Elokuun kuulumiset

Taidanpa koostaa elokuun tapahtumat yhteen postaukseen. Ei olla kovin aktiivisesti treenattu mutta jotain kuitenkin.

Demi

Elokuun alkupuolella, 6:s päivä ajelin Porvooseen treenaamaan Barbron kanssa. Tehtiin jäljet ja esineruutua. Barbro teki Myylle jäljen ja minä Viggolle (Myyn veljelle). Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutua. Demi pääsi tekemään ensimmäisenä, koska Demillä oli juoksut ja Barbro halusi Viggolle häiriötä. Demi teki hyvää työtä ja nosti kaikki kolme esinettä ruudusta. Demin jälkeen pääsi Myy esineruutuun. Myy on viimeksi tehnyt esineruutua 2v. sitten, pentuna siis. Tämän jälkeen ei olla tehty, syystä että, luovutukset on olleet luvattoman huonoja, on tiputellut esineitä, niin en ole sitten esineruutua halunnut treenata. Nyt on kumminkin edetty tällä saralla ja esineet, siis lelut, kepit ym. on tullut mulle käteen asti, joten päätin uskaltaa kokeilla esineruutua. Barbro vei yhden esineen ruutuun Myyn katsellessa. Lähetin Myyn ruutuun kun Barbro oli tullut ruudusta pois. Myy lähti ihan törkeen lujaa etsimään esinettä ja sehän löytyi nopeasti ja palutui hyvin, jess. Sitten uudestaan, taas niin että Myy näki viennin. Nyt esine vietiin kauemmas. Tällä kertaa Myy jäi vähän jumiin ekan esineen paikkaan, mutta pienin avuin eteni syvemmälle ruutuun, ja löysikin esineen. Tulipa hyvä mieli tästä treenistä.

Demi lähdössä esineruuttuun

Jälki oli n.400m pitkä. Jäljesti hyvin, vaikka yhdessä kohtaa lähti vähän matkaa jäljestämään riistaa, palautin kumminkin jäljelle, jolloin jatkoi hyvin. Keppejä nosti 4/6.

 Demi

Maanantaina 7.8 Myy ja Demi pääsivät fyssarille. Myy oli parhaimmassa kunnossa ikinä. Vain pieniä jumeja siellä täällä, mitkä saatiin helposti auki. Ihan huippua, kun Myyllä perinteisesti on aika paljonjumeja. Demillä olikin sitten enempi kroppa jumissa, mutta nekin fyssari sai käsittelyn aikana auki.

Perjantaina 11 päivä olikin vuoden yks parhaimmista päivistä. Meillä oli nimittäin Lumppari-leiri Inkoossa, Västankvarnissa. Pääsin tosin lähtemään vasta perjantai iltana, mutta ehdin kumminkin grillailemaan ja iltaa istumaan muiden kanssa. Mukaan leirille pääsi tällä kertaa vain Myy. Olikin oikeasti kiva lähteä vain yhden koiran kanssa.

Lumipilven O-pennut Demin ja Fighterin lapset, 2,5-vuotta

vasemmalta: Taape, Pata, Myy, Viggo (Kiila ja Osku eivät valitettavasti päässeet mukaan leirille)

Lauantaina oli luvassa jälkitreenit Martinpuron Tarjan opissa. Ajettiin metsään ja sovittiin kuka tekee kenenkin jäljen. Vähän oli alkuun säätöä kun onnistuttiin kävelemään pari jälkeä vähän päällekkäin, mutta eipä siinä muuta kuin uutta jälkeä tallomaan. Myy pääsi jäljestämään vasta iltapäivällä. Oli kyllä innoissaan menossa jäljelle, mutta jo janalla oli pikkasen hukassa. Ei siis heti janalta löytänyt jälkeä vaan pyöri ja hyöri, kunnes sitten nosti jäljen. Koko jäljestä jäi aika paska maku suuhun, Myy oli monta kertaa todella epävarma, ja hukkasi jäljen muutaman kerran. Vika keppi ei millään meinannut nousta, mutta apujen kanssa saatiin jälki päätökseen. Hämmstyin kun huomasin, että oli kumminkin kaikki kepit ilmaissut, jäljellä oli nimittäin sellanen tunne ettei kaikkia keppejä ilmaissut. No eipä se kumminkaan lohduttanut, vaikka kaikki kepit löyty kun jäljestys oli niin epävarmaa.

Myy ja Viggo leikkimässä ja sen jälkeen poseeraamassa <3

Sunnuntaina oli sitten vuorossa tottista Sirken kanssa. Me tosin tehtiin Myyn kanssa rallytokoa, koska tiesin Sirken kisanneen siinäkin lajissa ja valioksi asti. Treenattiin peruuttamista sekä voittajaluoka erilaisia käännöksiä. Myy teki kivalla asenteella, vaan kerran lähti häröilemään.

Myy esineruudussa

Iltapäivällä tehtiin vielä esineruutua Pian, Barbron ja Brittan kanssa. Muut lähti jo pois ennen sitä, koska kello alkoi jo olemaan aika paljon. Myy teki hyvän esineruudun, ekan esineen muistaakseni tiputti luovuttaessa.

Myy esineruudussa

Mukava leiri jälleen kerran :)

Elokuun vikana lauantaina SCY:n tokotoimikunta järjesti Uuraisen Minnan tokopäivän Tuusulassa. Osallistuttiin Myyn kanssa, koska Minna on meille entuudestaan tuttu, on siis kouluttanut meitä muutamia kertoja ennenkin.

Tehtiin kaikki kaksi kierrosta, yksi aamupäivällä ja yksi iltapäivällä. Aamupäivällä tehtiin kehäänmenoja. Eli hyvässä mielentilassa kentälle, siellä muutama perusasento, palkka ja pois kentltä, tai kentälle, perusasento siirtymä, lyhyt seuruupätkä tai tuomarille ilmoittautuminen. Eli tehtiin useampi kehäänmeno. Tää oli kiva treeni ja Myy tuli joka kerta hyvässä mielentilassa kentälle.

Tokalla kierroksella tehtiin seuraamista häiriössä, peruutusta, merkin kiertoa sekä loppuun vaan mukava luoksetulo. Oon todella tyytyväinen Myyn koko päivän treeniin. Se oli oikeestaan koko treenin todella hyvässä mielentilassa, ei mitään ylimääräsiä kiihtymisiä.

Peruutusta, yhtä jalkaa ;)

Myyn luoksetulo

Ollaan elokuussa käyty myös aksaamassa, muutaman kerran omitoimisesti tekemässä keppejä ja kontakteja. HAU:n treenit alkoi myös elokuun puolessa välissä, mutta kauden ekat treenit jäi meiltä välistä kun mulla oli flunssaa. Tällä viikolla sen sijaan päästiin treeneihin. Oli hyvät treenit. Tehtiin käännöstreeniä sekä ohjaustekniikkatreeninä takaaleikkausta. Molemmat treenit sujuivat hyvin.

Sepon treenit Sporttikoirahallilla jatkuivat taas kesätauon jälkeen. Nyt ollaan käyty kaksissa treeneissä. Ekalla kerralla oltiin Myyn kanssa molemmat vähän hukassa, mutta tällä viikolla oltiin taas jo omalla tasolla.

Torstaina treffattiin Pian kanssa Malminkartanon nurtseilla. Samlla nurmella oli fudistreenit, mutta tiedättekö mitä, Myy pystyi keskittymään omaan duuniin hyvin, vain kerran meni palloilijoiden häiriöön. Oon niin ylpeä mun "pienestä". Myyy teki merkin kiertoa, jossa oli yllättävän epävarma. No syy epävarmuuteen selvisi, kun muistin treenin jälkeen että mulla oli ihan väärä käsky, hups! Myy teki myös seuraamista, vasemmalla ja oikealla puolella, sekä puolenvaihtoja selän takana. Eli seuraa ensin oikealla, siirtyy selän takana vasemmalle jossa jatkaa seuraamista ja taas vaihto takaisin. tämäkin sujui paremmin kuin oletin. Noutoa tehtiin myös, nostoja ja kapulan kantoa ja pitoa.

Demi teki noudon luovutuksia, äänteli ja oli pikkasen ylivireinen, mutta kivahan se on että intoa riittää :D Sitten samaa treeniä kuin Myy, eli seuraamisessa puolen vaihtoja, ei sujunut ihan yhtä hyvin kuin Myyllä, mutta toisaalta on kyllä treenannut tätä vähemmän kuin Myy. Demi teki myös paikallamakuun Patan ja Nitan kanssa.

Ruotsissa

Keväällä varattiin reissua Ruotsiin ja nyt olikin sitten reissun aika. Ruotsissa collieyhdistys järjestää kaikkien lajien mestikset aina yhtenä ja samana viikonloppuna, mikä on näin turistin kannalta kauhean kätevää. Tämä taisi olla toinen kerta kun pääsin itse paikanpäälle seuraamaan mestiksiä. Saa ihan kivan otannan harrastajista ja koirista tuon viikonlopun aikana. Edellisen kerran oltiin vuonna 2013 kun Demi voitti tokon alokasluokan ;) Tässä välissä ollaan kyllä joka vuosi Ruotsissa käyty, milloin astutusmatkalla milloin leirillä.

Säädettiin vielä viikkoa aikasemmin yöpymisen kanssa. Kun keväällä alettiin reissua varaamaan niin leirintäalueelta ei enää löytynyt vapaita mökkejä, joten oli pakko varata hotellihuone 4:n tähden hotellista kuudeksi yöksi, mikä ei ihan halpa lysti ollut. Onneksi viikkoa ennen matkaa, saatiin yhden tutun mökki meidän nimiin kun hän joutuikin peruumaan tulonsa mestiksiin. Säästettiin siis heti alkuun pitkä penni ;)

Ennen matkalle lähtöä piti tehdä Ruotsin tullille ilmoitus koirien tuomisesta maahan. Tämä on uusi käytäntö mitä ei viellä viime vuonna ollut. Tulli haluaa tällä tavoin seurata maahan tulevia koiria. Ilmoitus tehdään lomakkeella joka löytyy helposti tullin sivuilta, kun lomake on täytetty saa paluupostilla numerosarjan mikä pitää olla mukana kun saapuu maihin. Tulli voi siis pysäyttää ja silloin tulee olla numerosarja näyttää. Onneksi tämä on ilmaista, eli siitä ei ylimääräisisä kuluja tule.

Lähdettiin matkaan ke 26.7 iltalaivalla Turusta. Demi joutui jäämään pois reissusta kun aloitti juoksun pari viikkoa aiemmin. Mukaan lähti Myy, Pata ja Martti. Mä ajoin iltapäivällä Hyvinkäälle josta jatkettiin Pian kanssa yhdessä matkaa Turkuun. 

Käytettiin koirat pissalla Turun linnan kieppeillä juuri ennen kuin oli pakko ajaa laivaan. Ilta ja yö sujui laivalla leppoisasti, koirat käyttäytyi hienosti ja olivat rentoina. Aamulla oli aikanen herätys kun laiva saapui kuuden aikaan Tukholmaan. Lähdettiin reippaasti ajamaan ilman navigaattoria satamasta, koska kyllähän me jo osataan ulkoa nuo tiet, heh heh, ei osattu. Ajettiin ehkä 15min ja todettiin että eipäs ole ollenkaan tutunnäköistä. Pysähdyttiin kumminkin luonnonsuojelualueelle jossa tehtiin aamulenkki. Jo sillon aikasiin aamulla oli todella lämmin, siinä sitten mietittiin että kuinkahan kuuma päivä oikeen tulee. Lenkin jälkeen navigaattori päälle jotta päästiin takaisin Tukholman keskustaan ja moottoritielle. Pysähdyttiin vielä matkalla toisenkin kerran, mutta jo klo.10 saavuimme Hallstahammariin. Mökin avain saatiin vasta kolmen jälkeen joten pikkasen oli aikaa tapettavana. 

Pata ja Myy (sisarukset)

Ensin hengailtiin puistossa leirintäalueen lähellä ja sitten lähdettiin ajamaan vähän kauemmas, yhteen kahvilaan jossa sitten viivyttiinkin useampi tunti, kunnes aika koitti jolloin saatiin mökin avain.

Kanavan varsi Hallstahammarissa

 Leirintäalue oli suuri ja siellä oli myös pieni vesipuisto, ei siis ihme että paikka oli täynnä lapsiperheitä. Me yövyttiin pienessä mökissä ja niitä oli ympäri leirintäaluetta, mutta meidän tuurilla saatiin ainoa pikkumökki joka oli leikkipaikan vieressä. Ei kiva. Myyhän on koira joka vahtii, se myös kiihtyy lapsista, joten nämä asiat huomioonottaen, ne ollut yhtään innoissani. Meillä oli pentuaitaus mukana, koska mökki oli sen verran pieni, ajatus oli että voimme näin hengailla terassilla ja koirat pääsee myös vähän terassin ulkopuolelle. Myy sitten oli alkuun sitä mieltä, että hänen täytyy täällä pitää jöötä ihan kaikille. Asiasta huomautettiin ja pikkuhiljaa toiminta väheni. Myy kumminkin seurasi jatkuvasti ympärillä tapahtuvia asioita ja vaikka ei haukkunutkaan kaikkea niin huomasi kyllä kaiken. Tämä jatkuva valppaana olo tietenkin väsytti Myytä ja iltaisin olikin sitten melko väsynyt tyttö.

Torstaina ei siis tehty oikeen muuta kuin purettiin tavarat, lenkitettiin koiria, käytiin syömässä, ehkä maailman hirveimpiä hamppareita ja käytiin kisapaikalla katsomassa kentät ja parkkikset. 

Perjantaina kisattiin aamupäivällä rallytokossa ja illalla agilityssä. Rallyssa oli paljon startteja, joka luokassa n.15-20 koiraa. Kyltit näytti olevan samoja kuin meillä Suomessa, mutta alokkaassa oli jo sellasia kylttejä joita meillä on vasta avoimessa. Toinen ero oli ratojen pituus, alemmissa luokissa oli pidemmät radat kuin mitä meillä täällä Suomessa. Ylemmissä luokissa en huomannut muuta eroa kuin sen, että Ruotsissa ei ole käytösruutua ollenkaan.

Oli kiva nähdä paljon tuttuja paikanpäällä, osa tosin majoittui samalla leirintäalueella joten nähtiin heitä myös siellä. Oli kiva nähdä ihmisiä joita on viimeksi nähnyt 5 vuotta sitten, mutta joiden kanssa jutellessa tuntui kuin olisimme nähneet vastikään.

Illalla oli agilitykisat, ja koska nämä olivat epäviralliset ei paikanpäälle moni agilitykisaaja tullut. Tosi harmillista että muiden lajien kisat oli virallisia mutta agility ei, mutta toisaalta se on ihan ymmärrettävää koska agilityssä ei voi järjestää kisoja vain "omille". Muutama kiva koirakko nähtiin kyllä aksaamassakin. Rataprofiilit oli myös sellaisia että olisin ihan hyvin voinut ilmoittaa Myyn hyppäreille, koska siellä ei toisella radalla edes ollut keppejä :D 

 Maple Yard Chill Out "Chille"

Demin isä ja Myyn isoisä

Chille 10v.

Lauantaina oli vuorossa pk lajit. Collieita oli ilmoitettu mukaan ihan mukavasti, tosin voittajaluokassa oli vain yksi collie/laji. Jälkikoirat aloittivat tottikset ja sen jälkeen kun he siirtyivät maastoon oli lounastauko jonka jälkeen hakukoirat palasi maastosta ja tekivät tottiksen.

Pk tottis on hieman erilaista Ruotsissa kuin Suomessa, liikkeitä on enemmän ja kentällä on liikkuri. Luokkia on 4; appell, lägre, högre, elit. Appell luokan tottis muistuttaa meidän tokon alokasluokkaa, siinä on melkeinpä samat liikkeet. Muissa luokissa on sitten selkeästi vaikeampia liikkeitä ja liikkeiden määrä lisääntyy mitä ylemmässä luokassa kilpailee. Ruotsissa esim. hypyn korkeus määräytyy sen mukaan, mihin kokoluokkaan koira kuuluu. Collieilla hyppykorkeus on 60/65/75/85cm. Esim kelpieillä ja tsekin paimenkoirilla on pienemmät hypyt.  Tämä on mun mielestä ihan kiva systeemi, pienet rodut otetaan paremmin huomioon. Noudot ovat vain tasamaanoutoja, niitä tehdään kaksi  högre ja elit luokassa. Molemmat noudot tehdään metallilla, toinen on ns kevyt metalli ja toinen painava. Tämä painavampi metalli, sen paino määräytyy jälleen koiran kokoluokan mukaan. Collieilla elit-luokassa metalli on 4kg!! Ei siis todellakaan mikään helppo nakki. Alla olevassa kuvassa näkyy se painavampi metalli. Tuossa högre klassissa tehdään tuo painavampi metalli, mutta se ei vielä ole täydessä painossa. Nuo kapulat ovat sellaisia että niihin lisätään painot, sellaset kiekot, jotta saadan painoa lisättyä.

 Högre klass, koira tekee metallinoutoa (painavaa metallia)

Heillä on myös liike jossa koira tekee ryömimistä, matka lisääntyy luokittain ja mukaan tulee myös kulmia. Muistaakseni lägre klassissa matka oli 5m, högressä 10m ja elit:ssä 15m kahdella kulmalla. Tässä liikkeessä huomasi hyvin että liike on vaativa, fyysisesti. Kun matka piteni monella ei enää tekniikka pysynyt hyvänä ja liike ei enää ollut puhdas. Voin myös kuvitella että koira jolla on selkä vähänkin jumissa ei tätä liikettä puhtaasti pysty suorittamaan.

Kryp, eli ryömiminen

Eteenmeno oli myös joka luokassa, mutta sekin oli hieman erilainen. Koiran tulee tehdä se ihmisryhmän läpi, kuten kuvassa alla näkyy. Elit luokassa eteenmeno tehdään ihmisryhmän läpi molmepiin suuntiin.

Luoksetulossa oli stopit ylemmissä luokissa. Högre klassissa, muistaakseni vain pysähtyminen, mutta elit luokassa pysähtyminen ja maahanmeno, niinkuin meillä tokossa, mutta matka oli paljon pidempi. Jäävät liikkeet heillä oli myös, ja hyppy edestakaisin mutta ilman kapulaa. Seuraaminen oli myös, muistutti enempi meidän tokon seuraamiskaavioita.

Telineenä heillä on tikapuut, tosin ne tulevat mukaan vasta elit luokassa. Paikkamakuut tehdään myös, mutta ne voidaan tehdä ryhmässä joko kentällä tai maastossa. Sitten oli vielä yksi vai kaksi liikettä, mutta en muista miten ne suoritettiin.

Pk koirien tottiksia oli mielenkiintoista seurata. Ruotsissa collieita kisaa pk puolella huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Mun veikkaus on, että se johtuu juurikin hyppykorkeuksista. Tuollakin nimittäin huomasi että tuo 85cm oli jo himppasen vaikea joten ei se 1m heilläkään menisi helposti. Varmasti rajaisi sielläkin koiria pois jos heillä olisi 1m hyppy. Tottiksessa näkyi monta hienoa suoritusta, oli ilo seurata innokkaita koiria. Muutama suosikkikin löytyi ;)

Sunnuntaina oli vuorossa toko sekä erikoisnäyttely. Demin poika Pata osallistui Pian kanssa tokon Start klass:iin. Luokkassa samat liikkeet kuin miellä alokkaassa, mutta ilman paikkista. Pata teki oikein hyvän suorituksen, saaden 1-tuloksen ja ollen luokan paras collie ja sijalla 2. Eteen kiilasi tervu muutaman pisteen erolla.

Start klassin jälkeen oli luokka 1, 2 ja 3. Ruotsissa muuttui tokon säännöt vuoden vahteessa ja liikkeet vähän muuttuivat. Eivät edelleenkään ole samat kuin miellä. Luokka 1, vastaa meidän alo-avo luokkaa ja klass 2 avo-voi luokkaa ja 3 on evl: tapainen. Muistaakseni ei kumminkaan sekään mene kansainvälisillä säännöillä vaan heillä oli omat evl säännöt. Tokossakin näkyi hienoja suorituksia ja moni tuttu kisasikin ja hineosti sujui. Multa meni kumminki tokot osittain ohi, kun kävin esittämässä nahka collieta erkkarissa. Ei siitä sitten sen enempää ;) Koira oli PU1 ja VSP mutta ei mun ansiosta, hahhaaa...

Pata ja palkinnot

Illalla juotiin skumpat Patan hienolle tulokselle. Oli muuten tosi hyvää skumppaa. Ajoissa oli tarkoitus mennä taas nukkumaan, mutta eipäs se oikeen onnistuntu minään päivänä. 

Leirintäalueen ympärillä oli tosi kivat maisemat, oli kiva kierrellä tuolla koirien kanssa. Kävin kerran juoksemassakin Myyn ja Patan kanssa. Sehän jopa sujui hyvin.

Maanantaina oli sitten aikainen herätys. Aamulla lähdettiin ajamaan kohti Alundaa, jossa treffit Demin kasvattajan kanssa. Käytettiin koirat eläinlääkärissä, jotta saatii merkinnät passiin. 25e maksoin tuo käynti per koira. Eläinlääkäristä jatkettiin matkaa, jonnekkin metsän keskelle jossa treffit mejä tuomarin kanssa. Martti osallistui mejä:n avoimen luokan kokeeseen. Valitettavasti tällä kertaa ei tullut 1-tulosta, joten mejä valio titteli jää vielä odottelemaan. Kokeen jälkeen käytiin jossain pikkukylässä vielä lounaalla Demin kasvattajan kanssa. Oli todella kiva jutella ihan ajan kanssa collieista ja kasvattamisesta. Paljon samoja ajatuksia luonteista ym. Oli kyllä mukava reissu. Iltapäivästä ajettiin takaisin leirintäalueelle jossa hengailtiin loppupäivä.

 

Myy ja Pata poseeraa

Maisemia lenkin varrelta

Tiistaina nukuttiin vähän pidempään, pakattiin tavarat kasaan ja siivottiin mökki. Puolen päivän aikaan luovutettiin mökki ja lähdettiin ajamaan Surahammariin. Surahammar on pienen pieni kylä, josta löytyi metsästys-ja urheilukauppa, kahvila, ruokakauppa, pizzeria ja bensis, nämä kaikki kylän päätien varresta :D Mutta siis tuonne ajettiin tuon metsästyskaupan takia. Sieltä ostettiin treenihousuja, sai aika paljon halvemmalla kuin Suomesta ;) Shoppailun jälkeen ajettiinkin Tukholman esikaupunkialueelle. Käytiin moikkaamassa Solweita ja hänen miestään sekä Chilleä. Oli mukava viettää päivää siellä ja lenkittää koirat metsässä ennen satamaan ajoa. Satamassa oltiin tarpeeksi ajoissa, mutta ei liian aikaisiin ja ajettiin vain kerran huti. Laivalla aika kului nopeasti aj koirat otti rennosti.

Aamulla pirteänä sitten ajettiin satamasta Hyvinkäälle. Niin pirteinä oltiin että lähdettiin Turusta pikkasen väärään suuntaan :D Ihmeteltiin kun oli vähän erinäköistä ja ihan uusi ABC löytyi myös, missä ei oltu ennen käyty. Sitten jossain vaiheessa välähti, että hupsista ollaan ajamassa Raumalle eikä Turun motaria Helsingin suuntaan, hups. No u-käännöksellä suunnan vaihto ja matka jatkui. Mukava reissu jälleen kerran ja ensi vuonna uudestaan ;)

Leirintäalueella mökin ympärillä pörräs siilejä, tämä ja sitten yksi ihna vauva.