Agia ja tokoa

Nooan kanssa agilitytreeneissä. Toisen kouluttajna kanssa treenattiin rataa 15 esteen kera, jossa teemana takaakierrot, hyvin vaihtelevat hyppyvälit ja hypyt tyhjyyteen.  Tiesinpä heti että näissä on meillä hommaa. Takaakierrot on hanskassa, mutta vaihtelevat hyppyvälit tuotti vähän hakaluutta. Alussa kolisi muutama rima (vaikka pysyivätkin ylhäälä) kun hyppyvälit oli hyvin vaihtelevia. Jotenkin se rytmi ja askeleet oli hankalat löytää. Hypyt tyhjyyteen olivat ja ovat meille hankalia. Kun radalla tulee hyppy tyhjyyteen, leiskauttaa Nooa usein iiison hypyn. Radalla tulikin tällasia tyhjyyteen hyppyjä useampia. Itse rata tehtiin useampaan otteeseen nollana läpi, mutta kaarretta oli liikaa. Hiottiin siis käännöksiä pienemmiksi ja hyvin ne saatiinkin pienenemään.

Toisen kouluttajan kanssa treenattiin putki-puomi erottelua. Puomin molemmissa päissä oli u-putket alla. Putkien suut siinä puomin alastulon molemmin puolin. Koira lähetettiin putkeen josta hypyn kautta puomille. Nooa käänty todella hyvin jaakotuksella puomille ja sai siitä hyvän linjan. Eli erottelu sujui hyvin. Toisessa päässä vastaavalla tavalla ja tässä Nooa muutaman kerran oli menossa putkeen, mutta viime tingassa tajusi ettei tää ollutkaan puomi ja kääntyi aj korjasi puomille. Kerran myös veti liinat kinni putken edessä ja korjasi puomille. Poika siis ajatteli kovasti, ihana Nompu!

Nooa treenien jälkeen oli vuorossa tokotreenit. Nina Manner tuli taas meidän tokoporukkaa kouluttamaan. Demin kanssa saatiin vinkkejä ohjatun suuntien opettamiseen. Mulla on ollu visio opetuksesta leluja käyttäen, mutta nameilla en ollut ihan varma miten lähden tekemään vai otanko suoraan kapulat. Tehtiin suuntia ruokakuppeja käyttäen. Demi vietiin merkille (kun ei vielä merkkiä osaa), keskikapulan sijalla oli ruokakuppi, joka oli oikeassa paikassa 10m päässä keskellä. Sivuilla 10m päässä oli samassa linjassa merkin kanssa oikea ja vasen kuppi joissa oli namia. Lähetin Demiä sitten vuoron perään ja epäjärjestyksessä milloin kummallekkin kupille. Demi tajsui suunnat todella hyvin. Alkuun kupit pidetään samalla linjalla merkin kanssa jotta oppii tekemään kunnon kaaren. Pikkuhiljaa lähdetään siirtämään oikeaa ja vasenta kuppia taaksepäin.

Vihdoin ryhdistäydyttiin

Blogi on ollut muutaman viikon hiljaiselossa, ei olla juurikaan mitään tehty, joten en ole jaksanut mitään kirjotella. On ollu vähän huolia ja sen myötä myöskin mielenkiinto treenejä kohtaan ollut vähän nollassa, mutta nyt näyttää valoisammalta ja kummasti alkaa pikkuhiljaa treenitkin maistumaan.

Tänä viikonloppuna ollaan oltu jo melko reippaita. Eilen lauantaina käytiin koirien kanssa pari tuntia sienestämässä, koirat sai liikuntaa ihanissa maastoissa ja illalla käytiin treenaamassa Sporttikoirahallissa, jossa vihdoin alkoi lauantai treenit. Muut meidän porukasta eivät päässeet paikanpäälle, joten värväsin siskon lapsensa ja koiriensa kera halliin mukaan. Sisko oli myöhässä joten ehdin aloitella itsekseni.

Nita sai aloittaa. Aloitin luoksetulon stopeilla. Lähetin Nitan putkeen ja putkesta tulon jälkeen n. 10m päässä tein stopin, teki hyvin. sitten samalla tavalla mutta tarkoituksena oli tehdä läpijuoksu joka päättyi siihen että Nita suoritti luoksetulon stoppeineen ihan oma-aloitteisesti, jepp jepp, ei se mua mihinkää tartte kun osaa ihan itsekin. Uusi yritys suoran luoksetulon kanssa, ehti kyllä nytkin jo hidastaa ennen kuin ehdin reagoidda lelulla. Tämänn jälkeen vielä uudestaan suora jossa ei ehtinyt himmata kun lelu heti esiin. Luoksetulo on kyllä vaikea liike, niin vaikea pysytellä kultaisella keskitiellä kun helposti alkaa ennakoimaan tai sitten ei pysähdy ja kaahottaa tuhatta ja sataa läpi. Ruutua, niin että olin vienyt alustan ruutuun samalla kun sen rakensin. Lähetin Nitan n. 20m päästä, otin muutaman askeleen mukaan kun sanoin edessä ruutu, kun katsoi ruutuun ni lähetin saman tien. Hyvä. Uudestaan ilman apuja, edelleen hyvä. Sitten seuraamista. Tein neliötä molempiin suuntiin, käännöksissä saisi olla tarkempi. Sitten askeleita oikealle, ne on vähän hankalat. Nita väistää mua ja sitten on turhan väljä askeleita tehdessä. Sitten tauko. Tokassa setissä Nita teki keppejä, tehtiin 6:lla, lähetin putken kautta ja eri kulmista ja ite seisoin vain paikoillani. Nita oli melko hyvä Nitaksi, eli irtosi kepeille ja pujotteli loppuun vaikka mä en liikkunut minnekkään. Nitahan on tähän mennessä tarvinnu mun liikkeen tai on lopettanut pujottelun kesken.

Demi aloitti oman vuoronsa luoksetulon stopilla, myös Demi teki tätä putken kautta. Tein kaksi toistoa ja molemmat stopit oli hyvät ja loppuun läpijuoksu. Sitten ruutua, kosketusalusta oli ruudussa Nitan jäljiltä. Menin Demin kanssa merkille, ruudusta n. 20 m päässä sanoin edessä ruutu ja sitten ruutuun ja Demihän pinkoi suorinta tietä ruutuu, jee! Muutama toisto lisää, onnistunieta ruutuja. Demin kanssa vois joku päivä ottaa myös seuraamiseen kutsua tuolta ruudusta, sitäkin olis ehkä hyvä kokeilla ;) Sitten hyppyä avoimen tyyliin. Tällä aikaa sisko ilmaantui lapsen aj koirien kanssa halliin, Demi ei kertaakaan kääntänyt päätään heidän suuntaansa vaan kuunteli vain mua :) Hyppy meni hyvin, hyppäsi ekalla käskyllä ja kas istui ekalla käskyllä ja suorassa linjassa hypyn takana. Ehkä ekaa kertaa ettei ajautunut hypyn oikeaan reunaan, jess. Lopuksi seuraamista. Tein erinäköisiä pätkiä, suoria pitempiä sekä käännöksiä. Aloitin hallin toisesta päästä ja sitten enemmän oltiin siellä päässä jossa siskon tyttö vaelteli lattialla ja missä koirat oli. Demi vilkaisi muutaman kerran K 1v:tä joka käveli siinä meidän vieressä, muuten ei ottanut häiriötä. Käännöksissä menetti paikkansa, oli melko usein aivan liian edessä. Pidemmillä suorilla myös tuli väljyyttä edistämisen ja poikittamisen lisäksi. Paikka on siis nyt edelleen liian edessä, varsinkin pidemmillä suorilla tulee ongelma parhaiten esille. Tyytyväinen olen Demin kesittymiskykyyn, ettei ottanut häiriötä pienestä "häirikkö tytöstä" ;)

Tänään olikin aikainen herätys kun lähdettiin Demin kanssa liikenteeseen jo klo. 7 aikaan. Ajettiin Hyvinkäälle josta hypättiin toisen auton kyytiin ja matka jatkui Orimattilaan luonnetestiin. Luonnetestin jälkeen ajettiin takaisin Hyvinkäälle ja Hyvinkään käyttökoirien kentälle jossa osallistuttiin Aija Vallin tottispäivään. Ekalla kierroksella katsastettiin seuraamista, ja juu se oli väljää ja kontakti tippuili ja edistystä oli paljon. Päätettiin keskittyä edistämiseen. Tehtiin lyhkäsiä seuruupätkiä jossa oli käännöksiä tai pysähdyksiä yhdistettynä välillä peruutukseen. Demi joutui siis keskittyminään siihen että pitää oikean paikan seuruussa. No saatiin alkuun huomauttaa useamman kerran väärästä paikasta, oli liian edessä. Meni tästä alussa hämilleen ja oli ihan pihalla, kun pyysin korjaamaan sivulle ni trajosi istumista mun takana, oikealla puolella, edessä, yritti jalkojen väliin ja hyppi mua päin kun ei tajunut. Mä vaan sanoin sivulle ja taputin vasenta reittä ja kyllähän se siihen sitten tuli. Tehtiin useampia toistoja ja pikkuhiljaa alkoi Demi keskittymään ja yritti hurjasti pitää paikkaansa, välissä ehti jo tarjota perusasentoa turhan takaa, mutta sitten tasoittui ja alkoi pitämään paikkaansa. Tässä treenissä haettiin alkuun tilanteita jossa päästiin huomauttamaan että D on väärässä paikassa ja sen ansiosta alkoi parantamaankun joutui 100% keskittymään missä on ettei mokaa. Oli ilo huomata kuinka pienistä jutuista loppujen lopuksi edistäminen saatiin korjattua ja kuinka hienosti Demi alkoi funtsimaan ja skarppasi. Myös väljyys poistui tämän treenin myötä, toivoisin vielä tiiviimmäksi, mutta tuo oli jo hyvä. Tokalla kierroksella katottiin Demin pk hyppyä, kun mä olen ollut huolissani sen tekniikasta kun vetää takajalat mahan alle ja on vähän epävarma. No tulipa huomattua että joo, ne jalat käy mahan alla, mutta hypyn aikana ne kyllä menee myös taakse, eli kuvista ei aina saa koko totuutta, se videokamera on parempi. Aloitettiin 80cm ja 90cm kautta 100cm, ei ongelmia ja hyvällä tekniikalla kuulemma, eikä ollut epävarma. Noutokapulaa voisi ottaa mukaan treeniin, mutta lasketaan aluksi takaisin 70-80cm. Kun nouto ja hyppy sujuu hyvin näissä korkeuksissa siirrytään pikkuhiljaa 90cm ja sitten 100cm. Noutoja ei metrisellä nyt kokeiltu vaan tehtiin vielä pk A:ta. Aloitettiin loivasta, ekalla hyppäsi alastulossa pikkasen liian korkeelta, toka yritys hyvä, joten siirryttiin siihen jyrkkään. Ei mitään ongelmaa jyrjkän kanssa, nätisti himmaa vähän alastulolla, tulee hallitusti. Sai oikein kehuja hyvästä alastulosta :) Agility A:n kanssa  tehdyt noudot on ehkä auttanut tähän varsinkin kun Demi on myös agility A:lla oppinut himmaamaan alastulolla. Demihän ei vielä osaa 2o2o, sitä on vähän treenitty, mutta kiva kun siitä näin on ollut hyötyä pk A:ta ajatellen. Kun tuo jyrkkä meni niin hyvin niin päätettiin koittaa jyrkkää A:ta noutona. Lähetin Demnin kiipeämään, alatulo mnei myös hyvin, muttei löytänyt kapulaa ja palautus meni pieleen kun mä en tajunnut antaa käskyä. Otettiin uudestaan sitten pelkkiä palautuksia koska Demi osaa tehdä menon hyvin. Aija antoi Demille A:n toisella puolella kapulan ja mä annoin kiipee käskyn sen jälkeen ja Demihän tuli niin hienosti kapula suussa ja hillitysti alas. Tiadettiin tehdä muutama toisto. Oli kyllä niin hineo tyttö!!

 Seuraamista koulutuksessa...

Vähän epätarkka kuva, mutta kyllä se 1m menee lennokkaasti!

Jotenkin hienoa, että alkaa 1m este ja jyrkkä A olla hallusssa ja vielä kapulan kanssa. Tuntuu kyllä hienolle :) Kiitos Pialle kuvista!

Syksy on täällä

Se on syksy nyt tullut kuten kuvasta näkyy. Eilen maanantaina pääsin aikasiin töistä ja ehdin kerrankin ulkoiluttamaan kameraa ja koiria valoisaan aikaan. Piti ottaa vähän kuvia kun tuppaa välillä unohtumaan. Syksyinen metsä on kyllä jotenkin niin kaunis.

Maanantaina illalla oli taasen Nooan agitreenit. Tehtiin rataa jossa kontakteja, keinukin oli siis radalla. Myös välistävetoja, putki / A erottelua. Ajattelin että radan loppuosa on meille se kohta, jossa on eniten haastetta, mutta yllätäen alun tyrkyllä olleen putken suun ohitus olikin se kaikista haastavin kohta. Nooa livahti useamman kerran selän takaa väärään putkepäähän. Välistäveto onnistui, vaikka alkuun olin jatkuvasti myöhässä ja Nooa joutui hyppäämään toisen hypyn huonosta hyppykulmasta, poika siis pelasti tässä mut virheeltä, kiltti poika. Myös putki / A erottelu oli alkuun vaikea sen takia että mun valssi ajoittui väärin, jolloin Nooalle tuli huono kulma putkeen, mutta kiltti poika menee kun sanotaan putkia. Oli todella mukaavt treenit ja jäi hyvä mieli. Keinuakin sujui hyvin, ei yhtäkään lentokeinua. Keppejä tehtiin myös ulkona kun radalla niitä ei tällä kertaa ollut.

Agin jälkeen koirat jäähdyttelylenkille ja sen jälkeen Demin kanssa tokotreeneihin. Aloitettiin tällä kertaa paikkamakuulla, 4 min piilossa. Demi oli toisessa reunassa vieressä bortsu. Kun mentiin riviin äänteli Demi hiukan, mutta paikkamakuun oli kuulemma ollut kokonaan hiljaa. Hyvä tyttö! Sitten paikkaistuminen, 2 min. Ei olla tätä kauheesti treenattu ja edellisestä kerrasta on pitkä aika, joten jäin 10m päähän. Ehkä minuutin kohdilla päätin kääntää Demille selän ja sillä siunaamalla sekunnilla tyttö vajosi maihin. Tyhmä minä! Kävin sitten Demin luona ja käskytin istumaan, loppuajan istui. Jatkettiin paikkiksien jälkeen noudoilla. Palautukset edelleen syynissä, kun se loppu perusasento usein vino. Eri kulmista pyysin taas sivulle kapula suussa ja kyllähän se on jo vähän edistynyt. Seuraamista taasen, koska nyt oli taas enemmän häiriötä kun agilityä oli taas toisella kentällä hallissa. Askel kerrallaan pysyi paikka, kun siirryin pitempään matkaan alkoi herkästi edistämään törkeästi. Useilla pysähdyksillä kumminkin skarppasi ja kun hidastin vauhtia, että joutui miettimään trakempaan missä pysyä, eikä voinut vain hiihtää eteenpäin. Loppuun vielä avo kaukoja ihan väliaidan luona, jossa saatiin melko hyvät häiriöt agikoirista. Teki kaikki vaihdot ekalla käskyllä.

Tänään oli Nitan agility treenit, vuorossa ihan normi pituinen rata. Kontaktit teki hyvin, vaikka ennen treenejä manasin kontakteja, kun tyyppi on niitä viime aikoina tehnyt huonosti. Edelleen kyllä mun taaksejäänti on vähän huono. No ei voi syyttää kuin itseään kun ei näitä oo kauheesti edelleenkään treenattu. Takaakierto-persjätöt toimi hyvin kunhan liikuin.

Tänään oli vikat aksatreenit tällä porukalla. Meillä on ollut tosi kiva ryhmä, joten vähän harmittaa että ryhmä vaihtuu. Ens viikolla olis vikat treenit, mutta mä kokoustelen silloin...

Illalla kotona tein pikku piiperrystreenit sisällä molemmille. Nita teki kaukoja, kaikkia vaihtoja, mutta vain yhtä vaihtoa kerrallaan. Pidin yli pitkät taot ennen seuraavaa käskyä, koska Nitalla on tapana ennakoida. Maahan-seiso / seiso-maahan vaihdot onnistui hyvin, vaikka alkuun koitti ennakoida ja teki vaihtoja itsekseen. Seiso-istu vaihdot oli jälleen alkuun vaikeita, tuli helposti vähän eteen. Mutta tuli myös huomattua että nita ei enää tartte peruist käskyä vaan pelkkä peru riittää niin tyttö tekee istumisen taaksepäin. Demi aloitti myös kaukoilla, mutta tänään oli ohjelmassa vain maahan-seiso / seiso-maahan vaihtoja. Namit oli molemmilla sivuilla ja näin ollen pääsin itse ottamaan 4m etäisyyttä. Rauhassa tekee vaihdot, koheltaminen on huomattavasti vähentynyt. Tein myös seuraamista, pikkupätkiä mitä nyt sisällä mahtuu tekemään. En tiedä miksi en ole muistanut, mutta tänään tuli mieleen, että voisin palkata Demin oikealla kädellä selän takaa, jolloin seuruu paikkaa saisi taaemmas. Palkkasin siis oikealle-taakse sekä sivulletuloista ja lyhyistä seuruupätkistä ja monien toistojen jälkeen alkoi hakeutumaan taaemmas. Täytyy varmaan vaan muistaa tässäkin pitää tasapaino yllä, eli sitten kun on taaempana, niin ei jatka tätä taakse palkkausta kuinka kauaa tahansa.

Tuu leikkiin mun kaa!

Nitalla on kivaa :)

Demi ehti myös tasapainoilla tukin päällä ja piahtaroida, jota se rakastaa yli kaiken...

Ja mä tykkään niin tosta Demin kesätukasta, olispa sillä aina tollanen karva :) 

Niittarin kentällä

Illalla kävin Niittykummun ostarin hiekkakentällä tekemässä pienet mukavat treenit. Demi sai aloittaa. Halusin treenata seuraamista, koska en viime aikoina ole ollut siihen yhtään tyytyväinen. Päätin aloittaa ihan vaan pelkillä sivulletuloilla, alkuun oli aivan liian edessä, mutta ymmärsi pikkuhiljaa siirtää paikkaa pikkasen taaemmas. Sitten askel-kaksi seuraamista jotka sujuivat hyvin. Pikkuhiljaa pidensin matkaa ja sain tehtyä pitkääkin jossa n. 5-10 m suoraa ja sitten taas käännös tai seis. Demi oli mahtava, löytyi se hyvä kadoksissa ollut seuruu, jossa on lähellä, mutta ei paina, eikä poikita ja piti kontaktia 100%. Mä niin nautin, tuntui vaan niin hyvälle. Demi on kyllä mahtava <3 Demi teki myös vauhtinoutoja ja erikseen palautuksia jossa tehtävänä oli hakeutua sivulle kapulasuussa eri kulmista. Tuli suurimmaksi osaksi suorassa sivulle eikä alun jälkeen tiputellut kapulaa. Treenasin myös liikkeestä seisomista ja pysymistä niin, että peruuttelin ja käskin sitten Demin seis käskyllä pysähtyä. Itse jatkoin matkaa ja jossain vaiheessa käännyin takaisin ja menin Demin ohi ja taakse. Tein Demin ohituksia mm. juosten ja neiti piti tassut visusti paikoillaan. Vikaksi luoksetulon stoppi, otin varuksi mukaan vartaloavut, hienosti pysähtyi. Tämän jälkeen vielä yksi suora.

Nita pääsi tekemään Demin jälkeen. Nita aloitti myös seuraamisella. Alkuun oli keskittyminen hakusessa ja jokaikinen käännös meni pitkäksi kun neiti ei pitänyt kontaktia eikä siis homannut kun käännyin. Palasin myös Nitan kanssa tekemään askel kerrallaan jonka jälkeen pakka alkoi pysymään kasassa ja saaatiin hyvää seuraamista myös Nitan kanssa aikaiseksi. Sitten siirryttiin noutoihin. Nitalla kun lähti pisteitä kokeessa luovutuksista niin niitä sitten treenattiin. Kapula koiralle suuhun ja sitten vaan sivulletuloja kaikista suunnista. Alkuun vino, mutta parani. Otin mysö seuraamista ja sivuaskelia kapula suussa ja sehän sujui hyvin. Koska tämä oli hauskaa niin jatkettiin teemalla. Nita siirtyi tekemään kaukoja kapula suussa, ekassa vaihdossa päästi kapulan, mutta sen jälkeen pysyi kapula suussa ja kaukotkin onnistuivat niin kuin pitää. Ja kun vauhtiin päästiin niin voihan niitä jääviäkin tehdä noutokapula suussa ;) Vaihtelu todella virkistää ja tästä saatiin aikaiseksi mukavat treenit. Nita oli ihana, tai onhan se aina <3

Paimiossa kokeessa

Aaamulla oli aikainen herätys ja lähtö Paimioon tokokokeeseen. Molemmat neidit lähti matkaan mukaan. Kokeen tuomari vaihtui viime tingassa, eli tuomarina toimi Tuija Sere, joka oli mulle ihan uusi tuttavuus. Päivä alkoi evl luokalla, joten sitä sitten alkuun seurasin. Nitan kanssa ehdin myös hyvin käydä metsässä ennen voittajan alkua. tuomari halusi jakaa voittajan liikkeet kahteen osaan, joka oli jotenkin suuri yllätys mulle, en ajatellut että voittajassa näin tehdään vaikka tiedän että välillä niin on.

Aloitettiin paikallamakuulla. Nita oli beuceronin ja pyrrin välissä. Alkuun piippaili ja sitten hiljeni. Saatiin paikkamakuusta 8. Sitten kehästä ulos ja odottelemaan omaa vuoroa. Eka setti aloitettiin ruudulla, joka oli kehän toisessa reunassa, näytti helpolle paikalle, mutta eipä sitä löydetty, eikä löytänyt kuin yksi koko voittajassa. En kun menin merkille sanoin Nitalle edessä ruutu ja Nita mielestäni bongasi ruudun, mutta lähetyksessä sinkosi kumminkin vasemmalle, annoin kolme käskyä eikö löytänyt, joten 0 p. liikkeestä. Tuomari kehoitti kumminkin kävelemään ruutua kohti ja helpottamaan ja kyllähän se Nita sen sitten lopulta löysi. Sitten oli vuorossa hyppynouto, innokas tekeminen, 9, piste pois vinosta perusasennosta. Metallinouto, laukkasi molempiin suuntiin, ote hieman löysi, vino perusasento, 8. Seuraaminen oli viimeinen liike ennen taukoa. Seuraamisesta saatiin 7. Ei ollut Nita ihan kuulolla, kontakti tippui ja perusasentoja jäi tekemättä. Toka setti alkoi luoksetulolla. Nita lähti tulemaan lujalla laukalla, jolloin stoppi vähän venyi, mutta ei mun mielestä paljon, seuraava väli taas hvyällä laukalla ja maahan meni nopeammin ja loppupätkä vielä laukalla, vino perusasento.Tästä 7,5. Liikkeestä istuminen, ihan hyvä kai, saatiin siitä 9, ei muistaakseni kommentoinut tähän mitään. Tunnari oli seuraavana, lähti laukalla kapuloille, haisteli kahta ekaa, otti eka toisen ja vaihtoi toiseen. Se oma olis ollut kolmas rivissä, eli ei tuonut omaa. Tunnarista 0. Kaukot oli viimeinen liike. Nita ei noussut ekalla käskyllä seisomaan ja jossain muussa vaihdossa tarvis tuplakäskyn ja muistaakseni yksi vaihto jäi tekemättä, eli kaukoista 5. Kokonaisvaikutuksesta saatiin 8, oltais kuulemma saatu 9 jos olis äännellyt vähemmän. Yhteensä 179 pistettä, ei tulosta.

Suorituksesta ei jäänyt paha fiilis vaikkei tulosta saatukkaan. Tuomari oli melko tiukka ja tuomaroi sääntökirjan mukaisesti. Pisteitä ei saanut ilmaitteeksi, joten jokainen piste oli ansaittu. Tuomari oli mukava ja kannustava. Menisin uudestaankin. Nitan kanssa yksilöliikkeet jaettuna kahteen settiin ei ehkä ole se toimivin. Ekan setin teki hyvin, mutta tokassa alkoi jo perusasentoon tulot olemaan vähän ei niin mielekästä. Ääntelykin lisääntyi tokassa setissä, ekassa oli hiljaa. Viime kokeessa teki kaikki liikkeet putkeen innolla, nyt se into laski ensimmäisen setin jälkeen.

Voittajan jälkeen alkoi avoin luokka, johon osallistuttiin Demin kanssa. Paikkamakuussa Demi oli rivin viimeisenä, vieressä tervu. Tervu nousi heti istumaan ja kohta perään tervun toisella puolella ollut sakemaani. Jonkun ajan päästä tervu nousi seisomaan ja omistaja haki sen pois riivstä. Sakemanni ja toinen collie piippailivat ja haukkuivta paikallaolossa, eli oli levotonta. Demi pysyi maassa hineosti. Saatiin paikkamakuusta 9, tuomari oli vähän epävarma oliko piipannut vaiko ei joten antoi 9. Liikkuri kumminkin jälkikäteen kertoi, ettei Demi ollut päästänyt ääntäkään. Kehästä pois ja odottelemaan omaa vuoroa. Demi odotteli autossa kun oltiin luokan viimeisinä. Yksilöliikkeet alkoivat hypyllä ja aivan mahtavaa teki parhaimman avo hypyn ikinä. Hypääsi ja istui suoraan keskelle hyppyä ja käskystä takaisin. 9 saatiin, perusasento kai hieman vino. Nouto oli seuraavana, heitin kapulan ja neitihän päätti sitten varastaa. Nouto oli kyllä hieno ja tuomarikin voivotteli, mutta minkäs sille voi kun koira varastaa niin se on 0 pistettä se. Seuraamisella jatkettiin, Demi ei keksinyt tyhmyyksiä, muttei kyllä tehnyt parastaan. Piti paikkansa, mutta ehti katsella maisemia, eli 8 seuraamisesta. Liikkeestä maahanmeno, oli hieno ja nopea, 10. Luoksetulo, ekaa kertaa ikinä jouduin antamaan kaksi käskyä, pysähtyi sitten muutaman metrin päähän musta, eli 5. Liikkeestä seisominen, seurasi kai ihan jees, pysähtyi Demiksi huonosti, eli otti askeleita mun perään. Ohikävellessä kääntyi rumasti mun perään, kun menin sivulle oli siis ihan poikittain, tästä 5.  Kaukot oli vikana, tässä taas joku uusi moka meille, ei noussut istumaan, annoin ekaan istumiseen tuplakäskyn ja tokassa istumisessa ei noussut enää ollenkaan, oli maatunut maahan... Eli kaukoista 0. Tein sitten lähempää, vaikka oltiinkin jo nollattu ja kas, neiti teki ne hienot skarpit kaukot. Kokonaisvaikutus 8, pisteitä lähti ääntelystä. Pisteitä ainoastaan 114 ja III-tulos.

Viime kokeen jälkeen mietin menekö tämän päivän kokeeseen vaiko en. Päätin osallistua koska ajattelin että jos alkaa kekkuloimaan niin pääsen jollakin tavalla puuttumaan. No tänään sitä kekkuilua ei tapahtunut joten siitä olen tyytyväinen. Tämän päivät nollat oli outoja, epätyypillisiä. Noudossa varastaa ajoittain, muttei mitenkään säännöllisesti, joten ei ole mikään tyypillinen ongelma, myöskään kaukoissa ei ole ongelmaa ollut. Luoksetulon stoppikaan ei tähän mennessä ole epäonnistunut, joten pikkasen ihmetyttää mikä oli. Liikkeestä seisomisessa on ollut ongelmana se että ottaa muutaman askeleen mun kävellessä ohi, mutta ei noin paljon kun tänään. eli tämän päivän nolla ja 5 liikkeet oli meille ei tyypillisiä. Ääntelyä sen sijaan tuli ja ne alkoivat puolesa välissä luokkaa. Tiedän että ollaan treenattu liian vähän palkkaamattomuutta ja ääntely johtuu mitä todennäköisemmin siitä. Tällä hetkellä meidän treenit eroaa liiaksi koetilanteesta, näin päättelen. Olen melko tyytyväinen omaan toimintaan kehässä, en menettänyt hermoja enkä ollut pettynyt vaikka ei mennyt niin kuin osataan, niin ja olin ns. melko normaali vaikka olinkin jännittynyt. Seuraamisessakin kävelin reippaasti aj musiitn heiluttaa käsiä, eli käsi ei halvaantunut ;) Olen enemmänkin hämmentynty koska virheet oli uusia. Nyt täytyy ainakin saada treeneihin lisää kokeenomaista toimintaa, palkkaamattomuutta ja oman vuoron odottelua ym.

Pimenevät illat

Kyllä huomaa syksyn tulevan. Eilen illalla treenattiin Paloaseman kentällä Mian ja Kirsin kanssa. Ehdin paikalle vähän myöhemmin, joskus puoli kasin aikaan. Mia ja Kirsi treenas ensin ja sitten minä. Päätin treenata ensin Nitan, koska alkoi jo olemaan hämärää ja Nitan kanssa piti ruutua treenata. Ekalla lähetyksellä Nita lähti vasemmalla olleelle hypylle. Kutsuin takaisin ja sanoin uudestaan edessä ruutu. Lähetin ja nyt Nita meni ruutuun vaikka tekikin taas sen banaanikaaren ruutuun juostessa. Pari toistoa vielä, löysi ruudun joka kerta mutta selkeesti oli vähän vaikeutta ruudun kanssa kun se ei enää niin hyvin erottunut. Sitten tehtiin seuraamista, niin että Kirsi liikkuroi ja Mia leikki tuomaria ja kulki 2m päässä. Alkuun Nita otti kovasti Miasta häiriötä ja kaiken lisäks mulla oli ihan väärä asenne seuraamisessa. Kun Kirsi asiasta huomautti, sain jotenkin oman pään toimimaan ja kas kun koirakin alkoi seuraamaan hyvin. Luoksetuloa, eka pelkkä suora ilman stoppeja, toka pelkällä maahanmenolla. Kun otin pelkästään maahanmenon ja matka oli se voittajan luoksetulon matka niin Nitalla oli turhan kova vauhti päällä eikä merkillä annettu käsky tuottanut niin nopeaa maahanmenoa kuin yleensä. Tuli siis vielä muutaman metrin eteen mun käskyn jälkeen. Mutta en kanna huolta tästä, koska kokeessa eka stoppi ja maahanmeno tulee sen verran lähekkäin ettei Nita siinä välissä kiihdytä enää niin kovaan laukkaan. Loppuun paikkamakuu Mian koiran kanssa, 4 min piilossa, ei ääntäkään!

Demi aloitti oman osuutensa paikkamakuulla Reiman vieressä. Aikaa reilu 3min ja olin tietty piilossa, hyvin. Sitten Hyppyä, jossa tehtiin kaikki virheet mitä hypyssä voi tehdä. Tuplakäskyjä hyppyyn, tuplakäskyjä istumiseen, paluuhypyn kiertämistä... Saatiin kyllä onnistumaan, mutta siihen meni kyllä aikaa ja välissä tehtiin muita liikkeitä. Seuraamisessa ajattelin että seuraan Nitan kanssa, eli olin varma siitä mitä teen ja luotin koiraan. Demi teki nättiä seuraamista eikä keksinyt mitään tyhmyyksiä ;) Demi ei ottanut perässä kävelleestä Miasta mitään häiriötä. Luoksetuloa stopilla. Tässä tuli esille uusi ongelma. Demihän pysähtyy hyvin mun käskyyn, mutta kun odottelin liikkurin käskyä ja siihen meni hetki pidempään niin Demi istuikin eikä siis pysynyt seisomassa. Ajattelin että oli vaan moka, mutta otettiin uusiksi ja taas sama. Heti kun tulee pidempi viive niin koira muuttuu epävarmaksi ja istuu. Olen siis hyvin todennäköisesti aina antanut heti palautetta pysähdyksestä koska ei oikein kestä sitä viivettä. Treensin sitten kierron yhteydessä stoppia niin että viiveellä sai kehun ja palkkaa. Muutamia toistoja kesti ennen kuin neiti ymmärsi että pitää vaan seistä jöpöttää vaikkei mitään sanottaisi.

Treenaillen

Viikko alkoi jälleen agi- ja toko treeneillä. Maanantaina oltiin ensin Nooan agitreeneissä. Paikalla oli vain toinen kouluttaja ja hänkin joutui lähtemään vähän aikaisemmin pois, joten toista tehtävää tehtiin ilman kouluttajaa. Eka rata oli ihan mukavanlainen, alkua mietin pitkään, mutta keksittiin kaiman kanssa siihen ihan pätevä ja toimiva ohjaus. Vaikein kohta oli putkesta kepeille, kulma oli vaikea ja jatkoa ajatellen piti vielä vaihtaa puolta. Tässä aloin herkästi rynnimään joka aiheutti sen että Nooa jätti vikan välin pujottelematta kun sillä tuli kiire mun mukaan. Tätä säädettiin jos jonkun aikaa. Kepit eivät siis ole todellakaan vielä tarpeeksi itsenäiset, en voi jättää Nooaa pujottelemaan ja vaihtaa puolta ja jatkaa rataa eteenpäin, sitä ei vielä kestä. Mutta saatiin pätkiä onnistumaan, vaikkei koko rataa saatukkaan yhdellä kertaa virheittä. Takaakierrot ja pakkovalssit toimi myös hyvin. Ja kenu oli myös hyvä, yhden vähän turhan vauhdikkaan teki, muttei kumminkaan pahaa lentokeinua.

Toinen rata oli sellanen jossa alku oli serpentiiniä, jonka jälkeen putkeen ja kepeille. Kepeiltä jatko oli taas sellanen että olsi melekin vaatinut itsenäisesti pujottelevna koiran, jolloin olsi voinu mennä valmiiks seuraavan hypyn taakse ja siis tehdä päällejuoksun. Päällejuoksua taas ei voinut tehdä kun koira ei pujottele tarpeeksi itsenäisesti. Koitettiin tähän sitten persjättöä, valssia, mutta niillä koirat karkasi puomille. Ei keksitty tähän muuta toimivaan kuin tuo päällejuoksu ja ryhmämme koirista vain yhdellä on niin vahvat kepit että se pystyttiin jättää yksinään pujottelemaan. Puomilla Nooa teki hyvät kontaktit ja radan lopussa välistävetokin onnistui. Rata tuntui vaikealle, toivon että otetaan se uudestaan jossain vaiheessa kouluttajien kanssa.

Sitten oli vielä Nitan tokotreenit, HAU:n tokovuorolla. Meitä oli vain kaksi paikalla, joten tilaa oli. Aloitettiin paikkamakuilla. Eka tehtiin niin että koirat jätettiin n. 10m päähän toisistaan ja vastakkain ja ohjaajat menivät toisetnsa koirien taakse seisomaan. Nita otti V:stä vähän häiriötä ja ihan lopussa alkoi joppa haukkumaan, josta komensin tiukalla sävyllä, hiljeni onneksi. Sitten uusi ns. tavallinen paikkamakuu 4min piilossa. Nita oli rauhallinen ja hiljaa. Tein Nitan kanssa luoksetuloja, alkuun stoppia putken kautta, mutta yhden kerran jälkeen alkoi ennakoimaan meni itsenäisesti maahan/pysähtyi putkesta ulostullessa. En ehtinyt huitoa edes lelulla kun oli jo hidastanut vauhtia, joten jatkoin sitten ihan vaan ns. tavallisialla suorilla luoksetuloilla, jossa sain Nitan taas laukkaamaan normaalia luoksetulovauhtia. Luoksetulo on kyllä niin hankala liike, alkaa todella helposti ennakoimaan. Kaukoja sekalaisessa järjestyksessä. Muutamassa vaihdossa tuli rumasti eteen ja liikkui sivuttaissuunnassa. Laitoin sitten siivekkeet Nitan sivulle, jolloin ei päässyt liikkumaan sivuttaissuunnassa. Alkoi vaihdotki taas pelittämään. Vähän seuraamista myös, edisti hurjasti, voihan kökkö.

Tiistaina oli vuorossa Nitan agitreenit, jossa tehtiin tällaista rataa.

Treenin aikana tulit odettua, että Nitan kanssa ollaan treenattu liian vähän putkijarrua, ei mitkään suhinat auttanut, suoran putken jälkeen käytiin 5m päässä kääntymässä. Kun sitten otin mukaan enemmänkin rytmitystä sekä suhinat niin alkoi pelittämään paremmin ja käännöskin pieneni. Persjätöt on kovasti meidän juttu, saatiin hyvin toimimaan persjätöllä useampi kohta. Kohta jossa mennään putkesta 11 hypylle ja takaisin putkeen 13, toimi hyvin niin että putken jälkeen tein persjätö ja jaakotuksen tai persjätön ja niiston, sen sijaan sylkkäri hidastaa turhaan. Esteillä 12-16 toimi hyvin persjätöt ja vekkaus, päällejuoksu ja sen jälkeen valssi ei niinkään. Rata oli todella mukava, sai juosta ihan kunnolla, mutta samalla piti kumminkin miettiä ohajukset ihan kunnolla.

Demi oli mukana turistina. Ekaa kertaa se alkoi riehumaan seinässä. Otti aivan jumalattomat kierrokset kun joku suoritti rataa. Riuhtoi niin että mietin että taittaa niskansa. Päätin sitten viedä Demin autoon odottelemaan kun en halua että tuollaisia kierroksia vetää ja huutaa kurkku suorana. Parkkiksella otin Demin kanssa vähän noutoa. Otin suoriltaan sen 650g kapulan. ei ehkä ollut ihan reilua koska se tuli Demille yllärinä. Meni todella reippaalla laukalla kapulan luo, nosti ja pudotti ja nosti uudestaan ja toi. Näytti siltä että oho täähän on vähän painavampi. Demi on kyllä noutanut josksu 2kg kapulaa, joten se paino ei varsinaisesti ole mikään ongelma, tuli vaan yllätyksenä kun ei olla pitkään aikaan otettu muulla kuin tuolla 450g. Seuraamista kera monen pysähdyksen. Edistäminen pysyy aisoissa jos teen paljon pysähdyksiä, mutta pidemmällä suoralla alkaa edistämään ja poikittamaan. Jäävät tein myös kertaalleen läpi, toimi. Loppuun suora luoksetulo ja koira autoon odottelemaan.

Ei kerrottavaa jälkipolville

Eipä olla koko viikon aikana, siis alkuviikon treenejä lukuunottamatta, treenattu juuri mitään. Mitä nyt kotona jotain pientä. On ollu melko väsynyt olo, joten ollaan sitten mielummin lenkkeilty kunnolla ja pidetty treenitaukoa.

Ihana Nita!

Tänään ajeltiin kumminkin Hattulaan agikisoihin, johon siis tuo otsikkokin viittaa. Sitä sertiä oltiin metsästämässä, mutta jäi se nyt tällä kertaa haaveeksi. Radat oli suunnitellut Suomalaisen Jari, joka toimi tuomariharjoittelijana. Radat oli ihan mukavia, ehkä vähän erityyppisiä kuin mitä yleensä on. Mutta radat oli siis mentävissä joten sitä ei voi syyttää.

Ekalla agiradalla olisko ollu E rata, saatin heti alkuun puomilta kontaktivirhe ja sitten vähän myöhemmin hyllytettiin. Mun ohjaus oli liian lepsua ja myönnettäköön, että ton kontaktivirheen jälkeen en todellakaan tehnyt parastani, joten miksi koirakaan tekisi?! Nita siis bongasi myös yhden väärän hypyn josta sitten hylly. Hyvä vauhti oli tällä radalla, vähän epäilin ennen rataa meidän vauhtia, koska Nita hengaili mun kanssa katsomossa ties kuinka kauan kun kisat oli aikataulusta myöhässä. Nita kumminkin odotteli rauhassa, makoili ja silmät lupsuivat välillä. Mutta virtaa siis onneksi kumminkin löytyi radalle.

Toinen agirata vaikutti hieman mukavammalle kuin se ensimmäinen. Tässä oli omat suunnitelmat nopeammin mietitty, eikä jäänyt radantutustumisen jälkeen mitään miettimisen aiheita, tiesin mitä teen. Päätin ottaa kontaktit kunnolla, kun ärsytti ekan radan kontaktivirheet. Radan alussa ollut A, hyvin, josta jatkettiin rataa sujuvasti. Radan toiseksi viimeinen este oli puomi, siellä ylösnousussa oli tuomarin käsi meinannut nousta, muttei noussut, no sitten alastulolta tuli se pirun 5. Mulla oli liian kiire vikalle hypylle suoraan eteen ja Nita pirulainen hyppäsi kontaktin yli. Tätä se teettää kun välillä lipsuu niistä kontaktikriteereistä, murr! No muahan otti päähän tämä kovastikkin, koska se nolla oli niin lähellä. Radan jälkeen kävin vielä jäähdyttelemässä Nitan ja vein sitten autoon. Menin katsomaan myös palkintojen jakoa ja yllättäen oltiin tokalla radalla sitten palkintopallilla, sijalla 3. Ketutus laantui hieman kun tajusin ettei edes ilman kontaktivirhettä oltais saatu sitä sertiä. Sertin saaneet oli meitä sen verran nopeampia, joten ehkä mua harmittaa vähemmän kun tuli se virhe... Mutta kontakteja täytyy nyt taas alkaa syynäämään ihan kunnolla. On nimittäin viime aikoin aruvennu taas hyppimään miten sattuu kontaktien yli, 2o2o on ihan unohduksissa.

Mutta mukava reissu oli, vaikka tuloksilla ei juhlittukkaan. Uusia kisoja kohti.

Agilityä ja tokoa

Maanantaina päästiin Nooan kanssa agility treeneihin. Tehtiin toisen kouluttajan kanssa sellasita rataa, jossa sekä paahdettiin pitkää suoraa, kuin myös väännettiin käännöksiä. Persjätöt Nooan kanssa on kehittyneet, en enää pelkää että koira tulee päälle, eli oma liikkuminenkin on parantunut. Sen sijaan takaakierrot oli tällä kertaa vaikeita. Oman ajoituksen kanssa oli vaikeuksia, käännän oman hartialinjan juuri liian aikaisin jolloin Nooa ei lähtenytkään takaakiertoon. Näitä takaakiertoja treenattiin ja kyllähän ne onnistui kun en hätäillyt hartialinjan kanssa. Toinen treeni oli tehty ihan Nooaa ajatellen :) Vähänkö on kivaa että kouluttajat miettii treenejä oikeasti miettinen mitä kukin koira tarvitsee! Rakennettiin hemmetinmoinen vauhtisuora, jonka päässä oli keinu ja sen jälkeen heti tyrkyllä putki. Tässä haettiin sitä mielentilaa ja viereyttä jossa Nooa on kisatilanteessa, jolloin tekee lentokeinuja. Nooa hetsattiin ja sitten lähdettiin menemään, testattiin myös aiheuttaako vedättäminen tai taaksejäänti kovassa vauhdissa lentokeinuja. Testattiin vaikka minkälaista ja Nooa olikin korkeassa vireessä, mutta hitto vie. Ei tehnyt yhtään lentokeinua, vähänkö siistiä! Tehtiin vielä sellasta että putken kautta lähetys joko puomille tai keinulle, jolloin Nooa piti kuunnella, tämäkin sujui. Oli kyllä todella antoisat treenit jälleen. Olen niin kiitollinen meidän mahtavista kouluttajista, paneutuvat niin koulutettavien tarpeisiin :)

Nooan agin jälkeen osallistuin vielä tokotreeneihin. Nita pääsi tällä kertaa treenimään. Aloitettiin hyppynoudon vinoilla paluuhypyillä, ei mitään ongelmaa. Tuli yli vaikka kuinka vinoista kulmista. Muutama liikkeestä istuminen, istui molemmissa, tietenkin ;) Sitten ryhmäliikkeinä paikkamakuu x 2. Sonja liikkuroi ja tarkkaili koiria. Nita oli hiljaa molemmissa paikkamakuissa, meni molemmissa lonkalle ja rauhoitteli itseään. Oli molemmissa liponut huuliaaan ja haukoitellut ja taittanut tassun allensa. Nitaa ei siis rentona ole, mutta kiva kun oli hiljaa :) Mietittiin että mahtoiko kisoissa vinkumiseen vaikuttaa se, että en puhunut piilossa. Normaalisti treeenissä puhumme piilossa, jolloin Nita kuulee mun äänen. En tiedä onko tämä mikään selitys, mutta sit nyt pohdittiin. Tehtiin vielä noudon loppuosaa ja kapulan pitoa, niin ettei huononna otetta kun mun käsi tulee kapulaa kohti. Ihan vikana otettiin kaukojen vaihtoja sekalaisessa järjestyksessä. Tein vaihdot vaihdellen 5-10m päästä. Hyvin teki, mutta yhdessä vaihdossa tuli n. 20cm eteenpäin.

Tiistaina oli Nitan agility treenit. Tehtiin rataa, jossa kaikki muu sujui paitsi radan vikalle hypylle tullut takaakierto. Jälleen sama ongelma, olen liian hätäinen, taas hartialinjalla ohajsin Nitan hypyn väärältä puolelta. Sekä maanantaina että tiistaina oli takaakierrot kyllä hieman hankalassa kulmassa, mutta pitäisi muistaa ohjata kunnolla eikä hätäillä. Kepit ja kontaktit sujuivat myös hyvin. Ja Nitalla oli vauhti päällä, ihana Nipsu!

Demi oli myös mukana ja pääsi tekemään pienet treenit toisella kentällä. Harjoiteltiin välistävetoja, jotka toimivat todella hyvin. Keppejä otettiin myös, oli liian vähän verkkoja, neljällä ei vielä osaa. Loppuun pientä vauhtisouraa hyppyjen ja putken kera. Hyvin veti.

Tajusin tiistaina treenien jälkeen että nythän mulla on kaksi koiraa jotka saa kisata tokon voittajassa, aikas makeeta! Demin kanssa pitäis nyt ahkerammin alkaa treenaamaan ruutua, tunnaria, kaukoja... Ja tajusin myös että vuosi sitten syksyllä mietin ettei ikinä päästä Nitan kanssa voittajaan kun se ei vaan osaa niitä kaikkia voittajan kaukovaihtoja, mutta mitenkäs kävikään. Talven ja kevään kestänyt tekniikka treeni on tuottanut tulosta. Oikeesti aika kivaa kun ollaan saatu noita liikkeitä toimimaan.

Collieiden toko rotumestaruudet Hollolassa

Tänään kisattiin puikkonokkien toko rotumestaruuksista Hollolassa. Päijät-Hämeen alaosasto oli järjestysvuorossa. Kisapaikka oli jokin urheilustadioni, hiekkapohjainen iso kenttä, johon mahtui hyvin kaksi isoa kehää. Säätiedoitus lupasi koko päiväksi kaatosadetta ja ukkosta, mutta meidän onneksi osoittautui ennuste vääräksi. Matkalla Hollolaan satoi ajoittain kaatamalla, mutta paikanpäällä oli vain muutama lyhyt onneton tihkusadekuuro. Mentiin Kirsin kanssa taas kimppakyydillä. Kummasti taittuu matka nopeammin kun on juttu seuraa.

EVL ja voittajakehät aloittivat päivän. Nitan kanssa korkattiin tänään se kovin pelottava voittaja. Oltiin suoritusvuorossa toisena, eli ensimmäisessä paikkamakuu ryhmässä. Nita oli kivassa mielentilassa kun kehään mentiin ja sivullakin odotteli levollisena. Kun jätettiin koirat, lähti Nitan vierestä samantien koira. En tiedä tuliko Nitasta sitten epävarma vai huusiko muuten vain, mutta piippailua kuulu melkein koko paikkamakuun ajan. Paikoillaan kumminkin pysyi ja saatiin 7. Sitten kehästä pihalle ja odottelemaan yksilöliikkeiden alkua.

Seuraaminen, oli ihan ok, ajoittain todella kivaa, mutta välillä myös hiukka väljää ja kontakti tippui, 8. Meidän ns. takuuvarma liike, eli liikkeestä istuminen nollattiin, en tiedä miksi, ehkä työtapaturma ;) Luoksetulo oli hieno, todellakin ansaittu 10. Olen vieläkin ihan intona mahtavasta luoksetulosta. Ruutu, Nita bongasi ruudun, mikä ei ole mitenkään itsestäänselvää. Meni sivusta ruutuun ja ajautui uudestaan ulos. Annoin uuden käskyn ja kun ylitti takarajan niin huusin maahan, jota totteli heti. Tuomari kävi vielä tarkistamassa, ja Nita oli ruudussa. Luokse ja seuraamaan tuli hyvin. Ruudusta 9. Hyppynouto, sellanen meidän perusvarma 10. Metallinouto myös 10. Tunnari 8. En olis ikinä uskonu että löytää oman. Ollaan treenattu tunnaria keväällä kerran tai kaks, koska ei vaan osaa niin en oo jaksanu treenata. Koski kahteen väärään, muttei ottanu suuhun niitä ja sit löysi oman ja toi sen. Mä hihkuin onnesta kun tajusin että toi oman, hitto soikoon, VAU! Vikaksi vielä kaukot, teki ne juuri niin hyvin kuin osaa, liikkui arviolta n. 10cm, kaukoista 9. Niin ja kokonaisvaikutus 9. Mä olin niin iloinen kun liikkeet loppu, kehuin Nitaa reilusti ja aidosti olin niin super tyytyväinen. Tuomaria kiittelin ja tuomari totesi että oli ilo katsella tekemistä, hän myös kysyi olinko ihmeissäni suorituksesta. Totesin että no kyllä, kun osattiin sellasia liikkeitä mitä ei viimeksi olla osattu. En kehdannut sanoa ettei me osata ruutua ja tunnaria koska nythän nita osasi, joten vittaasin edelliseen kertaan, eli treeneihin, koska tämähän oli meidän eka voittajan koe. Voittaja-mörkö on kadonnut, sehän on ihana luokka ja meni nopeasti tehdä. Saatiin kasaan 253 pistettä 2-tulos, jäätiin harmittavat 3 pistettä 1-tuloksesta. Jos haluaisi jossitella niin löydän paljon mistä oltais voitu saada lisää pisteitä JOS oltais tehty paremmin, mutta turha sitä on jossitella. MÄ OLEN KUMMINKIN NIIN TYYTYVÄINEN MUN NIPSUUN!

Demin kanssa korkattiin sitten avoin luokka. Päätin mennä kehään ilman hihnaa, kun helposti se hihna aiheuttaa meille säätöä. Demi tuli yhdessä käskyllä melko hyvin mun kanssa kehään. Odoteltiin tovi siinä rivissä ennen kuin kaikki oli paikoillaan. Demi istu sivulla nätisti, yhtään ääntelemättä. Ekasta käskystä maahan ja paikallaan pysyi koko paikkamakuun ja oli hiljaa :) Paikkamakuusta 10. Sitten odoteltiin ja odoteltiin, tuntui pitkältä odottavan aika. Yksilöliikkeet alkoivat seuraamisella. Alku kamalaa, Demi puski päällä ja oli väljä, vähän tuntui haahuilevalta ja oli pikkasen vallaton. Puolet seuruusta olikin sitten melko hyvää. Seuruusta 8. Liikkeestä maahanmeno, valmistelevassa osuudessa oli taas vallaton tai kuriton, miten sen nyt haluaa sanoa, mutta meni maahan, tästä 9. Luoksetulo,Tuli hyvällä vauhdilla ja teki hienon stopin, 9. Liikkeestä seisominen 10. Valmisteleva osuus nyt hyvin ja pysähtyi kai hyvin, eikä likkunut kun menin taakse. Nouto 10, ihanan innokas. Kauko-ohajus 10, ihan ansaitut pisteet. Estehyppy 0. Hyppäsi ja kääntyi ja hyppäsi takaisin, ei kuunnellut mun istu käskyä. Kokonaisvaikutus 9. Suoritus parani loppua kohden ja olen todella ylpeä itsestäni ettei mua alkanut vituttaa. Ennemmin ehkä vähän nauratti Demin käytös, se on vallaton ja pikkasen tarttis nyt skarpata, liian hauskaa ei voi kumminkaan olla ;) Tuomari kumminkin tykkäsi Demistä kovasti. Sanoi että on ihana collie, niin energinen eikä pienet "kauneusvirheet" haittaa. No juu, Demistä kyllä löytyy asennetta vaikka välillä voikin erehtyä ja luulla että tyyppi on niin chilli tyyppi, siinä on kumminkin potkua. Kehuin Demiä lyhyesti liikkeiden välissä, en vapauttanut, sanoin vaan hieno likka. En voinut vapauttaa kun epäilin että räjähtää käsiin touhu :D Mutta voin vain todeta että tyttöpä jaksaa tehdä töitä vaikka vain maltillisesti kehuu liikkeiden välissä. Demi sai kasaan 170 pistettä, eli 1-tulos.

Joukkuehopeaa Helsingin alaosaston joukkueelle:

Pia & Sona (evl 2), Tintti & Remu (evl 2), minä & Nita (voi 2)

Palkintojen jaossa selvisi että olimme mukana voittamassa joukkue hopeaa Helsingin alaosastolle. Säännöthän menee niin, että jokaisen alaosaston 3 parasta suoritusta lasketaan. Helsingin alaosaston joukkueeseen laskettiin sitten seuraavien pisteet: mun & Nitan (voi 2), Pia & Sonan (evl 2) sekä Tintin & Remun (evl 2) tulokset. Joukkue mestaruus meni Päijät-Hämeeseen, Onnea Pia & Alvin, Hanna-Sisko & Dolly sekä Heini & Nox. Niin ja tämän vuoden toko rotumestari on Katja & Veera, jo toista vuotta peräkkäin, onnea tuhannesti!

Kirsillä ja Nooalla sujui myös hyvin, tekivät hienon 3-tuloksen ekassa voittajan kokeessa.

Palkintojen jaon jälkeen lähdettiin ajelemaan kotiin, tosin käytiin ensin syömässä jollain ABC:llä. En suosittele syömään kana-pastaa, oli melkoinen pettymys. Käytiin myös samalla reissulla Iittalan kaupassa, oli pakko ostaa uusi Muumi muki :)