Tiistaina treenattiin tokoa Olarin lukion pihalla, kun koulun kentällä oli fudis treenit, joten sinne ei valitettavasti päästy. Meitä oli paikalla Kirsi, Salla, Tiina ja vierailijana Jaana. Kiva saada vierailevia koirakoita omiin treeneihin.
Aloitettiin ryhmäpaikkamakuilla. Demi osallistui ekaan ryhmään, otettiin reilu 3min piilossa. Demi oli Aidan ja Kurun välissä, eli saatiin uusi tuttavuus taas viereen. Demi oli maannut koko paikkamakuun hienosti. Omalla vuorollaan Demi teki setin, joka sisälsi luoksetulon stopin, oli muuten aivan törkeen hieno stoppi! Avoimen hyppyä, jossa jouduin antamaan vähän vartaloapuja jotta hyppäsi hypyn myös takaisin kun oli niin vinossa esteen takana. Nouto, joka sujui muuten hyvin, mutta luovutuksessa nousee seisomaan kun olen ottanut kapulan. Otan edelleen liian hätäisesti kapulan pois. Ja vikana liikkeenä liikkeestä seisominen. Hyvä pysähdys, mutta tassut vähän liikkuu kun menen taakse.
Nita aloitti myös oman settinsä paikkamakuulla. Tehtiin reilu 4 min, Nita tais olla Jasun ja Vennin välissä. Oli nätisti, ei piippailua eikä mitään muutakaan, hineo tyttö! Sitten tehtiin ruutu, oli ruutu pikkasen hukassa. Otti häiriötä yleisöstä joka oli ruudun kulkuväylän varrella, kävi myös Kirsiä moikkaamassa ja hyppyä katsomassa. Lähetin muutaman kerran, mutta hukassa kun oli, niin lähdin sitten kulkemaan Nitan kanssa ruutua kohden ja kun sitten bongasi ruudun lähetin sinne, melko lähelle ajauduttiin ennen kuin tajusi. Otin vielä muutaman toiston jolloin löysi ruutuun kun siellä oli jo kertaalleen ollut. Hyppynouto, joka juuri niin hieno kuin se meillä on. Loppuun seuraaminen, vähän keskittymisongelmia, otti häiriötä vähän kaikesta, mutta hienot askeleet sivulle ja taakse.
Tänään sitten oltiin päätetty tehdä kisamainen treeni LKK:n kentällä. Mukana oli Kirsi, Tiina, Salla ja Suvi. Aloitettiin paikkamkuulla. Demi oli taas ekassa ryhmässä, tehtiin 4 min piilossa. Demi makaili hienosti, tassut perinteisesti ristissä. Ei moitittavaa. Nita osallistui tokaan paikkamakuuseen, jälleen 4 min piilossa. Nita oli kerran piipannut hiljaa, muuten hyvin.
Demi teki omalla vuorollaan sitten avoimen läpi palkatta. Tosin se hyppy jäi tekemättä kun hyppyä ei ollut mukana. Demin asenne oli ihana, tehtiin yhdessä ja palkkaantu mun mielestä kehuista hyvin. Loppua kohden tuli kyllä kuvaan mukaan ääntelyä, liikkeiden välissä onneksi vain. Tää muistutti taas siitä, että niitä kisamaisia pitäis muistaa tehä enemmän... Aloitettiin kaukoilla, tekee ne todella hyvin, nopeat vaihdot eikä yhtäkään vajaata asentoa. En muista loppua liikejärjestystä, mutta luoksetulo oli myös hieno. Tulee reippaalla laukalla ja pysähtyy todella hyvin ja loppuun myös laukalla. Seuraaminen ihan jees, ei mitään parsta, mutta en hermostunut joten pisteet mulle ;) Nouto, varasti moukka! Liikkeestä seisominen, pysähtyy heti, mutta taas muutama askel kääntyy kun menen taakse. Liikkeestä maahan ei huomautettavaa, eli hyvä. Juostiin sitten loppupalkalle. Olin kovin tyytyväinen, noutoja on harvemmin varastanut joten en tee siitä nyt numeroa. Seisomisessa ottaa ne muutamat askeleet, tylsää, mutta niitä ehin vielä treenata, vaikka toisaalta luulen ettei se ehdi korjaantua enää ennen koetta. Mutta kivasti teki töitä vaikkei välipalkkoja saanutkaan. Hieno asenne.
Nita teki omalla vuorollaan voittajan kisamaisesti läpi, tosin sitä hyppynoutoa ei tehty kun ei estettä ollut eikä myöskään tunnaria. Ne liikkeet jotka on meillä heikot, olivat sitä nyttenkin. Ruutua ei taaskaan alkuun bongannut, otti jälleen häiriötä vaikka mistä. Seuraaminen oli nyt hyvää. Luoksetulo todella kiva, metallinouto hyvä, liikkeestä istuminen hyvä, kaukoissa teki muutaman vaihdon väärin ja kun sitten annoin uudestaan saman käskyn niin ahdistu ja lopuksi tuli mun luo häntä heiluen. Pieni ei osannut ja päätti tulla mamman luo, voi pientä! Mitään yllätyksiä ei siis tullut. Osasi juurikin ne liikkeet jotka tiesin osaavan ja ne heikoimmat ei sitten sujuneet. Mutta näillä mennään. Pakko se on joskus mennä kokeilemaan. Jos meillä olisi hyvä päivä niin mahikset olis ykköseen, mutta huonona taas ei. Mutta kivalla asenteella teki myös Nita töitä.
keskiviikko 28. elokuuta 2013
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Leirielämää Hartolassa
Perjantaina töiden jälkeen pakkasin kamat kasaan ja lähdettiin Demin kanssa kahdestaan ajelemaan Hartolaan SCY:n ja Aktiivicollieiden yhteiselle leirille. Tultiin Kunkkulan koirakeskukseen joskus puol yhdeksän aikaan illalla. Ruokailutilassa oli meneillään paneelikeskustelu, jota jäin kuuntelemaan sen jälkeen kun olin ilmoittanut tuloni leiriemännälle. Ihan mielenkiintoinen kesksutelu tosin yleisökin olisi voinut olla aktiivisemmin mukana keskustelussa. Paneelikeskustelun jälkeen purin kamat huoneeseen ja lähdin lenkille Demin kanssa. Mentiin hiekkatietä metsään ja hitsit kun oli pimeetä. Jotenkin en oo vielä tajunnut että elokuussa yöt on jo pimeitä. Palattuani kämpille, tajsuin etteä kämppikset oli jo nukkumassa, hups. Hiljaa kömmin sitten itsekkin sänkyyn ja yritin nukkua. eipä tullut nukkumisesta oikein mitään.
Lauantaina heräsin väsyneenä. Demin kanssa kävelylle ja sen jälkeen aamupalalle. Klo. 9 kokoonnuttiin pihalle, kouluttajat huuteli omat porukkansa kasaan. Me oltiin Minna Uuraisen jälkiryhmässä, ryhmä koostui 3 nahkauroksesta, aussista ja belgistä. Oltiin siis ainoat pitkätukkaiset ;) Ryhmässä oli kisavalmiita koirakoita, mutta kukaan ei ollut vielä kisannut. Alkuun Minna kyseli vähän millasia treenejä yleensä tehdään ym. ja sen jälkeen siirryttiin autoille ja maastoihin. Aamupäivän maastot oli melko surkeat, todella vaikeakulkuista metsää, sai katsoa minne astuu ettei poikkase jalkaa, myös epämääräistä risukkoa oli paljon. Tilaakaan ei ollut kovinkaan paljon, joten jouduttiin tarkkaan miettimään minne jäljet tallataan. Ekat jäljet tallattiin itse, piti tehdä sellanen oma perusjälki. Tein Demille reilun 400 m jäljen kahdella kulmalla, keppejä 9. Alkusuora oli todella pitkä. Demi aloitti jäljestämisen hyvin, pysyi hyvin jäljellä ja eka keppi nousi. Sitten tuli ongelmia. Demi sai hajun toisesta jäljestä joka tilanpuutteen vuoksi oli vähän turhan lähellä, yritti kiskoa toiselle jäljelle, mutten päästänyt kuin liinanmitan. Kutsuin Demin takaisinpäin ja sanoin uudestaan jälki, löysi oman jäljen ja jatkettiin matkaa. Keppejä jäi ekalla suoralla myös toinen. Eka kulma oli Demiksi todella hyvä, vähän meni yli, mutta palasi takaisin ja löysi kulman. Loput kepit nosti hyvin, toka kulma oli sellanen perinteisen huono, menee yli ja sitten alkaa kaarrattaa. Löysi kumminkin taas itsenäisesti jäljen, tosin tässäkin kun kaarratti niin en päästänyt sitä liinanmittaa kauemmas, koska tiesin 100% missä jälki menee. Palasi taas jäljelle ja loppusuora sujui hyvin, nosti kaikki kepit. Minna antoi palautetta jäljen jälkeen. Suurin juttu omassa toiminnassa oli ohjailu, jota kuvittelin etten tee, mutta joo, onhan sekin ohjailua, että en päästä koiraa liinanmittaa pidemmäs. Puhuttiin Minnan kanssa paljon ohjailusta. Minna totesi että on aivan turhaa luoda koiralle painetta tällä tavalla koska kaikki paska (=paine) mikä päähän menee tulee myös joksus sieltä pois. Eli miksi turhaa luoda koiralle paineita, koska se usein johtaa myöhemmin ongelmiin. Eli mun siis toisin sanoen pitää antaa Demin tehdä omat ratkaisut, vaikka ne olisikin väärät. Minnan ajatus on ettei koiran virheitä korjailla jäljellä eikä niistä huomauteta, vaan ennemmin mietitään jälkikäteen miksi koira teki niin kuin teki. Eli ei luoda turhaa painetta koiralle. Demin jäljestys ei ollut mitään parasta, vähän haahuili ja kulmat oli huonot, kepit kumminkin nousi melko hyvin, löydettiin 7/9.
Lounas käytiin syömässä Kunkkulassa ja sitten taas metsään. Ajettiin eri paikkaan kuin aamupäivällä. Toivottiin hyviä maastoja, mutta nämä olivat vielä huonommat ja lisämiinuksena valtava määrä hirvikärpäsiä, yök! Demi sai vieraan jäljen, tilanpuutteen vuoksi jälki oli n. 250m ja teemana kulmat, keppejä 5. Demi jäljesti huomattavasti tarkemmin kuin aamupäivällä. Keskittyi todella hyvin ja kulmatkin teki tarkemmin, nosti kaikki kepit. Tällä jäljellä en ohjaillut Demiä, siitä plussat mulle. Mun pitäis usein tehdä muiden tekemiä jälkiä etten vahingossakaan ohjailisi Demiä. Demin työskentely oli kuulemma hyvää, keskittyy hyvin, teki kulmat tarkemmin, eli niissä ei sinänsä mitään. Minna ehdotti että opettaisin piikit, koska niitä ei vielä olla tehty. Piikit hän opettaa itse koiralle ennen kulmia, jotta koira kulman ylitettyä ja jäljen kadotettua oppisi palaamaan jäljelle jolloin löytää piikin tai kulmna. Demihän siis helposti alkaa tekemään laajaa kaarta joka ei ole toivottavaa. Palkkaa voisi myös miettiä. Demihän nostaa kepit melko varmasti, mutta palkkaa voisi miettiä jotta saisi vielä lisää ilmettä kepin nostoon.
Minna kyseli meidän kisasuunnitelmia jäljelle, sanoin etten ole asiaa vielä miettinyt muttei kyllä varmaan pitkään aikaan mennä. Totesi Demin olevan kyllä jäljen puolesta valmis kokeeseen. Niin no nähtävästi se onkin, mutta esineruutua ollaan tehty vielä liian vähän ja tottiksessa on vielä projektia. Puhuttiin että realistinen tavoite vois olla ens vuonna kokeeseen.
Alkuillasta palattiin taas Kunkkulaan. Ruokailun jälkeen oli iltaohjelmaa grillillä, sen jälkeen sauna ja yhdessäoloa. Grillillä pelattiin ns. aliasta, jokaisen ryhmän piti vuorotellen selittää tai esittää sanoja joita muiden piti arvata. Oli hauska pelata ja naurua riitti.
Sunnuntaina taas aikainen herätys. Aamupalan jälkeen lähdettiin maastoihin, tällä kertaa ajeltiin Sysmään. Maastot oli nyt huomattavasti paremmat ja tilaakin oli nyt vähän enemmän. Demi sai lyhyen jäljen, jossa teemana maastolliset haasteet. Demin jälki tehtiin tarkoituksella melkoiseen ryteikköön, rämmittiin kitukasvuisen, mutta erittäin tiheän kuuskon läpi, ylitettiin kaatuneita puita ja hypittiin ojan yli. Demi lähti janalta takajäljelle, josta kutsuin sen hetken päästä takaisin jolloin bongasi oikean jäljen. Mentiin melkoista kyytiä ja koska maasto oli melkoista ryteikköä, jouduin päästämään liinasta useamman kerran irti. Demi selvitti jäljne hyvin ja selvisi myös kulmista, nosti myös kaikki kepit. Demi teki hyvin töitä ja olin pikkuiseen kovin tyytyväinen.
Demin kanssa edetään siis jatkossa niin että vaihdellaan jäljen pituutta. Nyt pitäisi alkaa tarkemmin miettimään minkälaisia jälkiä teen milläkin kerralla. Välillä pitkiä ja helpompia jälkiä ja välillä taas lyhyitä ja haastavia. Vaihtelua ja haasteita täytyy olla. Mutta perjaatteessa jatketaan melko samalla tavalla, eli en oo mitään tyhmyyksiä vielä juurikaan tehnyt.
Iltapäivällä tehtiin vielä esineruutu hakkuualueelle. Kerroin että Demillä loppuu helposti itseluottamus siinä reilussa 30m eli syvyyttä pitäis treenata. Minna vei esineen Demin nähden 50 m taakse keskelle aluetta. Demi lähti itsevarmasti mutta 30 kohdilla vauhti hidastui ja koira näytti hiukka epävarmalle. Jatkoi kumminkin etenemistä itsenäisesti ja löysi hetken päästä esineen jonka toi mulle todella ripeään. Jatkossa kannattaisi treenata enemmän kaistaleita, jossa esineet mielellään vieläkin kauempana, jopa 80 m, näin se 50m alkais tuntumaan helpolle. Hyvällä motivaatiolla menee, mutta itseluottamusta tarttee vielä rakentaa.
Leiri oli antoisa ja kouluttaja todella miellyttävä. Minna kouluttaa pehmein keinoin, haluaa että koira itse oivaltaa ja koiran paineistamista vältetään. Koiran tekemiseen ei puututa sen tehdessä töitä vaan jälkikäteen analysoidaan tilanne ja mietitään mitä voitaisiin ensi kerralla tehdä toisin, jotta koira voisi onnistua. Minna on kannustava, positiivinen ja iloinen kouluttaja. Suosittelen kaikille Minnan koulutusta. Meidän jälkiryhmä oli myös mukava, kivoja tyyppejä kaikki. Erilaisia koiria oli kiva seurata ja niitä katsomalla oppi paljon uutta. Harmi vaan ettei leirillä pahemmin ehtinyt hengailla muiden kanssa, koska leirllä oli paljon ihmisiä, niin olis ollu kiva tutustua enemmänkin uusiin ihmisiin ja koiriin. Meidän ryhmässä oli mulle tuntemattomia koirakoita, tai no kyllähän mä nimeltä ne tunnistin vaikken tuntenutkaan, mutta leirin aikana tuli tutustuttua. Eli leiristä jäi hyvä fiilis ja lisäintoa tuli taas jäljestykseen. Nyt taidan jopa oikeasti alkaa treenaamaan sitä koetta silmälläpitäen. Olishan se kiva joskus päästä sinne jälkikokeeseen.
Lauantaina heräsin väsyneenä. Demin kanssa kävelylle ja sen jälkeen aamupalalle. Klo. 9 kokoonnuttiin pihalle, kouluttajat huuteli omat porukkansa kasaan. Me oltiin Minna Uuraisen jälkiryhmässä, ryhmä koostui 3 nahkauroksesta, aussista ja belgistä. Oltiin siis ainoat pitkätukkaiset ;) Ryhmässä oli kisavalmiita koirakoita, mutta kukaan ei ollut vielä kisannut. Alkuun Minna kyseli vähän millasia treenejä yleensä tehdään ym. ja sen jälkeen siirryttiin autoille ja maastoihin. Aamupäivän maastot oli melko surkeat, todella vaikeakulkuista metsää, sai katsoa minne astuu ettei poikkase jalkaa, myös epämääräistä risukkoa oli paljon. Tilaakaan ei ollut kovinkaan paljon, joten jouduttiin tarkkaan miettimään minne jäljet tallataan. Ekat jäljet tallattiin itse, piti tehdä sellanen oma perusjälki. Tein Demille reilun 400 m jäljen kahdella kulmalla, keppejä 9. Alkusuora oli todella pitkä. Demi aloitti jäljestämisen hyvin, pysyi hyvin jäljellä ja eka keppi nousi. Sitten tuli ongelmia. Demi sai hajun toisesta jäljestä joka tilanpuutteen vuoksi oli vähän turhan lähellä, yritti kiskoa toiselle jäljelle, mutten päästänyt kuin liinanmitan. Kutsuin Demin takaisinpäin ja sanoin uudestaan jälki, löysi oman jäljen ja jatkettiin matkaa. Keppejä jäi ekalla suoralla myös toinen. Eka kulma oli Demiksi todella hyvä, vähän meni yli, mutta palasi takaisin ja löysi kulman. Loput kepit nosti hyvin, toka kulma oli sellanen perinteisen huono, menee yli ja sitten alkaa kaarrattaa. Löysi kumminkin taas itsenäisesti jäljen, tosin tässäkin kun kaarratti niin en päästänyt sitä liinanmittaa kauemmas, koska tiesin 100% missä jälki menee. Palasi taas jäljelle ja loppusuora sujui hyvin, nosti kaikki kepit. Minna antoi palautetta jäljen jälkeen. Suurin juttu omassa toiminnassa oli ohjailu, jota kuvittelin etten tee, mutta joo, onhan sekin ohjailua, että en päästä koiraa liinanmittaa pidemmäs. Puhuttiin Minnan kanssa paljon ohjailusta. Minna totesi että on aivan turhaa luoda koiralle painetta tällä tavalla koska kaikki paska (=paine) mikä päähän menee tulee myös joksus sieltä pois. Eli miksi turhaa luoda koiralle paineita, koska se usein johtaa myöhemmin ongelmiin. Eli mun siis toisin sanoen pitää antaa Demin tehdä omat ratkaisut, vaikka ne olisikin väärät. Minnan ajatus on ettei koiran virheitä korjailla jäljellä eikä niistä huomauteta, vaan ennemmin mietitään jälkikäteen miksi koira teki niin kuin teki. Eli ei luoda turhaa painetta koiralle. Demin jäljestys ei ollut mitään parasta, vähän haahuili ja kulmat oli huonot, kepit kumminkin nousi melko hyvin, löydettiin 7/9.
Lounas käytiin syömässä Kunkkulassa ja sitten taas metsään. Ajettiin eri paikkaan kuin aamupäivällä. Toivottiin hyviä maastoja, mutta nämä olivat vielä huonommat ja lisämiinuksena valtava määrä hirvikärpäsiä, yök! Demi sai vieraan jäljen, tilanpuutteen vuoksi jälki oli n. 250m ja teemana kulmat, keppejä 5. Demi jäljesti huomattavasti tarkemmin kuin aamupäivällä. Keskittyi todella hyvin ja kulmatkin teki tarkemmin, nosti kaikki kepit. Tällä jäljellä en ohjaillut Demiä, siitä plussat mulle. Mun pitäis usein tehdä muiden tekemiä jälkiä etten vahingossakaan ohjailisi Demiä. Demin työskentely oli kuulemma hyvää, keskittyy hyvin, teki kulmat tarkemmin, eli niissä ei sinänsä mitään. Minna ehdotti että opettaisin piikit, koska niitä ei vielä olla tehty. Piikit hän opettaa itse koiralle ennen kulmia, jotta koira kulman ylitettyä ja jäljen kadotettua oppisi palaamaan jäljelle jolloin löytää piikin tai kulmna. Demihän siis helposti alkaa tekemään laajaa kaarta joka ei ole toivottavaa. Palkkaa voisi myös miettiä. Demihän nostaa kepit melko varmasti, mutta palkkaa voisi miettiä jotta saisi vielä lisää ilmettä kepin nostoon.
Minna kyseli meidän kisasuunnitelmia jäljelle, sanoin etten ole asiaa vielä miettinyt muttei kyllä varmaan pitkään aikaan mennä. Totesi Demin olevan kyllä jäljen puolesta valmis kokeeseen. Niin no nähtävästi se onkin, mutta esineruutua ollaan tehty vielä liian vähän ja tottiksessa on vielä projektia. Puhuttiin että realistinen tavoite vois olla ens vuonna kokeeseen.
Alkuillasta palattiin taas Kunkkulaan. Ruokailun jälkeen oli iltaohjelmaa grillillä, sen jälkeen sauna ja yhdessäoloa. Grillillä pelattiin ns. aliasta, jokaisen ryhmän piti vuorotellen selittää tai esittää sanoja joita muiden piti arvata. Oli hauska pelata ja naurua riitti.
Sunnuntaina taas aikainen herätys. Aamupalan jälkeen lähdettiin maastoihin, tällä kertaa ajeltiin Sysmään. Maastot oli nyt huomattavasti paremmat ja tilaakin oli nyt vähän enemmän. Demi sai lyhyen jäljen, jossa teemana maastolliset haasteet. Demin jälki tehtiin tarkoituksella melkoiseen ryteikköön, rämmittiin kitukasvuisen, mutta erittäin tiheän kuuskon läpi, ylitettiin kaatuneita puita ja hypittiin ojan yli. Demi lähti janalta takajäljelle, josta kutsuin sen hetken päästä takaisin jolloin bongasi oikean jäljen. Mentiin melkoista kyytiä ja koska maasto oli melkoista ryteikköä, jouduin päästämään liinasta useamman kerran irti. Demi selvitti jäljne hyvin ja selvisi myös kulmista, nosti myös kaikki kepit. Demi teki hyvin töitä ja olin pikkuiseen kovin tyytyväinen.
Demin kanssa edetään siis jatkossa niin että vaihdellaan jäljen pituutta. Nyt pitäisi alkaa tarkemmin miettimään minkälaisia jälkiä teen milläkin kerralla. Välillä pitkiä ja helpompia jälkiä ja välillä taas lyhyitä ja haastavia. Vaihtelua ja haasteita täytyy olla. Mutta perjaatteessa jatketaan melko samalla tavalla, eli en oo mitään tyhmyyksiä vielä juurikaan tehnyt.
Iltapäivällä tehtiin vielä esineruutu hakkuualueelle. Kerroin että Demillä loppuu helposti itseluottamus siinä reilussa 30m eli syvyyttä pitäis treenata. Minna vei esineen Demin nähden 50 m taakse keskelle aluetta. Demi lähti itsevarmasti mutta 30 kohdilla vauhti hidastui ja koira näytti hiukka epävarmalle. Jatkoi kumminkin etenemistä itsenäisesti ja löysi hetken päästä esineen jonka toi mulle todella ripeään. Jatkossa kannattaisi treenata enemmän kaistaleita, jossa esineet mielellään vieläkin kauempana, jopa 80 m, näin se 50m alkais tuntumaan helpolle. Hyvällä motivaatiolla menee, mutta itseluottamusta tarttee vielä rakentaa.
Leiri oli antoisa ja kouluttaja todella miellyttävä. Minna kouluttaa pehmein keinoin, haluaa että koira itse oivaltaa ja koiran paineistamista vältetään. Koiran tekemiseen ei puututa sen tehdessä töitä vaan jälkikäteen analysoidaan tilanne ja mietitään mitä voitaisiin ensi kerralla tehdä toisin, jotta koira voisi onnistua. Minna on kannustava, positiivinen ja iloinen kouluttaja. Suosittelen kaikille Minnan koulutusta. Meidän jälkiryhmä oli myös mukava, kivoja tyyppejä kaikki. Erilaisia koiria oli kiva seurata ja niitä katsomalla oppi paljon uutta. Harmi vaan ettei leirillä pahemmin ehtinyt hengailla muiden kanssa, koska leirllä oli paljon ihmisiä, niin olis ollu kiva tutustua enemmänkin uusiin ihmisiin ja koiriin. Meidän ryhmässä oli mulle tuntemattomia koirakoita, tai no kyllähän mä nimeltä ne tunnistin vaikken tuntenutkaan, mutta leirin aikana tuli tutustuttua. Eli leiristä jäi hyvä fiilis ja lisäintoa tuli taas jäljestykseen. Nyt taidan jopa oikeasti alkaa treenaamaan sitä koetta silmälläpitäen. Olishan se kiva joskus päästä sinne jälkikokeeseen.
tiistai 20. elokuuta 2013
Agility ja Ninan koulutus
Nooan kanssa päästiin taas agility treeniin. Vuorossa oman ryhmän kisat. Rata oli Saviojan Annen agilityrata, 1-luokan. Rata ei sujunut mitenkään superisti, mutta keinu sujui osana rataa, JEE! Keinu oli oikein siisti ja otti hienosti 2o2o, onnistunut keinu plus muut kontaktit ilahdutti mua kovasti. Kepeille tuli vähän sisäänmeno ongelmaa, haki muutaman kerran 2. ja 3. väliin. Avo kulmat on kyllä meille vähän vaikeita. Muutoin koira pysyi aikalailla hanskassa, suhinat olis voinu olla paremmin ajoitettuja. Treenasin samalla myös kaiman puudelin, Neran kanssa olen aikaisemminkin treenannut jos Hanna on ollut kipeenä. Nera on ohjattavana aika samanlainen kuin Nooa, joten sitä on kiva ohjata. Viimeksi Neran kanssa sujui lähes täydellisesti, nyt meillä oli vähän kommunikointioneglmaa. En ollut ihan varma kaikista käskyistä ja kepeille Nera ei meinannut lähteä millään, vaikka osaa hakea itsenäisesti kepeille kaikista suunnista vaikka unissaan, mutta nyt vaan katto mua et mitä sä oikeen meinaat. No jatkettiin sitten keppien ohi ja rata oli muuten melko sujuvaa, muutama kontakti meni hiukka vauhdikkaasti. Tokalla kierroksella lähti koira sitten lapasesta :D Mutta puudeli on kyllä hauskan hassu kaveri :) Kirsi haki Nooan treeneistä ja mä jatkoin tokotreeneihin Demin kanssa.
Demin kanssa osallistuttiin Nina Mantereen tokokoulutukseen. Meillä oli projektina seuruu. Kerroin Ninalle meidän kaameasta seuraamisesta, väljyydestä ja huonosta kontaktista viime aikoina. Nina kyseli kaikenlaista ja varmaan ajatteli, että nyt tulee sellanen perässävedettävä matkalaukku. Näytettiin Ninalle pätkä vapaana seuraamista, joku sellanen puolikas alokasluokan seuruu, muutamalla käännöksellä. Ninan kommentti oli, että hän oli meinannut jo sanoa, että palkkaa jo koira ja että eihän siinä mitään ongelmaa ole. Noh, näytti kuulemma hyvälle ja väljyyttä ei ollut. No jaa, Demi kyllä tuntui hyvälle, piti todella hyvää kontaktia koko seuruun ja oli tarpeeksi tiivis. Lisää selittelyä Ninalle ja itellä pyöri mielessä se bh kokeen kamala seuruu. No siitä sunnuntain seuruusta ei ollut jäljellä mitään, ei saatu esitettyä huonoa seuruuta. Mutta, Nina kommentoi, että Demillä on hänen makuunsa liioiteltu kontakti ja tämä liiallinen kontaktihakuisuus aiheuttaa pientä aukeamista, itse en edes huomannut että koira aukeaa. Myös itse paikka seuruussa on hieman edessä, tämän kyllä tiesinkin. Ulospäin vino perusasento johtuu myös todennäköisesti liioitellusta kontaktinhausta. Demi istuu ns. suorassa mutta kaula on kuin milläkin joutsenella kun yrittää pitää muhun katsekontaktia. Demi hakee kontaktia mun kasvoihin, joten tehtiin pieni eläinkoe, käänsin perusasennossa omaa päätä oikealle, johan Demi tuli todella tiiviiksi ja suoristui. Eli täytyy nyt kiinnittää huomiota siihen perusasentoon, ettei ole ulospäin kaarella, ettei ole liian edessä, eli tiukemmat kriteerit pitää olla. Tehtiin myös seuruuta niin, että käänsin päätä oikealle, tuli kiinni mun jalkaan, eli oli hyvin tiivis. Eli tämä voisi myös auttaa siihen väljyyteen, jota nyt ei ollut, mutta jota kyllä ajoittain esiintyy. Mulla kun on tapana katella Demiä seuruussa, jolloin se hieman siirtyy taaemmas ja tulee väljäksi, jolloin musta tuntuu että se jätättää. Ennemmin pitäis muistaa kääntää päätä oikealle. Suoruuteen ja korrektin paikan pitämiseen auttaa myös seuraaminen ympyrällä vasemmalle, noin 3m halkasijalla. Tässä koira joutuu aktiivisesti tekemään töitä pitääkseen oikean paikan, koska helposti ympyrällä "liukuu" eteen. Palkan voisin myös antaa vasemmalla kädellä ylempää, enemmän oman kyljen kohdilta, jolloin vahvistuu paikka ja tiiviys. Myös omien käsien paikka ja liikkuvuus vaikuttaa Demin seuruuseen. Demin on kuulemma vaikea pysyä siinä kohtaan missä kerroin haluavani sen olevan, jos heilutan käsiä kuten tein, koska huidon Demiä silloin päähän. Kokeiltiin taas siirtää mun käsiä hiukka ylöspäin, jolloin helposti mun vasen käsi "halvaantuu". Vasemman käden halvaantuminen on kuulemma hyvin yleinen tauti tokoporukoissa ;) :D
Ninan koulutus oli taas todella antoisa. Sinänsä ihan uusia ajatuksia ei kauheasti tullut, mutta totuus on se, että kun asiat taas kuulee vieraamman ihmisen suusta niin jotenkin alkaa taas aktiivisesti miettimään vanhojakin oppeja uudestaan. On myös hyvä käydä eri kouluttajilla, kun hekin katsovat asioita eri näkökulmista ja näkevät asiat eritavalla. Tykkään käydä näissä, kun aina on jotain johon kaipaa jotain mielipidettä, apua tai vaan vinkkejä. Pääsee kuulemaan muiden mielipiteitä ja saada uusia ideoita joita voi sitten taas työstää.
Demin kanssa osallistuttiin Nina Mantereen tokokoulutukseen. Meillä oli projektina seuruu. Kerroin Ninalle meidän kaameasta seuraamisesta, väljyydestä ja huonosta kontaktista viime aikoina. Nina kyseli kaikenlaista ja varmaan ajatteli, että nyt tulee sellanen perässävedettävä matkalaukku. Näytettiin Ninalle pätkä vapaana seuraamista, joku sellanen puolikas alokasluokan seuruu, muutamalla käännöksellä. Ninan kommentti oli, että hän oli meinannut jo sanoa, että palkkaa jo koira ja että eihän siinä mitään ongelmaa ole. Noh, näytti kuulemma hyvälle ja väljyyttä ei ollut. No jaa, Demi kyllä tuntui hyvälle, piti todella hyvää kontaktia koko seuruun ja oli tarpeeksi tiivis. Lisää selittelyä Ninalle ja itellä pyöri mielessä se bh kokeen kamala seuruu. No siitä sunnuntain seuruusta ei ollut jäljellä mitään, ei saatu esitettyä huonoa seuruuta. Mutta, Nina kommentoi, että Demillä on hänen makuunsa liioiteltu kontakti ja tämä liiallinen kontaktihakuisuus aiheuttaa pientä aukeamista, itse en edes huomannut että koira aukeaa. Myös itse paikka seuruussa on hieman edessä, tämän kyllä tiesinkin. Ulospäin vino perusasento johtuu myös todennäköisesti liioitellusta kontaktinhausta. Demi istuu ns. suorassa mutta kaula on kuin milläkin joutsenella kun yrittää pitää muhun katsekontaktia. Demi hakee kontaktia mun kasvoihin, joten tehtiin pieni eläinkoe, käänsin perusasennossa omaa päätä oikealle, johan Demi tuli todella tiiviiksi ja suoristui. Eli täytyy nyt kiinnittää huomiota siihen perusasentoon, ettei ole ulospäin kaarella, ettei ole liian edessä, eli tiukemmat kriteerit pitää olla. Tehtiin myös seuruuta niin, että käänsin päätä oikealle, tuli kiinni mun jalkaan, eli oli hyvin tiivis. Eli tämä voisi myös auttaa siihen väljyyteen, jota nyt ei ollut, mutta jota kyllä ajoittain esiintyy. Mulla kun on tapana katella Demiä seuruussa, jolloin se hieman siirtyy taaemmas ja tulee väljäksi, jolloin musta tuntuu että se jätättää. Ennemmin pitäis muistaa kääntää päätä oikealle. Suoruuteen ja korrektin paikan pitämiseen auttaa myös seuraaminen ympyrällä vasemmalle, noin 3m halkasijalla. Tässä koira joutuu aktiivisesti tekemään töitä pitääkseen oikean paikan, koska helposti ympyrällä "liukuu" eteen. Palkan voisin myös antaa vasemmalla kädellä ylempää, enemmän oman kyljen kohdilta, jolloin vahvistuu paikka ja tiiviys. Myös omien käsien paikka ja liikkuvuus vaikuttaa Demin seuruuseen. Demin on kuulemma vaikea pysyä siinä kohtaan missä kerroin haluavani sen olevan, jos heilutan käsiä kuten tein, koska huidon Demiä silloin päähän. Kokeiltiin taas siirtää mun käsiä hiukka ylöspäin, jolloin helposti mun vasen käsi "halvaantuu". Vasemman käden halvaantuminen on kuulemma hyvin yleinen tauti tokoporukoissa ;) :D
Ninan koulutus oli taas todella antoisa. Sinänsä ihan uusia ajatuksia ei kauheasti tullut, mutta totuus on se, että kun asiat taas kuulee vieraamman ihmisen suusta niin jotenkin alkaa taas aktiivisesti miettimään vanhojakin oppeja uudestaan. On myös hyvä käydä eri kouluttajilla, kun hekin katsovat asioita eri näkökulmista ja näkevät asiat eritavalla. Tykkään käydä näissä, kun aina on jotain johon kaipaa jotain mielipidettä, apua tai vaan vinkkejä. Pääsee kuulemaan muiden mielipiteitä ja saada uusia ideoita joita voi sitten taas työstää.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
BH Mironik´s Dipanda
Tänään vihdoin koitti kauan odotettu päivä. Kauan odotettu siis siinä mielessä, että koepaikka varattiin jo keväällä, jolloin olin kauhusta kankea, mutten kehdannut kieltäytyä kun Pia ehdotti osallistumista ;) :D Onneksi Pia ehdotti osallistumista, koska en olisi muuten kyllä ikinä tai ainakaan tänä vuonna bh kokeeseen osallistunut. Se on jotenkin tuntunut niin vaikealle ja pk puolen touhut kovin jännille. Viime keväänä osallistuttiin Tainan pitämälle bh kurssille, jonka aikana pikku hiljaa tajusin ettei se bh kaavio mikään paha juttu olekkaan ja pikku hiljaa ehdin asiaa sulattelemaan ja nyt tuntuikin jo ihan hyvälle ajatus osallistumisesta.
Itse en ole koskaan Bh kokeeseen osallistunut, joten oltiin Demin kanssa samassa veneessä. Koe järjestettiin Hyvinkäällä ja sinne ajeltiin yhdessä Kirsin kanssa. Kirsi osallistui myös Nooan kanssa bh kokeeseen. Paikanpäällä käytiin ensiksi ilmoittautumassa, ostettiin kisakirjat, onneksi Kirsi oli mukana koska eihän mulla käteistä ollut kun en edes muistanut että tiettyhän pk:ssakin pitää kisakirja ostaa. Täytettiin sitten kisakirjakin samalla. Saatiin arvonnassa numero 9. eli oltiin vikassa parissa. Ei mennyt ihan niin kuin toivoin, olisin mieluusti ollut alkupäässä jottei olis tarvinnut niin kauheesti odotella. Ennen kokeen alkua käytiin tuomarin luona koirien kera, tuomari luki sirut ja teki juoksutarkastuksen. Sitten käytiin koko porukka yhdessä läpi kokeen kulku jonka jälkeen olikin paljon odotettavaa. Olihan se tietty hyvä nähdä muita niin tiesi suunnilleen mihin mikäkin liike sijoittuu, mutta odottaminen oli myös tuskallista.
Kun sitten meidän vuoro tuli, niin en jännittänyt kovinkaan paljoa, mutta Demi oli vähän hurlum-hei meiningillä ja sehän mua sitten vähän hermostutti. Esittäydyttiin tuomarille ja päästiin sitten ekana suoritusvuoroon. Demi ei millään meinannut tulla sivulle, tai tuli sivulle muttei meinannut istua siinä sivulla millään. Mua alko tää tietty jurppimaan kun monta kertaa pitää sanoa samasta asiasta, ei siis mikään paras aloitus. Eka seuraaminen oli hihnassa. Demi ei ollut ihan kuulolla ja muutaman kerran ehti jopa haistella maata. Musta tuntu että se eka 50 askelta on pitkä kuin nälkävuosi, niin kamalalle se tuntui (vaikkei kuulemma ihan niin huonolle näyttänyt). Täyskäännöksen jälkeen seuruu koheni ja temponmuutokset menikin sitten hyvin. Mutta normaalilla kun jatkettiin niin neiti ehti kattella vähän muutakin ja keskittyminen ei ollut parasta. Sakara ja henkilöryhmä meni ihan ok. Vapaana seuraamisen henkilöryhmä oli sitten vähän huonompi, mutta itse seuraamiskaavio taas parempi, oli enemmän mukana hommassa kuin hihnaseuruussa. Liikkeestä istuminen, valmisteleva osuus hyvä, istuminen myös. Luoksetulon valmisteleva osuus myös hyvä, mutta maahan meni vähän hitaasti ja varasti mun luo. Lähti tulemaan kun avasin suun, annoin kyllä sitten sne käskynkin, mutta ehti siis lähteä ennen käskyä ja tuli suoraan sivulle. Luoksetulon jälkeen siirryttiin vielä paikallamkuuseen.. Jäi hyvin ja makasi kuulemma alkuun hyvin. Sitten Demin ympärille oli tullut ötököitä, joita oli sitten yrittänyt napsia, oli tässä samalla noussut seisomaan, ottanut muutaman askeleen eteen ja istunut. Kun oli aika palata koiran luo niin se istui. Niin ja päästi myös piippailuja paikkamakuussa. En ite huomannut paikasta että oli tullut eteen ja seissyt ennen kuin Kirsi asiasta kertoi. Kaikesta huolimatta saatiin hyväksytty A osuus, eli päästiin jatkamaan B osuudelle kaupunkiin.
Kaupunki osuus oli sitten Hyvinkään juna-asemalla. Oltiin jälleen numerolla 9, mutta nyt odottelua oli huomattavasti vähemmän. Täälläkin käytiin ensin tuomarin kanssa kaupunkiosuus läpi, niin että tiedettiin mitä tehdään missäkin. Kaupunki osuus oli helppo, ei mitään ihmeellistä. Vikassa osuudessa jossa koira jätettiin kiinni ja itse mentiin piiloon, niin Demi oli ollut pikkasen huolissaan, oli katseellaan ettinyt mua, eikä ollut juurikaan huomioinut häiriöitä joita kisajärjestäjät tekivät. Suoritettiin myös kaupunkiosuus hyväksytysti, joten saatiin eka titteli nimen eteen, niinkuin otsikosta voi huomata.
Jotenkin todella mahtavaa saada tämä bh alta pois. Tottis ei mennyt lähellekkään sille tasolle kuin mitä osataan, mutta aina ei voi onnistua. Suurin ongelma taitaa olla mun mielentila, pitäis hallita sitä paremmin. Kun mua alkaa vituttaa niin siinä vaiheessa ollaan aika heikoilla, tarttis osata pitää oma pää kasassa niin koirallakin olis kivempaa tehdä töitä ja tekis paremmin. Mutta tästä on vain suunta ylöspäin.
Myös Kirsi ja Nooa sekä Pia ja Einari sai hyväksytyn BH:n, Suuresti onnea myös teille!
Kaupunkiosuuden jälkeen suunnattiinkin yhdessä vielä syömään ja kahvittelemaan. Demikin sai palkaksi lupaamani jätskin. Kirsi yritti ottaa Demistä kuvan, mutta eipä ehtinyt kun Demi oli niin nopea syömään jätskinsä.
Itse en ole koskaan Bh kokeeseen osallistunut, joten oltiin Demin kanssa samassa veneessä. Koe järjestettiin Hyvinkäällä ja sinne ajeltiin yhdessä Kirsin kanssa. Kirsi osallistui myös Nooan kanssa bh kokeeseen. Paikanpäällä käytiin ensiksi ilmoittautumassa, ostettiin kisakirjat, onneksi Kirsi oli mukana koska eihän mulla käteistä ollut kun en edes muistanut että tiettyhän pk:ssakin pitää kisakirja ostaa. Täytettiin sitten kisakirjakin samalla. Saatiin arvonnassa numero 9. eli oltiin vikassa parissa. Ei mennyt ihan niin kuin toivoin, olisin mieluusti ollut alkupäässä jottei olis tarvinnut niin kauheesti odotella. Ennen kokeen alkua käytiin tuomarin luona koirien kera, tuomari luki sirut ja teki juoksutarkastuksen. Sitten käytiin koko porukka yhdessä läpi kokeen kulku jonka jälkeen olikin paljon odotettavaa. Olihan se tietty hyvä nähdä muita niin tiesi suunnilleen mihin mikäkin liike sijoittuu, mutta odottaminen oli myös tuskallista.
Kun sitten meidän vuoro tuli, niin en jännittänyt kovinkaan paljoa, mutta Demi oli vähän hurlum-hei meiningillä ja sehän mua sitten vähän hermostutti. Esittäydyttiin tuomarille ja päästiin sitten ekana suoritusvuoroon. Demi ei millään meinannut tulla sivulle, tai tuli sivulle muttei meinannut istua siinä sivulla millään. Mua alko tää tietty jurppimaan kun monta kertaa pitää sanoa samasta asiasta, ei siis mikään paras aloitus. Eka seuraaminen oli hihnassa. Demi ei ollut ihan kuulolla ja muutaman kerran ehti jopa haistella maata. Musta tuntu että se eka 50 askelta on pitkä kuin nälkävuosi, niin kamalalle se tuntui (vaikkei kuulemma ihan niin huonolle näyttänyt). Täyskäännöksen jälkeen seuruu koheni ja temponmuutokset menikin sitten hyvin. Mutta normaalilla kun jatkettiin niin neiti ehti kattella vähän muutakin ja keskittyminen ei ollut parasta. Sakara ja henkilöryhmä meni ihan ok. Vapaana seuraamisen henkilöryhmä oli sitten vähän huonompi, mutta itse seuraamiskaavio taas parempi, oli enemmän mukana hommassa kuin hihnaseuruussa. Liikkeestä istuminen, valmisteleva osuus hyvä, istuminen myös. Luoksetulon valmisteleva osuus myös hyvä, mutta maahan meni vähän hitaasti ja varasti mun luo. Lähti tulemaan kun avasin suun, annoin kyllä sitten sne käskynkin, mutta ehti siis lähteä ennen käskyä ja tuli suoraan sivulle. Luoksetulon jälkeen siirryttiin vielä paikallamkuuseen.. Jäi hyvin ja makasi kuulemma alkuun hyvin. Sitten Demin ympärille oli tullut ötököitä, joita oli sitten yrittänyt napsia, oli tässä samalla noussut seisomaan, ottanut muutaman askeleen eteen ja istunut. Kun oli aika palata koiran luo niin se istui. Niin ja päästi myös piippailuja paikkamakuussa. En ite huomannut paikasta että oli tullut eteen ja seissyt ennen kuin Kirsi asiasta kertoi. Kaikesta huolimatta saatiin hyväksytty A osuus, eli päästiin jatkamaan B osuudelle kaupunkiin.
Kaupunki osuus oli sitten Hyvinkään juna-asemalla. Oltiin jälleen numerolla 9, mutta nyt odottelua oli huomattavasti vähemmän. Täälläkin käytiin ensin tuomarin kanssa kaupunkiosuus läpi, niin että tiedettiin mitä tehdään missäkin. Kaupunki osuus oli helppo, ei mitään ihmeellistä. Vikassa osuudessa jossa koira jätettiin kiinni ja itse mentiin piiloon, niin Demi oli ollut pikkasen huolissaan, oli katseellaan ettinyt mua, eikä ollut juurikaan huomioinut häiriöitä joita kisajärjestäjät tekivät. Suoritettiin myös kaupunkiosuus hyväksytysti, joten saatiin eka titteli nimen eteen, niinkuin otsikosta voi huomata.
Jotenkin todella mahtavaa saada tämä bh alta pois. Tottis ei mennyt lähellekkään sille tasolle kuin mitä osataan, mutta aina ei voi onnistua. Suurin ongelma taitaa olla mun mielentila, pitäis hallita sitä paremmin. Kun mua alkaa vituttaa niin siinä vaiheessa ollaan aika heikoilla, tarttis osata pitää oma pää kasassa niin koirallakin olis kivempaa tehdä töitä ja tekis paremmin. Mutta tästä on vain suunta ylöspäin.
Myös Kirsi ja Nooa sekä Pia ja Einari sai hyväksytyn BH:n, Suuresti onnea myös teille!
Kaupunkiosuuden jälkeen suunnattiinkin yhdessä vielä syömään ja kahvittelemaan. Demikin sai palkaksi lupaamani jätskin. Kirsi yritti ottaa Demistä kuvan, mutta eipä ehtinyt kun Demi oli niin nopea syömään jätskinsä.
lauantai 17. elokuuta 2013
Kiireinen viikko
Viikko on ollut kiireinen muttei kuitenkaan koira rintamalla. Tuntuu etten ole ehtinyt tehdä sitä mitä olisin halunnut, kun työt ja kokoukset ovat haitanneet elämää. Alkuviikosta jäi sekä Nooan että Nitan treenit väliin, kokouksia pukkaa koiraharrastuksen parissa ja töissä. Reilu puoli vuotta olen toiminut kahdessa eri hallituksessa sekä kahdessa eri toimikunnassa, alkaa valitettavasti pikku hiljaa tuntua työläältä. Toisaalta en haluaisi luopua mistään, koska kivaahan noissa on toimia, mutta mutta... Saa nähdä, vuoden loppuun on aiankin pestit ja epäilene ttä kyllä ne vaan jatkuu. Täytyy miettiä, toisaalta näin kesällä ja syksyllä noissa taitaa olla myös eniten hommaa, talvea kohden rauhoittuu.
Treenattu kyllä on, mutta ei ehkä tarpeeksi. Tiistaina treenattiin vaan kotona, molemmat teki kaukoja. Sain Demillekkin nyt kaukoihin siirrettyä palkan sivuilta taakse. Demi on selkeesti kehittynyt kaukoissa, tekniikka on kyllä alusta lähtien ollut hyvä, mutta se maltti on puuttunut, mutta nyt se taitaa vihdoin löytyä. Nitallakin kokeilin taas takapalkkaa kaukoissa, alkuun vaikutti ettei toimi, mutta kyllä se taitaakin toimia. Kehitystä tapahtunut varsinkin seiso-istu vaihdossa.
Keskiviikkona treenattiin Sallan kanssa Tähtiniityn koululla. Oli satanut koko alkuviikon joten kentällä oli paljon lätäköitä ja osa syviäkin. Demi aloitti bh paikkamakuulla, Jasu bortsun tehdessä sillä aikaa liikkeitä. Demi oli ollut paikkamakuussa yli 10 min kun tein Jasulle seuruussa häiriötä, kun sitten sanoin "vapaa" niin Demihän tuli salamana mun luo. Kehuin Demiä koska tajusin etten voi muutakaan koska en nyt voi olettaa että se pysyy paikoillaan jos huudan vapaa, kyllähän se tietty luuli että tarkoitan sitä. Vein Demin takaisin ja jatkettiin, nyt musitin etten tee Jasulle sellasia häiriötä joka olisi epäreilu Demille. Mietin myös Demiä viedessä että olipas tyttö ainakin skarppina, eihän tuo ollut toivottavaa, mutta ei siinä koiraakaan voinut moittia. Sitten Demi pääsi autoon herkkuja syömään, jonka jälkeen oli sen vuoro tehdä lisää hommia. Tehtiin ensin liikkeestä istuminen bh tyyliin. Seuruu ei olltu hyvää, mutta siinäpä se, muuten se sujui. Luoksetulossa nousi istumaan jätön aikana, kävin palauttamassa maahan toruen jonak jälkeen vielä kerran nousi kyynärät, palasin vielä luokse ja tein yhden jätön jossa pysyi, kävin palkkaamassa ja nyt sitten vielä luoksetulon kutsu, eli "hit", Demistä näki jo kaukaa että aikoo tulla suoraan sivulle. Yritin auttaa, mutta kovin vinoon tuli. Tässä olis kyllä vielä paljon töitä. Lopuksi seuruuta, seurautin isojen lätäkköjen läpi. Musta tuntu että Demi jätätti paljon, mutta Salla sanoi että vain vähän, mikä nyt EHKÄ oli ymmärrettävää kun lätäkkö oli 10 cm syvä. Sain kyllä lätäkköjen läpi myös hyviä pätkiä. tästä vielä "henkilöryhmää", jossa siis kiersin vain Sallaa. Henkilöryhmä sujui hvyin.
Nita teki omalla vuorollaan ensin ruutua (ruudussa oli lätkä), hyvällä laukalla ja ruudun etuosasta sisään. Löysi myös heti lätkän, joten paikka oli selvä. Näitä samoja muutama jonka jälkeen vein itse Nitan ruutuun, käskin maahan, kävelin ruudun kaavion ja kutsuin seuraamaan, ei ongelmia. Sitten kaukot, tein eri vaihtoja ja vaihtelevalla etäisyydellä. Parhaillaan etäisyyttä oli se 10m, mutta seiso-istu vaihdoissa menin lähemmäs, koska ne on vielä vaikeita. Olen kumminkin ihan tyytväinen tämänhetkiseen tilanteeseen. Lopuksi paikkamakuu Jasun kanssa. Aikaa 4,5 min ja oltiin tietty piilossa. Tulin kerran esiin kehumaan, koska ihan koirien vierestä kulki kaksi teinipoikaa. Nita oli hiljaa, meni heti lonkalle ja pysyi samassa asennossa koko paikkiksen.
Torstaina oli vuorossa taas kotona tehdyt piente iltatreenit. Molemmat teki kaukoja, molemmille tein sekaisin eri vaihtoja, hyvin tekivät. Nitalla ajoittain pientä etenemistä. Demi teki myös lyhyttä seuruuta sekä jääviä peruuttaen, näitäkin niin että otin asentoja ihan sekaisin. Kerran teki väärän asennon, eli kehitystä on tässäkin tapahtunut.
Perjantaina tein pienet treenit lähikentällä Malminmäessä. Nita aloitti paikkamakuulla ja Demi seuraamisella. Seuraaminen sujui hyvin, ei yhtään niin väljää kun nyt välillä on ollut, täyskäännökset oli hyviä, kuin myös askelsiirtymät. Luoksetulo myös hyvä. Sitten Demi meni bh paikkamakuuseen ja Nita teki seuraamista. Tein pitkää pätkää, paljon käännöksiä ja temponmuutoksia. Edistää aikalailla, mutta kivalla asenteella tekee. Muutaman kerran otti häiriötä ohikulkevista ihmisistä. Askeleet molempiin suuntiin todella hyvät, kuin myös paikallaankäännökset. Heikoin lenkki oli tänään hidas seuruussa. Tehtiin myös kaukoja, tein niitäkin useamman vaihdon peräkkäin. Pariin otteeseen tuli seiso-istu vaihdossa vähän eteenpäin, mutta ei pahasti. Otin sitten vielä erikseen pelkästään seiso-istu vaihtoa, jossa saatiin hienot vaihdot. Tosin tähän tarttee varmaan lisätä ettei vaihto ole vielä oikeasti puhdas, ollaan tällä hetkellä välivaiheessa jossa Nita peruuttaa vähän ja istuu sitten. Mutta toteutti niin kuin ollaan nyt tässä vaiheessa opeteltu. Demi teki paikkamakuun reilu 10 min hienosti. Ohi meni juoksija sekä kaksi pyöräilevää poikaa, katteli vain, mutta pysyi hyvin.
Treenattu kyllä on, mutta ei ehkä tarpeeksi. Tiistaina treenattiin vaan kotona, molemmat teki kaukoja. Sain Demillekkin nyt kaukoihin siirrettyä palkan sivuilta taakse. Demi on selkeesti kehittynyt kaukoissa, tekniikka on kyllä alusta lähtien ollut hyvä, mutta se maltti on puuttunut, mutta nyt se taitaa vihdoin löytyä. Nitallakin kokeilin taas takapalkkaa kaukoissa, alkuun vaikutti ettei toimi, mutta kyllä se taitaakin toimia. Kehitystä tapahtunut varsinkin seiso-istu vaihdossa.
Keskiviikkona treenattiin Sallan kanssa Tähtiniityn koululla. Oli satanut koko alkuviikon joten kentällä oli paljon lätäköitä ja osa syviäkin. Demi aloitti bh paikkamakuulla, Jasu bortsun tehdessä sillä aikaa liikkeitä. Demi oli ollut paikkamakuussa yli 10 min kun tein Jasulle seuruussa häiriötä, kun sitten sanoin "vapaa" niin Demihän tuli salamana mun luo. Kehuin Demiä koska tajusin etten voi muutakaan koska en nyt voi olettaa että se pysyy paikoillaan jos huudan vapaa, kyllähän se tietty luuli että tarkoitan sitä. Vein Demin takaisin ja jatkettiin, nyt musitin etten tee Jasulle sellasia häiriötä joka olisi epäreilu Demille. Mietin myös Demiä viedessä että olipas tyttö ainakin skarppina, eihän tuo ollut toivottavaa, mutta ei siinä koiraakaan voinut moittia. Sitten Demi pääsi autoon herkkuja syömään, jonka jälkeen oli sen vuoro tehdä lisää hommia. Tehtiin ensin liikkeestä istuminen bh tyyliin. Seuruu ei olltu hyvää, mutta siinäpä se, muuten se sujui. Luoksetulossa nousi istumaan jätön aikana, kävin palauttamassa maahan toruen jonak jälkeen vielä kerran nousi kyynärät, palasin vielä luokse ja tein yhden jätön jossa pysyi, kävin palkkaamassa ja nyt sitten vielä luoksetulon kutsu, eli "hit", Demistä näki jo kaukaa että aikoo tulla suoraan sivulle. Yritin auttaa, mutta kovin vinoon tuli. Tässä olis kyllä vielä paljon töitä. Lopuksi seuruuta, seurautin isojen lätäkköjen läpi. Musta tuntu että Demi jätätti paljon, mutta Salla sanoi että vain vähän, mikä nyt EHKÄ oli ymmärrettävää kun lätäkkö oli 10 cm syvä. Sain kyllä lätäkköjen läpi myös hyviä pätkiä. tästä vielä "henkilöryhmää", jossa siis kiersin vain Sallaa. Henkilöryhmä sujui hvyin.
Nita teki omalla vuorollaan ensin ruutua (ruudussa oli lätkä), hyvällä laukalla ja ruudun etuosasta sisään. Löysi myös heti lätkän, joten paikka oli selvä. Näitä samoja muutama jonka jälkeen vein itse Nitan ruutuun, käskin maahan, kävelin ruudun kaavion ja kutsuin seuraamaan, ei ongelmia. Sitten kaukot, tein eri vaihtoja ja vaihtelevalla etäisyydellä. Parhaillaan etäisyyttä oli se 10m, mutta seiso-istu vaihdoissa menin lähemmäs, koska ne on vielä vaikeita. Olen kumminkin ihan tyytväinen tämänhetkiseen tilanteeseen. Lopuksi paikkamakuu Jasun kanssa. Aikaa 4,5 min ja oltiin tietty piilossa. Tulin kerran esiin kehumaan, koska ihan koirien vierestä kulki kaksi teinipoikaa. Nita oli hiljaa, meni heti lonkalle ja pysyi samassa asennossa koko paikkiksen.
Torstaina oli vuorossa taas kotona tehdyt piente iltatreenit. Molemmat teki kaukoja, molemmille tein sekaisin eri vaihtoja, hyvin tekivät. Nitalla ajoittain pientä etenemistä. Demi teki myös lyhyttä seuruuta sekä jääviä peruuttaen, näitäkin niin että otin asentoja ihan sekaisin. Kerran teki väärän asennon, eli kehitystä on tässäkin tapahtunut.
Perjantaina tein pienet treenit lähikentällä Malminmäessä. Nita aloitti paikkamakuulla ja Demi seuraamisella. Seuraaminen sujui hyvin, ei yhtään niin väljää kun nyt välillä on ollut, täyskäännökset oli hyviä, kuin myös askelsiirtymät. Luoksetulo myös hyvä. Sitten Demi meni bh paikkamakuuseen ja Nita teki seuraamista. Tein pitkää pätkää, paljon käännöksiä ja temponmuutoksia. Edistää aikalailla, mutta kivalla asenteella tekee. Muutaman kerran otti häiriötä ohikulkevista ihmisistä. Askeleet molempiin suuntiin todella hyvät, kuin myös paikallaankäännökset. Heikoin lenkki oli tänään hidas seuruussa. Tehtiin myös kaukoja, tein niitäkin useamman vaihdon peräkkäin. Pariin otteeseen tuli seiso-istu vaihdossa vähän eteenpäin, mutta ei pahasti. Otin sitten vielä erikseen pelkästään seiso-istu vaihtoa, jossa saatiin hienot vaihdot. Tosin tähän tarttee varmaan lisätä ettei vaihto ole vielä oikeasti puhdas, ollaan tällä hetkellä välivaiheessa jossa Nita peruuttaa vähän ja istuu sitten. Mutta toteutti niin kuin ollaan nyt tässä vaiheessa opeteltu. Demi teki paikkamakuun reilu 10 min hienosti. Ohi meni juoksija sekä kaksi pyöräilevää poikaa, katteli vain, mutta pysyi hyvin.
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Koko viikon raportti
Maanantaina oli Nooan agility treenit. Tehtiin rataa, joka oli saanut inspiraationsa agilityn sm radoilta. Radan loppuosa oli suoraan kopio minien finaaliradalta. Juuri tuo radan loppu huolestutti mua eniten, mietin kovasti miten hitossa saan koira napattua putken jälkeen ja pääsen tekemään pakkovalssin. Rata oli kyllä kiva, joutui oikeasti miettimään taas ohjauksia ja linjauksia ihan kunnolla. Radalla eka virhe tuli ihan alussa jossa koira takaakierron jälkeen hyppäsi renkaan ja seuraavan hypyn taas takaa. Nooa tuli helposti mun liikkeen mukana renkaan ohi, tai siis hyppäs siitä renkaan ja kehikon välistä. Kun tajusin tehdä pienen vekin niin Nooa haki myös renkaan. Radan ns. vaikein kohta oli se loppu, mutta siinä meillä ei yllättäen olltukaan mitään ongelmaa jess! Erikseen tehtiin myös keinua, näytettiin miltä näyttää. Hitaamman lähetymisen kanssa ei mitään ongelmaa, mutta kun vauhtia lisätään niin helposti tekee lentokeinun. Tehtiin myös puomia josta lähetys kepeille, sulkukulmaan. Alkuun haki väärin sisään, mutta sitten korjasi. Nooa myös putosi puomilta kun kohelsi takajalkojensa kanssa. Onneksi ei sattunu pahasti vaan pystyttiin jatkamaan ja Nooakin mietti jo tarkemmin tassujaan.
Tiistaina oli Nitan agility treenit. Tehtiin hyppyrataa, jossa paljon takaakiertoja ja välistävetoja. Nita ei ollut ihan oma itsensä. Sillä taisi olla todella kuuma, koska vauhti hiipui hiipumistaan. En muista milloin nita olisi ollut niin hidas agilityssä. Tehtiinkin sitten vain lyhyet treenit kun en viittinyt junnata kun koira ei ollut kunnon vireessä. Eipä jääny näistä treeneistä jälkipolville kerrottavaa ;)
Keskiviikkon atein minitreenit Malminmäen hiekkakentälle. Kun lähdin kävelemään alkoi tihkuttaa, kohta jo satoi rankasti ja alkoi ukkostaa. En kääntynyt ktoiin koska olin päättänyt treenata säällä kuin säällä. Vähän mua kyllä huolestutti salamat mutta päätin olla kiinnittämättä niihin mitään huomiota. Nitan käskin eka maahan ja otin Demin treeniin. Demin kanssa otettiin seuraamista lelu kainalossa. Yritän nyt saada seuruuta tiivimmäksi. Demiä häiritsi rankka sade. Sen isoihin silmiin valui tippoja joten en nyt sitten olettanutkaan mitään huippuseuraamista, mutta tiiviimpi se kyllä oli. Demi teki myös avo kaukot. Myös kaukot sujuivat. Demi leikki myös tissikumilla eikä välittänyt muutoin sateesta. Demin vuoro oli sitten olla paikkamakuussa ja Nita pääsi tekemään töitä. Vaikka ukkonen jyrisi niin Nita pystyi yllättäen tekemään seuruun hyvin sekä luoksetulon maahanmenoa. Ei siis jyrinä häirinnyt vaikka pikkasen uskon sen häiritsevän. Nitan seuraaminen koostui askelista ja yhdestä pidemmästä suorasta. Askeleet sujui hyvin, mutta suoralla sama ongelma kuin Demillä, sade ärsytti. Nita alkaa herkästi hieromaan silmiä tassuilla jos sataa ja sehän nyt tietty vaikuttaa siihen seuraamiseen. Luoksetulon maahanmenot sen sijaan toimivan hvyin.
Perjantaina otin koirat mukaan tallille, kun tallilta piti sitten ehtiä vielä tokoilemaan Sirkuskentälle. Sirkuskentällä treenattiin Kirsin, Sallan ja Mian kanssa. Collieita ei paikalle ilmestynyt muita kuin meidän. Demi teki bh:n. Aloitettiin ilmoittautumisella, jonka osasin :D Sitten Demi siirtyi paikkamakuuseen. Alkuun Demi piippaili, mutta sitten hiljeni, pysyi maassa ilman ongelmia. Sitten siirryttiin suorittamaan kaaviota. Demi teki molemmat seuruut hyvin, ekassa henkilöryhmässä vähän jätätti. Täyskäännös onnistui kuulemma hyvin. Jäävissä ei mitään ongelmaa ja luoksetulossakin tuli eteen istumaan kun pikkasen avitin. Jäi oikein kiva mieli kaaviosta.
Demi meni välissä autoon, mutta pääsi vielä tekemään avoimen hyppyä sekä noutoa. Hypyssä vielä töitä, helposti jää haistelemaan maata kun etsii namia. Noudossa laukkasi molempiin suuntiin. Tähän laukkaan olen erityisen tyytyväinen, koska Demillä on tapana ravata takaisin.
Nita teki omalla vuorollaan ruutua, hyvin toimii alustan kanssa. Luoksetulon maahanmenoja jotka oli äärettömän vaikeita. Tein täyspitkällä kisamatkalla, mutta ilman seisomista, joten ongelmaksi koitui se vauhti. Nita tuli niin lujaa että maahanmeno vähän venähti pitkäksi. Tein useamman toiston eikä Nita nyt alkanut ollenkaan ennakoimaan tuli lujaa, mutta jäi sitten välillä istumaan tai meni maahan mutta kyynärät oli ilmassa. Eli täytypi muistaa taas tätäkin tehotreenata. Tää on vaan niin vaikee liike, kun sit yhtäkkiä Nita alkaakin ennakoimaan jolloin tekee kaikki stopit ilman mun käskyjä. Se kultainen keskitie olis kiva löytää. Nita teki myös yhden metallinoudon joka oli super! Paikallamakkuu muiden koirien kera, 4 min piilossa. Nita oli hiljaa eikä mennyt lonkalle.
Lauantaina lähdettiin käymään Tampereella, jossa kisatan viikonlopun aikana palveluskoirien Suomen mestaruuksista. Kisaamassa oli tuttuja ja tuntemattomia. Me seurattiin vain tottiksia ja lähinnä siis EK:n tottiksia. Mukaan mahtui valtavan hienoja suorituksia sekä vähemmän hyviä jotka tuomari jopa keskeytti. Paikanpäällä oli mahtava tunnelma, ihmisiä oli paljon ja koirakot taitavia. Nämä olivat ekat pk SM kisat joita olen käynyt katsomassa ja kyllä oli mielenkiintoista. On hyvä nähdä eri rotuisia ja erilaisia koiria ylipäätänsä. Huomenna kisat jatkuvat, mutta silloin en paikanpäälle mene. Seuraan tilannetta siis netin välityksellä, tulospalvelun kautta :) Jännitetään miten käy.
Tänään käytiin tekemässä jäljet Veikkolassa. Oltiin sovittu Katjan kanssa jälkitreenit Veikkolaan, jossa tiesin olevan hyvät maastot. Talloin ensin Remulle jäljen ja sitten Demille. Demin jäljellä oli 8 keppiä, ei yhtäkään namia. Demi aloitti jäljen nenä liian korkealla ja pikkasen koheltaen, olin varma että mennään ekasta kepistä ohi, mutta piru vie neiti löysi ekan kepin helposti. Myös toka keppi nousi hienosti. Kolmas keppi oli kulman jälkeen, mutta siitä mentiin lahjakkaasti ohi. Demi ei siis tehnyt kulmaa ollenkaan vaan oikaisi kulman, eli kolmos keppi jäi metsään. Sitten vauhti alkoi tasaantua ja nenä pysyä paremmin maassa, keppejä nousi mukavaan tahtiin. 7 keppi jäi metsään, sekin oli kulmassa joka mentiin sujuvasti ohi. Kerran Demi kadotti jäljen vähäksi aikaa, mutta lösyi ja ajtkoi matkaa. 8 keppi nousi hyvin. Lopputulos oli siis 6/8, ei ihan huono. Kulmat on kyllä Demille äärettömän vaikeita, menee helosti niistä joko yli tai sitten kääntyy ennen kulmaa kun haistaa jäljen jatkuvan. En tiedä pitäiskö nyt laittaa muutama nami jäljelle, lähinnä noihin kulmiin, jotta saadaan niihin jotain tolkkua. Tänään janaa oli joku 10 m, en tosin lähetänyt Demiä ihan niin kaukaa vaan käveltiin janalla yhdessä lähemmäs jälkeä josta sitten lähetin. Demi otti muuten ehkä ekaa kertaa takajäljen, mutta kääntyi muutaman metrin jälkeen takaisin. Janoja pitäis ehkä kans treenata. Kiva kun on jälkileiri tulossa niin saadaan vinkkejä ja ohjeita miten toimia.
Illalla tokoiltiin vielä Kirsin kanssa Puolarmaarissa. Nooa teki ensin oman settinsä ja sillä aikaa Demi teki paikkamakuuta bh tyylisesti. Demi oli koko ajan hiljaa, ei yhtään piippailua. Demi teki omalla vuorollaan seuraamista, mulla oli taas lelu kainalossa jotta olis vähän tiiviimpää. Käännöksissä mun täytyy muistaa liikkua eikä yhtään himmailla. Sitten luoksetulon stoppia, testasin tehdä stopit ensin pelkällä käsimerkillä ja sitten pelkällä äänellä. Sama tulos molemmissa. Pikkasen venyy pysähdys, mutta tollasella vauhdilla kun tulee niin ei kauheesti nopeemmin voikkaan pysähtyä. Avoimen hyppyä, ekassa säädin jotain ja Kirsi puuttui asiaan ja toinen onnistui hyvin. Lopuksi vielä liikkeestä seisominen avoimen tyyliin, hyvä. Loppuun paikallamakuu Nooan ja Nitan kanssa, 4 min piilossa. Ei mitään huomautettavaa.
Nita teki omalla vuorollaan paikallamakuun, joka siis sama kuin Demillä. Nitakin oli hienosti. Sitten tehtiin liikkuroituna palkatta 3 liikettä putkeen. Aloitettiin ruudulla. Bongasi ruudun ja pysähty käskystä, meni tosin itse maahan ja otti targetin suuhun. Tuli ekasta käskystä seuraamaan, hyvä. Seuraaminen, jossa ajoittain tippu kontakti ja täyskäännös oli ainakin vajaa, mutta askelsiirtymät sen sijaan todella hyvät. Lopuksi vielä metallinouto, hyvällä laukalla edes takas. Sitten lelua ja namia palaksi. Olipa hyvä setti :)
Tiistaina oli Nitan agility treenit. Tehtiin hyppyrataa, jossa paljon takaakiertoja ja välistävetoja. Nita ei ollut ihan oma itsensä. Sillä taisi olla todella kuuma, koska vauhti hiipui hiipumistaan. En muista milloin nita olisi ollut niin hidas agilityssä. Tehtiinkin sitten vain lyhyet treenit kun en viittinyt junnata kun koira ei ollut kunnon vireessä. Eipä jääny näistä treeneistä jälkipolville kerrottavaa ;)
Keskiviikkon atein minitreenit Malminmäen hiekkakentälle. Kun lähdin kävelemään alkoi tihkuttaa, kohta jo satoi rankasti ja alkoi ukkostaa. En kääntynyt ktoiin koska olin päättänyt treenata säällä kuin säällä. Vähän mua kyllä huolestutti salamat mutta päätin olla kiinnittämättä niihin mitään huomiota. Nitan käskin eka maahan ja otin Demin treeniin. Demin kanssa otettiin seuraamista lelu kainalossa. Yritän nyt saada seuruuta tiivimmäksi. Demiä häiritsi rankka sade. Sen isoihin silmiin valui tippoja joten en nyt sitten olettanutkaan mitään huippuseuraamista, mutta tiiviimpi se kyllä oli. Demi teki myös avo kaukot. Myös kaukot sujuivat. Demi leikki myös tissikumilla eikä välittänyt muutoin sateesta. Demin vuoro oli sitten olla paikkamakuussa ja Nita pääsi tekemään töitä. Vaikka ukkonen jyrisi niin Nita pystyi yllättäen tekemään seuruun hyvin sekä luoksetulon maahanmenoa. Ei siis jyrinä häirinnyt vaikka pikkasen uskon sen häiritsevän. Nitan seuraaminen koostui askelista ja yhdestä pidemmästä suorasta. Askeleet sujui hyvin, mutta suoralla sama ongelma kuin Demillä, sade ärsytti. Nita alkaa herkästi hieromaan silmiä tassuilla jos sataa ja sehän nyt tietty vaikuttaa siihen seuraamiseen. Luoksetulon maahanmenot sen sijaan toimivan hvyin.
Perjantaina otin koirat mukaan tallille, kun tallilta piti sitten ehtiä vielä tokoilemaan Sirkuskentälle. Sirkuskentällä treenattiin Kirsin, Sallan ja Mian kanssa. Collieita ei paikalle ilmestynyt muita kuin meidän. Demi teki bh:n. Aloitettiin ilmoittautumisella, jonka osasin :D Sitten Demi siirtyi paikkamakuuseen. Alkuun Demi piippaili, mutta sitten hiljeni, pysyi maassa ilman ongelmia. Sitten siirryttiin suorittamaan kaaviota. Demi teki molemmat seuruut hyvin, ekassa henkilöryhmässä vähän jätätti. Täyskäännös onnistui kuulemma hyvin. Jäävissä ei mitään ongelmaa ja luoksetulossakin tuli eteen istumaan kun pikkasen avitin. Jäi oikein kiva mieli kaaviosta.
Demi meni välissä autoon, mutta pääsi vielä tekemään avoimen hyppyä sekä noutoa. Hypyssä vielä töitä, helposti jää haistelemaan maata kun etsii namia. Noudossa laukkasi molempiin suuntiin. Tähän laukkaan olen erityisen tyytyväinen, koska Demillä on tapana ravata takaisin.
Nita teki omalla vuorollaan ruutua, hyvin toimii alustan kanssa. Luoksetulon maahanmenoja jotka oli äärettömän vaikeita. Tein täyspitkällä kisamatkalla, mutta ilman seisomista, joten ongelmaksi koitui se vauhti. Nita tuli niin lujaa että maahanmeno vähän venähti pitkäksi. Tein useamman toiston eikä Nita nyt alkanut ollenkaan ennakoimaan tuli lujaa, mutta jäi sitten välillä istumaan tai meni maahan mutta kyynärät oli ilmassa. Eli täytypi muistaa taas tätäkin tehotreenata. Tää on vaan niin vaikee liike, kun sit yhtäkkiä Nita alkaakin ennakoimaan jolloin tekee kaikki stopit ilman mun käskyjä. Se kultainen keskitie olis kiva löytää. Nita teki myös yhden metallinoudon joka oli super! Paikallamakkuu muiden koirien kera, 4 min piilossa. Nita oli hiljaa eikä mennyt lonkalle.
Lauantaina lähdettiin käymään Tampereella, jossa kisatan viikonlopun aikana palveluskoirien Suomen mestaruuksista. Kisaamassa oli tuttuja ja tuntemattomia. Me seurattiin vain tottiksia ja lähinnä siis EK:n tottiksia. Mukaan mahtui valtavan hienoja suorituksia sekä vähemmän hyviä jotka tuomari jopa keskeytti. Paikanpäällä oli mahtava tunnelma, ihmisiä oli paljon ja koirakot taitavia. Nämä olivat ekat pk SM kisat joita olen käynyt katsomassa ja kyllä oli mielenkiintoista. On hyvä nähdä eri rotuisia ja erilaisia koiria ylipäätänsä. Huomenna kisat jatkuvat, mutta silloin en paikanpäälle mene. Seuraan tilannetta siis netin välityksellä, tulospalvelun kautta :) Jännitetään miten käy.
Tänään käytiin tekemässä jäljet Veikkolassa. Oltiin sovittu Katjan kanssa jälkitreenit Veikkolaan, jossa tiesin olevan hyvät maastot. Talloin ensin Remulle jäljen ja sitten Demille. Demin jäljellä oli 8 keppiä, ei yhtäkään namia. Demi aloitti jäljen nenä liian korkealla ja pikkasen koheltaen, olin varma että mennään ekasta kepistä ohi, mutta piru vie neiti löysi ekan kepin helposti. Myös toka keppi nousi hienosti. Kolmas keppi oli kulman jälkeen, mutta siitä mentiin lahjakkaasti ohi. Demi ei siis tehnyt kulmaa ollenkaan vaan oikaisi kulman, eli kolmos keppi jäi metsään. Sitten vauhti alkoi tasaantua ja nenä pysyä paremmin maassa, keppejä nousi mukavaan tahtiin. 7 keppi jäi metsään, sekin oli kulmassa joka mentiin sujuvasti ohi. Kerran Demi kadotti jäljen vähäksi aikaa, mutta lösyi ja ajtkoi matkaa. 8 keppi nousi hyvin. Lopputulos oli siis 6/8, ei ihan huono. Kulmat on kyllä Demille äärettömän vaikeita, menee helosti niistä joko yli tai sitten kääntyy ennen kulmaa kun haistaa jäljen jatkuvan. En tiedä pitäiskö nyt laittaa muutama nami jäljelle, lähinnä noihin kulmiin, jotta saadaan niihin jotain tolkkua. Tänään janaa oli joku 10 m, en tosin lähetänyt Demiä ihan niin kaukaa vaan käveltiin janalla yhdessä lähemmäs jälkeä josta sitten lähetin. Demi otti muuten ehkä ekaa kertaa takajäljen, mutta kääntyi muutaman metrin jälkeen takaisin. Janoja pitäis ehkä kans treenata. Kiva kun on jälkileiri tulossa niin saadaan vinkkejä ja ohjeita miten toimia.
Illalla tokoiltiin vielä Kirsin kanssa Puolarmaarissa. Nooa teki ensin oman settinsä ja sillä aikaa Demi teki paikkamakuuta bh tyylisesti. Demi oli koko ajan hiljaa, ei yhtään piippailua. Demi teki omalla vuorollaan seuraamista, mulla oli taas lelu kainalossa jotta olis vähän tiiviimpää. Käännöksissä mun täytyy muistaa liikkua eikä yhtään himmailla. Sitten luoksetulon stoppia, testasin tehdä stopit ensin pelkällä käsimerkillä ja sitten pelkällä äänellä. Sama tulos molemmissa. Pikkasen venyy pysähdys, mutta tollasella vauhdilla kun tulee niin ei kauheesti nopeemmin voikkaan pysähtyä. Avoimen hyppyä, ekassa säädin jotain ja Kirsi puuttui asiaan ja toinen onnistui hyvin. Lopuksi vielä liikkeestä seisominen avoimen tyyliin, hyvä. Loppuun paikallamakuu Nooan ja Nitan kanssa, 4 min piilossa. Ei mitään huomautettavaa.
Nita teki omalla vuorollaan paikallamakuun, joka siis sama kuin Demillä. Nitakin oli hienosti. Sitten tehtiin liikkuroituna palkatta 3 liikettä putkeen. Aloitettiin ruudulla. Bongasi ruudun ja pysähty käskystä, meni tosin itse maahan ja otti targetin suuhun. Tuli ekasta käskystä seuraamaan, hyvä. Seuraaminen, jossa ajoittain tippu kontakti ja täyskäännös oli ainakin vajaa, mutta askelsiirtymät sen sijaan todella hyvät. Lopuksi vielä metallinouto, hyvällä laukalla edes takas. Sitten lelua ja namia palaksi. Olipa hyvä setti :)
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Tokoleiri
Tänä vuonna SCY:n tokoleiri pidettiin Hartolassa, Päijät-Hämeessä. Itselle uusi leiripaikka, mutta kiva paikka kyllä oli. Meitä oli pieni porukka, vajaat 20 henkeä joten tilaa riitti. Tänä vuonna leirillä oli vain yksi kouluttaja, Hanna Närhi. Hanna kilpailee SM tasolla sekä tokossa, jäljessä että ek:ssa. Hanna on siis oikein monitoimiosaaja ja erittäin miellyttävä kouluttaja.
Ajelin Hartolaan jo perjantai iltana, vaikka leiriohjelma alkoikin vasta lauantaina. On jotenki kiva olla jo perjantaina paikanpäällä.
Lauantaina aloitimme aamupäivällä liikkurointi treenillä. Liikkuroitiin Heidin kanssa meidän ryhmäläisille, niiden toivomia liikkeitä. Tehtiin myös ryhmäpaikallaolot johon Demi pääsi mukaan. Ensin otettiin 2 min istuminen. Demi istui koko ajan, ei valahtanut maahan. Olin esillä 1min ja piilossa 1min. Sitten paikallamakuu 4min piilossa. Vaihtoi lonkkaa muistaakseni kerran, muuten ei mitään huomautettavaa, tehtin makuu evl tyylisesti.
Iltapäivällä päästiin treenaamana Hannan valvovan silmän alle. Jaettiin treeniaikaa kahteen osaan, koska päivä oli niin kuuma. Kaikki tekivät siis 2 x 15 min treenit. Ekana projektina taisi olla seuraamisessa täyskäännökset vasemmalle. Hanna huomasi heti että ongelma ei niinkään johdu siitä ettei Demi käyttäisi takapäätä vaan ongelma on enemmänkin siinä etten auta Demiä tarpeeksi. Kun muistin ottaa katseen, hartialinjan ja kädet avuksi, niin käännökset parani heti. Mutta, ei se niin helppoa ole, jos vähänkään unohdin käyttää apuja niin heti oli huono käännös. Näitä joudutaan kyllä treenaamaan aika paljon lisää, jotta alkaa sujumaan. Toisen kierroksen tein sitten Nitan kanssa. Ongelmana ruutu, ei bongaa rutuua kunnolla eikä osaa paikkaa. Tehtiin ruutua kosketusalustan kanssa ja johan sekin alkoi sujumaan. Päästiin jopa treenaamaan paikan korjausta ruudussa aj sekin sujui hvyin. Tajusin että olen ehkä sekoittanut Nitan päätä myös sillä että olen lähettänyt ruutuun ties mistä suunnasta. Hanna oli itse sitä mieltä, ettei kesken treenin vaihdeta lähetyssuuntaa, koska ruudussa on vain yksi etureuna. Uskon että tällainen ajattelutapa selkeyttää Nitan käsitystä ruudusta.
Koulutusten jälkeen grillailtiin ja saunottiin ja illalla tai yöllä se kyllä oli, lähdettiin lenkille Päivin ja poikien (Kössi ja Kelmi) kanssa. Meidän tytöt ja Päivin pojat tuli hyvin toimeen ja oli kiva lenkkeillä yöllä. Tulipa vaan huomattua ettei ne yöt enää niin valoisia ole.
Sunnuntai aamuna oli aikainen herätys. Mun tokoleirihistorian aikaisin ;) Koulutukset alkoivat jo klo.8:30. Demi teki sunnuntaina molemmat kierrokset. Ekalla kierroksella katottiin eteen istumisia ja tokalla kaukoja. Eteenistumisissa laitettiin nami treeniliivin etureunaan, tämän kikan kyllä tiesin mutta olin sen ihan unohtanut. Kokeiltiin myös sellaista kujaa, jossa ei voi muuta kun tulla suoraan. Demi kyllä alkuun tarjosi silti sivulletuloa, mutta pikkuhiljaa tajuisi etteä kujan sisällä piit pysyä. Kaukoissa meillä ei ollut niitä ongelmia joita olin Hannalle etukäteen kirjoitellut. Tarkastettiin siis maahan-seiso/seiso-maahan sekä istu-sesio/seiso istu vaihdot. Demi teki vaihdot rauhallisesti, ilman hötkyilyä. Pääsin myös tekemään vaihtoja jopa 7m etäisyydelllä eikä Demi edennyt?! Maahan seiso vaihdot olivat varmemmat ja niitä siis tehtiinkin eri etäisyyksiltä. Seiso istu vaihdoissa olin lähellä ja tässä tuli alkuun vähän eteen, mutta kun muutin käskyn peruist, niin johan pysyi paikoillaan. Istu seiso vaihto oli myös hyvä. Lisää treeniä vaan, mutta oli kiva kuulla että olivatkin hvyällä mallilla.
Iltapäivällä tehtiin ensin tavalliset ryhmäpaikallaolot. Tein istumisen nyt makuuna, eli Demi makasi 2min, nousi heti jätössä istumaan, molemmilla puolilla istui koirat joten en tiedä oliko epävarma. Käskin uudestaan maahan ja siellä pysyi. Sitten hain Nitan ja tehtiin paikallamakuu 4min piilossa. Nita oli yllättäen ihan hiljaa koko paikkamakuun vaikka molemmin puolin oli vieraita koiria, hyvä. Sitten otin taas Demin, kun jatkettiin paikkamakuilla häiriössä. Meitä oli 8 koirakkoa rivissä ja jokatoinen teki paikallamakuun ja jokatoinen luoksetulon. Vuorotellen sitten kutsuivat luoksetulon koirat pois rivistä. Demi pysyi maassa vaikka molemmin puolin kutsuttiin koirat pois, hyvä. Sitten uudestaan niin että me tehtiin luoksetulo, tuli ekalla käskyllä. Vielä uudestaan kierros niin että tehtiin paikallamakuu, Demi reagoi Kirsin K:n kutsuun ja nousi seisomaan. Mä käskin Demin maahan, jolloin Kirsin koira myös pyysi paikoillaan. Kirsiltä uusi käsky ja nyt Demi pysyi maassa. Otettiin vilä kerran sama, vaihdettiin aian välissä koirien paikkaa, mutta meille jäi Hupi edelleen toiselle puolelle koska halusin Kirsin kutsuvan uudestaan Hupin luokse, kun Demi siihen ekalla kerralla reagoi, mutta onneksi ei toista kertaa reagoinut :)
Leiri loppui klo. 16 aikaan, mutta porukka alkoi valumaan kotiinpäin jo pitkin iltapäivää. Itse lähdin viimeisenä, kun kävin vielä ennen kotiinlähtöä koirien kanssa kävelyllä. Kotona oltiin joskus puoli 8 aikaan illalla. Tytöt oli kyllä väsyneitä kun kotiin päästiin. Kyllä vain se leirielämä väsyttää. Jälleen oli kyllä mahti leiri ja ensi vuodenkin leiriä jo suunniteltiin ja saatiin leiriläisiltä hyviä ideoita.
Kiitos kaikille ihanille collie ihmisille sekä Hannalle mukavasta leiristä :)
Ajelin Hartolaan jo perjantai iltana, vaikka leiriohjelma alkoikin vasta lauantaina. On jotenki kiva olla jo perjantaina paikanpäällä.
Lauantaina aloitimme aamupäivällä liikkurointi treenillä. Liikkuroitiin Heidin kanssa meidän ryhmäläisille, niiden toivomia liikkeitä. Tehtiin myös ryhmäpaikallaolot johon Demi pääsi mukaan. Ensin otettiin 2 min istuminen. Demi istui koko ajan, ei valahtanut maahan. Olin esillä 1min ja piilossa 1min. Sitten paikallamakuu 4min piilossa. Vaihtoi lonkkaa muistaakseni kerran, muuten ei mitään huomautettavaa, tehtin makuu evl tyylisesti.
Iltapäivällä päästiin treenaamana Hannan valvovan silmän alle. Jaettiin treeniaikaa kahteen osaan, koska päivä oli niin kuuma. Kaikki tekivät siis 2 x 15 min treenit. Ekana projektina taisi olla seuraamisessa täyskäännökset vasemmalle. Hanna huomasi heti että ongelma ei niinkään johdu siitä ettei Demi käyttäisi takapäätä vaan ongelma on enemmänkin siinä etten auta Demiä tarpeeksi. Kun muistin ottaa katseen, hartialinjan ja kädet avuksi, niin käännökset parani heti. Mutta, ei se niin helppoa ole, jos vähänkään unohdin käyttää apuja niin heti oli huono käännös. Näitä joudutaan kyllä treenaamaan aika paljon lisää, jotta alkaa sujumaan. Toisen kierroksen tein sitten Nitan kanssa. Ongelmana ruutu, ei bongaa rutuua kunnolla eikä osaa paikkaa. Tehtiin ruutua kosketusalustan kanssa ja johan sekin alkoi sujumaan. Päästiin jopa treenaamaan paikan korjausta ruudussa aj sekin sujui hvyin. Tajusin että olen ehkä sekoittanut Nitan päätä myös sillä että olen lähettänyt ruutuun ties mistä suunnasta. Hanna oli itse sitä mieltä, ettei kesken treenin vaihdeta lähetyssuuntaa, koska ruudussa on vain yksi etureuna. Uskon että tällainen ajattelutapa selkeyttää Nitan käsitystä ruudusta.
Koulutusten jälkeen grillailtiin ja saunottiin ja illalla tai yöllä se kyllä oli, lähdettiin lenkille Päivin ja poikien (Kössi ja Kelmi) kanssa. Meidän tytöt ja Päivin pojat tuli hyvin toimeen ja oli kiva lenkkeillä yöllä. Tulipa vaan huomattua ettei ne yöt enää niin valoisia ole.
Sunnuntai aamuna oli aikainen herätys. Mun tokoleirihistorian aikaisin ;) Koulutukset alkoivat jo klo.8:30. Demi teki sunnuntaina molemmat kierrokset. Ekalla kierroksella katottiin eteen istumisia ja tokalla kaukoja. Eteenistumisissa laitettiin nami treeniliivin etureunaan, tämän kikan kyllä tiesin mutta olin sen ihan unohtanut. Kokeiltiin myös sellaista kujaa, jossa ei voi muuta kun tulla suoraan. Demi kyllä alkuun tarjosi silti sivulletuloa, mutta pikkuhiljaa tajuisi etteä kujan sisällä piit pysyä. Kaukoissa meillä ei ollut niitä ongelmia joita olin Hannalle etukäteen kirjoitellut. Tarkastettiin siis maahan-seiso/seiso-maahan sekä istu-sesio/seiso istu vaihdot. Demi teki vaihdot rauhallisesti, ilman hötkyilyä. Pääsin myös tekemään vaihtoja jopa 7m etäisyydelllä eikä Demi edennyt?! Maahan seiso vaihdot olivat varmemmat ja niitä siis tehtiinkin eri etäisyyksiltä. Seiso istu vaihdoissa olin lähellä ja tässä tuli alkuun vähän eteen, mutta kun muutin käskyn peruist, niin johan pysyi paikoillaan. Istu seiso vaihto oli myös hyvä. Lisää treeniä vaan, mutta oli kiva kuulla että olivatkin hvyällä mallilla.
Iltapäivällä tehtiin ensin tavalliset ryhmäpaikallaolot. Tein istumisen nyt makuuna, eli Demi makasi 2min, nousi heti jätössä istumaan, molemmilla puolilla istui koirat joten en tiedä oliko epävarma. Käskin uudestaan maahan ja siellä pysyi. Sitten hain Nitan ja tehtiin paikallamakuu 4min piilossa. Nita oli yllättäen ihan hiljaa koko paikkamakuun vaikka molemmin puolin oli vieraita koiria, hyvä. Sitten otin taas Demin, kun jatkettiin paikkamakuilla häiriössä. Meitä oli 8 koirakkoa rivissä ja jokatoinen teki paikallamakuun ja jokatoinen luoksetulon. Vuorotellen sitten kutsuivat luoksetulon koirat pois rivistä. Demi pysyi maassa vaikka molemmin puolin kutsuttiin koirat pois, hyvä. Sitten uudestaan niin että me tehtiin luoksetulo, tuli ekalla käskyllä. Vielä uudestaan kierros niin että tehtiin paikallamakuu, Demi reagoi Kirsin K:n kutsuun ja nousi seisomaan. Mä käskin Demin maahan, jolloin Kirsin koira myös pyysi paikoillaan. Kirsiltä uusi käsky ja nyt Demi pysyi maassa. Otettiin vilä kerran sama, vaihdettiin aian välissä koirien paikkaa, mutta meille jäi Hupi edelleen toiselle puolelle koska halusin Kirsin kutsuvan uudestaan Hupin luokse, kun Demi siihen ekalla kerralla reagoi, mutta onneksi ei toista kertaa reagoinut :)
Leiri loppui klo. 16 aikaan, mutta porukka alkoi valumaan kotiinpäin jo pitkin iltapäivää. Itse lähdin viimeisenä, kun kävin vielä ennen kotiinlähtöä koirien kanssa kävelyllä. Kotona oltiin joskus puoli 8 aikaan illalla. Tytöt oli kyllä väsyneitä kun kotiin päästiin. Kyllä vain se leirielämä väsyttää. Jälleen oli kyllä mahti leiri ja ensi vuodenkin leiriä jo suunniteltiin ja saatiin leiriläisiltä hyviä ideoita.
Kiitos kaikille ihanille collie ihmisille sekä Hannalle mukavasta leiristä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)