lauantai 30. elokuuta 2014

Treenitauko on nyt se juttu

Treenitauolle jäädään Nitan kanssa. Tuntuu tällä hetkellä niin huonolle, raskaalle, epävarmalle ja motivaatio hukassa molemmilla. Parempi siis taukoilla kuin hakata päätä puuhun ja viiltää veistä ranteessa. Liikkeet on hajalla ja motivaatio hukassa = huono yhdistelmä. 

Treeni-into on kadonnut pikku hiljaa. 4kk sisään 5 koetta, se on vaan liikaa meille, jollekkin muulle varmasti pala kakkua, mutta meille ei ainakaan tällä hetkellä. Ongelmat on eläneet keväästä lähtien, välillä tuntunut oikein lupaavalle, mutta viimeisen kuukauden aikana pikkuhiljaa laskeva suunta. Nyt ollaan siinä pisteessä ettei meillä ole kovinkaan hauskaa treeneissä, joten nyt huilitaan.

Varsinkin tunnari, joka on aina ollut Nitalle vaikea, on aiheuttanut suurta tuskaa mulle ja suurta epävarmuutta Nitalle. Aikaisemmin tunnarissa on yksi palanen kerrallaan ollut hajalla, mutta loppujen lopuksi koko liike hajosi pala palata. Enpäs ole koskaan kokenut että liikkeestä hajoaa kaikkia palaset, ja ihan samalla kertaa. Kaikki palaset ei tosin ole olleet montaa treeniä putkeen hajalla, mutta kumminkin on tuntunut ajoittain hyvinkin epätoivoiselta. Ongelmia on ollut lähdössä, Nita ei ole halunnut lähteä sivulta tekemään tunnaria, on tarvinnut monta käskyä, kun sitten on lähtenyt, niin ei ole mennyt tunnareille suoraan, vaan kierrellyt ja kaarrellut. Ongelmia on ollut haistelussa. Ei lähde haistelemaan (ei mene tunnareille) vaan kiertelee ja kaartelee, rauhoittelee itseään. Ei haistele kunnolla, eli on hätäinen, useasti ottaa juuri viereisen ja vaikuttaa siltä että kun tajuaa oman "hajun" niin on juuri siirtynyt seuraavan kohdalle eikä tajua että se haju tuli siitä edellisestä. Tai sitten ei ole ollenkaan haistellut, nostelee ja tuo ihan mitä sattuu hasitelematta. Palautuksessa on ollut ongelmia. Tässä yleensä on haistelu ollut kunnossa, mutta on ollut epävarma jolloin ei ole lähtenyt palauttamaan tunnaria mulle, vaan tuijottelee vain ja tarvii lisäkäskyn palautukseen. Luovutus, perusasento niin vinossa kuin olla ja voi. Esim. luovutusta on treenattu paljon erikseen, toimii silloin mutta ei kokonaisessa liikkeessä. Liikkeen kaikki palaset ei siis onneksi ole ollut montaa treeniä hajalla, mutta ainainen jonkun osan suuri epävarmuus vaan on aiheuttanut oravanpyörän. Mielentilan hallinta on siis ollut myös aivan avainasemassa ja sitä kun on niin hirveän vaikea hallita. 

Tämä viikko treenattiin ja pakkopullalta tuntui Nitan kanssa. Treenasin joka päivä pikkasen. Niitä vaikeita liikkeitä, tunnaria, kaukoja. Mutta myös seuraamista, josta into hiipunut. Kaukoissa vaikeinta on ollut eka vaihto (kun on alkanut istumisella), tarvii tupla tai triplakäskyn. Tasut on pysynyt kohtuullisesti paikoillaan, tosin istu-seiso tekee usein väärällä tekniikalla (pitää etutassut paikoillaan) ja seiso-istu vaihdossa tulee herkästi eteenpäin. 

Maanantaina treffattiin ensin Pia x 2 kanssa Malminkartanon nurtseilla, Nita teki tunnaria. Meinasi tulla itku ja epätoivo oli suuri, onneksi Piat oli mukana, muuten en olis tehnyt treeniä loppuun. Nurtseilta siirryin Purinalle, jossa HAU:n tokoporukan treenit ja Sirke kouluttamassa. Demin kanssa tsekattiin luoksetulon stoppia, kysyin vinkkejä ongelmiin. Demi teki hyviä stoppeja ja ongelmaksi kokemat varastelut saatiin myös esiteltyä. Myös vapautus ongelmat, Demi ei erota onko palkka tarkoitus hakea takaa vai edestä, kun oon siinä liian epäselvä. Miettimisen aihetta kuinka selkeyttää asiaa Demille. Merkkiä pohdittiin myös. Juteltiin eri tavoista opettaa merkkiä ja päädyin kosketusalustaan kun se on Demille entuudestaan tuttu ja ruudussakin toimii hyvin. Merkin idea saatiin hvyin myytyä ja jatkotreenin ohjeet sain mukaan, nyt siis tiedän miten jatkaa. 

Muina päivinä siis pienet treenit myös Demille. Demi on tehnyt kaukoja ja takapalkka on välillä otettu pois, kivasti on pysynyt kumminkin takatassut paikoillaan ja pysyy melko lyhyenä, ei enää venytä itseään eteen. Tunnaria tehty myös, ilman kommervenkkejä ja hyvin on tehnyt. Palautuksessa ote huono. Myös pelkkää palautusta ja luovotusta treenattu. Ote on parempi kuin treenataan pelkkää tätä palasta. Seuraamisessa peruutuksia harjoiteltu ja täyskäännöksiä jossa nyt mukavan tiivis.

Tänään sitten vihdoin se tokokoe. Monta kertaa kävi mielessä peruminen, mutta jotenkin kumminkin päätin mennä, tiedostaen ettei suuria tuloksia odoteta. Jälkipolville ei mitään kerrottavaa. Kotiintuomisiksi 3-tulos, muutamasta liikkeestä ansaitusti hyvät pisteet, useammasta muusta tulikin huonojen pisteiden lisäksi vähän ylimääräisiä pisteitä. Tuomari siis hyvin armollinen. Nitasta tiesi heti ettei tule sujumaan, se selviää yleensä jo paikallamakuun jätössä. Kyllähän se siellä makaa, mutta vinkui kovaäänisesti koko 4min, tästä aina tietää ettei ole oikeassa mielentilassa. Muita källejä kokeessa: kehästä ulos meno, meitä ei kumminkaan hylätty, käväisi vain kehänauhan ulkopuolella kun bongasi loppupalkan (en tiedä onko voittajassa hylkäävä peruste?!). Hyppynoudossa meno hyvä, mutta palautti hypyn ohi kun katseli yleisöä, luovutti suoraan eteen!!! Nitaa ei ole IKINÄ opetettu luovuttamaan edessä. Haukkui osan liikeväleistä, oli vaikea jättää liikkeenohjaaja kun sillä oli kapuloita... Tunnarista 7, mutta se onnistui paremmin mitä olisi viime aikaisten treenien perusteella voinut odottaa. Mutta ei mua harmita, tiesin ettei voi onnistua, joten ei se mitään. Tästä jatketaan sitten jossain vaiheessa.

Kokeen jälkeen ajeltiin Hyvinkäälle isolle nurmelle treenimään. Demi aloitti paikallaistumisella, jonka teki Sonan kanssa. 2min, istui hienosti, vähän käänteli päätä. Olin 15m päässä, välillä selkä Demiin päin. Sitten merkkiä, meillä oli kaksi merkkiä, ensin lähettelin toiselle ja sitten toiselle. Ei ollut suurempia ongelmia bongata merkkejä. Muutaman kerran punaisen merkin kanssa lähti väärään suuntaan. Luoksetulon stoppia, Pia oli takana palkkaamassa. Hyviä stoppeja, muutaman kerran varasti taakse vaikka olin palkkaamassa edestä, mutta muutaman mokan jälkeen oppi kuuntelemaan keneltä palkka tulee. 1m hyppyä, edestakaisin. Alkuun epävarma, mutta toistojen myötä varmuutta tuli lisää. A:ta ensin edestakaisin ja sitten A noutona 450g kapulalla. Pelkkä A, sujui hyvin, noutona vaikeampi koska tuo 450g kapula hävisi nurmen sekaan, jolloin meni etsimiseksi. Kun kapula oli lähellä A:ta ei lähde kiipeämään, eli pitää opettaa A myös ihan pienestä vauhdista. Tähän mennessä on saanut ottaa paljon vauhtia. Saatiin siis myös onnistuneita noutoja A:lla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti