Sitten viime kirjoituksen olemme käyneet Aktiivicollieiden järkkäämässä tottiskoulutuksessa. Kouluttajana Samuli Juntto (kennel Särkivaara) joka pitkän linjan pk harrastaja sekä tokoilija. Koulutus järjestettiin Hyvinkäällä, käyttökoirien kentällä. Osallistuin Demin kanssa koulutukseen, saatiin paljon hyviä vinkkejä mm. seuraamiseen, luoksetuloon, eteenistumiseen sekä vähän myös psyykkistä valmennusta jota mun pääkoppa oli vailla. Samulin koulutuksessa en ole aiemmin ollut, mutta viime vuonna hän oli harrasteleirillä kouluttamassa ja siellä häntä kuunnellessa tuli sellainen fiilis että olis joskus kiva päästä koulutukseen, ja kyllä, oli todella mukava kouluttaja.
Demonstroin miten oon opettanut eteen istumista
Opetetaan Demi tulemaan jalkojen läpi, kädet mulla hassusti kun juuri heittänyt palkan. Mutta näyttääpä hankalalle :D
Demin kanssa meillä on projekti hiljaisuus, eli yhtäkään ääntä ei sallita, ei edes pieniä. Tästä puhuttiin leirillä Nina Mannerin kanssa ja Timo Rannikon luento vahvisti ajatusta siitä, että nyt tämä on tehtävä tai sitten ei koskaan. Olen nyt siis syyskuun alusta vaatinut täyttä hiljaisuutta treeneissä, yksikin pieni piippaus, niin Demi joutuu jäähylle. Jäähylle meno ei sinänsä ole mikään rangaistus, vaan Demi menee rauhoittumaan. Demillä kun tuppaa tulla ajoittain pieni piip ja jos siihen ei puutu niin kohta ääntä tulee vaan enemmän ja enemmän. Olen tehnyt samalla tavalla hiljaisuus treeniä Demin ollessa vuotias, mutta en vienyt hommaa silloin loppuun vaan liikuin paljon harmaalla alueella, mutta nyt olen päättänyt ja ollutkin musta-valkoinen, hyvä minä.
Demi piippaa usein sivulletuloissa ja kokeissa juuri sivulletulo on se josta ääntely lähtee liikkeelle ja siinä kun käskytän sivulle niin ääntä tulee ja jos joutuu korjaamaan niin lisää ääntä. Nyt olen samalla opettanut Demille sivulletulon tarjoamisen kautta. Sisällä tarjoaa sivulletuloa heti, ulkotreeneissä ei vielä aina. Näin ollaan saatu sivulletulot hiljaisiksi :)
Ja puuttuminen ääntelyyn tapahtuu siis jäähyn kautta, kun ääni tulee niin rauhallinen "nyt mokasit" ja vien Demin nätisti, rauhallisessa mielentilassa sivummalle käy siihen käskyn alle makoilemaan. Alkuun Demi keräsi vaan lisää kierroksia, oli into piukeena ja ääntä riitti, mutta kun aina joutui jäähylle eikä päässytkään hommiin niin neiti alkoi miettimään ja taisi tajuta mikä jutun juoni on. Ääntelyähän on toki monenlaista, mutta olen vahvasti sitä mieltä että Demi tietää milloin ääntelee, muuten ei voisi muutosta tulla tällaisessa treenissä. Nitalla sama treeni ei tuota tulosta vaan neiti ääntelee hermostuneesti entistä enemmän. Ekalla viikolla oli päiviä jolloin Demi joutui monen monta kertaa jäähylle eikä päässyt loppujen lopuksi tekemään mitään, kun en antanut enää mahdollisuutta yrittää, mutta seuraavana päivänä olikin hiljaisempi. Nyt kuukauden jälkeen piippauksia on vähemmän, on treenejä jolloin ei kertaakaan ole joutunut jäähylle ja kertoja jolloin yksi jäähy on riittänyt muistuttamiseen hiljaisuudesta. Toivon niin, että tämä tuottaa sen tuloksen mitä hommalla haen. Ja täytyy lisätä, ettei yksi yksittäinen piippaus mua haittaa, mutta nyt oon ottanut asenteen että täytyy haitata koska tiedän mihin lipsuminen johtaa, kun annat pikkusormen se vie koko käden ;)
Aksatreeneissä ollaan käyty Nooan kanssa, hauskoja ratoja on ollut, välillä haastetta on ollut todella paljon, mutta esim. viime viikolla tehtiin rataa jossa oli paljon päällejuoksuja ja takaakierto-päällejuoksuja ja ne toimi todella hyvin. Keppejen sisään tuloa, avokulmissa pitäis kyllä treenata tehotreeninä, helposti hakee 2-väliin, sulkukulmat sujuu hyvin.
Nitan kanssa tokoiltu myös pienesti, kaukojen huonoa seiso-istu vaihtoa yrittänyt saada paremmaksi. Vinoja perusasentoja korjattu, jotka varsinkin noudoissa näkynyt, nyt näyttää suoristuvan. Tunnaria tehty, mutta pitäis tehdä paljon enemmän, mutta kiva kun on lehtiä maassa. Jäävät on myös olleet treenin alla, Nita sekoittaa ne aina. Kuuntelu ei ole tuon tytön vahvuus ;) Mutta tässäkin onnistumisprosentii on saatu paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti