Torstaina kävin iltalenkin yhteydessä treenaamassa Puolarmaarissa. Aloitin tallomalla Demille vuoden ensimmäisen jäljen. Tein jäljen nurmikolle, 210 askelta ja paljon namia, siitä tuli sellanen hevoskenkä. Jälki sai vanheta sen aikaa kun tokottelin molempien kanssa.
Nita sai aloittaa, aloitettiin seuraamisella. Mulla oli nyt vaihteeksi lelu palkkana ja se oli kainalossa josta sain sen nopeasti tiputettua kun oli palkkansa ansainnut. Seuraamisessa oli nyt sitä ilmettä ja tekemisen meininkiä mikä tässä välillä on vähän uupunut. Tein ihan perus suoria, jossa temponvaihteluita sekä käännöksiä ja sivuaskeleet jotka muuten sujui hineosti.
kuva Niittarin ostarin kentältä edellisviikolta
Sitten muutama toisto metallinoutoa, laukkasi molempiin suuntiin, mutta ekalla kerralla ei ottanut ruotsalaista metallia heti suuhun vaan kuonolla tökkäs ja kun se liikkui niin murisi sille :D Ei ehkä pitäis nauraa, mutta se oli niin liikuttava tilanne. Sitten tunnari, piilotin oman lehtien alle, hvin hasiteli ja löysi oman ja luovutti kivasti sivulla. Loppuun paikkamakuu, olin piilossa auton takana, aikaa muistaakseni 3 min. Oli hiljaa ja levollisen oloinen.
Sitten oli Demin vuoro. Demi aloitti myös seuraamisella. Tuntu paremmalle kuin viimeksi ja se selittyy ainakin osittain sillä että ravasi eikä peitsannut. Piti kontaktia ja keskittyi, juoksussa pomppasi kai kerran. Puun kiertoa ja siihen yhdistettynä metallinouto. Alkuun pudotti metallin kun lähti kiertämään joten otin sitten ensin pelkkää metallin pitoa ja kävelin Demin kanssa ympäriinsä, kun piti hyvin otin uudestaan kierron yhteydessä ja nyt toimi hyvin. Paikkamakuu 3 min.
Muutama kuva myös Demin treenistä viime viikolta
Kun tytöt oli treenattu otin jälki valjaat autosta ja liinan myös, laitoin ne Demin päälle ja Demin päässä sytty valo, nenä alkoi käymään ja veto alkoi. Autolta matkaa jäljelle oli n. 100m koko matkan Demi vähän sinkoili ja nenä kävi. Jälki vanheni 30min ja kun sitä sitten mentiin ajamaan niin oli jo niin pimeää etten enää itse nähnyt missä jälki meni noin niinkuin tarkalleen. Demi ei syönyt jäljeltä kovinkaan paljon nappuloita, mutta nenä pysyi maassa. Ekassa kulmassa hävitti jäljen, mutta löysi sen itse ja ajtkoi taas sujuvasti. vikat 5-7m oli pää ylhäällä je hemmetinmoinen veto purkille, joka oli siis kyllä piilotettu mutta hais kai koiran nenään. Todella kiva fiilis jäi ekasta jäljestä ja voi kun toi tyyppi niin tykkää jäljestää.
Lauantaina aamusta lähdin Erikan kanssa hakemaan pikkuista Tikrua kotiin. Tikru on 9vko ikäinen pikku kelpie poju ja voi ihanuus kun se on IHANA! Niin äärettömän sosiaalinen ja ihana pusuttelija... ja se masu, pentujen kalju masu on ihan parhautta. Mä niin tykkäsin tosta pikku herrasta! Ajoin Erikan ja Tikrun kotiin ja pakkohan mun oli vielä sisällekkin tunkea ja siellä vierähti tovi.
Nitan kanssa tein myös seuraamista ja oli tänään hyvin tuntuista, kontakti hyvä ja keskitty tekemiseen, eikä ääniä päässyt. Metallinoudossa pelkkiä sivulletuloja, hyvin mutta ote pikkasen löysä. Luoksetulon stoppi, eka meni maahan, uusin ja nyt pysähty terävästi, mutta sinos saman tien taakse tyyliin "missä se palkka nyt on", eli täytyy tätäkin nyt sitten kyllä treenata ettei voi singota pysähdyksen jälkeen minnekkään. Paikkamakuu 3 min piilossa. Otti selkeesti vähän painetta toisella puollella olevista koirista, mutta oli kumminkin hiljaa.
Demi teki omalla vuorollaan seuraamista, pitempiä pätkiä, hallin päästä päähän. Juoksu oli nyt hyvä, ei pomppinut. Hyppy x 1, hyvä. Sitten treenattiin sekä hypyn luona että muutenkin seisoma-asennossa pysymistä, eli tassuja ei saa liikutella vaikka mä liikun. Nää toimi kivasti, pääsin kiertämään Demiä ympäri aj juoksentelin siellä muutenkin. Kaukot avoimen tyyliin, todella hyvin, napakat istumiset ja maahanmenot. Noutokapulan pito ja luovutus, hyvä, mutta myös Demillä löysä ote. Paikkamakuu 2,5 min, hyvin.
Kävin vielä tekemässä tokoilun jälkeen Demille jäljen hallin takana olevaan metsään. Kuten jotkut tietää, niin mähän en suoraan osaa kävellä, varsinkaan metsässä joten jälki ei todellakaan ollut suora, mutta kunnon kulmia tuli vain yksi, enemmänkin sitten kaarretta. Jäljestä tuli 250 askleta pitkä, nappuloita 5-10/15 askeleen välein. Alusta oli suurimmaksi osaksi sammal-kanervikkoa, mutta pikkasen oli alussa ryteikköistä ja yhden polun yli mentiin myös. Jälki vanheni taas sen 30min ja kun Demi sai päällensä valjaat niin oli taas niin jo menossa ja tiesi mitä oltiin menossa tekemään. Lähti etenemään jäljellä kivasti, nenä tarkasti maassa ja rauhassa eteni, meni ryteikön läpi ja vaikutti pysyvän jäljen päällä, ainakin aika-ajoin niitä nappuloita sieltä maasta poimi. Ekassa ja ainoassa kulmassa kadotti jäljen ja tässä kohtaa mä en ollut itekkään ihan varma mistä jälki meni. Annoin Demille 5m liinaa ja siinä mun ympärillä hetken aikaa haisteli aj mä jo hetken ehdin miettiä kun sitten jäljen taas löysi että hitsit kun luulen että nyt mennään väärään suuntaan. Onneksi mä en ollut asiasta 100%, koska päätin etten voi alkaa nyt ohjailemaan jos en edes itse tiedä missä jälki menee. Annoin Demin tehdä töitä ja hetken päästä löytyi taas nappuloita ja sitten tunnistinkin jo että olin siitä mennyt. Lopussa kyllä nousi nenä vähän ennen purkkia mutta ei samalla tavalla kuin torstaina. Mä olin kyllä niin onnellinen ja iloinen kun Demi löysi purkin ja kun kokok jäljestys sujui niin hyvin! On mulla vaan niin taitava jälkikoiran alku.
Tänään sunnuntaina, aamulla lähdettiin Hattulaan agility kisoihin. Koukattiin Erikan kautta josta poimittiin kyytiin Erika, Tara ja pikku Tikru. Kisat pidettiin koulun urheilukentällä, kiva hiekkakenttä, tilava ja silleen. tuomarina toimi Harri Huittinen, joka oli tehnyt kivat radat sekä 1- että 2-luokkalaisille. Päivä oli alkanut jo ennen meidän tuloa, koska oltiin ilmotettu Tara ja Nita vain kahdelle radalle molemmat.
Ykköset aloitti ja Taran kanssa eka rata oli agilityrata. Oli aika epätavallista tutustua rataan, kun koira jolla piti rata suorittaa ei ole oma eikä edes mikään vakkari treenikoira. Taran kanssa yhteisiä treenejä takana ehkä yhden käden verran ja ikinä ei olla kokonaista rataa treenattu, mutta eiks se niin mee et lahjattomat treenaa ;) Mietin sitten siellä kentällä miten ohjaan ja muutaman kerran menin radan laidalla konsultoimaan Erikaa, tyyliin että osaako Tara sitä ja tätä? Eka rata oli siis agilityrata ja mukava sellainen, juuri sopiva 1-luokan radaksi, tosin estevälit oli lyhkäsiä, suurin osa sillä 5m välillä joka on aika ahdas joillekkin isoille koirille. Rata sujui todella hyvin ja Tara irtosi hyvin aj oli kumminkin hyvin kuulolla, meni minne ohjasin ja fiilis oli hyvä. Radalla kepit tais olla kolmanneks viimeinen este ja sinne tultiin hypyn kautta joka syötti koiran ihan väärälle linjalle keppejä ajatellen, eli piti ohajta se koira ihan oikeasti sinne kepeille. Tehtiin kepeillä 10vp kun Tara 2 x haki kakkosväliin, mutta sen jälkeen meni oikein ja matka ajtkui hineosti maaliin. Eli 10vp - 7,39 sek. ja tällä sijoituttiin 4/15, eli ei ihan huonosti mennyt. Nollia tuli radalta tasan 1.
Tara radalla
Toinen rata oli sitten hyppäri, edelleenkin mukavanoloinen, vähän haastavampi kuin ensimmäinen, mutta todella kiva rata. Otin Taran vastaan toisen hypyn takaa josta piti kääntää kolmoshypylle, arvioin tässä Taran vauhdin väärin ja tuli ohjauksesta läpi, olis ehkä kannattanut kokeilla ihmisnuolta, mutta en uskonut että tarvii. Tara siis tuli ohjausken läpi ja käänty mun seläntakana jolloin linja 3. hypylle oli huono ja ajautuikin hypyn taakse josta kalastelin hypyn oikealle puolelle. Tästä rata jatkui kivasti ja lopussa oli taas kepit, jotka suoritettiin hienosti, ei mitään ongelmaa enää, mutta keppejen jälkeinen takaaleikkaus ei oikein toiminut ja Tara hyppäsi loppujne lopuksi vielä väärän esteenkin joten tältä radalta hyl.
Nita aloitti urakkansa hyppärillä, mukava rata, ja täytyy sanoa että 2-luokan radaksi melko helppo ja lyhyt. Nitan kanssa rata sujui mukavasti, mutta 10vp -3,10sek. 4/10, saatiin kumminkin aikaiseksi kun kepeiltä saatiin kielto (Nita jäi jumittamaan sisäänmenoon) ja ai niin yhdeltä putkelta myös, ohjasin näin jälkikäteen ajateltuna ehkä vähän tyhmästi, olis kannattanut olla toisella puolella koiraa, mutta mitäs sitä nyt sen enempää miettimään, mutta näistä virheistä viis, meno tuntui muuten sujuvalta. Niin ja tältä radalta kukaan ei saanut nollaa.
Nita hyppärillä
Nitan kanssa toinen rata oli agilityrata, helppo rata profiililtaan, mutta sitä suorien pätkien määrää. Alku oli 3/4 kierrosta kentän ympäri vain suoraa. siinä mentiin hyppyjä, kontakteja, putkia ja pituutta ja kepit ihan vaan suoraan ja juu kaarteita tietty myös, mutta eka oikea käännös jossa piti ohjata oli vasta 3/4 kierrosta lähdöstä, eli JUOKSEMINEN ja irtoaminen oli tämän radan juttu. Rata oli kylläkin oikein mukava ja helppo. Nitan kanssa oli kiva kisata, irtosi hyvin mutta mä pääsin myös jättämään sen alussa melko kauas kun teki kontaktit vaikka juoksin ohi ja vapautin nopeasti. Tehtiin puhdas rata kepeille asti, jossa jälleen kielto sisäänmenossa. Lopputulos 5vp - 6,06 sek. sijalla 2/12. Ja tältäkään radalta ei tullut yhtään nollatulosta. Päästiin siis palkintopallille ja vitsit niillä oli kivat palkinnot. Saatiin Iittalan muumi muki (TYKKÄÄN!), iso panda-narulelu sekä kanakiehkuroita joita Nita jopa saa syödä!
Mutta ehkä kivointa tässä päivässä oli se että mulla oli oikeasti kivaa! Mua jännitti kyllä ennen jokaista rataa, mutta sopivalla tavalla, ei mennyt tällä kertaa jännitys överiksi. Tänään ehkä ekaa kertaa mä nautin kisaamisesta ja radalla olosta, ja tämä kaikki vaikka ei kisat menneetkään putkeen. Mä tajusin että tänään ajattelin eri tavalla, ehkä mä vihdoin osaisin kisata ihan vaan rennolla mukavalla meiningillä ja nauttia tilanteesta?!
Ja kiitos mukavasta matkaseurasta Erika ja ihanasta Tarasta, sitä on niin kiva ohjata :)
Lentäviä koiria! On ne niin ihania kaikki :) Pennut on awww, ne tuoksuu niin hyvältä ja on niin pehmeitä palleroita ♥
VastaaPoistaHienot tytöt Hanna,Nita ja Tara: olet oikein ahkeroinut!
VastaaPoistaPystyiskö sen jäljen loppupurkin vaihtaa ruokakasaan tai keppiin....ja loppupurkki tulis sulta.
Juu ahkeroitu on, edellisistä kisoista kun on miljoona vuotta...
VastaaPoistaAjattelin niitä jälkikeppejä, pitäis laittaa jäljelle ja nyt kun näyttää sujuvan jäljestys ni vois toimiakkin ja samalla pääsisin siitä purkista eroon ja voisin sitten antaa sen loppupalkan taskusta. Täytyy ensin tehdä joku pieni keppijälki jotta tyyppi muistaa mitä kepeillä pitää tehdä.