Tokosta on viime päivät tehty

Mitä muutakaan lomalainen tekisi kuin treenaisi koiria ;)

Maanantaina mentiin Kirsin kanssa extempore mustikkametsään ja koirat tietty mukana. Mustikkaa löyty hyvin ja ne oli jopa aika isoja, mikä in poimijan kannalta mukavaa. Demi oli ehkä taivaassa, se etsi itselleen hyvän paikan, kävi maahan ja söi ympäriltään mustikoita suoraan puskasta. Sillä aikaa Nooa ja Nita teki pieniä tutkimusmatkoja siinä lähellä.

Mustikanpoimimisen jälkeen tehtii pienet tokot. Mulla oli suunnitelma tehtynä metallinoutoa varten ja sainkin tehtyä melkein niinkuin alunperin suunnittelin. Kirsi liikkuroi liikkeitä, palkatta tehtiin. Aloitettiin tunnarilla. Demi löysi oman heti, lähti palauttamaan kunnes metrin päässä musta alkoi ongelmat. Tiputteli tunnaria, kitisi ja vikisi ja elämä oli hankalaa. Vaadin kumminkin tuomaan sivulle asti, siihen meni hetki, mutta onnistui. Tässä heräsi mulla epäillys, että se metallin oneglma todellakin taitaa olla palkkaamattomuuden lisäksi luovutus, koiralla ei ole hajuakaan missä sen pitäis luovuttaa. Jatkettiin liikkeestä istumisella, oli ok. Sen jälkeen luoksetulo (ilman stoppeja) ja seuraamista. Vire ei ollut ihan kohdillaan, mutta teki kumminkin kaiken, ääntä päästeli ajoittain. Sitten metalli. Meni iloisesti metallin luo, mutta nostaminen kesti ja kesti, useamman käskyn jälkeen lähti palauttamaan kunnes mitä lähemmäs mua tuli oli jotenkin tosi vaisun näköinen ja todella epävarma. Tiputteli vielä muutaman kerran, mutta toi kumminkin sivulle asti. Tästä tietty isot kehut, mutta loppupalkalle en halunnut tällasesta päästää. Päätin ottaa uudestaan ja päätin kehua heti nostosta ja auttaa käsimerkillä sivulle, heti kun tulee mua lähemmäs, ennenkuin ehtii tiputtaa metallin. Tämä onnistui, epävarmasti, mutta ilman tiputtamista. Hyvä ja juostiin loppupalkalle.

Treenin jälkeen mietittiin miten edetään. Palkkaamattomuus, se tulee nyt jokaikiseen treeniin, osaksi koko treeniä. Kaikissa noudoissa autan rehellisesti, jotta tietää minne kapulat luovutetaan, jotta saadaan epävarmuus pois. Vieraita metalleja ja muitakin noutokapuloita. Niin ja ääntely, vaadin täysin hiljaista työskentelyä.

Tiistaina mentiin sitten Talin huipun pk kentälle. Me tehtiin tosin vaan tokojuttuja. Nitan kanssa leikittiin ja tehtiin ruutua ja ison merkin kiertoa. Ääntähän tuli Nitallakin, kierroissa. Olin jo kuvitellut että ääntely tässä oli loppunut, mutta väärässä olin. Demi teki myös ison merkin kiertoja, ääntä pääsi myös Demiltä, mutta kutsuin sen joka kerta pois kun äänteli ja kas kummaa, sehän hiljeni :D Sitten vahvistettiin noudon luovutuksia metallilla, autoin käsimerkein. Tämän jälkeen otettiin loppupalkka kentän reunaan ja mentiin suorittamaan palkatta, liikkuroituna liikkeitä. Taidettiin aloittaa ruudulla, bongasi hyvin, meni laukalla ja etureunasta sisään, ekalla käskyllä maahan. Liikkurin sanoessa "käsky", en kutsunut Demiä heti koska arvasin että se nytkähtää ja niin tekikin. Eli muutaman metrin kävelin vielä ennenkuin kutsuin, hvyin tuli seuraamaan. Sitten tunnari, oikein hyvä, sivulletulokin onnistui paremmin. Sitten vielä seuraaminen, tässä äänteli alkuun jokaisessa liikkeelle lähdössä, eli kaikkien pysähdysten ja askelten jälkeen. Kielsin joka kerta ja aina tehtiin sama uudestaan kunnes teki hiljaa. Tämä tuottikin loppujen lopuksi tulosta ja saatiin hiljaista seuruuta aikaiseksi.Ja sitten loppupalkalle.

Mä niin joudun keskittymään tohon ääntelyyn, siis itse, jotta oikeasti reagoin jokaikiseen piippaukseen. Onneks mukana Kirsi joka heti huomauttaa, jollen ite huomaa.

Ajettiin vielä Talista Puolarmetsään tekemään esineruutu. Alue oli n. 30 x 50m, eli syvyyttä se perinteinen. Vein kolme esinettä, kaksi takakulmiin ja yksi melkein keskelle, vajaan 10m päähän. Lähetin Demin vasemmasta etukulmasta, eteni heti ruudun takareunaan, ei saanut hajua vasemmasta esineestä vaan meni ohi. Sai melko nopeasti kumminkin hajun siitä oikeasta takaesineestä, hetki sitä paikansi ja sitten toi. Lähetin sitten oikeasta kulmasta. Lähti sivureunaa pitkin ja sai haun keskiesineestä ja toi sen. Sitten mietin mistä lähettäisin jotta sais hajun siitä vasemmasta takaesineestä. Päätin lähettää melko keskeltä etureunaa, mutta vinosti vasemmalle. Lähti siitä hyvin juuri vasenta reunaa pitkin, etsi ja etsi, meni oikeaan reunaan tarkistamaan vanhaa paikkaa. Teki töitä ruudussa hyvin ja sitten sai jossain kohti hajun vasemmasta esineestä, paikantaminen kesti, esine oli ison kiven juurella, mutta löytyi. Hienosti teki töitä ja nenä oli auki. Nita sai tehdä yhden esineen, joka oli n. 10m päässä keskellä ruutua. Sai hyvin hajun, tarkensi ja löysi esineen.

Keskiviikkona treenattiin Haukilahden lukion kentällä. Mukana treeneissä Kirsi, Salla, Tiina ja Cilla. Demin kanssa aloitettiin ruudulla. Vein ruutuun kosketusalustan koska halusin vahvistaa paikkaa ruudussa. Vaikka Demi onkin ollu viimeaikoina ollut ruudussa, niin se paikka on pikkuhiljaa siirtynyt vasemmalle ja lähemmäs takakulmaa, tähän haluan muutosta eli keskemmällä sen kuuluu olla. Kosketusalusta auttoi (tietenkin) ja myös ilman kosketusalustaa oli paikka taas keskemmällä. Palkkailin Demiä tissikumilla, kun se selkeesti eilen oli siitä innostunut. Sitten noudon loppuosaa, puisella keskikokoisella kapulalla. Nämä muutaman päivän toistot on jo auttanut vinon perusasentoon, eli nyt tuli kerralla sivulle ja oli suorassa. Päivän palkkaamattomuus & liikkuroituna sisälsi jäävät (uudet säännöt, jäävät L-malliin), asentoina istuminen ja sitten maahanmeno. Seuraaminen oli ihan hyvää, istuminen hiukan hidas ja maahanmenossa meni istumaan. Otin uudestaan maahanmenon ja annoin pienen avun, onnistui. Tässä maahanmenossa tuli tosin huomattua että siirtyi lonkalle heti kun kuljin ohi, eli täytyypi treenata tätä ja huomauttaa tuosta lonkkautumisesta. Kaukot, jotka tein vajaan 10m päästä. Järjestys: istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan. Tuli vähän eteenpäin, eli vaihtoja täytyy taas hinkkailla. Seuraaminen, joka oli kyllä surkeaa. Varsinkin käännöksissä oli tosi väljä ja muutenkin otti häiriötä muista kentällä treenailleista. Ääntelyä oli, mutta kun huomautin jokaisesta piippauksesta niin sitten pikku hiljaa hiljeni. Lopuksi metallihyppynouto avo esteellä. Pikkasen viiveellä nosti metallin ja ponnistus hypylle todella läheltä, sivulle hyvin ja ote oli hyvä. Demillä on vaikeuksia hahmottaa tota Kirsin avo estettä. Siinä on puinen maalaamaton rima ja nyt taas hiekkakentällä oli hyppy epävarma, vauhti hidastuu esteelle tultaessa ja ponnistuspaikkaa miettii. Loppuun tehtiin viellä paikkiksia ja yksitellen käskyttämisiä rivissä. Demi otti häiriötä Kirsin maahan käskystä, muiden käskyihin ei reagoinut. Tehtiin useampi toisto niin että Kirsi käski Nooaa joka oli meidän toisella puolella, ekan mokan jälkeen ei enää totellut Kirsin käskyjä. Tehtiin 3min paikallamakuu piilossa, Cilla teki häiriötä sillä aikaa kun me muut oltiin piilossa. Demi selkeesti oli viihdytettävänä, katteli vaan Cillan hyppimisiä :D Sitten vielä uusi evl paikkis-luoksetulo liike, hyvin muutoin, mutta tarvitsi tupla käskyn luoksetuloon, nytkähti vaan ekasta käskystä.