Maanantaina nähtiin pitkästä aikaa Erikaa, Tiikeriä ja Taraa. Käytiin yhteislenkillä, olipa ihanaa :)
Sitten jatkettiin matkaa HAU:n tokoryhmän treeneihin. Taidettiin aloittaa paikkamakuulla. Nita pääsi aloittamaan hommat, oli keskellä riviä. Menin piiloon, oli kuulemma rapsutellut itseään ja ehkä piipannut hiljaa. ei ollut varmuutta oliko Nita vai jokin muu. Oli lonkalla ja toinen etutassu kropan alla kun palasin. Tehtiin luoksetulon stoppia, eka stoppi hyvin. Sitten uusintana jolloin tarkoitus ottaa läpijuoksu, mutta Nita ehti ennakoida ja pysähtyä ennen kuin merkkasin suoran luoksetulon, joten uudestaan vaan. Nyt onnistui läpijuoksu. Nita kyllä niin osaa ennakoida, mutta onneksi aina laukkaa, osaa vaan laskea askeleet joten ennakoidessaan pysähtyy laukasta ihan kuin silloin kuin saa käskyn. Ruutu oli Nitalle vaikea. Bongasi kyllä ruudun, mutta otti paljon häiriötä ympärillä treenaavista muista koirakoista. Lähti ruutua kohti hitaasti, mutta kääntyi kesken kaiken takaisin. Uudella lähetyksellä eteni ruutuun asti ja vauhti kiihtyi ruutua kohti. Palkkasin ruutuun kun reagoi stoppiin. Paikka oli hiukan liian edessä. Uusi toisto, niin että ruudussa oli valmiina pallo. Edelleen otti häiriötä, mutta nyt kyllä eteni koko matkan ekalla käskyllä vaikka epävarma oli kun vauhti oli normaalia hitaampi. Sitten vielä muutama toisto läheltä oikean paikan hakua, jäi useamman kerran liian eteen. Eli paikkaa edelleen vahvistettava. Vikana tunnari, ensin yksi piilotettu. Nita oli ihan hukassa, lähti kyllä etsimään, mutta oli vaan alkuun niin väärässä suunnassa, kun ei ollenkaan seuraa mitä liikkuri tekee. Tuli mun luokse ja mä vaan odotin että jatkais hommia, no ei jatkanut ja alkoi hurja piippaaminen. Odotin että hiljenee jolloin annoin uuden käskyn, kesti kauan ennenkuin löysi oman. Otettiin toinen samanlainen, edelleen vähän hukassa, mutta tällä kertaa hieman nopeammin löysi oman. Kävi mielessä kannattaako kisamaista tehdä, mutta tehtiin kumminkin ja hitsi se oli HYVÄ. Haisteli koko rivin ja oma oli rivin toisiksi viimeinen, kun se osui kohdilla otti sen nätisti ja palautti.
Demi aloitti myös paikallamakuulla, tosin ei päästy aloittamaan samaan aikaan muiden kanssa kun siinä mun sivulla ennen riviin menoa alkoi piippailemaan. Laitoin neidin jäähylle ja sehän johti sihen että piippasi aikas kovaäänisesti ja tässä kohtaa muut olivat jo aloittaneet paikkiksen. No mä odotin että hiljenee. Kun hiljeni palkkasin ja sitten siirryttiin paikkamakuuriviin, uloimmaiseksi. Meni maahan hiljaa, kävelin vajaa 20m päähän, odotin hetken ja menin muiden mukana vapauttamaan. Eli super lyhyt paikkis, mutta sainpa koiran hiljaseksi ennenkuin pääsi hommiin. Demi teki merkkiä, ensin yhtä ja kun se sujui otin toisen merkin mukaan. Demi hakee tosi hyvin edessä olevan merkin ja kun käännyttiin niin taas meni edessä olevalle. Alkuun oli kosketusalusta, mutta sitten teki ilman. Ekat merkit ilman alustaa oli vähän huonoja, oli siis vinossa, odotin että korjaa ja niinhän se korjas. Eli merkki alkaa olemaan hyvällä mallilla, etäisyyttä täytyy vaan alkaa ottamaan enemmän, nyt on pisimmillään ollu 8m. Eteenistumista, tuli suoraan ja 2-5m päästä. Päätin ottaa metallikapulan ja tehdä ihan läheltä kun nuo eteenistumiset onnistuivat hyvin. No metallin kanssa tulikin sitten eteen vinoon, kun pyysin korjaamaan niin korjasi, mutta edelleen vinossa ja taas pyysin niin sitten alkoikin piippailla. Eli neiti jäähylle. Pääsi jäähyltä ja jatkettiin, mutta piippailu jatkui, joten jäähylle taas. Kävi useamman kerran jäähyllä kunnes sitten teki 1m yhden hyvän ja HILJAA jolloin päätin jättää siihen. Merkin ja eteenistumis treenin välillä taisi myös olla jäähyllä kun kiihtyi kun toinen koira teki hyppyä ja keppejä, alkoi haukkumaan.
Hiljaisuus projektin alkutaipaleella kun vielä ollaan ja varsinkin kun nyt Demin on päässyt aksaakin taas tekemään niin tuo Purinan halli on vaikea paikka tokoilla. Tai tokoilu vielä menee just ja just mutta ei oikeen kestä sitä että joku muu tekee hyppyjä. Kävi jo mielessä oliko kannattavaa alkaa teekemään taas aksaa samalla kun tehdään hiljaisuutta, mutta mitäpä sitä liikaa miettimään. Ja oikeasti kyllä tuo koira tietää milloin tokoilee ja milloin tekee aksaa. Ja sen nyt vaan täytyy oppia hillitsemään itseään vaikka vieressä joku muu tekeekin muuta kuin mitä itse tekee. Päätös on tehty että tällä tiellä mennään niin sitä ei pienet haukkumiset kaada. Alan olemaan jo aika ylpeä itsestäni kun olen pystynyt pitämään kiinni hiljaisuus kriteeristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti