Käsimerkein

Muhun iski joku aivan jäätävä flunssa. Meillä on toki töissä ollut liikkeellä koko syksyn kaiken maailman pöpöjä, mutta oon välttynyt niiltä, mutta nyt sitten iski. Lähdin tiistaina aikasemmin töistä kun tuli mitattua kuume itseltä samaan aikaan kun muutamalta lapselta. No kuumettahan mulla oli, joten ei ihme että olo oli päivän mittaan muuttunut vähän tukalaksi. Keskiviikkon aaamulla olo oli aivan järkyttävä, ääntä ei suusta tullut yhtään, ei edes kuiskausta! Ääni siis totaalisen poissa, kuumetta, niska aivan jumissa, kainalot kipeänä, kurkku jumalattoman kipeä, nieleminen hankalaa, kokoajan valuva nenä, että sellaista.

Kun ääntä ei lähde ollenkaan, on vaan oltava hiljaa. Mietinkin ennen koirien kanssa lenkille lähtöä että mitäs nyt. Päätin mennä pellolle jotta koirat pääsee juoksemaan virtaa pois. Nita ja Demi nyt toimii kuin ajatus ja ne muistaa mua vähän seuraillakin, niin niistä ei tarvinnut huolehtia, mutta Myy. Mietin että mitä hittoa teen jos tarvii saada Myy luokse, ilman ääntä on vaikea karjasta. No ennakointi tietenkin on aina hyvästä ja keskellä päivää pellolle ei muita koiria ollut, joten luoksetulot sujui oikeen kivasti. Myyn kanssa toimin niin, että kun halusin sen luokse taputin ensin käsiin jolloin sain huomion itseeni ja sen jälkeen käsi esiin, mikä tarkoittaa käsikosketusta. Onneks oon treenannu tätä käiskosketusta aksaa varten. Aksassa se siis tarkoittaa "tässä" käskyä, tule "käteen", mutta oon siis treenannu sitä ihan lenkilläkin. No siitä olikin ihan kivasti apua.

Totesin noin muuten että nää mun koirat osaa oikeastaan vaan istu, maahan, seiso, paikka, käsikosketus (Myy) käsimerkein, niin ja "jess" osasivat yhdistää koska palkka vapautuskäskynä teen siihen aina myös käsieleet mukaan, joten tämä toimi siis ilman ääntäkin. Mutta kovin vähän ne oikeastaan osaa käsimerkkejä noin niinkuin ainoana käskynä. Toinen minkä tässä opetin, "tule tänne". Tää siis tilanteessa kun oltiin tulossa sisälle. Koirat istu rappusten edessä odottaen että kutsun ne yksitellen sisälle kuivattavaksi. Myy tuli heti käsikosketuksela, mutta Demi ja Nita ei koska ne ei tätä osaa. Sain molemmat sitten kumminkin sisälle :D kun taputin käsiä jalkoihin ja näytin iloiselle. Mutta jäinpä vaan miettimään että ehkä olis syytä joskus opettaa vähän lisää näitä käsimerkkejä arkeen, tosin en nyt tiedä tarviiko niitä enempää kuin nuo tossa yllä mainitsemani, mutta mietin nyt kumminkin.