sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Ääntä kohti, eikun...

Maanantaina HAU:n tokoryhmän treeneissä, mukana Demi ja Myy. Treeneistä ei kauheesti jääny jälkipolville kerrottavaa, varsinkin Demin kanssa meinas mennä hermo. Alkuun tehtiin ohjattua, molemmat sunnat sujui hyvin. Sitten oli tarkoitus tehdä seuraamista ja edessäistumista. Eipä kumminkaan tehty kun ääntä tuli niin pirusti, saatiin muutama hiljainen sivulletulo niin siihen loppui leikki.

Myy pääsi tekemään sivulletuloja valvovien silmien alla sekä seuraamista. Sain vähän noottia, mutta ihan aiheesta, Myykkis sen sijaan oli hyvä.

Torstaina treenattiin rallytokoa Metro areenan parkkiksella. Tehtiin Hannele Pirttimaan alo rataa, oli oikeen selkeä rataprofiilia ja tehtävätkin oli helppoja. Mä alan ymmärtämään noita kylttejä, eli siis ymmärrän mitä ne tarkoittaa, jepp, siinä meni hetki. Demi teki radan useampaan kertaan, se hiljeni kerta kerralta, jotenkin outoa, mutta niin se vain teki.

Myy teki myös palasia alo radasta, tietty nami apuna. Mutta oon hirmu ylpeä tuosta junnusta. Tien toisella puolella oli kentällä fudistreenit menossa, kahdet treenit samalla kentällä ja Myy keskittyi kaikesta huolimatta. Se ei ottanut niistä yhtään häiriötä, hyvä Myykkis! Kaikki erilaiset käännökset pyörien ympäri on Myyn bravuureita, sillä on ihan huippu takapäänkäyttö ja se pääsee oikeuksiinsa just noissa käännöksissä. Seuraaminen oli hyvää, sillä on vaan niin mahtava asenne.

Tänään rallytokoiltiin Puolarmaarissa nurmella. Keksittiin omasta päästä rata, otettiin sellasia alo juttuja joita koin tarvitsevani vielä treenata. Taas tuli ääntä ekalla kierroksella, tokalla kierroksella oli sitten hiljempaa, vaikkei koko rataa ollutkaa hiljaa. 270 asteen käännökset vasempaan tarttee kyllä työstää, takapäätä ei Demi käytä yhtään tehokkaasti...

Kotona ollaan jatkettu kaukojen, noutojen ym. tekemistä eikä jumppaakaan pidä unohtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti