Tarkat pojat

Eilen oli Nooan aksatreenit. Päätin ottaa Demin mukaan turistiksi. Nooa oli todella kiinnostunut Demistä, haisteli takapäätä ja alkoi lipittämään. Kävi heti mielessä, että onkohan Demillä nyt sitten juoksut. Mitään veritippoja ei meidän lattioilla ole näkynyt, mutta Nooan käytös erosi tavanomaisesta hurjasti. 

Treenattiin Nooan kanssa aksat, tehtiin kivaa rataa. Muistutuksena itselleni, vastakäännös pitää tehdä rauhallisesti jolloin Nooa kääntyi todella hyvin, hosuen venähti käännös. Persjättöä pitää usklataa tehdä, pitää muistaa liikkua reippaasti ja tehdä persjättö ajoissa. Pelkkä takanaleikkaus pituudelta muurille ei kääntänyt kunnolla, vekkaus ja sen jälkeen takanaleikkaus toimi hyvin. Päällejuoksut luki hyvin. 

Treenien jälkeen pyysin kaverin koiran "tsekkaamaan" Demin. Tämä kaverin uros on kokenut astuja joten ajattelin että kunhan näkee vielä sen reaktion niin voin olla melko varma Demin juoksuista. Tällä uroksella tasan samat reaktiot kuin Nooalla. Kotiin ajaessa soitto Pialle, apuvaa, Demillä taitaa olla juoksut. Kotona pyyhin Demin takapään ja kappas vaan muutama pieni veritippa ilmaantui paperille. Lenkin jälkeen pyyhin uudestaan ja aamulla taas, eikä paperilla mitään. Oltiin jo päätetty että aamusta ajetaan Mäntsälään ottaan proget. Mielessä kävi että oonko kuvitellu koko touhun. Aamulla aikasiin Mäntsälään jonne jäätiin odottelemaan, että jossain välisssä ottavat progen ja papan. Papakokeen tulos saatiin heti, munasolut vielä raakileita ja progen tulokset saatiin päivällä. Proget oli matalat, joten juoksu onneksi vasta just alkanu. Seuraava proge maanantaina ja sen jälkeen selviää koska Demi lähtee reissuun. Hitsi kun on jännää ja samalla niin ihanaa. Näitä juoksuja on niin kovin odotettu :) 

Ja olen niin  iloinen, että otin Demin mukaan treeneihin ja onneks pojilla on tarkat nenät :) Olis muuten voinu nämä juoksut jäädä huomaamatta tai olisin huomannu ne vasta myöhemmin...

Repputokoilija

Nyt kun auto on korjaamolla, niin tulipa käytyä treenimässä ihan vaan reppuselässä. Jollekkin tämä on varmasti arkipäivää, mutta ei mulle. Mun mielestä on vaan niin helppoa mennä autolla treeneihin koska autosta löytyy sitten kaikki treenikamat mitä vaan voi tarvita. No nyt piti kumminkin treenisuunnitelman lisäksi miettiä mitä sinne reppuun pakkaa ja ketään ei ehkä yllätä etten ihan kaikkea muistanut ottaa mukaan. Ja kiire tuli myös kun piti niitä tavaroita viime tingassa etsiä pimeästä varastosta. Kyllä auto vaan on niin kätevä! Mutta onhan tuossa autottomuudessa myös positiivisia puolia. Kentälle kun käveltiin niin saatiin lenkki tehtyä samalla vaivalla :)

Treffattiin Salla ja Tiinan kanssa Tähtiniityn koulun kentällä. Demi sai aloittaa työt. Demin kanssa aloitettiin merkillä, kosketusalusta alkuun merkin takana ja sitten ilman. Kohtuu hyvin muisti merkin, mutta kun sitä alustaa koskettaa niin se valitettavasti siirtyy jolloin paikka siellä merkin takana ei pysy optimaalisena. Teki kumminkin sitten ihan hyviä merkkejä ilman kosketusalustaa. Merkiltä lähetin ruutuun (jonne vein kosketusalustan kun niitä oli mukana vain yksi). Ruutu oli vasemmalla. Demi hoksasi hyvin mun vartaloavun, eli pään kääntämisen ja käden osoituksen. Ruutu oli hyvä! Tein muutaman toiston ja vaihdoin sitten lähetyssuuntaa merkille ja ruutuun. Demi ei nyt hakenut lähintä merkkiä, vaan bongasi kauempana olleet (muiden) häiriö merkit. Piti käydä näyttämässä se lähin merkki ennenkuin hiffasi minne mennä. Tämä merkki oli kuitenkin paljon vaikeampi ja paikka oli vaikea löytää, oli jotenkin hakusessa. Myös näin päin merkiltä ruutuun oli vaikea, ei löytänyt ruutua vaan lähti niille häiriö merkeille. Tein sitten niin että vein Demin merkin taakse ja kävelin ruuutuun näyttämään missä se on, eli iiiost avut. Tämä tuotti tulosta ja sen jälkeen taas onnistui. Ei siis ole ollenkaan itsestän selvää että merkki + ruutu onnistuu molempiin suuntiin. No lisää treeniä vaan ja pitää muistaa heti alkuun helpottaa tehtävää. Sitten seuraamista. Mua vähän kauhistutti, mitä tästäkin tulee kun seuraamista ei olla vähään aikaan ulkona tehty ja varsinkaan häiriössä, mutta sehän meni ihan hyvin. Alkuun Demi edisti aika paljon, mutta sitten musitin Samulin vinkin vähän hitaammasta kävelyvauhdista ja kappas vaan kun Demin paikkakin pysyi paremmin. Hidas oli edelleen hyvä, juoksussa paikka valuu liian eteen. Käännökset vois olla tehokkaampia ja tiiviimpiä, mutta paikallaan käännökset oli hyviä ja voitteko kuvitella, Demi päästi vain yhden pienen piippauksen koko seuruu treenissä. Siitä tietty joutui jäähylle ja se onneksi sai neidin hiljentymään. Meillä ehkä on toivoa ;) Sitten eteenistumisia, jotka alkuun vaikeita vaikka otin läheltä. Toistojen kautta muistui taas mieleen. Sitten noutokapulan kanssa eteenistumisia, läheltä aloitettiin ja kappas vaan sivulle tuloa tarjosi hanakasti. Isoilla avuilla sain muistuteltua eteenistumisen ja taas toistojen kautta onnistumisia tuli. Loppuun muutama vauhtinouto jotka otin loppuun asti, apuja annoin niin saatiin hienot luovutukset edessä. Tauon jälkeen Demi pääsi vielä tekemään paikallamakuun ryhmässä. Demi sai naapurista ison häiriön kun vierustoverilla oli etupalkkana sydäntä. Piilosta näin kuinka Demin nenä meinasi viedä koiraa, mutta useamman kiellon jälkeen lopetti haistelun ja käänsi vielä pään toiseen suuntaan, hyvä. Demin mielestä aivan hirvittävä vääryys kun niin hyvät tuoksut melkein nenän edessä.

Nitakin pääsi vähän hommiin ja voi sitä riemua. Tehtiin ruutua voittaja tyyliin. Virittelyssä bongasi ruudun ja sinnehän se sitten meni ja lujaa! Ja narupalloa palkaksi josta neiti oli kovin iloinen. Muutama suora ruutu ja sen jälkeen vein Nitan itse ruutuun ja otin ruuudn loppuosan, hyvin tuli seuraamaan ja piti paikkansa. Noutoa puisella, ekalla toistolla vino perusasento, joten otin lähempää pelkkää luovutusta ja kun siinä saatiin hyvä perusasento otin uudestaan koko noudon jolloin saatiin onnistuneesti koko liike. Luoksetulon stoppia joka VALUI!!! Ei Nitan stopit tuolla tavalla valu, tai no ekassa ei edes pysähtynty ekasta käskystä! Tehtiin sitten useampi toisto, otettiin pallo avuksi jotta saatiin kunnon stoppeja. Ja loppuun tietty läpijuoksuja, joissa ei edes ennakoinut stoppia, todella epätyypillistä Nitalle. Myös muutama luoksetulon maahanmeno, hyviä olivat. Loppuun paikallamakuu ryhmässä, reilu 4min. Oli hiljaa ja levollisen näköinen.

Ihana aurinko

Viime viikon torstaina Nooan aksatreeneissä tehtiin pitkää rataa. Edellinen kimppis näytti meille miten rata meni ja mitkä oli heidän ryhmälle ne vaikeat kohdat. Rata tuntui alkuun ihan älyttömän vaikealle, kaksi kertaa käveltiin se läpi ohjeiden kera, ennenkuin sain päähäni edes puolet radasta. Vielä muutama kerta ennekuin muistin koko radan. Vinkkejä kuunnellen ja omia suunnitelmia tehden, selvittin radasta oikeestaan aika kivasti. Kepeille oli kovin vaikea kulma, koira lähetettiin kepeille josta se sitten lähti pujottelemaan kohtisuoraan takaisinpäin. Jos aikoi ehtiä niistämään piti päästä todella ajoissa liikkeelle pari hyppyä aikaisemmin käännöksestä. Eli ongelmia oli a) ehtiä tekemään niisto tai b) jos yritti vain lähettää koiran itsenäisesti hakemaan keppejä niin herkästi aukes rintamasuunta niin että koirat hakikin vieressä olevalle putkelle. Myös loppuosassa rataa oli kiire. Tultiin puomilta, suoraan edessä pituus, josta käännyttiin 180 astetta takaisin puomin alta menevään putkeen. Koira tuli putkesta ulos eri puolelle puomia jossa itse oltiin, eli muurille leyeröinti josta loivaan putkeen ja viistossa linjassa hyppy edestä ja seuraava takaa ja taas putkeen. Tämä onnistui kun sain Nooan irtoamaan pituudelle ja siis kääntymään hyvin ja samalla sitten kinttua toisen eteen, jolloin sain hitusen etumatkaa, suurin kiire tuli loivan putken jälkeen kun piti ehtiä tehdä persjättö ja sitten takaakierto ja päällejuoksu seuraavalle hypylle. Muutama kerta tätä loppuakin hinkattiin, mutta tulipa mahtava fiilis kun saatiin onnistumaan.

Viikonloppuna tokoilin koirien kanssa. Demi tekee kivasti eteenistumista. Ei tartte enää ollenkaan apuja kun otan läheltä, kauempaa tarvii olla vähän haara-asentoa. Noutokapulan kanssa toimii myös. Kaukot tekee hyvin kun keskittyy eikä ole liian innokas. Välillä vauhtia on niin paljon, että unohtaa tekniikan totaalisesti. Pääsääntöisesti tekee vaihdot aika kivasti, seiso-istu tulee välillä eteen, muissa pysyy tassut aika mallikkaasti paikoillaan. Jäävissä ollut aikas hyvä, vääriä asentoja harvakseltaan. Seuraamista, lyhyitä pätkiä, edistää edelleen jonkin verran. Käännökset on ollu hyviä, samoin paikallaan käännökset, sivuaskeleet ja peruutukset. Nita tehnyt myös, aika lailla samoja kuin Demi. Noudoissa loppu perusasento parantunut, tekee käännöksen vähän taaempana eikä enää ala kääntymään sivulle vähän mun edessä. Jäävät edelleen hankalia kun niitä sekoittaa. Seisominen kaikista vaikein. Kaukoissa tekniikka parantunut, mutta täysi takatassujen paikallapyysminen vaatii välillä muistuttelua. Aikaisemminhan Nita sai siirtää toista takasta vaihdoissa, mutta nyt ei.

Maanantaina jäi HAU:n tokotreenit, eli Sirken koulutus välistä kun piti viedä auto korjaamolle. Nyt ollaan elelty ilman autoa muutama päivä. Ylihuomenna saan onneks hakea auton pois.

Tänään ajettiin Hyvinkään koirauimalaan uittamaan koiria. Demi oli se "onnellinen" joka "pääsi" mukaan. Tyyppi oli ihan sitä mieltä, että uiminen on syvältä, raukka ei vaan tiedä että tulee joutumaan altaaseen vielä monta kertaa tulevan talven aikana.

EVL mielessä ;)

Purinalla HAU:n porukan tokotreeneissä. Demi oli yksinoikeudella mukana. Demin kanssa päätin nyt vihdoin uskaltaa yhdistää merkin ja ruudun, eli evl:n ruutua. Ensin muutaman kerran pelkkää merkkiä, kosketusalustalla ja sitten päätin ottaa kosketusalustan pois. Merkki oli siis hyvin muistissa. Ruutuun olin myös vienyt kosketusalustan ja itse ruutua ei olla treenattu piiitkään aikaan, moneen kuukauteen. Lähetin Demin merkille joka oli 12m päässä ruudusta. Kun Demi oli merkin takana siirryin muutaman metrin ruutua kohden, muistin katseen ja sitten käsimerkillä ja äänellä ruutuun ohjaus. Demi oli ekalla kerralla epävarma, tarjosi uudestaan merkkiä. Uudella käskyllä lähti hieman epävarmasti laukkaamaan ruutua kohti. Ei koskettanut alustaa, joten odotin ja odotin ja Demi taisi tulla ruudusta vielä poiskin jolloin sain Erikalta ihan aiheesta moitetta. Olisi tietenkin pitänyt kehua koiraa kun se sinne ruutuun tajusi mennä vaikkei alustaa huomannutkaan. No tyhmähän mä olin. Uuudestaan vaan merkin kautta ruutuun. Mun yllätykseksi laukkasi ruutuun itsevarmemmin ja nyt bongasi myös kosketusalustan. Bileet ja palkka! Olipas taitava tyyppi. Tehtiin vielä muutamat toistot merkki + ruutu. Hitto olen kyllä iloinen että tajus tuon noinkin helposti. Sitten taidettiin tehdä luoksetulon stoppia takapalkalla, 2 x stoppi ja 2 x läpijuoksu. Demi tekee kyllä kivat stopit ja läpijuoksutkin onnistui, vaikka ekalla kerralla vähän ehti hidastaa laukkaa. Tunnaria x 2, ensin rivissä ja sitten ympyrä. Hyvin molemmat, tai siis hyvin haistelee ja löytää oman, menee molempiin suuntiin laukalla, mutta ekalla kerralla luovutti sivulle kun ei tajunnut jeesata eteenistumisessa ja tokalla istui vinosti eteen joten peruuttelin muutaman askeleen jotta saatiin suora eteenistuminen tunnarin kanssa. Luovtuksia treenattava vielä paljon.

Jälkitunnelmissa

Sunnuntaina aamupäivällä ajoin Hyvinkäälle, jossa järjestettiin Aktiivicollieiden ihka eka pk koe! Aktiivicolliet on tänä vuonna järjestänyt yhden tokokokeen ja nyt jälkikokeen, siistiä kun päästään järkkäämään kokeita. Kun kokeita järjestetään niin talkoolaisia tarvitaan, joten tämä talkoolainen lähti mielellään jälkikokeen tunnelmia haistelemaan. Ilmestyin paikalle kun alempien luokkien koirakot palasivat jäljiltä, voittajaluokkalaiset olivat vielä maastossa. Niukka lumipeite (lunta vähän siellä täällä) teki useammalle koiralle kepposet, joten muutama koirakko päätti jättää homman kesken heti jäljen jälkeen. Saatiin kumminkin 4 koirakkoa esineruutuun ja tottiskentälle. Demi ja lyhytkarvainen colliepoika Dingo, pääsivät tallaamaan esineruutua. Matkalla esineruutuun oli kaksi jälkeä. Demi haistoi jäljet ja yritti vetää jäljelle, kävi ihan sääliksi kun intoa oli kuin pienessä kylässä eikä Dempula edes päässyt oikeisiin hommiin. Esineruutu oli mäessä, etureuna meni hiekkatien mukaisesti ja ruutu lähti ylämäkeen. Ruudussa oli jonkin verran risukkoa, isoja kiviä, paikoin vähän hankalakulkuinen. Lähiesine oli melko lähellä oikeaa etureunaa, muistaakseni se oli esine joka löydettiin vain kerran, se oli sellainen kapea nahkalärpäke. Takana kaksi esinettä jotka olivat melko lähellä toisiaan. Lopuksi ajettiin Käyttökoirien kentälle jossa suoritettiin tottikset. Kiva nähdä neljä erilaista koirakkoa (bc, sakemanni, 2 x collie). Kokeessa saavutettiin kolme koularia, yksi jokaiseen luokkaan. Onnittelut vielä Pialle ja Sonalle hienosta JK3!!

Kisojen päätyttyä tehtiin pienet treenit Demille. Vauhtinoutoa 650g, hyvällä laukalla molempiin suuntiin. Loppuun asti en pyytänyt tuomaan kun tuo luovutus vielä vaiheessa. Noutojen aikana ammuttiin muutama laukaus, eipä se niistä ollut moksiskaan. Tosin Demihän kuuli niitä jo kisatottisten aikana ja on toki kuullut aikaisemminkin. Hyppyä edestakaisin 80-90-100cm, itseluottamus on kohonnut, ei epäröinyt metrissä enkä muuten minäkään! Lopuksi useampi toisto eteenmenoa. Ja kyllähän se purkille juoksee.

Illalla kotona kävikin sitten sellanen moka joka ei tule toistumaan. Pöydällä ollut panadol hävisi vääriin suihin. En tätä huomannut heti, enkä tarkkaa ajankohtaa tiedä, mutta max 45min ehti kulua. Tajuttuani panadolin kadonneen soitin samantien eläinlääkäriasemalle. Olin ihan varma että nyt mennään ja kiireellä lekuriin, mutta eläinlääkäri laski myrkytysmäärän panadolista ja totesi ettei hätää ole. Eli yksi panadol 1g, ei vielä Demin kokoiselle koiralle aiheuta myrkytystilaa. Ohjeeksi sain kumminkin hakea apteekista Carbo mixiä, kaiken varalta. Onneksi avoinna oleva apteekki löytyi nopeasti ja saatiin Demille haettua hiiliseos. Ostin samalla ison ruiskun, kun tuota carbo mixiä aikas reilu annos piti antaa. Olin ihan varma että taisteluksi menee, mutta tuo ahne pieni possu lutkutti oikein kiltisti myös carbot nassuunsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mulla kyllä pyöri mielessä kaikki maailman kauhukuvat sillä aikaa kun eläinlääkäri tuota myrkytysmäärää laski, mutta onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja hiilellä. Sanonpa vaan, että kannattaa ehkä ostaa kotiin valmiiksi tuota carbo mixiä jos omistat ahneen koiran.

Pullosta tulee 400ml nestettä, meille riitti vähän vajaa 144ml per kerta. Eli tänään sai uuden setin, eli melkein koko pullo meni tähän hoitoon.

Marraskuun touhut

Viime viikonloppuna, lauantaina kokousteltiin Lahdessa. Hietusen oli jännät paikat ajella kun kesänakit autossa tietenkin. Sunnuntaina aamusta vaihdettiin talvinakit alle ja päivllä treffattiin Hyvinkäällä tulevan jälkikokeen valmisteluissa. Pitkästä aikaa näin sellaisia collieihmisiä ketä en ole vähään aikaan nähnytkään, mukavaa oli. Merkattiin isänpäiväkisojen jäljet sekä esineruutu. Tarkoitus oli ehtiä vielä tehdä muualle jälki Demille, mutta eipäs ehditty kun tuli jo pimeä.

Tiistaina nähtiin Pian kanssa Hyvinkääällä 25 varressa. Tehtiin esineruutu ja janatreeni. Demille vietiin 2 esinettä, molemmat ruudun takaosaan, toinen vasemmalle ja toinen oikealle takareunaan. Demi näki kun Pia vei esineet. Esineet olivat Pian, eli vieraita Demille (lasten kenkä sekä tossu). Demi lähti todella hyvin heti ekasta lähetyksestä. Irtosi hyvin ruudun takaosaan ja löysi nopeasti esineen. Luovutuksessa tiputti esineen mun jalkoihin. Pitäis muistaa treenat niitä luovutuksiakin. Uusi lähetys ja taas Demi irtosi hienosti ruudun takaosaan, teki todella töitä eteni reippaalla laukalla kokoajan. Kävi useamman kerran ruuudn ulkopuolella, varsinkin siellä oikealla puolella. Tuli myös pyörimään ruudun etuosaan ja myös täällä ruudun ulkopuolelle. Muistaakseni kolmas lähetys, Pian vinkistä lähetin ihan oikeata sivureunaa pitkin, harhautui taas ruudun ulkopuolelle, mutta sitten sai hajun esineestä, paikallisti sen ja palautti hienosti, nyt myös luovutus hyvä. Toisen esineen löytämisessä kesti paljon kauemmin kuin ensimmäisen, mutta mä olen todella tyytyväinen että Demi tekee todella hyvin töitä siellä ruudussa. Liikku reippaalla laukalla ruudussa, eikä tule kyselemään apuja.

Nita pääsi myös tekemään esineruutua, Nitalle myös 2 esinettä, samat kuin Demille. Nitalle esineet jätettiin ruudun keskiosaan. Nitakin irtos tokalla lähetyksllä sinne ruudun keskiosaan ja taaksekkin, harhaili Demin tavoin ruudun oikealla puolella ja myös ruudun ulkopuolella. Etsi melko kauan esinettä, mutta löysi esineen. Toinen esine olikin sitten vaikea ja tässä Nitalle iski selvästi epäusko, ei uskonut löytävänsä ruudusta mitään eikä enää irronnut ja motivaatio laski. Menin sitten itse ruutuun ja lähelle n. 5m päähän esineestä, näillä avuin Nita löysi toisen esineen. 

Torstaina ehdin vasta puol ysin aikaan hallille ja olinkin ainoa meidän kimppiksestä joka oli paikalla. Treenasin sitten sekä Nooan että Demin. Nooan kanssa treenattiin ihan perusjuttuja mm. eteen irtoamista, takaakiertoja, jaakotusta, saksalaista. Kepeillä avokulma tuotti ongelmia. Täytyy miettiä miten tätä lähtis nyt vahvistamaan koska selkeästi nämä vaikeita, hakeutuu 2-väliin.

Demi treenasi valssia kahdella hypyllä, keinua, puomilla 2o2o, takaakiertoja molemmin puolin kiertäen, eteenirtoamista. Niin ja lähtöjä, tuohan pikku possu on potentiaalinen lähdöstä varastaja! Nissä treeenissä varasti ties kuinka monta kertaa ja hilas pyllyä eteenpäin. Treenattiin siis myös lähdössä pysymistä.

Kotinurkilla treenattu myös pienesti tokoa. Nita tehnyt tunnaria, joka edelleen ongelma, mielentila niin väärä kuin olla ja voi. Noudon loppuosaa, seuraamisessa käännöksiä, kaukoja. Demi tehnyt myös tunnaria, hieno tyttö (ei luovutusta), eteenistumista, noutokapulan luovutus edessä, seuraamisen käännöksiä ja peruutusta, sivulletuloja tarjoamisen kautta, kaukoja, jääviä ja paikallamakuussa tökkimistä (vastustaa muuten oikein hienosti). Hiljasuus kriteeri edelleen ja vaihtelevalla menestyksellä, välillä ihan hiljaa ja välillä taas ääntelee enemmän, jolloin jäähyillään. Ääntelyä tulee tällä hetkellä melkeinpä vain seuraamisissa ja tässäkin lähinnä paikallaan käännöksissä tai peruutuksessa.

Perjantaina toin kotiin ostamani tasapainotyynyn. Tyyny on lapsille suunnattu, mutta tajusin töissä kun mietittiin tyynyn tarpeellisuutta yhdelle lepselle, että hitsi vie, sehän olis paljon kätevämpi ja kivempi kuin meidän tämänhetkinen tasapainolauta. Kotona tietenkin koirien kanssa tyynyn testaus ja kehonhallintajuttuja. Aloitettiin etutassut tyynyllä, tasapainoa hakien, sitten nosteltiin takatassuja vuorotellen. Nämä sujuivat hyvin molemmilta. Etutassut tyynyllä ja lavoista "tönimistä", molemmat vastusti hienosti. Nitalle tuntui olevan helpompaa. Sitten takajalat tyynylle  ja alkuun taas vain tasapainon hakua, eron huomasi etutassut tyynyllä oli molemmille selvästi helpompi. Sitten nostelin etutassuja, molemmilla vaikeata, Nitalla hieman vaikeampaa kuin Demillä. Molemmille vielä "tönimistä", kun takatassut tyynyllä.

Tänään Nina Manner oli kouluttamassa aksaa Purinalla. Etusijalla oli kouluttajat, mutta onneksi oli tilaa myös ei kouluttajille. Osallistuin Nooan kanssa koulutukseen. Koulutuksen aihe: esteosaaminen radalla. Tässä rata jota tehtiin.

Tehtiin osissa eikä keretty tekemään rataa loppuun asti. Vaikeita oli juuri ne kohdat jota epäilinkin, mutta oli myös positiivisia ylläreitä. Ensinnäkin erikoisesteillä osaaminen on kuulemma hyvää. Kestää erilaisia ohjauksia ja etäisyyksiä muhun. Persjätön tein kolmoselle joka oli siis okseri, tässä pelkäsin riman tippuvan mutta eipä se tippunut. Pitää muistaa myös lähettää koira kauempaa esim. putkiin koska sillä tavoin ehdin ihan hyvin ohjaamaan 6. hypyn takaa. Jos taas saattelin turhan lähelle 4. putkeen niin en ehtinyt ohjata 6. takaakiertona. Persjättö 8:lle, tuntui vaikealle, mutta tässäkin vain rohkesti liikkumaan ja pitää muistaa käyttää putkijarrua niin sain paremman linjna Nooalle myös renkaalle kun ei kaarrattanut niin paljon. Mietin miten mahtaa esim. leyeröinti renkaalle onnistua, mutta hyvinhän se sujui, kuin myös pituudelle.  Läksyksi saatiin vahvistaa kontakteja, puomilta kepeille olis toiminut paremmin jos koira kestäisi paremmin sivuttaisetäisyyttä ja tekis 2o2o itsenäisesti mun ollessa kaukanakin sivulla. Nooa tekee 2o2o vinoon jos otan paljon sivuttais etäisyyttä. Myös erilaiset ohjaukset kepeille treenattava. Itsenäisesti haki hyvin kun tein takaaleikkauksella, mutta kuulemma nopemmin suoritti kun tein pakkovalssin kepeille, tosin tässä on kovin tarkkaa oma ajoitus koska muutaman kerran Nooa meni 2-väliin, eikä ole muutenkaan tottunut että olen kepeillä lähellä ohjaamassa kun on saanut niin itsenäisesti hakea ne. Suoritti kepit kumminkin loppuun asti vaikka jättäydyn jälkeen, hypyllä 14 tein saksalaisen, Käänsin 15-16 jaakotuksella, mutta valssi toi paljon paremmin kunhan tässäkin vaan maltoin lähettää Nooan kauempaa okserille ja tein sitten valssin. Välistävedot toimi yllättäen hyvin, mutta jaakotus 19-20 oli vaikea ajottaa, joko tein liian myöhään jolloin Nooa ei kääntynyt kunnolla tai liian aikasiin jolloin Nooa kääntyi juuri ennen hyppyä takaisinpäin. Ja meidän taival loppui tuohon hypylle 20.

Tosi kiva koulutus ja jatkoa seuraa parin viikon päästä kun Nina kouluttaa seuraavan kerran.