Ei kerrottavaa jälkipolville

Eipä olla koko viikon aikana, siis alkuviikon treenejä lukuunottamatta, treenattu juuri mitään. Mitä nyt kotona jotain pientä. On ollu melko väsynyt olo, joten ollaan sitten mielummin lenkkeilty kunnolla ja pidetty treenitaukoa.

Ihana Nita!

Tänään ajeltiin kumminkin Hattulaan agikisoihin, johon siis tuo otsikkokin viittaa. Sitä sertiä oltiin metsästämässä, mutta jäi se nyt tällä kertaa haaveeksi. Radat oli suunnitellut Suomalaisen Jari, joka toimi tuomariharjoittelijana. Radat oli ihan mukavia, ehkä vähän erityyppisiä kuin mitä yleensä on. Mutta radat oli siis mentävissä joten sitä ei voi syyttää.

Ekalla agiradalla olisko ollu E rata, saatin heti alkuun puomilta kontaktivirhe ja sitten vähän myöhemmin hyllytettiin. Mun ohjaus oli liian lepsua ja myönnettäköön, että ton kontaktivirheen jälkeen en todellakaan tehnyt parastani, joten miksi koirakaan tekisi?! Nita siis bongasi myös yhden väärän hypyn josta sitten hylly. Hyvä vauhti oli tällä radalla, vähän epäilin ennen rataa meidän vauhtia, koska Nita hengaili mun kanssa katsomossa ties kuinka kauan kun kisat oli aikataulusta myöhässä. Nita kumminkin odotteli rauhassa, makoili ja silmät lupsuivat välillä. Mutta virtaa siis onneksi kumminkin löytyi radalle.

Toinen agirata vaikutti hieman mukavammalle kuin se ensimmäinen. Tässä oli omat suunnitelmat nopeammin mietitty, eikä jäänyt radantutustumisen jälkeen mitään miettimisen aiheita, tiesin mitä teen. Päätin ottaa kontaktit kunnolla, kun ärsytti ekan radan kontaktivirheet. Radan alussa ollut A, hyvin, josta jatkettiin rataa sujuvasti. Radan toiseksi viimeinen este oli puomi, siellä ylösnousussa oli tuomarin käsi meinannut nousta, muttei noussut, no sitten alastulolta tuli se pirun 5. Mulla oli liian kiire vikalle hypylle suoraan eteen ja Nita pirulainen hyppäsi kontaktin yli. Tätä se teettää kun välillä lipsuu niistä kontaktikriteereistä, murr! No muahan otti päähän tämä kovastikkin, koska se nolla oli niin lähellä. Radan jälkeen kävin vielä jäähdyttelemässä Nitan ja vein sitten autoon. Menin katsomaan myös palkintojen jakoa ja yllättäen oltiin tokalla radalla sitten palkintopallilla, sijalla 3. Ketutus laantui hieman kun tajusin ettei edes ilman kontaktivirhettä oltais saatu sitä sertiä. Sertin saaneet oli meitä sen verran nopeampia, joten ehkä mua harmittaa vähemmän kun tuli se virhe... Mutta kontakteja täytyy nyt taas alkaa syynäämään ihan kunnolla. On nimittäin viime aikoin aruvennu taas hyppimään miten sattuu kontaktien yli, 2o2o on ihan unohduksissa.

Mutta mukava reissu oli, vaikka tuloksilla ei juhlittukkaan. Uusia kisoja kohti.