Tokoa, agia, jäljestystä, kisoja, ihanan pennelin haistelua...

Varoituksen sana, nyt luvassa romaani!

Torstaina kävin iltalenkin yhteydessä treenaamassa Puolarmaarissa. Aloitin tallomalla Demille vuoden ensimmäisen jäljen. Tein jäljen nurmikolle, 210 askelta ja paljon namia, siitä tuli sellanen hevoskenkä. Jälki sai vanheta sen aikaa kun tokottelin molempien kanssa.

Nita sai aloittaa, aloitettiin seuraamisella. Mulla oli nyt vaihteeksi lelu palkkana ja se oli kainalossa josta sain sen nopeasti tiputettua kun oli palkkansa ansainnut. Seuraamisessa oli nyt sitä ilmettä ja tekemisen meininkiä mikä tässä välillä on vähän uupunut. Tein ihan perus suoria, jossa temponvaihteluita sekä käännöksiä ja sivuaskeleet jotka muuten sujui hineosti.

 kuva Niittarin ostarin kentältä edellisviikolta

Sitten muutama toisto metallinoutoa, laukkasi molempiin suuntiin, mutta ekalla kerralla ei ottanut ruotsalaista metallia heti suuhun vaan kuonolla tökkäs ja kun se liikkui niin murisi sille :D Ei ehkä pitäis nauraa, mutta se oli niin liikuttava tilanne. Sitten tunnari, piilotin oman lehtien alle, hvin hasiteli ja löysi oman ja luovutti kivasti sivulla. Loppuun paikkamakuu, olin piilossa auton takana, aikaa muistaakseni 3 min. Oli hiljaa ja levollisen oloinen.

Sitten oli Demin vuoro. Demi aloitti myös seuraamisella. Tuntu paremmalle kuin viimeksi ja se selittyy ainakin osittain sillä että ravasi eikä peitsannut. Piti kontaktia ja keskittyi, juoksussa pomppasi kai kerran. Puun kiertoa ja siihen yhdistettynä metallinouto. Alkuun pudotti metallin kun lähti kiertämään joten otin sitten ensin pelkkää metallin pitoa ja kävelin Demin kanssa ympäriinsä, kun piti hyvin otin uudestaan kierron yhteydessä ja nyt toimi hyvin. Paikkamakuu 3 min.

 Muutama kuva myös Demin treenistä viime viikolta

Kun tytöt oli treenattu otin jälki valjaat autosta ja liinan myös, laitoin ne Demin päälle ja Demin päässä sytty valo, nenä alkoi käymään ja veto alkoi. Autolta matkaa jäljelle oli n. 100m koko matkan Demi vähän sinkoili ja nenä kävi. Jälki vanheni 30min ja kun sitä sitten mentiin ajamaan niin oli jo niin pimeää etten enää itse nähnyt missä jälki meni noin niinkuin tarkalleen. Demi ei syönyt jäljeltä kovinkaan paljon nappuloita, mutta nenä pysyi maassa. Ekassa kulmassa hävitti jäljen, mutta löysi sen itse ja ajtkoi taas sujuvasti. vikat 5-7m oli pää ylhäällä je hemmetinmoinen veto purkille, joka oli siis kyllä piilotettu mutta hais kai koiran nenään. Todella kiva fiilis jäi ekasta jäljestä ja voi kun toi tyyppi niin tykkää jäljestää.

Lauantaina aamusta lähdin Erikan kanssa hakemaan pikkuista Tikrua kotiin. Tikru on 9vko ikäinen pikku kelpie poju ja voi ihanuus kun se on IHANA! Niin äärettömän sosiaalinen ja ihana pusuttelija... ja se masu, pentujen kalju masu on ihan parhautta. Mä niin tykkäsin tosta pikku herrasta! Ajoin Erikan ja Tikrun kotiin ja pakkohan mun oli vielä sisällekkin tunkea ja siellä vierähti tovi.

 

 

Illalla menin Sporttikoirahallille. Ekaa kertaa taisi olla niin että olin ihan yksin siellä meidän vuorolla. No käytinpä tilanteen hyödyksi ja tein Nitalla ensin agilityä. Tein sellasta kepeilletuloa eri kulmista putkien kautta, näin tuli kivalla vauhdilla ja vaihtelevista kulmista. Tein myös välistävetoja jotka ei ihan putkeen menneet...
Nitan kanssa tein myös seuraamista ja oli tänään hyvin tuntuista, kontakti hyvä ja keskitty tekemiseen, eikä ääniä päässyt. Metallinoudossa pelkkiä sivulletuloja, hyvin mutta ote pikkasen löysä. Luoksetulon stoppi, eka meni maahan, uusin ja nyt pysähty terävästi, mutta sinos saman tien taakse tyyliin "missä se palkka nyt on", eli täytyy tätäkin nyt sitten kyllä treenata ettei voi singota pysähdyksen jälkeen minnekkään. Paikkamakuu 3 min piilossa. Otti selkeesti vähän painetta toisella puollella olevista koirista, mutta oli kumminkin hiljaa.

Demi teki omalla vuorollaan seuraamista, pitempiä pätkiä, hallin päästä päähän. Juoksu oli nyt hyvä, ei pomppinut. Hyppy x 1, hyvä. Sitten treenattiin sekä hypyn luona että muutenkin seisoma-asennossa pysymistä, eli tassuja ei saa liikutella vaikka mä liikun. Nää toimi kivasti, pääsin kiertämään Demiä ympäri aj juoksentelin siellä muutenkin. Kaukot avoimen tyyliin, todella hyvin, napakat istumiset ja maahanmenot. Noutokapulan pito ja luovutus, hyvä, mutta myös Demillä löysä ote. Paikkamakuu 2,5 min, hyvin.

Kävin vielä tekemässä tokoilun jälkeen Demille jäljen hallin takana olevaan metsään. Kuten jotkut tietää, niin mähän en suoraan osaa kävellä, varsinkaan metsässä joten jälki ei todellakaan ollut suora, mutta kunnon kulmia tuli vain yksi, enemmänkin sitten kaarretta. Jäljestä tuli 250 askleta pitkä, nappuloita 5-10/15 askeleen välein. Alusta oli suurimmaksi osaksi sammal-kanervikkoa, mutta pikkasen oli alussa ryteikköistä ja yhden polun yli mentiin myös. Jälki vanheni taas sen 30min ja kun Demi sai päällensä valjaat niin oli taas niin jo menossa ja tiesi mitä oltiin menossa tekemään. Lähti etenemään jäljellä kivasti, nenä tarkasti maassa ja rauhassa eteni, meni ryteikön läpi ja vaikutti pysyvän jäljen päällä, ainakin aika-ajoin niitä nappuloita sieltä maasta poimi. Ekassa ja ainoassa kulmassa kadotti jäljen ja tässä kohtaa mä en ollut itekkään ihan varma mistä jälki meni. Annoin Demille 5m liinaa ja siinä mun ympärillä hetken aikaa haisteli aj mä jo hetken ehdin miettiä kun sitten jäljen taas löysi että hitsit kun luulen että nyt mennään väärään suuntaan. Onneksi mä en ollut asiasta 100%, koska päätin etten voi alkaa nyt ohjailemaan jos en edes itse tiedä missä jälki menee. Annoin Demin tehdä töitä ja hetken päästä löytyi taas nappuloita ja sitten tunnistinkin jo että olin siitä mennyt. Lopussa kyllä nousi nenä vähän ennen purkkia mutta ei samalla tavalla kuin torstaina. Mä olin kyllä niin onnellinen ja iloinen kun Demi löysi purkin ja kun kokok jäljestys sujui niin hyvin! On mulla vaan niin taitava jälkikoiran alku.

Tänään sunnuntaina, aamulla lähdettiin Hattulaan agility kisoihin. Koukattiin Erikan kautta josta poimittiin kyytiin Erika, Tara ja pikku Tikru. Kisat pidettiin koulun urheilukentällä, kiva hiekkakenttä, tilava ja silleen. tuomarina toimi Harri Huittinen, joka oli tehnyt kivat radat sekä 1- että 2-luokkalaisille. Päivä oli alkanut jo ennen meidän tuloa, koska oltiin ilmotettu Tara ja Nita vain kahdelle radalle molemmat. 

Ykköset aloitti ja Taran kanssa eka rata oli agilityrata. Oli aika epätavallista tutustua rataan, kun koira jolla piti rata suorittaa ei ole oma eikä edes mikään vakkari treenikoira. Taran kanssa yhteisiä treenejä takana ehkä yhden käden verran ja ikinä ei olla kokonaista rataa treenattu, mutta eiks se niin mee et lahjattomat treenaa ;) Mietin sitten siellä kentällä miten ohjaan ja muutaman kerran menin radan laidalla konsultoimaan Erikaa, tyyliin että osaako Tara sitä ja tätä? Eka rata oli siis agilityrata ja mukava sellainen, juuri sopiva 1-luokan radaksi, tosin estevälit oli lyhkäsiä, suurin osa sillä 5m välillä joka on aika ahdas joillekkin isoille koirille. Rata sujui todella hyvin ja Tara irtosi hyvin aj oli kumminkin hyvin kuulolla, meni minne ohjasin ja fiilis oli hyvä. Radalla kepit tais olla kolmanneks viimeinen este ja sinne tultiin hypyn kautta joka syötti koiran ihan väärälle linjalle keppejä ajatellen, eli piti ohajta se koira ihan oikeasti sinne kepeille. Tehtiin kepeillä 10vp kun Tara 2 x haki kakkosväliin, mutta sen jälkeen meni oikein ja matka ajtkui hineosti maaliin. Eli 10vp - 7,39 sek. ja tällä sijoituttiin 4/15, eli ei ihan huonosti mennyt. Nollia tuli radalta tasan 1.

Tara radalla

Toinen rata oli sitten hyppäri, edelleenkin mukavanoloinen, vähän haastavampi kuin ensimmäinen, mutta todella kiva rata. Otin Taran vastaan toisen hypyn takaa josta piti kääntää kolmoshypylle, arvioin tässä Taran vauhdin väärin ja tuli ohjauksesta läpi, olis ehkä kannattanut kokeilla ihmisnuolta, mutta en uskonut että tarvii. Tara siis tuli ohjausken läpi ja käänty mun seläntakana jolloin linja 3. hypylle oli huono ja ajautuikin hypyn taakse josta kalastelin hypyn oikealle puolelle. Tästä rata jatkui kivasti ja lopussa oli taas kepit, jotka suoritettiin hienosti, ei mitään ongelmaa enää, mutta keppejen jälkeinen takaaleikkaus ei oikein toiminut ja Tara hyppäsi loppujne lopuksi vielä väärän esteenkin joten tältä radalta hyl.

Nita aloitti urakkansa hyppärillä, mukava rata, ja täytyy sanoa että 2-luokan radaksi melko helppo ja lyhyt. Nitan kanssa rata sujui mukavasti, mutta 10vp -3,10sek. 4/10, saatiin kumminkin aikaiseksi kun kepeiltä saatiin kielto (Nita jäi jumittamaan sisäänmenoon) ja ai niin yhdeltä putkelta myös, ohjasin näin jälkikäteen ajateltuna ehkä vähän tyhmästi, olis kannattanut olla toisella puolella koiraa, mutta mitäs sitä nyt sen enempää miettimään, mutta näistä virheistä viis, meno tuntui muuten sujuvalta. Niin ja tältä radalta kukaan ei saanut nollaa.

Nita hyppärillä

Nitan kanssa toinen rata oli agilityrata, helppo rata profiililtaan, mutta sitä suorien pätkien määrää. Alku oli 3/4 kierrosta kentän ympäri vain suoraa. siinä mentiin hyppyjä, kontakteja, putkia ja pituutta ja kepit ihan vaan suoraan ja juu kaarteita tietty myös, mutta eka oikea käännös jossa piti ohjata oli vasta 3/4 kierrosta lähdöstä, eli JUOKSEMINEN ja irtoaminen oli tämän radan juttu. Rata oli kylläkin oikein mukava ja helppo. Nitan kanssa oli kiva kisata, irtosi hyvin mutta mä pääsin myös jättämään sen alussa melko kauas kun teki kontaktit vaikka juoksin ohi ja vapautin nopeasti. Tehtiin puhdas rata kepeille asti, jossa jälleen kielto sisäänmenossa. Lopputulos 5vp - 6,06 sek. sijalla 2/12. Ja tältäkään radalta ei tullut yhtään nollatulosta. Päästiin siis palkintopallille ja vitsit niillä oli kivat palkinnot. Saatiin Iittalan muumi muki (TYKKÄÄN!), iso panda-narulelu sekä kanakiehkuroita joita Nita jopa saa syödä! 

Mutta ehkä kivointa tässä päivässä oli se että mulla oli oikeasti kivaa! Mua jännitti kyllä ennen jokaista rataa, mutta sopivalla tavalla, ei mennyt tällä kertaa jännitys överiksi. Tänään ehkä ekaa kertaa mä nautin kisaamisesta ja radalla olosta, ja tämä kaikki vaikka ei kisat menneetkään putkeen. Mä tajusin että tänään ajattelin eri tavalla, ehkä mä vihdoin osaisin kisata ihan vaan rennolla mukavalla meiningillä ja nauttia tilanteesta?!

Ja kiitos mukavasta matkaseurasta Erika ja ihanasta Tarasta, sitä on niin kiva ohjata :)

Aksaa

Tänään oli Nitan aksa treenit. Meitä oli paikalla vain kolme joten onneksi otin Demin mukaan hallille :) Meillä oli siis ruhtinaallisesti treeniaikaa ja aikaa jäi myös ns. yli, joten sain tehdä myös Demin kanssa ja sain vinkkejä kouluttajalta :)

Treenattavana oli rata, jossa 12 estettä (hyppyjä, putkia, kepit, A). Rata tehtiin kolme kertaa ja aikaa otettiin joka kierroksella. Tämä sama rata tullaan tekemään kevään aikana vielä uudestaan ja myös silloin kellotetaan radat jotta päästään vertailemaan aikoja. Tutustuttiin rataan ja sen jälkeen käytiin vielä yhdessä kouluttajan kanssa rata läpi ja mietittiin eri ohjausvaihtoehtoja, joita sitten sai kokeilla radalla jotta saatiin vertailuja aikoihin. Nitan kanssa tehtiin 2 nolla, ja yhdellä radalla tuli 5vp, aika meni alle ihanneajan paitsi sillä radalla jossa tuli 5vp, kun meni kepeille kakkosväliin. Saatiin positiivista palautetta ohajuksesta ja teknisesti ohajuskuviot sujuu, kontakteilla turhaan odotin 2o2o asentoa kun siihne hukkaantuu paljon aikaa. Eli kommentoivat että treeenissä treenattava kontaktit ja 2o2o nopeiksi ja jos kisoissa osuu kontaktille, mutta himmailee kontaktilla niin sitten ei kannata jäädä käskemään 2o2o vaan jatkaa reilusti matkaa (kunhan ei anna koiran hypätä kontaktialueen yli), kepeillä jäi kahdella radalla haukkumaan ja hidasteli ja samalla mun oma liike hidastui, jolloin Nita vielä enemmän hidasteli. Tähän sain vinkin että reilusti tuen Nitaa kepeillä, eli pysyn lähellä ja ite täytyy pysyä liikkeessä, juosta pienin askelin. Näiden ohjeiden mukaan toimin ja parhaimman ja huonoimman radan aikaero oli 8 sekuntia, elikkäs aika suuri ero...

Demin kanssa treenattiin ihan vaan este-hakuisuutta, jotta ei olis niin kiinni mun kädessä. Sain vinkin että en palkkaa kädestä vaan targetilta jolloin ei enää olis niin kiinni mun kädessä ja fokus olis eteenpäin. Tein sitten niin että vein muutaman hypyn (jotka vinossa linjassa) taakse targetin ja sitten ohjasin hypyt. Demi ei ollut yhtään kiinnostunut mun kädestä ja fokus oli eteen kun se palkkakin oli siellä, eli ei enää tullut hyppyjen ohi mun liikkeen mukana :) Sain tällä tavalla tehtyä 6 hypyn pätkää kun aina siirsin targettia toistojen myötä seuraavan hypyn taakse ja hyvin toimi. Tehtiin myös putkea ja A:ta, eli ensin lähetys putkeen ja siitä A:lle. Demi varasti muutaman kerran suoraan A:lle, se niin tykkää siitä. Ai niin, otettiin me muutama toisto myös renkaalla.

Kivat treenit oli molempien kanssa, on noi molemmat vaan niin ihania <3

Hauskat kotivideot

Tän päivän treeneissä oli elementtejä hauskoihin kotivideoihin tai johonkin omaan komediasarjaan. Räkätettiin Kirsin kanssa useampaan otteeseen ihan vedet silmissä. Ja joo, kamera oli mukana mutta luojan kiitos Kirsi ei "tajunnut" ottaa kuvia oikeaan aikaan ;)

Treenattiin siis Kirsin kanssa Niittarissa, ostarin hiekkakentällä. Nita tais aloittaa, ja voi kun oltiin molemmat ihan kuutamolla. Aloitettiin seuraamisella jonka Kirsi liikkuroi. Seuraaminen oli melko kamalaa, Nita katteli lentäviä lehtiä ja kaikkea muutakin mitä ympärillä tapahtui. Tulipas mieleen että tätä se teettää kun treenaa koko pitkän talven vaan hallissa, jossa häiriötä huomattavasti vähemmän kuin mitä ulkona. Saatiin kumminkin muutamia ihan sujuvia pätkiä, mutta kokonaisuus ei todellakaan ollut mitään mitä tavoitellaan. Tehtiin ruutua, kävin Nitan kanssa ensin ruudun edessä katsomassa että tässä se ruutu on ja sitten kipitettiin kauemmas josta lähetin ruutuun. Nita lähti ruutua kohti, mutta sekoili siellä omiaan, meni ruudun taakse ja viereen ym.. pyörittyään siellä löysi kumminkin ruutuun josta kehu ja palkka. Otettiin uudestaan lähempää, edelleen tyhjään ruutuun, nyt löysi suorinta tietä, vielä yksi toisto toisesta suunnasta, hyvin. Metallinouto, hyvä. Paikkamakuu Nooan kanssa, olin selin kääntyneenä kun ei ollut mitään piiloa hollilla, tähän ei mitään huomautettavaa.

Demi aloitti oman vuoron leikkimällä ja tänään oli uusi patukka mieleinen, leikki kivasti patukalla. Tehtiin ruutua, vein kosketusalustan ruudun takareunaan. Lähetys vajaasta 20m, hyvällä laukalla ja alustalle, menin ruutuun palkkaamaan. Tehtiin näitä muuatma lisää, eri suunnista ja jokainen oli hyvä. Metallinoutoa, laukalla kapulalle ravilla takaisin. Yritin saada lisää vauhtia palautukseen, mutta ravilla tuli ja sitten alkoi armoton kapulan pudottelu (ilman lupaa). Päätin sitten puuttua ensin siihen pudotteluun, kapulaa ei pudoteta ilman merkkiä. Peruuttelin ja juoksin peruuttaen ja Demi tuli kapulan kanssa mun perässä. Peruuttaessani tajusin että nyt kyllä kaadun ja sieltä maasta sitten löysin itseni perseelläni istuen :D  Demi oli melko hölmistyneen näköinen ja Kirsin kanssa naurettiin... Siinä maassa istuen otin vielä Demille metallin pitoa, kun siinä sopivasti oltiin samalla korkeudella. Loppuun vielä seuraamista, ihan ok, mutta ei ihan sellaista kuin haluaisin. Ai niin, tekihän Demi paikkamakuun ihan alkuun kun samalla Kirsi touhusi Nooan kanssa vähän kauempana. Eli paikkiksen aika n. 2min, olin osan ajasta selinpäin kääntyneenä, etäisyys 20m. Oli rauhallinen ja tarkkaavainen, ihan lopussa haisteli vähän maata.

Loppuun päätin vielä extempore tehdä Nitalle tunnarin. Edellisen kerran tehty sillon syksyllä ennen lumia. Aloitettiin siis ihan alusta, eli sen yhden piilotusta, mutta fiksuna tyttönä piilotin niin ettei Nita sitä nähnyt. Käskin etsimään omaa, ja kyllähän Nita etsi, käytti hyvin nenää, mutta alue oli sen verran laaja joten ei sitten kumminkaan löytänyt. Kävi jopa kakalla kesken kaiken, jepp kyllä! No palattuaan tarpeiltaan menin itse vähän lähemmäs sitä omaa ja käskin Nitan jatkaa etsimistä ja hitsit, Nitahan löysi, JEE! Päätin tietenkin ottaa vielä uudestaan, uusi piilo, Nita ei edelleenkään nähnyt kun vein oman. Lähetin etsimään ja Nita etsi ja etsi, oli vähän hukassa ja etsi taas turhan laajalta ja hitto mitä se keksi. Kun ei sitä tunnaria löytänyt niin toi sieltä nurmen reunalta kakkapussin!! Haki siis sen kakkapussin jonka sinne reunalle olin vienyt. Kantoi niin söpösti pussia sieltä solmun kohdalta ja ihan pätevänä :D Että me naurettiin, miten koira voikaan keksiä tollasen ratkasun?! No juu, siinähän oli mun hajuja siinä pussissa, mutta uudestaan sitä omaa etsimään ja kyllähän se tunnarikin sieltä löytyi. Nita on kyllä niin <3

Treenit oli ihan mukiinmenevät, molemmilla hyvää ja huonoa, mutta eipä se meidän maailmaa kaada. Kiitos Kirsi seurasta!

Treenejä

Eilen aamulla treffattiin taas Hannan kanssa hallilla. Mulla oli mukana Nita ja Demi, tarkoitus oli alkuun ottaa Nooa, mutta aikataulut eivät sopineet, kun piti ehtiä tallille sen jälkeen ym...

Nita teki omalla vuorollaan sellasta tekniikkajuttua, jossa esteet oli neliössä ja sen neliön ulkopuolella oli putki. Välistävedot ja jaakotukset sujuivat hyvin. Nita teki myös kontakteja, kokeiltiin sellasta jossa appari hetsaa ja nopea vapautus 2o2o palkalle. Nita otti vähän paineita Hannasta (joka oli palkkaamassa), joten lisää vauhtia ei tullut, ennemminkin vähän himmaili. Otettiin kumminkin useampi toisto ja vauhti kyllä palautui kun Hanna tuli tutuksi. Luulen että tästä olis saatu suurempi hyöty irti, jos palkkaamassa olis ollu joku Nitalle tuttu tyyppi. Muutamat kepit otettiin myös ja sain tehtyä takaaleikkauksen kepille, jess! Nitan on nimittäin vaikea kestää takaaleikkausta kepeillä.

Demillä ajattelin kokeilla tota neliöjuttua, mutta huomasin ettei ihan olla siinä vaiheessa että se onnistuisi näin suoralta kädeltä. Ja joo, Demihän ei treenaa agilityä joten sen kanssa tää on vaan mukavaa vaihtelua ja pitäis musitaa ettei se vielä osaa kovinkaan paljoa. Demi on kovasti kiinni kädessä, eikä siis irtoa esteille. Demi tulee helposti hyppyjen ohi, mun mukana, joten toi neliö ei oikein tominut. Päätin sitten alkuun vaan tehdä irtoamistreeniä kahdella hypyllä (neliöstä) ja putkella. Tässä ei mitään ongelmaa, irtosi hyvin. Muutaman toiston jälkeen jatkettiin niin että putkesta vielä kaksi hyppyä, joiden välissä tein persjätön tai valssin. Hyvin sujui tämänkin. Sitten jatkettiin vielä niin että näiden kahden hypyn jälkeen olis tullut vielä 2 hyppyä lisää, eli yksi osa lisää neliöstä, mutta tässä tuli sitten sellanen tavallaan 90 asteen kulma johon Demi ei irronnut vaan tuli mun mukana ohi hypystä. Keksin laittaa namipurkin tähän kaarteeseen tai "kulmaan", jolloin Demi irtosi eikä ollut kiinni mun kädessä. Näistä pätkistä tuli sitten yhteensä 8 hypyn tehtävä, jonka Demi suoritti kivasti kun ensin rakennettiin valmiudet siihen. Demi ei siis tehnyt neliöllä samoja juttuja kuin Nita, vaan keksin Demille erilaisen "radan" samoista hypyistä. Meillä oli Demin kanssa kumminkin hauskaa, se on vaan niin hassu typy :)

Tänään tehtiin lyhyet treenit Pian kanssa Tuomarinkylässä, ennen SCY:n vuosikokousta. Demi teki omalla vuorollaan luoksetulon stoppia. Muutaman kerran kyllä veny pysähdys ihan luvattoman paljon ja muutaman todella hyvin stopin teki myös ja joo, typy keksi myös että hei se palkka on tuolla takana, joten stopin jälkeen voin ampaista Pian luokse vaikka en vapautusta kuullutkaan. Tätä taakse ennakointia mä jo ehdin miettiä, niin arvasin että Demi ton keksii. Siellä missä ruoka, siellä myös Demi ;) Tehtiin myös vasemmalle käännöksiä ja voi kun oltiin molemmat kyllä vähän tai aika paljon hukassa, oi voi! Ja metallinoutoa, sipsun sipsun, ei kai muuta voi sanoa. Ei ollu treenit ihan parhaimmasta päästä, mutta aina ei kai voi vaan mennä hyvin.

Vuosikokous venyi kovasti ja sen ansiosta en ehtinyt ajaa kotiin vaihtamaan koiraa. Meidän Sporttiksen tokovuorolle oltiin sovittu tälle päivälle kokeenomainen ja olin alunperin ajatellut osallistua Nitan kanssa, mutta kun en kotiin enää ehtinyt ja Demi kun oli jo matkassa mukana niin päätin treenata vielä Demin kanssa.

Tein alokasluokan, mutta paikkamakuu tehtiin viimeisenä liikkeenä kun Elsalla oli juoksut niinkuin myös meillä, niin ei viitsitty poikia häiritä. Larissa liikkuroi meille alokasluokan erilaisessa järjestyksessä.

Seuraaminen kytkettynä: Muistaakseni seurasi hyvin ja muut kommentoi että piti hyvin kontaktia, täyskäännöksessä menetti kontaktin.

Seuraaminen vapaana: Päästi muutaman äänen, aivasteli muutaman kerran! Tää oli kummallista koska Demi ei ole ikinä aivastellut seuraamisessa, se on Nitan juttuja... Seuraaminen tuntu ihan hyvälle, kontakti tosin taisi tippua muutaman kerran.

Hyppy: Tuplakäsky hyppyyn, pysähty heti käskystä, varmistelin paikoillaan pysymistä kun siirryin Demin viereen, mutta liikutteli vähän tassuja.

Luoksetulo: Hyvä.

Liikkeestä seisominen: Hyvä valmisteleva osuus, tein pienen hidastuksen samalla kuin sanoin "seis", muut eivät kumminkaan huomanneet kuulemma tätä. Hyvä pysähdys kuulemma oli.

Liikkeestä maahan: Hyvä valmisteleva osuus ja hieno maahanmeno.

Paikkamakuu: 3min, etäisyyttä vajaa 15m. Pysyi samassa asennossa koko ajan, oli rauhallinen.

Olen tyytyväinen suoritukseen. Taisin palkata kerran liikkeiden välissä. Demi ei ennakoinut käskytystä kertaakaan!!! Muutama ääni pääsi, seuraamisessa ainakin ja sitten haukahti jonkun liikkeen välissä ja paikkamakuussa kun käskin maahan niin päästi pienen piip äänen. Mutta kehitystä edelliseen kokeenomaiseen on tapahtunut :)

Lopuksi jäi vielä aikaa joten laitoin Demin hypyn taakse ja treenasin lähestymisiä niin että tassut pysyy paikoillaan ja pysyihän ne, hyvä. Otin myös hypyn kerran kokonaan, hyvin sekin.

Agilityä

Aamulla lähdin Nooaa hakemaan ja sitten auton nokka kohti hallia. Mukana menossa oli myös Nita. Olin hallilla pikkasen etuajassa, siis minä etuajassa! Törmäsiin Nitan ryhmän kouluttajaan aj siin ä ehdinkin sitten kysellä muutamaa vinkkiä Nooan treenejä ajatellen. Suunnittelin treenit ja odottelin sitten hetken aikaa kaimaani, jonka kanssa meillä oli treffit hallilla klo.9. No Hannaa ei kuulunut joten aloitin sitten yksikseni.

Nooa aloitti, A - putki erottelulla, ei mitään ongelmaa, vaikka hypyn jälkeen käännyttiin vaihtelevasti joko A:lle tai A:n alla menevään putkeen. Niin ja teki oikein hienot kontaktitkin vaikka itse juoksin ohi. Sitten siirryttiin keppejen pariin. Laitoin suoraan 4 verkkoa, eli yksi vähemmän kuin mitä meillä aikaisemmin on ollut. Ensin virhe, mutta sen jälkeen useampi toisto virheettömästi. Tein myös puomin kautta kepeillemenoa, jolloin treenattiin tietty puomin kontakteja sekä kepeille hankalaa avokulmaa, mutta hyvin suoriutui näistä. Sitten Nooa meni tauolle ja sillä välin Hanna tulikin jo paikanpäälle. Juteltiin Hannan kanssa ja Hanna näytti koiriensa kanssa 2x2 metodin kepeillä, näytti yllättävän yksinkertaiselle. Täytyypi vuokrtaa se dvd ja perehtyä aiheeseen. Jatkoin vielä Nooan kanssa, aloin työstämään keinua. Nyt saatiin alkuräpellyksen jälkeen monta hyvää, hallittua, joskin melko reipasta toistoa, mutta tällä mennään, kyllä me se keinu saadaan vielä hyväksi.

Nita teki omalla vuorollaan kontakteja. Laitoin nitan takaakierttona hypylle jonka jälkeen joko puomille tai A:lle. Teki 90% kontakteista hyvin, vaikka juoksin edelle. Muutaman kerran himmasi puomin alastulolla. Tein myös kepeille erilaisia sisääntuloja, hyvin. Nita sai leikkiä uudella mokkasella patukallaan palakksi ja voi sitä iloa. Lähti rallattelemaan pitkin hallia patukkansa kanssa. Voi mun rakas Nipsu, oli se vaan niin söpö <3

Treenien jälkeen mentiin vielä Petikkoon lenkille Hannan jengin kanssa. Nooa ja Nera rallatteli omaa tahtiaan ja Nita ja Roxy meni omaa vauhtiaan. Mukava lenkki, vaikkakin sitä lunta edelleen oli, onneksi jäätä ja liukkaita kohtia oli kovin vähän.

Kevät tekee tuloaan

Tänään lenkillä tulin niin iloiseksi kun nurmella näkyi paljon pienen pieniä leskenlehtiä. Sehän siis tarkoittaa että kevät on täällä! Kovin pilvistä ja harmaata on ollut, mutta mä olen lomalla ja sehän nyt on perjaatteessa ihan sama millanen keli on, kun ei tarvii töihin mennä. Tietty se aurinko olis kiva, mutta kaikkea ei voi saada.

Eilen maanantaina oltiin Nooan kanssa agility treeneissä. Tehtiin kahta radanpätkää, jossa toisessa treenattiin persjättöjä ja toisessa japanilaista. Tiesin jo rataantutustuttaessa ettei japanilainen tule onnistumaan, koska sitä yritettiin tehdä myös sunnuntaina Rannikon treenissä eikä oikein luonnistunut. Sunnuntain treenissä japanilainen tehtiin sellaseen kohtaan että en vaan mitenkään ehtinyt tehdä japanilaista kun Nooa jo oli lukinnut väärän esteen mun selän takana. Tässä tän päiväsessä tuli taas se ehtiminen ongelmaksi. Vaikka yritin ajoittaa omaa liikettä ja jätettiin Nooa kauemmaksi niin en ehtinyt, joko ehti mun selän takaa ampasta kepeille tai sitten mentiin putken suun ohi kun kalastelin Nooa seläntakaa käteen. Saatiin tosin kyllä japanilainen tehtyä, mutta muutettiin vähän ekna hypyn hyppysuuntaa, jolloin mulle jäi enemmän aikaa tehdä ohajus ja näin saatiin onnistuminen, just ja just ehdin. Eli tämä ei kyllä kovin monessa kohtaa sovi meille ohjaukseksi, mutta hyvä tätäkin on harjoitella. Toisella radanpätkällä teemana persjättö, tämä sujui hyvin vaikka tässä tuli myös nopeus ja ajoitus syyniin. Helposti koin että mulle tulee kovin kiire, vaikka Nooa irtos törkeen hyvin hypyille jolloin pääsin hyvissä ajoin lähtemään pois ja tekemään persjättöä, tässä linja muurille vaan oli kovin jyrkkä, ja kun lähdin rynnimään ja kiireellä tekemään persjättöä niin helposti rytmitys meni pieleen ja Nooa tulikin muurin ohi. Kun sain rytmityksen toimimaan niin loppujen lopuksi ehdin oikein hyvin tekemään persjätön ja sitten pakkovalssi-jaakotuksen. Tosin persjättöä en olsi ehtinyt tehdä jos Nooa eu tuossa kohtaa olis irronnu niin hyvin kuin irtoaa. Oli kyllä todella kivat ja antoisat treenit.

Nooan treenien jälkeen jäin vielä tokovuorolle. Myöhäsyin paikkamakuusta, mutta eipä se nyt maailmaa kaatanut. Nita pääsi tokoilemaan. Suunnitelmissa oli tehdä ruutua ja luoksetulon stoppeja. Aloitettiin ruudulla. Ruutu oli tehty jo valmiiksi ja Erika oli vienyt narupallon ruutuun Nitan näkemättä. Päätin lähettää Nitan ihan kisamatkalta vaikka häiriötä oli lähettyvillä jonkun verran. Epäilin ettei Nita ruutua löydä, kun ei olla sitä ruudun bongailua tehty tarpeeksi. Lähetin Nitan sitten ruutuun ja hitto vie, lähti lujaa, hiljaa ja täysin päämäärätietoisesti ruutua kohti ja löysi ruudusta pallonkin. Olin tästä niin ILOINEN, että pidettiin kunnon bileet ja Nitakin oli ihan intoja ja villiinty ihan riekkumaan pallonsa kanssa. Tehtiin vain tämä yksi ruutu kun oli niin super. Sitten siirryttiin tekemään luoksetulon stoppia. Nita juoksi mun ja Erikan väliä, läpijuoksuja ja stoppeja vaihtelevasti. Ekoissa stopeissa vähän valu, mutta kun tein yhden jossa iso vartaloapu niin sen jälkeen stopit olikin tosi hyviä. Loppuun vielä seuraamisen liikkeellelähtöjä, oi voi, sitä rauhaa ei noihin lähtöihin olla vieläkään saatu. Lipoo huuliaan ja helposti päästää äänen lähdössä. Ihan pelkkä mun painonsiirto saa Nitan jo piippailemaan, eli töitä riittää ennen kuin saadaan rauhalliset liikkeellelähdöt aikaiseksi.

Tänään tiistaina, ajelin aamupäivästä Hyvinkäälle. Mentiin Pian kanssa treenaamaan Sveitsiin yhdelle hiekka parkkikselle. Oli muuten hyvässä kunnossa tuo parkkis, iso, sulanut mutta ilman lätäköitä. Nita teki omalla vuorollaan ruutua. Pia vei pallon ja sitten mentiin merkille. Kysyin Nitalta "missä ruutu", katto molemmin puolin ruudun ohi ja sitten mun mielestä ehkä ruutuun, lähetin mutta juu lähti oikeelle vinoon ja oli hukassa. Hetken aikaa pyöri, pyysin takasin ja uus yritys, tässäkin lähti ihan vinoon ja seikkaili, mutta löysi sitten ruudun. Tehtiin vielä niin että Pia vei pallon Nitan katsoessa, nyt tietty löysi ruudun ja lopuks taas niin että pallo oli viety ruutuun niin ettei nähnyt, sekin onnistui. Eli eilinen super ruutu, oli hyvää tuuria, ei se kyllä vielä sitä kunnolla bongaa kisaetäisyydeltä. Sitten tehtiin Pian liikkuroidessa metallinouto, seuraaminen ja liikkeestä istuminen. Metallinouto muutoin hyvä, mutta tarvis tupla käskyn ja tais päästää jonkun äänen. Seuraaminen oli kamalaa. Nita piti huonosti kontaktia, katteli ties minne, otti paljon häiriötä. Tosin kontakti parani kaavion edetessä, mutta, mutta... sivuaskeleetja peruutus, ei osaa vielä kunnolla. Yksittäisenä treeninä kyllä tekee hyvin, mutta ei seuraamiskaavion yhteydessä. Niin ja seuruussa äänteli paljon, murr. Liikkeestä istuminen muistaakseni hyvä. Tän jälkeen juostiinkin sitten palkalle.

Demi teki omalla vuorollaan luoksetulon stoppia. Ajoin sisään tätä samaa systeemiä kuin Nitan kanssa, eli juoksee kahden ihmisen väliä, välillä stoppi välillä läpijuoksu, stopista aina vapautus taakse. Demi teki ihan hyvin, ekat stopit ei ollu kovin hyviä, mutta parani toistoja tehtäessä. Ja pitää muistaa että Demi teki tätä ekaa kertaa joten en voi olettaa että heti osais. Seuraamista, eri tempoja, niin että Pia käskytteli kokoajan jotain, mutta me ei toteltu. Demi otti alkuun todella paljon häiriötä Pian käskytyksestä. Pää käänty alkuun joka kerta kun Pia jotain huuteli, loppua kohden tämäkin parani eikä enää ottanut läheskään niin paljon häiriötä. Jatkettiin vielä seuraamisella niin että aloin totella käskytystä, tämä oli jo parempaa, muutaman kerran tippu kontakti ja jätätti. Sitten taidettiin näyttää meidän kaukot, siis istu-maahan / maahan-istu vaihdot. Välillä musta tuntuu että Demin pylly siirtyy maahanmentäessä taaksepäin, mutta tänään teki todella hyvin ja pysyi paikoillaan vaikka tein monta vaihtoa peräkkäin. Tosin se istusmis ja makaamisasento on vaan niin kamala ajoittain. Demi oli välillä maassa sellasessa asennossa ettei ikinä vois nousta seisomaan siitä ilman että joutuu liikuttamaan tassuja. Tälle pitäis tehdä jotain...Pitää miettiä tähän joku sopiva jumppajuttu. Koska Demihän tekee kivasti maahan-seiso vaihdot kunhan pidän huolen että makoilee fiksussa asennossa. Lopuks vielä muutama metallinouto vauhtinoutona.

Kiitokset Pialle treeniseurasta ja avusta :) Tuli taas miettimisen arvoisia juttuja. Niin ja tajusin että pitäis ehkä perehtyä joku kaunis päivä niihin BH sääntöihin, en oo vieläkään lukenu niitä läpi, hups!

Nitalla oli illalla vielä agility treenit. Nitallakin teemana persjätöt. Nita oli vauhdikkaalla päällä ja mulle tuli KIIRE. Tein hurjasti töitä jotta sain persjätön onnistumaan, piti pinkoa ihan kunnolla ja useamman kerran tuli läpi mun ohjauksesta tai lukitsi mun selän takana tyrkyllä olevan väärän hypyn. Tämä treni jäi sen verran kesken, siis kyseisellä radanpätkällä joten taidan rakentaa saman radan vielä tällä viikolla ja jatka atreeniä. Tein vielä itsekseni muutamat puomin kontaktit hyppyjen kautta, hyvällä vauhdilla ja hienot 2o2o. Nipsu oli hieno :)

Janakkalaan käypi tie...

Eilen olin kuumeessa, mutta lepäilin ja söin paljon buranaa. Tänään olo oli jo paljon paempi, mutta otin kumminkin varuiksi aamulla buranaa. En saanut myytyä agility koulutuspaikkaani, joten päätin jo eilen että koulutukseen menen vaikka mikä olisi. Kirsi ihana lähti mukaan reissuun. Lähdettiin matkaan klo. 11 ja sopivasti yhden pysähdyksen taktiikalla oltiin perillä 12:30 ja jäi hyvin aikaa lenkittää Nooa. Koulutus oli siis Janakkalan koirakerhon järjestämä ja kouluttajana toimi Timo Rannikko. Koulutus oli mukavassa ja lämpöisessä hallissa, ryhmässä oli tarkoitus olla 4 koirakkoa, mutta meidän ryhmästä jäi kaksi pois, joten saatiin kahden hengen treenit :)

Tehtiin 25 esteen rataa, johon tutustuttiin ensin hyvin huolella. Käytiin rataa vielä läpi Timon kanssa ja tarkkaan mietittiin linjoja ja ponnistus ja laskeutumispaikkoja. Tehtiin rataa läpi osissa, koska siinä oli aika paljon meille vaikeita kohtia. Meille molemmille koulutettaville jäi melko paljon treeniaikaa ja huomsinkin oman treeniajan loppupuolilla että aivot ei enää vaan toimineet, tein jotain ja kumminkaan mulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä mitä olin tehnyt, oli vaikeata muistaa asioita. Informaatiota tuli valtavasti ja kouluttaja oli todella hyvä. Paljon opittavaa tuli ja myös tuttuja asioita mitä vain pitäis muistaa, eli myös kertaus oli hyödyllistä. Tärkeimmät asiat koulutuksesta oli varmaankin se että mun pitää muistaa ohjata linjoja ei esteitä. Muistaa merkata ponnistus ja laskeutumispaikkoja ja ehkä tärkein asia, eli ohajuksen pitää olla valmis ennen kuin koira ponnistaa. Jos teen ohjauksen vasta ponnistuksen jälkeen, olen aivan liian myöhässä eikä koira enää voi tehdä mitä pyydän. Timon tapa kouluttaa oli hyvin samanlainen kuin meidän oman treeniryhmän kouluttaja (siis Nitan ryhmän). Hyvä mieli jäi koulutuksesta ja nyt vaan odotan (kauhulla) että nään Kirsin kuvaaman videon koulutuksesta. Luulen että omaa ohajusta on aika helvetillistä katsoa, varsinkin treenien loppu on varmasti ihan hirvittävää katsottavaa kun oma pää ei enää toiminut.

Mutta kouluttaja oli todella hyvä ja mielelläni menen hänen koulutuksiinsa myös jatkossa.

Kolme koiraa

Demi, Nita, Tara

 

Saatiin torstaina meille yksi koira lisää, kun Erikan ihana nahkalassie Tara tuli meille hoitoon. Tara on meillä torstaista sunnuntaihin. Tara tuli meille siis torstai iltana, käytiin lenkillä ja sitten kello olikin jo niin paljon että piti mennä nukkumaan. Aikamoinen alku siis hoitokoiralle. Tara on sopeutunut meidän porukkaan todella hyvin. Mietin etukäteen että mitä meidän Demi miettii kun kaveri tulee yökylään, mutta ylläri pylläri hyvin on mennyt. Eniten siis mietitytti miten rauhassa noi osaa olla, mutta todella hyvin, ei mitään riekkumista. Sisällä on oltu todella rauhassa, makoilevat milloin missäkin, eli ei mitään ylimäärästä touhuamista. Eilen illalla noi jopa makoili vierekkäin, tai ehkä peräkkäin on oikeampi sana. Kaikki kolme makoilivat sohvan edessä, niin lähekkäin että aina seuraavan tassut oli toisen selässä kiinni. Harmikseni en saanut tästä edes mitään kuvaa, kun kamerasta on akku loppu. Lenkkeilyt ovat sujuneet helposti, kaikki kolme koiraa kulkee hienosti hihnassa, ei mitään vetämistä mihinkään suuntaan. Myös yöt on sujunut leppoisasti, kaikki koirat ovat valinneet illalla pedit ja niissä ovat nukkuneet koko yön. On nää kyllä mukavia koiria :)

 

Tänään aamulla heräsin kuumeisena ja voi sitä lihassärkyä ja armotonta päänsärkyä. Huomenna olisi Timo Rannikon agility koulutus. Yritin koulutusta myydä, mutta eipä ole kiinnostuneita löytynyt. Taidan siis huomenna mennä koulutukseen buranan voimin, koska eihän nyt maksettua koulutusta voi väliin jättää :)

Aksaa ja tokoa

Eilen maanantaina oltiin Nooan kanssa aksatreenissä. Tehtiin rataa, oli ehkä joku 1-2 luokan tasoinen. Radalla oli pitkiä suoria, ja varsinkin loppusuora oli puoli hallia pitkä, sai siis juosta ja ihan kunnolla. Teknisesti radalla ei ollut mitään kovinkaan kummoista, irtoamista oli paljon, vekkejä ja ennakoivia valsseja tuli myös tehtyä. Kepit oli myös radalla, meni hienosti 5 verkolla (pitäis nyt rohkeesti vaan vähentään kun menee niin hyvin), A:n kontaktin otti hyvin ja pysy 2o2o vaikka itse siirryinkin eteenpäin, ei reagoi mun liikkeeseen enää niin paljon. Irtoaminen sujui mallikkaasti, pitkälla kaarevalla suoralla, tosin oli ongelmia mahtua 5m hyppyväleihin kun tultiin lujaa ja pojalla on niin kovin iso laukka-askel. Renkaasta tultiin kerran ohi, mutta sekin saatiin pitkällä suoralla onnistumaan kun korjasin kaarteen jälkeistä linjaa paremmaksi. Treenit oli todella kivat, ihana päästä välillä tekemään tykittämisratoja eikä aina vain vääntöä.

Vielä illan päätteeksi oli HAU:n tokoryhmän koulutus, Nina Manner oli toista kertaa kouluttamassa. Osallistuin tällä kertaa Nitalla. Aloitettiin katsomalla luoksetulon stoppeja. Kerroin että niitä päästään vähän huonosti treenaamaan, kun aina ekalla toistolla tulee stopin läpi ja seuraavilla ennakoi vaikka ottaisinkin läpijuoksuja. Ollaan treenattu kiertojen ja putkien avulla mitä Nina myös ehdotti, mutta ei kovin hyvällä tuloksella kun ennakoi niissäkin. Päätettiin sitten kokeilla kahden ihmisen välillä juoksuttamista, molemmat palkkaa ja kun pysäytän niin vapautetaan taakse palkalle. Nina kertoi että omasta kokemuksesta, tämä on paras tapa jolla koirat eivät alla ennakoimaan, edes ne jotka ennakoi muilla tavoilla treenattaessa. Pyysin Erikan tähän mun kanssa tekemään kun ajattelin ettei Nita välttämättä suostu palkkaa ottamaan ninalta. Juoksutettiin meidän väliä ja kahella ekalla stopilla nita meni maahan. Aikasemmin ei kyllä ole maahan mennyt, mun stopista joten otin sitten käsimerkin avuksi. Pysähty hyvin ja muutaman toiston jälkeen jätin käsimerkin pois ja pysähty edelleen hyvin. Ja oikeesti, ekaa kertaa Nita ei ennakoinut kertaakaan, JEE! Nina kommetoi että stopit oli hyviä ja Nita tulee kuulemma optimaalisella vauhdilla. Eli näin nyt sitten jatketaan.

Sitten siirryttiin seuraamiseen. Pyysin vinkkejä Nitan aivasteluun. Nita siis aivastelee seuraamisessa, liikkeelle lähdöissä. Tein ensin yksin ihan vain näyttääkseni mitä tapahtuu ja aivastelihan se. Nina totes että aivastelu johtuu väärästä mielentilasta, Nita on turhan korkeessa vireessä seuraamisessa. Eli lähtöjä pitää saada rauhallisemmiksi ja virettä pikkasen matalammaksi. Nitallahan aivastelu loppuu seuraamisen pitkittyessä, eli on selkeesti vähän hermostuntu ja innokas ja rauhoittelee itseään. Nita kuulemma myös lipoi huuliaan liikkeelle lähdöissä. Niin ja aivastelua ei kuulemma tullut häiritsevän paljon, mutta jotta koira olisi rauhallisempi niin asialle tietty pitää tehdä jotakin. Treenattiin sitten niitä lähtöjä, niin että mulla oli nami kädessä ja kappas vaan aivastelutkin loppui siihen. Eli nyt pitää vaan treenata rauhallisia lähtöjä ja alkuun palkkailla rauhallisista hiljasista liikkeelle lähdöistä.

Lopuksi tehtiin vielä ryhmäpaikallamakuu. Nita oli keskellä riviä. Tehtiin ensin 2min jonka muut teki istumisena ja toinen oli sitten pidempi, ejotain 3-4min. Ekassa Nita makas suorana ja oli levollinen, mä olin lähellä jossain 15m paikkeilla. Toisessa menin 20m ja olin osan ajasta selinpäin kääntyneenä, Nita vaikutti edelleen levolliselta, mutta tässä Nina kommentoi Nitan makuuasentoa. Nita makas taas toisen tassun päällä, epämukavannäköisesti. Nina ehdotti että korjaisin makuuasennon jotta siinä olis miellyttävämpi maata. Olipa antoisa koulutus, tuli taas monta hyvää vinkkiä :)

Ja taas talvi?!

Ei ole todellista, taas tuli lisää lunta! Mä en oikeesti kestä, eilen näytti jo niin ihanan keväiseltä ja tänään tulee lisää lunta, huoh!

Nitan kanssa lähdettiin tänään mummille ja vaarille kyläilemään. Yllärinä tuli se, että paikalla oli myös mun täti miehensä kera. Eipä siinä mitään, mukava oli nähdä, mutta Nitahan oli ihan villinä. Nitalla on tapana haukahtaa kun on oikein innoissaan, eli yleensä tämä tapahtuu sillon kun mennään mun vanhempien luo, mutta nyt haukkua paukautti useampaan otteeseen mummin, vaarin ja tädin nähdessään. Häntäkin heilu vimmatusti. Nita sai kovasti rapsutuksia ja nautti kaikesta huomiosta.

Demi jäi kyläilyn ajaksi kotiin, Demi kun on ollut useaan otteeseen mummolassa rapsuteltavana. Demi tosin sai myös osansa päivän rapsutteluista kun naaprin tytöt tulivat lenkille mentäessä rapsuttelemaan. Ja Demihän vaan istuu paikoillaan ja antaa tytöille pusuja. Demillä on kyllä useampiakin ihailijoita tässä pihapiirissä, suurimman suosin saa nuo pari tyttöä, sekä vastapäätä asuva 85v. papparainen, joka usein aamuisin rapsuttelee Demiä. Demi on ihana kun osaa olla tilanteen vaatimalla tavalla.

Ensi viikon sunnuntaina pääsen Timo Rannikon agility koulutukseen Janakkalaan. Janakkalan koirakerho järjestää koulutuksen ja paikkoja kun jäi vapaaksi niin mukaan pääsi myös seuran ulkopuolisia. Sunnuntaita odotellessa :)

Demi 2 vuotta!

Demi 2v. (5.4.2013)

Meidän pikkuinen pirpana, RAKAS DEMI, täytti eilen jo 2-vuotta!!

Demi sai synttäripäivänä nauttia herkuista, possun ja pupun korvat maistuivat oikein maukkailta :) Päivään kuului tietenkin myös lenkit ja tällä kertaa menimmekin Latokaskeen lenkille, siellä metsissä ei ollakkaan vähään aikaan käyty. Kummallista, mutta silti mahtavaa, tuolla lenkillä oltiin n. 1,5h ja sinä aikana ei nähty kuin kaksi ihmistä ja ne molemmat tulivat vastaan tuolla hiihtoladun paikkeilla. Saatiin siis ihan omassa rauhassa lenkkeillä ja nauttia linnunlaulusta. On se jotenkin hienoa että keskellä kaupunkia on näitä metsiä ja peltoja jossa oikeasti voi onnistua liikkumaan näkemättä ketään :)

Ja koska Demistä piti tietysti ottaa poseerauskuvat, ihan niinkuin synttäreiden kunniaksi, niin pitihän tietysti Nitastakin nappasta kuva.

Täytyy kyllä todeta, että nyt on kevättä ihan oikeasti ilmassa, aurinko lämmittää jo ihan kunnolla ja kyllä vaan sen auringon voimalla jaksaa paljon paremmin. Eilen ja tänään olen ensimmäistä kertaa ulkoillut kevätakissa, eli toppatakista-ja housuista jo vähän luovuin, eikä edes tulltu kylmä, vaikka musta tuntuu että mä aina palelen.

 

Lenkin varrelta napattuja kuvia

Ihana kirkkaansininen taivas!

 

Mutta palataanpa vähän viikon muihinkin juttuihin... Maanantaina nautittiin vielä vapaapäivistä, mutta se vapaa menikin sitten avokin sukulaisten luona, eli ei se kovin vapaata ollut ;) Tiistaina töiden jälkeen hallille, jonne muuten suuntasin myös torstaina. Meillä oli tällä viikolla hallilla talkoot, joten siellä piti sitten ahkeroida useampana päivänä, mutta saatiinpa kaikki tehtyä mitä oli tarkoituskin. Eli arkena ei kovin kummosia ehditty, lenkkeillä ja kotona jotain pientä. 

Tänään oli sitten vuorossa hallitreenit Sporttiksella. Päätin ottaa hallille mukaan vain Nitan, koska Demi ei ole ollut muutamaan päivään oma itsensä. Juoksut ovatkin tällä kertaa tytölle vähän rankat, nukkuu kovin ja ottaa iisisti. Lenkeillä kyllä kulkee mukana, mutta aika hitaanpuoleisesti. Haistelee, haistelee ja haistelee, tulee käynnissä tai ravissa, laukka-askeleita ei enää ole nähty. Mutta onpas tullut huomattua että neiti kykenee hyvinkin liikkumaan ravissa kun on hihnassa, ei siis enää peitsaa! Mutta siis niihin treeneihin... Nita teki hallilla ruutua, eka muutama kerta läheltä, löysi hienosti paikan. Siirryttiin kauemmas, n. 25m päähän. Olin jättänyt pallon sinne ruutuun ja Nita sen kyllä huomasi, mutta en tiedä unohtiko pallon kun mentiin ruudusta pois. Meni ruutuun ravilla ja katseli muita koko matkna, otti siis hirvittävästi häiriötä. Otettiin toinen samalla tavalla, pallo valmiina ja nyt menikin sitten jo hyvällä laukalla. Liikkeestä istuminen x 2, molemmat hyvin. Ekan palkkasin heti istumisesta, toisessa kuljin vielä taakse ja palasin viereen palkkaamaan. Seuraamisia, jossa katsastin onko meidän ongelmat vielä tallessa ja hitto vie, Nita ei aivastellut eikä pomppinut juoksuosuudella. No tein sitten myös sivuaskeleita molempiin suuntiin, sekä peruutusta. Varsinkin peruutukseen olin kovin tyytyväinen. Askeleet oikealle oli suht hyvät, vasemmalle jäi perusasennot vinoon. Sitten pidettiin taukoa, jonka jälkeen otin muutaman kaukojen m-s-m vaihdon, hyvin siitä läheltä. Sitten Salla liikkuroi meille voittajan seuraamiskaavion (kaikkine askeleineen, tempoineen ym.) ja nyt saatiin aivastelut aikaiseksi. Tosin sitä pomppimista ei vieläkään tulltu esille, vaikka otettiin juoksua useampaan otteeseen. Seuraaminen oli ok, kontakti putosi kyllä ajoittain, hidas oli hyvä ja käännökset suurimmaksi osaksi ok. Seiniä päin taisi olla eniten haasteita ja liikkeellelähdöissä tuli useampia aivasteluita. Mutta Nitan kanssa ei ollakkaan pitkään aikaan tehty liikkuroituna pitkää kaaviota, joten olen kumminkin tyytyväinen että jaksoi innokkaasti seurata koko kaavion läpi. Loppuun vielä paikkamakuu, ihan yksinään vain. Yhden piip äänen päästi, en ollut piilossa, mutta osan ajasta olin selinpäin kääntyneenä.