Ohjatut treenit jatkuvat

Maanantaina loppui kesätauko Nooan ohjatuissa ryhmätreeneissä. Meitä oli paikalla 4 koirakkoa, joten saatiin ruhtinaalisesti treeniaikaa. Tehtiin hyppäriä, jossa pystyi monipuolisesti käyttämään erilaisia ohjauksia. Nooan kanssa sujui ihan hyvin, tosin jossain vaiheessa homma lähti vähän lapasesta, ja jumiuduttiin yhteen putken jälkeiseen kohtaan kun en meinannut millään saada Nooa kääntymään tarpeeksi tiukkaan, tähän halusin tehdä jaakotuksen joka toimikin sitten kun sain sen toimimaan. Alkuun käänty tosi huonosti, jolloin ajautu jatkuvasti yhden hypyn ohi ja sitten hyppikin omaksi iloksi muita hyppyjä. Hinkattiin tätä jaakotusta ja kyllähän se sitten toimikin. Juteltiin tästä liukas kuin saippua "ongelmasta" ja todettiin että jos Nooa lähtee lapasesta ni mun on vaikee saada se enään hanskaan koska se hyppelee itsekseen hyppyjä ja palkkaa itseään. Nyt täytyy vaan olla tarkkana ettei Nooa pääse yhtään hyppäämään yksiksen yhtikäs mitään, kentällä tehdään yhdessä eikä yksin vaikka se Nooan mielestä kovin hauskaa onkin. Saatiin tokalla kierroksella rata sujumaan mallikkaasti ja saippua pysyi kädessä ;) Näytettiin myös millä mallilla kepit ja kontaktit on ja niistä saatiinkin positiivista palautetta, kehitystä on tapahtunut kesän aikana. Keinuun pureudutaan ensi viikolla, kesän aikana myös muilla ryhmäläisillä on tullut erinäisiä haasteita keinun kanssa, emme siis ole yksin :D

Demi pääsi vielä illan päätteeksi HAU:n tokotreeneihin. Aloitettiin ryhmäpaikkamakuulla, 5 koirakkoa rivissä. Demi oli jälleen reunassa, vieressä tällä kertaa bortsu Sätkä. Sätkän vieressä on joskus makoiltu, mutta siitä on jo aikaa. Mentiin kahvioon piiloon, aikaa otettiin 4 min, kehuin kerran ovenraosta. Demi vaihtoi lonkkaa kaksi kertaa, mutta muuten ei huomautettavaa. Sitten otin jälleen avo hyppyä, nyt ilman käsiapua istumisessa, ja kyllähän se istuu pelkällä käskyllä. Treenasin myös paluuhyppyä erikseen, eri kulmista, ei tullut hypystä kertaakaan ohi. Myös metristä treenattiin, mutta aloitettiin 70cm ja yhdellä toistolla seuraavaan korkeuteen. Kun päästiin 100cm niin Demi hyppäsi ja arvioi hypyn väärin, kaatui koko este. Tämän jälkeen tuli vähän epävarmuutta ja lopputulos oli se, että päästiin 95cm ja siihen jäätiin hyvillä mielin, ensi kerralla jatketaan. Jääviä sekaisin, yksi seisominen meni istumiseksi, muuten kaikki okein, pätevä tyttö. Seuraamisessa täyskäännöstä vasemman kautta sekä neliötä vasemmalle, hyvin, tai siis niin hyvin kuin tällä hetkellä osaa, mutta vielä olis vähän parannettavaa.

Tiistaina oli Nitan treenit, eli kesätauko ohi tässäkin ryhmässä. Tehtiin ratatreeniä. Radalla oli paljon takaakiertoja, ne sujuivatkin hyvin. Kontaktit jouduttiin muutamaan kertaan uusimaan kun sikaili, muuten treenit sujuivat hyvin. Kepitkin onnistuivat ja pystyin lähettämään Nitan pujottelemaan ja leikkaamaan jopa takaa.

Demi oli mukana treeenissä ja pääsi myös tekemään hommia kun hallin toinen kenttä oli tyhjillään. Demin kanssa ohjelmassa oli kepit, jotka nyt suoritetaan 5 verkolla. Harjoittelin myös takaaleikkausta kepeille, ei ottanut siitä häiriötä, tokihan siinä oli verkot apuna, mutta kumminkin. Myös keinua treenattiin, keinulla 2o2o ei ole läheskään niin varma kuin puomilla, lisää treeniä siis.

Demi treenaamassa kesällä

Sunnuntai tokot & uintia



Illaksi oltiin sovittu kimppatreenit Tähtiniityn koulun kentälle. Meitä olikin treenaamassa kiva porukka, eli mukana meidän lisäksi Salla, Larissa, Suvi ja Kirsi. Treenattiin sekä yksitellen että samaan aikaan, jolloin kentällä parhaimmillaan oli 5 koirakkoa yhtäaikaa. Siitä onkin hetki kun on noinkin monta koirakkoa samaan aikaan hommia tehnyt.

 

Enpäs enää muista kummalla aloitin, mutta treenieistä on kyllä sentääs muistiinpanot :)

Nitan kanssa tehtiin ruutua, aloitettiin ruudulla jossa oli lelu (Kirsi vei lelun Nitalta piilossa). Nita teki oikealle kaarta, mutta löysi ruudun ja meni siis etureunasta sisälle. Toka ruutu taisi sitten olla tyhjä, löysi edelleen ruudun, stoppasi käskystä vähän viiveellä, joten meni ruudun takareunasta ulos. Otettiin uudestaan, nyt oli paremmin kuulolla ja ruutu oli hieno. Tunnaria tehtiin myös, homma ei ole hallussa. Kaukoja tehtiin myös, maahan-seiso-maahan vaihtoja. Nami oli edessä, Nita röyhkimys varasti useamman namin, muutamassa vaihdossa tuli 5cm eteenpäin, mutta saatiin myös täys paikoillaan tehtyjä vaihtoja. Seuruuta tein myös, kaikki temponmuutokset, sivuaskeleet, peruutukset ja paikoillaan käännökset. Nita oli todella pätevä, ihanan innokas, mutta täsmällinen. Paikkamakuu tehtiin muiden istuessa, muuta vapautettiin aikaisemmin, Nita makasi ehkä sen 3 min. Oli "pakko" mennä vapauttamaan kun kentän päädystä alkoi kentälle valumaan mopo-poikia.

 

Demi aloitti kai oman settinsä paikkamakuulla. Paikkamakuun aloittaminen kesti jonkun aikaa, joten saatiin treenattua myös sitä odottelua, niin ja kehään tuloonkin panostettiin ja palkkasin hyvästä kehään tulosta. Paikkamakuu siis piilossa, aikaa reilu 3min. Demi makasi Elsa kultsun vieressä. Vaihtoi kerran lonkkaa, ei piipannut, oli levollinen. Tehtiin avoimen hyppyä, laitoin namialustan 7m päähän hypystä, jotta saan Demin hakeutumaan kauemmas hypystä. Ekan hypyn hypyn jälskeen käskin istumaan, käsiavulla, toimi hyvin. Toisen tein muutoin samalla tavalla, mutta jätin käsimerkin pois, istui heti käskystä, hyvä. Tehtiin avoimen kaukoja ruudun lähettyvillä, jossa Elsa siis teki ruutua. Demi ei ottanut Elsasta mitään häiriötä, teki kaikki vaihdot ekalla käskyllä ja nousi ripeästi istumaan ja ryhdikkästi. Seuraamista tein myös lyhyissä pätkissä, otti Elsan ruutukäskyn seis:stä häiriötä ja pysähtyi siis Larsissan käskystä, oho. Toista kertaa ei tähän reagoinut. Ruutua myös, paikkaa ruudussa kosketusalustan kera, hyvin hakeutuu ruudun taakse kosketusalustalle. Loppuun otettiin kontaktia perusasennossa häiriön alla. Demiä ei juurikaan häirinnyt muiden käskytykset, mutta kapuloiden heittoon reagoi helposti kääntämällä katsettaan. näitä pitäisi muistaa treenata enemmän. Tehtiin myös lyhty seuruu pätkä häiriökäskyillä, oli vähän vaikeaa.

 

Treenien jälkeen mentiin Haukilahteen koirarannalla uittamaan koiria. Käveltiin vedessä ja vähän joutuivat koirat myös uimaan. Nita pysytteli laiturilla melko kauan kunnes oli pakko tulla veteen. Nita ei kyllä yhtään tykkää vedestä, mutta tulee kun käsketään. Molemmat tytöt kävelivät ja uivat vedessä n. 30 min. Vesi oli yllättävän lämmintä, melekin jo teki mieli uimaan, mutta uikkareita ei ollut mukana, joten multa jäi taas talviturkin heitto, hah!

 

Janakkalassa

Tänään käytiin kisaamassa Janakkalassa. Olin ilmoittanut Nooan ja Nitan agilitykisoihin, molemmille kaksi rataa. Lähdettiin Kirsin kanssa ajamaan klo. 9 aikaan. Päivä oli aurinkoinen ja todella lämmin, varjossakin lämpötila oli yli + 25 asteessa. Kisat pidettiin JANKK:n kivituhkakentällä, siellä hiekkakuopassa. Lämpimällä säällä melkoinen paikka kun ei siellä tuule ollenkaan. Saatiin auto kivasti varjoon ja koiria eka ulkoiluttamaan. Melkein heti sen jälkeen päästiin tutustumaan 1-luokan rataan. 1-luokan tuomarina toimi tuomarinharjoittelija, mutta Johanna Wythrich varmensi kisakirjat ym. Eka rata oli ihan perus 1-luokan rata, suoraviivainen vauhtirata jossa sai juosta. Nooan kanssa alku sujui todella hyvin. Radan puolessa välissä oli A:lta hyppy ja kepit, tein jaakotuksen hypylle jotta olisin saanut Nooan kääntymään kunnolla, mutta jaakotin vähän myöhässä eikä Nooa myöskään lukenut ohjausta hyvin. Kepeille tuli myös sisääntuli virhe, ja sitten jäi vielä joku väli pujottelematta. En jäänyt korjailemaan enää joten siitä HYL. Radan lopulla tuli myös vielä keinu sellasena ilmalentona että siitäkin olis tullu virheitä, mut kun hyl oli jo plakkarissa ni en viittiny jäädä sitä korjailemaan. Ennen rataa tein lämppäesteellä keinua, toimi hyvin, mutta korkeessa vireessä ei virelä näytä toimivan. Toisella agiradalla oli pöytä! Mun kisauran aikana ei ikinä ole radalla ollut pöytää ja sitä ollaan treenattu viimeks talvella. Epäilin että rata tyssää viimeistään sinne, mutta radan alussa oli keinu jota epäilin ekaksi hyl kohdaksi. Muuten tämäkin rata oli miellyttävä, perus 1-luokan rata. Nooa oli tokalla radalla omissa maailmaoissaan, ei meinannut saada siihen millään kontaktia. Kävi ihan kierroksilla kun odotettiin karsinassa omaa vuoroa. Lähdössä pysyi hyvin ja 4. esteelle, joka oli keinu meni hyvin, teki keinun rauhassa, mutta varasti sitten eikä siis jäänyt 2o2o. Olin jäänyt jälkeen joten kun Nooa varasti keinulta olin auttamatta myöhässä ja sittenhän poika jo rallatteli omia menojaan, meni putkiin ja hyppyihin, eli tuloksena HYL. En saanut poikaa enään hanskaan joten mentiin suorinta tietä maaliin. Nooa on kuin liukas saippua. Pitäisi jämäkästi ohjata, mutta kun ote lipeää niin kiinni ei enää saa. Vielä kun poika palkkaantuu ihan vaan esteistä, niin kyllähän se siellä radalla viihtyy yksikseenkin. Nooalla on mahtava into ja vauhti, nyt jatketaan treenejä ja yritetään saada lisää hallintaa. Korkeessa vireessä ei ihan pysy vielä pakkka kasassa. Ja täytyy hioa keinua ja keppejä edelleen, vire ja vauhti vielä estää oikean suorittamisen. Mutta kyllä siitä vielä hieno tulee :)

Nitan radat alkoivat 14:40, eli Nita olikin ollut autossa melkoisen kauan. Vaikka auto oli varjossa ja Nita oli käynyt kävelyillä oli se selkeästi jo väsynyt ennen omia startteja. En siis mitään meidän hyvää vauhtia uskaltanut edes toivoa. Tuomarinharjoittelija oli suunnitellut myös nämä 2-luokan radat, joissa tuija Kokkonen toimi virallisena tuomarina. Radat oli muokattu ykkösluokna ratojne pohjalta, mutta hyppykulmia oli vaikeutettu ja myös muita pieniä muutoksia. Eka rata sujui todella  hyvin puoleenväliin saakka, tyssäsi kepeille kun Nita oli jostain syystä lukinnut A:n. Kutsuin sitten takaisinpäin ja siinä meni ensin sisäänmeno mönkään, mutta uudella lähetyksellä sujui hyvin ja loppurata sujui ongelmitta. Tältä A radalta ei tullut yhtään nollaa, joten 5vp sijoituttiin 3. B-rata oli myös kiva, muutama miettimisen arvoinen kohta, mutta helppo kumminkin. Rata sujui ongelmitta, kepit sujuivta hyvin, mutta radan lopppupuolella puomin alastulokontaktilta 5vp. Vitosella päästiin sijalle 4, muistaakseni oli 2 vai 3 nollaa tältä radalta.

Kotimatkalla pysähdyttiin Riihimäelle syömään jätskit kun oli niin älyttömän lämmin, myös lisää juotavaa oli ostettava. Ihana kisapäivä ja auringosta tykkään, joten ei valittamista. Nitakin jaksoi ihna hyvin, vaikka vauhti olikin vähän hitaampaa.

Illalla lähdin vielä lenkkeilemään Vaakkoihin Pian ja C:n kanssa. Demi oli innoissaan kun näki Sonan. Nita kulki mukana, mutta haki tukea musta, oli vähän jännää olla isommassa porukassa lenkillä. Ja Demi joutui uimaan, yritin tuupata sen lampeen useamman kerran, muttei onnistunut, joten pyysin C:tä ottamaan Demin mukaan, vähän matkaa rannasta joutui siis uimaan. Ja hvyinhän Demi ui, se ei vaan oo sen suosikkijuttu. Söpö rotta siitä tuli kun tuli vedestä ylös :) Pimeällä lähdettiin tulemaan takaisinpäin autoille, ihanaa oli olla lenkillä myöhään ja tollasessa paikassa, mutta kiva kun oli Pia ja C mukana. Yksin en kyllä yöllä tonne menisi :) Kiitos vaan kovasti kun pääsin mukaan!

Me tehtiin se

... tai rehellisesti sanottuna Demi teki sen. Jaa siis minkä?! No hyppäsi ekaa kertaa metrisen pk esteen! Sitä hyppyä on harvakseltaan treenattu, ehkä viis kertaa, mutta joka kerta treenit on lopetettu 80 cm tai viimeistään 90 cm. Syy miksi on jätetty leikki kesken on se, että mulla on ollu metrisen kammo. Mua on pelottanut toi 100 cm hyppy ihan kauheesti, koska Demi on mukamas niin pieni. No eihän se mikään kääpiö ole, onhan se sentään mitattu 53 cm korkeaksi tytöksi :) Mua on pelottanut hyppy myös siksi, että ihmiset kertoilee kaikenmaailman kauhutarinoita pk hypystä ja miten niidne koirat on vetäny kuperkeikkoja ym.

Tänään me siis treenattiin Hyvinkäällä Pia ja Kirsin kanssa. Tarkotus oli harjotella bh:ta varten. Demi tais aloittaa paikkamakuulla, piippaili puolet ajasta, ei mitenkään lujaa, mutta silloin tällöin, en tykkää. Kehuin pari kertaa paikkamakuun aikana, pysyi hyvin. Sitten meidän vuoro tehdä seuraamista. Tein kaavion Demi kytkettynä, koska siinä ollut ajoittain ongelmaa, koska Demi on muutaman kerran ottanu hihnasta kiinni. Mun käsi oli lamaantunut, mutta onneksi Pia huusi mulle asiasta jolloin sain korjattua asian ja aloin heiluttamaan kättä. Täytyy sanoa että on kyllä jotenkin outoa heilutella kättä, kun siinä vasemassa kädessä on se hihnakin, kuin oikeassa sitä ei saa pitää. Seuraaminen ei ollut hyvää, Demi ajoittain vähän jätätti ja kontakti tippui useamman kerran. Täyskäännös sen sijaan olikin ihan hyvä. Takaisin tullessa, kun tein sakaran tajusin että tila loppuu kesken, eli en mahutnut ottamaan kaikkia askeleita ja menin siitä jotenkin hämilleni jolloin sakara ei mennyt ihan sääntöjen mukaan, huoh. Ei siis mikään mediän paras suoritus, töitä riittää. Täytyy nyt ottaa kuuria tohon seuraamiseen, palkkailla enemmän ja tehdä siitä taas kivaa. Siitä on ehkä nyt enemmän tulltu tylsää pakkopullaa ja sehän ei käy. Jäävät onnistu mun mielestä hyvin, luoksetulo muuten hyvä, mutta istu eteen vinoon, ei vielä osaa tulla suoraan jos on pitempi etäisyys.

Kun kaikki oli tehnyt haluamansa osat bh kaaviosta otettiin vielä A estettä ja hyppyä. Aloitettiin loivemmalla A:lla, sujui hyvin, tosin sain opetuksen ettei kannata alkaa hihkumaan kun koira on harjanteella, tulee sieltä liian korkealta hyppäämällä alas, hui. Onneksi ei siis harjalta hypännyt sentään, mutta liian korkealta kumminkin. Demi teki A:ta innokkaasti ja kun loiva sujui hyvin, siirryttiin siihen normaaliin, eli mun mielestä todella jyrkkään A:han. Demi kiipesi senkin hyvin, vielä ei ihan kestä sitä että olen valmiina toisella puolella, eli tarvii mut etpuolelle, mutta ei kai voi kuvitellakkaan että ekaa kertaa heti osais kaiken. Hyvin kumminkin suoritti.

Lopuksi otettiin vielä hyppyä. Aloitettiin 80 cm, muutama toisto ja nosto 90 cm ja lopuksi vielä se kriittinen 100 cm. Mä oon niin iloinen että Demi selvitti metrisen niin hyvin, ei mitään ongelmia. Eihän sitä ilmavaraa juurikaan ollut, mutta ei myöskään kolistellut metrisessä eikä potkassut vauhtia. Me selvittiin molemmat siitä hengissä ja ihan ehjin nahoin :D Mä oon niin vaan jännittänyt tota, mutta nyt se on suoritettu ja todettu että Dempula siihen pystyy, joten nyt vaan hyvillä mielin jatkamaan. 

 80 cm

 90cm

100cm

Hyvinkäältä ajettiin vielä Purinalle tekemään lyhkäset viimeistely treenit Nitalle ja Nooalle. Nooan projektina kepit kovassa vauhdissa, eli sisääntulo kovasta vauhdista. Putki syötti ikävästi 2 tai 3 väliin ja sinnehän se Nooa päätyikin useamman kerran. Saatiin kumminkin onnistumaan. Nooa teki myös A:ta josta u-putkeen, haki todella hyvin pimeästä putkikulmasta putkeen, hyvä. Kontaktit oli siis myös kunnossa. 

Nita teki muutamat toistot keppejä, nyt meni taas hyvin. Nitalla oli kovin kuuma, joten ei sitten tehtykkään muuta. 

Demikin pääsi tekemään. Tehtiin keppejä, lähetys u-putkeen josta kepeille ja vielä hyppy. Kepeillä oli 6 verkkoa, pitäis alkaa vähentämään niitä verkkoja ettei tehdä verkkojen kanssa loppua elämää ;) Puomia tehtiin myös, 2o2o ei kyllä ole vielä ihan hanskassa.

Eilen keskiviikkona käytiin aamusta Purinalla treenaamassa. Nita teki keppejä pienen radanpätkän yhteydessä, ai että oli taas hankalaa. Nita haukku ja rytmi kepeillä oli taas hukassa. Mutta muuten homma oli hanskassa, päällejuoksut ja takaakierrot sujuivat hyvin.

Nooa teki samaista radanpätkää, kepit menee kyllä tosi varmasti kun lähestyminen on suorassa linjassa, tai kun tultiin radanpätkää toisesta suunnasta jolloin tultiin putkesta ja kepeille tultiin sulkukulmasta, joka siis toimi myös hyvin. Mun täytyis vaan muistaa että suu pysyy kiinni kun Nooa pujottelee, ei mitään hihkumisia tai Nooa kääntää päätä ja kattelee mua. Eli siis myöhemmin treeniin enempi häiriötä kun poika pujottelee. Myös Nooalla toimi hyvin päällejuoksut ja takaakierrot. Kontaktit otettiin myös, siis puomi ja keinu. Keinu otettiin osana rataa ja senhän poika teki todella hyvin ja hallitusti!

Demi pääsi opettelemaan keinua. Apuna siiveke, eli koira hyppää sivusta keinulle, joloin siis tehdään vain 2o2o, mutta samalla koira tottuu pikku hiljaa puomin rämähdykseen. Siivekkeen avulla saadaan säädeltyä kuinka paljon keinu rämähtää. Päästiin jo siirtämään siivekettä, ja Demi ei onneksi välittänyt rämähdyksestä ollenkaan. 2o2o sujui keinulla ja puomilla hyvin. Tosin siis se namialsuta on vielä käytössä. Takaakiertoa Demi ei enää musitanut, se pitää opettaa uudelleen ja vaihtaa siihne käsky. Mutta kivat treenit Demin kanssa myös.

Paloaseman kentällä

Kirsi oli kutsunut meidät ja useat muut tokoilemaan ja juhlistamaan Nooan synttäreitä sekä avo 1 tulosta Paloaseman kentälle Niittykumpuun. Aloitettiin kakun syönnillä ja sen jälkeen vasta aloitettiin treenit. Kirsi oli tehnyt oikein hyvää täytekakkua, nam!

Demi teki omalla vuorollaan seuraamista hihnassa, voi että oli kamalaa. Kontakti ei pysynyt kunnolla ja paikka oli jossain muualla kun pitäisi. Parani kyllä huomautteluista, mutta ei se sellaista ollut mitä haluaisin. Avoimen hyppyä tehtiin myös. Ekalla yrittämällä ei istunut ekalla käskyllä, vaikka annoin käsimerkin, tokalla sujuikin jo paremmin, totteli siis heti, tosin edelleen annan käsimerkin istumiseen. Pitäis ens kerralla kokeilla ilman. Jääviä tein sekaisin niin että Demi peruutteli ja sitten annoin käskyn. Muutaman kerran istui seisomisen, kun ensin tein istumisia, mutta sitten parani ja teki asennot oikein. Paikkamakuita tehtiin 2 krt. Ekassa meitä oli rivissä viisi koirakkoa. Demi pääsi Raipe collien ja Ronja sakemannin väliin. Eli Demille vieraita koiria, ei ole aikaisemmin näiden kanssa tehnyt. Olin piilossa, en tiedä kuinka pitkä aika oli, mutta siinä ehdittiin jutella niitä näitä ja syödä jaffa keksejä :D Otettiin vielä toinen paikkamakuu, joka oli n. 3min. Nyt Demin vieressä oli Silli kelpie ja toisella puolella Elsa valkkari. Tämäkin paikkamakuu sujui hyvin. Juhlien loppupuolella kakkua jaettiin jo koirillekkin, Demi teki vasemmalle täyskäännöksiä ansaitakseen pienen palan kakkua ja sehän teki aivan todella hienot vas. täyskäännökset.

Nita teki omalla vuorollaan, seuraamista, myös Nitalla oli kontaktin kanssa vähän hakemista. Hidas oli varsinkin vaikeata. Paikallaan käännökset oli hyvät ja sivuaskeleet oikealle. Peruutus ei meinannut millään onnistua suoraan. Metallinouto vieraalla kapulalla hyvä. Ruutu, oli vaikea. Meni oikeasta sivureunasta sisälle ja sen jälkeen vaan haahuili merkeillä. Paikka oli todella vaikea löytää. Tein myös näyttönä, mutta eipä se oikein auttanut. Ruutuun niin lisää treeniä, ja ehkäpä otan myös Nitalle kosketusalustan ruutuun... Paikkamakuuta Elsa valkkarin kanssa. Oli suurimman osan ajasta hiljaa kunnes sitten Elsan kanssa piippailivat vuorotellen, jepp jepp.

Treenit ihan ok:t, molempien kanssa hyvää ja huonoa. Eipä ne treenit aina voi nappiin mennä, joten sitä ylämäkeä odotellessa ;) Kiitokset Kirsille treenien järkkäämisestä ja tarjottavista!

Tokoa ja agilitya

Keskiviikkona aamupäivästä mentiin Kirsin kanssa Purinalle. Hallissa oli muita joten päätettiin treenata ulkona. Nooalle ja Nitalle oli tiedossa keppi ja kontaktitreeniä ja Demille hyppytekniikkaa.

Nooa sai aloittaa. Alkuun vain lähettelin sitä kepeille, eli tsekkasin että vielä tauonkin jälkeen löytää tiensä ekaan keppiväliin. Tämä sujui hvyin, joten mukaan otettiin vauhtia, jota saatiin mukavasti loivasta u-putkesta. Putkeen lähetys ja siitä kepeille. Itse sijoituin putken lähelle, jossa pysyin paikoillani, eli koirien tuli itsenäisesti jatkaa pujottelua vaikka mä en liikkunutkaan minnekkään. Kova vauhti ei tuottanut ongelmaa, muistaakseni kuin kerran. Löysi kyllä aina ekaan väliin, mutta mun kepit käsky olis voinu tulla himppasen aikasemmin. Nooa nimittäin katseella etsi mua putkesta ulostullessaan ja vasta sitten etsi kepit. Kun ajoitin käskyn aikaisemmaksi, poistui "ongelma". Tehtiin myös pientä rataa, joka oli ovaalin muotoinen, siis vauhtirata joka sisälsi hypyn, putken, puomin ja kepit. Tässä saatiin hyvää reeniä myös kontakteille, jotka toimi hyvin, ei mitään fuskailua.

Sitten oli Nitan vuoro, Nitalle myös kepeille menoa. Nitalle kepeille sisäänmeno tuottaa hankaluuksia, alkuun usein haukkuu ja vasta 6 kepin jälkeen on hiljaa ja alkaa pujottelemaan nopeammin. Mielestäni Nita ei myöskään osaa pujotella itsenäisesti, eli tarvii mun liikkeen jollain tavalla mukaan, eli ei kestä sitä että seison paikoillani. Mutta, ihmeiden aika ei ole ohi! Lähetin Nitan pujottelemaan niin että seisoin paikoillani, ensin muutaman kerran lähti ja kääntyi ympäri kunnes alkoi itsenäisesti menemään kepeille ja jatkoi pujottelua vaikken liikkunut. Tehtiin tällaisia toistoja useita aj sehän toimi mukavasti. Nita siis osaa pujotella itsenäisesti ilman mun liikettä jos keppejen lopussa on lelu odottamassa. Sitten kierros vauhtiradalla, jossa kontaktit myös hyvät.

Demi pääsi tekemään hyppytekniikkaa. Ensin pelkkää perussarjaa ja sen jälkeen korkeuden arviointia. Perussarja meni hyvin. Korkeuden arvioinnissa kävi melko aikasessa vaiheessa moka. Demi hyppäsi suoraan estettä päin, ei ollut nähtävästi reagoinut hypyn uuteen korkeuteen joten arvioi hypyn aivan väärin. Rymäytti päin, ei näyttänyt loukanneensa itseään, mutta kyllä taisi tuntua ikävälle koska muuttui todella epävarmaksi tämän jälkeen. Helpotin suoritusta, mutta meni useampi toisto ennen kuin homma alkoi taas luistamaan. Vauhti hidastui huomattavasti ja rytmi ei enää ollut ennallaan. Jätettiin siis korkeuden arviointi vähän kesken ja otettiin vain perussarjaa jotta itseluottamus taas nousi. Tähän jätettiin tämän päivän treeni.

Nooa jatkoi toisella kierroksella keppejen parissa, teki vauhtirataa johon liitettiin kepit jatkoksi, hyvin. Sitten otettiin keinua yksittäisenä, voihan keinu. Muutama toisto taas lentokeinua, voi ei! Sitten muuttui herra epävarmaksi ja vähän alkoi sikailemaan. Saatiin kyllä ns. onnistuneita suorituksia, mutta kovasti oli epävarmuutta, mutta hitaasti ja hallitusti alkoi suorittamaan keinua. Nooa sekoittaa siis edelleen keinun puomiin ja kaahottaa keinulle vaikka sitä hidastankin, kun on tehnyt yhden lentokeinun niin alkaa taas muistamaan miten homma menee. Tässä on kyllä vielä töitä edessä.

Nitan toinen kierros keppejä jatkaen, kivasti toimi.

Illalla mentiin vielä Tähtiniityn kentälle tokoilemaan Sallan, Tiinan ja Kirsin kanssa. Alkuun yhteispaikkamakuu. Demi osallistui, taisi olla toisessa reunassa Jasun vieressä. Tehtiin avoimen paikkamakuu, eli piiloon mentiin, aikaa joku 3min. Demi makasi levollisena, tulin kaksi kertaa piilosta esiin kehumaan. Oltiin piilossa sellasen puisen seinämän takana, lautojen välistä pystyi tiirailemaan koiria, mikä oli kiva juttu. Sitten Demi autoon. Toisessa setissä teki avo hyppyä, eka hyppy oli selkeästi epävarma (johtui varmaankin aamuisesta), mutta toinen ja kolmas sujui ilman epävarmuutta. Autoin vielä käsimerkin kera avo-hypyssä istumisen. Tehtiin myös bh paikkamakuu samalla kun Jasu teki liikkuroituna voittajan liikkeitä. Olin Demistä noin 30 m päässä, hyvin pysyi, muutaman kerran kehuin. Kolmas setti sisälsi seuraamista henkilöryhmässä sekä vasemmalle käännöksiä. Henkilöryhmässä vasemmalle kaarrokset sujuu hyvin, mutta oikealle meinaa vähän jätättää. Ei keskittynyt henkilöryhmän henkilöihin ja se oli tietty hyvä. Vasemmalle täyskäännöksiä treenattiin vielä erikseen, työnsarkaa riittää.

Nita teki paikkamakuun Tiinan nuoremman lapinkoiran kanssa. Aikaa oli kai joku 2 min 30sek. Oli hiljaa ja levollinen. Seuraamisessa työstettiin sivuaskeleita, peruutusta ja paikallaankäännöksiä. Nyt ne toimii hyvin! Olen kovin tyytyväinen että näyttää nyt toimivan, suurin apu on varmaan ollut sillä että itse teen askeleet rauhallisemmin enkä äkkipikaisesti. Nitan viimeinen setti sisälsi ruutu treenin, jonka tein samalla tavalla kuin viimeksi, eli sijoituin itse lähemmäs ruutua mutta Nita lähti sieltä 25m. Toimi melko hyvin, löysi ruutuun, vaikka edelleen hakeutuu vähän sivureunoihin. Tehtiin myös luoksetulon stoppi, Tein voittajan luoksetulon etäisyyksillä, mutta stoppasin vasta maahanmenon kohdalla. Vauhtia oli siis paljon, mutta annoin apuna myös käsimerkin, hieno stoppi! Loppuun vielä hyppynouto vieraalla kapulalla, hyvin.

Perjantaina oli vuorossa taas agilitya Purinalla. Treenattiin hallissa kun ulkona tuli aivan törkeän paljon vettä. Tehtiin rataa joka oli jo hallissa valmiina, ei siis jaksettu rakentaa mitään uutta. Teemana edelleen kepit ja kontaktit. Aloitettiin Nooan kanssa, kepit oli radalla kolmantena ja ennen sitä kertyi sopivasti vauhtia. Pujotteluvirhettä ei tullut kertaakaan, hyvä. Takaaleikkaus ei toiminut niin hyvin kuin voisi, ajoitus ei ollut mikään paras, koska Nooa ehti katsella maisemia eikä kääntynyt niin terävästi kuin olisin toivonut. A:n kontakti toimi hyvin, kuten myös puomin, toisessa kohtaan takaaleikkaus toimikin sitten paremmin. Nooa teki toisessa setissä vielä hallin toisessa päässä keinua, kerran lentokeinu ja sen jälkeen todella hyviä keinuja. Vauhtia oli sopivasti ja suoritti keinun hallitusti, muttei enää varonut niinkuin keskiviikkona. Edistystä keinulla oli tapahtunut hurjasti, joten uskaltauduin ottaa keinua pienen radanpätkän yhteydessä, jolloin saatiin lähetymiseen vauhtia, sujui edelleen mallikkaasti.

Nita teki myös rataa, yritin miettiä tarkkaan omaa sijoittumistani jotta kepit sujuisivat hyvin. Nyt ei taas irronnut mun edelle millään joten jouduin menemään lähemmäs. Pitää kumminkin varoa kökkimästä paikoillaan koska silloin sisäänmneo on huonoin. Paras tapa oli kun päästin Nitan vähän mun edelle ja niin että lähti pujottelemaan ja sitten kipitin ohi katsomatta ja kehumatta. Näin kun tein päästi vain muutaman haukahduksen ja tekniikkakin pysyi parempana. Pujottelutreeniä tarvii vain niin paljon lisää, itsenäisyyttä travii treenata vielä paljon. Kontakteissa ei ollut hämminkiä eikä missään muussakaan.

Demi pääsi myös tekemään pieniä radanpätkiä, ja loppuun vielä koko rataa, koska olikin yllättäen melko pätevä. Demi on tehnyt tänä vuonna muistaakseni kaksi kertaa aikaisemmin pientä rataa, muuten ollaan vaan tehty hyppytekniikkaa. Mun olettamus oli, että Demi ei enää muista juuri mitään, kepit olis ihan hajalla ja kontakteja ei muistais ja olis kädessä kiinni. Kaikki tämä osoittautui vääräksi :D Demi ei siis ole treenannu agilityä vakavasti 1,5 vuoteen ja sitäkin ennen treenattiin vain 5kk ryhmässä, jolloin oppi vähän esteitä ja pikkasen ohjauksia. Olin siis kyllä todella yllättynyt että tyyppi löysi mm. pujottelussa rytmin niinkin hienosti. Videota ei tullut koko radasta, jossa oli siis myös kontaktit. Tässä muutama video Demistä treenissä, kuvattu kännykällä joten laatu ei ole mitä parhain. Mutta kiitos Kirsille kuvaamisesta. D treeni1 D treeni2 kepit

Kotona ollaan treenailtu melkein päivittäin jotain pientä. Demin kanssa ollaan treenattu jääviä, mutta niin että mä olen paikoillani, käsken Demin peruuttamaan ja sitten käsken asennon. Demi tykkää peruuttamisesta, joten tästä on tullut mukava leikki. Niin ja asennotkin alkaa hahmottua. Myös kaukot on taas ollut vähän tehostetussa treenissä. Nita puolestaan opettelee nyt uudella käskyllä istu-seiso vaihtoa, opetan sille sen vähän niinkuin ylös pomppaamalla, näyttää ainakin tykkäävän, hih. Myös maahan-seiso-maahan vaihtoja on tehty ahkerasti.

Tiistain tokot

Tiistaina aamupäivällä treenattiin Tähtiniityn koulun kentällä Heidin ja Kirsin kanssa. Tein molemmilla koirilla useamman lyhyen setin.  Demi taisi aloittaa paikkamakuullla Nooan ja Riemun kanssa. Menin tällä kertaa piloon, olin piilossa 30 sek. kun Demi vaihtoi todella rumaan lonkka-asentoon, kävin korjaamassa asennon ja jätin eteen vähän matkan päähän namin. Menin uudestaan piiloon, taisin olla sen 30 sek. lisää, nyt pysyi hyvin ryhdikkäänä asennossa. Sitten Demi taisi mennä takaisin autoon, mutta tuli sitten vähän ajan päästä tekemään noutoa, puisella kapulalla. 3 toistoa, eka ja vika hyvät, laukkasi molempiin suuntiin ja otti kapulan hyvin. Henkilöryhmän (Kirsin ja Heidin) kiertoa, hyvin. Sitten taas autoon. Vikalla kerralla aloitti bh paikkamakuulla. Menin itse liikkuroimaan muita ja Demin jäi makoilemaan kentän laidalle. 6 min jälkeen lähti paikaltaan, en nähnyt mitä tapahtu, mutta samalla muut teki luoksetuloa, mahtoiko keskittyminen herpaantua?! Palautin paikoilleen ja makoili vielä 4 min ennen kuin kävin vapauttamassa. Sitten bh kaavion seuruu 50 askelta ja koukero, palkkasin päädyissä käännöksissä. Täyskäännös vasemmalle tarvii edelleen lisää treeniä, takapää ei toimi ahkerasti. Otin sitten uudestaan pienellä seuruu pätkällä pelkkiä vasemmalle täyskäännöksiä ja johan ne alkoi taas parantua.

Nita teki myös useamman lyhyen setin. Aloitti ruudulla. Jätin Nitan 20m päähän istumaan ja menin itse jonnekkin 7m päähän ruudusta, josta lähetin Nitan ruutuun. Haki heinosti ruutuun ja pysähty käskystä, jess ja pallo palkaksi. Toinen toisto samalla tavalla. Nyt Nita jäi ruudun vasempaan reunaan, puoliksi ruudun ulkopuolelle, en ehtinyt sanoa mitään kun oli jo itse mennyt maahan. Kutsuin pois ja tehtiin vielä uudestaan, nyt meni keskelle ruutua ja palkka pysähtymisestä. Sitten Nita pääsi paikallamakuun, Riemu oli osan aikaa Nitan vieressä. Olin piilossa, aikaa otettiin 4min 20sek, oli 4 min kohdilla piippaillut kerran, muuten oli hiljaa. Toisessa setissä Nita teki metallinoutoa Kirsin kapulalla. Ekalla heitolla kadotti ensin kapulan säntäsi merkille, josta sitten bongasi metallin, hyvä vauhti. Uudestaan, nyt löysi kapulan heti, hyvä meno- ja paluu vauhti. Lopuun vielä kaukoja, maahan-seiso-maahan vaihtoja. Pakka ei ihan vielä pysy kasassa ulkotreenissä. Tekee muutaman vaihdon hyvin ja sitten tekniikka ei enää pysy kasassa.

Kivat treenit molempien kanssa. Aamulla kun tein treenisuunnitelmaa niin tajusin oikeasti että nyt ei enää tartte miettiä alo liikkeitä vaan hyvillä mielin jatketaan kohti avo:a ja muita luokkia. Jotenkin vapauttavaa tajuta että ei ole enää pakko alokkaaseen mennä :)

Oili Huotarin tokokoulutus

Sunnuntaina oli siis Oili Huotarin tokokoulutus. HAU:n tokoporukoille suunnattu, tosin muutama ulkopuolinenkin mahtui mukaan. Oili on tämän vuoden SM 3, ja muutenkin menestynyt tokossa, ollut mukana MM kisoissa ym.

Treenit pidettiin ulkona ja kaksi kierrosta per koirakko. Osallistuin koulutukseen Demin kanssa, kun muutamiin juttuihin kaipasin just nyt vähän apuja. Aamupäivän vuoro käytettiin luoksetulon pysäytyksiin. Kerroin että ollaan treenattu stoppeja kiertojen kautta, mutta Demin vauhti ei ole niin hyvä puuta/siivekettä kiertäessä, joten en ole ollut niihin täysin tyytyväinen vaikka itse stoppi onkin ollut ihan hyvä. Kerroin että olemme myös tehneet stoppeja apuohjaajan avustuksella, niin että Demi juoksee mun ja apuohjaajan välilä, välillä pysäytetään ja välillä juoksee läpi. Tässä ongelmana on ollut se, että Demi ei pysähdy stopista vaan kääntyy vain ympäri ja "karkaa" apuohjaajan luo hakemaan palkkaa. Oili halusi nähdä miltä näyttää stopit kierron kautta ja sen jälkeen totesi ettei ole toimiva juttu meillä. Tehtiin sitten luoksetuloja, ihan kisamaisesti, niin että jätin Demi istumaan, kävelin 25m päähän ja kutsuin luokse. Eka oli siis läpijuoksu ja avuhti hyvä niinkuin miellä onkin :) Sitten muutoin samalla tavalla, mutta nyt stoppi tehtiin 5m päässä musta, käytin apuna sekä käsiä että ääntä, stoppi oli aivan törkeän hieno! Oili totesikin että todella hyvä stoppi, tulee hyvällä vauhdilla ja reagoi käskyyn samantien ja pysähdys oli kuin seinään. Otettiin useampi toisto peräkkäin ja stopit olivat todella hyviä, olin niin iloinen. Kokeiltiin väliin läpijuoksuja ja sitten stoppi kauempana musta, jossain reilun 10 m päässä. Tämä stoppi oli huono, hidasti vain ja ravasi mun luokse. Oili totesikin ettei Demi osaa stoppia vielä niin hyvin, joten sitä ei tehdä noin kuakana nyt kun tiedetään ettei vielä osaa. Eli läksyksi treeneiihn, tehdä stoppeja ihan lähellä, kunnes olevan aivan varma että Demi osaa asian, sitten vasta kokeillaan kauempana. Ja pitää muistaa että jos vauhti hiipuu luoksetulossa niin niistä ei koskaan palkkaa vaan uutta yritystä peliin. Ehdittiin katsoa vielä meidän luoksetulon maahanmeno lyhyeltä matkalta. Tässäkin tuli kehuja hyvästä maahanmenosta, mutta vielä kun ei osaa sitä kauempaa niin vahvistetaan maahanmenoa läheltä, eli kutsun luokse ja ihan kädestä vasta käsken maahan.

Iltapäivän toisella kierroksella katsottiin jäävät läpi. Näissä onmgelma on se, että kun olen alkanut treenaamaan myös istumista niin sitten on alkanut sekoittaa kaikki jäävät ihan sekaisin. Itse asennoissa (maahanmeno/seisominen) ei ollut mitään huomautettavaa, tekee ne kuulemma hyvin. Istumista ei vielä osaa liikkeestä, eli siinä pitää vielä auttaa. Näitä ei nyt yhdistetä seuraamisiin ennen kuin istuminenkin on kunnossa. Jäävien asentoja voin treenata vaikka niin että kävelen ympäriinsä ja kesken kaiken käskytän Demiä istu/maahan/seiso, näissä Demin olisi vaan tarkoitus liikkua jossain hollilla ja sitten pysäyttelen. Apuna voi myös käyttää nameja, eli heitellä niitä ympäriinsä ja kun on syönyt namin ja tulossa mua päin niin joku asento käsky. Myös sellaisia että seison selkä Demiin päin ja sen pitää vaihtaa asentoa mun selän takana. Myös asioiden kiertämistä voi hyödyntää, mutta tässä ideana ei ole kiertää vauhdilla vaan ihan vaan kohteen puolelta toiselle ja kohteen jommalla kummalla puolella suorittaen joku asennoista. Kiva oli saada palautetta siitä missä mennään, kiva atietty kuulla että asioita on tehty oikein, mutta myös saada lisää vinkkejä miten eritavalla voi samaa asiaa treenata ettei aina tee samalla tavalla.

Oili oli todella mukava kouluttaja. Suorasanainen, asiansa tietävä, koirakkoon perehtyvä, kannustava ja muutenkin miellyttävä persoona. Menisin koska tahansa uudestaan Oilin koulutettavaksi. Todennäköisesti päästäänkin Oililn koulutukseen josksu uudestaan. oil jo puhetta että vois pyytää jossain vaiheessa uudestaan kouluttamaan HAU:n tokoporukkaa.

ALO 1 Forssa

Saatiin viikolla tietää että Forssassa on koepaikka vapautunut ja pakkohan se oli ottaa vastaan. Kirsi ihana lähti mun mukaan, kuskiksi ja henkiseksi tueksi. Kokeen järjesti Forssan pussikoirat ja koe järjestettiin niiden treenikentällä raviradan läheisyydessä.

Kokeen tuomarin toimi mulle uusi tuttavuus Ilkka Sten. Kokeen alkua jouduttiin odottelemaan 50min kun yksi kilpailija ei tullut ajoissa paikalle. Kun hän sitten vihdoin tuli ja sanottiin että nyt koira autosta ja kehään niin eihän se näin mennyt. Nainen lähti vielä pissattamaan koira metsänreunaan ja siellä meni hetki jos toinenkin. Kun hän sitten alkoi kävelemään kenttää kohdin, siirryin yhden kanssakilpailijan kanssa kehän laidalle josta meidät ohjattiin omille paikoille. Noh nainenhan jäi vielä kenhän laidalle juottamaan koiraansa ja itsekkin vielä juomaan ja me odoteltiin kehässä. Demiä ja mua varsinkin alkoi ärsyttämään tällainen käytös ja se johtikin siihen että Demi oli levoton jo ennen luoksepäästävyyttä. Ja tämä nainen koiransa kanssa tuli tietenkin meidän toiselle puolelle ja koira oli todella levoton. Luoksepäästävyydestä saatiin 10. Paikkamakuussa Demi ei ihan ollut alkuun kuulolla, mutta otti kumminkin sitten katsekontaktia ja meni ekasta käskystä maahan. Viereinen koira oli todella levoton paikkamakuussa, vaihtoi lonkkaa vähän väliä, tuijottelia Demiä ja heilutti villisti häntää. Tämän koiran toisella puolella ollut koira paineistui ja lähti paikoiltaan jonka jälkeen Demin toisella puolella ollut koira nousi istumaan. Demi oli huolestuneen oloinen ja piippili, (ensimmäistä kertaa ikinä paikkamakuussa), nosti toisen kyynärän ylös mutta laski sen sitten takaisin maihin. Pysyi onnekseni sen 2min maassa, vaikka vaikeata oli. Pisteitä paikkamakuusta 10, tuomari totesi että ylemmissä luokissa lähtee kyllä pisteitä piippailusta, jepp, tiedetään että lähtee jo alemmistakin... Kehästä pois ja palkalle, jonak jälkeen olikin jo meidän vuoro suorittaa ykilöliikkeet. Aloitettiin kytkettynä seuraamisella, 9,5 ja ihan jees seuruu, ei meidän parasta mutta ihan hvyää kumminkin. Liikkeestä maahanmeno, jossa Demi alkoi possuilemaan, otti mua lahkeesta kiinni, sanoin tiukasti "äp" ja jatkettiin matkaa ja sitten olikin hetki antaa käsky maahan. Hyvä maahanmeno ja tuli ekasta käskystä sivulle. Saatiin 9, tuomari huomautti ettei tämä ylimääräinen käsky kuulu liikkeeseen, juu-u. Tämän jälkeen en enää voinut vapauttaa Demiä liikkeiden välillä koska oli sellanen tunne että jos vapautan niin meidän pakka hajoaa ja koira alkaa rallattelemaan ja possuilemaan ihan omaan tahtiin. Tässä oli hienon hieno raja sillä ihanalla innokkuudella ja kurittomuudella, onneksi pysyi ohjakset käsissä ;) Sitten tehtiin luoksetulo, josta ansaitusti 10. Liikkeestä seisominen, tuplakäsky ja muistaaksnei tuplakäsky myös sivulletuloon, arvosana 7. Vapaana seuraaminen, 9, paikka eli, välillä aavistuksen väljää ja käännökset ei niin hyvät. Hyppy 8, tuplakäsky hyppyyn. Kokonaisvaikutus 10. Pisteitä kertyi yhteensä 183p., jolla saatiin KP ja luokkavoitto.

Ei ollut paras suoritus, muttei mikään huonokaan. Töitä riittää vielä, mutta ihanaa saada 1-tulos jotta voi siirtää katseet kohti avointa luokkaa.

Kiitokset Kirsille reissuseurasta ja valokuvista!

Keskiviikon treenit

Keskiviikkona käytiin Sirkuskentällä tokoilemassa Kirsin, Annen ja Sallan kanssa. Täytyy sanoa että näin jälkikäteen ei ole kauhean tarkkoja muistikuvia siitä mitä tehtiin. Jotenkin on ollut vähän väsyny olo ja senkin takia muisti ehkä vähän pätkii?!

Demi ja Nita teki molemmat pienet treenit. Nita taisi aloittaa. Leikittiin alkuun ja villiä oli meno, Nita pisti ihan parastaan <3 Nita teki seuraamista, syynissä oli eri tempot. Hitsit toi otus kyllä edisti, varsinkin normaalissa ja hitaassa. ei meinannut millään pysyä oikeassa kohdassa kun kokoajan "valahti" liian eteen. Saatiin hyvää häiriötä myös samalla kun Salla ja Jasu teki seuraamista, kierreltiin siinä samalla toisiamme. Juoksu sujui hyvin, mutta muuten pitäis nyt kyllä puuttua enemmän tohon edistämiseen. Kaukoja tehtiin myös, keskityttiin maahan-seiso ja seiso-maahan vaihtoihin. Sain tehtyä vaihtoja jopa 10m päästä, siis yksittäisinä. Metallinoutoa myös, vieraalla, ja sehän oli Nitan mielestä kovin inhottavaa. Täytyy ottaa taas enemmän treeniä vieraalla kun taas tauon jälkeen tuntuu vaikealta. Loppuun Demin kanssa lyhyt 1,5min paikallamakuu niin että olin piilossa. Hyvin makasi.

Demi teki omalla vuorollaan seuraamista kytkettynä, hyvää seuraamista eikä koskenut hihnaan. Hyppyä, niin että alusta oli edessä reilun 5m päässä, jotta fokus olisi eteenpäin, hyvin. Paikkamakuu Elsan kanssa 5min, hyvin makasi, vähän katteli seläntakana olevia skeittareita. Loppuun vielä paikkamakuu Nitan kanssa, olin piilossa, kävin kerran esillä kehumassa. Makasi kivasti, välillä katteli ympärilleen.

Tokoilujen jälkeen ajoin Purinalle töihin. Ehdin olla 2h töissä, ratahenkilönä. Radat loppu aikaisemmmin kuin olin kuvitellut, mutta minkäs sille voi. Tonne kun voi osallistua ilman että on etukäteen ilmoittautunut niin koskaan ei sitten tiedä paljon startteja tulee.

Hallilta lähdettiin vielä Erikan kanssa Luukkiin. Tallattiin esineruutu n. 25m x 50m ja Erika teki myös Tikrulle jäljen. Käytettiin uusia IKEAn pikkupehmoleluja ruudussa. Demi teki kaksi todella hyvää esineruutua. Erika siis vei yhden esineen kerralla niin että Demi näki kun ne vietiin. Metsässä oli tosin jo melko pimeää ja kasvillisuutta oli melkoisesti joten suoraa näköyhteyttä ei ollut. Eine oli ruudun oikeassa takareunassa. Demi upposi heti syvälle ruutuun, hetken aikaa kierteli ja sitten tuli takaisin kera esineen. Toinen samalla tavalla. Ihanaa kun Demi oli niin innoissaan, lähti reippaalla laukalla ruutuun ja työskenteli siellä laukalla ja palauttikin tiputtamatta esinettä kertaakaan. Nita teki myös kaksi esinettä, mutta Nitan esineet olivta lähellä n. 10m päässä. Nitakin käytti hyvin nenäänsä, taitava! Loppuun vielä Demi uudestaan ruutuun kun Taralta oli jäänyt esine sinne. Sain jonkun aivopierun ja ajattelin että Demi on kyllä jo niin taitava että tuo esineen joka on jo valmiina metsässä. Jepp jepp, Demi raukka teki töitä ihan hurjan kauan, kiersi esineen lähellä, muttei löytänyt. Mä en edes puhaltanut peliä poikki ennen kuin koira oli jo ihan väsy ja tuli mun luo. Enkä silloinkaan antanut luovuttaa vaan vasta sitten menin mukaan ja lähemmäs ja lopulta Demi kyllä esineen toi. Mutta tämä oli taas näitä aivan sairaan tyhmiä ideoita. Demi kun oli jo tehnyt kaksi omaan tasoon nähden todella hyvää pistoa, niin pitääkö sitten mennä  pilaamaan kaikki liian vaikealla??!! Olen IDIOOTTI, tiedän sen!

Ruotsin reissu 4-9.7

Viikko sitten keskiviikkona alkoi Ruotsinreissu. Ajoin illalla Hyvinkäälle, Pian luokse, jossa yövyttiin Demin kanssa. Nukkumaan mentiin siinä klo.02 ja herätys torstaina oli jo klo. 05! Eli yöunet jäi pikkasen lyhkäsiks. Matkalla Turkuun taidettiin pysähtyä kerran tai kaksi, koirat pääsi joka tapauksessa juoksemaan metsiin hetkeksi. Turussa etsittiin vielä viime tingassa Otto-automaattia ja kiirehän sitä loppujne lopuksi tuli, pikkasen jouduttiin painamaan kaasujalkaa sallittua enemmän. Ehdittiin kuin ehdittiin ajoissa laivaan. Tällä kertaa laivaa ei oltu ahdettu niin täyteen kuin viime vuonna, joten mahduttiin hyvin autosta koirien kera. Koirien kanssa suunnattiin suoraan hyttiin. Laivamatka sujui pääasiassa nukkuen, tosin kyllä me syömässäkin käytiin ja tax freessä. Illalla laiva olikin jo Tukholmassa, josta matka jatkui Örebrohon. Örebrohon ajoi sen pari tuntia, matkalla käytiin kaupassa ja koirat pääsi jaloittelemaan. Navigaattorin kanssa oli alkuun vähän haasteita, ei meinattu millään löytää yhteistä säveltä ja runsaiden tietyömaiden takia, navi oli välillä hukassa. Perillä Örebrossa oltiin joskus klo. 23. Ihana Bettan, Springmist kennelistä otti meidät ilolla vastaan. Syötiin ja juteltiin vielä yömyöhään kunnes oli pakko mennä nukkumaan.

Perjantaina aamulla herättiin pikkasen pirteämpinä, hyvin nukutun yön jälkeen. Aamulla meitä oli taas vastassa ihanat colliet sekä pienet 8 vko:n ikäiset collievauvat. Ihastuin erityisesti yhteen trikkinarttuun, mutta kuten kaikki pennut, niin tämäkin ihanuus oli jo varattu ja hyvään kotiin pääseekin. Päivä meni pentuja ihastellessa ja koirajuttuja puhuessa. Päivällä meille tuotiin näytille yksi mielenkiintoinen trikkiuros johon saatiin tutustua. Iltapäivällä koitti aika jatkaa matkaa, meillä olikin pitkä matka edessä etelä-Ruotsiin, Smålannin lääniin. Matka sujui rattoisasti, hyväkuntoisia teitä pitkin ajellen, moottoritietä pitkin päästiin onneksi suurimaan osan matkasta. Pysähdyttiin useampaan otteeseen, mm. yhdellä bensa-asemalla, Jönköpingin kupeessa, josta oli mielettömät näkymät valtavan kokoiselle järvelle (kuvassa ei pääse oikeuksiinsa). Bensa-aseman ja järven välissä oli moottoritie, joka kulki korkealla, josta oli siis hienot näköalat, vaikka sille ei tuossa kuvassa näytäkkään ;)

Vättern-järvi

Leirintäalueelle löydettiin illalla. Kuviteltiin jo että ei täällä mitään leirintäaluetta ole, kun ajeltiin n. 50km matka moottoritieltä, matkalla näkyi pari hassua taloa, josta kyllä jouduimme loppujen lopuksi pyytämään ajo-ohjeita kun alkoi usko loppua. Leirintäalue löytyi Älmhultista, järven rannalta. Todella siisti ja moderni leirintäalue. Leirintäalueella oli kolmen kokoisia- ja tasoisia mökkejä, osassa omat suihkut, telkkarit ym. Mutta meillä oli ihan perinteinen yksinkertainen mökki. Leirintäalueella oli heino hiekkaranta, uimahyppy paikkoineen, vesiliukumäkineen, siellä oli myös pieni viihtyisä ravintola ja kanootteja vuokrattavana.

Kuvia leirintäalueen toisesta rannasta.

Illalla käytiin pidemmällä iltalenkillä koirien kanssa, lähdettiin jopa oikeaan suuntaan kävelemään ja päädyttiin pienen kaupungin laidalle. Kaupungin laidalta löytyi kirkko josta piti ottaa kuva.

Älmhultin kirkko

Launtai aamu venyi pikkasen, kun ei vaan jaksettu herätä ajoissa. Lähdettiin siis aiottua myöhemmin ajamaan Laholmiin, jossa collieiden ruotsin mestaruudet ratkottiin. Kisakirjeessä ei ollut kisapaikalle osoitetta, joten navigaattoriin laitettiin joku lähellä oleva osoite. No matka kesti sitten melkein tuplaten siihen mitä piti kun ei vaan löydetty perille. Ehdittiin jo kirota moneen kertaan ja pyöriä Laholmin pienessä kapungissa edestakaisin kunnes löydettiin perille Laholms Brukhunds klubbenille.

 Laholmin kaupunki, joen varresta

Oltiin perillä joskus puolenpäivän aikaan, jolloin agility koirakot kilpailivat mestaruudesta. Ruotsin systeemi on vähän erilainen kuin mitä meillä Suomessa. Ruotsissa pitää saada LUVA:t sekä hyppäriltä että agilityradoilta, eli koirakko voi kisata eri tasoluokissa samalla koiralla esim. agilityradoilla 3-luokassa ja hyppärillä 1-luokassa. Agility mestaruuden voitti Angelica ja Bingo (Mironik´s Mikko Mallikas), eli Demin velipuoli. Bingolla ja Demillä on siis sama isä.

 Bingo

Angelica ja Bingo, Agility colliemestarit 2013!

Agilityn jälkeen alkoivat pk tottikset. Koirakot olivat aamusta olleet maastossa ja palasivat päivän aikana klubille. Ruotsissa tottiksessa on 4 tasoluokkaa niin kuin miellä tokossa, luokat 1-3 sekä elit. Collieita oli joka luokassa, mikä oli tietysti kovin ilahduttavaa. Myös tottikset ovat hieman erilaisia kuin meillä, mm. tottista liikkuroidaan. Liikkeet ovat samanakaltaisia kuin meillä, seuraamista, heilläkin pitkät seuraamiskaaviot, jäävät, luoksetulot, noudot, eteenmenot, hypyt. Suurimmat erot ovat siinä, että heillä on mukana myös ryömimistä, joka tehdään seuruu liikkeenä. Eli koira seuraa ryömien ohjaajan vierellä, tätä tehdään n. 12m ja kahdella käännöksellä. Täytyy sanoa että ryömimiset oli kyllä todella vaativan näköisiä. Tasamaanoudot tehtiin myös suuremmilla kapuloilla. Alemmissa luokissa käytössä on puiset kapulat, ovat luultavasti 650g/1kg, mutta 3-luokassa ja elit luokassa noudot tehdään 4kg kapulalla! Hypyt taas ovta pienempiä kuin miellä, alemmissa luokissa 60cm ja ylemmissä näytti ehkä 80cm. Elit luokassa koirien tulee myös kiivetä pelastuspuolelta tuttua puomia pitkin, jossa ylös- ja alasmenot ovat rappuset, siis sellaset jossa tyhjää välissä.

 Voittajaluokan nouto 4kg kapulalla

 Ann-Karin ja Moa (Lumipilven Nipin Napin) suorittamassa  ryömimistä

Moa hyppäämässä, (2 tuomaria & 2 sihteeriä taustalla)

Kisapäivä päättyi siis pk tottikseen, jonka jälkeen oli palkintojen jako. Aamulla, ennen kuin me saavuttiin paikanpäälle oli kisattu Rally tokossa, joka Ruotsissa siis ihan virallinen laji. Demin täyssisko Dias, oli kisannut alokasluokassa saaden 80p./100, ei päässyt palkinnoille. Myös Moa oli aamulla kisannut rallyssa, jonka jälkeen olivat hakumetsässä ja päivän päätteeksi suorittivat vielä tottiksen. Täytyy sanoa, että Moa on kyllä ihme tykki, ei voi muuta sanoa, 3 suoritusta yhden päivän aikana. Moa sijoittui voittajaluokan haussa sijalle 3. Rallyssa eivät muistaakseni yltäneet palkintopallille. Moa on siis Pian kasvatti, joten oli erityisen mielekästä seurata Moan suorituksia ja todeta että onpä kyllä mahtava ja korkean työmoraalin omistava koira! Tottikset olivta muutenkin todella mielenkiintoisia katottavia, hienoja collieita löytyi joka luokasta. Yksi uros jäi tältä päivältä erityisesti mieleen, uros kisasi elit luokassa haussa ja nähtiin siis vain tämän koirakon tottis, mutta voihan että se oli hyvännäköistä. Suorituksen jälkeen kävin juttelemassa omistajan kanssa ja selvisi että uros oli 9v. täyttäen tänä vuonna 10v.! Ei olis kyllä mitenkään voinut uskoa että kyseessä on niin vanha koira, sellasta tekemisen meininkiä tällä parivaljakolla oli. Tämä uros voittikin sitten Ruotsin collieiden pk-mestaruuden! Harmi vaan etten nähtävästi ottanut koirakosta yhtäkään kuvaa. Iltapäivästä ajettiin taas "kotiin" leirintäalueelle, tosin syömässä käytiin ennen sitä ja karkkia ostamassa. Motarin varresta löytyi isoin koskaan näkemäni karkkikauppa. Kaupassa myytiin ihan järjettömän isolla valikoimalla irtokarkkeja plus kaikkea muuta ja halpaakin oli. Karkkia tarttui mukaan enemmän kuin olis travinnut, mutta valinnan vaikeus iski. Karkkiostosten jälkeen etsittiin ruokapaikkaa kauan kunnes sitten päädyttiin "rekkamiesten ruokalaan" tämä oli ehkä elämäni kamalin kokemus, mutta siitä selvittiin :D Alkuun ei kyllä naurattanut, mutta viikonlopun aikana ajoimme paikan ohi useampaan otteeseen ja myöhemmin kyllä jo nauratti koko homma. Tähän paikkaan sopi sanonta "halvalla ei hyvää saa".  

Ennen leirintäalueelle menoa käytiin kaupassa pienen kaupungin keskustassa. Älmhult oli siis koko kunnan, mutta myös tämän kaupungin nimi. Koko kunnassa asuu 15 000 ihmistä ja tässä "kaupungissa" paljon vähemmän. Älmhultin kuntaan kun muistaakseni kuului 5 eri "kaupunkia". 

Tässä kuvia Älmhultista..

Koko pikku kaupunki täynnä IKEAA! Onko kukaan koskaan törmännyt IKEA:n hotelliin tai ravintolaan tai aktiviteettitaloon?! No en ainakaan minä. Mietittiin että ei voi olla muuta mahdollisuutta kuin se, että IKEAn keksinyt ihminen on kotoisin Älmhultista. Kotona tarkistin asian ja näinhän se on. 1950-luvulla rakennettiin Älmhultiin IKEAn ensimmäinen tavaratalo, koska IKEAn "isä" on kotoisin Älmhultista. Jotenkin hyvin huvittavaa että koko pieni kaupunki oli täynnä IKEAn eri toimipisteitä.

Sunnuntaina herättiin aikaisiin, koska jo klo. 7 lähdettiin ajamaan Laholmiin. Sunnuntaina oli vuorossa tokokokeet ja näyttelyt, ehkä erkkari, en ole varma. Tokoa kisattiin kahdessa isossa nurmikehässä samaan aikaan. Aamun aloittivat evl ja voittaja. Ruotsissa kisat aloitetaan aina tervetuliaispuheella, jossa Brukshundsklubbenin puheenjohtaja ns. avaa tilaisuuden. Samassa esiteltiin tuoamrit ja heidän liikkurit. Tämän jälkeen arvottiin suoritusjärjestys. Arvonnan jälkeen on koirakoilla n. 5min aikaa valmistautua kokeen alkamiseen. Seurasin itse evl:ää Pian ja Sonan kisatessa siinä. Luokka aloitettiin paikalla istumisella jonka jälkeen seurasi paikallamakuu. Ryhmäliikkeiden jälkeen suoritettiin yksilöliikkeet kuten Suomessa. Jos joku muuten aikoo joskus Ruotsiin tokoilemaan niin kannattaa muistaa ettei heillä ole velvollisuutta järjestää liikkurointia englanniksi ellei kyseessä ole KV-kisa. Viime vuonna Pialla kävi tuuri, koska sai molempien kisojen liikkuroinnit enkuksi, mutta tänä vuonna, hyvä tuuri loppui siihen. Kysyimme vielä paikanpäällä vaikka sähköpostilla olimmekin jo kieltävän vastauksen saaneet, mutta ei ollut asia muuttunut miksikään. Pia sai siis kisata ruotsinkielisen käskytyksen alla. Tuomari oli todella tiukka, koko kisan aikana ei selvinnyt mikä hänen ihanteensa oli koska korkeita pisteitä hän ei jakanut muusta kuin paikallaoloista. Evl:ssä oli mm. yksi aivan todella hieno kultainennoutaja, joka voitti luokan. Mielestäni kultsi oli teknisesti todella taitava ja innokas, mutta pisteitä ei kumminkaan herunut niin paljon kuin esim. suomessa mielestäni annettaisiin vastaavanlaisista suorituksista. Pialla ja Sonalla ei mennyt ihan oman tasonsa mukaisesti, mutta kokemuksena varmasti mukava.

Demin kanssa osallistuttiin alokasluokkaan. Liikkeet suurimmaksi osaksi samoja, mutta niissä pieniä eroavaisuuksia. Esim. paikkamakuussa koirat ovat 7m välein, eli kauempana kuin Suomessa. Luoksepäästävydessä katsotaan myös hampaat. Seuraamisia on vain yksi ja sekin hihnassa. Jäävät samat kuin meillä sekä luoksetulo. Hyppy, joka alkaa perusasennosta, ohjaaja jättää koiran istumaan ja siirtyy hypyn toiselle puolelle, kutsuu koiran hypyn yli sivulle. Hyppy on siis tavallaan puolikas meidän avo-hypystä. Noutokapulna pito, 10sek. Ruotsissa arvosteluperusteet ovat hieman erilaiset ja ainakin meidän tuomari joka sama kuin evl:ssä, noudatti arvosteluohjeita tarkasti. Ruotsissa pisteet tippuu paljon nopeammin ja nollia saa helpommin kuin Suomessa. Niin ja liikkeiden kertoimet ovat erilaiset kuin meillä. Luoksepäästävyydessä koira ei saa nousta vaan sen tulee istua ohjaajan sivule, jos koira nousee seisomaan ja heiluttaa häntää tippuu pisteet heti 8. Paikallamakuussa kerroin 4, jos koira istuu, tippuu pisteet 5 ja jos koira lähtee paikoiltaan saa 0 ja asiasta tehdään kirjallinen merkintä ja kilpailukielto määrätyksi ajaksi (muistaakseni 3kk). Seuraamisessa jos koira jättättää metrin niin suoritus nolla. Tämä mielestäni hyvä, mutta suomessa moni tuomari antaa koira jätätttää paljonkin ja pisteitä tulee joka tapauksessa. Jäävissä jos ohjaaja kurkkaa olan yli saa heti nollan. Nämä nyt ne mitä itselle jäi mieleen säännöistä, niin ja ääntelystä eivät tykkää.

Koe meni meiltä hyvin. Aloitettiin luoksepäästävyydellä joka meni hyvin, Demi istui sivulla ja antoi katsoa hampaat, saatiin 10. Tuomari huomasi mun jännityksen ja kysyi pitäiskö ne munkin hampaat katsoa?! :D Sitten oli paikkamakuun aika, Demi makasi rauhassa 2 min ajan, tästäkin liikkeestä 10. Sitten kehästä pois ja hetken päästä takaisin suorittamaan yksilöliikkeet. Kommentit ovat tuomarin kirjoittamat. Kytkettynä seuraamisella aloitettiin, arvosanaksi 7,5 pisteitä vähensi Demin puskeminen mun päälle sekä joku perusasento joka jäi tekemättä. Liikkeestä maahanmeno 8,5 kuulemma hieman hidas maahanmeno. Luoksetulo 9, hieman hidas sivulletulo. Liikkeestä seisominen 8,5 ottaa 2 askelta. Noutokapulan pito 8,5 hieman mietteliäs. Hyppy 9, vino perusasento. Kokonaisvaikutus 8. Eli pisteitä kertyi 175 pistettä ja 1-tulos ja luokkavoitto.

 Kehään meno

Luoksepäästävyys

Kaikkien luokkien loputtua oli yhteistä yhdessäoloa ja ruokailua lämpimässä säässä. Ennen palkintojen jakoa ehti Demi vielä osallistua jalostustarkastukseen. Jalostustarkastuksen suoritti Kerstin Persson, Brantastigs kennelistä. Kerstin tykkäsi kovasti Demin rakenteesta ja liikkeistä, päästä ei niinkään. Mutta kiva kokemus oli ja nytpähän saatiin Demin kasvattajalle lisää materiaalia kasvatista. Palkintojen jakoon meitä odoteltiin kun oltiin juuri silloin jalostustarkastuksessa, meidät haettiin sitten palkintopallille ja yllätys oli suuri kun tajuttiin että voitettiin oma luokka! Olipas muuten hienoa käydä Ruotsissa voittamassa alokasluokassa colliemestaruus :) Palkintojenjaon jälkeen suunnattiin auton nokka kohti Tukholmaa. Edessä oli jälleen pitkä ajomatka. Matkalla pysähdyttiin taas useampaanotteeseen ja koirat pääsivät myös jaloittelemaan. Illalla saavuttiin Solweigin luo Täbyhyn. Solweig omistaa Demin isän Chille-vippenin. Ilta meni taas kuulumisia vaihdellen ja nukkumaan mentiin jälleen myöhään.

 Demin isä Chille (Maple Yards Chill Out)

 Chille ja Demi

Maanantai aamuna heräsin kumminkin jo klo.8 kun olin sopinut Solweigin miehen kanssa että lädetään yhdessä pidemmälle metsälenkille koirien kanssa. Mukaan lenkille lähti Demi, Sona ja Chille. Mukavasti meni aamulenkki kera kolmen koiran ja ihanissa maastoissa päästiin lenkkeilemään. Lenkiltä tultuamme nautittiin aamupalaa ja päivä meni rattoisasti pihalla auringossa. Alkuillasta alkoikin sitten matka Suomeen. Ajettiin Nackaan, satamaan, jossa saatiinkin odotella pitkään ennen kuin päästiin laivaan. Satamassa taisi olla kesätyöntekijöitä kun laivaan meno oli niin kovin hidasta. Laiva pääsi lähtemään satamasta 1/2h myöhässä. Laivalla vietiin koirat taas heti hyttiin ja sen jälkeen oli jo kirre syömään ja tekemään pikku shoppailut. Väsymys iski myös nopeasti ja tulikin nukuttua ehkä taas se 6h. Tiistai aamuna oltiin kumminkin ihan aikataulussa Turussa josta matka jatkui Hyvinkään kautta kotia. Demi oli kyllä väsynyt matkustaja kun päästiin kotiin. Niin mukava, reissu, mutta olihan se kiva päästä myös kotiin. Ja Nita oli kyllä niin onnensa kukkuloilla kun tultiin kotiin. Ei meinannut millään pysyä nahoissaan, voi pientä <3

Pialle kiitokset todella mukavasta reissusta, nämä on kyllä niin ihania reissuja!

Tokoa, aksaa, fyssaria

Ella ja Nita (äiti ja tytär)

Viikonloppuna käytiin vielä möllitokokokeessa Demin kanssa. Alokkaassa oltiin ja kisajännityksen kera. Mua ei ollenkaan jännittänyt edellisenä päivänä eikä aamullakaan mutta kisapaikalla alkoikin jännittämään. Meidän piti olla kisapaikalla jo klo.11, ja niin oltiinkin, vähän turhaa kun alokas alkoi vasta klo.12:30. Kävin sitten Demin kanssa kävelyllä ja sitten seurasin nakkiluokkaa. En tiedä ehtikö jännitys odottelun takia nousta vai mikä oli, tylsää joka tapauksessa.

Tässä pääpiirteet mitä tapahtu. Luoksepäästävyyttä odotellessa käskin Demin "käy siihen", toimi hyvin. Kun sitten pyysin sivulle ja oli luoksepäästävyyden vuoro istui sivulla ja piti kontaktia, hyvä. Paikkamakuun alkaessa keskittyi johonkin muuhun, katteli jonnekkin etuviistoon eikä ollut kuulolla, kaksi käskyä maahan ja jätön aikana oli noussut istumaan. Istui osan aikaa jonka jälkeen meni maahan. Tästä paikkiksesta siis 7. Poistuttiin kehästä ja odoteltiin omaa vuoroa. Riekuin Demin kanssa ja sehän ei ollut kauhean hyvä idea, kävi niinkuin viime vuonna näyttelyssä, hyppi sitten kehässäkin mua vasten ja repi hihnaa, hups, eli ei näin. Tämä siis ennen liikkeiden alkua. Seuraaminen hihnassa, otti hihnan heti suuhun, tästä napakka ei jonka jälkeen keskittyi siihen itse seuraamiseen, seurasikin hyvin. Vapaana seuraaminen oli vielä parempaa, saatiin ainoana kisaajana seuraamisesta 10, ei ollut kuulemma mitään parannettavaa. Liikkeestä maahan hyvä, liikkeestä seisomisen istui, en tiedä mikä aivopieru. Luoksetulo hyvä, hyppy hyvä. Kaikki meni meidän omaan tasoon nähden hyvin, paikkamakuu nyt oli mikä oli. Liikkeestä seisomisen osaa kyllä, en tiedä miks mokas, ehkä kuunteli huonosti kun ollan noita jääviä tehty kaikkia sekaisin, mutta en ole huolissani tästä. Saatiin kaikista muista liikkeistä 9 tai 10, paitsi seiosminen oli 0 ja paikkamakuu 7. Ei sii sen suuriempia ongelmia, täytyy vain nyt muistaa etten turhaan riekuta Demiä ennen kehään menoa ettei käyttäytyminen ole "epäsopivaa" ;)

Illalla kävin Katin luona, jonne myös Monica, Nitan kasvattaja tuli. Tokoiltiin ja saatiin vihdoin otettua Nitasta ja Ellasta yhteiskuva. Aikasemmin oli jo puhetta Monican kanssa että olis kiva saada Ellasta 10v. ja Nitasta 5v. yhteiskuva ja nyt saatiin asia hoidettua. On ne kyllä nättejä <3

Kävin illalla vielä hallilla treenaamassa. Nita ja Demi teki molemmat hyppytekniikkaa. Ensin perus hyppysarjaa, molemmilla meni hyvin. Sitten siirryin korkeuden arviointiin, jossa oli okseri. Nitalla men alkuun hyvin, kun päästiin 60cm okserilla niin oli pikkasen epävarma koska otti ylimääräisen laukka-askeleen mitä ei oikeasti olisi tarvinnut. Tämä laukka-askel tulee siitä epävarmuudesta, mutta itse hyppy kyllä sujui hyvin. Oksereita treenataan liian vähän ja se vähän näkyy epävarmuutena. Demi oli ensin okserista ihmeissään, teki suhteettoman ison hypyn alussa. Samalla korkeudella uudestaan ja nyt korjasi hypyn niin että oli suhteessa hypyn korkeuteen. Demin kanssa mentiin 55cm, ei ottanut ylimääräisiä askeleita mihinkään väliin, mutta hyppy oli suhteettoman iso, vaikka otin toisen toiston joten päätin mennä takaisin alas. Nita teki myös keppejä, jätin palkan keppejen päähän ja lähetin niin että oli pakko irrota itsenäisesti kepeille. Alkuun oli hämmentynyt ja vaan haukkui kun en ollut lähempänä auttamassa, mutta muutaman lähetyksen jälkeen alkoi irtoamaan hyvin ja juoksin sitten ohi kun oli pujotellut 3 väliin. Nyt ei myöskään jäänyt siis haukkumaan pujottelun alkuun. Myös muutamat puomin ja A:n kontaktit otin. Demi teki pientä radantynkää ihan vaan huvin vuoksi. Demi yllätti mut ihan täysin, ei ollut enää ollenkaan kiinni kädessä ja irtosi musta paremmin sivuttaissuunnassa. Mitäköhän se on tehnyt sitten viime treenejen?! Tyyppi on kehittynyt vaikkei mitään ollakkaan treenattu. Päätin myös testata puomin alastuloa, joka oli laitettu pöydän päälle, Demi muistaa edelleen 2o2o :) Hyvä tyttö!

Eilen oli Nitan fyssari Tamaralla. Alkuun katottiin ulkona liikkeet, liikkuu hyvin. Siirryttin sisälle jossa Tamara käsitteli Nitan. Oli ihana nähdä Nita taas niin rentoutuneena, se niin nauttii tosta käsittelystä. Ja mikä parasta, Nita on hyvässä kunnossa, ei jumeja missään! Aikaisemmat rinnan kireydet on saatu kokonaan pois eikä lantiossakaan ollut kireyttä, hyvä näin.