Mamma-loma lopussa

Pentuja kävin kattomassa niiden ollessa 6,5 vko sekä 7 vko:a. Kyseisellä viikolla pennut oli päässeet uusiin paikkoihin. Jokainen pentu kävi Pian töissä, yksitellen pääsivät tutkimaan paikkoja. Rohkeita ja uteliaita pennejä, ihmiset ja tavarat oli mielenkiintoisia ja hyllyjen välissä liikuttiin vauhdilla ja tutkittiin isoa maailmaa. Kiiltis oli ainoa pennuista joka pikkasen mietti missä on ja sen mielestä oli vähän jännää olla uudessa paikassa yksin. Liukkaita pintoja kukaan ei pelännyt, ei myöskään Kiiltis. Pennut kävi myös silmätarkissa ja sirutuksessa. Neljällä pennulla terveet silmät, yhdellä crd ja yhdellä coloboma toisessa silmässä. Täytyy sanoa että tuo coloboma tuli vähän puskista, en edes osannut ajatella että tuollaista voi pukata kun ei noiden lähisuvussa sellaista ole. Mutta jos jotain positiivista colobomasta, niin onneksi vain toisessa silmässä. Yhdellä uroksella oli toinen kulkunen vielä laskeutumatta. Pennuille on myös ammuttu kaksi erillistä kertaa, niiden syödessä ulkona. Ekalla kerralla Kiiltis nosti päätä ja kuunteli, kunnes jatkoi syömistä, muut pennut eivät reagoineet ollenkaan. Seuraavalla kerralla, muutama päivä myöhemmin, uusi ampuminen ruokailun yhteydessä, kukaan ei reagoinut. Kaksi poikaa ovat myös päässeet vanhainkotiin moikkaamaan vanhuksia, henkilökuntaa ja tutustumaan uusiin paikkoihin. Molemmat pojat olivat retkellään kovin iloisia eivätkä jännittäneet vieraita ihmisiä tai paikkoja. Vanhukset taas olivat todella iloisia saadessaan vähän rapsutella pentusia.

Sunnuntaina pentujen täyttäessä 7 vko:a, kävin siis katsomassa pentuja ja hakemassa Demin vihdoin kotiin.

Kuvat: Pia V.

Demi lähti kyllä hyvillä mielin kotiin, ei tainnut enää jäädä ikävä tuon ikäisiä piraijoja :D Sain lainata siskon autoa, kun oma on hajalla. Demi sai matkustaa autossa takapenkillä koiravaljaissa. Demi ei ole koskaan matkustanut penkillä niin mietin kyllä yrittääköhän se sieltä kiivetä etupenkille, mutta turha luulo. Demi kävi samantien nukkumaan penkille ja siinä se nukkui kunnes oltiin siskon luona, mihin jätettiin auto. Siskon luota käveltiin vajaan 1h lenkki kotiin. Demi oli niin intoa täynnä kun tultiin kotitielle. Päästin Demin hiekkatiellä vapaaksi ja kotiinhan se juoksi, pysähty muutaman kerran ja katto mua että yritä nyt jo tulla, että olis vähän kiire. Sisällä se moikkas Nitaa ja N:ää, ja sen jälkeen meni nukkumaan. Myöhemmin illalla mentiin vielä pitkälle lenkille Nitan ja Demin kanssa. Molemmat yritti kutsua toista leikkiin muutaman kerran, mutta eipä siitä oikein mitään tullut, jotenkin eivät oikein päässeet samalla aaltopituudelle joten menivät sitten omia menojaan. Maanantaina lenkillä sama meininki, leikki ei sujunut, joten omiaa menivät. Kotona kyllä nukkuvat vierekkäin, eli ei mitään vihamielisyyttä ilmassa. Tiistaina lenkillä se sitten tapahtui, leikki luisti niinkuin aikasemmin. Yhteinen sävel löytyi ja oli kyllä ihanaa kun ne pääsivät samalle aaltopituudelle ja vaan laikkivät yhdessä, RAKKAAT! Demin kanssa on vähän treenattu pineiä juttuja, ihan vaan tsekattu missä mennään, mitä muistaa. Sunnuntaina ääntä piisasi, neiti oli niin innoissaan, sainpas sen kumminkin hiljaiseksi, muutama jäähy niin turpa meni umpeen. Maanantaina ja tiistaina oli hiljaa. Luoksetulosn loppua, eli eteenistumista treenattu. Tulee eteen, ei enää mieti suoraan sivulle menoa. Noutokapulan kanssa sama juttu. Voittajan kaukoja tehty ihan läheltä. Seiso-istu vaihdossa liikkuu vähän, mutta istu-seiso-istu vaihto on hieno. En tiedä miks yhdellä vaihdolla liikkuu eteen, mutta jos tekee useamman vaihdon peräkkäin niin pysyy paikoillaan. Merkkiä muistuteltu. Menee merkin taakse, sen muisti heti, mutta suoruus siellä merkin takana vaati vähän pienen koiran aivonystyröiden käyttöä.

Mutta aivan ihanaa oli saada Demi kotiin. Se on vaan niin omanlaisensa persoona, niinkuin Nitakin. Jotenkin kotoisaa kun on koko lauma kasassa.

Päivityksiä

Sitten viime päivityksen on vietetty synttäreitä, käyty luennolla, pentuja moikkaamassa sekä tehty yhdistyshommia.

Rakas Nita, täytti naistenpäivänä 8.3 jo huimat 7-vuotta! Mihin tämä aika katoaa?! Neiti on harmaantunut hurmaavasti, niin symppiksen näköinen harmaahapsu. Nitalla kävi hyvä tuuri kun samana päivänä ajoin Porvooseen D&C hallille kuuntelemaan Juha Korrin Laumaviettiseminaaria. Ostin sieltä sitten useamman narupallon, jotka siis Nitan lempparileluja. Ollaan lenkeillä taas kadotettu yks narupallo lisää, joten pakkohan se oli synttärilahjaksi ostaa uusia. 

Nita ja pallot

Keskiviikkona käytiin kattomassa taas pentuja. On ne vaan mahtavia tyyppejä. Ihania kun juoksevat suoraan luokse ja antamaan pusuja ja kiipeävät sylkkyyn. Leikki oli taas ihan erinäköistä kun viimeks, no ei ihme kun ikääkin taas tullut lisää. 

vasemmalla: iso tyttö, oikealla: pikku tyttö

Viikonloppu vietettiin Jyväskylässä, yhdistyshommissa. Lauantai aamuna lähtö ja sunnuntai iltana takaisin. Oli oikein mukava viikonloppu ja täytyy sanoa että, meidän yhdistyksessä alaosastoissa on kyllä mukavaa porukkaa. Uusia ihmisiä tuli tavattua ja kasvot sain monelle nimelle. 

Sunnuntai aamuna klo. 07, ihana auringonpaiste!

Sunnuntaina takaisintulo matkalla koukattiin Hyvinkään kautta, tietenkin pentuja kattomassa. Tyypit täytti tasan 6 vko. Voi niitä, leikkiä riitti ja sylkyssäkin viihdyttiin. On ne vaan persoonia, vaikka melko tasainen joukko onkin. Tietty myös vähän luonteen eroavaisuuksia löytyy. Vaikka kaikki ovatkin ihania niin kyllä siellä muutama on jotka on erityisen lähellä mun sydäntä. Ja Demi, mun rakas ihana höpsö. Aina yhtä iloinen. Demi pääs moikkaamaan Nitaa takaluukun portin läpi. Demi oli niin innoissaan, yritti tunkea kuonoa kalterin läpi, ja häntä heilui innoissaan. Nita taas ihmetteli selvästi, että mistä toi nyt yhtäkkiä ilmesty. Mä odotan ens viikonloppua kun Demi haetaan kotiin. Aika on oikeasti mennyt paljon nopeammin kuin uskoinkaan. Ennen Demin tiineyden loppuvaihetta ajattelin, että tulee olemaan äärettömän pitkä aika kun ollaan Demistä erossa, mutta eipä se niin kamalaa ole ollutkaan :D Mutta on kyllä ihanaa saada D takasin kotiin.

 Maitobaari

 vasemmalla iso tyttö ja oikealla Kiiltis

FREEDOM!

Pennut 4,5 vko

Tänään taas pentuja ja Demiä katsomassa. Pennut ne vaan kasvaa, niinkuin tietty kuuluukin, mutta hullua kuinka nopeasti ne kehittyy. Kaikki syö ahneesti ja leikkii ja tutkii paikkoja. Luonteissa on pieniä eroja, mutta vaikea niistä vieläkään on sellasia pitäviä arvoita sanoa kun päivästä toiseen vähän muuttuvat. Tällä hetkellä mä oon kovin tyytyväinen siihen että ne on olleet koko ajan kovin rohkeita ja uteliaita. Uteliaisuudella ja rohkeudella pääsee jo pitkälle elämässä. Myöskään kodin normaaleihin ääniin ne ei reagoi, niinkuin ei kuulukkaan. Ovat liikkuneet erilaisilla pinnoilla, mm. tiskipöydällä joka tietty vähän liukas. Jokaikinen on tiskipöydällä lähtenyt heti liikkumaan. Pihalle ovat myös päässeet ihan muutamaksi minuutiksi ja sama siellä.

Dempula oli iloa täynnä kun tulin, tosin ulos tullessan kävi mua kattomassa pikasesti ja siirtyi moikkaamaan muita ihmisiä, palatakseen mun luo jossa sitten kertoikin kaikki maailman tapahtumat mulle. Ääntä siis riitti hetken aikaa ja kyllä pusuja sateli ja kiehnäsi jaloissa. Rakas pikku Dempula. Tänään pentuja oli katsomassa muutama mahdollinen pennunostaja, mukavia ihmisiä joiden luota pennut saisivat kyllä mahtavat kodit. Toivottavasti siis pääsevät näiden ihmisten koiriksi.

Helmikuu vaihtui jo maaliskuuksi

Sitten viime kirjoituksen ollaan jatkettu melkein treenaamatonta elämää. Toki Nita on sisällä ja lenkillä pieniä juttuja tehnyt ja niistä kovin nauttinut, mutta mitään suuria suunnitelmia ei ole ollut. Merkkiä tarjoo kivasti, vaikka välillä meneekin pakka sekasin. Noutojen loppuosaa ollaan saatu parannettua ja seuraamisessa on ollu kiva fiilis. Leikitty ollaan paljon ja samalla kadotettu ties kuinka monta narupalloa. Demiä oltais kaivattu pallojen etsimiseen ;) Kun ehdin jo hehkuttaa Nitan nenän käyttöä niin ei se kyllä kovin pitkälle kantanut.

Tallille Nita on myös päässyt mukaan. Kostin jalassa oli reikä ja jalka tietty sit turvoksissa kun uus tarhakaveri potkinut. Tallilla siis hoidettiin jalkaa ja mentiin kävelylle. Kosti ei ihmetellyt Nitaa ollenkaan, mutta Nitan mielestä oli aika jännää. Kosti kulki oikeassa kädessä ja Nita vasemmassa, Nitalla oli alkuun kova kiire kun oli ihan varma että Kosti aivan varmasti tulee päälle. Kävelyn aikana Nita kumminkin renotutui. Tallilla Nita makoili siellä minne sen milloinkin käskin. Sitä ei pahemmin haitannut muut ihmiset, antoi jopa vieraan ihmisen tulla rapsuttamaan.

Demin pennut on ehtinyt jo huimaan 4 viikon ikään. Oon käynyt edelleen kerta viikkoon niitä katsomassa ja tietty Demiä. Demin pennut sai viime viikolla ekaa kertaa maistaa jauhelihaa ja nyt viikonloppuna nappulaa. Ja ahneita ne on kaikki, mutta tytö ne on erityisen ahneita. Tulleet selkeesti äippäänsä <3

Luonteenpiirteitäkin alkaa kivasti jo erottumaan. Mutta täytyy sanoa, että nyt kun ne on päässyt tutustumaan pareittain uusiin paikkoihin, niin ne on kyllä rohkeita. Eilen ne pääsi ekaa kertaa keittiöön. Tytöt lähti heti tutkimaan huonetta kauttaaltaan kun sylistä pääsivät,  pojat miettivät hetken ja sitten tutkimaan. Lelujen kanssa ne jo vähän leikkii, painii, kantelee pieniä leluja ja vain syö niitä. Ne on kyllä söpöjä kun tekee pieniä saalishyökkäyksiä, vaikka pikkasen kömpelöitähän ne vielä on. Niitä vois seurata vaikka kuinka pitkään, niin ihania.

Mun piti eilen ottaa videopätkää pennuista, mutta enpä ollut ehtiny tutkia kameran ohjeita sen vertaa että olis selvinny miten videokamera toimii, ajattelin ettei siinä olis mitään kummempaa, mutta oli koska en onnistunut, joten tässä kuvia.