Kuulumisia

Treenit on jatkuneet entisellään, eli pääasiassa aksaa vaan tehty. Toki vähän rallyakin, mutta vähiin on jäänyt. Aksat on pääasiassa mennyt tosi kivasti, Myy kehittyy ja meillä on kivaa. Tällä viikolla tehtiin ensimmäistä kertaa keinua radalla. Mä oon jostain syystä jättäny keinun treenaamisen ihan minimiin ja keksittyny vaan kaikkeen muuhun. Ollaan nyt lokakuun aikana sitten treenailtu keinua ja nyt se onkin kivalla mallilla. Radalla keinulle tultiin sekä kovassa vauhdissa ja aavistuksen vinosta kulmasta, mutta kumpikaan ei aiheuttanut ongelmaa. Myös kepit sujuu osana rataa (ilman verkkoja/ohjureita), mutta eri keppikulmia täytyy vielä treenailla paljon. Virheitä kyllä siis sattuu eikä kaikki lähestymiskulmat vielä suju. Mutta onhan tässä paljon vielä tehtävää jotta saadaan sellaiset kepit kuin haluan. Mun tavoite on se, että joku päivä pystyn lähettämään Myyn pujottelemaan ja mä pystyn tulla sitä vastaan, ja jatkamme eri suuntiin ja Myy pujottelee loppuun. Tällaista vähän kokeiltiinkin yksissä treeneissä, mutta sillon oli toki verkot apuna. Myy selkeesti vähän hämmenty kun mentiin eri suuntiin ja se pujotteli musta poispäin, mutta vahvistetaan keppejä niin joskus tulee ns. valmista.

Rallya ollaan treenattu kotona ja kerran Hyvinkäällä kun treffattiin Pia ja pojat treenien merkeissä. Tehtiin rataharjoitus ja mä ekaa kertaa treenasin voittajan rataa. Ollaan toki kotona treenattu yksittäisiä voittajan tehtäviä mutta ratasuorituksia ei ennen tätä. Tuli muutama tänka på, mutta selvisin.

Käytiin sitten myös korkkaamassa rallyn voittajaluokka. Mä heräsin yöllä useamman kerran ja hemmetti, iski se kaamea jännitys kun voin pahoin ja mietin että mitä hittoa, oliko pakko ilmoittautua. Aamulla kellon soidessa, mua jännitti mutta ei enää niin paljon kuin yöllä. Ehdin rauhassa tehdä aamulla kaikkea ennenkuin pakkasin koirat autoon ja lähdin ajamaan Klaukkalaan jossa kisat oli. Ajaessa mä hyräilin mun "kisafiilis biisiä", se on mun tsemppi biisi ja se on tähän mennessä, siis kesän kisoissa toiminut kun sitä oon hyräillyt mielessäni. Oon toki myös työstäny omaa päätä ja päättänyt että mulla on lupa epäonnistua, aina ei tartte onnistua ja se on ihan fine. Kisapaikalla mua jännitti, mutta onneks heti ovensusuussa törmäsin tuttuihin. Sain kysyttyä muutamia juttuja jotka on jääny mulle epäselviksi ja kas, alkoi olo helpottua. Näin muutaman mestariluokan koiran ja samalla yritin opetella voittajan rataa, joka näytti paperilla oikein kivalle. Tuomarina oli Minna Hillebrand, mulle ihan uus tuttavuus, mutta todela mukava persoona. Minna kävi radan hyvin läpi ja kaikki olikin ihan selvää rataantutustumisen jälkeen. Kisapaikka oli todella ahdas, eikä kehän ulkopuolella ollut montaa metriä tilaa, mutta onneks kaikki kisaajat käyttäyty järkeväti. Ite vaan mietin etät miten teen kehäänmenon. En käynyt hallissa sisällä ollenkaan Demin kanssa ennen omaa vuoroa koska siellä ei vaan ollut tilaa. Toisaalta tämmöset ei Demin kanssa ole ongelmallisia koska sille on ihan sama minne mennään eikä sen tartte ns. tutustua paikkoihin.

Rata meni kivasti, Demi oli hyvin kuulolla ja teki hyvin töitä. Eka virhe tuli kyltillä molemmat täyskäännös vasempaan, tämän jouduin uusimaan koska Demi ei siirtynytkään mun oikealle puolelle käännöksen aikana. Oikealla puolella seuraaminen sujui muuten ihan hyvin vaikka sitä vähän jännitinkin että miten mahtaa taidot riittää. Seuraava virhe tuli askeleissa, peruutus 1-2-3 askelta. No en osannut laskea ja sen takia tulikin -10p. Toisen -10p. sain väärin suoritetusta tehtävästä, kyltti liikkeestä seiso kierrä koiran ympäri, pysähdyin kierrettyäni Demin, mitä ei siis pidä tehdä. Pienempiä pistementyksiä tuli kontr., epätarkasti suoritettu tehtävä, ohjaajavirhe sekä kahdessa eri kohdassa Demin piippas pienesti niin kokonaisvaikutelmastakin lähti pisteitä. Harmittaa vähän kun ei saatu tulosta, jäi parin pisteen päähän, mutta toisaalta, jos olisin itse ollut tarkempi niin oltais saatu 20p. enemmän ja silloin pistete olis hyvinkin riittänyt tulokseen. Pääasia kumminkin että Demi teki tosi kivasti töitä, mun täytyy vaan skarpata ens kerralla.

Kisasin samassa kokeessa myös avoimessa luokassa, viimeistä kertaa Martin kanssa. Oli kyllä kivaa kisata jälleen Martilla, on se vaan mahtava tyyppi. Martti teki hienosti töitä, enkä mäkään mokannut joten saatiin kasaan 98p./100p luokkavoitto ja RTK2. Tähän loppu mun ja Martin yhteinen kisataival. Kiitos Pialle Martin lainasta!

Sunnuntaina 23.10 käytiin lenkillä Monican, Katin ja Tuulan sekä koirien kanssa. Käveltiin Nitan siskon talon ohi, Lotta sattui olemaan omistajineen pihalla ja he tulivatkin sitten meitä moikkaamaan. Oli kiva nähdä Lottaa, en musitaakseni ole Lottaa nähnyt yli 5-vuoteen, ihana mummo sekin. Parasta kyllä oli kun Lotta tuli kadulle ja Nita joka ei välitä vieraista koirista, meni suoraan Lotan luokse häntä heiluen <3 Mulle tuli sellanen tunne, että Nitan on melkein täytynyt tunnistaa Lotta, koska Nitahan ei koskaan mene vieraiden koirien luokse ja Lotta on käytännössä vieras Nitalle kun edellisestä tapaamisesta on niin pitkä aika eikä ne muutenkaan ole elämänsä aikana niin montaa kertaa nähneet. Mutta oli ne liikuttavia.

Tällä viikolla satoikin sitten meille Espooseen ensilumi. Kääk, nyt jo! En kyllä kauheesti innostuntu koska sen tietää ettei se lumipeite maassa pysy kun tähän aikaa vuodesta saata lunta. Pari päivää lunta kyllä maassa oli ja tänne satoikin kerralla yli 10cm. Alla kuvatodiste ;)

Mitäs muuta... No meillä on tässä ollut viikon verran kaksi kilpikonna hoidossa, Valtteri ja Casperi. Demi tykkää molemmista, se kulkee niiden perässä ja haluis kauheesti niitä haistella ja nuolla. Konnat ei kyllä kauheasti tätä arvosta joten Demiä on joutunut vähän komentamaan. Myy kävi konnia haistelemassa mutta ei muuten oo niistä kovinkaan kiinnostuntu ja Nita ei välitä, koska se on varsinkin Casperin kanssa jo vanha tuttu. Casperi asuu mun vanhempien luona, oon siskoni kanssa saanut Casperin reilu 20-vuotta sitten, mutta Casperi jäi meidän vanhemmille kun muutettiin kotoa pois. Nita ja Demi on jopa nukkunu Casperin kanssa, Casperi ihan tunkee niiden karvojen alle nukkumaan. Valtteri taas on mun siskon konna joka on meillä nyt myös samalla hoidossa pari viikkoa.

Demi & Valtteri

Ja loppuun täytyy vielä hehkuttaa Demin poikien hienoja tuloksia. Viggo (Lumipilven Onnenpotku) kävi jälkikokeessa ja teki hienon tuloksen saaden JK1 koularin, onnea Barbro ja Viggo. Toinen poika Pata (Lumipilven Onnenpeli) kävi samaisessa rallykokeessa kuin me Demin kanssa, saaden alokasluokasta hyväksytyn tuloksen. Niin ja Taape (Lumipilven Onnenliekki) ja MAria kävi tässä syksyllä tokon avoimessa tehden hienon 2-tuloksen. On ne vaan taitavia poikia <3