Tänään taas pentuja ja Demiä katsomassa. Pennut ne vaan kasvaa, niinkuin tietty kuuluukin, mutta hullua kuinka nopeasti ne kehittyy. Kaikki syö ahneesti ja leikkii ja tutkii paikkoja. Luonteissa on pieniä eroja, mutta vaikea niistä vieläkään on sellasia pitäviä arvoita sanoa kun päivästä toiseen vähän muuttuvat. Tällä hetkellä mä oon kovin tyytyväinen siihen että ne on olleet koko ajan kovin rohkeita ja uteliaita. Uteliaisuudella ja rohkeudella pääsee jo pitkälle elämässä. Myöskään kodin normaaleihin ääniin ne ei reagoi, niinkuin ei kuulukkaan. Ovat liikkuneet erilaisilla pinnoilla, mm. tiskipöydällä joka tietty vähän liukas. Jokaikinen on tiskipöydällä lähtenyt heti liikkumaan. Pihalle ovat myös päässeet ihan muutamaksi minuutiksi ja sama siellä.
Dempula oli iloa täynnä kun tulin, tosin ulos tullessan kävi mua kattomassa pikasesti ja siirtyi moikkaamaan muita ihmisiä, palatakseen mun luo jossa sitten kertoikin kaikki maailman tapahtumat mulle. Ääntä siis riitti hetken aikaa ja kyllä pusuja sateli ja kiehnäsi jaloissa. Rakas pikku Dempula. Tänään pentuja oli katsomassa muutama mahdollinen pennunostaja, mukavia ihmisiä joiden luota pennut saisivat kyllä mahtavat kodit. Toivottavasti siis pääsevät näiden ihmisten koiriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti