Joulukuuta...

Joulukuuta elellään, treenit on jatkunu entisellään. Meillä on kyllä ollu varsinkin aksassa tosi hyvä putki, on ollu todella kivoja treenejä, vaikka aina ei täydellisesti sujukkaan, sehän kuuluu asiaan että työstettävää riittää, työnteko ei lopu koskaan. Eteenpäin on kumminkin menty. On kiva huomata kuinka asiat etenee. Oon myös tyytyväinen siihen kuinka kouluttajat haastaa mua ohjaajana. Mä oon helposti sellanen että kuljen siellä omalla mukavuusalueella. Mutta totuushan on se, että kun poistuu sieltä mukavuusalueelta niin voi vaikka kehittyäkin :D Näin on päässyt käymään kun mua on haastettu ohjaamaan Myytä rohkeammin, se on aika makee tunne kun sitä rupee tekemään asioita rohkeammin ja huomaa että hitto vieköön sehän toimii. Aina ei kannata tehdä asioita silleen kivasti omalla mukavuusalueella varmistellen. 

Taidot taitaa olla nyt sillä mallilla että kisoihin vois joskus mennä, tai ainakin miettiä asiaa, että milloin mennä ;) Esteosaaminen on kivalla mallilla, itsenäsitä tekemistä pitää tosin vielä vahvistaa, koska eihän tuo vielä esim. kestä kunnon vedätystä kepeillä/kontakteilla. Kepeillä alkaa hosumaan jos juoksen liikaa edellä, sama puomilla, tarttee rytmittää jotta oikeasti pysähtyy 2o2o eikä juokse yli ja korjaa. Myöskään taakse en voi jättäytyä kovi kauaksi tai tekee 2o2o vinoon. Mutta noita nyt vahvistetaan varmasti vielä pitkään jotta voi sitten joskus kikkailla ihan huolella ;) Mutta 1-luokan radoille tarvittavat taidot kyllä löytyy ja enemmänkin, mutta sehän nyt ei yksinään riitä kun se suoritus koostuu niin monesta asiasta. Mutta katellaan ja mietitään.

Rallyakin on treenattu, ahkerampi saisi kyllä olla, mutta kyllä tässä kai ehtii. Demin kanssa kyllä riittää hommia oikeanpuolen tehtävissä. Ääntä tulee heti kun on epävarma ja Demin ratkaisu on aina siirtyä vasemmalle jos on epävarma mitä tehdä. Pitäis ehkä vaan taas tehdä oikeanpuolen hommia.

Ylipäätänsä on nyt treenaaminen ollu jo pitkään vähäisempää kuin aikoihin. Jos siis vertaa aikasempiin vuosiin. Kai sitä joskus vaan väsähtää ja mä annan tämän itselleni anteeksi. Sillon kun ei enempää jaksa, niin sitten se vaan on niin. Ja nyt on niin. 

Lenkkeilty on kyllä ihan niinkuin ennenkin. Kamera on ollut todella harvoin mukana, kun arkena on aivan liian piemää kun lenkille pääsee ja viikonloppuisin on ollut sateista?! Ainakin mä kuvittelen niin. Nämä kuvat on otettu itsenäisyyspäivänä, käytiin aamulla reilun 2 h lenkillä kun kerrankin oli sääkin kohdillaan niin kamera pääsi mukaan.

Nita <3

Itsenäisyyspäivä yönä meinasi käydä kurjasti. Koirat söi yöllä iltaruoaksi luita. Nita ja Demi sai possun rustoluut ja Myy jauhettua kanaa. Myylle en luita anna kuin jauhettuna koska se pureskelee todella huonosti, nielee vaan kokonaisena kaiken minkä pystyy. Nita ja Demi taas on pureskellut hyvin, niin en oo koskaan kokenu etten uskaltais niille luita antaa. Tälläkin kertaa näytti sujuvan hyvin, kunnes Nita nielaisi viimeisen palan. Syötyään Nita hiippaili matalana ympäri asuntoa, kakoen ja yskien. Yritti oksentaa mutta tuloksetta. Jonkun aikaa tätä kesti ja sitten Nita pysähtyi ja sen suusta alkoi tulla paksua valkoista kuolaa, paljon. Samalla silmät alkoi vuotaa ja näytti siltä ettei henki kulje. Hetken mietin että mitä helvettiä, mitä mä nyt teen, kunnes tajusin että nyt on jotain tehtävä tai koira tukehtuu. Otin Nitaa takajaloista kiinni, nostin jalat kattoa kohti, mutta niin että etujalat oli maassa, heilutin Nitaa samalla ja ehkä tämän ansiosta Nita sai oksennettua luun palasen. Henki alkoi kulkemaan ja koira oli entisellään tapahtuman jälkeen. Oli kyllä kamala tilanne. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan edes mietitnyt mitä koiralle tehdään joka on tukehtumaisillaan, varsinkaan kun suussa ei näy mitään. Mulla ei siis ollut harmainta aavistusta mitä tehdä, mutta tein niinkuin jostain selkäytimestä tuli ohjeita tehdä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kaikkea sitä voi koirien kanssa sattua.

Tänään ajoin Lahteen, Vipusentielle AQility hallille. Siellä oli epäviralliset agilitykisat ja sinnehän oli mentävä. Oon miettiny syksyllä useampaan kertaa että pitäis lähteä, mutta en sit vaan oo jaksanu lähteä ajamaan tuonne asti. Nyt olin päättänyt että hitto vie, sinne mennään. Hyvä paikka testata Myyn käyttäytyminen tollasessa "kisatilanteessa". Tavoitteena oli siis testata mitä tapahtuu ja saanko mitään kontaktia koiraan uudessa hallissa kisatilanteessa, jossa on äänihäiriöitä. Ilmoitin Myyn supermölleihin ja mölleihin. Supermölli rata oli todella helppo, hyppyjä ja putkia, suoraa ja loivaa kaarretta, siellä pääs itsekkin juoksemaan :D Odottelu sujui hyvin. Myy tuli halliin 5 koiraa ennen omaa vuoroa. Syöttelin nameja ja temputtelin. Haukku kyllä sillon tällön mutta ei silleen hulluna. Radalla mentiin kumminkin pääkolmantena jalkana, mutta sani Myyn kontaktin ja lähtö, eli jättö sujui hyvin. Myy oli keskitytnyt muhun, ei häiriöihin. Rata oli sellanen luukutus, mitä tollaset supermöllit nyt on, mutta kivaa oli juosta. Juostiin sitten voittoonkin, hyvä Myykkis <3 Möllirata oli jo selkeesti vaatimapi, siellä oli luukutusuoraa ja ansojakin. Odottelu olikin tässä vaiheessa jo huomattavasti vaikemapaa. Myy tiesi mitä odottaa ja hallissa oli tässä vaiheessa kovempi melitaso, koiria haukkui, oli ahdasta ym. Kierrokset nousi liian korkealle, namit ei tässä vaiheessa maistunut niin hyvin, ja hilluminen oli noh, sellasta... Radalle mentäessä, en saanut Myyhyn kontaktia, haukkui vaan. Kun sitten sain keskittymään niin sittenhän ei ongelmaa olllutkaan, istui hyvin lähdössä ja tuijottia mua, odotti lupaa ja sitten juostiin. Pitkä suora sujui hyvin, Myy irtos hyvin ja lukitsi esteet edessä. Monella muulla tulikin tässä virheitä kun ohjaajat jäi jälkeen niin koirat alko kyselemään etät minne, mutta Myy ei :D Myyllä tippu rima, ja kohta jossa alussa luukutettiin tultiin myös takaisinpäin, mutta puolessavälissä oliskin pitäny putken jälkeen kääntyä 90 astetta oikealle hypylle, niin ei sitten onnistunutkaan, kun noh, olis tässä kohtaan ollu hyvä käyttää putkijarrua, mutta sitähän ei meidän valikoimassa vielä ole :D Myyllä tuli sitten vähän ylimääräistä hyppyä ja kaarrosta. Mutta vaikka ei ihan putkeen mennytkään niin tyytyväinen olen silti. Oli kivaa "kisata" Myyn kanssa. Toisen radan kiihtymystilasta päättelin, että jatkossa voipi olla että eka rata on aina se helpompi ja toiselle kuumuu enempi, mutta sehän selvii sitten joskus.

Kuulumisia

Treenit on jatkuneet entisellään, eli pääasiassa aksaa vaan tehty. Toki vähän rallyakin, mutta vähiin on jäänyt. Aksat on pääasiassa mennyt tosi kivasti, Myy kehittyy ja meillä on kivaa. Tällä viikolla tehtiin ensimmäistä kertaa keinua radalla. Mä oon jostain syystä jättäny keinun treenaamisen ihan minimiin ja keksittyny vaan kaikkeen muuhun. Ollaan nyt lokakuun aikana sitten treenailtu keinua ja nyt se onkin kivalla mallilla. Radalla keinulle tultiin sekä kovassa vauhdissa ja aavistuksen vinosta kulmasta, mutta kumpikaan ei aiheuttanut ongelmaa. Myös kepit sujuu osana rataa (ilman verkkoja/ohjureita), mutta eri keppikulmia täytyy vielä treenailla paljon. Virheitä kyllä siis sattuu eikä kaikki lähestymiskulmat vielä suju. Mutta onhan tässä paljon vielä tehtävää jotta saadaan sellaiset kepit kuin haluan. Mun tavoite on se, että joku päivä pystyn lähettämään Myyn pujottelemaan ja mä pystyn tulla sitä vastaan, ja jatkamme eri suuntiin ja Myy pujottelee loppuun. Tällaista vähän kokeiltiinkin yksissä treeneissä, mutta sillon oli toki verkot apuna. Myy selkeesti vähän hämmenty kun mentiin eri suuntiin ja se pujotteli musta poispäin, mutta vahvistetaan keppejä niin joskus tulee ns. valmista.

Rallya ollaan treenattu kotona ja kerran Hyvinkäällä kun treffattiin Pia ja pojat treenien merkeissä. Tehtiin rataharjoitus ja mä ekaa kertaa treenasin voittajan rataa. Ollaan toki kotona treenattu yksittäisiä voittajan tehtäviä mutta ratasuorituksia ei ennen tätä. Tuli muutama tänka på, mutta selvisin.

Käytiin sitten myös korkkaamassa rallyn voittajaluokka. Mä heräsin yöllä useamman kerran ja hemmetti, iski se kaamea jännitys kun voin pahoin ja mietin että mitä hittoa, oliko pakko ilmoittautua. Aamulla kellon soidessa, mua jännitti mutta ei enää niin paljon kuin yöllä. Ehdin rauhassa tehdä aamulla kaikkea ennenkuin pakkasin koirat autoon ja lähdin ajamaan Klaukkalaan jossa kisat oli. Ajaessa mä hyräilin mun "kisafiilis biisiä", se on mun tsemppi biisi ja se on tähän mennessä, siis kesän kisoissa toiminut kun sitä oon hyräillyt mielessäni. Oon toki myös työstäny omaa päätä ja päättänyt että mulla on lupa epäonnistua, aina ei tartte onnistua ja se on ihan fine. Kisapaikalla mua jännitti, mutta onneks heti ovensusuussa törmäsin tuttuihin. Sain kysyttyä muutamia juttuja jotka on jääny mulle epäselviksi ja kas, alkoi olo helpottua. Näin muutaman mestariluokan koiran ja samalla yritin opetella voittajan rataa, joka näytti paperilla oikein kivalle. Tuomarina oli Minna Hillebrand, mulle ihan uus tuttavuus, mutta todela mukava persoona. Minna kävi radan hyvin läpi ja kaikki olikin ihan selvää rataantutustumisen jälkeen. Kisapaikka oli todella ahdas, eikä kehän ulkopuolella ollut montaa metriä tilaa, mutta onneks kaikki kisaajat käyttäyty järkeväti. Ite vaan mietin etät miten teen kehäänmenon. En käynyt hallissa sisällä ollenkaan Demin kanssa ennen omaa vuoroa koska siellä ei vaan ollut tilaa. Toisaalta tämmöset ei Demin kanssa ole ongelmallisia koska sille on ihan sama minne mennään eikä sen tartte ns. tutustua paikkoihin.

Rata meni kivasti, Demi oli hyvin kuulolla ja teki hyvin töitä. Eka virhe tuli kyltillä molemmat täyskäännös vasempaan, tämän jouduin uusimaan koska Demi ei siirtynytkään mun oikealle puolelle käännöksen aikana. Oikealla puolella seuraaminen sujui muuten ihan hyvin vaikka sitä vähän jännitinkin että miten mahtaa taidot riittää. Seuraava virhe tuli askeleissa, peruutus 1-2-3 askelta. No en osannut laskea ja sen takia tulikin -10p. Toisen -10p. sain väärin suoritetusta tehtävästä, kyltti liikkeestä seiso kierrä koiran ympäri, pysähdyin kierrettyäni Demin, mitä ei siis pidä tehdä. Pienempiä pistementyksiä tuli kontr., epätarkasti suoritettu tehtävä, ohjaajavirhe sekä kahdessa eri kohdassa Demin piippas pienesti niin kokonaisvaikutelmastakin lähti pisteitä. Harmittaa vähän kun ei saatu tulosta, jäi parin pisteen päähän, mutta toisaalta, jos olisin itse ollut tarkempi niin oltais saatu 20p. enemmän ja silloin pistete olis hyvinkin riittänyt tulokseen. Pääasia kumminkin että Demi teki tosi kivasti töitä, mun täytyy vaan skarpata ens kerralla.

Kisasin samassa kokeessa myös avoimessa luokassa, viimeistä kertaa Martin kanssa. Oli kyllä kivaa kisata jälleen Martilla, on se vaan mahtava tyyppi. Martti teki hienosti töitä, enkä mäkään mokannut joten saatiin kasaan 98p./100p luokkavoitto ja RTK2. Tähän loppu mun ja Martin yhteinen kisataival. Kiitos Pialle Martin lainasta!

Sunnuntaina 23.10 käytiin lenkillä Monican, Katin ja Tuulan sekä koirien kanssa. Käveltiin Nitan siskon talon ohi, Lotta sattui olemaan omistajineen pihalla ja he tulivatkin sitten meitä moikkaamaan. Oli kiva nähdä Lottaa, en musitaakseni ole Lottaa nähnyt yli 5-vuoteen, ihana mummo sekin. Parasta kyllä oli kun Lotta tuli kadulle ja Nita joka ei välitä vieraista koirista, meni suoraan Lotan luokse häntä heiluen <3 Mulle tuli sellanen tunne, että Nitan on melkein täytynyt tunnistaa Lotta, koska Nitahan ei koskaan mene vieraiden koirien luokse ja Lotta on käytännössä vieras Nitalle kun edellisestä tapaamisesta on niin pitkä aika eikä ne muutenkaan ole elämänsä aikana niin montaa kertaa nähneet. Mutta oli ne liikuttavia.

Tällä viikolla satoikin sitten meille Espooseen ensilumi. Kääk, nyt jo! En kyllä kauheesti innostuntu koska sen tietää ettei se lumipeite maassa pysy kun tähän aikaa vuodesta saata lunta. Pari päivää lunta kyllä maassa oli ja tänne satoikin kerralla yli 10cm. Alla kuvatodiste ;)

Mitäs muuta... No meillä on tässä ollut viikon verran kaksi kilpikonna hoidossa, Valtteri ja Casperi. Demi tykkää molemmista, se kulkee niiden perässä ja haluis kauheesti niitä haistella ja nuolla. Konnat ei kyllä kauheasti tätä arvosta joten Demiä on joutunut vähän komentamaan. Myy kävi konnia haistelemassa mutta ei muuten oo niistä kovinkaan kiinnostuntu ja Nita ei välitä, koska se on varsinkin Casperin kanssa jo vanha tuttu. Casperi asuu mun vanhempien luona, oon siskoni kanssa saanut Casperin reilu 20-vuotta sitten, mutta Casperi jäi meidän vanhemmille kun muutettiin kotoa pois. Nita ja Demi on jopa nukkunu Casperin kanssa, Casperi ihan tunkee niiden karvojen alle nukkumaan. Valtteri taas on mun siskon konna joka on meillä nyt myös samalla hoidossa pari viikkoa.

Demi & Valtteri

Ja loppuun täytyy vielä hehkuttaa Demin poikien hienoja tuloksia. Viggo (Lumipilven Onnenpotku) kävi jälkikokeessa ja teki hienon tuloksen saaden JK1 koularin, onnea Barbro ja Viggo. Toinen poika Pata (Lumipilven Onnenpeli) kävi samaisessa rallykokeessa kuin me Demin kanssa, saaden alokasluokasta hyväksytyn tuloksen. Niin ja Taape (Lumipilven Onnenliekki) ja MAria kävi tässä syksyllä tokon avoimessa tehden hienon 2-tuloksen. On ne vaan taitavia poikia <3

Viestiä, aksaa ja rallya

Syyskuun ekana viikonloppuna päästiin Myyn kanssa kokeilemaan uutta lajia, viestiä. Koulutus oli Aktiivicollieiden jäjestämä ja kouluttajina Airaksisen pariskunnan pitämä. Koulutus järjestettiin Läyliäisten metsissä, josta löytyy viestirata jota käytetaan myös kisoissa. Päivään osallistui vain aloittelijoita, joten mitään kovia pitkiä matkoja koirat eivät vielä päässeet juoksemaan. Alkuun oli teoriaa ja käytiin vähän viestin sääntöjä läpi. Sitten lähdettiin treenaamaan itse juoksemista kahden pisteen välillä. Me osallistuttiin Pian kanssa, eli oltiin viestipari ja meillä oli koirina siis Myy ja Pata. Alkuun ihan lyhyttä matkaa, siis parikymmentä metriä, ihna vaan jotta katottiin että koirat palkkaantuu viestiparin molemmissa päissä ja että koirat lähtee molemmista päistä. Myykkysellä ei ollut ongelmaa, lähti ja juoksi ja leikki, sillä oli kivaa. Sitten Myy vietiin autoon, välissä pari muuta koiraa ja sitten Patan vuoro. Sama treeni kuin Myylle ja hyvin sujui, ollaanhan toki Patallekkin niin tuttu etten nyt uskonutkaan olevan ongelmia.

Tämän jälkeen siirryttiin viestiradalle, sellaseen kohtaan jossa oli sellanen syvänne. Mukaan otettiin 3 koiraa. Alkuun tehtiin "leiri" A pisteeseen, siinä hengailtiin ja puhuttiin siitä kuinka tärkeätä koiran on osattava rauhoittua pisteellä. Myylle otettiin oma paikka vähän kauemmas muista kun ajattelin sen kiihtyvän muista koirista aika paljon. Muu rauhoittui hyvin. Sitten puolet ohjaajista jäi A pisteeseen kimpsuineen kaikkineen ja minä ja 2 muuta siirryttiin koirien kanssa B pisteeseen. Tehtiin oma "leiri" B pisteeseen. Myylle taas oma paikka ihan pikkasen sivummalle. Kun oltiin hengailtu niin ensimmäinen koira lähetettiin liikkeelle. Eka koira oli kouluttajien oma, joten nähtiin miten homma toimii käytännössä. Me muut taas tehtiin tietenkin eri tavalla kun koirille annettiin apuja. Eli kun tieto tuli radiopuhelimeen että seuraava saa valmistautua mentiin syvänteen reunalle, täältä reunalta näki A pisteeseen. Koirille tehtiin ääni ja näköapu minkä jälkeen ohjaaja meni puun taakse piiloon, eli koira lähetettiin niin ettei A pisteen ohjaaja ollut esillä. Myyn eka lähetys meni niin, että lähti reippaasti, mutta puolessa välissä matkaa alueen "pohjalla" iski pieni epävarmuus ja kun toista ohjaajaa ei näkynyt, kääntyi Myy takaisin. A ohjaaja tuli esiin ja kutsui Myytä takaisin, mutta Myy juoksi takaisin mun luokse. Kun näin käy niin tarkoitus on että se lähettävä osapuoli pysyy passiivisena ja se jonka luokse koiran pitää juosta kutsuu ja auttaa koiraa jotta se saapuu sinne minne pitääkin. Myy lähti uudestaan juoksemaan ja juoksi A pisteelle. Muilla lähetyskerroilla ei enää ollut epävarmuutta, juoksi täysiä molempiin suuntiin. Päästiin myös vaikeuttamaan treeniä niin että vikoilla kerroilla oli vain ääniapua. Myy tykkäs viestistä ihan tosi paljon, mutta täytyy sanoa että on se kyllä vaativa laji ja vaatii koiralta kyllä rohkeutta ja itseluottamusta. Nyt meillä toi pisin matka oli varmaan jotain 100m luokkaa, niin että ohjaajat näki koiran kokoajan, mutta koira ei nähnyt koko matkaa kun juoksi kuopan pohjalla. Kun miettii kuinka pitkiä matkat oikeasti viestissä on niin kyllä siinä saa treenata ihan huolella ja vaikeuttaa vaan pikkuhiljaa ettei koira tule epävarmaksi. Mutta mukava laji jos olis pari kenen kanssa treenata. Ja Myy pysyi hiljaa varikolla, ei kiihtynyt muista koirista, paitsi vikoilla kerroilla alkoi huomata että vire alkoi nousta enempi. Tästä voi siis päätellä sen että jos viestiä alkais oikeasti treenata niin kierrokset kyllä tatais nousta kun tietäisi mitä hommaa ollaan tekemässä.

Sunnuntaina käytiin Helsingissä I-HAH:n rallytokokisoissa. Kisasin Martin kanssa  neljättä kertaa ja nyt tokaa kertaa avoimessa. Rata oli kiva ja Martti oli taas innoissaan. On se vaan ihana pappa <3 Saatiin 95p/100p. eli toinen hyväksytty tulos avoimesta. Muutama pistevähennys tuli, vinoudesta, ohjaajavirheestä.

Muita koulutuspäiviä tai kisoja ei ole ollut, mutta aksattu ollaan Myyn kanssa. On ollu paljon hyviä treenejä ja kivasti ollaan päästy vaikeuttamaan treenejä. Kepit vaatii vielä paljon hommaa, erilaiset kulmat on vielä vaikeita ja kovassa vauhdissa ei aina taivu kakkosväliin. Ohjaustekniikoita ollaan myös viimeaikoina hiottu, persjättö ja takaaleikkaus molemmat on sujunu hyvin. Slalomit lukee hyvin ja niihin ollaan taas yhdistetty myös käännöskäskyjä. Myy toimii niillä tosi hyvin, kunhan annan käskyn ajoissa. On kyllä hurjan kivaa treenata Myyn kanssa.

Demin kanssa ollaan treenattu oikealla puolella seuraamista. Heti kun tulee epävarmuutta niin neiti tunkee itsensä vasemmalle puolelle seuraamaan, vaatii kylläö hommia jotta saadaan tätä paremmaksi, mutta kyllä treeni tietenkin on myös tulosta tuottanut. Noita rallyn voittajaluokan erilaisia käännöksiä puolenvaihtoineen ollaan myös treenattu aj olenpa nyt todennut ettei ne koiralle niin vaikeita ole sitten kun se ihminen (minä) itse tietää mitä on tekemssä :D

Loppuun vielöä muutama kuva lenkiltä Inkoosta. Käytiin duunikaverin ja hänen koiransa Tiran kanssa kimppalenkillä. Myy ja Tira tuli hyvin juttuun.

Niin lomalla

Nyt se on Loma! Viikko oltu lomalla ja ah, niin ihanaa. Ollaan treenailtu vähän, muutamat aksatreenit ja rallytokot.

Myyn kanssa oli maanantaina Sepon treenit, tehtiin keppejä edelleen. Erilaisia lähestymiskulmia ja jatkettiin takaaleikkauksilla. Ei mennyt ihan yhtä sujuvasti kuin edellisellä viikolla, mutta opinpa minkä verran epäonnistumisia Myy sietää ennenkuin homma menee vaan huutamiseks ja säätämiseks. Eli opittiin kumminkin jotain ;) Kävin omatoimisesti sitten vielä hallilla pari päivää myöhemmin tekemässä niitä lähetyskulmia. tulipa todettua että avokulmat on Myylle huomattavasti haastavampia kuin sulkukulmat. Takaaleikkaukset kepeillä sujui nyt hyvin. Keinu on edenny ihna kivasti vaikka sitä ollaankin liian vähän treenattu. A näyttää ihan hyvälle, mutta puomin 2o2o on kyllä edelleen vaiheessa. Käännöstreeniä tehtiin myös, putken ja kahden hypyn avulla. Hyvin kääntyy ja tykkää tästä treenistä ihan sikana.

Rallytokoa treenattiin Haukilahden lukion kentällä. Myy ja Demi teki molemmat sivulletuloja oikealle/vasemmalle, seuraamista oikealla/vasemmalla, pyörähdyksiä oikealla/vasemmalla. Myyn kanssa tehtiin myös noutoja. Noudot on edenny taas pienen askeleen. Isoja askeleita on turha odottaa kun ei kauheen aktiivisesti olla viime aikoina noutoa treenattu. Mutta kiva kun etenee.

Rallya ollaan trenattu myös kotona pikku piiperrystreeninä. Täytyis alkaa enempi kattoo läpi niitä voittajan liikkeitä, niin sais uusia treenattavia juttuja. 

Lenkkeilty ollaan milloin missäkin. Ihanaa kun näin lomalla kerkee mennä minne vaan ja tehdä just sitä mitä haluaa. Pitkälle yöhön ollaan istuttu kalliolla ja nautittu hiljaisuudesta, auringon laskiessa. Kesä ja yö <3

Treenejä

Ollaan treenattu ahkerasti, erityisesti aksaa. Ostin tammikuun alussa vapaavuoro treenikortin Hurtta areenalle, joten ollaan Erikan kanssa käyty hallilla. Sepon treenit ja hyppytekniikat sekä maanantai aksat on jatkuneet normaalisti. Sepon treeneissä ollaan viimeiset kolme kertaa treenattu leijeröintiä ja sen lisäks niisto/ takaaleikkaus, omatoimisesti ollaan treenattu rengasta, keinua, keppejä, kääntymistä muurilla. Eilisessä treenissä leijeröitiin ja muutenkin teemana irtoaminen. Tehtiin sellasta ovaalia rataa, jossa testattiin kuinka hyvin koira irtoaa sekä eteenpäin että sivuttaissuunnassa. Tässä samalla tuli myös treenattua leijeröintiä. Myy irtos aivan törkeen hyvin, sen mielestä tää oli ehkä paras treeni IKINÄ, irtosi siis sekä eteen että sivulle todella hyvin. Hyppyteniikassa on selvästi tullut esille kiihtymisen merkitys tekniikkaan. Ne treenit, jossa Myy on ollut todella kiihkeässä mielentilassa on hyppytekniikka ollut selkeästi huonompaa kuin muuten. Esim. edellisellä kerralla Myy hyppäsi todella kulmikkaasti eikä yhtään rentona, rimoja lensi. Eilen Myyn mielentila oli juuri oikea jolloin kaikki tehtävät suoritti hyvällä tekniikalla ja rentona. Todettiin että tekniikka hajoaa helposti jos kiihtyy liikaa. Sama homma todettiin Erikan kanssa kun ollaan treenattu Myylle keppejä. Myyhän ei ole keppi treeniä vielä kunnolla aloittanut, on tehnyt muutamia treenejä milloin milläkin tekniikalla, jepp, kuullostaa järkyttävälle. Ekat 4 krt on tehnyt kujakepeille, sitten 3 krt ohjureilla, 1 krt sisäänmeno treeniä 2by2 ja nyt  3 vikaa treniä verkoilla. Saatiin kolmen treenin aikana vähennettyä täysin verkotetut kepit niin että jäljellä oli 3 verkkoa, alussa ja lopussa. Myy osaa siis perjaatteessa pujotella ilman verkkoja JOS on oikeassa mielentilassa. Vauhtia sillä on hillitysti ja näkee että joutuu ajattelemaan ihan hurjasti jotta menee oikein. Sitten kun tulee onnistumisia niin vauhtia alkaa lisäämään ja kappas vaan taidot ei ihan vielä siihen riitä, tulee virheitä, kiihtyy. Oppiminen on titenkin vaikeata väärässä mielntilassa ja se näkyy Myyssä hyvin. Kun on matalammassa vireessä niin ajatus kulkee huomattavasti paremmin. Sitten kun osaa asian vauhti tulee kuin itsestään. Mutta Myyn oppiminen menee myös sellasta kaavaa, että sitten kun se mokaa niin se turhautuu melkein välittömästi, kiihdyttää itensä ihan sataan, huutaa perkelettä ja oppimat asiat unohtuu/ei pysty toteuttamaan. Sitten kun sitä rauhoittelee ja saa koiran taas sopivaan mielentilaan niin kappas vaan hän palaa taas osaamistasolleen ja oppii myös uutta. Mutta oon kyllä tosi tyytyväinen kuinka nopeasti kepit tuli edes tähän kuntoon. Osaa hakea sisään hyvin, loppu on se missä herkemmin tulee virheitä kun on kiire palkalle.

Ollaan käyty myös Piskipajalla treenaamassa rally ja tottista sekä Sudenpentujen hallilla. Tottiksessa väärä mielentila on aiheuttanut ääntelyä, joten nyt on mietinnässä miten edetä. Demi ääntelee myös, välillä se on hiljempaa mutta sitten taas tulee niitä treenejä joss piippaa paljon. Tuntuu et asian kanssa on painittu kauan, välillä puuttuen enempi välillä hyväksyen. Tällanen harmaalla alueella liikkuminen ei tietenkään yhtään auta asiaa ja kun tietää kuinka monta vuotta toi koira on jo äännellyt niin todennäkösyys että sen saa kokonaan hiljaiseksi tuntuu jotenkin aika pieneltä. Mutta töitä koitetaan edelleen tehdä hiljaisuuden eteen.

Kaikenlaista

Tiistaina tehtiin pienen pienet rallytokot Puolarmaarissa. Sää oli ihan hirvee ja olis NIIN tehny mieli jättää treenit välistä, raahauduttiin kumminkin paikanpäälle. Tehtiin jotain vanhaa kisarataa, en nyt muista kenen tuomarin, mutta eipä sillä nyt niin väliä. Demi oli sitä mieltä että istuminen litimärällä nurmella oli tooodella tyhmää, sitä sitten väännettiin, että voiko istua vaiko ei, no kyllähän se joutui sinne istumaan. Muuten teki ihan kivasti ja mä muistin radan. Treenien lopuks käytiin vielä lenkillä ja vedin sitten nurin kun oli niin pirun liukasta, jäätä ja vettä siinä päällä. Otin tietenkin käsillä vastaan ja sitten olikin koko viikon kädet kipeenä.

Torstaina Myyn hyppytekniikkatreenit Sporttikoirahallilla. Alkuun okseria, seuraavalla kieroksella kasvavaa sarjaa ja vikalla kierroksella keinua ja putki-hyppy yhdistelmää. Myy oli oikein pätevä.

video kasvava sarja 11.2.2016

Perjantaina mentiin Kirkkonummelle PiskiPajalle treenaamaan rallytokoa. Demin kanssa tehtiin Hannele Pirttimaan jotain vanhaa kisarataa. Tajuttiin taas kylttejä katsellessa, että ollan suoritettu muutama juttu väärin, hupsista. Todella lupaavaa kun vähän väliä huomaa ymmärtäneensä asioita väärin :D No onhan tässä vielä aikaa...
Myy ehti myös halliin, teki tokoa: seuraamista, vähän jääviä ja siivekkeen kirtoa molempiin suuntiin. Otti aikalailla häiriötä niistä kaikista rallytoko kylteistä mitä kentälle oltiin viljelty, mutta muuten oli kyllä kiva asenne, mun olis vaan pitäny heti helpottaa kun oli uus paikka ja häiriötä.

Lauantaina aamulla klo. 8 jälkeen lähtö Lahteen A-Qility hallille Hanna Närhen tottispäivään. Mukava päivä tuli vietettyä aina yhtä ihanan kouluttajan koulutettavana. Muut osallistujat koirineen olivat myös mukavia ja oli kiva nähdä taas monenlaisia koiria ja ohjaajia. Ekalla kierroksella tehtiin hyppyjumppaa ja katottiin pk estettä, matalana toki vielä tehtiin, mutta teoriassa saatiin tästäkin irti kaikennäköstä. Tokalla kierroksella esiteltiin meidän noutoa ja saatiin siihen vähän ajatuksia jatkoa ajatellen. Myy keskittyi yllättävän hyvin, vaikka hallissa oli paljon ihmisiä, muut koulutettavat sekä hallin toisella kentällä aksa rataa rakentamassa olleet ihmiset. Niin ja ennen koulutuksen alkua koirien kera, käytiin läpi vähän asennejuttuja, sekin oli oikein hyödyllistä.

Koulutuksen jälkeen käytiin vielä tankkaamassa Kariston nesteellä ja juttelemassa niitä näitä Pian kanssa. Oli kyllä kiva nähdä Pata-poikaa pistkästä aikaa. On se kyllä ihana poika ja taitava!

Tänään päivällä suunnattiin Demin kanssa Kirkkonummelle PiskiPajaan rallytokokisoihin. Ei kovin montaa kertaa olla treenattu, mutta päätettiinpä silti käydä kokeilemassa. Demiltä ei meinannu millään löytyä sirua, mutta kyllä se sieltä lopulta löytyi, onhan se sentään viimeks lokakuussa luettu luonnetestissä. Rataantutustumisessa oli tuomari mukana, selosti kaikki kyltit läpi ennen omaa tutustumista. Tehty hyvin selkeäksi, eli jäänyt mitään arvailujen varaan. Rata näytti tältä:

Mä olin ehkä vähän pihalla kun oli oma suoritusvuoro, tuntu ettei pää ollut ihan mukana ja vähän sellanen olo että on kiire. Demi piippaili melkein koko radaan, mutta muutoin teki kivasti. Pisteitä saatiin 97/100, kolmesta tehtävästä lähti -1 p. Kahdessa luki "vino" ja yhdessä "ohjaajavirhe". Mulla ei kyllä oo harmainta hajua mitä oon tehny, kun ei noita selitetty sen paremmin, mutta samapa tuo. Ihan hauska kokemus ja sellanen laji, mikä on varmasti helppo aloittaa vaikkei olis mitään aikasempaa kokemusta mistään lajista.

Ääntä kohti, eikun...

Maanantaina HAU:n tokoryhmän treeneissä, mukana Demi ja Myy. Treeneistä ei kauheesti jääny jälkipolville kerrottavaa, varsinkin Demin kanssa meinas mennä hermo. Alkuun tehtiin ohjattua, molemmat sunnat sujui hyvin. Sitten oli tarkoitus tehdä seuraamista ja edessäistumista. Eipä kumminkaan tehty kun ääntä tuli niin pirusti, saatiin muutama hiljainen sivulletulo niin siihen loppui leikki.

Myy pääsi tekemään sivulletuloja valvovien silmien alla sekä seuraamista. Sain vähän noottia, mutta ihan aiheesta, Myykkis sen sijaan oli hyvä.

Torstaina treenattiin rallytokoa Metro areenan parkkiksella. Tehtiin Hannele Pirttimaan alo rataa, oli oikeen selkeä rataprofiilia ja tehtävätkin oli helppoja. Mä alan ymmärtämään noita kylttejä, eli siis ymmärrän mitä ne tarkoittaa, jepp, siinä meni hetki. Demi teki radan useampaan kertaan, se hiljeni kerta kerralta, jotenkin outoa, mutta niin se vain teki.

Myy teki myös palasia alo radasta, tietty nami apuna. Mutta oon hirmu ylpeä tuosta junnusta. Tien toisella puolella oli kentällä fudistreenit menossa, kahdet treenit samalla kentällä ja Myy keskittyi kaikesta huolimatta. Se ei ottanut niistä yhtään häiriötä, hyvä Myykkis! Kaikki erilaiset käännökset pyörien ympäri on Myyn bravuureita, sillä on ihan huippu takapäänkäyttö ja se pääsee oikeuksiinsa just noissa käännöksissä. Seuraaminen oli hyvää, sillä on vaan niin mahtava asenne.

Tänään rallytokoiltiin Puolarmaarissa nurmella. Keksittiin omasta päästä rata, otettiin sellasia alo juttuja joita koin tarvitsevani vielä treenata. Taas tuli ääntä ekalla kierroksella, tokalla kierroksella oli sitten hiljempaa, vaikkei koko rataa ollutkaa hiljaa. 270 asteen käännökset vasempaan tarttee kyllä työstää, takapäätä ei Demi käytä yhtään tehokkaasti...

Kotona ollaan jatkettu kaukojen, noutojen ym. tekemistä eikä jumppaakaan pidä unohtaa.

Sosiaalisella palkalla rallya

Tiistaina käytiin Metro areenan parkkiksella rallytokoilemassa. Hitto oli kyllä liukasta! Tehtiin sellasta alo rataa, pikkasen muutettiin sitä kun ei tuolla pystynyt juoksemaan kun maa aivan törkeen liukas. Radan muistaminen oli jotenkin yllättävän vaikeeta, piti monta kertaa kävellä läpi ja tehdä mielikuvaharjoituksia. Aksassa mulla ei ole ollut ongelmia muistaa ratoja joten en osannut odottaa tällaista ongelmaa. Kyllähän mä sen opin, mutta vei enemmän aikaan kuin ajattelin. Oon pohtinu näitä rally liikkeitä ja käskyjä. En halua käyttää esim. seuraamisessa samaa seuraa käskyä kuin tokossa kun en vaadi Demiltä samanlaista seuraamista rallyssa. Oon kumminkin keksinyt sellaste käskyt joita aion nyt käyttää. Demin kanssa päädyin myös siihen, että rally on meillä laji, jossa käytössä vain sosiaalinen palkka, eli mitään nameja/leluja en aio käyttää. Me treenataan rallya ensisijaisesti sen takia että saadaan sosiaalinen palkka paremmin toimimaan, joten siksi näin. Rata oli kiva, ja alo liikkeet on aikamoni sellasia joita ei erityisesti tartte treenata, pärjää ns. tokotaustoilla. Hihnan kanssa säätäminen on vaikeeta, en tykkää hihnasta. Edestä takakautta sivulle tulevat liikkeet on Demille vaikeimpia koska ne on meille uusia. Näissä sitten tulikin piippailua vaikka muutoin oli hiljaa. Ja Demi palkkaantui hyvin sosiaalisesta palkasta.

Torstaina oli Myyn hyppytekniikkatunti Sporttiksella. Tehtiin perussarjaa ja okseria. Perussarjalla speed pumpit ja okserilla rimat. Tehtiin myös putkia ja ekaa kertaa keppejä. Kepit aloitettiin kujakepeillä jossa verkot. Myy tajsui idean kovin nopeasti ja rytmikin alkoi löytyä vaikka toistoja tehtiin yhteensä 6. Myykkis oli taas hieno!

Demi, tuo ihana rakas otus, on tällä viikolla kyllä kiristellyt mun hermoja. Se on nyt muutaman viikon syönyt nappuloiden sijasta raakaaruokaa, kaikki on sujunut hyvin, kunnes alkuviikosta alkoi herättää mua klo. 02 ja 04. Piippailio ja piippaili, eka päästin ulos kun luulin että sillä on pissahätä, no ei ollut, takaisin nukkumaan, piippailu jatkui ja jatkui, nukahti ja herätti taas uudestaan. Tätä jatkui ja seuraavana yönä, aloin keskellä yötä googettaa mitä tehdä jos koiraa närästää, koska ajattelin olisko sitä. Jossain sitten mainittiin, että maustamaton jogurtti auttais närästykseen, joten minä reippaana klo.02 syötän koiralleni ruokalusikallisen jogurttia, Demi hiljeni ja jatkoi uniaan, kunnes piippaili taas klo.04, lisää jogurttia naamaan ja koira on tyytyväinen. Keskiviikkona taas sama setti ja mulla alko pinna kiristymään kun yöt menee heräilyyn. Torstaina aamulla sai nappulaa koska se ei ikinä ole aiheuttanut närästystä, illalla myös nappulaa. Yöllä taas sama homma, jolloin mä päätin että nyt riittää. Avasin makkarin portin, Demi juoksi häntä heiluen keittiöön, kuvitteli saavansa jogurttia, mutta mä sanoin sille vain että hyvää yötä, suljin portin ja menin nukkumaan. Demi tuli eteisen matolle ja jäi siihen nukkumaan, ei yhtään piippailua koko yönä! Se piru siis keksi aika nopeasti ton jogurttijutun johon mä sitten sorruin, kunnes tajusin mistä kyse. Perjantaina sai taas raakaa ja pe-la yö meni ilman yhtäkään herätystä, hitto tota otusta :D

Rallyy, aksaa, tokoo, lenkkii...

Talvi jatkui viikonloppuun asti mukavasti. Sitähän tottui noihin kovempiin pakkasiin ja nyt se -10 tuntui jo todella lämpimälle. Eilen illalla alkoi sitten taas lumisade, huoh, yön aikana lunta satoi 10cm ja päivällä vielä lisää. No tuon lumen määrän vielä kestäisin, mutta kun lämpötila lähenee plussaa niin siitä en tykkää.

Lenkkeilty ollaan ja hangessa kirmaaminen on hauskaa. Tänään käytiin Nuuksiossa, tehtiin hyvänpituinen lenkki ja ai että, reidet ja persus sai kyllä treeniä. Valmiita tallattuja polkuja ei ollut alun jälkeen, kun päätettiin poiketa reitiltä. Ja kyllähän sen tietää kun tuon erään ihanan kaverin kanssa liikkeellä on, että pikkasen actionia matkaan mahtuu. Oli pikkasen haastavia kohti, mutta myös mukavaa ja helpompaa reittiä välillä. Ihana keli, mutta kun lähellä plussaa oli lämpötila niin koirat näytti sitten tältä.

 Luminen metsä on kyllä kaunis

Myy ja lumipallot

Lähikuva lumipalloista

Käytiin illalla vielä tekemässä pienet rallytokotreenit, kyllä, luit oikein! Sehän oli siis elämäni toiset rallytreenit. Meillä oli Demin kanssa oikein hauskaa. Hassua miten hankalaa on hihnan kanssa toimia, tokossa olen nauttinut siitä kun ei hihnaa ole tarvinnut kun se nyt vaan häiritsee mun keskittymistä. Rallyssa kun on noita kaikenmaailman käännöksiä niin kyllä se hihna vaan haittaa hommia :D Treenattiin alokkaasta niitä liikkeitä joita ei millään tavalla löydy tokosta ja sitten yritin ymmärtää ja muistaa noita kylttejä. Hauskaa puuhastella välillä jotain uutta.

Eilen, lauantaian, käytiin Myyn kanssa taas kuokkimassa lapinkoirien aksatreeneissä. Treenattiin pientä radantynkää, jossa hyppyjä ja putkia. Hakeutuu hyvin putkiin, vaikka olisi vaikeampikin putkikulma, hypyistä tuli välillä ohi, jos oli sivuttaisetäisyyttä muhun liikaa tai hyppy ei ollut linjassa ja edessä näkyi putki. Tuo kyllä zoomaa kaikki putket mitä kentältä löytyy. Treenattiin erikseen vielä rengasta ja takaakiertoja yhdellä hypyllä. Takaakierto vasemmalta oli Myylle helpompi kuin oikean kautta. Pätevä junnu tuo Myykkis kyllä on. 

Viikolla treenattiin sisällä myös tokoa. Tajusin, että Myyn kanssa ei olla vielä treenattukkaan niin, että se olis paikkiksessa sillä aikaa kun teen Nitan tai Demin kanssa jotain pientä. Päätin testata, noh, eihän se pysynyt. Käskin Demin sivulle niin Myy tuli samantien ja oli sitä mieltä että HÄN tulee hommiin. Palautin muutaman kerran kunnes totesin että hei, pitää helpottaa hommaa. No sehän ei ollut vaikeeta, Myylle etupalkka, nakin palanen metrin päähän ja ta-daa, Myy kesti siinä kohtaa kaikki Demin kanssa tehdyt sivulletulot, seuraamiset Myyn vierestä, jäävät, kaukot. Taitava junnu! Etupalkka tekee kyllä ihmeitä!

Rallytokoa ja Myyn kuulumisia

Me kokeiltiin ihan uutta lajia tänään Heidin opastuksella. Nita pääsi mukaan rallytokotreeneihin. Täytyy todeta näin tokoharrastajana että vaikeeta on kyllä kun pitää jutella koiralle ja muutoinkin olla eloisa, kun tokossa pyritään olemaan niin hillitysti ja ilman mitään ylimääräistä ääntä/kroppa-apuja. Päätin että en käytä "seuraa" käskyä tässä rallytokossa, koska siinä ei tavoitella samaa seuraamista kuin tokossa enkä halua tokoseuraamisen "kärsivän" inflaatiota rallyn takia. Käytin siis sanaa mennään. Nita olikin vähän hämillään ja varsinkin kun oli hihna kädessä. Ei ihan tajunnut että pitää kumminkin olla siinä semi seuraamisessa vaikka onkin hihna, eli ei olla lenkillä. Nita oli iloinen touhusta ja se oli kyllä hauskaa, mutta kumminkin niin erilaista. Mun mielestä kylttejen tulkitseminen oli vaikeata, en tajunnut niitä ilman selostusta. Toiseksi mä tungin ihan liian lähelle kylttejä suorittamaan tehtäviä ja sen hihnan kanssa oli vaikeeta toimia. Myös ajatus miten kuljetaan kyltiltä kyltille oli vaikeeta kun halusin tulla tietyssä kulmassa kyltille, mutta en sitten tajunnut linjata meitä ajoissa joten tuli kaikenlaisia sivuaskeleita sitten kyltille mentäessä. Tehtiin alo ja sen jälkeen avo tasoista rataa. Vaikeimmat jutut oli saksalainen täyskäännös, videolta näkyy että ei oikein luonnistunut :D täytyis vähän treenata sitä. Askel peruutukset koiran ollessa mun edessä ei alkuun toiminu kun en oikein osannut Nitaa ohjata ja se hyppii mua päin. Pienen treenin ja mietinnän jälkeen se sujui hyvin. Tehtiin erilaisia tötsien kirtoja, houkutusta, spiraalia, käännöksiä, hyppyä ym. Varmasti treenataan vielä lsiää, sen verta hauskaa ja rentoa puuhaa tuo oli, kunhan osais olla rennommin :D

Tässä video ekasta rallytreenistä. Rallytoko vol 1

Myy on saanut nyt olla enempi vapaana kotona, niin että Nita ja Demi on portin takana. Se on suurimmaksi osaksi ollut ihan jees, kulkee ympäriinsä ja leikkii ja nukuu. Toi uusi tuki vaan selkeesti ärsyttää sitä. Välillä Myy yrittää raivopäisesti potkia tukea pois. Se siis takajaloilla potkii ja välillä se on saanut tassun tuonne tuen takaosan väliin tarrajuttuun, ei oo onneksi jäänyt jumiin eikä saanut tukea pois. Voi kun mä niin toivon että saatais toi tuki pois. Myyn kanssa ollaan leikitty vetoleikkejä, kun ei tietenkään sille mitään leluja voi heitellä. Leikissä on tapahtunut edistystä, koska nyt Myy tuo lelun mulle takaisin kun sen voittaa. Aikaisemmin omi itselleen kaikki lelut eikä palauttanut niitä. Vaikka kokoajanhan se on tykännyt leikkiä, mut mä leikkikaverina olen noussut arvoon.