Iloa ja surua

Mistähän sitä aloittaisi on tapahtunut kaikennäköstä ja täytyy sanoa että oli aika rankka kesäkuun loppu ja heinäkuun alku.

Me ollaan nyt tyttöjen kanssa muutettu Vihtiin, Nummelaan. Tää on aika maaseutua verrattuna Espooseen :D Ei siis asuta Nummelan keskustassa vaan joitain kilometrejä keskustan ulkopuolella. Tämä on tällainen pientaloalue järven ympärillä. Uusi rivitalo jossa piha-alueet vielä täysin kesken. On tossa terassi valmiina, mutta muutoin työmaata. Talo itsessään on hyvin ääntä eristävä, ulkoa ei juurikaan ääntä sisälle kuulu ja naapurit, noh ketään en ole vielä nähnyt. Tosin ei tässä meitä vielä asukkaan kuin kolme. Seinänaapuri kuulemma muuttanut mutta eipä siellä ketään ole näkynyt, että ehkä me eletään eri aikaan vuorokaudesta :D Alkuun tuntui kyllä kovin oudolta olla täällä, mutta kyllä tämä pikkuhiljaa alkaa kodilta tuntumaan.

Treenitauko jatkuu edelleen, katsotaan milloin aktivoidutaan. Elnkkeilty ollaan kyllä ihan kiitettävästi. Viime viikolla käytiin Lohjalla kiertelemässä, aika jänniä paikkoja sieltäkin löytyy. Ihan kiva 23km lenkki tuli talssittua. Mukaan pääsi vain Myy, kun Demi on saikulla.

 

Lohjanjärvellä jäähdyttelemässä

 Tällanen paikkakin löytyi, tuolla oli jotain sukellusveneitä ja vesi oli ihan kirkkaan turkoosia.

 Kuva ei kyllä kerro koko totuutta, mutta aika makee kivilouhos.

Demi alkoi ontumaan kaksi viikkoa sitten. Lenkillä taisi jotakin käydä koska sen jälkeen Demi ontui voimakkaasti etujalkaansa. Kolmantena päivänä soitin eläinlääkärille ja saatiinkin aika saman viikon lopulle. Kun eläinlääkärille päästiin, oli Demi syönyt alkuviikon kipulääkettä ellin ohjeen mukaan. Ontuminen oli loppunut. Eläinlääkärissä ympyrällä juoksuttaessa kevensi vielä etujalkaa, mutta muuten ei. Eläinlääkäri kopeloi Demin kunnolla, mutta kipupistettä ei löytynyt. Ei aristanut ei mitään. Tehtiin myös erinäköisiä testejä ja niissä tosin huomattiin että vasenta puolta käytti heikommin. Päätettiin kumminkin vielä olla kuvaamatta. Sain ohjeeksi syöttää kipulääkettä vielä viikko ja täyslevolla jonka jälkeen saa pikkuhiljaa pidentää lenkkejä. Jos ontuminen palaa, pitäisi hakeutua ortopedille, mutta ennen sitä voisi käyttää fyssarilla.

Viikonloppuna saatiin Kirsi ja Nooa yökylään. Käytiin meidän lähijärvessä vähän polskuttelemassa.

Istuttiin pitkään iltaa tossa terassilla, olipa kiva kyllä saada seuraa tänne. Ja Nooa ja tytöt tuli edelleen hyvin juttuun. Myy oli kyllä innoissaan kun sai peuhu kaverin.

Sitten ilo- ja suru-uutisia Demin "pennuista". Viggo (Lumipilven Onnenpotku) on tehtaillut ahkerasti pk-tuloksia. Kesäkuun alussa kävivät tekemässä Etsintäkokeesta alokasluokasta EK1 koularin, viikkoa myöhemmin menivät jälkikokeeseen avoimeen luokkaan ja mitäs muuta sieltä kotiituomisiksi kuin JK2 koulari. Heinäkuun alussa menivät sitten hakukokeeseen avoimeen luokkaan, josta tietenkin koulari HK2! Mä oon kyllä niin törkeen ylpeä tästä parivaljakosta :) Demin toinen poika, Pata (Lumipilven Onnenpeli), kävi myös kesäkuussa pk-kokeessa, alokasluokan jäljellä ja sieltäkin napsahti koulari JK1. Niin ylpeä mustista pojista! Kolmas poika Taape (Lumipilven Onnenliekki) kävi toukokuussa tokokokeessa tehden törkeän hienon tuloksen avoimesta luokasta, 1-tulos pistein 314/320p. Niin iloinen tuosta tuloksesta! Mutta samalla niin surullista, koska kesäkuun lopulla sammui Taapen liekki. Aivan järkyttävä painajainen, vuorokauden helvetti joka loppui nuoren koiran lopetukseen. Mikään ei tunnu niin väärältä ja niin pahalta, kuin nuoren koiran lopetus. Taape sairastui äkilliseen ärhäkkään verisyöpään. Mitään ei ollut tehtävissä ja niin nopeasti sammui liekki. Elämä on niin epäreilua ja edelleen sattuu, kun tätä kirjoitan. Tuntuu niin väärältä, niin pahalta. En edes voi kuvitella miltä Taapen omistajasta tuntuu. Kun yllättäen, varoittamatta, elämästä nopeasti poistuu sielunkumppani, rakas ystävä, on se vaan niin hirveetä.

Taape  1.2.2015-25.6.2018

Lumppari leirillä

Viikonloppuna suunnattiin vuoden viimeiselle leirille. Vikana leirinä vuorossa Lumipilven kennel leiri Inkoossa. Tätä viikonloppua on odotettu, ihan mahtavaa oli päästä näkemään Demin kaikki pennut <3 Ja tietty myös ne EKAT oikeat ;)

Ne ekat Lumpparit, tänä vuonna 10 v. täyttävät

Mukana leirillä tosin vain 3/6

vasemmalta oikealle: Raimo, Sheena, Martti

Ja toiset Lumpparit, 17kk

vasemmalta oikealle: Taape, Kiila, Myy, Pata, Viggo

Osku ei ollut enää paikalla kun muistettiin ottaa kuva.

Sää oli aika syksyinen, kuten ihanasta peltokuvasta voi nähdä. Viikonlopun aikana satoi ja paistoi vaihdellen. Onneksi rankempaa sadetta oli vain lauantaina aikasiin aamulla.

Saavuin Västankvarniin Inkooseen ensimmäisenä, hain avaimet ja aloin purkamaan kamoja huoneeseen. Sitten tulikin paikalle Taina Rapen ja Pulun kanssa. Tässä vaiheessa mä olin jo käyny rakentamassa kentälle hyppytekniikka treenin, pitihän torstain läksyt heti käydä tekemässä ;) Lähdin lämmittelemään koiria ja sitten tekniikan pariin. Tein Myyn kanssa ensin perussarjaa ja sitten pituuden arviointia. Pituuden arviointi sujui paremmin kuin torstaina, eli hyvä juttu se. Kun olin tehnyt tekniikat lähdin vielä jäähdyttelemään ja talolle päästyäni olikin paikalla jo melkein kaikki jotka oli päättänyt tulla perjantaina. Juotiin kahvit ja juteltiin ja sitten mentiinkin kentälle tekemään pienet treenit. Mä tein Demin kanssa seuraamista, jääviä ja noutoa. Treenien jälkeen lämmitettiin sauna ja sitten grilli kuumaksi. Iltaa istuttiin yli puolenyön ja mikä parasta aamulla sovittiin herätys vasta klo. 9! Leireillä yleensä on aina aikaset herätykset mutta myöhään mennään nukkumaan, niin tällanen sopi enemmän kuin hyvin.

Lauantai aamu aloitettiin rauhassa aamupalalla ja sitten osa lähti hakumetsään, mutta me jäätiin Marian kanssa odottelemaan Eveliinaa joka tuli puoli 11 aikaan. Lähdettiin maastoon, samoille hoodeille kuin hakuporukka, mutta me mentiin tekemään esineruutua. Demi pääsi ekana, eka esine nousi melko nopeasti, mutta toisen kanssa tekikin todella paljon töitä. Toinen esine oli ruudun takareunassa keskellä. Tuuli oli todella pyörivä mikä selvästi vaikeutti Demin työntekoa. Mutta hienosti teki töitä eikä kertaakaan tullut mun luokse, vaan teki töitä koko ruudussa, eikä tule mun luokse pyytelemään apuja. Myy teki keppi ilmaisuja, tein sellasen rappustreenin, jossa oli 7 keppiä, ensimmäisten keppine kohdalla ei tarjonnut maahanmenoa mutta sitten muisti homman. Nita pääsi myös esineruutuun. Nita kun ei niitä elämänsä aikana montaa ole tehnyt, niin tehti helpotettu, eli esine vietiin Nitan nähden. Kivasti teki töitä, ja Nita oli niin iloinen! Treenien jälkeen mentiin Marian ja Eveliinan ja koirien kanssa kimppalenkille metsään. Hienosti tuli kaikki koirat toimeen, Nita, Demi, Myy, Kiila, Taape ja Rocky.

Iltapäivästä talolle syömään ja kahville ja sen jälkeen hakuporukka lähti esineruutuun. Eveliina, Maria ja minä jäätiin kentälle tekemään hyppytekniikkaa. Tehtiin perussarjaa ja korkeuden arviointia. Kaikilla kolmella sisaruksella oli samoja haasteita, eli perussarjan kaksi viimeistä leiskautettiin kerralla yli. Siirrettiin sitten jokaiselle palkka tokavikan hypyn eteen, hienosti musitivat jarruttaa.

Taape

Kiila

Illalla leirille saapui myös Uuraisen Minna meitä kouluttamaan. Tehtiin kentällä tottista Minnan valvovan silmän alla. Minna oli kouluttamassa meitä viimeksi helmikuussa Lahdessa. Sitä ennen olen ollut Minnan ryhmässä pk leirillä vuonna 2012 tai 2013, sillon tosin tehtiin vain maastoja. Tykkään Minna tavasta kouluttaa, rehellinen, ystävällinen ja huumorintajuinen, tarkka ja realistinen. Myyn kanssa esiteltiin meijän seuraamista. Ja juu, mä tiedostin että Myy edistää, mutta että se edistää tooodella apljon, siihen en ollut havahtunut. No päästiinpä työstämään seuraamista ja sivulletuloja, koska kaikkihan lähtee perusasennosta joka oli aivan liian edessä. Mitenköhän mä aina onnistun. No oikeasti taidan tietää vastauksen. Nämä mun tytöt on se verta pieniä niin tykkään kun ne on vähän edessä jolloin nään ne paremmin, no helposti sitten vähän edessä on jo aika paljon edessä.

 

Illalla taas saunottiin ja istuttiin iltaa. Tulipa valvottua taas pikkasen myöhään, mutta hei, kotona sitten voi taas nukkua. Illanvietot on mukavia hyvässä porukassa, joten kerrankos sitä...

Viggo, Myyn veli

Osku, Myyn veli

Pata, Myyn veli

Sunnuntaina oli pikkasen väsyny olo, mutta nou hätä, kyllä sitä ihminen piristyy. Aloitettiin tottiksella. Myyn kanssa jatkettiin seuraamista ja sitten tehtiin hyppyä. Ekaa kertaa Myy hyppäs pressu estettä. Ihan hyvä hyppyyttää erilaisilla esteillä. Myyn tekniikka ei vielä ole paras mahdollinen, varsinkin kun korkeutta tulee vähän lisää niin hyppy muuttuu jännittyneeksi. Mutta ei hätää, me jatketaan edelleen hyppytekniikan parissa :)

Myy

Tottiksien jälkeen ruokailu ja sitten maastoon. Kaikille tallattiin jäljet. Metsä ei ollut kovinkaan hyvää, aikamoista ryteikköä. Myy pääsi ajamaan vieraan jäljen, kun tehtiin toisillemme kun kerrankin oli varaa valita uusi jäljentekijä. Myyn jäljellä oli kaksi kulmaa ja jäljellä pituutta joku 300m. Muutama nami keppine välissä. Myyllä oli pieni jana, vajaa 5m. Eteni kivan suoraan, otti takajäljen, jäljesti muutaman metrin ja kääntyi ympäri. Ajoittain oli hiukan epävarma, nosti nenää turhan korkealle ja ekassa kulmassa vähän pyöri. Kepit ilmaisi kaikki heti maahanmenolla, hyvä. Kokonaisuudessa kumminkin suoriutui ihan hyvin. Tästä on hyvä jatkaa.

Demi ja muutama lapsi

Taape, Myy, Demi, Kiila

 

  Myy, Demi, Kiila                                                         Demi ja Kiila

Leireillä on aina mukavaa joten voi vaan olla iloinen että meillä on kasvattaja joka jaksaa ja viitsii leirejä järjestää, vaikka kasvatteja ei montaa olekkaan. On kiva treenailla yhdessä ja nähdä miten sisarukset kehittyy. Kiitokset vaan kaikille!

Heinäkuuta elellään

Heinäkuussa ollaan tehty jälkeä moneen kertaa ja esineruutua myös. Demillä on janat tuottanut vähän probleemaa, tai no se ei etene suoraan niinkuin mä haluisin. Toisin sanoen mä en oo osannu opettaa sille janoja. Kyllä se jäljen hienosti ottaa, mutta usein ennakoi hieman ja lähtee janalta jo metrejä ennen jäljen ylityskohtaa. Ollaan siis heinäkuussa treenattu paljon janoja ja kyllä se tulosta on jonkinverran tuottanut. Enempi pitäis vaan saada tehtyä janoja, jotka olis tallattu pari päivää aikasemmin jolloin siitä sais apuja suoraan etenemiseen. Jäljet on sujunu hyvin, kepit nousee hyvin. Myy on myös tehnyt jälkiä. Kerran on eksynyt ihan kunnolla hukassa, keppejä löysi silloin 2, ekan ja vikan. Maasto oli Myylle vielä vaikea, pohja oli kovin kuivaa ja paljon polunylityksiä sekä paikassa jossa varmasti paljon harhoja. Selkeästi siis vielä liian vaikea. Kosteammassa sammalpohjaisessa metsässä jäljestää tarkasti, kulmiin olen erityisen tyytyväinen, tekee tarkkaa työtä! Kepit ilmaisee aika hyvllä prosentilla, tosin ilmaisutapa vaihtelee vielä, joko pysähtyy kepin eteen tai menee maahan. Maahanmeno on se mitä tavoitellaan.

Tottista ja tokoa ollaan myös treenailtu. Nitan oon ottanu uudestaan treeniin, käydään ehkä kokeilemassa evl:ää syksyn aikana. Mulla ei tän suhteen ole minkäänlaisia tulostavoitteita, pidetään Nitan kanssa vaan hauskaa ja kokeeseen haluaisin koska mun omalle päälle tekis hyvää päästä tai joutua kisaamaan. Mä oon niin hirveä jännittämään niin ei kai siihen mukaan auta kuin kisaaminen.

Myyn kanssa keskittyny lähinnä tottikseen. Seuraamista, jääviä, luoksetuloa, noutoa, hyppyjä ja eteenmenoa. Metristä kokeiltiin viime viikolla ekaa kertaa, hvyin se hyppää! A:ta ollaan mysö tehty muutaman kerran, aloitettu loivemmasta ja siinähän kävi niin että neiti tuli aika korkeelta alas, eli oikea suoritustapa on pakko opettaa tolla junnulle ihan kunnolla.

Ollaan käyty Myyn kanssa Porissa, moikkaamassa Myyn veljeä Oskua. Mukana reissussa oli Pia ja Pata. Myy pääsi leikkimään Osku veljen kanssa ja hauskaa niillä olikin. Kyläilyn jälkeen suunnattiin vielä Yyteriin koirarannalle. Onpa muuten pirun hieno ranta, mekin haluttais tollanen!

 

 vasemmalla: Myy ja Osku oikealla: Pata & Myy

Yyterin koiraranta

 Sisko ja sen veli <3

 Pata kaivaa tunnelia Kiinaan

Myy on ehtinyt myös käydä ensimmäisssä näyttelyssään. 24.7 Helsingissä Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksssa oli näyttelyt jossa pk colliet tuomaroi Ruotsalainen Johan Andersson. Myy osallistui nuorten luokkaan. Myy esiintyi oikein hienosti Suvin kanssa. Liikkui niin hienosti ravissa, ei yhtäkään pomppaloikkaa, jee! Tässä vielä arvostelu: "17mån, fina kroppsproportioner, feminint huvud, inte helt parallella linjer, fin hals, normalt vinklad. Ännu ganska smal i förbröst & bröstkorg, ganska lätt benstomme. Bra kors & svans, fina sidorörelser, lovande päls, trevligt temperament."
Myy arvosteltiin ERInomaiseksi, eli ERI & NUK3

Treenejä

Viggo, Pata, Myy, Taape

Lauantaina oli ohjelmassa tottiskoulutus Lahdessa. Ajelin ensin Hyvinkäälle, josta Pia ja Pata hyppäs kyytiin ja sitten yhdessä jatkettiin matkaa Lahteen A-Qility hallille. Vuokrattiin ilta-aika hallilta ja onnistuttiin samaan kouluttajakin, jolle sopi kyseinen ilta. Koulutukseen osallistui Demin pennuista Myy, Pata, Viggo ja Taape ja lisäksi Ozzy-poika pääsi myös mukaan. Kouluttajaksi saatiin aina yhtä mukava Uuraisen Minna. Minnan tottiskoulutuksessa en ollut aiemmin ollut, mutta leirillä kerran hänen jälkiryhmässään. Pidi kovasti Minnan tavasta kouluttaa ja nyt tuli todettua sama illan tottiskoulutuksessa. Minnan kanssa katsottiin Myyn seuraamista, sivulletuloja ja eteenistumisia. Näihin pyysin ajatuksia, miten edetä mitä tehdä. Arvasinkin että esim. eteenistumisessa mulla vaan on ollu pikkasen väärä mielikuva koko liikkeestä ja päästään nyt vähän korjailemaan asiaa. Oon opettanu Myyn tulemaan melkeinpä mun jalkojenväliin ja sehän nyt ei ihan käy. Mutta joo, näinpäs ihan konkreettisesti mitä oon tehny ja mitä nyt teen toisin.

Korjauksia tekemässä

Seuraamisessa tarttis nyt tehdä enempi suoraa, takapää on aika levoton kun takapää ylityöskentelee hurjasti. Pienikin mun liike minkä Myy voi tulkita kääntymiseksi aiheuttaa järjetöntä takapään käyttöä, jonka takia seuruu on levottoman näköistä. Olen kokoajan vahvistanut jo todella hyvin toimivaa aktiivista takapäätä niin nyt olis aika keskittyä vähän muuhun eikä vahvistaa tuota enään. En edes ole tajunnut ennen kuin Minna kyseli miten seuruuta olen treenannut että mähän oon kokoajan vaan vahvistanut takapään käyttöä, treenattua todella paljon käännöksiä ym. Mutta hyvä havainto ja nyt keskitytään enempi muuhun.

Sivulletuloissa Myy on jäänyt kiinni mun vasempaan käteen, tökkii kättä sivulletullessa, siirrettiin palkka nyt oikeaan käteen josta se kumminkin annetaan Myylle vasemmalle puolelle, näin saadaan häivytettyä vasempaa kättä. Itsenäisesti treenasin Myyn kanssa vielä lyhyet paikallamakuut, vähän niinkuin pk tyylisesti. Myy makasi kentän laidalla kun muu sisarukset treenasi kentällä, itse olin 10m päässä. Myyllä oli etupalkkaa ja vitsit se oli hienosti!

 Sunnuntaina ajelin Juvanmalmille Sporttikoirahallille. Mukaan otin Nitan ja Myyn. Eka tehtiin pienet pätkät aksaa Myyn kanssa, ja ekaa kertaa kokeilin valssia, huh kylläpä on taas hakemista ajoituksessa. Huomaa kyllä ettei juurikaan mitään ohjauskuvioita olla tehty kun pikkasen oli homma hukassa. Sain kumminkin pienen videopätkän treenistä, kiva välillä itekkin nähdä mitä siellä kentällä touhuaa.

video: Myyn treenit (aksaa ja tokoo)

Sitten tehtiin tokoa. Vähän mietin miten mahtaa käydä kun Myy on mieltänyt hallin aksahalliksi, mutta muutaman sivulletulon jälkeen tajusi että nyt vaihtuu laji. Tässä on tapahtunut ihan hurjaa kehitystä, viretilan laskun ja nousun kanssa. Aloitettiin paikallamakuusta, Myyn ensimmäinen vieraiden koirien kanssa ja jossain muualla kuin kotona. Joo tiedän, pitäisi lisätä vain yksi uusi asia kerralaan, mutta mutta... halusin kokeilla. Jätin Myylle etupalkan, ja siirryin reilun 5 m päähän.Myy makoili rauhassa ja joo aikakaan ei ollut pitkä, mutta ei sen kuulu ollakkaan, pienin askelin edetään. Todella tyytyväinen tähän ekaan paikkikseen. Sitten tehtiin merkin kiertoa, vain kerran alkoi haukkumaan, mutta sain rauhoitettua tilanteen nopeasti, vire laski ja neiti hiljeni. Ruutua tehtiin myös. Edellisen kerran treenattu ruutua muistaakseni joskus loka-marraskuussa. Sen takia tietty aloitettiin ihan läheltä ja edettiin kauemmas, kosketusalusta apuna. Loppuun vielä sivulletuloja. Nita pääsi myös tekemään. Tehtiin ruutua, seuraamista ja kaukoja. Nita pääs myös vähän aksaa humputtelemaan, oli kyllä iloinen tyyppi!

 

Nita seuraa nuorempien menoa...

Ahkerasti aloitettu alkuvuosi 2016

Tänä vuonna ollaan ehditty jo useammat treenit tehdä.

Lauantaina 2.1 käytiin Purinalla illalla vähän kattomassa yhden tutun kanssa miltä Myyn meno näyttää. Meillä kun on ollut melkosesti hasteita nimenomaan Purinalla kun kiihtyy jo hallin ulkopuolella. Halli oli ihan tyhjillään niin päästiin rauhassa aloittamaan ilman häiriötä, tai olihan meillä häiriö bc, mutta se olikin ennalta sovittu häiriö se. Leikitettiin Myytä, se oli valjaissa ja liinassa. Myy päästettiin leikkiin kunhan ensin hiljeni ja patoi. Päästessään leluun puri se hyvin leluun kiinni. Näitä toistettiin neljä-viis kertaa ja sen jälkeen pidettiin tauko. Tässä vaiheessa halliin tuli muita treenaajia, me siirryttiin takakentälle ja he jäivät rakentamaan rataa. Toisella kentällä jatkettiin samaa, Myy ei ottanut häiriötä ihmisistä toisella kentällä eikä myöskään bc:stä, kuten ei alussakaan. Häiriötä lisättiin sitten niin, että mä leikitin Myytä ja bc:n kanssa ruvettiin leikkimään. Myy ei edelleenkään kiinnittänyt keneenkään mitään huomiota! Sitten taas tauko, mentiin hallin takaovesta ulos, tehtiin suunnitelma seuraava settiä varten. Hallin toisessa päässä aloittivat juuri treenaamaan aksaa joka on ollut Myylle se ultimate häiriö mikä vie koiran sellaseen mielentilaan jossa ei ole oikein millekkään vastaanottavainen. Palattiin halliin ja aloitettiin leikkisetillä, Myy keskittyi edelleen leikkiin, ei vilkaisuakaan aksaavien koirien suuntaan, ihan käsittämätöntä! Kaveri rupesi treenaamaan bc:n kanssa pikkujuttuja, ja mä yhdistin leikin ja väliin pieniä tokojuttuja (sivulletuloja, muutaman asekeleen seuruuta, maahanmenoja) ja palkaksi leikkiä. Myy oli todella pätevä, keskittyi kokoajan muhun, eikä kiihtynyt ollenkaan, ei ottanut häiriötä. Leikki ja alkusettien patoaminen tuotti suuren muutoksen koiraan. Se ilme kun se puri kiinni leluun, en ole nähnyt tossa koirassa aikasemmin sellasta. Sen silmät vaan seisoi päässä ja puri vaan leluun kiinni, se oli niin levollisen ja keskittyneen näkönen ja ihan omassa kuplassa. Tämä treeni oli Myylle myös väsyttävä. Sehän ei ikinä ole väsynyt treenien tai lenkkien jälkeen, mutta tän kaltainen treeni sai sen väsymään.

Puhttiin muutenkin miten Myyn kanssa kannattais jatkaa, varsinkin treeneissä jossa on muitakin treenimässä. Turha ottaa koiraa halliin huutamaan ja kiihtymään, ei auta yhtään että oppii väärän mielintilan tuohon paikkaan. Tosin sehän on jo sen oppinut, joten siitä opetellaan pois, mutta ei siis enää vahvisteta tuota käytöstä.

Sunnuntaina Sporttiksella vakkarivuorolla, mukana Demi ja Nita. Molemmat teki hyppytekniikkaa perussarjalla. Eka ihan vaan perustreeninä ja sitten perussarjaa noutona. Hyvin toimi molemmilla. Demille tein myös okseri-hyppy treenin, jossa okseri kokoajan 30cm, mutta pystyä nostettiin ja laskettiin. Epävarmuutta havaittavissa. Demi teki myös seuraamista ja jääviä, kaikki asennot oikein! Loppuun tehtiin vielä molempien kanssa aksaa, kun oli valmis rata ja kaikkea ;) Molemmat oli kovin innoissaan ja Demikin muisti esim. takaakierron. Se oli kyllä sellanen luukutusrata!

Maanantaina ajettiin Mäntsälään Hurttia huumora hallille. Halli on kovin pieni ja matto liukas, mutta ajoi asiansa meidän käyttöön tällä kertaa. Oli mukava treenata porukalla, eli Myyn veljet Pata ja Viggo olivat myös mukana ja sitten Ozzy poika myös. Treenattiin koirat yksi kerrallaan, ihan mun pyynnöstä. Halusin mahdollisimman vähän häiriötä, olihan siinä kumminkin ihmisiä, nekin kun on Myylle häiriötä. Myy teki ekalla kierroksella seuraamista, sivulletuloja ja jääviä. Tokalla kierroksella lisää seuruuta, luoksetulon ja kaukoja. Keskittyi kohtalaisen hyvin. Seinien lähellä olevta tavarat ja ihmiset oli kumminkin kiinnostavia, mutta aikas tyytväinen olen, ei singonnut mihinkään eikä haukkunut. Videoitiin treeneistä pätkiä ja jälkikäteen tuli taas huomattua kaikennäköstä. Ensinnäkin mä kävelin seuruussa todella hitaasti. Mun käsi oli jälleen seuruussa liian edessä ja sen takia Myy edisti välillä. Käännökset Myy tekee hyvin ja takapäänkäyttöön ole kovin tyytyväinen, edelleen se yliampuu aikalailla, mutta sen nyt ehtii korjata myöhemmin, mielummin aktiivinen takaosa kuin passiivinen. Kaukot oli aikas jees, ihan alkeissahan me ollaan, mutta enivei.

Loppuun treenattiin vähän näyttelyjuttuja, ja juu ei, Myy ei ole vielä menossa näytelmiin :D Eka kerta tällasia treenejä Myylle, se osaa kyllä seistä itse luontaisesti hyvin, eli ei tartte jalkoja korjailla. Juoksu olikin sitten asia ihan erikseen, neiti joko seuraa tai vetää kuin höyryveturi. Mun täytyis opettaa se juoksemaan niin että katse on eteenpäin, mutta ei kuminkaan tarttis yrittää hirttää itseään. Todella paljon treeniä tarttee kyllä tähän. Jospa se sitten joskus kesällä osais juosta nätisti. Kiitos mukavasta treeniseurasta ja ihanaa oli nähdä Demin lapsia <3 On ne pojat komeita.

Tänään käytiin  Sporttiksella treenaamassa, oltiin varattu irtotunti isolta puolelta Kirsin kanssa. Tehtiin kisamainen treeni Demille ja Nooalle, liikkeet jaettu kahteen settiin. Demi aloitti ruudulla, ekalla lähetyksellä sinkosi merkille joka hallin toisessa reunassa. Uudella virittelyllä ja lähetyksellä, pieni kaari, mutta suoraa tietä ruutuun, ekalla käskyllä seiso ja maahan. Pysyi ruudussa hyvin, ei varastanut (jess), seuraaminen vois olla siistimpää. Sitten seuraaminen, äänteli johon puutuin kerran kun meni jo vähän komentamisen puolelle, sen jälkeen hiljeni, välillä hiljaista piippailua. Seuraamiseen en ollut tyytyväinen, paikka seilasi ja varsinkin seinien lähellä kontakti tippui. Luoksetulo, hyvä stoppi, kroppa-avuin, laukalla loppuun asti. Kaukot, takajalat pysyi hyvin paikoillaan ja siihen olen erittäin tyytyväinen, muutama tuplakäsky. Sitten tauko.

Toka setti alkoi muistaakseni tunnarilla, tunnarit oli jonossa. Demi haisteli kaikki läpi ja palasi omalle, edes takas laukalla, sivulletulo vajaa. Jäävät, eli L, asennot maahan ja seiso. Molemmat asennot hyvin, seuruu hyvää, mutta seisomisessa ei pysynyt paikoillaan kun kävelin ohi. Ohjattu, hieno, metallihyppynouto, hieno.

Kokonaisuudessaan vaikka ei virheittä selvittykkään niin olen ihan tyytyväinen. Demi äänteli vähemmän kuin yleensä ja mä onnistuin olemaan rauhallinen. Paljon hyvää, mutta paljon vielä treenattavaa.

Vettä sattaa taitaa tulla kesä....

Mun on alkuun ihan pakko valittaa. En muista millon olisin viimeks päässy lenkille, ilman että kastun. Joka hemmetin päivä sataa vettä, kastun joka ikisellä lenkillä. Alkaa pikkuhiljaa tympimään. Mä tahdon lenkkeillä auringonpaisteessa, pliis! JA nyt ollaan huideltu +10 asteen kieppeillä, kesäkuussa oltiin samoissa lämpötiloissa, että jess. Suomessa on nykyään samat lämpötilat kesät talvet.

Viikolla ollaan jumppailtu fyssarin ohjeiden mukaisesti, kaikki kolme on "joutunut" jumppaamaan. Myyn kanssa tehtiin muitakin juttuja tasapainotyynyllä, mm. takapäänkäyttöä. Se käyttää kyllä tehokkaasti takapäätä. 

Tokoiltu ollaan myös, ihan pienesti vaan, mutta kumminkin. Kaukoja ollaan Myyn kanssa jumppailtu, liikeratoja lihasmuistiin. Kyllä se taitaa olla nyt se takapää paikallaan, kun on tuttu tapa itsellle opettaa. Myyn kanssa noutokin on ottanut taas pientä askelta eteenpäin. Seuraamista ja jääviäkin tehty, niin ja peruuttamista.

Eilen kävin Messukeskuksessa, ensin aamupäivällä katsomassa Demin pojan Viggon (Lumipilven Onnenpotku) ensiesiitymistä näyttelyissä. Pienesti aloittivat kun heti isoon näyttelyyn menivät. Viggo on kyllä super reipas, ja tyyppi olis mielllään vaan pussaillu ihmisiä ja hyppiny korkealle. Tuomari täti oli sitä mieltä että hieman tarttis vielä kehä esiintymistä treeniä. Mutta Viggo sai hienon arvostelun ja tänään EH. Oon aivan vakuuttunut että ERIkin vielä helposti irtoaa kunhan esiintymistä hieman hiotaan. Komea poika se on. 

Kuvat: Jorma Lahti

 Lumipilven Onnenpotku, Viggo 10kk

Aamupäivällä tuli vähän shoppailtua, vaikka musta tuntuu että vuosi vuodelta on vähemmän mitään mielenkiintoista ostettavaa. BOT verkkoloimet oli alennuksessa, joten ostin Myylle oman, kun Demin BOT on sille aivan liian iso. Sitten ostin D&C Naturis Fresh Meat pötköjä (näitä on kehuttu niin pakko oli ostaa ja testata), patukan ja Showlinkiltä kävin ostaa sellasen ns. kansion kannet jonne saa näppärästi rekkarin, rokotustodistukset ja kisakirjat. Demillä ja Nitalla on omansa ni pakkohan se oli Myyllekkin ostaa, tietty. 

Iltapäivällä tulin sitten takaisin, kun aamulla olin vaan muutaman tunnin paikalla. Tokon maajoukkuekarsintakoe järjestettiin myös Messarissa niin pakkohan sitä oli vielä mennä katsomaan ja tsemppaamaan treenikavereita.

Tänään päivällä Sporttiksen treeneihin. Myyn kanssa päätin tehdä aksaa. Tehtiin ovaalia "rataa", jossa oli hyppyjä ja putkia. Hypyt oli speed pumpeja, eli korkeus se 10cm. Tehtiin takaperin ketjuttamalla ja hitto, sehän onnistui hyvin. Myyhän ei ole ennen tätä tehnyt mitään missä olis tarvinnu ohjata, kun on vaan rallatellut putkia ja tehnyt hyppytekniikkaa. Hitsit että oli kivaa ja tuo pieni meni lujaa. Mulla tais herätä jemmassa ollut aksakärpänen ;) Harjoiteltiin myös rauhoittumista kun muut tekee hommia, meni hyvin kun olin lähellä. Sivulletuloja muutama ja vähän seuraamista ja jääviä. 

Demin kanssa tehtiin seuraamista, jääviä ja metallihyppynouto. Ei kyllä ihan hirveesti ehditty tehdä koska Demillä oli taas vaikeuksia olla hiljaa. Se päästi pieniä tai isoja piip ääniä, jolloin joutui menemään pois. Tätä kestikin aika kauan :( Jäävät teki hyvin, vain kerran sekoitti, seisomiset oli varsinkin hyviä. Metallihyppynoutokin oli hyvä. 

Kuvapostaus: Demin lapset leirillä

vasemmalta: Kiila, Demi, Myy, Taape, Pata, Viggo, Osku

(Kuva: Britta Henriksson)

Kiila

Taape

Viggo

Pata

Osku

Myy