Mitä kuuluu

Syksy on niin täällä. Aamuisin on kirpeän syksyinen ilma, sumuista ja satanutkin on. Mutta on syksyssä jotain kivaakin, luonto on kyllä niin ihana värinen näin syksyllä. Ja vaikka vaatteita saa pukea vähän lisää niin tavallaan tykkään siitä kirpeästä ilmasta. Ja viljapelto, se tuoksu on vaan niin ihana!

Viikko on menty aika vähin treenein, ollaan aksattu mutta eipä juuri muuta. Mutta ne aksat, ne on menny tosi kivasti. On ollu niin kiva treenata Myyn kanssa. Se tekee aina aksat 110 lasissa, ihan parasta. Maanantaina tehtiiin rataa jossa päästiin treenaamaan persjättöjä ja vitsit, mulla ei ollu yhtään tunnetta etten ehdi, koska tadaa, lähetä koira kun se irtoo hyvin niin ehdit tehdä vaikka ja mitä. Ja  se oma liike ja rytmitys, mä tiedän mun heikkoudet, ne on juurikin tässä rytmittämisessä, mutta kai mä joskus siinäkin kehityn paremmaksi, ainakin niin toivon. Tehtiin myös käännöstreeniä, niin kutsuttua kasi-treeniä. Myy kääntyy hienosti ja irtoo hyvin, kunhan en terrorisoi sen tekemistä, välillä vähän sitäkin tein. Pitää muistaa ottaa niitä pikkuaskelia, eikä lyödä liinoja yllättäen kiinni.

 

Keskiviikon aksassa tehtiin rataa. Sain käytettyä käännöskäskyjä parissa kohtaan ja juu, toimi ne. Persjätöt onnistu, kuin myös takaaleikkaukset. Myy irtos hyvin, paitsi kepeille. Ei oikeen irronnut sinne ja sitten pyöri ympäri tuhat kertaa ja tarjos vieressä olevaa hyppyä. Keppejen avokulma oli muuten myös hankala. Ja huomasinpa että tarttis treenata enempi erikoisesteitä. Muuri oli nyt ekaa kertaa täydessä maksi korkeudessa ja kun muurilta tehtiin 180 asteen käännös niin Myyn hyppy oli selkeästi jännittynyt. Hyppäs ruman hypyn. Hyppy parani kun otettiin muuria ihan vaan yksittäisenä ja sitten muutaman esteen takaa, mutta ilman mitään käännöksiä. Mutta joo, eipä sitä ole vielä täydessä korkeudessa tullut treenattua. Myyllä oli muutenkin ekaa kertaa rimat 55cm, ei ongelmia. Muutama rima tippui, mutta niin sillä muutenkin aina välillä, useimmiten johtuu ihan mun ohjauksesta. Onhan sillä ikääkin jo sen verran että hyppyjä vois kokoajan pitää noissa korkeuksissa, mutta mä oon ajatellut että kunhan välillä testailee että toimii, niin sit voi hyvillä mielin hyppää pääasiassa vähän matalampiakin, kunhan sitten kumminkin ne 55cm sujuu.

Huomasin muuten viikonlopun kisoissa, että 3-luokkalaisilla oli joka radallla rimat säkäluokan minimi korkeudessa. En tiiä onko joku uusi tuomareiden linja  vai johtuiko meidän hallin pohjasta. Tosin samat korkeudet oli myös ulkokentän radoilla vaikka se pohja onkin ihan erilainen. Saa nähdä jatkuuko näin vai oliko vain sattumaa.

Sunnuntaina oltiin Inkoossa lenkillä. Kaunis päivä ja porukkaa oli paljon liikkeellä. Sain kumminkin tehtyä kivan pitkän lenkin tyttöjen kanssa ja kanttarellejakin löydettiin :)

Viestiä, aksaa ja rallya

Syyskuun ekana viikonloppuna päästiin Myyn kanssa kokeilemaan uutta lajia, viestiä. Koulutus oli Aktiivicollieiden jäjestämä ja kouluttajina Airaksisen pariskunnan pitämä. Koulutus järjestettiin Läyliäisten metsissä, josta löytyy viestirata jota käytetaan myös kisoissa. Päivään osallistui vain aloittelijoita, joten mitään kovia pitkiä matkoja koirat eivät vielä päässeet juoksemaan. Alkuun oli teoriaa ja käytiin vähän viestin sääntöjä läpi. Sitten lähdettiin treenaamaan itse juoksemista kahden pisteen välillä. Me osallistuttiin Pian kanssa, eli oltiin viestipari ja meillä oli koirina siis Myy ja Pata. Alkuun ihan lyhyttä matkaa, siis parikymmentä metriä, ihna vaan jotta katottiin että koirat palkkaantuu viestiparin molemmissa päissä ja että koirat lähtee molemmista päistä. Myykkysellä ei ollut ongelmaa, lähti ja juoksi ja leikki, sillä oli kivaa. Sitten Myy vietiin autoon, välissä pari muuta koiraa ja sitten Patan vuoro. Sama treeni kuin Myylle ja hyvin sujui, ollaanhan toki Patallekkin niin tuttu etten nyt uskonutkaan olevan ongelmia.

Tämän jälkeen siirryttiin viestiradalle, sellaseen kohtaan jossa oli sellanen syvänne. Mukaan otettiin 3 koiraa. Alkuun tehtiin "leiri" A pisteeseen, siinä hengailtiin ja puhuttiin siitä kuinka tärkeätä koiran on osattava rauhoittua pisteellä. Myylle otettiin oma paikka vähän kauemmas muista kun ajattelin sen kiihtyvän muista koirista aika paljon. Muu rauhoittui hyvin. Sitten puolet ohjaajista jäi A pisteeseen kimpsuineen kaikkineen ja minä ja 2 muuta siirryttiin koirien kanssa B pisteeseen. Tehtiin oma "leiri" B pisteeseen. Myylle taas oma paikka ihan pikkasen sivummalle. Kun oltiin hengailtu niin ensimmäinen koira lähetettiin liikkeelle. Eka koira oli kouluttajien oma, joten nähtiin miten homma toimii käytännössä. Me muut taas tehtiin tietenkin eri tavalla kun koirille annettiin apuja. Eli kun tieto tuli radiopuhelimeen että seuraava saa valmistautua mentiin syvänteen reunalle, täältä reunalta näki A pisteeseen. Koirille tehtiin ääni ja näköapu minkä jälkeen ohjaaja meni puun taakse piiloon, eli koira lähetettiin niin ettei A pisteen ohjaaja ollut esillä. Myyn eka lähetys meni niin, että lähti reippaasti, mutta puolessa välissä matkaa alueen "pohjalla" iski pieni epävarmuus ja kun toista ohjaajaa ei näkynyt, kääntyi Myy takaisin. A ohjaaja tuli esiin ja kutsui Myytä takaisin, mutta Myy juoksi takaisin mun luokse. Kun näin käy niin tarkoitus on että se lähettävä osapuoli pysyy passiivisena ja se jonka luokse koiran pitää juosta kutsuu ja auttaa koiraa jotta se saapuu sinne minne pitääkin. Myy lähti uudestaan juoksemaan ja juoksi A pisteelle. Muilla lähetyskerroilla ei enää ollut epävarmuutta, juoksi täysiä molempiin suuntiin. Päästiin myös vaikeuttamaan treeniä niin että vikoilla kerroilla oli vain ääniapua. Myy tykkäs viestistä ihan tosi paljon, mutta täytyy sanoa että on se kyllä vaativa laji ja vaatii koiralta kyllä rohkeutta ja itseluottamusta. Nyt meillä toi pisin matka oli varmaan jotain 100m luokkaa, niin että ohjaajat näki koiran kokoajan, mutta koira ei nähnyt koko matkaa kun juoksi kuopan pohjalla. Kun miettii kuinka pitkiä matkat oikeasti viestissä on niin kyllä siinä saa treenata ihan huolella ja vaikeuttaa vaan pikkuhiljaa ettei koira tule epävarmaksi. Mutta mukava laji jos olis pari kenen kanssa treenata. Ja Myy pysyi hiljaa varikolla, ei kiihtynyt muista koirista, paitsi vikoilla kerroilla alkoi huomata että vire alkoi nousta enempi. Tästä voi siis päätellä sen että jos viestiä alkais oikeasti treenata niin kierrokset kyllä tatais nousta kun tietäisi mitä hommaa ollaan tekemässä.

Sunnuntaina käytiin Helsingissä I-HAH:n rallytokokisoissa. Kisasin Martin kanssa  neljättä kertaa ja nyt tokaa kertaa avoimessa. Rata oli kiva ja Martti oli taas innoissaan. On se vaan ihana pappa <3 Saatiin 95p/100p. eli toinen hyväksytty tulos avoimesta. Muutama pistevähennys tuli, vinoudesta, ohjaajavirheestä.

Muita koulutuspäiviä tai kisoja ei ole ollut, mutta aksattu ollaan Myyn kanssa. On ollu paljon hyviä treenejä ja kivasti ollaan päästy vaikeuttamaan treenejä. Kepit vaatii vielä paljon hommaa, erilaiset kulmat on vielä vaikeita ja kovassa vauhdissa ei aina taivu kakkosväliin. Ohjaustekniikoita ollaan myös viimeaikoina hiottu, persjättö ja takaaleikkaus molemmat on sujunu hyvin. Slalomit lukee hyvin ja niihin ollaan taas yhdistetty myös käännöskäskyjä. Myy toimii niillä tosi hyvin, kunhan annan käskyn ajoissa. On kyllä hurjan kivaa treenata Myyn kanssa.

Demin kanssa ollaan treenattu oikealla puolella seuraamista. Heti kun tulee epävarmuutta niin neiti tunkee itsensä vasemmalle puolelle seuraamaan, vaatii kylläö hommia jotta saadaan tätä paremmaksi, mutta kyllä treeni tietenkin on myös tulosta tuottanut. Noita rallyn voittajaluokan erilaisia käännöksiä puolenvaihtoineen ollaan myös treenattu aj olenpa nyt todennut ettei ne koiralle niin vaikeita ole sitten kun se ihminen (minä) itse tietää mitä on tekemssä :D

Loppuun vielöä muutama kuva lenkiltä Inkoosta. Käytiin duunikaverin ja hänen koiransa Tiran kanssa kimppalenkillä. Myy ja Tira tuli hyvin juttuun.