Leirielämää Hartolassa

Perjantaina töiden jälkeen pakkasin kamat kasaan ja lähdettiin Demin kanssa kahdestaan ajelemaan Hartolaan SCY:n ja Aktiivicollieiden yhteiselle leirille. Tultiin Kunkkulan koirakeskukseen joskus puol yhdeksän aikaan illalla. Ruokailutilassa oli meneillään paneelikeskustelu, jota jäin kuuntelemaan sen jälkeen kun olin ilmoittanut tuloni leiriemännälle. Ihan mielenkiintoinen kesksutelu tosin yleisökin olisi voinut olla aktiivisemmin mukana keskustelussa. Paneelikeskustelun jälkeen purin kamat huoneeseen ja lähdin lenkille Demin kanssa. Mentiin hiekkatietä metsään ja hitsit kun oli pimeetä. Jotenkin en oo vielä tajunnut että elokuussa yöt on jo pimeitä. Palattuani kämpille, tajsuin etteä kämppikset oli jo nukkumassa, hups. Hiljaa kömmin sitten itsekkin sänkyyn ja yritin nukkua. eipä tullut nukkumisesta oikein mitään.

Lauantaina heräsin väsyneenä. Demin kanssa kävelylle ja sen jälkeen aamupalalle. Klo. 9 kokoonnuttiin pihalle, kouluttajat huuteli omat porukkansa kasaan. Me oltiin Minna Uuraisen jälkiryhmässä, ryhmä koostui 3 nahkauroksesta, aussista ja belgistä. Oltiin siis ainoat pitkätukkaiset ;) Ryhmässä oli kisavalmiita koirakoita, mutta kukaan ei ollut vielä kisannut. Alkuun Minna kyseli vähän millasia treenejä yleensä tehdään ym. ja sen jälkeen siirryttiin autoille ja maastoihin. Aamupäivän maastot oli melko surkeat, todella vaikeakulkuista metsää, sai katsoa minne astuu ettei poikkase jalkaa, myös epämääräistä risukkoa oli paljon. Tilaakaan ei ollut kovinkaan paljon, joten jouduttiin tarkkaan miettimään minne jäljet tallataan. Ekat jäljet tallattiin itse, piti tehdä sellanen oma perusjälki. Tein Demille reilun 400 m jäljen kahdella kulmalla, keppejä 9. Alkusuora oli todella pitkä. Demi aloitti jäljestämisen hyvin, pysyi hyvin jäljellä ja eka keppi nousi. Sitten tuli ongelmia. Demi sai hajun toisesta jäljestä joka tilanpuutteen vuoksi oli vähän turhan lähellä, yritti kiskoa toiselle jäljelle, mutten päästänyt kuin liinanmitan. Kutsuin Demin takaisinpäin ja sanoin uudestaan jälki, löysi oman jäljen ja jatkettiin matkaa. Keppejä jäi ekalla suoralla myös toinen. Eka kulma oli Demiksi todella hyvä, vähän meni yli, mutta palasi takaisin ja löysi kulman. Loput kepit nosti hyvin, toka kulma oli sellanen perinteisen huono, menee yli ja sitten alkaa kaarrattaa. Löysi kumminkin taas itsenäisesti jäljen, tosin tässäkin kun kaarratti niin en päästänyt sitä liinanmittaa kauemmas, koska tiesin 100% missä jälki menee. Palasi taas jäljelle ja loppusuora sujui hyvin, nosti kaikki kepit. Minna antoi palautetta jäljen jälkeen. Suurin juttu omassa toiminnassa oli ohjailu, jota kuvittelin etten tee, mutta joo, onhan sekin ohjailua, että en päästä koiraa liinanmittaa pidemmäs. Puhuttiin Minnan kanssa paljon ohjailusta. Minna totesi että on aivan turhaa luoda koiralle painetta tällä tavalla koska kaikki paska (=paine) mikä päähän menee tulee myös joksus sieltä pois. Eli miksi turhaa luoda koiralle paineita, koska se usein johtaa myöhemmin ongelmiin. Eli mun siis toisin sanoen pitää antaa Demin tehdä omat ratkaisut, vaikka ne olisikin väärät. Minnan ajatus on ettei koiran virheitä korjailla jäljellä eikä niistä huomauteta, vaan ennemmin mietitään jälkikäteen miksi koira teki niin kuin teki. Eli ei luoda turhaa painetta koiralle. Demin jäljestys ei ollut mitään parasta, vähän haahuili ja kulmat oli huonot, kepit kumminkin nousi melko hyvin, löydettiin 7/9.

Lounas käytiin syömässä Kunkkulassa ja sitten taas metsään. Ajettiin eri paikkaan kuin aamupäivällä. Toivottiin hyviä maastoja, mutta nämä olivat vielä huonommat ja lisämiinuksena valtava määrä hirvikärpäsiä, yök! Demi sai vieraan jäljen, tilanpuutteen vuoksi jälki oli n. 250m ja teemana kulmat, keppejä 5. Demi jäljesti huomattavasti tarkemmin kuin aamupäivällä. Keskittyi todella hyvin ja kulmatkin teki tarkemmin, nosti kaikki kepit. Tällä jäljellä en ohjaillut Demiä, siitä plussat mulle. Mun pitäis usein tehdä muiden tekemiä jälkiä etten vahingossakaan ohjailisi Demiä. Demin työskentely oli kuulemma hyvää, keskittyy hyvin, teki kulmat tarkemmin, eli niissä ei sinänsä mitään. Minna ehdotti että opettaisin piikit, koska niitä ei vielä olla tehty. Piikit hän opettaa itse koiralle ennen kulmia, jotta koira kulman ylitettyä ja jäljen kadotettua oppisi palaamaan jäljelle jolloin löytää piikin tai kulmna. Demihän siis helposti alkaa tekemään laajaa kaarta joka ei ole toivottavaa. Palkkaa voisi myös miettiä. Demihän nostaa kepit melko varmasti, mutta palkkaa voisi miettiä jotta saisi vielä lisää ilmettä kepin nostoon.

Minna kyseli meidän kisasuunnitelmia jäljelle, sanoin etten ole asiaa vielä miettinyt muttei kyllä varmaan pitkään aikaan mennä. Totesi Demin olevan kyllä jäljen puolesta valmis kokeeseen. Niin no nähtävästi se onkin, mutta esineruutua ollaan tehty vielä liian vähän ja tottiksessa on vielä projektia. Puhuttiin että realistinen tavoite vois olla ens vuonna kokeeseen.

Alkuillasta palattiin taas Kunkkulaan. Ruokailun jälkeen oli iltaohjelmaa grillillä, sen jälkeen sauna ja yhdessäoloa. Grillillä pelattiin ns. aliasta, jokaisen ryhmän piti vuorotellen selittää tai esittää sanoja joita muiden piti arvata. Oli hauska pelata ja naurua riitti.

Sunnuntaina taas aikainen herätys. Aamupalan jälkeen lähdettiin maastoihin, tällä kertaa ajeltiin Sysmään. Maastot oli nyt huomattavasti paremmat ja tilaakin oli nyt vähän enemmän. Demi sai lyhyen jäljen, jossa teemana maastolliset haasteet. Demin jälki tehtiin tarkoituksella melkoiseen ryteikköön, rämmittiin kitukasvuisen, mutta erittäin tiheän kuuskon läpi, ylitettiin kaatuneita puita ja hypittiin ojan yli. Demi lähti janalta takajäljelle, josta kutsuin sen hetken päästä takaisin jolloin bongasi oikean jäljen. Mentiin melkoista kyytiä ja koska maasto oli melkoista ryteikköä, jouduin päästämään liinasta useamman kerran irti. Demi selvitti jäljne hyvin ja selvisi myös kulmista, nosti myös kaikki kepit. Demi teki hyvin töitä ja olin pikkuiseen kovin tyytyväinen.

Demin kanssa edetään siis jatkossa niin että vaihdellaan jäljen pituutta. Nyt pitäisi alkaa tarkemmin miettimään minkälaisia jälkiä teen milläkin kerralla. Välillä pitkiä ja helpompia jälkiä ja välillä taas lyhyitä ja haastavia. Vaihtelua ja haasteita täytyy olla. Mutta perjaatteessa jatketaan melko samalla tavalla, eli en oo mitään tyhmyyksiä vielä juurikaan tehnyt.

Iltapäivällä tehtiin vielä esineruutu hakkuualueelle. Kerroin että Demillä loppuu helposti itseluottamus siinä reilussa 30m eli syvyyttä pitäis treenata. Minna vei esineen Demin nähden 50 m taakse keskelle aluetta. Demi lähti itsevarmasti mutta 30 kohdilla vauhti hidastui ja koira näytti hiukka epävarmalle. Jatkoi kumminkin etenemistä itsenäisesti ja löysi hetken päästä esineen jonka toi mulle todella ripeään. Jatkossa kannattaisi treenata enemmän kaistaleita, jossa esineet mielellään vieläkin kauempana, jopa 80 m, näin se 50m alkais tuntumaan helpolle. Hyvällä motivaatiolla menee, mutta itseluottamusta tarttee vielä rakentaa.

Leiri oli antoisa ja kouluttaja todella miellyttävä. Minna kouluttaa pehmein keinoin, haluaa että koira itse oivaltaa ja koiran paineistamista vältetään. Koiran tekemiseen ei puututa sen tehdessä töitä vaan jälkikäteen analysoidaan tilanne ja mietitään mitä voitaisiin ensi kerralla tehdä toisin, jotta koira voisi onnistua. Minna on kannustava, positiivinen ja iloinen kouluttaja. Suosittelen kaikille Minnan koulutusta. Meidän jälkiryhmä oli myös mukava, kivoja tyyppejä kaikki. Erilaisia koiria oli kiva seurata ja niitä katsomalla oppi paljon uutta. Harmi vaan ettei leirillä pahemmin ehtinyt hengailla muiden kanssa, koska leirllä oli paljon ihmisiä, niin olis ollu kiva tutustua enemmänkin uusiin ihmisiin ja koiriin. Meidän ryhmässä oli mulle tuntemattomia koirakoita, tai no kyllähän mä nimeltä ne tunnistin vaikken tuntenutkaan, mutta leirin aikana tuli tutustuttua. Eli leiristä jäi hyvä fiilis ja lisäintoa tuli taas jäljestykseen. Nyt taidan jopa oikeasti alkaa treenaamaan sitä koetta silmälläpitäen. Olishan se kiva joskus päästä sinne jälkikokeeseen.