkana täysiä eteenpäin. Tätä on sitten työstetty, koska nyt olis se vauhti saatava hallintaan, olisi osattava jarruttaa jotta jokaikinen väli tulee pujoteltua. Alkuun autoin tässä niin että laitoin ohjureita, mutta tulipa todettua ettei se auttanutkaan. Myy paineli edelleen täysiä koska ohjureita päin voi hyvinkin juosta ja ne ohjailee oikeille raiteille :D

Lotan ja Samin valkussa oon oppinu kattomaan linjoja radalla ihan uudella tavalla. Samilla on ollu tosi kiva tapa konkretisoida tätä asiaa ja ollaan paljon pohdittu ja käytetty joko rimoja maassa tai narua (rataantutustumisessa), jotta oikeasti näkee mikä linja ja miten se ohjataan. Koen että tässä on ittellä tapahtunu kehitystä! Viimeksi tsekattiin Lotan kanssa sitten erikseen vielä takaakiertoja, eri kulmista ja etäisyyksillä. Ja ehdittiin myös käydä läpi in-in. Tota in-in täytyy alkaa treenaamaan, tajusin nyt Lotan kanssa jutellessa ja treenatessa että olis kyllä kiva kun koira tuon osaisi. 

Tehtiin muuten myös keskittymiskyky harjoitus. Tuli todettua että olen hyvin häiriöherkkä ja mun on vaikeata keskittyä olennaiseen jos ympärillä on häiriötä. No olen huomannut tämän asian ennenkin, mutta nty tuli tehtävän myötä aika konkreettisesti esille. Tätä täytyis harjoitella koska meillä on Myyn kanssa sama heikkous :D

Ratatreenit on sujunu viime aikoina hyvin, ite saisin edelleen luottaa Myyhyn vieläkin enemmän, se osaa jo paljon juttuja ja tekee hommia käskettyä, sitä ei tartte baby sitteröidä jatkuvasti :D 

Pekan yksäreillä ollaan myös käyty. Noudon ääntelyyn oon saanu hyviä vinkkejä ja ne toimiikin hyvin. Viimeksi tsekattiin seuraamista, juteltiin lelu ja namipalkkauksesta ja testattiin vähän miten vaikuttaa mielentilaan. Myy oli alkuun aivan liian korkeessa vireessä. Käytän sille yleensä lelua palkkana koska se purkaa itseään paremmin sillon. Oltiin Pekan kanssa tästä samaa mieltä että purkamiseen lelu toimii, mutta, vire on joka tapauksessa liian korkealla kun odottaa saalispalkkaa. Vaihdettiin sitten namiin ja seuruu rauhoittui, yliyrittäminen vähentyi eikä ollut enää niin levottoman näköistä. Kokeiltiin sitten niin että ensin kerrottiin Myylle että tehdään namipalkalla ja sen jälkeen vaihdettiin leluun ja tästäkin kerrottiin, jotta tietää mitä odottaa. Namista leluun vaihto aiheutti taas sellasen vireennousun ja sama yliyrittäminen jatkui että todettiin että Myyn kanssa tarttee tehdä nyt pääasiassa vain namipalkalla. Se tekee teknisesti hyvää seuraamista namipalkallla ja vire pysyy hallinnassa, lelupalkalla keittää yli eikä paketti pysy kasasssa. Saatiin kehuja hienosta takapään käytöstä, käännökset kuulemma hienoja. Kiva kuulla, Myyn kanssa tämä on kyllä tullut ihan itsestään. Se on hyvä takapäänkäyttäjä ihan luonnostaan. Häiriöstä luopuminenkin on edistynyt, paljon on hommaa tehtävänä, mutta eteenpäin on menty.

 Myy on myös ehtinyt käydä SAGI:n virallisessa mittatilaisuudessa ja kokoa löytyi 51cm. Arvelinkin että on maxi, mutta alarajalla ja niinhän se meni.

Eläinlääkärissäkin käytiin, perus rokotuksilla Demin ja Nitan kanssa. Nitalla on nyt keväällä ollu vasemman takajalan kanssa välillä vähän kremppaa, on liikkunut epäpuhtaasti ja sille löytyikin nyt sitten syy. Nitalla on nivelrikkoa polvessa :( Sai nyt alkuun särkylääkettä jotta saadaan turvotus ja tulehdus pois ja katsotaan jos sen jälkeen selviäisi ilman jatkuvaa lääkitystä. 

Ja muitakin muutoksia elämässä on nyt keväällä tapahtunut ja kesällä on edessä suuri muutos kun muutetaan toiselle paikkakunnalle. Me tytöt muutetaan keskenämme ja jatketaan elämää ilman miestä. Taloa vasta rakennetaan, mutta valmista pitäisi tulla alkukesästä. Päästään muuttamaan ihan uuteen asuntoon. Muutetaan rivitaloon, niinkuin nyt tässäkin ollaan oltu. Saadaan oma pieni piha, jonne paistaa aurinko! Treenisysteemit todennäkösesti muuttuu ainakin jonkun verran koska työmatka pitenee enkä enää ehdi samoihin treeneihin kuin nyt. Tässä on ollu aika rankka kevät joten senkin takia oon ajatellu että otetaan vaan nyt rauhallisesti ja katsotaan mitä jaksetaan tehdä ja miten asiat alkaa sujumaan. Kisakalenteri ei siis todennäkösesti ole kovinkaan täynnä tänä vuonna.

Treenejä -> tauko

Aksaa on treenattu  ohjatuissa treeneissä ja Lahdessa käytiin Lotan ja Samin valkussa. Myy on toiminu aikas kivasti, mutta kepeillä on tullu toka vikasta välistä pois, aika säännöllisesti. Sillä tulee kiire ja pää nousee ja sit jättää vikan välin pujottelematta. 

Lotan ja Sain valkussa treenattiin toisella radalla takaaleikkauksia ja toisella rataa jossa oli läksyksi tulleita juttuja, irtoamista, takaaleikkauksia, poispäinkäännöksiä ja ihan peruskäännöstä. Molemmissa treeneissä nousi esiin mun ohjaamisessa sama asia, eli mieti linjat kunnolla! Myyhän menee minne ohjaan, eli kyllä se napsii ylimääräsiä hyppyjä linjalta jos ohjaan "väärin". Eli keskittymistä kunnolla linjoihin. Itse takaaleikkaukset sujui hyvin, pitää vaan muistaa kiihdytys, jarrutus, käännös, kiihdytys... Rata oli jsut sellanen sik-sak missä nää kolme asiaa tuli hyvin konkreettisesti esille ja sehän oli hyvä. Toisessa treenissä tuli huomattua linjojen lisäksi se, että Myy osaa nyt poispäinkäännöksen! Jess, luki sen tosi hyvin ja musta tuntu ittestä hyvältä käyttää kyseistä ohajusta. Peruskäännöksiä vois kyllä treenata enemmän. Huomasin että mä herkästi haluisin käyttää kaikenmaailman ohjauksia peruskäännösten sijaan. Mutta kyllähän Myy kääntyy peruskäännökselläkin kunhan sen ajoitain oikein ja niitä treenais yhtälailla kuin muita käännöksiä. 

Ja mitä taukoon tulee, niin ollaan oltu treenaamatta yli viikko. Tuntuu pitkältä ajalta kun normi treenit rullais mutta ei päästä treenaamaan. Myyllä oli eka vatsatauti ja sit mun jalka alko reistailee. Sääressä todettu säärikalvon tulehdus, on muuten pirun kipeä, eikä kävely onnistu normaalisti. Vauhti on aivan matelevaa, kävelen reilun 1km 25minuuttiin, kertoo siis ehkä jotain siitä millä mallilla jalka on :(

Mikä maksaa?

No nyt, vihdoin ja viimein on aikaa kirjoittaa auki, mihin meidän rahat on viime vuonna käytetty. Mitään hienoja diagrammeja en osaa teille esitellä joten pelkkänä tekstina tulee tämä.

Pohjustusta sen verran, että olen muuatma vuoden ajan mietitnyt että pitäisi menoja kirjata, siis koirien. Toissa vuonna aloitin, mutta homman jätin siihen jo heti tammikuussa 2016, alkoi ahdistamaan. Viime vuonna uusi yritys, koska olishan se nyt kiva tietää paljon rahaa koiriin uppoaa. Useampi kaveri tätä tehnytkin jo joten "pakkohan" munkin sitten oli.

Tammikuussa jo heti järkytyin, mietin taas lopetanko nyt heti, mutta päätin että vaikka kuinka tekee tiukkaa niin KOKO vuosi on nyt kuluja kirjattava.

Kulut kirjasin seuraavanlaisiin kategorioihin: Terveys= eläinlääkärikeikat, lääkkeet, fyssarit, akupunktiot, koirien vakuutukset. Ruokinta=koirien ruoat, treeninamit, luut. Harrastukset=treenimaksut, hallimaksut, koemaksut, leirit, päivä valmennukset, jäsenyyt eri yhdistyksiinluennot, uinnit. Tarvikkeet=hihnat, kaulapannat, takit ym... Bensat= bensakulut, tähän oon laskenut ne matkat kun ajan koirien kanssa treeneihin, kokeisiin, lenkille kauemmas ym ym. Jos taas käyn kaupassa ja samalla ostan luita, niin en ole kirjannut kulua koirille.

Koko vuoden 2017 kulut olivat 7409,544e! Aikas tosi paljon, sanon minä. Onhan tossa toki kolmen koiran kulut, mutta silti. Kuukausittain summat olivat seuraavanlaiset:
Tammikuu: 645,85e
Helmikuu: 985,74e
Maaliskuu: 813,59
Huhtikuu: 927,597e
Toukokuu: 726,895e
Kesäkuu: 809,77e
Heinäkuu: 114,33e
Elokuu: 508,44e
Syyskuu: 256,31e
Lokakuu: 291,97e
Marraskuu: 643,63e
Joulukuu: 685,422e

No mihin sitä rahaa sitten meni? Terveys osion kulut olivat: 2697,03e. Eläinlääkärissä käytiin 4 kertaa. Myy kävi sterkkauksessa, tähystyksellä tehtiin, joten siihen meni esim. 750e, Demi kävi kerran näyttämässä turvonnut luomea ja Nita kaksi kertaa, ensin näyttämässä pattia kyljessä joka osoittautuui rasvapatiksi ja sitten hammaskivenpoistossa. Fyssarilla Myy kävi 5krt, Demi 2 krt ja Nita 1krt. Akupunktiossa Myy kävi 3 krt ja Demi 1krt. Muuten summa sisältää vakuutusmaksut ja geenitestin ja madotukset.

Harrastuskategoria on laaja ja sen takia myös sen kulut ovat suuret: 2434e. Suurin kuluerä oli viikkokoulutukset, eli Myyn aksat Sepolla ja HAU:lla. HAU:n treenit tosin ovat kyllä hyvin halvat, kiitos siitä seuralle. Halvalla kumminkin hyvää koulutusta. Mutta näihin viikkokoulutuksiin meni 1259e. Koemaksuihin meni 424e, Jäsenmaksut 195e, Uinti 100e, Päivä koulutukset & leirit 152e, Luennot 120e, Hallivuokrat 135e.

Ruokintaan meni 1181,51e. Koirat syö raakaa lihaa ja siihen lisäksi lisät, öljyt ym. Tuossa summassa on myös treeninamit, luut.

Tarvikkeisiin meni 188,83e. Myy sai sadetakin, ostin myös uudet Grip-hihnat ja pedin. En siis voi väittää ainakaan törsääväni tavaroihin. Nuo tuli kaikki tarpeeseen.

Bensoihin meni vähemmän kuin olin kuvitellut, 800,024e. Tuli siis ajeltua vähemmän.

Suunnitelma vuodelle 2018 on siis käyttää vähemmän rahaa. Koska rehellisesti sanottuna, mulla ei kyllä ole näillä tuloilla varaa ylläpitää tällaista elämää. Koirille toki haluan ja aion tarjoa kaiken mitä ne tarvitsee. Mutta täytyy kyllä vähän tarkemmin miettiä mihin sitä rahaa laittaa.

Milloin minusta tuli välineurheilija?

Olen miettinyt tätä aina välillä, missä vaiheessa tapahtui se muutos että aloin ostamaan kaikkea kivaa, ei pelkästään tarpeellista. Oikeastaan asia tuli tässä mieleen sen takia kun päivitin koirien kuluja exeliin. Tänä vuonna olen kuluttanut todella vähän rahaa koirien tavaroihin, mikä on vaan positiivista, koska sitä rahaa uppoaa koiriin muutenkin aivan jäätävästi. Toki koiran omistaminen voi olla halvempaakin, aj sitä se olisikin ilman harrastuksia, mutta enhän mä nyt mun harrastuksista luovu.

Mutta siis  aiheeseen takaisin... Silloin kun mulla oli vain yksi koira, ensimmäiseni, Nita, niin tavaramäärä oli todella vähäistä. Ensimmäisten vuosien aikana Nitalla oli pentupanta, joka pieneksi jäätyään vaihtui nahkapantaan. Sitten oli yksi hihna, nahkahihna. Nitan ollessa vuoden ja kahden välillä aloitimme agilityn, jolloin tuli ostettua yksi takki, se oli Hurtan takki joka edelleen löytyy kaapista elämänsä kunnossa. Nitalla oli tietenkin myös leluja, niin ja pelastusliivit kun käytiin mökillä jonne osa matkasta mennään veneellä. Kun sitten tokossa saatiin TK1 ja päätin että mehän ihan oikeasti harrastetaan tokoa, ostin yhden puisen noutokapulan.

Mutta mitä sitten tapahtuikaan?! Se tavaran määrään massiivinen lisääntyminen alkoi siinä vaiheessa kun tokossa alettiin treenaamaan avointa luokkaa ja mä tajusin että ehkä me voitaiskin tähdätä vähän pidemmälle. Toinen kriittinen vaihe oli silloin kun Demi tuli meille. Suurimmat vaikuttajat on siis olleet toko, joka on todellinen välineurheilijan laji sekä toinen koira.

Kahden koiran kanssa elellessä tuli ostettua kaikkea kivaa ja söpöä. Ihania pantoja/hihnoja kivoissa väreissä, treenikamaa aivan jäätävästi. En ole levitellyt kaikkia tavaroita lattialle, mutta ehkä pitäis. Meillä on kaapit ja varastot täynnä leluja, toko/pk sälää, hihnoja, pantoja, valjaita, takkeja ym. ym... Kun miettii että Nitan kanssa oli yksi noutokapula, niin nykyään niitä on: 2kpl pieniä puisia (vauvakapuloita), 2 kpl 450g, 1 kpl 650g, 1 kpl 1kg, ohjattuja noutokapuloita 12 kpl (neljä eri settiä, eri värisiä tietenkin!), 1 kpl vauvametalli, 2 kpl keskikokoisia (eka oli hukassa niin ostin toisen ja kappas toinen löytyi), 1 kpl iso metalli, 1 kpl ruotsalainen metalli. Olikohan tossa edes kaikki?! Ja tähän lisäksi kaikki muut tokokamat, ruutunauhoja monessa värissä, merkkejä monissa väreissä, eri kokoisia ja painoisia...

Myyn jälkeen on toki tullut ostettua tavaraa, mutta ei enää niin paljon, no varmaankin sen takia kun kaikkea vähän niinku löytyy. Alkuvuonna ensimmäisen kerran tein ihan oikeasti päätöksen että nyt riittää, tavaraa ei enää osteta vaan sen takia että toi on niin ihanan värinen, vaan nyt yritetään ostaa kun tulee oikeasti tarvetta. Oon jopa tyytyväinen itseeni koska olen onnistunut tässä aika hyvin.

Joulukuuta...

Joulukuuta elellään, treenit on jatkunu entisellään. Meillä on kyllä ollu varsinkin aksassa tosi hyvä putki, on ollu todella kivoja treenejä, vaikka aina ei täydellisesti sujukkaan, sehän kuuluu asiaan että työstettävää riittää, työnteko ei lopu koskaan. Eteenpäin on kumminkin menty. On kiva huomata kuinka asiat etenee. Oon myös tyytyväinen siihen kuinka kouluttajat haastaa mua ohjaajana. Mä oon helposti sellanen että kuljen siellä omalla mukavuusalueella. Mutta totuushan on se, että kun poistuu sieltä mukavuusalueelta niin voi vaikka kehittyäkin :D Näin on päässyt käymään kun mua on haastettu ohjaamaan Myytä rohkeammin, se on aika makee tunne kun sitä rupee tekemään asioita rohkeammin ja huomaa että hitto vieköön sehän toimii. Aina ei kannata tehdä asioita silleen kivasti omalla mukavuusalueella varmistellen. 

Taidot taitaa olla nyt sillä mallilla että kisoihin vois joskus mennä, tai ainakin miettiä asiaa, että milloin mennä ;) Esteosaaminen on kivalla mallilla, itsenäsitä tekemistä pitää tosin vielä vahvistaa, koska eihän tuo vielä esim. kestä kunnon vedätystä kepeillä/kontakteilla. Kepeillä alkaa hosumaan jos juoksen liikaa edellä, sama puomilla, tarttee rytmittää jotta oikeasti pysähtyy 2o2o eikä juokse yli ja korjaa. Myöskään taakse en voi jättäytyä kovi kauaksi tai tekee 2o2o vinoon. Mutta noita nyt vahvistetaan varmasti vielä pitkään jotta voi sitten joskus kikkailla ihan huolella ;) Mutta 1-luokan radoille tarvittavat taidot kyllä löytyy ja enemmänkin, mutta sehän nyt ei yksinään riitä kun se suoritus koostuu niin monesta asiasta. Mutta katellaan ja mietitään.

Rallyakin on treenattu, ahkerampi saisi kyllä olla, mutta kyllä tässä kai ehtii. Demin kanssa kyllä riittää hommia oikeanpuolen tehtävissä. Ääntä tulee heti kun on epävarma ja Demin ratkaisu on aina siirtyä vasemmalle jos on epävarma mitä tehdä. Pitäis ehkä vaan taas tehdä oikeanpuolen hommia.

Ylipäätänsä on nyt treenaaminen ollu jo pitkään vähäisempää kuin aikoihin. Jos siis vertaa aikasempiin vuosiin. Kai sitä joskus vaan väsähtää ja mä annan tämän itselleni anteeksi. Sillon kun ei enempää jaksa, niin sitten se vaan on niin. Ja nyt on niin. 

Lenkkeilty on kyllä ihan niinkuin ennenkin. Kamera on ollut todella harvoin mukana, kun arkena on aivan liian piemää kun lenkille pääsee ja viikonloppuisin on ollut sateista?! Ainakin mä kuvittelen niin. Nämä kuvat on otettu itsenäisyyspäivänä, käytiin aamulla reilun 2 h lenkillä kun kerrankin oli sääkin kohdillaan niin kamera pääsi mukaan.

Nita <3

Itsenäisyyspäivä yönä meinasi käydä kurjasti. Koirat söi yöllä iltaruoaksi luita. Nita ja Demi sai possun rustoluut ja Myy jauhettua kanaa. Myylle en luita anna kuin jauhettuna koska se pureskelee todella huonosti, nielee vaan kokonaisena kaiken minkä pystyy. Nita ja Demi taas on pureskellut hyvin, niin en oo koskaan kokenu etten uskaltais niille luita antaa. Tälläkin kertaa näytti sujuvan hyvin, kunnes Nita nielaisi viimeisen palan. Syötyään Nita hiippaili matalana ympäri asuntoa, kakoen ja yskien. Yritti oksentaa mutta tuloksetta. Jonkun aikaa tätä kesti ja sitten Nita pysähtyi ja sen suusta alkoi tulla paksua valkoista kuolaa, paljon. Samalla silmät alkoi vuotaa ja näytti siltä ettei henki kulje. Hetken mietin että mitä helvettiä, mitä mä nyt teen, kunnes tajusin että nyt on jotain tehtävä tai koira tukehtuu. Otin Nitaa takajaloista kiinni, nostin jalat kattoa kohti, mutta niin että etujalat oli maassa, heilutin Nitaa samalla ja ehkä tämän ansiosta Nita sai oksennettua luun palasen. Henki alkoi kulkemaan ja koira oli entisellään tapahtuman jälkeen. Oli kyllä kamala tilanne. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan edes mietitnyt mitä koiralle tehdään joka on tukehtumaisillaan, varsinkaan kun suussa ei näy mitään. Mulla ei siis ollut harmainta aavistusta mitä tehdä, mutta tein niinkuin jostain selkäytimestä tuli ohjeita tehdä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kaikkea sitä voi koirien kanssa sattua.

Tänään ajoin Lahteen, Vipusentielle AQility hallille. Siellä oli epäviralliset agilitykisat ja sinnehän oli mentävä. Oon miettiny syksyllä useampaan kertaa että pitäis lähteä, mutta en sit vaan oo jaksanu lähteä ajamaan tuonne asti. Nyt olin päättänyt että hitto vie, sinne mennään. Hyvä paikka testata Myyn käyttäytyminen tollasessa "kisatilanteessa". Tavoitteena oli siis testata mitä tapahtuu ja saanko mitään kontaktia koiraan uudessa hallissa kisatilanteessa, jossa on äänihäiriöitä. Ilmoitin Myyn supermölleihin ja mölleihin. Supermölli rata oli todella helppo, hyppyjä ja putkia, suoraa ja loivaa kaarretta, siellä pääs itsekkin juoksemaan :D Odottelu sujui hyvin. Myy tuli halliin 5 koiraa ennen omaa vuoroa. Syöttelin nameja ja temputtelin. Haukku kyllä sillon tällön mutta ei silleen hulluna. Radalla mentiin kumminkin pääkolmantena jalkana, mutta sani Myyn kontaktin ja lähtö, eli jättö sujui hyvin. Myy oli keskitytnyt muhun, ei häiriöihin. Rata oli sellanen luukutus, mitä tollaset supermöllit nyt on, mutta kivaa oli juosta. Juostiin sitten voittoonkin, hyvä Myykkis <3 Möllirata oli jo selkeesti vaatimapi, siellä oli luukutusuoraa ja ansojakin. Odottelu olikin tässä vaiheessa jo huomattavasti vaikemapaa. Myy tiesi mitä odottaa ja hallissa oli tässä vaiheessa kovempi melitaso, koiria haukkui, oli ahdasta ym. Kierrokset nousi liian korkealle, namit ei tässä vaiheessa maistunut niin hyvin, ja hilluminen oli noh, sellasta... Radalle mentäessä, en saanut Myyhyn kontaktia, haukkui vaan. Kun sitten sain keskittymään niin sittenhän ei ongelmaa olllutkaan, istui hyvin lähdössä ja tuijottia mua, odotti lupaa ja sitten juostiin. Pitkä suora sujui hyvin, Myy irtos hyvin ja lukitsi esteet edessä. Monella muulla tulikin tässä virheitä kun ohjaajat jäi jälkeen niin koirat alko kyselemään etät minne, mutta Myy ei :D Myyllä tippu rima, ja kohta jossa alussa luukutettiin tultiin myös takaisinpäin, mutta puolessavälissä oliskin pitäny putken jälkeen kääntyä 90 astetta oikealle hypylle, niin ei sitten onnistunutkaan, kun noh, olis tässä kohtaan ollu hyvä käyttää putkijarrua, mutta sitähän ei meidän valikoimassa vielä ole :D Myyllä tuli sitten vähän ylimääräistä hyppyä ja kaarrosta. Mutta vaikka ei ihan putkeen mennytkään niin tyytyväinen olen silti. Oli kivaa "kisata" Myyn kanssa. Toisen radan kiihtymystilasta päättelin, että jatkossa voipi olla että eka rata on aina se helpompi ja toiselle kuumuu enempi, mutta sehän selvii sitten joskus.

Käsimerkein

Muhun iski joku aivan jäätävä flunssa. Meillä on toki töissä ollut liikkeellä koko syksyn kaiken maailman pöpöjä, mutta oon välttynyt niiltä, mutta nyt sitten iski. Lähdin tiistaina aikasemmin töistä kun tuli mitattua kuume itseltä samaan aikaan kun muutamalta lapselta. No kuumettahan mulla oli, joten ei ihme että olo oli päivän mittaan muuttunut vähän tukalaksi. Keskiviikkon aaamulla olo oli aivan järkyttävä, ääntä ei suusta tullut yhtään, ei edes kuiskausta! Ääni siis totaalisen poissa, kuumetta, niska aivan jumissa, kainalot kipeänä, kurkku jumalattoman kipeä, nieleminen hankalaa, kokoajan valuva nenä, että sellaista.

Kun ääntä ei lähde ollenkaan, on vaan oltava hiljaa. Mietinkin ennen koirien kanssa lenkille lähtöä että mitäs nyt. Päätin mennä pellolle jotta koirat pääsee juoksemaan virtaa pois. Nita ja Demi nyt toimii kuin ajatus ja ne muistaa mua vähän seuraillakin, niin niistä ei tarvinnut huolehtia, mutta Myy. Mietin että mitä hittoa teen jos tarvii saada Myy luokse, ilman ääntä on vaikea karjasta. No ennakointi tietenkin on aina hyvästä ja keskellä päivää pellolle ei muita koiria ollut, joten luoksetulot sujui oikeen kivasti. Myyn kanssa toimin niin, että kun halusin sen luokse taputin ensin käsiin jolloin sain huomion itseeni ja sen jälkeen käsi esiin, mikä tarkoittaa käsikosketusta. Onneks oon treenannu tätä käiskosketusta aksaa varten. Aksassa se siis tarkoittaa "tässä" käskyä, tule "käteen", mutta oon siis treenannu sitä ihan lenkilläkin. No siitä olikin ihan kivasti apua.

Totesin noin muuten että nää mun koirat osaa oikeastaan vaan istu, maahan, seiso, paikka, käsikosketus (Myy) käsimerkein, niin ja "jess" osasivat yhdistää koska palkka vapautuskäskynä teen siihen aina myös käsieleet mukaan, joten tämä toimi siis ilman ääntäkin. Mutta kovin vähän ne oikeastaan osaa käsimerkkejä noin niinkuin ainoana käskynä. Toinen minkä tässä opetin, "tule tänne". Tää siis tilanteessa kun oltiin tulossa sisälle. Koirat istu rappusten edessä odottaen että kutsun ne yksitellen sisälle kuivattavaksi. Myy tuli heti käsikosketuksela, mutta Demi ja Nita ei koska ne ei tätä osaa. Sain molemmat sitten kumminkin sisälle :D kun taputin käsiä jalkoihin ja näytin iloiselle. Mutta jäinpä vaan miettimään että ehkä olis syytä joskus opettaa vähän lisää näitä käsimerkkejä arkeen, tosin en nyt tiedä tarviiko niitä enempää kuin nuo tossa yllä mainitsemani, mutta mietin nyt kumminkin.

Mitä kuuluu

Syksy on niin täällä. Aamuisin on kirpeän syksyinen ilma, sumuista ja satanutkin on. Mutta on syksyssä jotain kivaakin, luonto on kyllä niin ihana värinen näin syksyllä. Ja vaikka vaatteita saa pukea vähän lisää niin tavallaan tykkään siitä kirpeästä ilmasta. Ja viljapelto, se tuoksu on vaan niin ihana!

Viikko on menty aika vähin treenein, ollaan aksattu mutta eipä juuri muuta. Mutta ne aksat, ne on menny tosi kivasti. On ollu niin kiva treenata Myyn kanssa. Se tekee aina aksat 110 lasissa, ihan parasta. Maanantaina tehtiiin rataa jossa päästiin treenaamaan persjättöjä ja vitsit, mulla ei ollu yhtään tunnetta etten ehdi, koska tadaa, lähetä koira kun se irtoo hyvin niin ehdit tehdä vaikka ja mitä. Ja  se oma liike ja rytmitys, mä tiedän mun heikkoudet, ne on juurikin tässä rytmittämisessä, mutta kai mä joskus siinäkin kehityn paremmaksi, ainakin niin toivon. Tehtiin myös käännöstreeniä, niin kutsuttua kasi-treeniä. Myy kääntyy hienosti ja irtoo hyvin, kunhan en terrorisoi sen tekemistä, välillä vähän sitäkin tein. Pitää muistaa ottaa niitä pikkuaskelia, eikä lyödä liinoja yllättäen kiinni.

 

Keskiviikon aksassa tehtiin rataa. Sain käytettyä käännöskäskyjä parissa kohtaan ja juu, toimi ne. Persjätöt onnistu, kuin myös takaaleikkaukset. Myy irtos hyvin, paitsi kepeille. Ei oikeen irronnut sinne ja sitten pyöri ympäri tuhat kertaa ja tarjos vieressä olevaa hyppyä. Keppejen avokulma oli muuten myös hankala. Ja huomasinpa että tarttis treenata enempi erikoisesteitä. Muuri oli nyt ekaa kertaa täydessä maksi korkeudessa ja kun muurilta tehtiin 180 asteen käännös niin Myyn hyppy oli selkeästi jännittynyt. Hyppäs ruman hypyn. Hyppy parani kun otettiin muuria ihan vaan yksittäisenä ja sitten muutaman esteen takaa, mutta ilman mitään käännöksiä. Mutta joo, eipä sitä ole vielä täydessä korkeudessa tullut treenattua. Myyllä oli muutenkin ekaa kertaa rimat 55cm, ei ongelmia. Muutama rima tippui, mutta niin sillä muutenkin aina välillä, useimmiten johtuu ihan mun ohjauksesta. Onhan sillä ikääkin jo sen verran että hyppyjä vois kokoajan pitää noissa korkeuksissa, mutta mä oon ajatellut että kunhan välillä testailee että toimii, niin sit voi hyvillä mielin hyppää pääasiassa vähän matalampiakin, kunhan sitten kumminkin ne 55cm sujuu.

Huomasin muuten viikonlopun kisoissa, että 3-luokkalaisilla oli joka radallla rimat säkäluokan minimi korkeudessa. En tiiä onko joku uusi tuomareiden linja  vai johtuiko meidän hallin pohjasta. Tosin samat korkeudet oli myös ulkokentän radoilla vaikka se pohja onkin ihan erilainen. Saa nähdä jatkuuko näin vai oliko vain sattumaa.

Sunnuntaina oltiin Inkoossa lenkillä. Kaunis päivä ja porukkaa oli paljon liikkeellä. Sain kumminkin tehtyä kivan pitkän lenkin tyttöjen kanssa ja kanttarellejakin löydettiin :)

Luonnossa

Nautitaan lomasta ja metsästä...

 

 

Nooan synttäreitä vietettiin metsässä samoillen, uiden ja eväitä syöden...

Synttäripoika tyttöjen keskellä