Huh hellettä

Nyt on kyllä sellaset välimeren helteet saapunu etelä-Suomeen tai oikeestaan koko maahan, mitä nyt tota säätiedotetta on välillä tullut seurattua. Vihdissä on helteitä, tosin tainnut olla koko tämän kuun kun täällä olen asunut. Asutaan harjun alapuolella ja täällä ei oikeestaan tuulevirettä käy. Nyt kun lämpötilat on huidellu päivittäin yli +30 asteessa, pilvettömältä taivaalta, ilman tuulevirettä, niin aika kuuma täällä on. Tuulettamisesta ei oikeen yöaikanakaan ole mitään apua, lämpötila ei juurikaan laske. Tässä kohtaan on kiva myös todeta, että juu, meillä on ilmalämpöpumppu, joka tosin tullaan asentamaan käyttövalmiiksi syyskuussa :D No ehkä näitä helteitä tulee joskus uudestaan. Koirien kanssa ei oo muuta tehty kuin lenkkeilty ja sekin on tapahtunut myöhään illalla/yöllä tai no aamulla ja päivällä käyty vaan pyörähtämässä pissalla. Nitalla varsinkin kuuma kesto on laskenu ihan hurjasti, sen kanssa ei kyllä ulkona kauheasti kävellä kuin vasta yöllä.

Vanhempieni luona minä päikkäreillä ja sylilassie Myy kainalossa

Me ollaan jatkettu lomailua. Mitä nyt kerran käytiin tottis treenit tekemässä Myyn veljien kanssa, mutta muutoin ei olla kentälle eksytty. Tehtiin noutoja ja nehän onnistui äänettömästi! Tuo koira osaa yllättää, tosin jotta nyt en pilvissä leijuis, niin jätin kapulan heiton välistä ja vein kapulan, joten se kiihdyttävin osa jäi tietenkin pois. Mutta jos ottaa huomioon ettei olla viime aikoina treenattu niin ääntä olisi voinut olla mukana vaikka kuinka paljon. Seuraamista tehtiin myös, se edistäminen on vaan niin herkässä, eipä siitä siis sen enempää.

Demin jalka on parempaan päin, ei ole sitä enää ontunut. Nitalla taas on polvi vähän vaivannut, juuri se missä nivelrikkoa on. Oon nyt antanu sille kipulääkettä muutaman päivän jospa se auttais. Muuten meille ei kuulu mitään eritysitä. Vielä tämä ja ensi viikkoa lomaa ja sitten pitääkin jo palata töihin.

Harjumaisemia illalla

Iloa ja surua

Mistähän sitä aloittaisi on tapahtunut kaikennäköstä ja täytyy sanoa että oli aika rankka kesäkuun loppu ja heinäkuun alku.

Me ollaan nyt tyttöjen kanssa muutettu Vihtiin, Nummelaan. Tää on aika maaseutua verrattuna Espooseen :D Ei siis asuta Nummelan keskustassa vaan joitain kilometrejä keskustan ulkopuolella. Tämä on tällainen pientaloalue järven ympärillä. Uusi rivitalo jossa piha-alueet vielä täysin kesken. On tossa terassi valmiina, mutta muutoin työmaata. Talo itsessään on hyvin ääntä eristävä, ulkoa ei juurikaan ääntä sisälle kuulu ja naapurit, noh ketään en ole vielä nähnyt. Tosin ei tässä meitä vielä asukkaan kuin kolme. Seinänaapuri kuulemma muuttanut mutta eipä siellä ketään ole näkynyt, että ehkä me eletään eri aikaan vuorokaudesta :D Alkuun tuntui kyllä kovin oudolta olla täällä, mutta kyllä tämä pikkuhiljaa alkaa kodilta tuntumaan.

Treenitauko jatkuu edelleen, katsotaan milloin aktivoidutaan. Elnkkeilty ollaan kyllä ihan kiitettävästi. Viime viikolla käytiin Lohjalla kiertelemässä, aika jänniä paikkoja sieltäkin löytyy. Ihan kiva 23km lenkki tuli talssittua. Mukaan pääsi vain Myy, kun Demi on saikulla.

 

Lohjanjärvellä jäähdyttelemässä

 Tällanen paikkakin löytyi, tuolla oli jotain sukellusveneitä ja vesi oli ihan kirkkaan turkoosia.

 Kuva ei kyllä kerro koko totuutta, mutta aika makee kivilouhos.

Demi alkoi ontumaan kaksi viikkoa sitten. Lenkillä taisi jotakin käydä koska sen jälkeen Demi ontui voimakkaasti etujalkaansa. Kolmantena päivänä soitin eläinlääkärille ja saatiinkin aika saman viikon lopulle. Kun eläinlääkärille päästiin, oli Demi syönyt alkuviikon kipulääkettä ellin ohjeen mukaan. Ontuminen oli loppunut. Eläinlääkärissä ympyrällä juoksuttaessa kevensi vielä etujalkaa, mutta muuten ei. Eläinlääkäri kopeloi Demin kunnolla, mutta kipupistettä ei löytynyt. Ei aristanut ei mitään. Tehtiin myös erinäköisiä testejä ja niissä tosin huomattiin että vasenta puolta käytti heikommin. Päätettiin kumminkin vielä olla kuvaamatta. Sain ohjeeksi syöttää kipulääkettä vielä viikko ja täyslevolla jonka jälkeen saa pikkuhiljaa pidentää lenkkejä. Jos ontuminen palaa, pitäisi hakeutua ortopedille, mutta ennen sitä voisi käyttää fyssarilla.

Viikonloppuna saatiin Kirsi ja Nooa yökylään. Käytiin meidän lähijärvessä vähän polskuttelemassa.

Istuttiin pitkään iltaa tossa terassilla, olipa kiva kyllä saada seuraa tänne. Ja Nooa ja tytöt tuli edelleen hyvin juttuun. Myy oli kyllä innoissaan kun sai peuhu kaverin.

Sitten ilo- ja suru-uutisia Demin "pennuista". Viggo (Lumipilven Onnenpotku) on tehtaillut ahkerasti pk-tuloksia. Kesäkuun alussa kävivät tekemässä Etsintäkokeesta alokasluokasta EK1 koularin, viikkoa myöhemmin menivät jälkikokeeseen avoimeen luokkaan ja mitäs muuta sieltä kotiituomisiksi kuin JK2 koulari. Heinäkuun alussa menivät sitten hakukokeeseen avoimeen luokkaan, josta tietenkin koulari HK2! Mä oon kyllä niin törkeen ylpeä tästä parivaljakosta :) Demin toinen poika, Pata (Lumipilven Onnenpeli), kävi myös kesäkuussa pk-kokeessa, alokasluokan jäljellä ja sieltäkin napsahti koulari JK1. Niin ylpeä mustista pojista! Kolmas poika Taape (Lumipilven Onnenliekki) kävi toukokuussa tokokokeessa tehden törkeän hienon tuloksen avoimesta luokasta, 1-tulos pistein 314/320p. Niin iloinen tuosta tuloksesta! Mutta samalla niin surullista, koska kesäkuun lopulla sammui Taapen liekki. Aivan järkyttävä painajainen, vuorokauden helvetti joka loppui nuoren koiran lopetukseen. Mikään ei tunnu niin väärältä ja niin pahalta, kuin nuoren koiran lopetus. Taape sairastui äkilliseen ärhäkkään verisyöpään. Mitään ei ollut tehtävissä ja niin nopeasti sammui liekki. Elämä on niin epäreilua ja edelleen sattuu, kun tätä kirjoitan. Tuntuu niin väärältä, niin pahalta. En edes voi kuvitella miltä Taapen omistajasta tuntuu. Kun yllättäen, varoittamatta, elämästä nopeasti poistuu sielunkumppani, rakas ystävä, on se vaan niin hirveetä.

Taape  1.2.2015-25.6.2018