Milloin minusta tuli välineurheilija?

Olen miettinyt tätä aina välillä, missä vaiheessa tapahtui se muutos että aloin ostamaan kaikkea kivaa, ei pelkästään tarpeellista. Oikeastaan asia tuli tässä mieleen sen takia kun päivitin koirien kuluja exeliin. Tänä vuonna olen kuluttanut todella vähän rahaa koirien tavaroihin, mikä on vaan positiivista, koska sitä rahaa uppoaa koiriin muutenkin aivan jäätävästi. Toki koiran omistaminen voi olla halvempaakin, aj sitä se olisikin ilman harrastuksia, mutta enhän mä nyt mun harrastuksista luovu.

Mutta siis  aiheeseen takaisin... Silloin kun mulla oli vain yksi koira, ensimmäiseni, Nita, niin tavaramäärä oli todella vähäistä. Ensimmäisten vuosien aikana Nitalla oli pentupanta, joka pieneksi jäätyään vaihtui nahkapantaan. Sitten oli yksi hihna, nahkahihna. Nitan ollessa vuoden ja kahden välillä aloitimme agilityn, jolloin tuli ostettua yksi takki, se oli Hurtan takki joka edelleen löytyy kaapista elämänsä kunnossa. Nitalla oli tietenkin myös leluja, niin ja pelastusliivit kun käytiin mökillä jonne osa matkasta mennään veneellä. Kun sitten tokossa saatiin TK1 ja päätin että mehän ihan oikeasti harrastetaan tokoa, ostin yhden puisen noutokapulan.

Mutta mitä sitten tapahtuikaan?! Se tavaran määrään massiivinen lisääntyminen alkoi siinä vaiheessa kun tokossa alettiin treenaamaan avointa luokkaa ja mä tajusin että ehkä me voitaiskin tähdätä vähän pidemmälle. Toinen kriittinen vaihe oli silloin kun Demi tuli meille. Suurimmat vaikuttajat on siis olleet toko, joka on todellinen välineurheilijan laji sekä toinen koira.

Kahden koiran kanssa elellessä tuli ostettua kaikkea kivaa ja söpöä. Ihania pantoja/hihnoja kivoissa väreissä, treenikamaa aivan jäätävästi. En ole levitellyt kaikkia tavaroita lattialle, mutta ehkä pitäis. Meillä on kaapit ja varastot täynnä leluja, toko/pk sälää, hihnoja, pantoja, valjaita, takkeja ym. ym... Kun miettii että Nitan kanssa oli yksi noutokapula, niin nykyään niitä on: 2kpl pieniä puisia (vauvakapuloita), 2 kpl 450g, 1 kpl 650g, 1 kpl 1kg, ohjattuja noutokapuloita 12 kpl (neljä eri settiä, eri värisiä tietenkin!), 1 kpl vauvametalli, 2 kpl keskikokoisia (eka oli hukassa niin ostin toisen ja kappas toinen löytyi), 1 kpl iso metalli, 1 kpl ruotsalainen metalli. Olikohan tossa edes kaikki?! Ja tähän lisäksi kaikki muut tokokamat, ruutunauhoja monessa värissä, merkkejä monissa väreissä, eri kokoisia ja painoisia...

Myyn jälkeen on toki tullut ostettua tavaraa, mutta ei enää niin paljon, no varmaankin sen takia kun kaikkea vähän niinku löytyy. Alkuvuonna ensimmäisen kerran tein ihan oikeasti päätöksen että nyt riittää, tavaraa ei enää osteta vaan sen takia että toi on niin ihanan värinen, vaan nyt yritetään ostaa kun tulee oikeasti tarvetta. Oon jopa tyytyväinen itseeni koska olen onnistunut tässä aika hyvin.

Joulukuuta...

Joulukuuta elellään, treenit on jatkunu entisellään. Meillä on kyllä ollu varsinkin aksassa tosi hyvä putki, on ollu todella kivoja treenejä, vaikka aina ei täydellisesti sujukkaan, sehän kuuluu asiaan että työstettävää riittää, työnteko ei lopu koskaan. Eteenpäin on kumminkin menty. On kiva huomata kuinka asiat etenee. Oon myös tyytyväinen siihen kuinka kouluttajat haastaa mua ohjaajana. Mä oon helposti sellanen että kuljen siellä omalla mukavuusalueella. Mutta totuushan on se, että kun poistuu sieltä mukavuusalueelta niin voi vaikka kehittyäkin :D Näin on päässyt käymään kun mua on haastettu ohjaamaan Myytä rohkeammin, se on aika makee tunne kun sitä rupee tekemään asioita rohkeammin ja huomaa että hitto vieköön sehän toimii. Aina ei kannata tehdä asioita silleen kivasti omalla mukavuusalueella varmistellen. 

Taidot taitaa olla nyt sillä mallilla että kisoihin vois joskus mennä, tai ainakin miettiä asiaa, että milloin mennä ;) Esteosaaminen on kivalla mallilla, itsenäsitä tekemistä pitää tosin vielä vahvistaa, koska eihän tuo vielä esim. kestä kunnon vedätystä kepeillä/kontakteilla. Kepeillä alkaa hosumaan jos juoksen liikaa edellä, sama puomilla, tarttee rytmittää jotta oikeasti pysähtyy 2o2o eikä juokse yli ja korjaa. Myöskään taakse en voi jättäytyä kovi kauaksi tai tekee 2o2o vinoon. Mutta noita nyt vahvistetaan varmasti vielä pitkään jotta voi sitten joskus kikkailla ihan huolella ;) Mutta 1-luokan radoille tarvittavat taidot kyllä löytyy ja enemmänkin, mutta sehän nyt ei yksinään riitä kun se suoritus koostuu niin monesta asiasta. Mutta katellaan ja mietitään.

Rallyakin on treenattu, ahkerampi saisi kyllä olla, mutta kyllä tässä kai ehtii. Demin kanssa kyllä riittää hommia oikeanpuolen tehtävissä. Ääntä tulee heti kun on epävarma ja Demin ratkaisu on aina siirtyä vasemmalle jos on epävarma mitä tehdä. Pitäis ehkä vaan taas tehdä oikeanpuolen hommia.

Ylipäätänsä on nyt treenaaminen ollu jo pitkään vähäisempää kuin aikoihin. Jos siis vertaa aikasempiin vuosiin. Kai sitä joskus vaan väsähtää ja mä annan tämän itselleni anteeksi. Sillon kun ei enempää jaksa, niin sitten se vaan on niin. Ja nyt on niin. 

Lenkkeilty on kyllä ihan niinkuin ennenkin. Kamera on ollut todella harvoin mukana, kun arkena on aivan liian piemää kun lenkille pääsee ja viikonloppuisin on ollut sateista?! Ainakin mä kuvittelen niin. Nämä kuvat on otettu itsenäisyyspäivänä, käytiin aamulla reilun 2 h lenkillä kun kerrankin oli sääkin kohdillaan niin kamera pääsi mukaan.

Nita <3

Itsenäisyyspäivä yönä meinasi käydä kurjasti. Koirat söi yöllä iltaruoaksi luita. Nita ja Demi sai possun rustoluut ja Myy jauhettua kanaa. Myylle en luita anna kuin jauhettuna koska se pureskelee todella huonosti, nielee vaan kokonaisena kaiken minkä pystyy. Nita ja Demi taas on pureskellut hyvin, niin en oo koskaan kokenu etten uskaltais niille luita antaa. Tälläkin kertaa näytti sujuvan hyvin, kunnes Nita nielaisi viimeisen palan. Syötyään Nita hiippaili matalana ympäri asuntoa, kakoen ja yskien. Yritti oksentaa mutta tuloksetta. Jonkun aikaa tätä kesti ja sitten Nita pysähtyi ja sen suusta alkoi tulla paksua valkoista kuolaa, paljon. Samalla silmät alkoi vuotaa ja näytti siltä ettei henki kulje. Hetken mietin että mitä helvettiä, mitä mä nyt teen, kunnes tajusin että nyt on jotain tehtävä tai koira tukehtuu. Otin Nitaa takajaloista kiinni, nostin jalat kattoa kohti, mutta niin että etujalat oli maassa, heilutin Nitaa samalla ja ehkä tämän ansiosta Nita sai oksennettua luun palasen. Henki alkoi kulkemaan ja koira oli entisellään tapahtuman jälkeen. Oli kyllä kamala tilanne. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan edes mietitnyt mitä koiralle tehdään joka on tukehtumaisillaan, varsinkaan kun suussa ei näy mitään. Mulla ei siis ollut harmainta aavistusta mitä tehdä, mutta tein niinkuin jostain selkäytimestä tuli ohjeita tehdä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kaikkea sitä voi koirien kanssa sattua.

Tänään ajoin Lahteen, Vipusentielle AQility hallille. Siellä oli epäviralliset agilitykisat ja sinnehän oli mentävä. Oon miettiny syksyllä useampaan kertaa että pitäis lähteä, mutta en sit vaan oo jaksanu lähteä ajamaan tuonne asti. Nyt olin päättänyt että hitto vie, sinne mennään. Hyvä paikka testata Myyn käyttäytyminen tollasessa "kisatilanteessa". Tavoitteena oli siis testata mitä tapahtuu ja saanko mitään kontaktia koiraan uudessa hallissa kisatilanteessa, jossa on äänihäiriöitä. Ilmoitin Myyn supermölleihin ja mölleihin. Supermölli rata oli todella helppo, hyppyjä ja putkia, suoraa ja loivaa kaarretta, siellä pääs itsekkin juoksemaan :D Odottelu sujui hyvin. Myy tuli halliin 5 koiraa ennen omaa vuoroa. Syöttelin nameja ja temputtelin. Haukku kyllä sillon tällön mutta ei silleen hulluna. Radalla mentiin kumminkin pääkolmantena jalkana, mutta sani Myyn kontaktin ja lähtö, eli jättö sujui hyvin. Myy oli keskitytnyt muhun, ei häiriöihin. Rata oli sellanen luukutus, mitä tollaset supermöllit nyt on, mutta kivaa oli juosta. Juostiin sitten voittoonkin, hyvä Myykkis <3 Möllirata oli jo selkeesti vaatimapi, siellä oli luukutusuoraa ja ansojakin. Odottelu olikin tässä vaiheessa jo huomattavasti vaikemapaa. Myy tiesi mitä odottaa ja hallissa oli tässä vaiheessa kovempi melitaso, koiria haukkui, oli ahdasta ym. Kierrokset nousi liian korkealle, namit ei tässä vaiheessa maistunut niin hyvin, ja hilluminen oli noh, sellasta... Radalle mentäessä, en saanut Myyhyn kontaktia, haukkui vaan. Kun sitten sain keskittymään niin sittenhän ei ongelmaa olllutkaan, istui hyvin lähdössä ja tuijottia mua, odotti lupaa ja sitten juostiin. Pitkä suora sujui hyvin, Myy irtos hyvin ja lukitsi esteet edessä. Monella muulla tulikin tässä virheitä kun ohjaajat jäi jälkeen niin koirat alko kyselemään etät minne, mutta Myy ei :D Myyllä tippu rima, ja kohta jossa alussa luukutettiin tultiin myös takaisinpäin, mutta puolessavälissä oliskin pitäny putken jälkeen kääntyä 90 astetta oikealle hypylle, niin ei sitten onnistunutkaan, kun noh, olis tässä kohtaan ollu hyvä käyttää putkijarrua, mutta sitähän ei meidän valikoimassa vielä ole :D Myyllä tuli sitten vähän ylimääräistä hyppyä ja kaarrosta. Mutta vaikka ei ihan putkeen mennytkään niin tyytyväinen olen silti. Oli kivaa "kisata" Myyn kanssa. Toisen radan kiihtymystilasta päättelin, että jatkossa voipi olla että eka rata on aina se helpompi ja toiselle kuumuu enempi, mutta sehän selvii sitten joskus.

Käsimerkein

Muhun iski joku aivan jäätävä flunssa. Meillä on toki töissä ollut liikkeellä koko syksyn kaiken maailman pöpöjä, mutta oon välttynyt niiltä, mutta nyt sitten iski. Lähdin tiistaina aikasemmin töistä kun tuli mitattua kuume itseltä samaan aikaan kun muutamalta lapselta. No kuumettahan mulla oli, joten ei ihme että olo oli päivän mittaan muuttunut vähän tukalaksi. Keskiviikkon aaamulla olo oli aivan järkyttävä, ääntä ei suusta tullut yhtään, ei edes kuiskausta! Ääni siis totaalisen poissa, kuumetta, niska aivan jumissa, kainalot kipeänä, kurkku jumalattoman kipeä, nieleminen hankalaa, kokoajan valuva nenä, että sellaista.

Kun ääntä ei lähde ollenkaan, on vaan oltava hiljaa. Mietinkin ennen koirien kanssa lenkille lähtöä että mitäs nyt. Päätin mennä pellolle jotta koirat pääsee juoksemaan virtaa pois. Nita ja Demi nyt toimii kuin ajatus ja ne muistaa mua vähän seuraillakin, niin niistä ei tarvinnut huolehtia, mutta Myy. Mietin että mitä hittoa teen jos tarvii saada Myy luokse, ilman ääntä on vaikea karjasta. No ennakointi tietenkin on aina hyvästä ja keskellä päivää pellolle ei muita koiria ollut, joten luoksetulot sujui oikeen kivasti. Myyn kanssa toimin niin, että kun halusin sen luokse taputin ensin käsiin jolloin sain huomion itseeni ja sen jälkeen käsi esiin, mikä tarkoittaa käsikosketusta. Onneks oon treenannu tätä käiskosketusta aksaa varten. Aksassa se siis tarkoittaa "tässä" käskyä, tule "käteen", mutta oon siis treenannu sitä ihan lenkilläkin. No siitä olikin ihan kivasti apua.

Totesin noin muuten että nää mun koirat osaa oikeastaan vaan istu, maahan, seiso, paikka, käsikosketus (Myy) käsimerkein, niin ja "jess" osasivat yhdistää koska palkka vapautuskäskynä teen siihen aina myös käsieleet mukaan, joten tämä toimi siis ilman ääntäkin. Mutta kovin vähän ne oikeastaan osaa käsimerkkejä noin niinkuin ainoana käskynä. Toinen minkä tässä opetin, "tule tänne". Tää siis tilanteessa kun oltiin tulossa sisälle. Koirat istu rappusten edessä odottaen että kutsun ne yksitellen sisälle kuivattavaksi. Myy tuli heti käsikosketuksela, mutta Demi ja Nita ei koska ne ei tätä osaa. Sain molemmat sitten kumminkin sisälle :D kun taputin käsiä jalkoihin ja näytin iloiselle. Mutta jäinpä vaan miettimään että ehkä olis syytä joskus opettaa vähän lisää näitä käsimerkkejä arkeen, tosin en nyt tiedä tarviiko niitä enempää kuin nuo tossa yllä mainitsemani, mutta mietin nyt kumminkin.

Treenejä

Maanantaina oli aksatreenit. Tehtiin keppejä. Treenattiin taas itsenäisyyttä ja samalla etäisyyttä ohjaajaan. Lähetin Myytä vähän eri kulmista kepeille ja sitten jäin itse paikoilleen, tai no etenin sika hitaasti, eli Myy joutu erkaantumaan musta ihan reilusti. Myös sivuttaisetäisyyttä niin että lähdin kepeiltä 45 astetta poispäin, tässä etenin reippaasti jolloin olin vajaan 10m päässä sivulla kun Myy oli pujotellut kepit loppuun. Hyvää treeniä. Tehtiin myös puomia, vahvistettiin 2o2o. Myyllä kontaktit ihan hyvällä mallilla, mutta lisää vahvistusta tarttee jotta sietää multa enempi liikettä. On edelleen vähän riippuvainen mun liikkumisesta, eli tulee kontaktista yli jos en ollenkaan himmaa omaa vauhtia alastulolla. Mutta ihanaa on se, että Myy liikkuu puomilla niin rennosti, laukkaa todella reippaalla laukalla koko puomin, ei mitään hidastelua.

Keskiviikkona meillä oli omatoimitreenit kun Seppo oli saikulla. Jatkoin keppitreeniä. Tein edelleen itsenäisyyttä, kaveri palkkasi Myytä keppejen jälkeen jolloin mä himmailin keppejen alkupäässä. Tein myös sivuttaisetäisyyttä samalla tavalla kuin maanantaina. Muutamat toisot myös keinulla 2o2o, hienosti meni sekä A:lla tsekkailin askellusta. Hyvällä askeleella tuli eikä hyppinyt kontaktien yli.ähän sen arkista k

Meillä oli myös Pekka Korrin yksäri. Varattiin yksäri n.1kk sitten. Myyn kanssa ideana oli tsekkailla sen häiriösietoa, reaktiivisuutta, mitä sille voisi tehdä. No onhan sille jo paljonkin tehty ja edetty huimasti, mutta edelleen on hitosti hommaa tehtävänä. Mutta Myy vastasi treeniin hyvin ja sain muutamia uusia ideoita sekä vahvistuksen sille että niitä helppojakin häiriöjuttuja pitää muistaa treenata.nillä jatketaan ja uus yksäri sitten jossian vaiheessa.

Kuulumisia

Treenit on jatkuneet entisellään, eli pääasiassa aksaa vaan tehty. Toki vähän rallyakin, mutta vähiin on jäänyt. Aksat on pääasiassa mennyt tosi kivasti, Myy kehittyy ja meillä on kivaa. Tällä viikolla tehtiin ensimmäistä kertaa keinua radalla. Mä oon jostain syystä jättäny keinun treenaamisen ihan minimiin ja keksittyny vaan kaikkeen muuhun. Ollaan nyt lokakuun aikana sitten treenailtu keinua ja nyt se onkin kivalla mallilla. Radalla keinulle tultiin sekä kovassa vauhdissa ja aavistuksen vinosta kulmasta, mutta kumpikaan ei aiheuttanut ongelmaa. Myös kepit sujuu osana rataa (ilman verkkoja/ohjureita), mutta eri keppikulmia täytyy vielä treenailla paljon. Virheitä kyllä siis sattuu eikä kaikki lähestymiskulmat vielä suju. Mutta onhan tässä paljon vielä tehtävää jotta saadaan sellaiset kepit kuin haluan. Mun tavoite on se, että joku päivä pystyn lähettämään Myyn pujottelemaan ja mä pystyn tulla sitä vastaan, ja jatkamme eri suuntiin ja Myy pujottelee loppuun. Tällaista vähän kokeiltiinkin yksissä treeneissä, mutta sillon oli toki verkot apuna. Myy selkeesti vähän hämmenty kun mentiin eri suuntiin ja se pujotteli musta poispäin, mutta vahvistetaan keppejä niin joskus tulee ns. valmista.

Rallya ollaan treenattu kotona ja kerran Hyvinkäällä kun treffattiin Pia ja pojat treenien merkeissä. Tehtiin rataharjoitus ja mä ekaa kertaa treenasin voittajan rataa. Ollaan toki kotona treenattu yksittäisiä voittajan tehtäviä mutta ratasuorituksia ei ennen tätä. Tuli muutama tänka på, mutta selvisin.

Käytiin sitten myös korkkaamassa rallyn voittajaluokka. Mä heräsin yöllä useamman kerran ja hemmetti, iski se kaamea jännitys kun voin pahoin ja mietin että mitä hittoa, oliko pakko ilmoittautua. Aamulla kellon soidessa, mua jännitti mutta ei enää niin paljon kuin yöllä. Ehdin rauhassa tehdä aamulla kaikkea ennenkuin pakkasin koirat autoon ja lähdin ajamaan Klaukkalaan jossa kisat oli. Ajaessa mä hyräilin mun "kisafiilis biisiä", se on mun tsemppi biisi ja se on tähän mennessä, siis kesän kisoissa toiminut kun sitä oon hyräillyt mielessäni. Oon toki myös työstäny omaa päätä ja päättänyt että mulla on lupa epäonnistua, aina ei tartte onnistua ja se on ihan fine. Kisapaikalla mua jännitti, mutta onneks heti ovensusuussa törmäsin tuttuihin. Sain kysyttyä muutamia juttuja jotka on jääny mulle epäselviksi ja kas, alkoi olo helpottua. Näin muutaman mestariluokan koiran ja samalla yritin opetella voittajan rataa, joka näytti paperilla oikein kivalle. Tuomarina oli Minna Hillebrand, mulle ihan uus tuttavuus, mutta todela mukava persoona. Minna kävi radan hyvin läpi ja kaikki olikin ihan selvää rataantutustumisen jälkeen. Kisapaikka oli todella ahdas, eikä kehän ulkopuolella ollut montaa metriä tilaa, mutta onneks kaikki kisaajat käyttäyty järkeväti. Ite vaan mietin etät miten teen kehäänmenon. En käynyt hallissa sisällä ollenkaan Demin kanssa ennen omaa vuoroa koska siellä ei vaan ollut tilaa. Toisaalta tämmöset ei Demin kanssa ole ongelmallisia koska sille on ihan sama minne mennään eikä sen tartte ns. tutustua paikkoihin.

Rata meni kivasti, Demi oli hyvin kuulolla ja teki hyvin töitä. Eka virhe tuli kyltillä molemmat täyskäännös vasempaan, tämän jouduin uusimaan koska Demi ei siirtynytkään mun oikealle puolelle käännöksen aikana. Oikealla puolella seuraaminen sujui muuten ihan hyvin vaikka sitä vähän jännitinkin että miten mahtaa taidot riittää. Seuraava virhe tuli askeleissa, peruutus 1-2-3 askelta. No en osannut laskea ja sen takia tulikin -10p. Toisen -10p. sain väärin suoritetusta tehtävästä, kyltti liikkeestä seiso kierrä koiran ympäri, pysähdyin kierrettyäni Demin, mitä ei siis pidä tehdä. Pienempiä pistementyksiä tuli kontr., epätarkasti suoritettu tehtävä, ohjaajavirhe sekä kahdessa eri kohdassa Demin piippas pienesti niin kokonaisvaikutelmastakin lähti pisteitä. Harmittaa vähän kun ei saatu tulosta, jäi parin pisteen päähän, mutta toisaalta, jos olisin itse ollut tarkempi niin oltais saatu 20p. enemmän ja silloin pistete olis hyvinkin riittänyt tulokseen. Pääasia kumminkin että Demi teki tosi kivasti töitä, mun täytyy vaan skarpata ens kerralla.

Kisasin samassa kokeessa myös avoimessa luokassa, viimeistä kertaa Martin kanssa. Oli kyllä kivaa kisata jälleen Martilla, on se vaan mahtava tyyppi. Martti teki hienosti töitä, enkä mäkään mokannut joten saatiin kasaan 98p./100p luokkavoitto ja RTK2. Tähän loppu mun ja Martin yhteinen kisataival. Kiitos Pialle Martin lainasta!

Sunnuntaina 23.10 käytiin lenkillä Monican, Katin ja Tuulan sekä koirien kanssa. Käveltiin Nitan siskon talon ohi, Lotta sattui olemaan omistajineen pihalla ja he tulivatkin sitten meitä moikkaamaan. Oli kiva nähdä Lottaa, en musitaakseni ole Lottaa nähnyt yli 5-vuoteen, ihana mummo sekin. Parasta kyllä oli kun Lotta tuli kadulle ja Nita joka ei välitä vieraista koirista, meni suoraan Lotan luokse häntä heiluen <3 Mulle tuli sellanen tunne, että Nitan on melkein täytynyt tunnistaa Lotta, koska Nitahan ei koskaan mene vieraiden koirien luokse ja Lotta on käytännössä vieras Nitalle kun edellisestä tapaamisesta on niin pitkä aika eikä ne muutenkaan ole elämänsä aikana niin montaa kertaa nähneet. Mutta oli ne liikuttavia.

Tällä viikolla satoikin sitten meille Espooseen ensilumi. Kääk, nyt jo! En kyllä kauheesti innostuntu koska sen tietää ettei se lumipeite maassa pysy kun tähän aikaa vuodesta saata lunta. Pari päivää lunta kyllä maassa oli ja tänne satoikin kerralla yli 10cm. Alla kuvatodiste ;)

Mitäs muuta... No meillä on tässä ollut viikon verran kaksi kilpikonna hoidossa, Valtteri ja Casperi. Demi tykkää molemmista, se kulkee niiden perässä ja haluis kauheesti niitä haistella ja nuolla. Konnat ei kyllä kauheasti tätä arvosta joten Demiä on joutunut vähän komentamaan. Myy kävi konnia haistelemassa mutta ei muuten oo niistä kovinkaan kiinnostuntu ja Nita ei välitä, koska se on varsinkin Casperin kanssa jo vanha tuttu. Casperi asuu mun vanhempien luona, oon siskoni kanssa saanut Casperin reilu 20-vuotta sitten, mutta Casperi jäi meidän vanhemmille kun muutettiin kotoa pois. Nita ja Demi on jopa nukkunu Casperin kanssa, Casperi ihan tunkee niiden karvojen alle nukkumaan. Valtteri taas on mun siskon konna joka on meillä nyt myös samalla hoidossa pari viikkoa.

Demi & Valtteri

Ja loppuun täytyy vielä hehkuttaa Demin poikien hienoja tuloksia. Viggo (Lumipilven Onnenpotku) kävi jälkikokeessa ja teki hienon tuloksen saaden JK1 koularin, onnea Barbro ja Viggo. Toinen poika Pata (Lumipilven Onnenpeli) kävi samaisessa rallykokeessa kuin me Demin kanssa, saaden alokasluokasta hyväksytyn tuloksen. Niin ja Taape (Lumipilven Onnenliekki) ja MAria kävi tässä syksyllä tokon avoimessa tehden hienon 2-tuloksen. On ne vaan taitavia poikia <3

Hyvä boogie

Nyt on ollu aika kiva boogie treeneissä. Ollaan käyty sekä ohjatuissa että omatoimisesti ja lenkilläkin on treenattu juttuja joita päästään myöhemmin hyödyntämään aksatreeneissä.

Omatoimitreeneissä kävi viime viikolla pikku vahinko. Treenasin A:ta ja Myy ajautu harjalla liian lähelle reunaa ja astui tyhjään, sai ponnistettua itsensä kumminkin niin että laskeutui maahan, mutta tuli alas kuin hylje, jalat rinnan alla. Säikähdin kyllä ihan sikana, mutta Myy vaikutti ihna ok:lta joten päätin ottaa A:n vielä uudestaan ettei jää mitään kammoa. Teki vähän varovaisemmin, mutta reippaasti kumminkin, eli ei jäänyt mieleen epämiellyttävänä juttuna. Fyssarillahan sen sitten näkee tuliko oikasti osumaa. Puomilla treenattiin 2o2o, vahvistaa tarttee edelleen, pysähtyy kyllä mutta jos juoksen kovaa ohi, niin valuu vähän yli. Keinua tehtiin myös, 2o2o toimii ihan hyvin, tosin tätä ei vielä olla tehty kokonaisena, koska liian vähän treenattua keinua. Mä jotenkin aina unohdan sen koko olemassaolon, mutta nyt täytyy tsempata, ja muistaa treenata ihan  säännöllisesti. Keppejä oon treenannu erinäisistä kulmista ja osana radanpätkää. Avokulmat on vaikeita ja mun täytyy muistaa antaa Myyn hakea sisään rauhassa ja vasta sitten juosta ohi. Myös kova vedätys kepeillä on vielä vaikeaa, joten täytyis varmaan välillä laittaa ohjureita takaisin jotta treenaisin tätäkin onnistuneesti. Käännöskäskyjä oon myös säntillisesti omatoimitreeneissä vahvistanut.

Ohjatuissa treeneissä on tehty lyhyitä ratoja n.12-15 esteen, jossa kumminkin keskitytty eri ohjauksiin. Persjättöjä oon nyt treenannu ahkerasti ja rohkeammin uskallaan niitä tehdä. Myös takaaleikkausket on menny eteepäin ja oonpahan kokeillu myös pakkovalssia, poispäinkäännösksiä. Lukee kyllä ohjauksia hyvin vaikka noita ei olla erikseen vielä opetettu. Slalomia ollaan treenattu ohjatuissa ja kohta meillä onkin hypyt suorassa linjassa. Myy hakee kyllä slalomin hyvin. Slalom suoralla meillä on usein putki tai molemmissa päissä putket. Sitten kun käännetäänkin koira takaisinpäin käännöskäskyllä eikä päästetäkkään putkeen niin tarttee olla ohajukset ajoissa. Musta tuntuu että mulla on jatkuvasti tässä ajoitusvirhe, joko oon myöhässä jolloin Myy ampuu vaan ohjauksesta läpi ja juoksee putkeen tai sitten teen liian vahvan jarrun + käännöskäskyn jolloin Myy vetää liinat kiinni ja kieltää hypyn. Ittellä siis vielä ajoituksen kanssa haasteita, mutta sillon kun oon oikea-aikainen niin Myy tekee kyllä hyvin. Myyn kanssa on kyllä tosi antosaa treenata, se on vaan niin ihana!

Rallyakin ollaan treenattu, lähinnä Demi, mutta myös Myy ja Nita on päässy tekemään. Demin kanssa oikealla puolen seuraamista, oikealla perusasentoa ja oikealta eteen ja takaisin oikealle sivulle on ne mitä pääsääntöisesti nyt on vahvistettu. Puolen vaihdot seuraamisessa, selän takana että jalkojen välistä on ihan hyvällä mallilla. Oon ottanu tasapainotyynyn avuksi näissä eteenistumissa ja siirtymisissä, Demi on tämän avulla suoristanut istumista edessä ei ajaudu vinoon niin helposti.

Viime viikolla kävin Vihdissä lenkillä kun pääsin aikasiin töistä. Kiertelin monta tuntia ihanissa maastoissa, poimin välillä vähän sieniä mukaan.

 

 

Mitä kuuluu

Syksy on niin täällä. Aamuisin on kirpeän syksyinen ilma, sumuista ja satanutkin on. Mutta on syksyssä jotain kivaakin, luonto on kyllä niin ihana värinen näin syksyllä. Ja vaikka vaatteita saa pukea vähän lisää niin tavallaan tykkään siitä kirpeästä ilmasta. Ja viljapelto, se tuoksu on vaan niin ihana!

Viikko on menty aika vähin treenein, ollaan aksattu mutta eipä juuri muuta. Mutta ne aksat, ne on menny tosi kivasti. On ollu niin kiva treenata Myyn kanssa. Se tekee aina aksat 110 lasissa, ihan parasta. Maanantaina tehtiiin rataa jossa päästiin treenaamaan persjättöjä ja vitsit, mulla ei ollu yhtään tunnetta etten ehdi, koska tadaa, lähetä koira kun se irtoo hyvin niin ehdit tehdä vaikka ja mitä. Ja  se oma liike ja rytmitys, mä tiedän mun heikkoudet, ne on juurikin tässä rytmittämisessä, mutta kai mä joskus siinäkin kehityn paremmaksi, ainakin niin toivon. Tehtiin myös käännöstreeniä, niin kutsuttua kasi-treeniä. Myy kääntyy hienosti ja irtoo hyvin, kunhan en terrorisoi sen tekemistä, välillä vähän sitäkin tein. Pitää muistaa ottaa niitä pikkuaskelia, eikä lyödä liinoja yllättäen kiinni.

 

Keskiviikon aksassa tehtiin rataa. Sain käytettyä käännöskäskyjä parissa kohtaan ja juu, toimi ne. Persjätöt onnistu, kuin myös takaaleikkaukset. Myy irtos hyvin, paitsi kepeille. Ei oikeen irronnut sinne ja sitten pyöri ympäri tuhat kertaa ja tarjos vieressä olevaa hyppyä. Keppejen avokulma oli muuten myös hankala. Ja huomasinpa että tarttis treenata enempi erikoisesteitä. Muuri oli nyt ekaa kertaa täydessä maksi korkeudessa ja kun muurilta tehtiin 180 asteen käännös niin Myyn hyppy oli selkeästi jännittynyt. Hyppäs ruman hypyn. Hyppy parani kun otettiin muuria ihan vaan yksittäisenä ja sitten muutaman esteen takaa, mutta ilman mitään käännöksiä. Mutta joo, eipä sitä ole vielä täydessä korkeudessa tullut treenattua. Myyllä oli muutenkin ekaa kertaa rimat 55cm, ei ongelmia. Muutama rima tippui, mutta niin sillä muutenkin aina välillä, useimmiten johtuu ihan mun ohjauksesta. Onhan sillä ikääkin jo sen verran että hyppyjä vois kokoajan pitää noissa korkeuksissa, mutta mä oon ajatellut että kunhan välillä testailee että toimii, niin sit voi hyvillä mielin hyppää pääasiassa vähän matalampiakin, kunhan sitten kumminkin ne 55cm sujuu.

Huomasin muuten viikonlopun kisoissa, että 3-luokkalaisilla oli joka radallla rimat säkäluokan minimi korkeudessa. En tiiä onko joku uusi tuomareiden linja  vai johtuiko meidän hallin pohjasta. Tosin samat korkeudet oli myös ulkokentän radoilla vaikka se pohja onkin ihan erilainen. Saa nähdä jatkuuko näin vai oliko vain sattumaa.

Sunnuntaina oltiin Inkoossa lenkillä. Kaunis päivä ja porukkaa oli paljon liikkeellä. Sain kumminkin tehtyä kivan pitkän lenkin tyttöjen kanssa ja kanttarellejakin löydettiin :)

Viestiä, aksaa ja rallya

Syyskuun ekana viikonloppuna päästiin Myyn kanssa kokeilemaan uutta lajia, viestiä. Koulutus oli Aktiivicollieiden jäjestämä ja kouluttajina Airaksisen pariskunnan pitämä. Koulutus järjestettiin Läyliäisten metsissä, josta löytyy viestirata jota käytetaan myös kisoissa. Päivään osallistui vain aloittelijoita, joten mitään kovia pitkiä matkoja koirat eivät vielä päässeet juoksemaan. Alkuun oli teoriaa ja käytiin vähän viestin sääntöjä läpi. Sitten lähdettiin treenaamaan itse juoksemista kahden pisteen välillä. Me osallistuttiin Pian kanssa, eli oltiin viestipari ja meillä oli koirina siis Myy ja Pata. Alkuun ihan lyhyttä matkaa, siis parikymmentä metriä, ihna vaan jotta katottiin että koirat palkkaantuu viestiparin molemmissa päissä ja että koirat lähtee molemmista päistä. Myykkysellä ei ollut ongelmaa, lähti ja juoksi ja leikki, sillä oli kivaa. Sitten Myy vietiin autoon, välissä pari muuta koiraa ja sitten Patan vuoro. Sama treeni kuin Myylle ja hyvin sujui, ollaanhan toki Patallekkin niin tuttu etten nyt uskonutkaan olevan ongelmia.

Tämän jälkeen siirryttiin viestiradalle, sellaseen kohtaan jossa oli sellanen syvänne. Mukaan otettiin 3 koiraa. Alkuun tehtiin "leiri" A pisteeseen, siinä hengailtiin ja puhuttiin siitä kuinka tärkeätä koiran on osattava rauhoittua pisteellä. Myylle otettiin oma paikka vähän kauemmas muista kun ajattelin sen kiihtyvän muista koirista aika paljon. Muu rauhoittui hyvin. Sitten puolet ohjaajista jäi A pisteeseen kimpsuineen kaikkineen ja minä ja 2 muuta siirryttiin koirien kanssa B pisteeseen. Tehtiin oma "leiri" B pisteeseen. Myylle taas oma paikka ihan pikkasen sivummalle. Kun oltiin hengailtu niin ensimmäinen koira lähetettiin liikkeelle. Eka koira oli kouluttajien oma, joten nähtiin miten homma toimii käytännössä. Me muut taas tehtiin tietenkin eri tavalla kun koirille annettiin apuja. Eli kun tieto tuli radiopuhelimeen että seuraava saa valmistautua mentiin syvänteen reunalle, täältä reunalta näki A pisteeseen. Koirille tehtiin ääni ja näköapu minkä jälkeen ohjaaja meni puun taakse piiloon, eli koira lähetettiin niin ettei A pisteen ohjaaja ollut esillä. Myyn eka lähetys meni niin, että lähti reippaasti, mutta puolessa välissä matkaa alueen "pohjalla" iski pieni epävarmuus ja kun toista ohjaajaa ei näkynyt, kääntyi Myy takaisin. A ohjaaja tuli esiin ja kutsui Myytä takaisin, mutta Myy juoksi takaisin mun luokse. Kun näin käy niin tarkoitus on että se lähettävä osapuoli pysyy passiivisena ja se jonka luokse koiran pitää juosta kutsuu ja auttaa koiraa jotta se saapuu sinne minne pitääkin. Myy lähti uudestaan juoksemaan ja juoksi A pisteelle. Muilla lähetyskerroilla ei enää ollut epävarmuutta, juoksi täysiä molempiin suuntiin. Päästiin myös vaikeuttamaan treeniä niin että vikoilla kerroilla oli vain ääniapua. Myy tykkäs viestistä ihan tosi paljon, mutta täytyy sanoa että on se kyllä vaativa laji ja vaatii koiralta kyllä rohkeutta ja itseluottamusta. Nyt meillä toi pisin matka oli varmaan jotain 100m luokkaa, niin että ohjaajat näki koiran kokoajan, mutta koira ei nähnyt koko matkaa kun juoksi kuopan pohjalla. Kun miettii kuinka pitkiä matkat oikeasti viestissä on niin kyllä siinä saa treenata ihan huolella ja vaikeuttaa vaan pikkuhiljaa ettei koira tule epävarmaksi. Mutta mukava laji jos olis pari kenen kanssa treenata. Ja Myy pysyi hiljaa varikolla, ei kiihtynyt muista koirista, paitsi vikoilla kerroilla alkoi huomata että vire alkoi nousta enempi. Tästä voi siis päätellä sen että jos viestiä alkais oikeasti treenata niin kierrokset kyllä tatais nousta kun tietäisi mitä hommaa ollaan tekemässä.

Sunnuntaina käytiin Helsingissä I-HAH:n rallytokokisoissa. Kisasin Martin kanssa  neljättä kertaa ja nyt tokaa kertaa avoimessa. Rata oli kiva ja Martti oli taas innoissaan. On se vaan ihana pappa <3 Saatiin 95p/100p. eli toinen hyväksytty tulos avoimesta. Muutama pistevähennys tuli, vinoudesta, ohjaajavirheestä.

Muita koulutuspäiviä tai kisoja ei ole ollut, mutta aksattu ollaan Myyn kanssa. On ollu paljon hyviä treenejä ja kivasti ollaan päästy vaikeuttamaan treenejä. Kepit vaatii vielä paljon hommaa, erilaiset kulmat on vielä vaikeita ja kovassa vauhdissa ei aina taivu kakkosväliin. Ohjaustekniikoita ollaan myös viimeaikoina hiottu, persjättö ja takaaleikkaus molemmat on sujunu hyvin. Slalomit lukee hyvin ja niihin ollaan taas yhdistetty myös käännöskäskyjä. Myy toimii niillä tosi hyvin, kunhan annan käskyn ajoissa. On kyllä hurjan kivaa treenata Myyn kanssa.

Demin kanssa ollaan treenattu oikealla puolella seuraamista. Heti kun tulee epävarmuutta niin neiti tunkee itsensä vasemmalle puolelle seuraamaan, vaatii kylläö hommia jotta saadaan tätä paremmaksi, mutta kyllä treeni tietenkin on myös tulosta tuottanut. Noita rallyn voittajaluokan erilaisia käännöksiä puolenvaihtoineen ollaan myös treenattu aj olenpa nyt todennut ettei ne koiralle niin vaikeita ole sitten kun se ihminen (minä) itse tietää mitä on tekemssä :D

Loppuun vielöä muutama kuva lenkiltä Inkoosta. Käytiin duunikaverin ja hänen koiransa Tiran kanssa kimppalenkillä. Myy ja Tira tuli hyvin juttuun.

Elokuun kuulumiset

Taidanpa koostaa elokuun tapahtumat yhteen postaukseen. Ei olla kovin aktiivisesti treenattu mutta jotain kuitenkin.

Demi

Elokuun alkupuolella, 6:s päivä ajelin Porvooseen treenaamaan Barbron kanssa. Tehtiin jäljet ja esineruutua. Barbro teki Myylle jäljen ja minä Viggolle (Myyn veljelle). Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutua. Demi pääsi tekemään ensimmäisenä, koska Demillä oli juoksut ja Barbro halusi Viggolle häiriötä. Demi teki hyvää työtä ja nosti kaikki kolme esinettä ruudusta. Demin jälkeen pääsi Myy esineruutuun. Myy on viimeksi tehnyt esineruutua 2v. sitten, pentuna siis. Tämän jälkeen ei olla tehty, syystä että, luovutukset on olleet luvattoman huonoja, on tiputellut esineitä, niin en ole sitten esineruutua halunnut treenata. Nyt on kumminkin edetty tällä saralla ja esineet, siis lelut, kepit ym. on tullut mulle käteen asti, joten päätin uskaltaa kokeilla esineruutua. Barbro vei yhden esineen ruutuun Myyn katsellessa. Lähetin Myyn ruutuun kun Barbro oli tullut ruudusta pois. Myy lähti ihan törkeen lujaa etsimään esinettä ja sehän löytyi nopeasti ja palutui hyvin, jess. Sitten uudestaan, taas niin että Myy näki viennin. Nyt esine vietiin kauemmas. Tällä kertaa Myy jäi vähän jumiin ekan esineen paikkaan, mutta pienin avuin eteni syvemmälle ruutuun, ja löysikin esineen. Tulipa hyvä mieli tästä treenistä.

Demi lähdössä esineruuttuun

Jälki oli n.400m pitkä. Jäljesti hyvin, vaikka yhdessä kohtaa lähti vähän matkaa jäljestämään riistaa, palautin kumminkin jäljelle, jolloin jatkoi hyvin. Keppejä nosti 4/6.

 Demi

Maanantaina 7.8 Myy ja Demi pääsivät fyssarille. Myy oli parhaimmassa kunnossa ikinä. Vain pieniä jumeja siellä täällä, mitkä saatiin helposti auki. Ihan huippua, kun Myyllä perinteisesti on aika paljonjumeja. Demillä olikin sitten enempi kroppa jumissa, mutta nekin fyssari sai käsittelyn aikana auki.

Perjantaina 11 päivä olikin vuoden yks parhaimmista päivistä. Meillä oli nimittäin Lumppari-leiri Inkoossa, Västankvarnissa. Pääsin tosin lähtemään vasta perjantai iltana, mutta ehdin kumminkin grillailemaan ja iltaa istumaan muiden kanssa. Mukaan leirille pääsi tällä kertaa vain Myy. Olikin oikeasti kiva lähteä vain yhden koiran kanssa.

Lumipilven O-pennut Demin ja Fighterin lapset, 2,5-vuotta

vasemmalta: Taape, Pata, Myy, Viggo (Kiila ja Osku eivät valitettavasti päässeet mukaan leirille)

Lauantaina oli luvassa jälkitreenit Martinpuron Tarjan opissa. Ajettiin metsään ja sovittiin kuka tekee kenenkin jäljen. Vähän oli alkuun säätöä kun onnistuttiin kävelemään pari jälkeä vähän päällekkäin, mutta eipä siinä muuta kuin uutta jälkeä tallomaan. Myy pääsi jäljestämään vasta iltapäivällä. Oli kyllä innoissaan menossa jäljelle, mutta jo janalla oli pikkasen hukassa. Ei siis heti janalta löytänyt jälkeä vaan pyöri ja hyöri, kunnes sitten nosti jäljen. Koko jäljestä jäi aika paska maku suuhun, Myy oli monta kertaa todella epävarma, ja hukkasi jäljen muutaman kerran. Vika keppi ei millään meinannut nousta, mutta apujen kanssa saatiin jälki päätökseen. Hämmstyin kun huomasin, että oli kumminkin kaikki kepit ilmaissut, jäljellä oli nimittäin sellanen tunne ettei kaikkia keppejä ilmaissut. No eipä se kumminkaan lohduttanut, vaikka kaikki kepit löyty kun jäljestys oli niin epävarmaa.

Myy ja Viggo leikkimässä ja sen jälkeen poseeraamassa <3

Sunnuntaina oli sitten vuorossa tottista Sirken kanssa. Me tosin tehtiin Myyn kanssa rallytokoa, koska tiesin Sirken kisanneen siinäkin lajissa ja valioksi asti. Treenattiin peruuttamista sekä voittajaluoka erilaisia käännöksiä. Myy teki kivalla asenteella, vaan kerran lähti häröilemään.

Myy esineruudussa

Iltapäivällä tehtiin vielä esineruutua Pian, Barbron ja Brittan kanssa. Muut lähti jo pois ennen sitä, koska kello alkoi jo olemaan aika paljon. Myy teki hyvän esineruudun, ekan esineen muistaakseni tiputti luovuttaessa.

Myy esineruudussa

Mukava leiri jälleen kerran :)

Elokuun vikana lauantaina SCY:n tokotoimikunta järjesti Uuraisen Minnan tokopäivän Tuusulassa. Osallistuttiin Myyn kanssa, koska Minna on meille entuudestaan tuttu, on siis kouluttanut meitä muutamia kertoja ennenkin.

Tehtiin kaikki kaksi kierrosta, yksi aamupäivällä ja yksi iltapäivällä. Aamupäivällä tehtiin kehäänmenoja. Eli hyvässä mielentilassa kentälle, siellä muutama perusasento, palkka ja pois kentltä, tai kentälle, perusasento siirtymä, lyhyt seuruupätkä tai tuomarille ilmoittautuminen. Eli tehtiin useampi kehäänmeno. Tää oli kiva treeni ja Myy tuli joka kerta hyvässä mielentilassa kentälle.

Tokalla kierroksella tehtiin seuraamista häiriössä, peruutusta, merkin kiertoa sekä loppuun vaan mukava luoksetulo. Oon todella tyytyväinen Myyn koko päivän treeniin. Se oli oikeestaan koko treenin todella hyvässä mielentilassa, ei mitään ylimääräsiä kiihtymisiä.

Peruutusta, yhtä jalkaa ;)

Myyn luoksetulo

Ollaan elokuussa käyty myös aksaamassa, muutaman kerran omitoimisesti tekemässä keppejä ja kontakteja. HAU:n treenit alkoi myös elokuun puolessa välissä, mutta kauden ekat treenit jäi meiltä välistä kun mulla oli flunssaa. Tällä viikolla sen sijaan päästiin treeneihin. Oli hyvät treenit. Tehtiin käännöstreeniä sekä ohjaustekniikkatreeninä takaaleikkausta. Molemmat treenit sujuivat hyvin.

Sepon treenit Sporttikoirahallilla jatkuivat taas kesätauon jälkeen. Nyt ollaan käyty kaksissa treeneissä. Ekalla kerralla oltiin Myyn kanssa molemmat vähän hukassa, mutta tällä viikolla oltiin taas jo omalla tasolla.

Torstaina treffattiin Pian kanssa Malminkartanon nurtseilla. Samlla nurmella oli fudistreenit, mutta tiedättekö mitä, Myy pystyi keskittymään omaan duuniin hyvin, vain kerran meni palloilijoiden häiriöön. Oon niin ylpeä mun "pienestä". Myyy teki merkin kiertoa, jossa oli yllättävän epävarma. No syy epävarmuuteen selvisi, kun muistin treenin jälkeen että mulla oli ihan väärä käsky, hups! Myy teki myös seuraamista, vasemmalla ja oikealla puolella, sekä puolenvaihtoja selän takana. Eli seuraa ensin oikealla, siirtyy selän takana vasemmalle jossa jatkaa seuraamista ja taas vaihto takaisin. tämäkin sujui paremmin kuin oletin. Noutoa tehtiin myös, nostoja ja kapulan kantoa ja pitoa.

Demi teki noudon luovutuksia, äänteli ja oli pikkasen ylivireinen, mutta kivahan se on että intoa riittää :D Sitten samaa treeniä kuin Myy, eli seuraamisessa puolen vaihtoja, ei sujunut ihan yhtä hyvin kuin Myyllä, mutta toisaalta on kyllä treenannut tätä vähemmän kuin Myy. Demi teki myös paikallamakuun Patan ja Nitan kanssa.

Ruotsissa

Keväällä varattiin reissua Ruotsiin ja nyt olikin sitten reissun aika. Ruotsissa collieyhdistys järjestää kaikkien lajien mestikset aina yhtenä ja samana viikonloppuna, mikä on näin turistin kannalta kauhean kätevää. Tämä taisi olla toinen kerta kun pääsin itse paikanpäälle seuraamaan mestiksiä. Saa ihan kivan otannan harrastajista ja koirista tuon viikonlopun aikana. Edellisen kerran oltiin vuonna 2013 kun Demi voitti tokon alokasluokan ;) Tässä välissä ollaan kyllä joka vuosi Ruotsissa käyty, milloin astutusmatkalla milloin leirillä.

Säädettiin vielä viikkoa aikasemmin yöpymisen kanssa. Kun keväällä alettiin reissua varaamaan niin leirintäalueelta ei enää löytynyt vapaita mökkejä, joten oli pakko varata hotellihuone 4:n tähden hotellista kuudeksi yöksi, mikä ei ihan halpa lysti ollut. Onneksi viikkoa ennen matkaa, saatiin yhden tutun mökki meidän nimiin kun hän joutuikin peruumaan tulonsa mestiksiin. Säästettiin siis heti alkuun pitkä penni ;)

Ennen matkalle lähtöä piti tehdä Ruotsin tullille ilmoitus koirien tuomisesta maahan. Tämä on uusi käytäntö mitä ei viellä viime vuonna ollut. Tulli haluaa tällä tavoin seurata maahan tulevia koiria. Ilmoitus tehdään lomakkeella joka löytyy helposti tullin sivuilta, kun lomake on täytetty saa paluupostilla numerosarjan mikä pitää olla mukana kun saapuu maihin. Tulli voi siis pysäyttää ja silloin tulee olla numerosarja näyttää. Onneksi tämä on ilmaista, eli siitä ei ylimääräisisä kuluja tule.

Lähdettiin matkaan ke 26.7 iltalaivalla Turusta. Demi joutui jäämään pois reissusta kun aloitti juoksun pari viikkoa aiemmin. Mukaan lähti Myy, Pata ja Martti. Mä ajoin iltapäivällä Hyvinkäälle josta jatkettiin Pian kanssa yhdessä matkaa Turkuun. 

Käytettiin koirat pissalla Turun linnan kieppeillä juuri ennen kuin oli pakko ajaa laivaan. Ilta ja yö sujui laivalla leppoisasti, koirat käyttäytyi hienosti ja olivat rentoina. Aamulla oli aikanen herätys kun laiva saapui kuuden aikaan Tukholmaan. Lähdettiin reippaasti ajamaan ilman navigaattoria satamasta, koska kyllähän me jo osataan ulkoa nuo tiet, heh heh, ei osattu. Ajettiin ehkä 15min ja todettiin että eipäs ole ollenkaan tutunnäköistä. Pysähdyttiin kumminkin luonnonsuojelualueelle jossa tehtiin aamulenkki. Jo sillon aikasiin aamulla oli todella lämmin, siinä sitten mietittiin että kuinkahan kuuma päivä oikeen tulee. Lenkin jälkeen navigaattori päälle jotta päästiin takaisin Tukholman keskustaan ja moottoritielle. Pysähdyttiin vielä matkalla toisenkin kerran, mutta jo klo.10 saavuimme Hallstahammariin. Mökin avain saatiin vasta kolmen jälkeen joten pikkasen oli aikaa tapettavana. 

Pata ja Myy (sisarukset)

Ensin hengailtiin puistossa leirintäalueen lähellä ja sitten lähdettiin ajamaan vähän kauemmas, yhteen kahvilaan jossa sitten viivyttiinkin useampi tunti, kunnes aika koitti jolloin saatiin mökin avain.

Kanavan varsi Hallstahammarissa

 Leirintäalue oli suuri ja siellä oli myös pieni vesipuisto, ei siis ihme että paikka oli täynnä lapsiperheitä. Me yövyttiin pienessä mökissä ja niitä oli ympäri leirintäaluetta, mutta meidän tuurilla saatiin ainoa pikkumökki joka oli leikkipaikan vieressä. Ei kiva. Myyhän on koira joka vahtii, se myös kiihtyy lapsista, joten nämä asiat huomioonottaen, ne ollut yhtään innoissani. Meillä oli pentuaitaus mukana, koska mökki oli sen verran pieni, ajatus oli että voimme näin hengailla terassilla ja koirat pääsee myös vähän terassin ulkopuolelle. Myy sitten oli alkuun sitä mieltä, että hänen täytyy täällä pitää jöötä ihan kaikille. Asiasta huomautettiin ja pikkuhiljaa toiminta väheni. Myy kumminkin seurasi jatkuvasti ympärillä tapahtuvia asioita ja vaikka ei haukkunutkaan kaikkea niin huomasi kyllä kaiken. Tämä jatkuva valppaana olo tietenkin väsytti Myytä ja iltaisin olikin sitten melko väsynyt tyttö.

Torstaina ei siis tehty oikeen muuta kuin purettiin tavarat, lenkitettiin koiria, käytiin syömässä, ehkä maailman hirveimpiä hamppareita ja käytiin kisapaikalla katsomassa kentät ja parkkikset. 

Perjantaina kisattiin aamupäivällä rallytokossa ja illalla agilityssä. Rallyssa oli paljon startteja, joka luokassa n.15-20 koiraa. Kyltit näytti olevan samoja kuin meillä Suomessa, mutta alokkaassa oli jo sellasia kylttejä joita meillä on vasta avoimessa. Toinen ero oli ratojen pituus, alemmissa luokissa oli pidemmät radat kuin mitä meillä täällä Suomessa. Ylemmissä luokissa en huomannut muuta eroa kuin sen, että Ruotsissa ei ole käytösruutua ollenkaan.

Oli kiva nähdä paljon tuttuja paikanpäällä, osa tosin majoittui samalla leirintäalueella joten nähtiin heitä myös siellä. Oli kiva nähdä ihmisiä joita on viimeksi nähnyt 5 vuotta sitten, mutta joiden kanssa jutellessa tuntui kuin olisimme nähneet vastikään.

Illalla oli agilitykisat, ja koska nämä olivat epäviralliset ei paikanpäälle moni agilitykisaaja tullut. Tosi harmillista että muiden lajien kisat oli virallisia mutta agility ei, mutta toisaalta se on ihan ymmärrettävää koska agilityssä ei voi järjestää kisoja vain "omille". Muutama kiva koirakko nähtiin kyllä aksaamassakin. Rataprofiilit oli myös sellaisia että olisin ihan hyvin voinut ilmoittaa Myyn hyppäreille, koska siellä ei toisella radalla edes ollut keppejä :D 

 Maple Yard Chill Out "Chille"

Demin isä ja Myyn isoisä

Chille 10v.

Lauantaina oli vuorossa pk lajit. Collieita oli ilmoitettu mukaan ihan mukavasti, tosin voittajaluokassa oli vain yksi collie/laji. Jälkikoirat aloittivat tottikset ja sen jälkeen kun he siirtyivät maastoon oli lounastauko jonka jälkeen hakukoirat palasi maastosta ja tekivät tottiksen.

Pk tottis on hieman erilaista Ruotsissa kuin Suomessa, liikkeitä on enemmän ja kentällä on liikkuri. Luokkia on 4; appell, lägre, högre, elit. Appell luokan tottis muistuttaa meidän tokon alokasluokkaa, siinä on melkeinpä samat liikkeet. Muissa luokissa on sitten selkeästi vaikeampia liikkeitä ja liikkeiden määrä lisääntyy mitä ylemmässä luokassa kilpailee. Ruotsissa esim. hypyn korkeus määräytyy sen mukaan, mihin kokoluokkaan koira kuuluu. Collieilla hyppykorkeus on 60/65/75/85cm. Esim kelpieillä ja tsekin paimenkoirilla on pienemmät hypyt.  Tämä on mun mielestä ihan kiva systeemi, pienet rodut otetaan paremmin huomioon. Noudot ovat vain tasamaanoutoja, niitä tehdään kaksi  högre ja elit luokassa. Molemmat noudot tehdään metallilla, toinen on ns kevyt metalli ja toinen painava. Tämä painavampi metalli, sen paino määräytyy jälleen koiran kokoluokan mukaan. Collieilla elit-luokassa metalli on 4kg!! Ei siis todellakaan mikään helppo nakki. Alla olevassa kuvassa näkyy se painavampi metalli. Tuossa högre klassissa tehdään tuo painavampi metalli, mutta se ei vielä ole täydessä painossa. Nuo kapulat ovat sellaisia että niihin lisätään painot, sellaset kiekot, jotta saadan painoa lisättyä.

 Högre klass, koira tekee metallinoutoa (painavaa metallia)

Heillä on myös liike jossa koira tekee ryömimistä, matka lisääntyy luokittain ja mukaan tulee myös kulmia. Muistaakseni lägre klassissa matka oli 5m, högressä 10m ja elit:ssä 15m kahdella kulmalla. Tässä liikkeessä huomasi hyvin että liike on vaativa, fyysisesti. Kun matka piteni monella ei enää tekniikka pysynyt hyvänä ja liike ei enää ollut puhdas. Voin myös kuvitella että koira jolla on selkä vähänkin jumissa ei tätä liikettä puhtaasti pysty suorittamaan.

Kryp, eli ryömiminen

Eteenmeno oli myös joka luokassa, mutta sekin oli hieman erilainen. Koiran tulee tehdä se ihmisryhmän läpi, kuten kuvassa alla näkyy. Elit luokassa eteenmeno tehdään ihmisryhmän läpi molmepiin suuntiin.

Luoksetulossa oli stopit ylemmissä luokissa. Högre klassissa, muistaakseni vain pysähtyminen, mutta elit luokassa pysähtyminen ja maahanmeno, niinkuin meillä tokossa, mutta matka oli paljon pidempi. Jäävät liikkeet heillä oli myös, ja hyppy edestakaisin mutta ilman kapulaa. Seuraaminen oli myös, muistutti enempi meidän tokon seuraamiskaavioita.

Telineenä heillä on tikapuut, tosin ne tulevat mukaan vasta elit luokassa. Paikkamakuut tehdään myös, mutta ne voidaan tehdä ryhmässä joko kentällä tai maastossa. Sitten oli vielä yksi vai kaksi liikettä, mutta en muista miten ne suoritettiin.

Pk koirien tottiksia oli mielenkiintoista seurata. Ruotsissa collieita kisaa pk puolella huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Mun veikkaus on, että se johtuu juurikin hyppykorkeuksista. Tuollakin nimittäin huomasi että tuo 85cm oli jo himppasen vaikea joten ei se 1m heilläkään menisi helposti. Varmasti rajaisi sielläkin koiria pois jos heillä olisi 1m hyppy. Tottiksessa näkyi monta hienoa suoritusta, oli ilo seurata innokkaita koiria. Muutama suosikkikin löytyi ;)

Sunnuntaina oli vuorossa toko sekä erikoisnäyttely. Demin poika Pata osallistui Pian kanssa tokon Start klass:iin. Luokkassa samat liikkeet kuin miellä alokkaassa, mutta ilman paikkista. Pata teki oikein hyvän suorituksen, saaden 1-tuloksen ja ollen luokan paras collie ja sijalla 2. Eteen kiilasi tervu muutaman pisteen erolla.

Start klassin jälkeen oli luokka 1, 2 ja 3. Ruotsissa muuttui tokon säännöt vuoden vahteessa ja liikkeet vähän muuttuivat. Eivät edelleenkään ole samat kuin miellä. Luokka 1, vastaa meidän alo-avo luokkaa ja klass 2 avo-voi luokkaa ja 3 on evl: tapainen. Muistaakseni ei kumminkaan sekään mene kansainvälisillä säännöillä vaan heillä oli omat evl säännöt. Tokossakin näkyi hienoja suorituksia ja moni tuttu kisasikin ja hineosti sujui. Multa meni kumminki tokot osittain ohi, kun kävin esittämässä nahka collieta erkkarissa. Ei siitä sitten sen enempää ;) Koira oli PU1 ja VSP mutta ei mun ansiosta, hahhaaa...

Pata ja palkinnot

Illalla juotiin skumpat Patan hienolle tulokselle. Oli muuten tosi hyvää skumppaa. Ajoissa oli tarkoitus mennä taas nukkumaan, mutta eipäs se oikeen onnistuntu minään päivänä. 

Leirintäalueen ympärillä oli tosi kivat maisemat, oli kiva kierrellä tuolla koirien kanssa. Kävin kerran juoksemassakin Myyn ja Patan kanssa. Sehän jopa sujui hyvin.

Maanantaina oli sitten aikainen herätys. Aamulla lähdettiin ajamaan kohti Alundaa, jossa treffit Demin kasvattajan kanssa. Käytettiin koirat eläinlääkärissä, jotta saatii merkinnät passiin. 25e maksoin tuo käynti per koira. Eläinlääkäristä jatkettiin matkaa, jonnekkin metsän keskelle jossa treffit mejä tuomarin kanssa. Martti osallistui mejä:n avoimen luokan kokeeseen. Valitettavasti tällä kertaa ei tullut 1-tulosta, joten mejä valio titteli jää vielä odottelemaan. Kokeen jälkeen käytiin jossain pikkukylässä vielä lounaalla Demin kasvattajan kanssa. Oli todella kiva jutella ihan ajan kanssa collieista ja kasvattamisesta. Paljon samoja ajatuksia luonteista ym. Oli kyllä mukava reissu. Iltapäivästä ajettiin takaisin leirintäalueelle jossa hengailtiin loppupäivä.

 

Myy ja Pata poseeraa

Maisemia lenkin varrelta

Tiistaina nukuttiin vähän pidempään, pakattiin tavarat kasaan ja siivottiin mökki. Puolen päivän aikaan luovutettiin mökki ja lähdettiin ajamaan Surahammariin. Surahammar on pienen pieni kylä, josta löytyi metsästys-ja urheilukauppa, kahvila, ruokakauppa, pizzeria ja bensis, nämä kaikki kylän päätien varresta :D Mutta siis tuonne ajettiin tuon metsästyskaupan takia. Sieltä ostettiin treenihousuja, sai aika paljon halvemmalla kuin Suomesta ;) Shoppailun jälkeen ajettiinkin Tukholman esikaupunkialueelle. Käytiin moikkaamassa Solweita ja hänen miestään sekä Chilleä. Oli mukava viettää päivää siellä ja lenkittää koirat metsässä ennen satamaan ajoa. Satamassa oltiin tarpeeksi ajoissa, mutta ei liian aikaisiin ja ajettiin vain kerran huti. Laivalla aika kului nopeasti aj koirat otti rennosti.

Aamulla pirteänä sitten ajettiin satamasta Hyvinkäälle. Niin pirteinä oltiin että lähdettiin Turusta pikkasen väärään suuntaan :D Ihmeteltiin kun oli vähän erinäköistä ja ihan uusi ABC löytyi myös, missä ei oltu ennen käyty. Sitten jossain vaiheessa välähti, että hupsista ollaan ajamassa Raumalle eikä Turun motaria Helsingin suuntaan, hups. No u-käännöksellä suunnan vaihto ja matka jatkui. Mukava reissu jälleen kerran ja ensi vuonna uudestaan ;)

Leirintäalueella mökin ympärillä pörräs siilejä, tämä ja sitten yksi ihna vauva.