Aksaa

Nooan kanssa illalla aksatreeneissä. Teemana sylivekki sekä twisti. Rata oli täynnä kohtia jossa piti käyttää jompaa kumpaa ohjausta. Mun perisynti on tehdä twistit huolimattomasti, joten oli oikeesti kiva että niitä pysty tällä radalla tehdä useampaan kohtaan ja molempiin suuntiin. Tuntuu usein et oon niin toiskätinen enkä oikein osaa tehdä sujuvasti kaikkia ohjauksia molempiin suuntiin. Sylivekkiä taas en käytä ikinä jossei sanota että on pakko. Jotenkin oon kokenu ettei se oo yhtään mun juttu. Radalla tuli siis suuria yllätyksiä. Ensinnäkin mä maltoin tehdä twistit kunnolla, hyvä minä ja toiseks Nooa käänty paremmin kuin koskaan! Toi koirahan nähtävästi kykenee kääntymään pienesti (ainakin välillä ;) ). Sylivekillä Nooa käänty aivan jäätävän hyvin. Saatiin kouluttajiltakin hyvää palautetta. Ihan mahtavat treenit! Ja kaiken lisäks tehtiin myös kontakteja ja Nooa ei kertaakaan tehny lentokeinua, jippii!

Oon vähän katellut meille kisoja, jos sitä nyt kävis kokeileen, alkaa tuntuu siltä että vois olla jopa järkee taas mennä :)

Viime viikon juttuja...

Maanantaina aloitin illan kokoustamalla. Kirsi toi Nooan hallille, koska muuten en olis ehtinyt osallistua treeneihin. Vuorossa oli oman ryhmän kisat. Ollaan nähtävästi siirrytty omissa kisoissa tekemään 2-luokan rataa, no ei siinä mitään kyllähän me treeneissä tehdään muutenkin 2-3 luokan ratoja. Rata oli vuodelta 2010, Saviojan Annen agility rata. Mukava rata, jossa sai juosta. Tehtiin ekalla kierroksella heti 0-rata, vaikkei ihan optimaalinen suoritus ollutkaan, mutta ihan jees. Kontaktit otti ok, puomilla tais jäädä liian ylös jolloin odotin että siirtyy oikeaan kohtaan. Tokalla kierroksella lähti homma vähän hanskasta ja kepeillä ei enää malttanut pujotella loppuun kun kepeiltä käännyttiin paluusuuntaan jossa oli putki. Ekan kierroksen nollan ansiosta sijoituttiin kumminkin 2. sijalle, ja vain voittaja ja me tehtiin nollat :) Olipa kiva fiilis, jospa sitä taas uskaltautuis kokeilla kisoja?!

Nita teki treenien jälkeen ulkona keppejä ja kontakteja. Kontaktit ok ja kepeilläkin pää pysyi melko alhaalla, tosin ei kaikilla toistoilla.

Keskiviikkona oli Nitan agility treenit. Tekniikkatreenit ja aineena välistävedot. Tulipahan todettua että välistävedot ei oo ihan helppoja. Joo tai on jos radalla on vain 1 tai 2 välistävetoa peräkkäin, mutta mitäs sitten jos niitä on 4 tai 5, huomattavasti hankalampaa. Hinkattiin siis hetki välistävetoja kunnes alkoi toimimaan. Meillä oli siis pitkä suora jossa 4 välistävetoa peräkkäin. Ai että, kyllä oli taas rytmityksen kanssa haastetta. Miks rytmitys on niin vaikeeta?!

Torstaina ajoin Hyvinkäälle Demin kanssa. Demi pääsi Pialle hoitoon kun itse lähdin perjantaina Lapualle.

Perjantaina vein Nitan iltapäivästä mun vanhemmille hoitoon. Äiti halus Nitan hoitoon kun eivät ole pitkään aikaan saaneet hoitaa. Sen jälkeen ajelin Vantaalle josta lähdettiin kimppakyydillä kohti Lapuaa.

Mutta täytyy todeta että perjantai aamu oli kyllä hassu. Todella outoa olla kotona vain yhden koiran kanssa. Ei ollut ketään joka seuraa keittiöön, ei ketään joka nuolee paljaita varpaita, lenkillä ei ketään jota kutsua luokse kun edessä viipottaa jänis. Nita siis oli kotona, mutta Nitalla ei ole tapana tulla keittiöön eikä nuolla varpaita eikä se lähde jänisjahtiin. Lenkillä heittelin Nitalle narupalloa ja neiti oli kyllä niin iloinen. Oli jotenkin hassua kun ei tarvinnut miettiä missä se menee ja meneekö jonkun vieraan luokse, koska Nita ei mene, pysyttelee mun luona, välillä menee edelle tai jättäytyy taakse, mutta ei mene kauas.

Perjantai meni siis autossa istuen. Lapualla oltiin joskus kymmenen aikaan illalla. Pysähdyttiin matkalla kerran ostamaan kahvia ja pikkasen herkkuja. Lapualla, Karhunmäessä majoituttiin sekä mentiin vielä illalla taskulampun valossa rakentamaan mh "rataa". Tehtiin niin paljon kun pystyttiin ja loput pikkuhommat jätettiin lauantai aamulle. Ilta venyi pitkään ja lauantaina oli herätys vähän yli 6. Ei siinä montaa tuntia kerennyt nukkumaan. Loppu rata valmiiksi ja koiria ottamaan vastaan. Päivä oli pitkä mutta antoisa. Mh-kuvaukseen osallistui lauantaina vain yksi collie, rotukirjo oli melko laaja. Oli tosin kiva seurata erilaisia koirakoita. Lauantaina oli tarkoitus mennä ajoissa nukkumaan, mutta homma kaatui siihen kun menin lukemaan sähköpostiti klo.23 aikaan. Huomasin että puolituntia aikaisemmin oli yksi perunut sunnuntain osallistumisen. No eipä siinä mitään, mutta jos on aamun eka koirakko ja paikalla pitäis olla klo. 7:30 ni kauheen kiva et joku peruuttaa paikkansa alle 12h aikaisemmin ja vielä sähköpostilla! Olis nyt edes voinut soittaa!!! Siinä meni sitten loppuilta/yö kun yritettiin saada tilalle koirakkoa, joka onneksi löytyikin klo. 01!. eli yöunet jäi jälleen kerran lyhkäsiksi. Sunnuntai aamuna olikin siiten melkosen väsynyt olo, mutta kummasti sitä kumminkin piristyy. Jälleen oli erilaisia koiria mukana sekä 2 collieta, joista toinen oli todella mukava. Ilo nähdä noin rohkea, utelias sekä mukavasti taistelutahtoa omaava uros :) Tuosta kyllä niin tykkäsin! Illan päätteeksi pakattiin vielä kamat kasaan ja lähdettiin ajamaan kotia kohti. Onni oli päästä kimppakyydillä koska en olisi kyllä itse jaksanut ajaa, sen verran koville otti viikonloppu. Kotona olin sitten puoli yhden aikaan yöllä. Kun pääni sain tyynyyn niin uni tuli kyllä samantien. Mukava viikonloppu erittäin hyvässä porukassa!

Tänään aamupäivästä hakemaan Demiä Pian luota. Demillä oli ollut todella mukavaa ja Demistä ja Pipistä oli tullut hyvät kaverit. Demi oli viikonlopun aikana käyttäytynyt hyvin ja päässyt mukaan kaikenlaisille reissuille :) Kissojen kanssa oli tullut hyvin juttuun eikä onneksi ollut niitä kiusannut. Kissojen kehrääminen sen sijaan oli Demistä jännittävää ja pikkasen pelottavaa. Demi kuvitteli kissojen murisevan :D Kiitos Pia Demin hyvästä hoidosta! Hyvinkäältä suunnattiin hakemaan Nitaa kotiin. Olipas vastassa kovin iloinne tyttö. Nitallakin oli mennyt viikonloppu hyvin. Käytiin tyttöjen kanssa lenkillä ja kyllähän sitä leikkiä taas riitti :) Kiva saada taas koko porukka kasaan, on se vaan outoa olla ilman koiria.

Mennyt viikko

Keskiviikkona Nita pääsi fyssari Tamaran käsittelyyn. Tällä kertaa niska ja lavat oli jumissa, mutta onneksi ne saatiin auki käsittelyn aikana. Muuten Nita oli hyvässä kunnossa. Venyttelyt pitää nyt muistaa paremmin, niistä ei saa luistaa...

Perjantaina kävin Erikan ja koirien kera treenaamassa. Nitan kanssa paranneltiin pujottelutekniikkaa ja hiottiin kontakteja. Pujottelu paranee kun autan kädellä, mutta ei vielä osaa ilman käsiapua. Kontaktit teki hyvin.

Demi teki takaakiertoja ja vauhtisuoraa kera hyppyjen ja putkien. Dempula oli aikamoisen innokas veijari <3

Sunnuntaina, eli tänään aamulla lähdin klo. 6:30 ajamaan Vantaalle jossa vaihdettiin autoon jossa talvikumit alla. Ei uskallettu Erikan kanssa lähteä kisoihin pelkillä kesäkumeilla, tarpeeks jännää oli ajaa Espoosta Vantaalle kesäkumeilla. Hyvin kyllä selvittiin mutta Riihimäellä ei oltais selvitty kun siellä oli jo lunta! Ykkösten radat oli aamusta joten Nita sai odotella omaa vuoroaan puoleen päivään asti. Salosen Mara oli tuomaroimassa, ja aikamoisia ratoja oli. Ekalta radalta saatiin 5vp (kepeiltä kielto) ja tokalta HYL, joka oli muute hyvä hylly! Aina voi jossitella, mutta mun ei olis kannattanu viime tipassa muuttaa ohjauskuviota, koska uskon että olisin onnistunut ilman ohajuskuvoin vaihtoa, mutta turha sitä on jälkikäteen jossitella, tehty mitä tehty. Ekalla radalla tuli kaks nollaa ja tokalta radalta ei yhtäkään, joten mitään tulosjuhlaa ei kyllä kisoissa nähty.

Kottintulon jälkeen söin ja sitten lähdettiin porukoille vaihtamaan talvikumeja alle. Nyt ei siis haittaa vaikka jäätä olisikin tien pinnassa koska nyt mä oon varautunut.

Tytöt on saanu tokoilla pienesti viikon aikana, sekä lenkillä että sisällä.

Ratatreenit ja kisamainen

              

Maanantaiseen tapaan oltiin Nooan kanssa aksatreeneissä. Teemana ratatreenit. Radalla oli mm. putki-puomi erottelua, kepeille vaikea avokulma, takaakiertoja ym. Rata oli mukava, muutama vaikeampi kohta, jossa mm. loivasta kaariputkesta mentiin joko 90 asteen kulmassa olevalle keinulle tai edessä olevalle pituudelle. Putkijarrulle oli siis jälleen käyttöä, vähän meillä jälleen tällasessa kohdassa oli putkijarru pikkasen kateissa, eli käännös vähän valui, mutta tuli kumminkin ihan hyvässä kulmassa keinulle. Keinun teki heinosti, ei kertaakaan lentokeinua! Kepeille haki hyvin ja pääsin ottamaan hyvin sivuttaisetäisyyttä kunhan muistin pitää ohjauksen yllä. Loppukaarre meni juostessa, mä sain juosta ihan hulluna jotta ehdin ja ekalla kierroksella Nooa arvioi 65cm okserin jälkeen renkaan korkeuden vähän väärin ja hyppäsi osuen renkaaseen. Nooa ei ollut moksiskaan vaikka mä vähän säikähdin. Otettiin muutama kerta sitten vain rengasta ja hyvin hyppäsi. Puomin kontaktit Nooa teki muutaman kerran fuskaten, vapautti itse itsensä ja kun sitten sanoin p****** niin Nooa otti yllättäen itseensä, teki kontaktit kyllä nätisti mutta ei niin iloisesti.

                               

Aksan jälkeen osallistuttiin tokotreeneihin Demin kanssa. Päätettiin muutama viikko sitten, että pidetään kisamaiset. EVL ja voi koirat aloittivat paikkamakuilla ja yksilöliikkeillä ja sen jälkeen otettiin avoimen koirakot. Aloitettiin paikkamakuulla. Demi nousi jätössä, käännyin ja käskin uudestaan, nyt pysyi. Oli perinteisessä asennossaan, etutassut ristissä :D 3min aikaa, piilossa, oli kuulemma hiljaa ja levollinen. Sitten hengailtiin kun toivoin että ei olla ekana suorittamassa jotta saadaan odottelua aikaiseksi.

Liikkeet tehtiin perinteisessä järjestyksessä. Seuraaminen, hyvä kontakti ja paikka, poikitti vähän, äänteli liikkeelle lähdetäessä. Liikkeestä seisominen, äänteli taas liikkeelle lähdössä, pysähtyi hyvin, asetteli tassut, kun kävelin ohi kääntyi perässä. Luoksetulo, hyvällä laukalla ja hyvä stoppi, laukalla loppuun asti. Liikkeestä maahanmeno, jälleen ääntelyä, jäi seisomaan. Nouto, nytkähti kun heitin kapulan, nytkähti liikkurin "käsky" sanasta. Hyvä nouto, laukalla molempiin suuntiin, vino perusasento. Kaukot, oikein hienot vaihdot, ei liikkunut ja teki ryhdikkäät istumiset. Hyppy, ekalla käskyllä yli, istui ekalla käskyllä ja tuli takaisin hypäten ja suorassa perusasennossa.

Olen melko tyytyväinen suoritukseen. Seuraamiset ovat parantuneet, vaikka vielä vähän poikittikin. Ääntelystä en tykkää, mutta se tulee palkkaamattomuudesta jota ollaan treenattu liian vähän. Seisomista pitää treenata, jotta kestäis mun liikkeen ohi. Maahanmenossa ei todennäköisesti vaan kuunnellut, tää on ollu varma liike. Paikkamakuusta en osaa sanoa, se on ollu pitkään jo hyvä joten en tiedä onko todellinen ongelma vaiko ei, selviää ehkä seuraavien treenejen aikana.

Jäätiin vielä kimppatreenien jälkeen Erikan kanssa hallille, pidin seuraa Erikan treenatessa Tikrua. Hallin pihassa ennen kotiin lähtöä huomattiin revontulet. En oo aikaisemmin nähny kaupungissa revontulia. On ne vaan hienon näköiset. Piti ottaa kännykällä kuva, mutta akku oli niin loppu ettei onnistunut :(

Päivällä pääsin lähtemään töistä ajoissa, joten kamera pääsi mukaan lenkille. Tässäpä siis lisää syyskuvia.

Hyvää mieltä

Keskiviikkona oli Nitan aksa ryhmätreenit. Tällä kertaa oli suurin sa porukasta paikalla. Meidän ryhmässä on siis paljon uusia ja olihan se kovin erilaista. Vanhan ryhmän kanssa oli jo muodostunut tietynlainen ryhmähenki ym. niin olihan uudessa ryhmässä vielä kovin erilaista. Meillä oli tällä kertaa taidontarkistuskoe. Tehtiin rataa non stoppina ja radalta lensi ulos heti ekasta hyllystä. Mä jotenki inhoon noita non stoppeja, tulee jotenkin sellanen pakko fiilis jolloin useimmiten kaikki kusee. Ekalla yrittämällä päästiin kyllä koko rata loppuun, mutta ei kyllä sujunut kovinkaan kummoisesti. Saatiin 5vp kun tuli kielto välistävedosta. Kontaktit teki rumasti juuri niinkuin usein kisoissa, varastaa ja tekee sinnepäin kun tietää etten puutu kisoissa näihin, TYHMÄ minä. Kepit pujotteli, mutta edelleen tietty vanhalla tekniikalla, rumaa. Pää ylhäällä, räkyttäen aj pomppien, voi kurjuus. Niin ja mä lopetin taas kunnon ohjaamisen kesken radan, tohon välistäveto kohtaan, mutta onneks S huusi mulle että jatka ohjaamista jolloin sitten vähän skarppasin. Sain eniten kritiikkiä omasta tavasta kun luovutan heti virheen tullen. Tiedän tämän heikkouteni erittäin hyvin ja sitä yritän työstää pois. Myös pujottelutekniikasta tuli sanomista, kyllä, ja ollaanhan me treenattu mutta ei tarpeeksi... Kontakteihin kuuri, pitää vaatia kunnon 2o2o. Toka kierrosi oli HYL, muistin radan lopun väärin, mutta jatkoin loppuun koska HYL tuli sellaiseen kohtaan että Nita meni juuri sinne minne ohjasin ja me sitten leikittiin että tehtiin nolla ;) Saatiin siis mennä muutama vika hyppy vielä hyllyn jälkeenkin. Tokasta radasta sain omasta käytöksestä jo parempaa palautetta ja se tuntuikin jo paremmalta.

Lauantaina olin aamusta Purinalla Helsingin kennelpiirin järjestämällä koetoimitsija 1 kurssilla. Kurssi vedettiin läpi melko ripeään tahtiin ja kurssi loppuikin ennen aikojaan, no eipä mua haittaa. Paperit pitää joka tapauksessa muutenkin lukea ajatuksella läpi.

Illalla oli Sporttikoirahallilla treenit. Meitä oli paikalla vain kolme, olikin just sopivasti, mahtui hyvin tekemään. Aloitin Nitalla. Tehtiin seuraamista. Alkuun otti häiriötä Jasusta ja Nooasta, mutta huomautuksista paransi. Paikka pysyi melko hyvin, mutta en tehnytkään pitkiä suoria. Tein erinäköisiä pätkiä jossa paljon käännöksiä. Käännöksissä oli aika hyvin mukana. Juoksu ja hidas molemmat hyvin. Seuraavaksi ruutua. Vein koketusalustan rutuun. Otin Nitan "yhdessä" käskyn alle ja lähetyttiin merkkiä muutaman metrin päästä, kysyin "Nitalta missä ruutu?" bongasi ruudun katseellaan. Pysähdyin merkille ja lähetin ruutuun ja sinne se meni suorinta tietä aj pysähty alustalle. Kävelin ruutuun jossa palkkasin. Uudestaan samalla tavalla merkille ja lähetys. Tällä kertaa ruudussa "seis" ja sitten "maahan", meni hyvin. Menin taas ruutuun palkkaamaan. Otin samalla alustan pois ja taas merkille. Vielä kerran ruutu. Hyvin meni edelleen, pysähty ja meni maahan käskystä. Kävelin ruutua kohti ja käännyin vasemmalle, josta muutamien metrien päästä käännyin lähtöpaikkaan päin ja kutsuin sitten hetken päästä Nitan seuraamaan. Tuli todella hyvällä vauhdilla ja seurasikin oikein hienosti! Olinpas tästä onnistuneesta ruudusta kovin tyytyväinen. Kaukoja takapalkalla. Otin aluksi vaihtoja 5m päästä, nita tuli eteen joten tehtiin sitten taas muistutteluna lähempää. Maahan-seiso vaihdoissa tuli himppasen eteen, seiso-maahan vaihdoissa pysyi paikoillaan. Seiso-istu vaihdot oli hienoja. Nita teki väliin itsekseenkin vaihtoja, se on kyllä sellanen ennakoija ettei mitään rajaa. Loppuun paikallamakuu Jasun ja Nooan välissä. 4 min piilossa (hallin ulkopuolella). Oli hiljaa koko ajan. Näytti vähän huolestuneelle kun hallin toisesta päästä alkoi kuulumaan vinkulelun ääniä.

Demin kanssa aloitettiin paikkaistumisella, Jasun kanssa. Käytin vihjesanaa, mutta Demi ei kyllä tiennyt tekevänsä paikkaistumista. Jätössä lähti seuraamaan mua. Palautin paikoilleen, nyt jäi istumaan. Menin 10m päähän. Olin koko 2 min esillä, kun ollaan tätä tehty niin kovin vähän. Demi istui koko ajan oikein ryhdikkäänä ja hyvässä asennossa. Seuraavaksi metallinouto. Tarkoituksena katsoa millä mallilla on. Lähti laukalla, otti heti suuhun, palautti reippaalla ravilla, väljä sivulletulo, hyvä luovutus. Eli metallin kanssa työstetään seuraavaksi palautusvauhtia. Hyppyä avoimen tyyliin. Muistin kerrankin odottaa että Demi laskeutuu hypyltä ennen kuin käsken istumaan. Istui heti, kävin palkkaamassa ja kutsuin takaisin. Hyppäsi hyvin paluuhypyn ja tuli hyvin sivulle. Seuraamista. Ensin suoria pätkiä, paljon pysähdyksiä. Demi piti kiitettävästi paikkansa. Ei ottanut yhtään häiriötä vaikka Jasu teki vieressä muuta. Kontakti pysyi kokoajan. Sitten siirryttiin neliöön, aina käännöksen jälkeen seis. Muutamassa ekassa joutui korjaamaan kun ajautui liian eteen, mutta sitten skarppasi. Loppuun vielä pidempää suoraa, jossa otin juoksua, juoksusta seis ja juosten täyskäännös. Kaikki nämä sujuivat hyvin. Seuruun alussa äänteli, mutta sitten hiljeni. Sitten Salla liikkuroi meille tunnarin. Tätä ei ollakkaan tehty toodella pitkään aikaan, en muista milloin joten tässäkin vain tsekkaus miltä näyttää. Demi ei hämmentynyt mun kääntymisestä, mutta varasti. Varasti kun Salla sanoi "käsky", kutsuin takaisin ja otettiin uusiks, nyt ei varastanut. Demi meni laukalla tunnareille, haisteli koko rivin, ja alkoi haistelemaan takaisinpäin, löysi oman, otti sen ja palautti ravilla. Sivulletulossa mälväsi muutaman kerran. Nenä siis toimii ja tietää mitä tekee. Treeniin sivulletulot tunnari suussa, mälviminen on isompi miinus mun mielestä kun toi ravilla palauttaminen. Loppuun paikkamakuu yksinään. Menin hallin ulkopuolelle, Jasu teki sisällä hommia samaan aikaan. Demi makasi nätisti. Otin 3 min.

Oli kyllä todella hyvän mielen treenit. Tuli vaihteeksi sellanen fiilis että on mulla taitavat koiruudet <3

Aksaa ja tokoa

Tänään taas aksat ja perään tokotreenit.

Nooan treenissä tehtiin kahta radanpätkää. Ekalla radalla treenattiin mm. putkijarrutuksia, jaakotusta ja sylkkäriä. Rata alkoi hypyllä jonka jälkeen kaksi suoraa putkea peräkkäin, putkien väli 3m ja niiden putkien välistä piti kääntää pois. Hyppy jolle käännettiin oli n. 5m oikealle putkista. Meillä on putkijarrut edelleen työn alla. Meni hetki ennen kuin sain Nooa kääntymään ajoissa, piti suhista ajoissa ennen putkeen menoa, käydä merkkaamassa putken suulla ja liikkua sen jälkeen ja ohjata seuraava hyppy. Alussa ei reagoinut suhinaan ollenkaan, eli tuli ohjauksesta läpi. Kun alkoi reagoimaan suhinaan ja kääntymään, vaikka edelleen meni vähän pitkäksi, mutta kun en itse liikkunut ajoissa jäi Nooa helposti mun selän taakse jolloin oltiin vähän pulassa. Hyypn jälkeen oli pituus josta takaisin tokaan suoraan putkeen josta taas käännettiin pois hypylle josta vielä renkaalle joka samassa linjassa. Nooa kääntyi hyvin jaakotuksella pituudelta putkeen. Pituuden jälkeen, kaarteessa oli vielä hämyste melko lähellä, mutta eipäs menny sinne kun luki jaakotuksen. Tässä en millään tehtinyt käydä merkkaamassa putken suulla, jolloin en saanut Nooaa kääntymään kunnolla hypylle, meni joko ohi tai hyppäsi kamalassa kulmassa. Kun jättäydyin jaakotuksen jälkeen taakse ja kun Nooa tuli putkesta ulos käänsinkin sylkkärillä niin johan toimi hienosti. Mä en jotenki tykkää sylkkäristä ollenkaan, mutta kieltämättä se on kyllä todella toimiva ohjaus tietynlaisissa kohdissa.

Tokalla radalla Nooa teki todella hienot puomin 2o2o, kerta toisensa jälkeen teki vaan hienot kontaktit, jess. Puomilta lähetin suoraan edessä olevalle muurille josta käännyttiin 180 astetta ja kierrettiin takaa hyppy josta sitten pussiin. Muurin jälkeiselle hypylle koitin ensin twistiä ja takaaleikkausta pussille, ei toiminut koska jäin niin paljon jälkeen etten ehtinyt ohjaamaan seuraavaa hyppyä takaa, kun Nooa oli ehtinyt lukita sen jo pussista ulostullessaan kun olin sen takana. Mietin sitten vaihtoehtoista ohjausta ja saksalaisella toimi aivan täydellisesti. Nooa tosin kerran arvioi ponnistuksen väärin muurin jälkeiselle takaakiertohypylle, jolloin kaatoi koko esteen. Muuttui pikkasen epävarmaksi tämän hypyn kanssa jolloin oli todella tärkeää ajoittaa saksalainen niin että pidin ohajusken yllä, mutta pääsin kumminkin liikkeelle ja jättämään Nooan suorittamaan hyppyä. Jos jäin varmistelemaan saksalaista jäin jälkeen jolloin pussin jälkeinen takaakierto ei onnistunut. Mutta kun sain Nooan taas luottamaan omaan hyppyyn, pystyn tekemään saksalaisen ja liikkumaan reilusti jolloin sain etumatkaa ja ehdin ohjaamaan takaa pussin jälkeisen hypyn ja vaihtamaan vielä valssilla puolta. Hypyltä kepeille ja kepeiltä taas 180 astetta ja suoraan putkeen ja jälleen edessä hämyeste. Kepeille laitettiin 3 verkkoa loppuun, jotta koira pystyttiin jättämään pujottelemaan ja itse pääsi koiran edelle jotta ehti ohjata radan lopun putken jälkeen. Ilman verkkoja ei ehditty kokeilla, mutta luulen että Nooa olisi jättänyt vikan välin pujottelematta kun siinä vaiheessa piti olla jo kääntyneenä takaisinpäin putken puolessa välissä. Keppejä pitää kyllä vielä treenata itsenäisemmiksi, jotta kestää sen että voi lähteäkkin takaisinpäin ja pystyy kumminkin pujottelemaan loppuun asti.

Nita pääsi vielä illan lopuksi HAU:n tokotreeneihin. Aloitin ruudulla, bongattiin ruutua. Ruudun matkanvarrella oli muutama koira ja ihminen, joista nita otti häiriötä. Ei siis löytänyt ruutua ja tuli takaisin luokseni. Tokalla yrityksellä kävelin Nitan kanssa lähemmäs ruutua, kun olin varma ruudun bongaamisesta lähetin. Hieman epävarmasti lähti, mutta kiihdytti sitten ja löysi ruudun, hyvä. Vielä muutama toisto ilman ongelmaa. Sitten seuraamista, jossa teemana tempo. Aloitin normaalilla, edisti alkuun aivan jäätävän paljon, mutta äkkipysähdyksillä sain vähän skarppausta aikaiseksi. Juoksu oli ehkä parasta, hidas ajoittain hyvää, mutta ennakoi välillä perusasentoa. Sitten kaukojen vaihtoja ihan läheltä, vahvistin taas oikeaa tekniikkaa. Loppuun Nita teki keppejä, Erika otti pujotteluita videolle, päästiin vertaamaan toimiiko uuden tekniikan opettelu. Ja kyllähän niissä hurja ero on. Ilman apuja on tekniikka huono, pää aivan liian korkealla ja tulipahan huomattua että kyllä se vaan selkeästi nopeammin pujottelee kun tekee oikealla tekniikalla. Ei voi muuta kun lisää treeniä jotta saadaan tekniikka kuntoon.

Seikkailuja Lopella

Oltiin jo Erikan ollessa Chilessä sovittu, että juuri tänään, lähdetään tekemään päivävaellus. Etsittiin luonnonsuojelualuea joka ei ole liian kaukana ja joka kuullosti kivalle paikalle, päädyttiin siihen että mennään katsomaan Lopen Komion luonnonsuojelualue. Tehtiin treffit meille, tuttuun tapaan ei päästy liikkeelle ihan suunnitellusti, mutta kun molemmat sen tiedostaa niin no problem. Lopelle ajettiin vajaa tunti, eli sopiva matka. Mukaan oltiin pakattu vähän leipää, hedelmiä, vettä ja kaakaota. Täytyyhän sitä eväät olla mukana matkassa :)

Parkkipaikalle saavuttuamme oli paikalla yllättävän paljon autoja ja ihmisiä. Kaikki lähtivät samaan suuntaan, joten me päätettiin aloittaa lyhkäsemmästä reitistä, eli Pikku-Samosta joka oli 3,5 km pitkä. Reitti oli mukavaa pehmeää harjumetsää sekä puista suoaluetta. Kaunista oli!

Reitti oli todella helppokulkuinen ja selkeästi merkitty. Ihania syksyn värejä oli metsä täynnä, joten kuviakin tuli napsittua aika lailla.

 

Kun tultiin takaisin autoille päätettiin pitää juomatauko ja samalla söimme vähän leipää ja hedelmiä. Sitten jatkoimme matkaa. Seuraavaksi oli tarkoitus kävellä Luutaharjun Samo, joka on 6,5 km pitkä. Jätettiin eväät autolle kun ajateltiin että reitti on lyhyt ja voimme sitten taas syödä kun päästään autolle. Reitti kulki vaihtekevassa metsässä, korkeuserojakin oli, sai välillä kiivetä ihan kunnolla ja hetken päästä taas laskeuduttiin alemmas, kierreltiin muutamia lampia. Reittiä kulkiessamme, emme törmämmeet kertaakaan muihin retkeilijöihin. Kerran tuli metsätiellä pyöräilijä vastaan.

Katsoin kännykästä Sport trackeriä, kun olimme kävelleet reilu 2h, ihmettelin vain että kumma kun ei olla ollenkaan käännytty takaisinpäin kun tämänhän piti olla ns. rengasreitti. Tässä vaiheessa ei enää edes muistettu oliko valitsemamme reitti 6,5 km vai 9,5 km pitkä. Jatkoimme vain matkaa. Matka taittui mukavasti jutellen ja maisemia katsoen. Käveltiin jossain vaiheessa autotien tai siis teiden yli kun seurattiin jotakin merkkiä. Kun kyltiti näyttivät 10km heräsivät epäilykset. Eihän enää voi olla 10 km jäljellä kun ollaan kävelty jo 3h. Kylttejä seuratessamme huomasimme matkan lyhenevän, siis kylttejen mukaan 9 km, 8 km, 7 km ja 6 km, kunnes tultiin kohtaan jossa huomattiin kyltti, jossa puhuttii lossikuljetuksesta joka lopetettu syyskuun viimeisenä viikonloppuna. VASTA tässä vaiheessa tajusimme ihan oikeasti, että nyt ollaan kyllä niin väärässä paikassa kuin olla ja saattaa. Eihän meidän reitillä edes oltu puhuttu tai mainittu mitään mistään lossikuljetuksesta! Istuttiin tien penkkaan, juotiin vettä koirien kanssa ja vaan naurettiin hysteerisesti. 

Pikku hiljaa alettiin vakavoitumaan. Katsottiin ehkä ekaa kertaa ihan kunnolla kännykästä, sport trackeriltä, että missä hitsissä ollaan. Kuvasta nähtiin ettei takaisinpäin oltu käännytty mistään kohtaan vaan kaarrateltu eteenpäin. Olimme siis jossakin vaiheessa vaihtaneet pois Luutaharjun Samo reitiltä ja seuranneet Poronpolku reittiä sekä Paaran Patikka reittiä. Olimme Sport trackerin mukaan kävelleet 13 km lähtöpaikalta. Karttaa katsoessamme tajusimme ettemme voi millään seurata Poronpolku reittiä. Muistin lukeneeni että tällä alueella oli yli 200 km erilaisia vaellusreittejä, joten pelkästään merkittyä reittiä emme uskaltaneet enää uskoa. Karttaa katsoessamme mietittiin käännytäänkö takaisin samaa reittiä vai mitä teemme. Huomasimme ettei kannata kääntyä samaa reittiä takaisin koska kartan mukaan pystyisimme hieman oikaisemaan. Aloitimme siis matkan takaisinpäin, seurasimme vähän väliä sport trackerilta mihin suuntaan olimme menossa ja mikä se lyhkäsin reitti oli. Käveltiin osa matkasta jotain kylän hiekkatietä pitkin, osittain kuljimme Poronpolkua, mutta tasaisin väliaijoin katsoimme Sport trackeristä että näyttää edes jokseenkin järkevältä. Reitit oli kyllä mukavia joita kuljimme ja Sport trackerin avulla löysimme takaisin (eri kautta) kohtaan josta olimme lähteneet seuraamaan vääriä kylttejä. 

Kun oltiin kävelty jotain 19 km, mukaan luettuna se ensimmäinen kierros Pikku-Samoa, alkoi jalkapohjissa tuntumaan. Alkoi särkemään päkiästä ja kantapohjasta. Vauhti hidastui kun ei vaan pystynyt enää jatkamaan samaa vauhtia. Positiivista oli huomata että ollaan vihdoin tutun tuntuisella polulla. Vielä oli tosin matkaa jäljellä ja muutama isompi mäki kiivettävänä, mutta Sport trackeristä päättelimme ettei matkaa enää ollut hirvittävän paljoa jäljellä. Kun autolle vihdoin päästiin oli olo melko väsynyt mutta onnellinen. Täytyy todeta että ilman kännykässä olevaa Sport trackeriä, en todellakaan tiedä kuinka pitkälle olisimme kävelleet, saatikka löytäneet takaisin autolle. On se vaan hyvä keksintö! Ja onneksi laitoin sen päälle kun lähdettiin toiselle kierrokselle. Matkaa kertyi siis yhteensä reilu 23 km. Eihän tuo nyt mikään mahdoton matka ole, mutta jatkossa ehkä ainakin muistan pitää mukana myös pienet eväät :) Ja täytyypi todeta, että kun matkassa on minä ja Erika, niin kommelluksilta ei voi välttyä, joten meidän matkaan ei ehkä kannata tulla ;) varsinkaan jos ei ole yhtään urheiluhenkeä mukana.

Kotona huomasin, että vasen jalka oli vähän turvoksissa ja todella kipeä. Tuntui ettei varpaita voinut koukistaa. Loppuilta meni siis levätessä ja jalkaa parannellessa.

Kiitos Erika vaellusseurasta, mahtava reissu! Seuraavaa reissua sitten vaan suunnittelemaan :)

Uusi ryhmä

Talvikauden ryhmätreenit alkoivat maanantaina ja Nitan treeneihin tuli muutoksia. Meidän vanha ryhmä lopetettiin/hajotettiin, joten nyt ollaankin uudessa ryhmässä. Uudessa ryhmässä on toki tuttujakin, mutta myös täysin vieraita. Meillä on edelleen kaksi kouluttajaa, toinen on meidän vanhan ryhmän kouluttaja ja sitten saatiin myös uusi, joka ei siis ole uusi vaan ennemmin mulle uusi agility kouluttaja. Sama systeemi tulee jatkumaan niinkuin oli edellisessä ryhmässäkin, eli joka toinen viikko on ratatreenit ja joka toinen viikko viilataan tekniikkaa. Olen tykännyt tästä tavasta erittäin paljon, joten kiva kun jatketaan samalla mallilla.

Ekoissa treeneissä oli meidän lisäksi vain yksi, eli saatiin sitten kahdestaan treenata kahden kouluttajan kanssa. Meillä olis pitänyt olla taidontarkistuskoe, mutta se siirtyikin sitten ensi viikkoon kun on muutkin ryhmäläiset paikalla. Ehdittiin puhu kouluttajien kanssa tavoitteista, heikkouksista ja vahvuuksista.

Tehtiin rataa jossa oli vajaat 20 estettä, sisälsi kontakteja, kepit muutamaan otteeseen, takaakiertoja, välistävetoja... Rata tuntui ihan mukavalle, muutama kohta jota jäin enemmänkin miettimään. Rata kosahti kumminkin puolessa välissä siihen, että mä lopetin ohjaamisen. Mun yksi ongelmista on se, että kun jotakin odottamatonta tapahtuu tai tehdään virhe, niin mä lopetan ohjaamisen ja teen vaan sinnepäin. En jotenkin osaa jatkaa samalla draivilla loppuun asti, vähän niinku annan periksi liian helposti. Sainkin tästä ihan oikeutetusti sapiskaa. Tehtiin rata useamman kerran ja saatiin ihan hyvin toimimaan. Kouluttajien kanssa puhuttiin Nitan pujottelu tekniikasta joka edelleen on huono. Pujottelee pää ylhäällä ja menee liikaa sik-sakkia. Päädyttiin siis siihen, että pujottelutekniikka on opetettava uudestaan. Olen kuullut tämän ennenkin, mutta en ole kumminkaan jaksanut nähdä tarpeeksi vaivaa, eli en ole tehnyt tarpeeksi toistoja jolloin tekniikka on kyllä parantuntut, mutta ei muuttunut kokonaan. Nyt kyllä tuli sellanen fiilis että prkl, mä opetan pujottelun uudestaan, siinä säästyy sekunteja sitten kun osaa pujotella paremmalla tekniikalla. Olis vaan pitänyt tehdä se aikiasemmin... tyhmä, tyhmä minä!