Miks syksy etenee ihan hurjalla vauhdilla?! Tai oikeeastaan ei haittaa, koska sittenhän se tarkottaa sitä, että kohta on kevät. Mä en oikeen tykkää syksystä, tai ainakaan loppusyksystä, kun on niin kovin pimeetä. Kun pääsee töistä on jo niin pimee ettei nää metsään enää mennä tai joo, jos olis se otsalamppu ni näkis, eli seli seli vaan... Mun ostoslista alkaa olemaan taas ihan loputon... uudet talvikengät (sellaset jolla voi ulkoilla talvipakkasella tai rännällä, eli vedenpitävät), uudet lenkkarit (goretex), videokamera, otsalamppu, ym, ym... listaa riittää ja noi maksaa kaikki siinä vähän vajaa tai yli satasen, joten kovin kiva, kiva. No jotta tää ei pelkkää valitusta olis ni ei se elämä oikeesti niin kamalaa ole ;)
Tytöt ovat edelleen saaneet tasapainoilla laudalla ja ollaanhan me myös vähän tokoiltu. Molemmat on parannellu metallin otetta. Nitan kanssa ollaan ihan revitty metallia, vetolelun tavoin, eli pitää kyllä kunnolla kiinni. Demin kanssa olen sitten töninyt metallia sen ollessa Demin suussa, jolloin on joutunut parantamaan otetta, jottei metalli tipahda lattialle. Kaukoja ollaan myös tehty, molemmat tehneet maahan-seiso ja istu-seiso vaihtoja. Myös sivulletuloja ollaan tehty peilin edessä, suoruutta alkaa taas löytymään. Demin kanssa tehty myös pitkää paikallamakuuta 5-6 min, niin että nameja on suoraan edessä ja viistosti edessä molemmin puolin. Demi on pysynyt samassa asennossa kokoajan, eli ei ole vaihtanut enää lonkalta toiselle.
Viikonloppuna Nita pääsi privaatisti Nooan kanssa lenkkeilemään. Leikkiä ne eivät enää oikein saaneet aikaiseksi, mitä nyt vähän, mutta lenkkelyä ainakin. Demi sai myös omaa aikaa. Käytiin Latokaskessa lenkillä ja samalla reissulla käytiin vanhempien luona leipomassa yllärikakku isille. Demi hengaili Kira-vauvan kanssa sen aikaa kun me leivottiin. Todellisuudessa Demi ja Kira pysytteli siinä keittiössä meidän valvovien silmien alla. Demi onnistui myös varastamaan kilpparilta omenaa. Demi tais olla sitä mieltä et Casperilla ei ollut nälkä kun sillä niin kesti :D Leipomisen jälkeen käytiin Demin kanssa vielä mun mummilla ja vaarilla kylässä. Demi viihtyy siellä hyvin kun saa paljon rapsutuksia. Ja meidän mummi on oppinut, ei enää valita kun ei mitään herkkuja saa antaa koirille, jess!
Tänään oli tarkotus käydä aamupäivästä Purinalla treenaamassa, mutta onneksi tajusin yöllä tsekata Purinan kalenterin ja huomasin että halli oli varattu aamusta iltapäivään, jäi sitten agilityt tältä päivältä väliin. Kävin Nitan kasvattajan luona kahvittelemassa ja illalla sitten lenkin yhteydessä pienet tokot Puolarmaarissa. Demi aloitti 3 min paikallamakuulla, hyvin. Seuraamista, sellanen alokasluokan tyylinen ratkaisu, oikein hyvä. Sitten maahanmeno seuraamisen yhteydessä ja heti perään seisominen seuraamisen yhteydessä, molemmat hyivn. Loppuun luoksetulo, jossa kutsuin ja puolessavälissä käännyin ja juoksin viel poispäin, tuli lujaa :) Nita aloitti seuraamisella, kontakti tippu useamman kerran ja sivuaskeleet oli huonoja. Sivuaskeleita ei olla vähään aikaan tehty ja niistä huomaa heti jos on unohdettu treenata. Luoksetulon stoppeja puunkierron kautta, ja muutama läpijuoksu. Tein stopit sekä ääni- että käsiavuin, hyvin. Loppuun 4 min paikallamakuu, hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti