BH Mironik´s Dipanda

Tänään vihdoin koitti kauan odotettu päivä. Kauan odotettu siis siinä mielessä, että koepaikka varattiin jo keväällä, jolloin olin kauhusta kankea, mutten kehdannut kieltäytyä kun Pia ehdotti osallistumista ;) :D Onneksi Pia ehdotti osallistumista, koska en olisi muuten kyllä ikinä tai ainakaan tänä vuonna bh kokeeseen osallistunut. Se on jotenkin tuntunut niin vaikealle ja pk puolen touhut kovin jännille. Viime keväänä osallistuttiin Tainan pitämälle bh kurssille, jonka aikana pikku hiljaa tajusin ettei se bh kaavio mikään paha juttu olekkaan ja pikku hiljaa ehdin asiaa sulattelemaan ja nyt tuntuikin jo ihan hyvälle ajatus osallistumisesta.

Itse en ole koskaan Bh kokeeseen osallistunut, joten oltiin Demin kanssa samassa veneessä. Koe järjestettiin Hyvinkäällä ja sinne ajeltiin yhdessä Kirsin kanssa. Kirsi osallistui myös Nooan kanssa bh kokeeseen. Paikanpäällä käytiin ensiksi ilmoittautumassa, ostettiin kisakirjat, onneksi Kirsi oli mukana koska eihän mulla käteistä ollut kun en edes muistanut että tiettyhän pk:ssakin pitää kisakirja ostaa. Täytettiin sitten kisakirjakin samalla. Saatiin arvonnassa numero 9. eli oltiin vikassa parissa. Ei mennyt ihan niin kuin toivoin, olisin mieluusti ollut alkupäässä jottei olis tarvinnut niin kauheesti odotella. Ennen kokeen alkua käytiin tuomarin luona koirien kera, tuomari luki sirut ja teki juoksutarkastuksen. Sitten käytiin koko porukka yhdessä läpi kokeen kulku jonka jälkeen olikin paljon odotettavaa. Olihan se tietty hyvä nähdä muita niin tiesi suunnilleen mihin mikäkin liike sijoittuu, mutta odottaminen oli myös tuskallista.

Kun sitten meidän vuoro tuli, niin en jännittänyt kovinkaan paljoa, mutta Demi oli vähän hurlum-hei meiningillä ja sehän mua sitten vähän hermostutti. Esittäydyttiin tuomarille ja päästiin sitten ekana suoritusvuoroon. Demi ei millään meinannut tulla sivulle, tai tuli sivulle muttei meinannut istua siinä sivulla millään. Mua alko tää tietty jurppimaan kun monta kertaa pitää sanoa samasta asiasta, ei siis mikään paras aloitus. Eka seuraaminen oli hihnassa. Demi ei ollut ihan kuulolla ja muutaman kerran ehti jopa haistella maata. Musta tuntu että se eka 50 askelta on pitkä kuin nälkävuosi, niin kamalalle se tuntui (vaikkei kuulemma ihan niin huonolle näyttänyt). Täyskäännöksen jälkeen seuruu koheni ja temponmuutokset menikin sitten hyvin. Mutta normaalilla kun jatkettiin niin neiti ehti kattella vähän muutakin ja keskittyminen ei ollut parasta. Sakara ja henkilöryhmä meni ihan ok. Vapaana seuraamisen henkilöryhmä oli sitten vähän huonompi, mutta itse seuraamiskaavio taas parempi, oli enemmän mukana hommassa kuin hihnaseuruussa. Liikkeestä istuminen, valmisteleva osuus hyvä, istuminen myös. Luoksetulon valmisteleva osuus myös hyvä, mutta maahan meni vähän hitaasti ja varasti mun luo. Lähti tulemaan kun avasin suun, annoin kyllä sitten sne käskynkin, mutta ehti siis lähteä ennen käskyä ja tuli suoraan sivulle. Luoksetulon jälkeen siirryttiin vielä paikallamkuuseen.. Jäi hyvin ja makasi kuulemma alkuun hyvin. Sitten Demin ympärille oli tullut ötököitä, joita oli sitten yrittänyt napsia, oli tässä samalla noussut seisomaan, ottanut muutaman askeleen eteen ja istunut. Kun oli aika palata koiran luo niin se istui. Niin ja päästi myös piippailuja paikkamakuussa. En ite huomannut paikasta että oli tullut eteen ja seissyt ennen kuin Kirsi asiasta kertoi. Kaikesta huolimatta saatiin hyväksytty A osuus, eli päästiin jatkamaan B osuudelle kaupunkiin.

Kaupunki osuus oli sitten Hyvinkään juna-asemalla. Oltiin jälleen numerolla 9, mutta nyt odottelua oli huomattavasti vähemmän. Täälläkin käytiin ensin tuomarin kanssa kaupunkiosuus läpi, niin että tiedettiin mitä tehdään missäkin. Kaupunki osuus oli helppo, ei mitään ihmeellistä. Vikassa osuudessa jossa koira jätettiin kiinni ja itse mentiin piiloon, niin Demi oli ollut pikkasen huolissaan, oli katseellaan ettinyt mua, eikä ollut juurikaan huomioinut häiriöitä joita kisajärjestäjät tekivät. Suoritettiin myös kaupunkiosuus hyväksytysti, joten saatiin eka titteli nimen eteen, niinkuin otsikosta voi huomata.

Jotenkin todella mahtavaa saada tämä bh alta pois. Tottis ei mennyt lähellekkään sille tasolle kuin mitä osataan, mutta aina ei voi onnistua. Suurin ongelma taitaa olla mun mielentila, pitäis hallita sitä paremmin. Kun mua alkaa vituttaa niin siinä vaiheessa ollaan aika heikoilla, tarttis osata pitää oma pää kasassa niin koirallakin olis kivempaa tehdä töitä ja tekis paremmin. Mutta tästä on vain suunta ylöspäin.

Myös Kirsi ja Nooa sekä Pia ja Einari sai hyväksytyn BH:n, Suuresti onnea myös teille!

Kaupunkiosuuden jälkeen suunnattiinkin yhdessä vielä syömään ja kahvittelemaan. Demikin sai palkaksi lupaamani jätskin. Kirsi yritti ottaa Demistä kuvan, mutta eipä ehtinyt kun Demi oli niin nopea syömään jätskinsä.