Uusia tokoliikkeitä liikkuroituna

Tokoiltiin tänään Paloaseman kentällä. Kirsi liikkuroi meille uusia liikkeitä/luokkia. Enne treenejä luin vielä pikasesti liikkeetä läpi ja hups heijaa, siellähän oli sellasia liikkeitä mitä olin ihan unohtanut. Tosin täytyy myöntää etten ole alempien liikkeitä kauheesti läpi lukenut ja just niitä Kirsi meille halus liikkuroida. Mukana siis Nita ja Demi.

Nita aloitti alokkaan liikkeillä, paikkis jätettiin väliin. Seuraaminen, kontakti välillä tippui mutta siinäpä se. Liikkeestä maahanmeno, varmasti maahan. Luoksetulo, hyvä. Kauko-ohjaus, muuten hyvä, mutta Nita päätti tehdä vielä yhden ylimääräisen istumisen kun ei ollut uskoa että vain kerran istu ja maahan :D Noutoesineen pitäminen, hyvin piti. Estehyppy, hyvä. Ei voi muuta kommentoida kuin että, vitsit toi on kyllä lyhyt luokka! Eihän siinä tehdä enää juuri mitään. Just kun pääsee vauhtiin niin se jo loppuu.

Demi pääsi tekemään avoimen ja muuttuneet  liikkeet voittajassa. Istuminen jätettiin väliin. Seuraaminen, ääntelyä ilmeni, puutuin, mutta kuulemma lepsummin kuin edellisenä päivänä. Seuraaminen sisälsi juokussa käännökset ja askeleet eteen ja taakse. Peruutti vinoon. Ja kontakti ei pysynyt, tästä jouduin huomauttamaan. Liikkeestä seisominen, Demihän ei meinannut seistä millään, meni vain istumaan kokoajan, eli tostoja tehtiin monen monta. Luoksetulo, vähän hidasti, eli ennakoi stoppia mitä tässä ei enää tule. Istuminen seuraamisen yhteydessä, hidas istuminen. Merkin kiertäminen, hyvin. Noutaminen, hyvä. Kauko-ohjaus, hyvin. Estehyppy, hyvä. Ruutu, paikka ruudussa hyvä, pysähtyi seisomaan, mutta istumisen kautta maahan, murr. Palkkailin Demiä epäsäännöllisesti liikkeiden aikana. Avoin tuntuu vanhaan verrattuna melko pitkälle luokalle, noh onhan siihen tullutkin uusia liikkeitä. Mutta kivoja liikkeitä on tullut, vanha avoi oli vähän tylsä.

Voittajasta tehtiin metallihyppynouto avoesteellä. Tämä tuottikin suuria ongelmia. Demi otti metallin hyvin, mutta ote oli löysä ja avohypyllä tuo ponnistaa aivan väärästä kohtaa ja hyppäs 30cm yli riman, jolloin löysästi pidetty metalli kolisi suussa ja sen seurauksena tiputti metallin maahan. No metallia sitten vähän väännettiin, mutta saatiin kyllä loppujen lopuksi onnistumaan. Täytyy nyt tehdä töitä ton eteen et saadaan ote paremmaksi ja avohyppyä pitää tehdä aina kuin vaan mahdollista. Ohjattu, vasen noudettiin. Tuntui todella oudolle tehä tähän alle seuraaminen ja liikkeestä seisominen, olin varma että Demi ei enää siinä vaiheessa muista koko ohjattua, mutta väärässä oli, teki muuten hienon ohjatun! Jäävät (L), jossa seisominen ja istuminen. Ja voi että tää oli vaikeeta. Demin kanssa tullut aikaisemminkin huomattua, että jäävät sekoitettuna on painajainen, se ei kuuntele! Olettaa vain tietävänsä. Seisominen siis onnistui, mutta sitten ei istuminen onnistunutkaan ja tätähän sitten väännettiin kunnes neiti alkoi kuuntelemaan. Loppuun vielä häiriö treeniä, ja sehän oli vaikeeta se. Mutta Demi skarppas ihan huikeesti loppua kohden, se jopa väisteli Kirsiä katseellaan ja koko kropalla kun se teki kovaa häiriötä, hyvä Dee. 

Demi teki paljon juttuja treeneissä, mutta useammassa setissä. Teho treeniin tän päivän perusteella metalli, sitä otetaan nyt mukaan muihinkin liikkeisiin ja sit kuuntelu, koska siinä Demi on äärettömän huono, kuvittelee vaan tietävänsä mitä tehdään eikä kuuntele.

Hyvän mielen treenit

Tokoiltiin tänään Sirkuskentällä Kirsin ja Tiinan kanssa. Demin kanssa treenattiin ensin merkkiä ja ison merkin kiertoa. Laitoin normaalikokoisen merkin ja ison merkin 20m päähän toisistaan ja sitten lähdin lähettämään Demiä joko "merkki" käskyllä merkille jossa apuna kosketusalusta tai "kierrä" käskyllä kiertämään isoa merkkiä. Demillä ei ollut mitään opngelmaa erottaa tehtäviä toisistaan, eli ei lähtenyt tarjoamaan merkkiä isolla merkillä, hyvä. Myöskään ääntelyä ei juurikaan ollut. Ohjatun suuntia tehtiin myös. Tätäkään ei olla vähään aikaa tehty, joten ohjatun kapulat oli hyvin lähellä, ideana siis vain treenata suuntia, niin että kääntyessään oikeaan suuntaan näkee heti kapulan ja saa näin vahvistuksen toiminnalle. Oikea oli vaikeampi, vasen sujui kokoajan hyvin.

Tämän kerran palkkaamattomuus treenissä Kirsi liikkuroi meille tunnarin, ruudun, metallin, luoksetulon, kaukot ja seuraamisen. Tunnari hyvin, tosin palautti jälleen ravilla. Ruutu hyvä, paikka hyvä, ekalla käskyllä maahan. Metalli, ei mitään ongelmaa, nosti ilman mitään viivettä ja oli hiljaa. Luoksetulossa maahanmenossa piippasi, otin siis muutaman kerran maahan kunnes oli hiljaa ja pääsin jättämään sen, itse stoppi hyvä ja laukalla loppuun asti. Kaukot, niissä ei oikein mitään hyvää ollutkaan. Tyyppi oli ihna liian innokas eikä pakka pysynyt millään kasassa, vasta kun olin muutaman metrin päässä alkoi sujumaan. Seuraamisessa äänteli alkuun liikkeellelähdöissä, joten niitä tehtiinkin sitten enempi. Kun Demi lopetti ääntelyn tehtiin hieno suora jossa juoksua-seis-juoksua-seis-hidasta, tää oli hieno joten juostiin sitten loppupalkalle. Oli kyllä melkoisen kiva palkkaamattomuus setti, Demi vastasi hyvin sosiaaliseen palkkaan.

Loppuun tehtiin vielä porukalla häiriötreeniä. Oltiin kolmio muodostelmassa, vuorotelen käskyteltiin koiria maahan ja sivulle. Alkuun Demi otti häiriötä Kirsin käskyistä, mutta sitten ei enää. Muutettiin hommaa vielä niin, että yksi meni vuorollaan kolmion ulkopuolelle, koira jäi paikoilleen istumaan, Vieressä olevia koiria käskettiin maahan ja taas sivulle. Tämä oli Demille todella vaikeaa, koska ei enää pitänyt muhun kontaktia, vaan tuijotteli vain Kirsiä ja meni sitten tietenkin Nooan käskyillä maahan, vaikka kuinka monta kertaa. Tällasia siis lisää jossa mä olen kauempana kun muita käskytetään. Ja sitten se uus evl paikkis-luoksetulo liike. Istumisessa oli mennyt maahan kun oltiin piilossa, korjasin ja kävin vielä piilossa hetken. Kaukokäskynä maahan toimi hyvin, paikallamakuu hyvin, mutta tuplakäsky luokse.

Myy pääsi piiiiitkästä aikaan mukaan treeneihin. Myylle tein jäljen nurmelle. Oli innokas, mutta tauko on tehnyt tehtävnsä, eli oli vähän keskittymisvaikeuksia. Reagoi mm. skeittareihin, kuunteli ja katseli niitä kunnes taas jatkoi jäljestystä. Olisi ajoittain myös halunnut edetä kuono ylhäällä, kun ei päästänyt niin kuviteli että rynnimällä ja loikkimalla pääsis paremmin kulkemaan, no eipä päässyt. Mukaan mahtui myös hyvä pätkä ihan nättiä jäljestystä. Tuo vetää kyllä aika lailla niin jäin vaan miettimään oliko niin hyvä idea jalkaa siis ajatellen. 

Jäljen jälkeen sain vihdoin kuvausapua, eli sain Myystä pönötyskuvan. On sillä aikamoisen tuuhea tukka kun valjaita ei meinaa karvan seasta erottaa. Lopuksi tehtiin mini tokot, muutama sivulletulo, paikkallamakuun- ja istumisen alkeita. Ihana murunen <3

 Myy, melkein 6kk

Sekalaista

Perjantaina käytiin taas mustikassa. Tällä kertaa Erikan kanssa ja koirat otettiin tietenkin mukaan. Ja sehän sopi erityisesti Demille, joka niin tykkää Tiikeristä, tuo ihanan hassu pieni kelpie poika. Demille maistui taas mustikat, tällä kertaa oli melkoinen perskärpänen. Kun bongasin hyvät puskat niin Demi oli samantien saman varvun kimpussa, kilpailtiin niistä isoimmista mustikoista.

Illalla Mevet:iin Myyn kanssa. Sai laserhoitoa jälleen. Eläinlääkäri oli oikein tyytyväinen Myyn jalan kuntoon. Kuulemma näytti jo oikein hyvälle. Varaa painoa hyvin molemmille etujaloille ja vasen jalka on jo suorempi, eli kun nimenomaan se vasen on ollut suurimman rasituksen kohteena niin pehmytkudos on vähän siitä "kärsinyt" ja jalka oli vähän taipunut, mutta nyt siis jalka alkaa olemaan jo ennallaan, kuten Anu jo aikaisemmin mulle sanoi että kyllä se terve jalka palautuu kun painoa saadaan laitettua myös toiselle jalalle aj näinhän se meni. Myy sai työntekijöiden naamalle hymyn ja toivottelivat pitkää pinnaa tuon iloisen ja vauhdikkaan neidin kanssa. Oli pikkasen tekemistä että pystyttiin etenemään vain käynnissä.

Demi

Nita

 Nita

Demi 

Lauantaina ajeltiin Akaalle Aktiivicollieiden luonnetestiin. Lupauduin testiin töihin ja mukava päivä tulikin vietettyä. Koirista Demi ja Myy lähti mukaan turisteiksi. Mä ajattelin että autot on vähän kauempana testipaikasta eli nou hätä. No parkkis olikin sitten ihan sen LT radan vieressä ja ampumiset tietty myös. No Demihän on ampumista kuullut useamman kerran eikä Myyllekkään ollut eka kerta, onhan sekin kuullut paukkuja pk kisoissa ja treeneissä, tosin ase ei ole sama. Pääsin ekojen laukausten aikana autolle kattomaan, no ei reagoinut kumpikaan, hyvä. Päivän aikana kävin muutaman kerran koiria tsekkaamassa rauhassa olivat molemmat, vitsi kun oli kiva tunne. Pienellä kävelyllä kerkesin koiria myös käyttämään päivän aikana ja silloin pääsivät myös lehmiä ihmettelemään.

Tiistaina Myyn kanssa taas Mevet:ssä, nyt ekaa kertaa fyssarilla. Kuten arvata saattaa, oli Myyn selkä ja lanne aivan jumissa, no ei yllätä. Fyssari käsitteli melkeinpä koko koiran ja sitten katottiin jumppaohjeet mukaan ja keskusteltiin liikunnan lisäämisestä pikkuhiljaa. Tuki pidetään jalassa ainakin tämä ja ensi viikko.

Tokosta on viime päivät tehty

Mitä muutakaan lomalainen tekisi kuin treenaisi koiria ;)

Maanantaina mentiin Kirsin kanssa extempore mustikkametsään ja koirat tietty mukana. Mustikkaa löyty hyvin ja ne oli jopa aika isoja, mikä in poimijan kannalta mukavaa. Demi oli ehkä taivaassa, se etsi itselleen hyvän paikan, kävi maahan ja söi ympäriltään mustikoita suoraan puskasta. Sillä aikaa Nooa ja Nita teki pieniä tutkimusmatkoja siinä lähellä.

Mustikanpoimimisen jälkeen tehtii pienet tokot. Mulla oli suunnitelma tehtynä metallinoutoa varten ja sainkin tehtyä melkein niinkuin alunperin suunnittelin. Kirsi liikkuroi liikkeitä, palkatta tehtiin. Aloitettiin tunnarilla. Demi löysi oman heti, lähti palauttamaan kunnes metrin päässä musta alkoi ongelmat. Tiputteli tunnaria, kitisi ja vikisi ja elämä oli hankalaa. Vaadin kumminkin tuomaan sivulle asti, siihen meni hetki, mutta onnistui. Tässä heräsi mulla epäillys, että se metallin oneglma todellakin taitaa olla palkkaamattomuuden lisäksi luovutus, koiralla ei ole hajuakaan missä sen pitäis luovuttaa. Jatkettiin liikkeestä istumisella, oli ok. Sen jälkeen luoksetulo (ilman stoppeja) ja seuraamista. Vire ei ollut ihan kohdillaan, mutta teki kumminkin kaiken, ääntä päästeli ajoittain. Sitten metalli. Meni iloisesti metallin luo, mutta nostaminen kesti ja kesti, useamman käskyn jälkeen lähti palauttamaan kunnes mitä lähemmäs mua tuli oli jotenkin tosi vaisun näköinen ja todella epävarma. Tiputteli vielä muutaman kerran, mutta toi kumminkin sivulle asti. Tästä tietty isot kehut, mutta loppupalkalle en halunnut tällasesta päästää. Päätin ottaa uudestaan ja päätin kehua heti nostosta ja auttaa käsimerkillä sivulle, heti kun tulee mua lähemmäs, ennenkuin ehtii tiputtaa metallin. Tämä onnistui, epävarmasti, mutta ilman tiputtamista. Hyvä ja juostiin loppupalkalle.

Treenin jälkeen mietittiin miten edetään. Palkkaamattomuus, se tulee nyt jokaikiseen treeniin, osaksi koko treeniä. Kaikissa noudoissa autan rehellisesti, jotta tietää minne kapulat luovutetaan, jotta saadaan epävarmuus pois. Vieraita metalleja ja muitakin noutokapuloita. Niin ja ääntely, vaadin täysin hiljaista työskentelyä.

Tiistaina mentiin sitten Talin huipun pk kentälle. Me tehtiin tosin vaan tokojuttuja. Nitan kanssa leikittiin ja tehtiin ruutua ja ison merkin kiertoa. Ääntähän tuli Nitallakin, kierroissa. Olin jo kuvitellut että ääntely tässä oli loppunut, mutta väärässä olin. Demi teki myös ison merkin kiertoja, ääntä pääsi myös Demiltä, mutta kutsuin sen joka kerta pois kun äänteli ja kas kummaa, sehän hiljeni :D Sitten vahvistettiin noudon luovutuksia metallilla, autoin käsimerkein. Tämän jälkeen otettiin loppupalkka kentän reunaan ja mentiin suorittamaan palkatta, liikkuroituna liikkeitä. Taidettiin aloittaa ruudulla, bongasi hyvin, meni laukalla ja etureunasta sisään, ekalla käskyllä maahan. Liikkurin sanoessa "käsky", en kutsunut Demiä heti koska arvasin että se nytkähtää ja niin tekikin. Eli muutaman metrin kävelin vielä ennenkuin kutsuin, hvyin tuli seuraamaan. Sitten tunnari, oikein hyvä, sivulletulokin onnistui paremmin. Sitten vielä seuraaminen, tässä äänteli alkuun jokaisessa liikkeelle lähdössä, eli kaikkien pysähdysten ja askelten jälkeen. Kielsin joka kerta ja aina tehtiin sama uudestaan kunnes teki hiljaa. Tämä tuottikin loppujen lopuksi tulosta ja saatiin hiljaista seuruuta aikaiseksi.Ja sitten loppupalkalle.

Mä niin joudun keskittymään tohon ääntelyyn, siis itse, jotta oikeasti reagoin jokaikiseen piippaukseen. Onneks mukana Kirsi joka heti huomauttaa, jollen ite huomaa.

Ajettiin vielä Talista Puolarmetsään tekemään esineruutu. Alue oli n. 30 x 50m, eli syvyyttä se perinteinen. Vein kolme esinettä, kaksi takakulmiin ja yksi melkein keskelle, vajaan 10m päähän. Lähetin Demin vasemmasta etukulmasta, eteni heti ruudun takareunaan, ei saanut hajua vasemmasta esineestä vaan meni ohi. Sai melko nopeasti kumminkin hajun siitä oikeasta takaesineestä, hetki sitä paikansi ja sitten toi. Lähetin sitten oikeasta kulmasta. Lähti sivureunaa pitkin ja sai haun keskiesineestä ja toi sen. Sitten mietin mistä lähettäisin jotta sais hajun siitä vasemmasta takaesineestä. Päätin lähettää melko keskeltä etureunaa, mutta vinosti vasemmalle. Lähti siitä hyvin juuri vasenta reunaa pitkin, etsi ja etsi, meni oikeaan reunaan tarkistamaan vanhaa paikkaa. Teki töitä ruudussa hyvin ja sitten sai jossain kohti hajun vasemmasta esineestä, paikantaminen kesti, esine oli ison kiven juurella, mutta löytyi. Hienosti teki töitä ja nenä oli auki. Nita sai tehdä yhden esineen, joka oli n. 10m päässä keskellä ruutua. Sai hyvin hajun, tarkensi ja löysi esineen.

Keskiviikkona treenattiin Haukilahden lukion kentällä. Mukana treeneissä Kirsi, Salla, Tiina ja Cilla. Demin kanssa aloitettiin ruudulla. Vein ruutuun kosketusalustan koska halusin vahvistaa paikkaa ruudussa. Vaikka Demi onkin ollu viimeaikoina ollut ruudussa, niin se paikka on pikkuhiljaa siirtynyt vasemmalle ja lähemmäs takakulmaa, tähän haluan muutosta eli keskemmällä sen kuuluu olla. Kosketusalusta auttoi (tietenkin) ja myös ilman kosketusalustaa oli paikka taas keskemmällä. Palkkailin Demiä tissikumilla, kun se selkeesti eilen oli siitä innostunut. Sitten noudon loppuosaa, puisella keskikokoisella kapulalla. Nämä muutaman päivän toistot on jo auttanut vinon perusasentoon, eli nyt tuli kerralla sivulle ja oli suorassa. Päivän palkkaamattomuus & liikkuroituna sisälsi jäävät (uudet säännöt, jäävät L-malliin), asentoina istuminen ja sitten maahanmeno. Seuraaminen oli ihan hyvää, istuminen hiukan hidas ja maahanmenossa meni istumaan. Otin uudestaan maahanmenon ja annoin pienen avun, onnistui. Tässä maahanmenossa tuli tosin huomattua että siirtyi lonkalle heti kun kuljin ohi, eli täytyypi treenata tätä ja huomauttaa tuosta lonkkautumisesta. Kaukot, jotka tein vajaan 10m päästä. Järjestys: istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan. Tuli vähän eteenpäin, eli vaihtoja täytyy taas hinkkailla. Seuraaminen, joka oli kyllä surkeaa. Varsinkin käännöksissä oli tosi väljä ja muutenkin otti häiriötä muista kentällä treenailleista. Ääntelyä oli, mutta kun huomautin jokaisesta piippauksesta niin sitten pikku hiljaa hiljeni. Lopuksi metallihyppynouto avo esteellä. Pikkasen viiveellä nosti metallin ja ponnistus hypylle todella läheltä, sivulle hyvin ja ote oli hyvä. Demillä on vaikeuksia hahmottaa tota Kirsin avo estettä. Siinä on puinen maalaamaton rima ja nyt taas hiekkakentällä oli hyppy epävarma, vauhti hidastuu esteelle tultaessa ja ponnistuspaikkaa miettii. Loppuun tehtiin viellä paikkiksia ja yksitellen käskyttämisiä rivissä. Demi otti häiriötä Kirsin maahan käskystä, muiden käskyihin ei reagoinut. Tehtiin useampi toisto niin että Kirsi käski Nooaa joka oli meidän toisella puolella, ekan mokan jälkeen ei enää totellut Kirsin käskyjä. Tehtiin 3min paikallamakuu piilossa, Cilla teki häiriötä sillä aikaa kun me muut oltiin piilossa. Demi selkeesti oli viihdytettävänä, katteli vaan Cillan hyppimisiä :D Sitten vielä uusi evl paikkis-luoksetulo liike, hyvin muutoin, mutta tarvitsi tupla käskyn luoksetuloon, nytkähti vaan ekasta käskystä.

Esineitä, jälkeä, noutoja

Hyvinkäälle ajeltiin maastotreeneihin, Pian ja Maaritin seuraan. Mukana Demi ja Myy pääsi myös mukaan hengailemaan.

Aloitettiin jälkien teolla. Maarit talloi Demin jäljet, saatiin näin ihan vieras jälki Demille. Metsässä oli marjastajia ja siellä olikin sitten aikalailla harhoja. Annettiin jälkien vanheta ja sillä aikaa juotiin kahvit ja tehtiin esineruutu. Esineruudussa oli kolme esinettä, esineet oli Pian niin saatiin vieraita esineitä Demille. Demi oli selvästi vähän pihalla, tiesi kyllä mitä teki, mutta otti esim. häiriötä merkeistä. Teki kumminkin kokoajan töitä ja oikeasta takakulmasta löysikin sitten ekan esineen, toi hyvin eikä tiputtanut esinettä luovutuksessa. Lähetin uudestaan vasemmasta etukulmasta, sai melko nopeasti hajun esineestä jonka sitten toi. Lopetin tähän, eli kaksi esinettä sai riittää. Kaksi esinettä nousi aikaan 3min 30 sek. Ekaa kertaa otettiin aikaa esineruudussa, jännää. Sitten se jälki, huoh! Ideana harjoitella nyt sitä janaa ja vaan lyhyt jälki kahdella kepillä. Ekalla janalla eteni kivasti suoraan, meni jäljestä yli, pyöri ja pyöri kunnes palasi ja löysi jäljen. Jäljesti jälkeä ehkä 10m ja kääntyi, lähti harhalle. Kuljin Demin perässä kun päätin että saa itse selvittää sotkun. No näppärästihän se jäljesti tielle, juuri siihen kohtaan missä oli ollut marjastajan auto parkissa. No tästä ei yllättäen palkkaa herunut kun ei keppejäkään löytynyt. Sitten mentiin seuraavalle janalle, tässäkin jana ok, nyt ei tainnut mennä jäljestä yli, mutta todella nopeasti kadotti koko touhun. Lähti pää korkealla, selvästi ilmavainulla ettimään jotain, en tiedä mitä. Kuljin Demin perässä kunnes jossain vaiheessa totesin, että leikki loppu siihen. Yhtään keppiä ei tältäkään jäljeltä löydetty, eikä mulle kyllä selvinny mitä se oli ettimässä. Eka kerta ikinä kun ei olla kepin keppiä jäljeltä löydetty, no kerta se on ensimmäinenkin. Toivottavasti oppi tästä edes jotain. 

Myy pääsi tekemään namiruudun.

Ajettiin vielä tottiskentälle tekemään tottista. Demi teki paikallamakuun kun Martti teki seuraamista. Kaksi laukausta siis kuuli paikkiksen aikana, ei reagoinut. Sitten tehtiin metallinoutoa kolmella vieraalla metallilla. Halusin esitellä meidän ongelman Pialle. Ajattelin että joko ongelma tulee esiin heti tai x määrän toistojen jälkeen. Pia liikkuroi ja tehtiin palkatta. Ekat kolme noutoa oli ihan hyviä, tosin perusasennot vinoja. Neljännellä toistolla alkoi äännellä ja metallin nostaminen oli jo hidasta. Otettiin vaan uutta toistoa ja päätin että palkkaan kunhan tekee kunnolla ja hiljaa. No kerta kerralta teki sitten huonommin. Tässä tuli selvästi esiin mm. palkkaamattomuus, koska ne ekat kolme toistoa oli ihan hyviä, mutta sen jälkeen alkoi vissiin ottaa päähän kun ei palkkaa tullut niin alkoi ääntely ja nouto-ongelmat. Kerta kerralta siis huononi ja loppujen lopuksi eteni siihen että nosti ja tiputti, nosti ja tiputti/töni kapualaa eteenpäin kunnes ei enää halunnu koskeakkaan koko kapulaan. Ja ääntähän riitti, mutta siitä tietty kielsin. Ongelma olis poistuntu jos olisin näyttänyt palkkaa, mutta mähän en ala koiraa lahjomaan. Loppujenlopuksi kun aikaa oli kulunut kauan, päätin että ok, tuot sen kapulan vaan suoraan käteen ja sitten kehujen kera autoon. Mitään namppaa ei tällasesta suorituksesta kyllä saa. Homma jäi tavallaan vähän kesken, mutta ongelman ydin kyllä selvisi. Eli palkkaamattomuus sekä kapulan palautus. Palautus on epävarma, koska ei tiedä pitäiskö tuoda eteen vai sivulle ja sen takai ei todennäköisesti halua sitä mun lähelle tuoda vaan räkäsee siihen metrin päähän. 

Treenit oli kyllä kokonaisuudessan melkosen surkeat, mutta kai näitäkin pitää mukaan tulla aina ajoittain.

Mevet:ssä

Myyn kanssa vietettiin jälleen iltaa Mevet:ssä. Myy sai taas laserhoitoa jalkaan, ekaa kertaa näin kun homma tehtiin. Maanantaina saatu tuki ärsytti Myytä jotenkin tosi paljon. Se yritti kaikin tavoin saada sitä viikolla pois. Jalassa oli kaksi hiertymän alkua, eli nehän sitä tietenkin ärsytti. Kerroin eläinlääkärille tästä ja siinä kun puhuttiin niin hän näki itsekkin miltä homma näyttää kun Myyllä menee tukeen hermot. Totesi ettei tuki saa olla niin häiritsevä ja siinä mietittiin mitä asialle voitaisin tehdä. Tuki oli sen verran tiukka, että eläinlääkäri päätti että Myylle kokeillaan toisenlaista tukea joka myös kokoa isompi. Tämä uusi tuki on tavallaan samanlainen kuin tuo edellinen, mutta nyt jalka ei enää ole ollenkaan koukussa. Tuessa on vaan nyt sellanen "stoppi" ettei jalka pääse taipumaan yli. Tämä tuki oli Myyn mielestä miellyttävämpi, mutta siellä kun hengailtiin jonkun aikaa niin alkoi sitäkin tukea repimään. Uuden tuen ei pitäisi nyt kyllä yhtään hiertää, mutta voi kumminkin tuntua vielä vähän ikävälle kun jalassa on en alkavat hiertymät. Päätettiin sitten edetä niin, että Myy on nyt yöt häkissä jolloin saa olla ilman tukea, koska häkissä ei pääse riekkumaan. Näin hiertymät pääsee myös paranemaan kun tukea ei kokoajan ole. Liikkua saadaan nyt sellasia matkoja mitä normaalivauhdissa kestäis 5-10 min. Nyt tietenkin kestää pidempään kun liikkuminen on hitaampaa. Ja aikaa on tarkoitus kuluakkin, koska Myyn pitäis edetä vain käyntiä, ei ravia eikä laukkaa. Ens viikolla sitten fyssarille, eli kuntoutus alkaa.

Uusi tuki, jalka ei enää ole koukussa.

Tokokokeessa

Käytiin tänään iltakokeessa Forssassa. Kirsi lähti mukaan seuraksi. Se on aina mukavampi ajella yhdessä kuin yksin ja muutoinkin, eli kiitos jälleen seurasta!

Demin kanssa siis voittajaluokkaan, luokassa 4 koirakkoa. Oltiin paikalla ajoissa, niin ehdittiin ensin katsoa evl jossa kisasi jopa kaksi collieta, pitkäkarvaisia molemmat.

Voittaja aloitettiin paikallamakuulla. Demin vieressä oli suur snautseri ja toisella puolella aussi. Snautserilla oli vaikeuksia pysyä ohjaajansa vieressä joten hän piti koiraa pannasta kiinni, mielestäni ei ole sallittua enää voittajassa?! No snautseri oli todella levoton jo siinä vaiheessa kun siinä rivissä oltiin ja tuomari ja liikkuri puhui. Ohjaaja piti kokoajan koirastaan kiinni, vasta kun käskettiin koirat maahan hän päästi pannasta irti. Mentiin piiloon ja piiloon kuului sellainen piiippailu että ohhoh. No ei mennyt kauaa kun snautserin ohjaaja pyydetään ottamaan koira kiinni, siinä vaiheessa kuulen piiloon myös Demin kiljahduksia. Ehdin miettiä, että nyt siellä tapahtuu jotain tosi ikävää. Samalla mut pyydetään esiin. Demi on jo toimitsijateltan luona, juoksi karkuun snautseria joka oli sen perässä. Snautserin ohjaajalla kestää hetki saada koiransa kiinni. Me palataan riviin ja paikkis keskeytetään. Tuomari päättää että paikkis uusitaan yksilöliikkeiden jälkeen. Mentiin kehästä pois, otin Demille yksin, lyhyen paikkiksen, jotta pääsin palkkaan sen ja sitten koira autoon. Mua vitutti koko touhu ja jäi jotenkin tosi epämiellyttävä olo tilanteesta. Snautseri ei ollut agressiivinen, mutta oli haistellut Demiä ja Demi oli irvistellyt ja haukannut ilmaa, yrittäen kertoa että mene hittoon siitä. Snautseri ei lähtenyt joten Demi oli päättänyt lähteä tilanteesta ja snautseri uros oli tietty lähtenyt perään. Vaikka tilanne ei millään tapaa ollut vaarallinen, niin en tykkää yhtään että koirat lähtee paikkiksesta toisen koiran luo ja vielä se, että koira ei heti totellut ohjaajaansa joka yritti sen ottaa kiinni. Mun pasmat oli täysin sekasin, enkä osannut ihan nollata hommaa ennen yksilöliikkeitä. Demi nyt ei tollasesta ota itteensä, mutta jos kyseessä olis ollu Nita, niin voin suoraan sanoa, että se olis ollu sen koiran viimeinen tokokoe. Nitan kanssa kun paikkiksen kanssa ollaan tehty julmetusti töitä kun sen luotto muihin koiriin on heikko ja tollasen jälkeen se ei todennäköisesti pystyis luottamaan siihen että sais olla siellä rauhassa. Ja sit sellanen pieni sana kuin ANTEEKSI, olis ollu kiva kuulla tältä kanssakilpailijalta. Edes pahoittelut siitä, että hänen koiransa lähti toisen koiran luokse, mutta ei mitään, ei sanaakaan, surullista...

Yksilökehä alkoi ruudulla. Mä taisin olla todella pihalla, koska en ollut tajunnut että Demi ei edes ollut perusasennossa kun lähetin sen ruutuun. Mutta meni hienosti ruutuun ja ekalla maahan. Kun kävelin ruutua kohti, muistan katsoneeni maata, kunnes kääntyessäni vilkaisin Demiä ja sieltähän se sitten tuli mun mukaan, eli liike oli sitten 0p. Seuraavaksi sitten luoksetulo. Demi joka viikolla ennakoi stoppia, ei todellakaan tehnyt sitä enää. Vaati tuplakäskyn stoppiin, maahan meni sentään hyvin ja loppu ravilla. Luoksetulo 7. Sitten kaukot, jossa Demi alkoi ääntelemään. Tämä oli muutenkin hassu, kehän ulkopuolella jossa luki liikejärjestys, niin siellä luki että kaukot alkaa seisomisella, mutta liikkuri aloitti istumisella. Noh eipä siinä mitään, istuminen hyvin, muistaakseni ainakin seiso-istu vaihdossa tuli vähän eteen ja jossain muussakin, tästä 8. Liikkeestä istuminen oli hyvä, 9. Sitten metalli, jossa Demi rupesi haukkumaan kun käskin perusasentoon, tuli kumminkin. Lähti reippaalla laukalla metallille, nosti viipymättä ja palautti reippaalla ravilla, kunnes metrin päähän räkäsi metallin, uudella käskyllä alkoi haukkumaan eikä lopettanut haukkumista. Otin metallin ja annoin liikkurille, eli 0. Sitten tunnari, jossa myös äänteli perusasentoon tulossa, mutta teki tunnarin hyvin, 9. Seuraaminen, taas vääntöä perusasentoon tulossa, haukkui. Eka pätkä ennen pysähdystä ihan hyvää seuraamista, sitten tuli seis ja sivuaskeleet molempiin suuntiin. Demi haukkui ja jäi mun taakse, ei tehnyt enää mitään. Jätettiin leikki siihen, eli keskeytin. Se oli tossa vaiheessa sellasta vääntöä että siitä ei enää mitään tullut. Tekemättä jäi siis suurin osa seuruuta ja hyppynouto. Paikallamakuuseen en siis ollut ensin menossa, koska mua jännitti se ja mietin miten Demi sen ottaisi. Onneksi kilpailun järjestäjä sekä tuomari olivat kilttejä ja soutamisen ja huopaamisen jälkeen sain tulla tekemään paikkiksen vaikka olinkin jo keskeyttänyt. Olin siis paikkiksessa nollakoira, koska olin jo keskeyttänyt ja paikkiksessa olisi muutoin ollut vain 2 koiraa. Demi väänsi vielä tässäkin sivulletuloa, haukkui mutta hiljeni kun otin pannasta kiinni. Sivulla ollessa vilkuili vielä aussia, maahan meni ekalla käskyllä. Oli paikkiksen kuulemma tosi hienosti, ei mennyt edes lonkalle. Oli kuulemma todella skarppi, oli kuulemma näyttänyt sille, että oon tässä nyt ihan paikoillaan niin kukaan ei huomaa mua, eli pikkasen epäileväinen oli. Toi paikkiksen uusiminen oli ehkä mulle kumminnkin tärkeämpi juttu, koska mulle jäi siitä ekasta niin huono fiilis. Jännitti sitten yksilöjututkin taas normaalia enemmän ja senhän Demi huomas ja käyttäytyi sen mukaisesti, eli possuili. Myös palkkaamattomuus näkyy tollasena sikailuna. Nyt pidetään hetki taukoa, peruin ens viikon koepaikankin. Täytyy saada homma nollattua ja palkkaamattomuutta treenattua entisestään.

Rallytokoa ja Myyn kuulumisia

Me kokeiltiin ihan uutta lajia tänään Heidin opastuksella. Nita pääsi mukaan rallytokotreeneihin. Täytyy todeta näin tokoharrastajana että vaikeeta on kyllä kun pitää jutella koiralle ja muutoinkin olla eloisa, kun tokossa pyritään olemaan niin hillitysti ja ilman mitään ylimääräistä ääntä/kroppa-apuja. Päätin että en käytä "seuraa" käskyä tässä rallytokossa, koska siinä ei tavoitella samaa seuraamista kuin tokossa enkä halua tokoseuraamisen "kärsivän" inflaatiota rallyn takia. Käytin siis sanaa mennään. Nita olikin vähän hämillään ja varsinkin kun oli hihna kädessä. Ei ihan tajunnut että pitää kumminkin olla siinä semi seuraamisessa vaikka onkin hihna, eli ei olla lenkillä. Nita oli iloinen touhusta ja se oli kyllä hauskaa, mutta kumminkin niin erilaista. Mun mielestä kylttejen tulkitseminen oli vaikeata, en tajunnut niitä ilman selostusta. Toiseksi mä tungin ihan liian lähelle kylttejä suorittamaan tehtäviä ja sen hihnan kanssa oli vaikeeta toimia. Myös ajatus miten kuljetaan kyltiltä kyltille oli vaikeeta kun halusin tulla tietyssä kulmassa kyltille, mutta en sitten tajunnut linjata meitä ajoissa joten tuli kaikenlaisia sivuaskeleita sitten kyltille mentäessä. Tehtiin alo ja sen jälkeen avo tasoista rataa. Vaikeimmat jutut oli saksalainen täyskäännös, videolta näkyy että ei oikein luonnistunut :D täytyis vähän treenata sitä. Askel peruutukset koiran ollessa mun edessä ei alkuun toiminu kun en oikein osannut Nitaa ohjata ja se hyppii mua päin. Pienen treenin ja mietinnän jälkeen se sujui hyvin. Tehtiin erilaisia tötsien kirtoja, houkutusta, spiraalia, käännöksiä, hyppyä ym. Varmasti treenataan vielä lsiää, sen verta hauskaa ja rentoa puuhaa tuo oli, kunhan osais olla rennommin :D

Tässä video ekasta rallytreenistä. Rallytoko vol 1

Myy on saanut nyt olla enempi vapaana kotona, niin että Nita ja Demi on portin takana. Se on suurimmaksi osaksi ollut ihan jees, kulkee ympäriinsä ja leikkii ja nukuu. Toi uusi tuki vaan selkeesti ärsyttää sitä. Välillä Myy yrittää raivopäisesti potkia tukea pois. Se siis takajaloilla potkii ja välillä se on saanut tassun tuonne tuen takaosan väliin tarrajuttuun, ei oo onneksi jäänyt jumiin eikä saanut tukea pois. Voi kun mä niin toivon että saatais toi tuki pois. Myyn kanssa ollaan leikitty vetoleikkejä, kun ei tietenkään sille mitään leluja voi heitellä. Leikissä on tapahtunut edistystä, koska nyt Myy tuo lelun mulle takaisin kun sen voittaa. Aikaisemmin omi itselleen kaikki lelut eikä palauttanut niitä. Vaikka kokoajanhan se on tykännyt leikkiä, mut mä leikkikaverina olen noussut arvoon.

MaTi

Maanantaina heti aamusta Mevet:iin Myyn kanssa. Myy ei meinannut taas pysyä pöksyissään kun näki eläinlääkärimme (ortopedin), pusuja piti jaella oikein urakalla. Pikkasen oli myös pitelemistä että saatiin nukutusaine koiraan kun se sinkoili eläinlääkärin jaloissa. Myyn jalkaa käsiteltiin taas laserilla ja vihdoin oli Tampereelta tullut meille tilattu tuki. Koukkusiteestä päästiin siis eroon, jalkaa ajeltiin kaljuksi ja haavakohta putsattiin ja saatiin siihen haava-spraytä. Koukkusiteen yläosa siis hankasi jalkaa ja sitä jo viime viikolla hoidin ja sain puhelimitse vielä neuvoja. Eli edelleen jatketaan kauluri päässä ettei pääse nuolemaan hankaumaa. Mutta siis tuki oli tullut Tampereelta ja se laitettiin paikoilleen Myyn ollessa rauhoitettuna. Myyn ollessa vielä pöpperöinen, näytettiin mulle miten sen tuen saa pois ja laitetaan takaisin jos siihen tarvitsee koskea. Lähinnä tässäkin on riski että alkaa hankaamaan. Tuki toimii tarroilla ja nyt se on laitettu niin että ranne liikkuu, mutta jalka on siis 90 asteen kulmassa. Tämän viikon perjantaina mennään uudestaan jolloin jalan kulmaa jo vähän loivennetaan. Ens viikolla vielä yksi loivennus ja sitten saadaan tuki kokonaan pois. Ideana on nyt siis saada jaan asentoa muutettua, mutta niin ettei jänne pääse vielä suoristumaan, eli sen takia jalan kulmaa muutetaan pikkuhiljaa. Myyn kanssa saatiin lupa mennä jo vähän köpöttelemään, eli saadaan liikkua metsässä tai nurmella, mutta jalka pitää olla suojattu ettei tule roskia tuen sisälle. Kun Myy oli kunnolla hereillä katsoi eläinlääkäri vielä miten Myy jalkaansa käyttää. Sillä on nyt mahdollisuus ihan pikkusen ottaa varpailla maakosketusta. Se ei enää pääse kyntämään eteenpäin niinkuin koukkusiteellä, eli nyt se liikkuu enempi kolmella jalalla kun ei pysty samalla tavalla tukeutumaan toiseen jalkaan kuin sillon koukkusiteen aikana. Se joutuu nyt siis melkeinpä vaan hyppimään kolmijalkaisena, mikä on tietty raskasta.

 Tuki sivusta kuvattuna

 Tuki ylhäältä kuvattuna

Tuki edestä kuvattuna. 

Pahoittelut kuvalaadusta, mutta räpsästy nopeesti kännykällä.

Maanantaina kävin Porvoossa Monican kanssa. Käytiin shoppailemassa Petenkoiratarvikkeessa, Mustissa ja Mirrissä, Etolassa ja Plantagenissa. Petestä ostin häkkiin kätevät juomakulhot, ne saa kiinnitettyä kunnolla veräjään. Mulla on ollu aikaisemminkin, mutta ne ei ollu millään ikeasti kiinni, vaan kupissa oli sellaset koukut joilla kupin piti pysyä kiinni, no ei pysynyt. Tässä kupissa on ihan kunnollinen kiinnityssysteemi. Mustista ja Mirristä ostin Myylle uuden kaulapannan, Rukka merkkisen lime vihreän nailonpannan, samanlainen punainen sillä jo on, mutta toi lime oli ihan pakko saada. Etolasta ostin sitten lasten kurahanskat jolla saan suojattua Myyn jalan ulkona. Plantagenista taas sai hyvällä alella pedin koirille autoon. Tai no peti on sen 75 x 100cm, eli puolikkaaseen veräjään sopiva, se on pesukoneessa pestävä (plussaa) ja materiaali on sellanen liukas joka vaikuttaa siltä ettei ime itseensä kaikkea.

Illalla käytiin vielä lenkillä Oittaalla. Nähtiin pitkästä aikaa Erika, Tara ja Tiikeri. Demi oli innoissaan kun pääs juoksemaan Tiikerin kanssa.

Tiistaina treenattiin tokoa Haukilahden lukion kentällä. Mukana Heidi, Kirsi, Cilla, ja Miia. Tuli kivasti häiriötä kun kentällä samaan aikaan enempi koiria treenimässä. Aloitettiin ryhmäliikkeellä, osa teki paikallaistumisen ja osa paikallamakuun. Demi oli rivissä tolleri Riian ja russeli Reiman välissä. Hyvin meni paikallamakuu. Demin kanssa tehtiin muutama toisto metalli vauhtinoutoa. Lainattiin Miialta metallia, niin saatiin vierasta taas käyttää. Ei ollut ongelmaa, nosti viipymättä. Palautti ravilla. Luoksetulon stoppia treenattiin takapalkalla, keskellä kenttää, niin että molemmin puolin oli koirakoita tekemässä muita liikkeitä. Ei häiriintynyt häiriöstä. Eka stoppi oli hyvä, joten vapautin taakse. Sitten päätin testata luoksetulon maahanmenon koska sitä tehdään äärrimäisen harvoin kun tuo stoppi on ollu se missä on ollu enempi töitä. Kutsuin ja Demi lähti tulemaan, mutta PYSÄHTYI itse siinä kohtaa missä oltiin tehty stoppi. Mitä ihmettä?! Tämä oli ENSIMMÄINEN kerta kun Demi ennakoi luoksetulon stoppia. Oli kyllä hämmentävä tilanne, koska Demi on siitä hauska tyyppi ettei ole tähän mennessä tajunnut alkaa ennakoimaan. Käskin sitten vaan uudestaan siitä luokse, eikät ietenkään mitään palkkaa. Vein uudestaan kentän päähän ja otin läpijuoksun, nyt ei ennakoinut. Sitten luoksetulo maahanmenolla, hyvin toimi. Väliin läpijuoksu ja loppuun vielä stoppi. Jossain näissä Demi nousi istumaan kun lähdin sen luota, tätäkään ei ole pitkään aikaan tehnyt. Ruutua tehtiin myös pari toistoa, ekalla kerralla luulin et bongas ruudun, mutta suuntasikin sitten kentän laidalla jäneelle luoksetulon takapalkka purkille. Teki tämän muutaman kerran, kun sitten purkki otettiin pois niin bongasi ruudun ja meni sinne, tosin teki taas sellasen banaanikaaren, vaikka menikin etukulmasta sisään. Palkkasin kerran seisomisesta ja kerran maahanmenosta. Ruudun loppuosaa ei tehty. Seuraamista, jossa alkuun äänteli. Huomautin useamman kerran asiasta ja sitten se kyllä hiljenikin, hyvä! Tehtiin kaikki temponmuutokset läpi, samalla "rappusia" tehden. Eli seurautin rappuskaaviota jotta saatiin paljon käännöksiä. Tehtiin myös useampi käännös-seis, otti kaikki perusasennot ja hidas oli kerrankin oikein hyvää. Loppuun tunnari liikkuroituna. Kun olin ottanut oman käteen ja hajustin sitä, niin Demi lähti sivulta pois, en tiiä mitä se taas ajatteli. Käskin takaisin ja jatkettiin. Tunnarit oli muistaakseni kaaressa, ei merkannut omaa ekalla kerralla kun sitä nuuski, mutta kun aloitti haistelukierroksen alusta reagoi siihen ja toi sen. Nyt luovutti ilman ongelmaa, eli tänään ei ollut luovutusongelmasta tietoaikaan. Kivat treenit ja Demin kanssa on kyllä niin ihanaa treenata. Se on mun hassu pikku mussukka joka aina  keksii kaikennäköstä uutta visiota.

Nita pääsi myös hommiin. Nita teki seuraamista, metallihyppynoudon ja luoksetulon stoppia ja maahanmenoa palloa heitellen. Tyyppi oli taas niin innoissaan, narupallo on ihan paras palkka sanoi Nita. 

Treenien jälkeen käytiin vielä rannalla Kirsin ja Heidin ja koirien kanssa. Koirista oli tietty pakko ottaa kuva, varsinkin kun kaikki tytöt oli trikkejä ja Nooa ainoanaa poikana soopeli. Nooa onkin kuvassa niin ylpeä naisseurastaan :D

Vasemmalta:

Riemu ja Fiona (Heidin koirat), Nooa (Kirsin), Demi ja Nita

Viikonloppu

Perjantaina saatiin iltamyöhään soitto eläinlääkäriltä, Myylle tehty tuki on saapunut. Mennään heti maanantaina sovittamaan tukea. JESS! Mä ehdin jo vähän pettyä kun puhelua ei kuulunut, mutta illalla se sitten tuli. Kiva päästä eroon tosta koukkusiteestä. Myy onnistui nuolemaan siteen yläreunaa sillä seurauksella, että huomasin torstaina että sillä on iho rikki, märkivä haava. Voihan kökkö, tämäkin vielä. Ei muuta kun kauluri jälleen kerran päähän. Perjantaina kävin sitten apteekissa kun ei kotona ollut Basibact jauhetta. Apteekissa kertoivat tuotteen loppuneen tukusta ja uutta tulee vasta 2016! Päätin sitten soitella uudenmaan alueen apteekkeihin, jos vaikka jollain olisi sitä vielä hyllyssä, no eipä ollut. Basibact voidetta kyllä löytyy, mutta ei jauhetta. Onneksi tajusin taas avata suuni, koska jauhettahan sitten saatin Kirsiltä, KIITOS vielä!

Sunnuntaina käytiin Nuuksiossa lenkkeilemässä. Löydettiin muutama hassu kantarellikin, olis voinu löytyä vähän enemmänkin. Mustikoita on tulossa tosi paljon ja ne on mahtavan kokoisia. Täytyy vaan odotella niiden kypsymistä.

Illalla tokoiltiin vielä Paloaseman kentällä Kirsin kanssa. Demi aloitti noudoilla. Laitoin riviin 5 noutokapulaa, 3 metallista ja 2 puista sorvattua. Demi sai itse valita missä järjestyksessä ne tuo ja ylläri ylläri toi puiset eka, mutta aloitti sentään Kirsin puisella. Sitten meidän oma puinen, Kirsin keskikokoinen metalli, meijän ruotsalainen metalli ja vikaksi meidän oma iso metalli. Tota isointa metallia mietti vähän pidempään, mutta toi kumminkin eikä tiputellut matkalla. Sitten otettiin liikkuroituna ruutu, meni ruutuun pienellä kaarella, pysähty käskystä ja ekalla käskyllä maahan. Kävin ruudussa palkkaamassa ja sitten jatkettiin liike loppuun. Liikkeen loputtua kehut ja siiryttiin seuraavaan liikkeeseen, eli tunnariin. Kirsi laitto kaks makkaranpalaa tunnareiden sekaan. Demi seurasi hyvin kun tunnarit laitettiin, mutta sitten kävi niinkuin pelättiin. Eli söi makkarat ja haisteli maata vimmatusti etsien lisää. Annoin uuden käskyn, mutta jatkoi maan haistelua. Kolmannella käskyllä haisteli tunnarit ja otti oman. Kehujen jälkeen jatkettiin liikkeestä istumisella. Valmisteleva osuus hyvä ja istui heti, joten siitä suorapalkka ja sitten liike loppuun. Taas kehujen saattelemana seuraavan liikkeen alkuun. Tunnari uudestaan, mutta ilman makkaraa. Demi meni tunnareille, merkkasi heti oman, mutta ei ottanut sitä, vaan jatkoi maan haistelua, vaikkei sieltä mitään löytynytkään. Haisteli ja uudella käskyllä jatkoi tunnareiden parissa, otti väärän! Kielsin ja käskin tiputtamaan, uusi käsky ja taas väärä! Kielsin taas ja uusi yritys, nyt toi oman. Loppuun vielä hyppynouto. Ekalla toistolla meni hyvin, nosti kapulan, mutta just ennen hyppyä pysähtyi laitto kapulan maahan ja otti sen uudestaan, korjasi kai otettaan?! Kehut sai, mutta uutta yritystä kehään. Nyt varasti, muutoin hyvä. eli vielä kolmas toisto joka oli hyvä! Sitten tauko.

Tauon jälkeen Demille paikallamakuu Nooan kanssa. Meni lonkalle, muutoin oikein hyvä. Sitten vielä yksi tunnari. Nyt oli oikein hyvä, toi varmasti oman eikä haistellut maata, ainoa miinus oli, että ei päästänyt irti kuin vasta tokalla käskyllä, hups! Nyt saatiin kyllä esiin kaikenmaailman ongelmat, myös sellaset mitä ei ole aiemmin ollut. Namin seurauksen osasin arvata, mutta en ajatellut että se ilmenee jo toisella treenikerralla, täytyy taas muistaa tämä.

Nita pääsi myös tekemään hommia. Tehtiin ruutua, melko hyvin muisti. Uutta evl paikallamakuu-luoksetulo liikettä, hyvin sekin. Sitten kiertoa ison tötsän ympäri. Nita oli hiljaaa, jess. Niin ja tötsän kiertoon yhdistin makuun ja istumisen, niinkuin ne siinä uudessa liikkeessä niinku on.

Sade treenit

Tänään treenailtiin taas uudella kentällä Lintuvaarassa. Meillä on kyllä hyvä systeemi kun kierrellään eri kentillä, löytyy oikein hyviä ja ISOJA kenttiä ympäri Espoota. Sallan kanssa pidettiin treenit sateesta huolimatta, eipä näyttänyt koiria häiritsevän.

Demin kanssa aloitettiin tunnarilla. Päätettiin laittaa lihapullia tunnareiden sekaan ja Salla näytti Demille että vie ne sinne, jotta Demi muistaisi katsoa mitä liikkuri tekee. Kerran Demi katsoi kentällä pelaavia pikkupoikia, mutta muuten seurasi Sallaa hyvin. Demi lähti ekasta käskystä ja meni tunnareille, aloitti haistelun vasemmalta, söi kaksi lihapullan palasta kunnes tuli oman kohdalle, toi sen vaikka lihapullianpalasia vielä jäi! Tiesi ainakin, että sillä on jokin tehtävä tehtävänä eikä vaan jäänyt syömään :D Sitten ruutua, jonka takana vähän matkan päässä poikia fudista pelaamassa. Bongasi ruudun ja juoksi kosketusalustalle, joka oli yllärinä siellä. Uusi toisto, nyt ilman alustaa, pysähtyi, mutta meni istumaan ja vasta sitten maahan. Salla kommentoi, että en odota ennekuin koira on pysähtynyt kun jo annan maahan käskyn, eli vähän pitäis muistaa odottaa. Otettiin vielä uudestaan, pysähtyi käskystä ja nyt jopa muistin odottaa ennenkuin annoin maahan-käskyn, meni ekalla maahan. Kävin palkkaamassa ruutuun maahanmenon ja jatkettiin liike loppuun. Demi varasti ihan inasti liikkurin käskystä. Treenattiin sitten vielä loppua niin, että vein Demin ruutuun makaamaan ja kävelin ruudun loppuosaa Sallan huudellessa "käsky", kun tämä toimi huomattiin, että Demi varastaa kun käännän päätä kutsuakseni sitä, tähänkin puututtiin ja loppujen lopuksi tuli siis vain käskystä eikä pään liikkeestä. Metallihyppynoutoa, vieraalla metallilla. Tästä saatiinkin pinei show aikaiseksi. Hyppäsi ja meni metallille, nosti viiveellä, tiputti, nosti uudelleen, kiersi hypyn, hyppäsi ja räkäsi metallin mun jalkoihin ja loppujen lopuksi luovutti sen sitten kyllä ihan käteen. Päästiin sitten hinkaamaan tätäkin. Otettiin kokonaan uusiksi, hyppäsi edelleen, nosti metallin, mutta kiersi jälleen. Päätin ottaa sitten kutsuhyppynä, onnistui hyvin, sitten kutsuhyppynä takaisin edelleen hyvin, palkkaa näistä en antanut, vain kehuja. Sitten koko liike uudestaan ja teki nyt moitteettomasti ja sai suuret kehut ja namppaa. Kyllä on nyt keksinyt tehdä metallista ongelman, mutta sitähän nyt sitten työstetään. Loppuun vielä liikkuroidut kaukot, Salla liikkuroi sekä heilutteli ylimääräisesti käsiä. Demillä oli takapalkka, etäisyyttä reilu 10m, teki todella hyvät kaukot!

Mukavat treenit vaikka saatiinkin vähän vääntää asioista, mutta loppuhyvin kaikki hyvin! Sitten mentiinkin vielä kimppalenkille.

Kuvia Tuomarinkylästä

Käytiin Kirsin ja koirien kanssa lenkillä Tuomarinkylässä ja samalla vähän kuvattiin koiria.

Nooa, Demi, Nita

Tädit penkillä :D

Nooa 4v.

 Demi 4v.

 Nita

Nita 7v.

Eläinlääkärillä ja tokoa

Maanantai aamusta taas Mevet:iin ortopedin vastaanotolle.Myyn lasta vaihdettiin uuteen, jalkaa hierottiin ja sai laaserhoitoa. Jalasta on hävinnyt turvotus ja homma näyttää muutenkin etenevän. Tampereella ei ollut sellasita tukea kuin Myy nyt tarvitsisi, niin ne vasta olivat sitten alkaneet suunnitella Myyn tarpeeseen sellaista. Se ei siis ollut vielä valmistunut, joten jäädään odottelemaan. Toivon todella, että saatais se ens viikolla niin päästäis tosta koukusta eroon. Mutta uusi tuki on siis sellainen jota pystytään sitten itse säätämään (tietenkin eläinlääkärin ohjeiden mukaan) ja pikkuhiljaa saadaan jalan asentoa viikkoa viikolta muutettua ja sitten viikkojen kuluttua ihan oikeaan asentoon. Mutta jollain tavalla koukussa se tulee olemaan vielä useamman viikon. Toinen etujalka tietenkin on nyt tosi kovalla rasituksella kun kaikki paino ei jakudukkaan kahdelle vaan nyt vain yhdelle jalalle. Fyssarillekin tulee olemaan myöhemmin käyttöä. Myy oli tosi reipas taas Mevet:ssä. Se on niin iloinen kun pääsee ihmisten/koirien ilmoille. Häntä heilu hullunlailla ja pusuja sai eläinlääkäri ja hoitajat. Oli ajoittain kyllä hommaa pitää sitä aloillaan kun olis vaan halunnu pomppia.

Illalla meillä oli tokotreenit Sunassa, jollain hiekkakentällä. Mukana treeneissä oli Kirsi, Salla ja Tiina. Kirsi oli suunnitellut meille temppuradan jossa päästiin kivasti treenailemaan liikepalasia ja samalla vähän hämmentämään koirien päitä. Temppurata alkoi ruudulla, jossa koira käskettiin maahan. Tällä välin ohjaaja siirtyi viistosti oikealle ja ruudun oikealle puolelle tuotiin kapula ja siinä oli myös uudenmallinen hyppyeste. Ohjaaja käski koiraa noutamaan ja hyppäämään este ja tulla sivulle. Kapula suussa piti sitten jatkaa z:ta, jossa tehtiin siis liikkeestä seisominen ja maahanmeno (kapula suussa). Istumisesta jatkettiin kaukoja (kapula suussa). Kaukojen jälkeen, kapulan luovutus ja tunnari normaalisti. Sitten seuruu, jossa mm. pujottelua.

Demi kanssa sattui ja tapahtui kaikennäköistä. Ruutua ei alkuun bongannut, vaan bongasi z:tan merkit ja sinne oli menossa useamman kerran. Menin sitten lähemmäs ruutua, jolloin sen bongasi ja ekalla käskyllä maahan. Kun sitten pyysin noutamaan oli Demin  ihan ihmeissään, trajosi ruudussa vaan uudelleen ja uudelleen paikkaa, ihan kuin ei olisi ikinä kuullutkaan noudosta. Kävin näyttämässä kapulan ja sitten kyllä nouti, mutta kiersi hypyn. Olin ihan että mitä hittoa. Käskin uudestaan ja vein hypyn toiselle puolelle useamman kerran, kiersi joka kerta. Lopuksi autoin ihan niin että autoin kädellä hypyn toiselta puolelta, että tästä tulet ja silloin lamppu syttyi Demin päässä. Hyppyesteen rima oli harjanvarsi (ei maalattu) ja oltiin hiekkakentällä, luulen ettei Demi vaan oikeasti hahmottantu koko hyppyä. Koska kun sitten tajusi niin teki hyppynoudon kyllä. Kapula suussa pystyi oikein hyvin tekemään jäävät, vaikkakin seisominen meni istumiseksi, maahanmeno taas sujui hyvin. Kaukot toimi tosi hyvin kapulan kanssa. Tunnari hyvä sekä seuraaminen.

Demin kanssa oli hyvin avartavaa tehdä temppurataa, se oli niin kuutamolla. Sillä meni useammassa jutussa hetki ennenkuin tajusi että nyt ei pysytä normikaavojen sisällä vaan rikotaan rajoja oikein kunnolla. Loppuun vahvistelin vielä niitä palasia jotka oli vaikeita alussa.

Nita pääsi myös tekemään temppuradan, tosin tunnarin jätin pois. Nita bongasi ruudun hyvin, mutta paikka oli vähän hakusessa. Ruudusta lähti hyvin tekemään metallihyppynoutoa, ei ollut siis mikään ongelma rikkoa rajoja ;) Jäävissä oli asennoissa haastetta, mutta metalli pysyi hyvin suussa kokoajan. Nitan kanssa tein sitetn luoksetulon metallisuussa ja sekin sujuin ekan yrityksen jälkeen hyvin. Nita oli niin innoissaan tekemässä hommia.

Koetta ja jälkeä

Lauantaina tehtiin Demin kanssa paluu kisakentille. Edellisestä kokeesta ehtikin kulua jo yli vuosi. No olihan tossa Demillä pennut välissä. Mä olen hullu kisajännittäjä, välillä alan jännittämään jo viikkoa ennen koetta, se on kamalaa. Kisajännitys onkin mun suurin ongelma ja Demissä se on aikaisemmin näkynyt huonontuneena yhteistyönä. Kun Demi huomaa että mä en ole normaali niin se alkaa pelleilemään, keksii kaikkea pientä "kivaa", jolloin mua alkaa vituttaa sen käytös ja siinä sitten ollaan. Jännityksen ja vitutuksen yhteisvaikutus ei tuo sitä parasta suoritusta, mutta sen eteen täytyy tehdä töitä. Päätin ennen koetta, että tämä koe menee niin kuin menee, koska Demi osaa teknisesti suorittaa jokaikisen liikkeen, kyse on vaan siitä ollaanko me yhdessä tekemässä ja keskitytäänkö yhdessä hommiin vai sooloillaanko molemmat. Tulostavoitteita mulla ei siis ollut, koska päätin että nyt mä ihan oikeasti yritän keskittyä siihne, että me ollaan Demin kanssa tiimi ja me tehdään yhdessä töitä, kumpikaan ei sooloile, ja mä en saa hermostua. Mä jopa onnistuin olla jännittämättä ennen kisapäivää! Viikolla tuli muutaman kerran jäänitys, mutta sain sen pois mielestä kun vaan tahkoin päähäni että me ei mennä tavoittelemaan muuta kuin yhdessätekemistä, tuloksia tulee jos tulee. Mulla ei siis jääny päälle mikään inhottava jännitys jolloin mulla on kokoajan paha olo. Tää kuulostaa oikeasti hullulle ja tän takia mä monesti mietinkin, että miksi mä sinne kokeisiin menen kun täytyy niin pirusti jännittää, mutta kun haluan. Mä oon aina ollut kova jännittämään, nuorenpana oli sama homma ratsastuskisoissa, mutta mitä enemmän kisasin sitä vähemmän jännitin.

Kisat oli siis lauantaina Lohjalla. Kirsi lähti mukaan, henkiseksi tueksi, huoltajaksi ;) Mä olin kattonu ajo-ohjeet, mutta vissiin vähän huonosti kun eksyttiin reitiltä. Soitin koetoimitsijalle joka sitten osas neuvoa perille ja halusi olla langan päässä kunnes oltiin ihan hollilla, kiitokset vaan sinne. Ehdittiin juuri ja juuri ajoissa perille. Ehdin pissattaa Demin ja ottaa tavarat kentän kupeeseen niin kohta päästiinkin kehään. Jännitys nousi pintaan ja Demi vähän herpaantui, mutta päästiin yhdessä nätisti kentälle missä oli paikkamakuu. Koska päivä oli kuuma, päätti tuomari ja liikkuri laittaa koirat kentän ainoaan varjokohtaan. Koirat oli varjossa ja me tkehäteltan takana piilossa, vähän vinosti koiriinpäin. Voittajassa oli 3 koirakkoa ja Demi paikkamakuussa keskellä. Meni ekasta käskystä maahan ja nousi ekalla käskyllä, tuomari sanoi että oli erinomainen eli 10 tuli. Kirsi kumminkin kertoi että Demi oli haistellut ilmaa, molemmin puolin. Sitten mentiinkin palkalle ja hengailtiin ensimmäisen koirakon ajan, kunnes mentiin taas kehään suorittamaan.

Yksilöliikkeet alkoivat tunnarilla. Mulla oli hyvä ja varma fiilis, koska tunnari on Demille helppo liike. Kun sain kääntyä ympäri ja annoin Demille käskyn, katteli se vain yleisöä, tai siis Kirsiä. Jouduin antamaan 3 käskyä ennenkuin lähti sivulta ja siinä vaiheessa tajusin, että Demi ei ole seurannut liikkuria koska sillä ei ollut mitään käsitystä missä ne tunnarit on. Demi meinas lähteä kehästä ulos, sitten etsi toisesta suunnasta joka tietty myös väärä. Liike oli jo nollilla, mutta liikkuri totesi että menkään lähemmäs, menin pari metriä eteenpäin ja annoin uuden käskyn ja sieltähän ne tunnarit löytyi ja tietty myös oma. Nollasin tilanteen ja jatkettiin hommia. Seuraavaksi luoksetulo, se meni hyvin, stoppi ja maahanmeno molemmat hyvin ja joka osuus laukalla, sivulle tuli vinoon, ei tullut eteen eikä kunnolla sivullekkaan (epävarmuus näkyy). Luoksetulosta 9. Sitten jatkettiin hyppynoudolla, muutoin hyvä, mutta luovutus  taas vino, 9. Seuruukaavio oli pitkä, mutta meillä oli hyvä fiilis Demin kanssa niin ei haitannut vaikka olikin pitkä kaavio. Demi oli skarppi ja teki piruvie kaikki paitsi yhden perusasennon! Nää perusasennot seuruukaaviossa jää Demiltä usein tekemättä sillon kun mä jännitän. Kaaviossa oli vielä paljon pysähdyksiä, asekleita, mutta ne onnistui vikaa lukuunottamatta. Hidas osuus oli kaavion huonoin, tässä tippu kontakti. Demi myös edisti jonkun verran, mutta niinhän se tekee. Arvosana 8. Jatkettiin ruudulla, bongasi ruudun, mutta en tiedä miks meni reunasta sisäään, tätä tekee hyvin harvoin. Meni ekasta käskystä maahan, jess, ja tuli hyvin seuraamaan, tästä 8. Mulle uus juttu oli se, että jos ruudun sivureunasta menee sisään niin siitä tippuu pisteet heti -2, noh opinhan taas jotain uutta. Liikkeestä istuminen, hidastin vauhtia vähän istumiskäskyn aikana, joten se oli tietenkin apu, eli 8. Kaukot,Vaihdot meni kivasti, tosin yhteen vaihtoon (seiso-istu) annoin tuplakäskyn, liikkui hiukan, 9. Vikana metallihyppynouto, lähti laukalla metallille, otti suuhun räkäsi pois ja sitten se olikin sellasta showta, toi se sen mun jalkoihin, mutta heittäen ja vierittäen. Eikä suostunut luovuttamaan sitä mulle käteen, tästä 0. Loppupisteet 225 ja 2-tulos.

Liikevirheitä kyllä tuli, ja metalli oli yllätys, siinä oli viikolla kerran vähän ongelmaa, mutta yleensä Demi tekee metallin iloisesti. Viime vuonna kokeessa oli sama juttu metallin kanssa. Me ollaan treenattu myös vieraalla, mutta nyt taidan tehdä niin että omaa ei enää ollenkaan käytetä. Tunnarin Demi osaa vaikka unissaan, mutta tässä on ollut ongelmana juurikin se, että Demi ei seuraa liikkuria jolloin se ei sitten tiedä missä ne tunnarit on. Vaikkakin mun mielestä sen kyllä pitäis tajuta etsiä niitä sieltä edestä, eikä lähteä sivulle. Positiivista oli se, että me oltiin enemmän tiimi kuin koskaan aikaisemmin! Me todella oltiin yhdessä kehässä, eikä pahemmin sooloiltu. Toki yhteistyö ei vieläkään ole parasta, mutta koesuoritukseksi jo parempaanpäin. Tästä on suunta ylöspäin. Liikkeissä taas positiivista oli seuraamisessa perusasennot, Demi teki kaikki paitsi yhden perusasennon, toki osa oli vähän hitaita, mutta sentään teki. Ruudussa positiivista oli se, että meni todellakin ekasta käskystä maahan. Ja kaukot, pysy aika kivasti pakkka kasassa ja luoksetulossa stoppi toimi. Eli vaikka pisteiden valossa ei ollut huippu suoritus niin meillä oli kumminkin kivaa.

Tällä suorituksella luokkavoitto. Ei niillä muillakaan ihan putkeen mennyt.

Sunnuntaina ajettiin Hyvinkäälle, osallistuttiin Aktiivicollieiden jälkipäivään, kouluttajana Martinpuron Tarja. Koulutukseen osallistui 6 koirakkoa, ihan aloittelijasta voittajaluokan koirakkoon. Rotukirjoakin oli, 3 collieta, 2 bc ja sakemanni. Demin kanssa ajettiin kaksi jälkeä. Ekalla jäljellä me oltiin molemmat ihan pihalla. Demi ties tasan tarkkaan mitä ollaan menossa tekemään koska nenä kävi kun käveltiin meidän janan luokse. Bongasi matkalla ne kaikki muutkin jäljet. Janalle lähti melko suoraan, mutta ei kyllä reagoinut jälkeen, koska kuljettiin janamerkin ohi oikein iloisesti. Mullakan ei pää toiminu, koska mäkin kuljin vaan merkin ohi sen sijaan että olisin jääny janalle seisomaan. 10 m janan loppumisesta Demi pyöri ja pyöri, nenä oli ylhäällä, palasi kyllä sitten takaisinpäin ja löysi jäljen. Jäljestys oli kyllä kamalaa, nenäkorkeella ja melkoista pyörimistä, kepeistä 2/3 löytyi. Kommenttia tuli lähdöstä, vois vaikka vähän hengittää ettei ihan lennosta räiskästä menemään janalle, hups! Myös pellolle takaisin vois olla hyvä idea jotta saadaan tarkkuutta peliin. Toisella janalla oltiin rauhassa ja lähetin rauhassa, Demi eteni suoraan ja reagoi jälkeen heti, lähti oikeaan suuntaan jäljestämään. Jäljestys oli huomattavasti parempaa kuin ekalla, nyt pysy nenäkin maassa. Kulmat teki ihna hyvin ja kepitkin löytyi 2/2. Noi kaks jälkeä oli Demin työskentelyn suhteen hyvin erilaisia, mutta toka jälki oli semmonne millanen Demi normaalisti on. Se on tarkka jäljestäjä ja kepit löytyy varmasti, en tiiä mikä ekalla jäljellä oli, paitsi et molemmat oltiin ihan pihalla. Janalle vaan pikkuhiljaa lisää pituutta ja erilaisia maastoja. Mun ei pitäis niin paljon miettiä minkälainen maasto on hyvä, koska kokeessakin ne voi olla mitä vaan. Ja epäonnistumista ei sais pelätä, ei se koira siitä rikki mene. Niin ja nyt mä annoin kerrankin Demin jäljestää omassa rauhasssa, siis olin oikeasti siellä liinan päässä. Yleensä olen paljon lähempänä, mutta nyt annoin tilaa ja sekin oli hyvä. Päivä oli hyvin antoisa, sai taas uusia ideoita ja oppia tuli myös. Tarjalla on ihana asenne kouluttamiseen! Kiitos aktiivicollieille mukavasta päivästä! 

Tok-tok-tokoa

 

Toko treenit Paloaseman kentällä Sallan, Kirsin ja Tiinan kanssa. Demin kanssa aloitettiin paikallamakuulla 4 min, vaihtoi kerran lonkalle, muutoin hyvä. Luoksetulon stoppia takapalkalla, melko hyvät stopit. Ja stoppejahan Demin kanssa voi tehdä kuinka paljon tahansa peräkkäin kun se ei ennakoi. Ei tartte läpijuoksuja tehdä. Metallihyppynouto, lähti innokkaasti noutamaan, vieras metalli niin nähtävästi piti vähän miettiä että voiko ottaa vaiko ei, luovutuksessa avut. Ruutu, jossa tavoitteensa saada koira ekasta käskystä maahan. Kun valmistelin "missä ruutu" lähti Demin ruutuun, en alkanut nillittää varastamisesta koska treenin idea oli vain ja ainoastaan saada koira ekasta käskystä maahan, varastamiseen puututaan muulloin. Kaukot oli huonot, pakka ei pysynyt kasassa, kaikki vaihdot oli normaalia huonommat. Takapalkka siis taas hetkeksi peliin. Pitkä pitkä seuruu, jossa paljon pysähdyksiä. Seurautin ns. portaita, eli askel käännös seis, askel käännös seis... kaikki temponmuutokset, kaikki askeleet, peruutukset. Demi oli hyvä!

Nita pääsi tekemään seuraamista, oli todella siistiä, paikka pysyi hyvin, ei alkanut keulimaan. Z:ta, ekassa maahanmenossa jäi istumaan. Metallihyppynouto, hyvin. Ruutu, paikka vähän hakusessa.Nita oli innoissaan kun pääsi taas tekemään hommia. Se on jääny vähän vähemmälle treenille nyt viime kuukausina. Luulen etten yritä sen kanssa evl:ään, vaikka oikeus sinne onkin. Tunnarin ja kaukojen kanssa on niin paljon hommaa ettei oikeen inspiroi.

Viikonloppuna käytiin Oittaalla lenkillä, tässä muutama kuva.