Joulun aikaa

 

 Jouluaatto vietettiin tänä vuonna kotona. Täytyy sanoa, että olipa ihanaa kun ei ollut "pakko" lähteä minnekkään ja sai noudattaa ihan omaa aikataulua. Nukuttiin pitkään aattona, vissiin vähän univelkaa tullut viime aikoina. Koirien kanssa pitkä lenkki hennossa lumisateessa. Otin kameran lenkille mukaan ja siltä reissulta tuo edellisen postauksen kuva sekä nämä tässä. Lenkkeilyn jälkeen riisipuuron keittoa ja siinähän sitä aikaa sitten menikin, mutta on se vaan niin hyvää että kannattaa kerran vuodessa uhrata sille aikaa. Ja päikkärit piti tietenkin nukkua kun oli siihen mahdollisuus. Ja sitten taas lenkkeilyä ja ruoan laittoa, lenkkeilyä ja nukkumista. Koirat sai myös vähän extra herkkuja ja tietty pienet joululahjat. Nita rakastaa avata joululahjoja, se on oppinu pentuna avaamisen riemun rakkaalta edesmenneeltä Ronjalta. Demi sen sijaan on alkuun et mitäh ja hetken kun on Nitaa seurannut niin innostuu myös avaamaan lahjoja.

Nita

Joulupäivänä käytiin mun vanhempien luona syömässä, nähtiin siskoa perheineen ja isovanhempia. Samana päivänä sattui jännä juttu kun lenkin jälkeen Demin silmäkulma turposi. Mitään en huomannut lenkillä sattuneen enkä silmässä mitään huomannut, mutta niin vaan turposi silmäkulma. Turvotus laski yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, muutaman tunnin päästä siitä kun turvotuksen huomasin oli se kokonaan jo poissa. Jäi kyllä arvoitukseksi mistä moinen mahtoi johtua. Illalla Pia tuli iltakahville ja voi kun Demi oli iloinen! Pia toi tytöille joululahjan, herkut maistuu ja lelukin on ollut käytössä. Demi kierittää karvaeläinpalloa ympäri kämppää ja nyhtää karvaa irti kun Nita taas haluaa että sitä heitetään ja sitten pääsee samalla sitä vinguttamaan :D

Demi

Joulupyhät sain olla kokonaan lomalla, joten lomapäivistä on kyllä nautittu. Lenkkeilty ollaan paljon ja siitä nautittu. Demi on viimeisen viikon aikana kärsinyt ajoittaisesta pahoinvoinnista ja uni on maittanut. Kyllähän se vähän tiineeltä vaikuttaa, mutta perjantainahan se vasta sitten selviää.

24.12.2014

HYVÄÄ JOULUA

kaikille ystäville, tutuille sekä blogin lukijoille!

Odottavan aika on pitkä

Eipä ole tullut päiviteltyä. Harvakseltaan ollaan treenattu, on ollut kaikennäköstä muuta hommaa ja tavallaan treeni intokin vähän kateissa. Demin kanssa vois treenata ihan kunnolla, sehän tykkää, mutta kun ei tavoitteita nyt just ole, kun vaan odotellaan ja odotellaan. Kun tietää että ehkä se pitkä pentulomakin on edessä niin jotenkin tuntuu ei niin tärkeälle treenata ja tavoitteita ei nyt ole vielä asetettu. Toki tavoitteita olen miettinyt ensi vuodelle, mutta tässä vaiheessa ne tuntuu melko kaukaisilta. Ollaan kumminkin lenkkeilty ihan normaaliin tahtiin ja vaikka lumi olis ihan jees, niin mä tykkään kyllä kun maa on ollut sulana ja pääsee todella hyvin lenkkeilemään minne vaan, eikä tartte liukastella.

Edellisen päivityksen jälkeen, Nita on ehtinyt käydä uudella fyssarilla. Nita oli aikalailla jumissa ja ihan uudista kohdista kuin aikaisemmin. Sen koko selkä oli jäykkä, varsinkin keskiosa, eli selän elastisuus on vähän kateissa. Olkanivel lukossa, rintaranka lapojen takaa jäykkä, toinen lonkka hieman jäykkä. Nita reagoi selkeästi käsittelyyn, osa jumeista saatiin käsittelyn aikana auki, mutta ei kaikkea. Saatiin jumppaohjeet ja liikutus nyt ainoastaan ravilla. Seuraava käsittely tammikuun aikana.

Demin kanssa ollaan käyty hakemassa eläinlääkäristä herpesrokoite, seuraava otetaan vielä noin viikkoa ennen laskettua aikaa.

Demi on ollut oma itsensä, normaalia enemmän on kyllä nukkunut ja tissit on vähän turvoksissa. Tosin tässä vaiheessa on vaikea sanoa onko tiine vai valeraskaana. Ultraan mennään parin viikon päästä. Mä en jaksais odottaa! Lenkkeilee entiseen malliin ja vähät treenit mitä tehty on tehnyt innokkaasti. Yks ilta oli kyllä niin söpö tilanne, kun tehtiin merkkiä. Demi meni innokkaasti merkille, odotin että korjaa paikkaa suoremmaksi, odotin  hetken ja Demi vain tuijotteli mua ja heilutti häntää. Se oli vaan niin söpö näköinen ! Uudella merkkikäskyllä korjasi suoremmaksi merkin takana. Alkoi muuten tarjoamaan kosketusta merkillä, hups. Nitalle aloitin nyt myös merkkiin tutustumisen. En muistanutkaan ettei se välttämättä ole ihan helppoa, varsinkaan samoilla metodeilla kun Demin kanssa. Demihän on opetettu kosketusalustan kanssa, mutta Nita ei osaa kosketusalustaa ja kun sitä ensin yritin opettaa niin sain aikaiseksi koiran ja tökkii alustaa kuonolla, ottaa alustan suuhun ja loppujen lopuksi meni merkin taakse maahan. No kyllä me Nitallekkin saadaan merkki opetettua, täytyy vaan nyt ensin miettiä opetanko sille kosketusalustan vai merkin toisella tavalla.

Demin astutusreissu

Edellisestä kirjotuksesta on kulunut hetki aikaa ja tässä on tapahtunut kaikennäköstä sitten viime kirjoituksen.

Demiltä otettiin ekat proget heti perjantaina 22.11, jotta tiedettiin missä mennään. Juoksut olivat juuri alkaneet joten proget oli matalalla. Viikonloppu odotettiin ja maanantaina Pian kanssa autojen vaihto ja Demi lähti Pian matkaan. Mäntsälässä kävivät uudelleen progessa ja papakokeessa, proget edelleen matalalla. Viime talven nopeasti edennyt juoksu oli vielä tuoreessa muistissa, ja viime kerrasta viisastuneena päätettiin että matkaan lähtevät mielummin etukäteen kuin myöhässä. Eläinlääkäri suositteli uusia progeja torstaina ja ne otettiinkin mutta Ruotsissa. Maanantai meni lentolippuja järjestäessä, sanonpa vaan että eipä ole ihan helppo nakki saada koiraa lentokoneessa ruumaan, varsinkin kun pienille lentokentille lentää suurimmaksi osaksi vaan minikokoisia koneita. Lentojen järkkääminen aiheutti kyllä mulle ihan hirveen stressin. Onneksi pääsivät matkaan tiistaiana ja kahden lennon taktiikalla matka sujui hyvin. Demi selvisi ensimmäisistä lentokokemuksistaan hyvin. Oli normaali itsensä kun pääsivät Ronnebyhyn.

Juoksut olivatkin sitten tällä kertaa ihan "normaalit", eli proget nousi normaalivauhtia. Tämähän tarkoitti sitä, että Pia oli Demin kanssa matkassa pikkasen ajoissa, mutta mielummin niinpäin kuin myöhässä. Demi pääsi sulhonsa mukana mm. haku ja esinetreeneihin kun piti tekemistä keksiä päivien ratoksi :)

H-hetki tuli ja astutukset onnistuivat. Nyt odotellaa sitten kuukausi ennenkuin tiedetään tuottiko Ruotsin reissu toivottua tulosta.

 Fighter ja Demi

Demi ja Pia tulivat eilen myöhään illalla kotiin. Ihanaa oli saada rakas mussukka takasin kotiin. Oli kyllä jo ikävä tuota hassua tyttöä. 

Jos Demin pennut kiinnostaa, kannattaa tutustua kennel Lumipilven kotisivuihin. Sieltä löytää lisää tietoa pentueesta :)

Voisin jossain vaiheessa itsekkin kirjoittaa muutaman sanan tästä yhdistelmästä, joka miellyttää itseäni kovasti. Fighterin kahdella eri reissulla nähneenä, teki hän heti muhun lähtemättömän vaikutuksen. Fighterin suku on myös harrastajan näkökulmasta kiinnostava.