Pentuja kävin kattomassa niiden ollessa 6,5 vko sekä 7 vko:a. Kyseisellä viikolla pennut oli päässeet uusiin paikkoihin. Jokainen pentu kävi Pian töissä, yksitellen pääsivät tutkimaan paikkoja. Rohkeita ja uteliaita pennejä, ihmiset ja tavarat oli mielenkiintoisia ja hyllyjen välissä liikuttiin vauhdilla ja tutkittiin isoa maailmaa. Kiiltis oli ainoa pennuista joka pikkasen mietti missä on ja sen mielestä oli vähän jännää olla uudessa paikassa yksin. Liukkaita pintoja kukaan ei pelännyt, ei myöskään Kiiltis. Pennut kävi myös silmätarkissa ja sirutuksessa. Neljällä pennulla terveet silmät, yhdellä crd ja yhdellä coloboma toisessa silmässä. Täytyy sanoa että tuo coloboma tuli vähän puskista, en edes osannut ajatella että tuollaista voi pukata kun ei noiden lähisuvussa sellaista ole. Mutta jos jotain positiivista colobomasta, niin onneksi vain toisessa silmässä. Yhdellä uroksella oli toinen kulkunen vielä laskeutumatta. Pennuille on myös ammuttu kaksi erillistä kertaa, niiden syödessä ulkona. Ekalla kerralla Kiiltis nosti päätä ja kuunteli, kunnes jatkoi syömistä, muut pennut eivät reagoineet ollenkaan. Seuraavalla kerralla, muutama päivä myöhemmin, uusi ampuminen ruokailun yhteydessä, kukaan ei reagoinut. Kaksi poikaa ovat myös päässeet vanhainkotiin moikkaamaan vanhuksia, henkilökuntaa ja tutustumaan uusiin paikkoihin. Molemmat pojat olivat retkellään kovin iloisia eivätkä jännittäneet vieraita ihmisiä tai paikkoja. Vanhukset taas olivat todella iloisia saadessaan vähän rapsutella pentusia.
Sunnuntaina pentujen täyttäessä 7 vko:a, kävin siis katsomassa pentuja ja hakemassa Demin vihdoin kotiin.
Kuvat: Pia V.
Demi lähti kyllä hyvillä mielin kotiin, ei tainnut enää jäädä ikävä tuon ikäisiä piraijoja :D Sain lainata siskon autoa, kun oma on hajalla. Demi sai matkustaa autossa takapenkillä koiravaljaissa. Demi ei ole koskaan matkustanut penkillä niin mietin kyllä yrittääköhän se sieltä kiivetä etupenkille, mutta turha luulo. Demi kävi samantien nukkumaan penkille ja siinä se nukkui kunnes oltiin siskon luona, mihin jätettiin auto. Siskon luota käveltiin vajaan 1h lenkki kotiin. Demi oli niin intoa täynnä kun tultiin kotitielle. Päästin Demin hiekkatiellä vapaaksi ja kotiinhan se juoksi, pysähty muutaman kerran ja katto mua että yritä nyt jo tulla, että olis vähän kiire. Sisällä se moikkas Nitaa ja N:ää, ja sen jälkeen meni nukkumaan. Myöhemmin illalla mentiin vielä pitkälle lenkille Nitan ja Demin kanssa. Molemmat yritti kutsua toista leikkiin muutaman kerran, mutta eipä siitä oikein mitään tullut, jotenkin eivät oikein päässeet samalla aaltopituudelle joten menivät sitten omia menojaan. Maanantaina lenkillä sama meininki, leikki ei sujunut, joten omiaa menivät. Kotona kyllä nukkuvat vierekkäin, eli ei mitään vihamielisyyttä ilmassa. Tiistaina lenkillä se sitten tapahtui, leikki luisti niinkuin aikasemmin. Yhteinen sävel löytyi ja oli kyllä ihanaa kun ne pääsivät samalle aaltopituudelle ja vaan laikkivät yhdessä, RAKKAAT! Demin kanssa on vähän treenattu pineiä juttuja, ihan vaan tsekattu missä mennään, mitä muistaa. Sunnuntaina ääntä piisasi, neiti oli niin innoissaan, sainpas sen kumminkin hiljaiseksi, muutama jäähy niin turpa meni umpeen. Maanantaina ja tiistaina oli hiljaa. Luoksetulosn loppua, eli eteenistumista treenattu. Tulee eteen, ei enää mieti suoraan sivulle menoa. Noutokapulan kanssa sama juttu. Voittajan kaukoja tehty ihan läheltä. Seiso-istu vaihdossa liikkuu vähän, mutta istu-seiso-istu vaihto on hieno. En tiedä miks yhdellä vaihdolla liikkuu eteen, mutta jos tekee useamman vaihdon peräkkäin niin pysyy paikoillaan. Merkkiä muistuteltu. Menee merkin taakse, sen muisti heti, mutta suoruus siellä merkin takana vaati vähän pienen koiran aivonystyröiden käyttöä.
Mutta aivan ihanaa oli saada Demi kotiin. Se on vaan niin omanlaisensa persoona, niinkuin Nitakin. Jotenkin kotoisaa kun on koko lauma kasassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti