Pennut 3 vko

Käytiin kattomassa pentuja paluumatkalla Tampereelta.

Aurinko

Tänään on ollut aivan mahtava päivä. Aurinko on taas näyttäytynyt, niin piristävää! Nitan kanssa nautittiin auringonpaisteesta.

Viikolla ollaan Nitan kanssa vähän tokoiltu. Merkki on ollut kovasti treenissä. Se sujuikin sen verran hyvin, että päätin ottaa merkkiä saman treenin aikana useammasta suunnasta. Tämä olikin sitten hieman hankalaa, sanoi Nita. Kun vaihdoin lähetyssuuntaa niin jäikin merkin eteen, vaikka juuri aiemmin oli toisesta suunnasta mennyt merkin taakse. Odotin että Nita tarjoaisi oikeaa paikkaa, no alkoi tarjoamaan istumista, maahanmenoa ja sitten vain passivoitui ja alkoi piippaamaan. Kävin sitten näyttämässä merkin takana paikkaa ja sen jälkeen Nita taas hoksasi mitä halusin. Seuraamisessa treenattiin käännöksiä, näissä edistäminen näkyy kaikista selvimmin. Mutta kylläpä alkoi keskittymään paikkaan kun huomasi käännöksen jälkeen pysähdyksessä olevansa aivan liian edessä. Kaukoja tehty myös, miten voikaan seiso-istu olla taas niin hankala... ei auta taas kuin treenata ja olla tarkkana.

Tänään kävin taas Pian luona kattomassa Demiä ja pentuja. Vitsit on kyllä ikävä Demiä, mutta kyllä se aika oikeesti menee nopeasti. Eletään aina viikko kerrallaan niin ei tunnu niin pitkälle ajalle. Pennuilla oli viikolla auenneet silmät ja kaikki kävelee jo. Kävely on kyllä aikamoista vielä, mutta kyllä sitä jo oikeaksi kävelyksi voi kutsua. Ne kasvaa kyllä ihan huikeeta vauhtia, viime viikolla ne oli vielä sellasia marsu pötkylöitä ja nyt ne näyttää jo hiirille :D Ja isommat pojat jo vähän niinku koirille. On se vaan mahtavaa seurata miten ne kehittyy kokoajan.

 Pennut 2 viikkoa

Torstaina oli Nooan kimppatreenit. Ei vaan sujunut, ei kai aina voikkaan sujua, mutta jäipä jotenkin harvinaisen huono fiilis. Nooa oli todella herkkä mun ohjaukseen. Päätin ohjata ilman käsiä kun käsien kanssa ei meinannut tulla mitään. Nooa lukee tarkkaan mun hartalinjaa ja kun on kädet mukana ohjauksessa niin mun rintama aukeaa liikaa ja Nooa haki milloin minnekkin. Kun pidin kädet seläntakana niin oli homma paremmin hanskassa. Tässä kuva radasta (pöllitty Veeralta). Rata oli muuten sama, mutta meillä oli kepit numerolla 7 ja sen jälkeen jatkui kuten kuvassa.

Pikku pötkylöitä

Sunnuntaina kävin katsomassa Demiä ja vauvoja. Demi aina yhtä iloisena, niin ihana nähdä tuota ilopilleriä. Ja pennut, vitsit ne on jo viikossa kasvaneet! Pikkusia pulleromasuja, voi rakkaus <3 Pikkutyttökin on kasvanut ja pitää sinnikkäästi puolensa vaikka ne isot jörssäri veljet yrittää syrjäyttää pikku typyn tissiltä, mutta eivät onnistu siinä enään.

Kuvasatoa pikkusista

Alkava kohtutulehdus

Viikko on ollut vähän stressaava. Demillä alkoi lämpö nousta keskiviikkona ja sai läähätyskohtauksia. Vointi oli hyvä, ruoka maistui ja joi hyvin, ja pennut hoiti ihan niinkuin ennenkin. Torstai aamuna kuume oli noussut 40 asteeseen, joten oli hyvä että illalla oli lekuri varattu valmiiksi. Demi kävi eläinlääkärissä jossa sillä todettiin alkava kohtutulehdus. Sai lääkkeitä ja sen jälkeen alkoi kuume laskea. Demi voi hyvin, joten nou hätä. Mutta kylläpä oli sydän kurkussa kun odottelin soittoa että mikä Demillä oli hätänä. Pennut voivat hyvin, kasvavat jatkuvasti. Tässä kuva rakkaista nokipalloista 6 vrk iässä.

Nitan kanssa ollaa lähinnä vaan lenkkeilty ja leikitty ja vähän reenailtu. Merkki alkaa olla jo vähän selvempänä sen päässä. Kaukot ja jäävät on myös kuulunut treeniin.

Kun kahdestaan ollaan nyt lenkkeilty, niin täytyy todeta että ei kaks koiraa ole kyllä sama asia kuin yksi. Joo, kyllä kaks menee siinä missä yksikin, mutta on se elämä kumminkin melko erilaista yhden koiran kanssa, Tää asia oli jo ehtinyt unohtua tämän melkein neljän vuoden aikana kun Demi on meillä ollut. Nitan kanssa kahdestaan lenkkeillessä ei tartte ollenkaan miettiä missä se menee. Se pitää mua silmällä ja koska sillä on kovin lyhyt napanuora (max 20m) niin se on kokoajan ihan jossain hollilla. Se ei lähde minkään eläimen perään, toisin kuin eräs toinen, se ei halua mennä kenenkään tuntemattoman koiran eikä ihmisen luokse. Kun pysähdyn se tulee heti mun luokse, ilman että sanon mitään. Oon kiinnittänyt huomiota että mä oon parhaimmillaan hiljaa koko lenkin koska ei tarvii mitään huudella. Silloin kuin on molemmat mukana niin joutuu aina silloin tällöin niitä pitämään silmällä koska eivät suinkaan kulje ajatuksen voimalla niinkuin Nita nytten. Oon myös huomannut, kun heittelen Nitalle lelua tai keppiä, että se oikeasti vaivautuu etsimään lelun vaikka kadottaisi sen heitettäessä. Tätä Nita ei IKINÄ tee silloin kun Demi on mukana, koska Demi on se joka aina etsii "kadonneet" lelut ja kepit. Eli kyllä Nitankin nenä toimii kun on pakko :D Se on vaan laiska!

Pennut syntyneet

Viime yö meni vähän niinkuin valvoessa. Ehdin nukkua pari tuntia kunnes heräsin, päätin katsoa puhelinta ja siellähän oli Pialta viestiä että pentuja tulee maailmaan. Siinä menikin yö sitten torkkuessa, koska en tietenkään saanut nukuttua kun piti jännittää kuinka monta niitä syntyy. Aamu kuudelta oli kaikki pennut syntyneet, 4 poikaa ja 2 tyttöä. Demi voi hyvin ja synnytys oli sujunut hyvin. Mammakoirana olo sujuu oikein hienosti.

Kaikilla pojilla on valkoinen kokokaulus, toisella tytöllä koko kaulus ja toisella puoli kaulus. Kahdella pojalla on piirto päässä ja kahdella päälaella valkoinen merkki. Kummallakaan tytöllä ei ole päässä valkoisia merkkejä.

Demin suvusta tulee piirtopäitä. Demin isällä (Maple Yard Chill Out) Chillellä, esim. on iso valkoinen piirto ja siellä suvussa on niitä muitakin, Mm. Demin isän emän isällä, Immolla (Twilight Moon Incomparab Immo) on paljon piirtoja jälkeläisillään. Ovat kyllä niin ihania, ja mä niin tykkään noista valkoisista merkeistä.