Jälkitunnelmissa

Sunnuntaina aamupäivällä ajoin Hyvinkäälle, jossa järjestettiin Aktiivicollieiden ihka eka pk koe! Aktiivicolliet on tänä vuonna järjestänyt yhden tokokokeen ja nyt jälkikokeen, siistiä kun päästään järkkäämään kokeita. Kun kokeita järjestetään niin talkoolaisia tarvitaan, joten tämä talkoolainen lähti mielellään jälkikokeen tunnelmia haistelemaan. Ilmestyin paikalle kun alempien luokkien koirakot palasivat jäljiltä, voittajaluokkalaiset olivat vielä maastossa. Niukka lumipeite (lunta vähän siellä täällä) teki useammalle koiralle kepposet, joten muutama koirakko päätti jättää homman kesken heti jäljen jälkeen. Saatiin kumminkin 4 koirakkoa esineruutuun ja tottiskentälle. Demi ja lyhytkarvainen colliepoika Dingo, pääsivät tallaamaan esineruutua. Matkalla esineruutuun oli kaksi jälkeä. Demi haistoi jäljet ja yritti vetää jäljelle, kävi ihan sääliksi kun intoa oli kuin pienessä kylässä eikä Dempula edes päässyt oikeisiin hommiin. Esineruutu oli mäessä, etureuna meni hiekkatien mukaisesti ja ruutu lähti ylämäkeen. Ruudussa oli jonkin verran risukkoa, isoja kiviä, paikoin vähän hankalakulkuinen. Lähiesine oli melko lähellä oikeaa etureunaa, muistaakseni se oli esine joka löydettiin vain kerran, se oli sellainen kapea nahkalärpäke. Takana kaksi esinettä jotka olivat melko lähellä toisiaan. Lopuksi ajettiin Käyttökoirien kentälle jossa suoritettiin tottikset. Kiva nähdä neljä erilaista koirakkoa (bc, sakemanni, 2 x collie). Kokeessa saavutettiin kolme koularia, yksi jokaiseen luokkaan. Onnittelut vielä Pialle ja Sonalle hienosta JK3!!

Kisojen päätyttyä tehtiin pienet treenit Demille. Vauhtinoutoa 650g, hyvällä laukalla molempiin suuntiin. Loppuun asti en pyytänyt tuomaan kun tuo luovutus vielä vaiheessa. Noutojen aikana ammuttiin muutama laukaus, eipä se niistä ollut moksiskaan. Tosin Demihän kuuli niitä jo kisatottisten aikana ja on toki kuullut aikaisemminkin. Hyppyä edestakaisin 80-90-100cm, itseluottamus on kohonnut, ei epäröinyt metrissä enkä muuten minäkään! Lopuksi useampi toisto eteenmenoa. Ja kyllähän se purkille juoksee.

Illalla kotona kävikin sitten sellanen moka joka ei tule toistumaan. Pöydällä ollut panadol hävisi vääriin suihin. En tätä huomannut heti, enkä tarkkaa ajankohtaa tiedä, mutta max 45min ehti kulua. Tajuttuani panadolin kadonneen soitin samantien eläinlääkäriasemalle. Olin ihan varma että nyt mennään ja kiireellä lekuriin, mutta eläinlääkäri laski myrkytysmäärän panadolista ja totesi ettei hätää ole. Eli yksi panadol 1g, ei vielä Demin kokoiselle koiralle aiheuta myrkytystilaa. Ohjeeksi sain kumminkin hakea apteekista Carbo mixiä, kaiken varalta. Onneksi avoinna oleva apteekki löytyi nopeasti ja saatiin Demille haettua hiiliseos. Ostin samalla ison ruiskun, kun tuota carbo mixiä aikas reilu annos piti antaa. Olin ihan varma että taisteluksi menee, mutta tuo ahne pieni possu lutkutti oikein kiltisti myös carbot nassuunsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mulla kyllä pyöri mielessä kaikki maailman kauhukuvat sillä aikaa kun eläinlääkäri tuota myrkytysmäärää laski, mutta onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja hiilellä. Sanonpa vaan, että kannattaa ehkä ostaa kotiin valmiiksi tuota carbo mixiä jos omistat ahneen koiran.

Pullosta tulee 400ml nestettä, meille riitti vähän vajaa 144ml per kerta. Eli tänään sai uuden setin, eli melkein koko pullo meni tähän hoitoon.