maanantai 6. heinäkuuta 2015

Eläinlääkärillä ja tokoa

Maanantai aamusta taas Mevet:iin ortopedin vastaanotolle.Myyn lasta vaihdettiin uuteen, jalkaa hierottiin ja sai laaserhoitoa. Jalasta on hävinnyt turvotus ja homma näyttää muutenkin etenevän. Tampereella ei ollut sellasita tukea kuin Myy nyt tarvitsisi, niin ne vasta olivat sitten alkaneet suunnitella Myyn tarpeeseen sellaista. Se ei siis ollut vielä valmistunut, joten jäädään odottelemaan. Toivon todella, että saatais se ens viikolla niin päästäis tosta koukusta eroon. Mutta uusi tuki on siis sellainen jota pystytään sitten itse säätämään (tietenkin eläinlääkärin ohjeiden mukaan) ja pikkuhiljaa saadaan jalan asentoa viikkoa viikolta muutettua ja sitten viikkojen kuluttua ihan oikeaan asentoon. Mutta jollain tavalla koukussa se tulee olemaan vielä useamman viikon. Toinen etujalka tietenkin on nyt tosi kovalla rasituksella kun kaikki paino ei jakudukkaan kahdelle vaan nyt vain yhdelle jalalle. Fyssarillekin tulee olemaan myöhemmin käyttöä. Myy oli tosi reipas taas Mevet:ssä. Se on niin iloinen kun pääsee ihmisten/koirien ilmoille. Häntä heilu hullunlailla ja pusuja sai eläinlääkäri ja hoitajat. Oli ajoittain kyllä hommaa pitää sitä aloillaan kun olis vaan halunnu pomppia.

Illalla meillä oli tokotreenit Sunassa, jollain hiekkakentällä. Mukana treeneissä oli Kirsi, Salla ja Tiina. Kirsi oli suunnitellut meille temppuradan jossa päästiin kivasti treenailemaan liikepalasia ja samalla vähän hämmentämään koirien päitä. Temppurata alkoi ruudulla, jossa koira käskettiin maahan. Tällä välin ohjaaja siirtyi viistosti oikealle ja ruudun oikealle puolelle tuotiin kapula ja siinä oli myös uudenmallinen hyppyeste. Ohjaaja käski koiraa noutamaan ja hyppäämään este ja tulla sivulle. Kapula suussa piti sitten jatkaa z:ta, jossa tehtiin siis liikkeestä seisominen ja maahanmeno (kapula suussa). Istumisesta jatkettiin kaukoja (kapula suussa). Kaukojen jälkeen, kapulan luovutus ja tunnari normaalisti. Sitten seuruu, jossa mm. pujottelua.

Demi kanssa sattui ja tapahtui kaikennäköistä. Ruutua ei alkuun bongannut, vaan bongasi z:tan merkit ja sinne oli menossa useamman kerran. Menin sitten lähemmäs ruutua, jolloin sen bongasi ja ekalla käskyllä maahan. Kun sitten pyysin noutamaan oli Demin  ihan ihmeissään, trajosi ruudussa vaan uudelleen ja uudelleen paikkaa, ihan kuin ei olisi ikinä kuullutkaan noudosta. Kävin näyttämässä kapulan ja sitten kyllä nouti, mutta kiersi hypyn. Olin ihan että mitä hittoa. Käskin uudestaan ja vein hypyn toiselle puolelle useamman kerran, kiersi joka kerta. Lopuksi autoin ihan niin että autoin kädellä hypyn toiselta puolelta, että tästä tulet ja silloin lamppu syttyi Demin päässä. Hyppyesteen rima oli harjanvarsi (ei maalattu) ja oltiin hiekkakentällä, luulen ettei Demi vaan oikeasti hahmottantu koko hyppyä. Koska kun sitten tajusi niin teki hyppynoudon kyllä. Kapula suussa pystyi oikein hyvin tekemään jäävät, vaikkakin seisominen meni istumiseksi, maahanmeno taas sujui hyvin. Kaukot toimi tosi hyvin kapulan kanssa. Tunnari hyvä sekä seuraaminen.

Demin kanssa oli hyvin avartavaa tehdä temppurataa, se oli niin kuutamolla. Sillä meni useammassa jutussa hetki ennenkuin tajusi että nyt ei pysytä normikaavojen sisällä vaan rikotaan rajoja oikein kunnolla. Loppuun vahvistelin vielä niitä palasia jotka oli vaikeita alussa.

Nita pääsi myös tekemään temppuradan, tosin tunnarin jätin pois. Nita bongasi ruudun hyvin, mutta paikka oli vähän hakusessa. Ruudusta lähti hyvin tekemään metallihyppynoutoa, ei ollut siis mikään ongelma rikkoa rajoja ;) Jäävissä oli asennoissa haastetta, mutta metalli pysyi hyvin suussa kokoajan. Nitan kanssa tein sitetn luoksetulon metallisuussa ja sekin sujuin ekan yrityksen jälkeen hyvin. Nita oli niin innoissaan tekemässä hommia.

2 kommenttia:

  1. Nyt vasta luin Myyn loukkaantumisesta. Onpas huono tuuri! Onneksi vaihdoit asiantuntevampaan hoitoon. Hyvää toipumisaikaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! On kyllä ollut meillä kevään/kesän huonoa tuuria, toivotaan että tää epäonni pikkuhiljaa loppuis. Myyn jalan lopullinen kunto selviää vasta ajanmyötä, mutta toivoa on.

    VastaaPoista