Perjantaina aamulla herättiin pikkasen pirteämpinä, hyvin nukutun yön jälkeen. Aamulla meitä oli taas vastassa ihanat colliet sekä pienet 8 vko:n ikäiset collievauvat. Ihastuin erityisesti yhteen trikkinarttuun, mutta kuten kaikki pennut, niin tämäkin ihanuus oli jo varattu ja hyvään kotiin pääseekin. Päivä meni pentuja ihastellessa ja koirajuttuja puhuessa. Päivällä meille tuotiin näytille yksi mielenkiintoinen trikkiuros johon saatiin tutustua. Iltapäivällä koitti aika jatkaa matkaa, meillä olikin pitkä matka edessä etelä-Ruotsiin, Smålannin lääniin. Matka sujui rattoisasti, hyväkuntoisia teitä pitkin ajellen, moottoritietä pitkin päästiin onneksi suurimaan osan matkasta. Pysähdyttiin useampaan otteeseen, mm. yhdellä bensa-asemalla, Jönköpingin kupeessa, josta oli mielettömät näkymät valtavan kokoiselle järvelle (kuvassa ei pääse oikeuksiinsa). Bensa-aseman ja järven välissä oli moottoritie, joka kulki korkealla, josta oli siis hienot näköalat, vaikka sille ei tuossa kuvassa näytäkkään ;)
Vättern-järvi
Leirintäalueelle löydettiin illalla. Kuviteltiin jo että ei täällä mitään leirintäaluetta ole, kun ajeltiin n. 50km matka moottoritieltä, matkalla näkyi pari hassua taloa, josta kyllä jouduimme loppujen lopuksi pyytämään ajo-ohjeita kun alkoi usko loppua. Leirintäalue löytyi Älmhultista, järven rannalta. Todella siisti ja moderni leirintäalue. Leirintäalueella oli kolmen kokoisia- ja tasoisia mökkejä, osassa omat suihkut, telkkarit ym. Mutta meillä oli ihan perinteinen yksinkertainen mökki. Leirintäalueella oli heino hiekkaranta, uimahyppy paikkoineen, vesiliukumäkineen, siellä oli myös pieni viihtyisä ravintola ja kanootteja vuokrattavana.
Kuvia leirintäalueen toisesta rannasta.
Illalla käytiin pidemmällä iltalenkillä koirien kanssa, lähdettiin jopa oikeaan suuntaan kävelemään ja päädyttiin pienen kaupungin laidalle. Kaupungin laidalta löytyi kirkko josta piti ottaa kuva.
Älmhultin kirkko
Launtai aamu venyi pikkasen, kun ei vaan jaksettu herätä ajoissa. Lähdettiin siis aiottua myöhemmin ajamaan Laholmiin, jossa collieiden ruotsin mestaruudet ratkottiin. Kisakirjeessä ei ollut kisapaikalle osoitetta, joten navigaattoriin laitettiin joku lähellä oleva osoite. No matka kesti sitten melkein tuplaten siihen mitä piti kun ei vaan löydetty perille. Ehdittiin jo kirota moneen kertaan ja pyöriä Laholmin pienessä kapungissa edestakaisin kunnes löydettiin perille Laholms Brukhunds klubbenille.
Laholmin kaupunki, joen varresta
Oltiin perillä joskus puolenpäivän aikaan, jolloin agility koirakot kilpailivat mestaruudesta. Ruotsin systeemi on vähän erilainen kuin mitä meillä Suomessa. Ruotsissa pitää saada LUVA:t sekä hyppäriltä että agilityradoilta, eli koirakko voi kisata eri tasoluokissa samalla koiralla esim. agilityradoilla 3-luokassa ja hyppärillä 1-luokassa. Agility mestaruuden voitti Angelica ja Bingo (Mironik´s Mikko Mallikas), eli Demin velipuoli. Bingolla ja Demillä on siis sama isä.
Bingo
Angelica ja Bingo, Agility colliemestarit 2013!
Agilityn jälkeen alkoivat pk tottikset. Koirakot olivat aamusta olleet maastossa ja palasivat päivän aikana klubille. Ruotsissa tottiksessa on 4 tasoluokkaa niin kuin miellä tokossa, luokat 1-3 sekä elit. Collieita oli joka luokassa, mikä oli tietysti kovin ilahduttavaa. Myös tottikset ovat hieman erilaisia kuin meillä, mm. tottista liikkuroidaan. Liikkeet ovat samanakaltaisia kuin meillä, seuraamista, heilläkin pitkät seuraamiskaaviot, jäävät, luoksetulot, noudot, eteenmenot, hypyt. Suurimmat erot ovat siinä, että heillä on mukana myös ryömimistä, joka tehdään seuruu liikkeenä. Eli koira seuraa ryömien ohjaajan vierellä, tätä tehdään n. 12m ja kahdella käännöksellä. Täytyy sanoa että ryömimiset oli kyllä todella vaativan näköisiä. Tasamaanoudot tehtiin myös suuremmilla kapuloilla. Alemmissa luokissa käytössä on puiset kapulat, ovat luultavasti 650g/1kg, mutta 3-luokassa ja elit luokassa noudot tehdään 4kg kapulalla! Hypyt taas ovta pienempiä kuin miellä, alemmissa luokissa 60cm ja ylemmissä näytti ehkä 80cm. Elit luokassa koirien tulee myös kiivetä pelastuspuolelta tuttua puomia pitkin, jossa ylös- ja alasmenot ovat rappuset, siis sellaset jossa tyhjää välissä.
Voittajaluokan nouto 4kg kapulalla
Ann-Karin ja Moa (Lumipilven Nipin Napin) suorittamassa ryömimistä
Moa hyppäämässä, (2 tuomaria & 2 sihteeriä taustalla)
Kisapäivä päättyi siis pk tottikseen, jonka jälkeen oli palkintojen jako. Aamulla, ennen kuin me saavuttiin paikanpäälle oli kisattu Rally tokossa, joka Ruotsissa siis ihan virallinen laji. Demin täyssisko Dias, oli kisannut alokasluokassa saaden 80p./100, ei päässyt palkinnoille. Myös Moa oli aamulla kisannut rallyssa, jonka jälkeen olivat hakumetsässä ja päivän päätteeksi suorittivat vielä tottiksen. Täytyy sanoa, että Moa on kyllä ihme tykki, ei voi muuta sanoa, 3 suoritusta yhden päivän aikana. Moa sijoittui voittajaluokan haussa sijalle 3. Rallyssa eivät muistaakseni yltäneet palkintopallille. Moa on siis Pian kasvatti, joten oli erityisen mielekästä seurata Moan suorituksia ja todeta että onpä kyllä mahtava ja korkean työmoraalin omistava koira! Tottikset olivta muutenkin todella mielenkiintoisia katottavia, hienoja collieita löytyi joka luokasta. Yksi uros jäi tältä päivältä erityisesti mieleen, uros kisasi elit luokassa haussa ja nähtiin siis vain tämän koirakon tottis, mutta voihan että se oli hyvännäköistä. Suorituksen jälkeen kävin juttelemassa omistajan kanssa ja selvisi että uros oli 9v. täyttäen tänä vuonna 10v.! Ei olis kyllä mitenkään voinut uskoa että kyseessä on niin vanha koira, sellasta tekemisen meininkiä tällä parivaljakolla oli. Tämä uros voittikin sitten Ruotsin collieiden pk-mestaruuden! Harmi vaan etten nähtävästi ottanut koirakosta yhtäkään kuvaa. Iltapäivästä ajettiin taas "kotiin" leirintäalueelle, tosin syömässä käytiin ennen sitä ja karkkia ostamassa. Motarin varresta löytyi isoin koskaan näkemäni karkkikauppa. Kaupassa myytiin ihan järjettömän isolla valikoimalla irtokarkkeja plus kaikkea muuta ja halpaakin oli. Karkkia tarttui mukaan enemmän kuin olis travinnut, mutta valinnan vaikeus iski. Karkkiostosten jälkeen etsittiin ruokapaikkaa kauan kunnes sitten päädyttiin "rekkamiesten ruokalaan" tämä oli ehkä elämäni kamalin kokemus, mutta siitä selvittiin :D Alkuun ei kyllä naurattanut, mutta viikonlopun aikana ajoimme paikan ohi useampaan otteeseen ja myöhemmin kyllä jo nauratti koko homma. Tähän paikkaan sopi sanonta "halvalla ei hyvää saa".
Ennen leirintäalueelle menoa käytiin kaupassa pienen kaupungin keskustassa. Älmhult oli siis koko kunnan, mutta myös tämän kaupungin nimi. Koko kunnassa asuu 15 000 ihmistä ja tässä "kaupungissa" paljon vähemmän. Älmhultin kuntaan kun muistaakseni kuului 5 eri "kaupunkia".
Tässä kuvia Älmhultista..
Koko pikku kaupunki täynnä IKEAA! Onko kukaan koskaan törmännyt IKEA:n hotelliin tai ravintolaan tai aktiviteettitaloon?! No en ainakaan minä. Mietittiin että ei voi olla muuta mahdollisuutta kuin se, että IKEAn keksinyt ihminen on kotoisin Älmhultista. Kotona tarkistin asian ja näinhän se on. 1950-luvulla rakennettiin Älmhultiin IKEAn ensimmäinen tavaratalo, koska IKEAn "isä" on kotoisin Älmhultista. Jotenkin hyvin huvittavaa että koko pieni kaupunki oli täynnä IKEAn eri toimipisteitä.
Sunnuntaina herättiin aikaisiin, koska jo klo. 7 lähdettiin ajamaan Laholmiin. Sunnuntaina oli vuorossa tokokokeet ja näyttelyt, ehkä erkkari, en ole varma. Tokoa kisattiin kahdessa isossa nurmikehässä samaan aikaan. Aamun aloittivat evl ja voittaja. Ruotsissa kisat aloitetaan aina tervetuliaispuheella, jossa Brukshundsklubbenin puheenjohtaja ns. avaa tilaisuuden. Samassa esiteltiin tuoamrit ja heidän liikkurit. Tämän jälkeen arvottiin suoritusjärjestys. Arvonnan jälkeen on koirakoilla n. 5min aikaa valmistautua kokeen alkamiseen. Seurasin itse evl:ää Pian ja Sonan kisatessa siinä. Luokka aloitettiin paikalla istumisella jonka jälkeen seurasi paikallamakuu. Ryhmäliikkeiden jälkeen suoritettiin yksilöliikkeet kuten Suomessa. Jos joku muuten aikoo joskus Ruotsiin tokoilemaan niin kannattaa muistaa ettei heillä ole velvollisuutta järjestää liikkurointia englanniksi ellei kyseessä ole KV-kisa. Viime vuonna Pialla kävi tuuri, koska sai molempien kisojen liikkuroinnit enkuksi, mutta tänä vuonna, hyvä tuuri loppui siihen. Kysyimme vielä paikanpäällä vaikka sähköpostilla olimmekin jo kieltävän vastauksen saaneet, mutta ei ollut asia muuttunut miksikään. Pia sai siis kisata ruotsinkielisen käskytyksen alla. Tuomari oli todella tiukka, koko kisan aikana ei selvinnyt mikä hänen ihanteensa oli koska korkeita pisteitä hän ei jakanut muusta kuin paikallaoloista. Evl:ssä oli mm. yksi aivan todella hieno kultainennoutaja, joka voitti luokan. Mielestäni kultsi oli teknisesti todella taitava ja innokas, mutta pisteitä ei kumminkaan herunut niin paljon kuin esim. suomessa mielestäni annettaisiin vastaavanlaisista suorituksista. Pialla ja Sonalla ei mennyt ihan oman tasonsa mukaisesti, mutta kokemuksena varmasti mukava.
Demin kanssa osallistuttiin alokasluokkaan. Liikkeet suurimmaksi osaksi samoja, mutta niissä pieniä eroavaisuuksia. Esim. paikkamakuussa koirat ovat 7m välein, eli kauempana kuin Suomessa. Luoksepäästävydessä katsotaan myös hampaat. Seuraamisia on vain yksi ja sekin hihnassa. Jäävät samat kuin meillä sekä luoksetulo. Hyppy, joka alkaa perusasennosta, ohjaaja jättää koiran istumaan ja siirtyy hypyn toiselle puolelle, kutsuu koiran hypyn yli sivulle. Hyppy on siis tavallaan puolikas meidän avo-hypystä. Noutokapulna pito, 10sek. Ruotsissa arvosteluperusteet ovat hieman erilaiset ja ainakin meidän tuomari joka sama kuin evl:ssä, noudatti arvosteluohjeita tarkasti. Ruotsissa pisteet tippuu paljon nopeammin ja nollia saa helpommin kuin Suomessa. Niin ja liikkeiden kertoimet ovat erilaiset kuin meillä. Luoksepäästävyydessä koira ei saa nousta vaan sen tulee istua ohjaajan sivule, jos koira nousee seisomaan ja heiluttaa häntää tippuu pisteet heti 8. Paikallamakuussa kerroin 4, jos koira istuu, tippuu pisteet 5 ja jos koira lähtee paikoiltaan saa 0 ja asiasta tehdään kirjallinen merkintä ja kilpailukielto määrätyksi ajaksi (muistaakseni 3kk). Seuraamisessa jos koira jättättää metrin niin suoritus nolla. Tämä mielestäni hyvä, mutta suomessa moni tuomari antaa koira jätätttää paljonkin ja pisteitä tulee joka tapauksessa. Jäävissä jos ohjaaja kurkkaa olan yli saa heti nollan. Nämä nyt ne mitä itselle jäi mieleen säännöistä, niin ja ääntelystä eivät tykkää.
Koe meni meiltä hyvin. Aloitettiin luoksepäästävyydellä joka meni hyvin, Demi istui sivulla ja antoi katsoa hampaat, saatiin 10. Tuomari huomasi mun jännityksen ja kysyi pitäiskö ne munkin hampaat katsoa?! :D Sitten oli paikkamakuun aika, Demi makasi rauhassa 2 min ajan, tästäkin liikkeestä 10. Sitten kehästä pois ja hetken päästä takaisin suorittamaan yksilöliikkeet. Kommentit ovat tuomarin kirjoittamat. Kytkettynä seuraamisella aloitettiin, arvosanaksi 7,5 pisteitä vähensi Demin puskeminen mun päälle sekä joku perusasento joka jäi tekemättä. Liikkeestä maahanmeno 8,5 kuulemma hieman hidas maahanmeno. Luoksetulo 9, hieman hidas sivulletulo. Liikkeestä seisominen 8,5 ottaa 2 askelta. Noutokapulan pito 8,5 hieman mietteliäs. Hyppy 9, vino perusasento. Kokonaisvaikutus 8. Eli pisteitä kertyi 175 pistettä ja 1-tulos ja luokkavoitto.
Kehään meno
Luoksepäästävyys
Kaikkien luokkien loputtua oli yhteistä yhdessäoloa ja ruokailua lämpimässä säässä. Ennen palkintojen jakoa ehti Demi vielä osallistua jalostustarkastukseen. Jalostustarkastuksen suoritti Kerstin Persson, Brantastigs kennelistä. Kerstin tykkäsi kovasti Demin rakenteesta ja liikkeistä, päästä ei niinkään. Mutta kiva kokemus oli ja nytpähän saatiin Demin kasvattajalle lisää materiaalia kasvatista. Palkintojen jakoon meitä odoteltiin kun oltiin juuri silloin jalostustarkastuksessa, meidät haettiin sitten palkintopallille ja yllätys oli suuri kun tajuttiin että voitettiin oma luokka! Olipas muuten hienoa käydä Ruotsissa voittamassa alokasluokassa colliemestaruus :) Palkintojenjaon jälkeen suunnattiin auton nokka kohti Tukholmaa. Edessä oli jälleen pitkä ajomatka. Matkalla pysähdyttiin taas useampaanotteeseen ja koirat pääsivät myös jaloittelemaan. Illalla saavuttiin Solweigin luo Täbyhyn. Solweig omistaa Demin isän Chille-vippenin. Ilta meni taas kuulumisia vaihdellen ja nukkumaan mentiin jälleen myöhään.
Demin isä Chille (Maple Yards Chill Out)
Chille ja Demi
Maanantai aamuna heräsin kumminkin jo klo.8 kun olin sopinut Solweigin miehen kanssa että lädetään yhdessä pidemmälle metsälenkille koirien kanssa. Mukaan lenkille lähti Demi, Sona ja Chille. Mukavasti meni aamulenkki kera kolmen koiran ja ihanissa maastoissa päästiin lenkkeilemään. Lenkiltä tultuamme nautittiin aamupalaa ja päivä meni rattoisasti pihalla auringossa. Alkuillasta alkoikin sitten matka Suomeen. Ajettiin Nackaan, satamaan, jossa saatiinkin odotella pitkään ennen kuin päästiin laivaan. Satamassa taisi olla kesätyöntekijöitä kun laivaan meno oli niin kovin hidasta. Laiva pääsi lähtemään satamasta 1/2h myöhässä. Laivalla vietiin koirat taas heti hyttiin ja sen jälkeen oli jo kirre syömään ja tekemään pikku shoppailut. Väsymys iski myös nopeasti ja tulikin nukuttua ehkä taas se 6h. Tiistai aamuna oltiin kumminkin ihan aikataulussa Turussa josta matka jatkui Hyvinkään kautta kotia. Demi oli kyllä väsynyt matkustaja kun päästiin kotiin. Niin mukava, reissu, mutta olihan se kiva päästä myös kotiin. Ja Nita oli kyllä niin onnensa kukkuloilla kun tultiin kotiin. Ei meinannut millään pysyä nahoissaan, voi pientä <3
Pialle kiitokset todella mukavasta reissusta, nämä on kyllä niin ihania reissuja!
Lämmin KIITOS itsellesi!
VastaaPoista