Ei näin!

Tokoiltiin Tiinan kanssa Paloaseman kentällä. Mentiin aamusta, mutta eipä siinä kauaa mennyt kun oli jo kuuma. Nitasta kyllä huomas ettei jaksa kovinkaan hyvin, mutta näillä mennään.

Nita teki paikallamakuun Adan kanssa, reilu 3min, ei huomautettavaa. Päätin ottaa härkkää sarvista ja aloittaa oman vuoron tunnarilla. Tunnari on Nitalle vaikea liike, mutta se harmittavasti alkaa olla usein voittajassa ekana liikkeenä (vaikka meille ei ole vielä tämä napsahatnut), joten päätinpä testata. Noh, ei ollut alkuun kuulolla, eli tuplakäsky alkuun. Ei mennyt suoraan tunnereille vaikka ne näki, kierteli ja rauhoitteli itseään. Kun meni tunnareille, haisteli koko rivin, ei merkannut omaa. Haisteli koko rivin uudestaan jolloin merkkasi oman ja lähti tuomaan, kunnes muutaman metrin jälkeen tiputti eikä halunnut tuoda sitä mulle. Uusilla käskyillä meni ettimään sitä omaa muiden joukosta vaikkei se siellä ollutkaan, löysi oman ja toi taas vähän lähemmäs ja tiputteli monen monta kertaa. Edellisissä treeneissä tiputti tunnarin palautuksessa ja lähti haistelemaan maata ihan muualta, luulin että oli vaan joku erehdys. Tänään tää ei ollut samannäköstä toimintaa, vaan ihan selkeesti oli paineistunut eikä halunnut tunnaria tuoda. En tiedä, Nita on niin kovin pehmeä, mutta epäilen että tää kaikki on saanut alkunsa kun päätin tossa olisko ollut su vai ma, että en enää anna tuo käskyä kun on tunnarin ottanut suuhun. Kun se kerta löytää sen oman, niin ajattelin että kyllähän se nyt saa luvan tuoda sen mulle ilman lisäkäskyjä. Tästä tuli nyt siis ehkä sitten ongelma, sen suhteen että on niin kovin epävarma ettei halua/uskalla tuoda sitä mulle. Että kannattipa mun ottaa tällanen taisto just ennen koetta, tyhmä minä! Just kun oon saanut Nitan rauhoittumaan ja haistelemaan kunnolla niin pilaan sitten koko loppuosan tunnarista joka on ollut sille se helpoin osa. Huonolla tuurilla se epävarmuus tulee taas takasin myös siihen haisteluun. Ei kauheesti naurata oma tyhmyys, mutta onpa miellä taas tekemistä. Ja tulevasta kokeesta ei sitten odoteta mitään... mennään kattomaan kuinka hajalla kaikki on :( Hyppynouto liikkuroituna, hyvä. Seuraamista myös, kontakti ei pysynyt kokoaikaa, mutta paikka pysyi ja käännökset oli hyviä.

Demin kanssa tehtiin palkkaamattomuustreeniä ja Tiina liikkuroi meille 4 liikettä putkeen. Aloitettiin seuraamisella. Teki kivalla asenteella ja tuntui hyvälle. Peruutuksessa ei ottanut perusasentoa, mutta sentään peruutti (ollaan kotona treenattu seinän vieressä). Taisin 4 kertaa huomauttaa piippauksesta, ne tuli joka kerta kun liike pysähtyi ja lähdettiin uudestaan liikkeelle. Sitten hyppynouto, hyvä muuten mutta ote kapulasta löystyi ennen kuin pyysin irrottamaan. Liikkeestä istuminen, seisoi kunnes päätin antaa kunnon avut. Lopuksi tunnari. Tunnarit oli ympyrässä, haisteli ja oman löydettyään toi sen heti mulle. Palautti ravilla, mutta perusasento oli suora ja nyt muisti pitää tunnarista kiinnni kunnes pyysin päästämään irti. Demi oli hiljaa kaikki liikkeet seuraamisen jälkeen. Palkkaantui kehuista, mutta kyllähän se paras juttu oli kun sai juosta autolle loppupalkalle.

Iltapäivällä sitten noukin Pian kyytiin ja ajeltiin Hotelli Haagaan. Siellä järkättiin International collie conferens, johon me oltiin osallisina, niinkuin järjestäjän roolissa. Ilta vierähti kovinkin nopeaan ja oli mukava kuunnella luentoja. Täytyypi todeta etten ihan hirveesti noita ulkomaan kasvattajia kyllä tunne, osa nimistä oli tuttuja mutta mulla ei kyllä ollut mitään käsitystä minkä näköisiä ovat. Nytpähän sain kasvot nimille. Ja kun en näyttelyissä juuri ikinä käy niin senkin takia tällaiset kuuluisuudet on jäänyt tapaamatta.

Huomenna menen päivällä Energia areenalle kattomaan tokon MM-finaalia ja sieltä sitten Hyvinkäälle kattomaan luonnetestiä ja laittamaan paikkoja valmiiks lauantain oupparia varten.

Toko & tottista

Käytiin Talin huipulla treenimässä SCY:n vuorolla. Aloitettiin paikallamakuulla x 2. Eka tehtiin 4 min, Nita osallistui tähän. Meni ekalla käskyllä maahan ja makasi rauhassa, nousi myös sivulle ekalla käskyllä. "Kehästä" poistuminen lähti vähän käsistä, eli lähti suoraan kiitämään palkalle, huups. Tätähän se yritti viime kokeessakin, täytyy siis muistaa viikonloppuna. Demi osallistui toiseen paikallamkuuseen, otettiin 3 min, vähän katteli ympäriinsä, kerran haisteli omaa kylkeä, pysyi samassa asennossa (lonkalla) koko paikkiksen.

Nitan kanssa tein lyhyet treenit kun oli vielä Nitalle lämmin keli. Luoksetulo, jossa palkkasin hyvästä stopista. Ruutuun lähetys. Ruutu oli vähän ylämäessä, mutta hyvin sen bongasi. Ruudussa oli kosketusalusta mutta ei huomannut sitä, pysähtyi kumminkin mun käskystä, maahan tupla käsky. Seuraamista, kontakti katkeili, katteli merkkejä ja muita treenaavia koirakoita. Kontakti parani kyllä, sivuaskeleet molempiin suuntiin teki hienosti, peruutusta ei tehnyt, siirtyi vaan uudestaan sivulle. Juoksu osuus oli hyvä, hitaassa kontakti taas tippui. Metallinouto, palkkasin vauhdista, hyvä. Tunnari, ruoho oli sen verran pitkää ettei tunnareita näkynyt. Nita ei siis oikeen tiennyt missä ne oli. Lähti ensin väärään suuntaan, mutta siinä kun etsi niin löysi ne, hyvä. Haitseli ja oman kohdalla merkkasi ja otti sen. Lähti tuomaan ilman lisäkäskyjä, mutta sitten tiputti ja lähti haistelemaan maata?! 

Demi teki alkuun ruutua. Bongasi ruudun hyvin ja pysähtyi käskystä, mutta ei mene maahan ei, tai meni se ehkä jollain viidennellä käskyllä. Kutsuin pois ruudusta ja lähetin uudestaan vähän lähempää. Edelleen sama juttu. Tein sitten niin että itse menin ehkä 5 m päähän ruudusta, Demi jäi kauemmas. Ruutuun hyvin ja nyt meni heti ekalla käskyllä maahan. Sama vielä uudestaan, siirryin pari metriä kauemmas, edelleen hyvin. Eli täytyypi edelleen jatkaa vaan lähempää käskyttämnistä. Seuraamista, suoraa, askeleita oikealle, täyskäännöksiä. Ensimmäisen pysähdyksen ja siitä askeleet oikealle, päästi piippauksen. Tästä puhuttelin ja sama juttu uudestaan, jolloin oli hiljaa. Oli muuten ton yhden äänen jälkeen koko seuraamisen ihan hiljaa. Hyvä D! Tasamaa noutoa 650g, laukkasi kapulalle, ravasi takaisin, pöh. Uudestaan sama jolloin hoputin takasintulossa, laukkasi ja palkka siitä. Metrin hyppyä. Epävarmuutta havaittavissa, muutama kielto, joten jäi se suunniteltu nouto pois. A:ta ensin edestakas, sitten sitä loivempaa noutona 650g kapulalla, oikein hyvin. Loppuun jyrkkä A, noutona toko kapulalla, hyvin. 

Treenien jälkeen käveltiin hetki ja sitten suunnattiin Haukilahteen jätskille. Törmättiin meidän päiväkodin entisiin lapsiin ja niin sai Demi ja Nita rapsutteluja. Nitakin oli sitä mieltä että oli kivoja lapsia, Nita tunnistaakin oikeasti kivat lapset :) Kirsi jäi koirien kanssa kun mä menin kahvilasta ostaan jätskiä. Tuodessani pehmiksiä ja ojentaessani Kirsille toista, hyppää Demi mun kädessä olevaa pehmistä kohti. Refleksit kun pelaa nii siirsin äkkiseltään kättä jolloin mun pehmis lensi isossa kaaressa maahan ja Demi tietty perässä. Demi sanoi 1-0! Ja mä niin tiesin että noin voi käydä, ehdin jo Kirsiä asiasta varoittaa, se pieni hetki kun en 100% keskittynyt omaan niin Demi tiesi hetken tulleen. Se pieni ahne pirulainen! Omapahan on syyni kun annoin viime kesänä Demin ekaa kertaa maistaa jätskiä, se on aivan hulluna jätskiin. Jos se sais valita palkkansa treeneissä, se olis ehdottomasti jätski.

Hyppyjä, retkeilyä, jälkiä

Tiistaina menin Tiinan kanssa Talin huipulle collie vuorolla treenaamaan. Kun kerrankin sain aikaiseksi tuonne mennä, niin olin päättänyt että treenataan noutoa, metristä ja A:ta. Demin kanssa aloitettiin tasamaa noudoilla. Ensin tokokapulalla ja sitten järeämmällä 650g kapulalla. Demi ei ole varmaan vuoteen noutanut tota 650g kapulaa, niin mietin mitä mahtaa tummata, mutta eipä se mitään. Laukkasi molempiin suuntiin ja nosti heti ilman kummempaa ihmettelyä. Luovutuksessa huomasi, että tosta pitää pitää kunnolla kiinni, kun se ei pysy suussa ellei siitä oikeasti pidä kunnolla. Sitten tehtiin pk A:ta jota tuolla kentällä on monen kokoisena. Ei kumminkaan sitä vauva versiota tehty, vaan tehtiin loivaa ja sitä jyrkkää kisa A:ta. Loivemmalla A:lla tehtiin noutoa tokokapulalla ja jyrkällä pelkän patukan kanssa. Hyvin sujui molemmat versiot. Ens kerralla otetaankin sitten myös jyrkkää A:ta tokokapulalla ja loivempaa sillä 650 grammasella. Metristä ollaan tehty aina aloittaen 80cm ja sitten hyppy kerrallaan nostettu metriin. Tää on ollu mun mielestä kiva tapa kun se metrinen tuntuu aina vähän isolle. No huomasinpa ettei tuolla ole sellaista metristä josta saa lautoja pois. Hetken mietin jätänkö treenin kokonaan väliin kunnes päätin että kyllä se Demi pystyy sen metrisen hyppäämään vaikka alla ei ole 80-90 cm hyppyjä. Ja niinhän se meni, ilmavasti hyppäsi ilman ongelmia! Ja sitten sama patukan kanssa. Hieno likka! Olin vaan niin iloinen siitä, että uskallettiin hyppää heti metrinen, siistii. Toi metrinen on nimenomaan mun korvien välistä kiinnni. Ens kerralla vois ehkä yrittää myös metristä tokokapulalla. Loppuun tehtiin paikkamakuu Tiinan collietytön kanssa, hyvin meni.

Keskiviikkona lähdettiin Erikan kanssa tekeen Hanko-Raasepori kierrosta. Mukaan pääsi vain juniorit, eli Demi ja ihana Tiikeri. Ajettiin Hankoon, jossa kierreltiin useammalla rannalla, kierreltiin keskustassa ja käytiin esteratsastuskisoja kattomassa. Käveltiin ja nautittiin ihanasta lämpöisestä säästä. Onneks Hangossa tuuli lämmin kesätuuli niin helle ei tuntunut niin pahalle. Koirat sai uida todella paljon ja rallatella rannalla. Päivän päätteeksi oli mukana kaks väsynyttä matkustajaa.

Paluumatkalla käytiin vielä kattomassa Raaseporin linnaa. Oli muuten hieno paikka. Taustalla soi musiikki kun alueella oli samaan aikaan kesäteatteri esitys.

Tänään ajelin aamusta Hyvinkäälle. Pian kanssa treffattiin jäljestyksen merkeissä. Aloitettiin kahvittelulla ja sitten siirryttiin metsään. Pia teki Demille jäljen 350m ja 6 keppiä. Ja mä tein samalla Martille jäljen. Demin jälki vanheni vajaan tunnin. Maasto oli ihan rutikuivaa ja lämmintä 30 astetta. Ajattelin, että Demille ei todellakaan helpot olosuhteet ja saas nähä miten käy. Janalta otti takajäljen ja sitten vähän pyöri ympyrää ennen kuin lähti jäljestämään oikeaan suuntaan. Alun jälkeen Demi alkoi jäljestää tarkasti ja vauhtia on tullut lisää. Muistin myös pitää liinaa tarpeeksi tiukalla, eli jotain mäkin olen oppinut. Ekassa kulmassa kadotti jäljen, mutta tässäkin oon oppinut, annoin Demin pyöriä minkä pyöri ja vasta kun taas oli jäljellä niin lähdin sen perään. Enää en mee mukaan siihen pyörimiseen, löytää vaan helpommin takaisin jäljelle kun en oo siellä sotkemassa. Loput kulmat meni hyvin. Kepeistä löytyi 5/6. Neloskeppi jäi metsään. Demi yhdessä kohtaan kyllä näytti siltä että tarkentaa hajua, mutta kun ei keppiä nostanut niin ajattelin että haisteli jotain muuta. Mutta hienosti Demi suoritti jäljen noinkin kuumassa. Sanoisin et oli kyllä yks parhaimmista meidän jäljistä. Oon niin ylpeä tuosta junnusta.

Forssan kautta erikoisvoittajaan

Tänään käytiin Forssassa kisaamassa Nitan kanssa. Kisassa oli paljon tuttuja, en edes muista koska viimeks on niin paljon tuttuja ollut (jos nyt ei rotumestiksiä lasketa) ja kaikki ei edes ollut collie ihmisiä. Hauskaa kisata kun on tuttuja paikalla, jotenkin siinä jutustellessa jännitys vähän kaikkoaa. Menin kisapaikalle jo heti aamusta kun tuttuja kisasi evl:ssä. Vähän aikataulut petti ja voittaja tais alkaa vähän myöhässä, mutta mitäpä tuosta, aurinko paistoi ja lämmintä oli. 30 astetta oli mittarissa ja Nitasta sen kyllä huomas, läähätti melkoisesti. Pelkäsin, että tuolla olis amppareita kehässä kun viime vuonna kun Demin kanssa kisattiin niin siellä pörräsi vaikka mitä. Nitahan ei yhtään arvosta pörriäisiä niin vähän jänskätti.

Nita vinkui ennen kehään menoa, mutta hiljeni kehässä. Paikallamuussa päästi muutaman piippauksen, sivulle tarvis tuplakäskyn, tästä 9. Epäilen ettei tuomari kuullut tupla käskyä. Yksilöliikket alkoi metallinoudolla, Nita teki tapansa mukaan hyvän metallin, loppu sivulletulo vino, 9,5. Sitten kaukot. Eka vaihto oli maasta seisomaan, ajattelin että jess ei istumista... no tähän tarvittiin kolme käskyä, onneks muistin et ekaan saa antaa niin monta käskyä. Muut vaihdot teki yksillä käskyillä, ainakin muistaakseni ja pysyi melko hvyin kohdillaan, 8. Tunnari, 6, oli väärässä mielentilassa. Tunnarit oli ympyrässä, ei reagoinut omaan ja kaikki haisteltuaan lähti tulemaan mua kohti. Annoin uuden käskyn, meni vähän vauhdilla ja potkasi yhden vähän sivummalle, löysi oman, tiputti ennen irrotus käskyä. Luoksetulo, 10. Hyvä luoksetulo, vaikka stoppi ei ollut tänään niin terävä kuin yleensä. Seuraaminen, 9,5. Piti paikkansa hyvin, kontaktia ei kokoajan, täyskäännökset oli väljiä. Ei mitään loisto seuraamista, on tehnyt paremminkin kisoissa/treeneissä. Ruutu, 8. Lähti hyvällä laukalla suoraan ruutuun (ilman kaarrosta), pysähty käskystä, maahan käskyllä istumaan ja toisella käskyllä maahan. Hyvin tuli seuraamaan kutsuttaessa. Hyppynouto, 10. Nitan perus hyvä hyppynouto. Nita se tykkää noudoista :) Kokonaisvaikutelma 9. Pisteitä kertyi 280 pistettä, eli 1-tuloksen verran ja sija 2/6.

Töitä on tehty paljon ja vielä on paljon hiottavaa. Kaukot ja tunnarit on teettänyt eniten töitä ja niiden parissa jatketaan. Vaikka nyt on tie auki evl:ään, niin ei olla sinne heti siirtymässä. Meillä on yksi varma koepaikka ja yksi varasija, joten siihen tai niihin nyt ainakin vielä mennään.

Nita ei edes osaa vielä evl:n liikkeitä, mm. merkkiä ja ohjattua ei olla treenattu. Nitalla on ollut ruudun kanssa ongelmia, kun helposti tarjosi merkkiä, sen takia olen jättänyt merkin opettamisen myöhemmälle. En edes totta puhuakseni vielä vuosi sitten ollut varma, saadaanko ikinä 1-tulosta voittajasta kun sillon kaukot ja tunnari oli vielä niin kesken. Me siis kisataan iloisin mielin vielä voittajassa, meillä ei ole kiirettä evl:ään!

Ihana päivä rakkaan koiran kanssa ja hyvässä seurassa. Pia ja Sona tekivät hienon 1-tuloksen ja voittivat evl:n. Voittajan palkintojen jaon jälkeen suunnattiin ABC:lle syömään ja sitten kotia kohti.

Treenit jatkuu

Torstaina ajelin Hyvinkäälle Pian kanssa treenimään. Mukaan otin vain Demin, kun illalla oli tarkoitus treenata Nita Purinalla, mutta agility epikset kestivätkin puoleen yöhön, niin jäi ne iltatreenit sitten tekemättä.

Demin kanssa tehtiin liikkuroituna liikkeitä ja palkkaus kohtaa vaihdeltiin ja muutama liike myös kokonaan palkatta. Ääntelyyn puutuin, jospa se tuottais tulosta. Torstaina jouduin puuttumaan useamman kerran ja meinasin muutaman kerran lipsua, mutta jotenkin se Pian valvova silmä sai mut skarppaamaan tän asian suhteen. ISO kiitos Pia haukkana olemisesta :) Mä tartten valvovaa silmää etten ala lipsumaan. Demi aloitti liikkeestä seisomisella, pysähtyi hyvin eikä tässä tainnut olla mitään kummempaa, palkkaus seisomaan pysähtymisestä. Siirryttiin hypyn luokse, josta palkkaus siirtymästä. Hyppynouto oli hyvä, muistaakseni loppuasento oli suora ja piti kapulaa kunnolla eikä ote löysännyt ennen käskyä. Liikkeestä maahanmenossa jäi seisomaan, uudella yrityksellä meni maahan ja maahanmenosta palkka. Tunnari hieno ja se tehtiin myös palkatta. Vikana kaukot josta ekan istumisen jälkeen juostiin loppupalkalle.

Illalla piha tokottelut kun illan treenit jäi väliin. Nita teki tunnaria x 2, ei tarvinnut apuja takasintuloon ja haisteli rauhassa ja merkkas oman heti, molemmilla kerroilla. Kaukoja tehtiin myös, hyvin nousi kaikki vaihdot, tosin istu-seiso tekee väärällä tekniikalla. Pitäis tehdä takapää paikoillaan mutta teki etupää paikoillaan. Seuraamisen askeleet ja peruutus tsekattiin myös. Peruuttaa vähän vinoon.

Demi teki muutaman sivulletulon ja ne oli kaikki suoria, kiva. Tunnarilla tehtiin pito harjoituksia sekä luovutuksia. Mä joudun siis tekemään samaa pitotreeniä kaikilla eri kapuloilla, kun kaikissa on ollut "ongelmana" löysä ote. Tunnaria piti hyvin, mutta kun siirryttiin tekemään luovutuksia niin hupsista löysäsi otetta kun käsi otti kiinni tunnarista. Tästä pieni muistutus, niin johan taas muisti ettei otetta löysätä vaikka otankin tunnarista kiinni. Kaukojen yksittäisiä vaihtoja ja seisottaminen asennoissa, aina ennen palkkaa. Mulla on ollut tapana tehdä vaihdot liian tiuhaan tahtiin joka johti siihen että Demi vaihtoi asentoja itsekseen, sen takia seisottelen nyt asennoissa. Teki kaikki vaihdot oikealla tekniikalla, ripeästi, mutta ilman hötkyilyä, takapalkkaa käyttäen. Seuraamisen käännöksiä sekä peruutusta aidan vieressä.

Tänään vielä pienet piha tokottelut. Nita teki 2 x tunnarin. Nyt oli vähän väärässä mielentilassa, haistelu oli levottomampaa ja joutui haistelemaan rivin muutamaan otteeseen ja jäi sitten oman nostettuaan taas tuijottamaan mua. Autoin sitten antamalla vielä tuo käskyn. Toinen tunnari oli ekaa parempi. Kaukojen muutamat vaihdot, istumaan ei millään meinannut nousta, tarvis monta käskyä tohon ekaan vaihtoon. Nouto jossa todella vino sivulletulo. Aloin sitten tätä korjaamaan (eli hinkuttamaan) ja sehän ei Nitasta ollut kovinkaan kivaa, saas nähdä kuin huomen käy.

Demi jatkoi pito ja luovutus treeniä, tänään normaalilla puukapulalla. Ote hyvä ja piti todellakin kiinni, ei luovuttanut ekalla kiitos käskyllä! Seuraamisessa juoksussa täyskäännöstä ja sehän toimi hyvin. Kaukojen vaihtoja yhdistellen 5m päästä. Kaikki muut vaihdot hyvin paitsi seiso-istu, tässä n. 10cm eteenpäin.

Tok tok tokoa

Maanantaina oltiin Sirken koulutuksessa Purinalla. Aiheeksi olin valinnut palkkaamattomuuden. Käytiin läpi minkälaisia treenejä oon tehnyt ja kerroin että temppuradoissa Demi tekee hyvällä asenteella pitkiäkin kokonaisuuksia ilman palkan vaatimista, mutta kisamaiset ei toimi ollenkaan samalla menestyksellä. Sirke totesikin, ettei temppurata ja kisamainen ole ollenkaan sama juttu. Niin no kyllähän sen tiedostan, mutta noilla temppuradoilla olen halunnut testata jaksaako Demi tehdä pitempiäkin juttuja ilman palkkaa ja jaksaahan se. No Sirke totesikin että ongelma taitaa olla ennemminkin se, että Demillä on kova palkan odotus juuri liikkeen lopussa ja niinhän se on kun se on nimenomaan liikevälit ja liikkeiden alut jotka on tuntut hakalille. Demille tulee siis suuri pettymys liikkeiden loputtua kun sitä palkkaa ei tule. Eli ratkaisu on siirtää palkkauskohtia liikkeiden alkuun, keskelle ja loppuun ja yhdistellen näitä eri tavalla ja välillä koko liikkeitä palkatta, mutta siis pääpointtina se, että palkka ei saa aina tulla samasta kohtaa jottei sitten pettymyskään ole niin suuri kun palkka ei heti tullutkaan.

Tiedostan, että me ollaan treenattu aivan liian vähän palkkaamattomuutta vaikka viime aikoina oonkin rakentanut treenit niin, että palkkaamattomuus treenejä olis noin suurinpiirtein yhtä paljon kuin palkalla. Palkkauskohtaa täytyy siis seuraavaksi alkaa radikaalisti muuttamaan.

Ääntelystä puhuttii myös. Sirken näkemys oli, että ääntely johtui osittain siitä, että Demillä on niin kova odotus palkasta, mutta myös siitä että liikkeet eivät  ehkä ole vielä tarpeeksi hyvin hallussa (Demi epävarma mitä halutaan)  tai treenit on ollut liian samankaltaisia, eli haastetta pitäis lisätä ja sitten onnistumisista super palkka. Myös mun puuttuminen ääntelyyn ei ole ollut tarpeeksi musta-valkoista. Tämän allekirjoitan täysin. Välillä annan piippailla ilman sanomista ja välillä en, niinkun tyyliin että piippas se aika hiljaa niin ei haittaa. Heilun hirveesti harmaalla alueella ja tähän tarttis saada nyt muutosta mun toimesta. Niin ja mun puuttuminen ääntelyyn ei ole Demin kanssa oikeanlaista. Mun pitäis nimenomaan saada mielentila rauhallisemmaksi, mutta mun konstein se ei toimi. Me helposti siis komennetaan Demin kanssa toinen toistamme ja siitähän se kierre sitten aina alkaa. Sain ohjeeksi puuttua rauhallisesti, mutta päättäväisesti, voisin ottaa Demin kaulapannasta kiinni ja rauhallisella äänellä puhutella, eikä komentaa niinkuin tähän mennessä.

Ennen kaikkea tätä keskustelua tehtiin siis liikkeitä putkeen ja niissä palkattiin liikkeiden eri kohdissa tai liikeväleissä, eli ideaa mulle miten siirtää palkkaa uusiin kohtiin. Samalla Sirke myös näki mitä tapahtuu kun palkkaa ei tule liikkeiden loputtua. Ja ääntelykin tuli esille, tosin normaalia lievempänä.

Sain paljon ajatuksia miten lähden työstämään Demiä. Tavallaan mikään ei ollut täysin uutta, mutta on se vaan hyvä kuulla uudestaa ja uudestaan samoja juttuja niin ne taas pysyy mielessä. Todella antoisa koulutus jälleen kerran.

Nitan kanssa oon tehnyt joka päivä omalla pihalla 2-3 tunnaria. Haistelu on sujunut hyvin ja oman nostaa varmasti, MUTTA kun on nostanut oman niin jää seisomaan se oma suussa ja vaan tuijottaa mua. Ihan kuin odottais, että kehun ja vahvistan, että kyllä se on se oma, mikä sulla on. Tässä sitten mietin ja kyselin vähän euvoja mitäs tehdä seuraavissa treeneissä ja ideana oli, että taputan reittä siinä vaiheessa kun jää mua tuijottamaan.

Tänään, keskiviikkona, treenattiin Kirsin kanssa Niittarin ostarin kentällä. Tein molemmille lyhkäset treenit. Nita teki ruutua x 2. Ensin palkkasin oikeasta kohdasta ja tokalla kerralla tein koko ruudun liikkuroituna. Hyvin molemmat, ei valittamista, paitsi teki taas pienen banaanin oikean kautta ruutuun mennessä. Sitten tunnari liikkuroituna. Suunnitelmana kokeilla käsiapua kun jää tuijottamaan mua. Nita tarvitsi tupla käskyn ennen kuin lähti tekemään tunnaria. Oma oli toka vasemmalta. Nita aloitti vasemmalta, haisteli kaksi ekaa ja merkkasi heti sen tokan ja nosti sen, eikä jäänyt mua tuijottelemaan vaan lähti suoraan palauttamaan sitä, vapautin pari metriä ennen mua. Loisto likka, jos tää vaikka nyt alkais toimimaan! Lopuksi paikallamakuu Nooan kanssa. Aikaa ei otettu, mutta todennäköisesti 4-5min. Hyvin, oli samassa asennossa kun palasin.

Demi aloitti ruudulla, jossa kosketusalusta. Paikka oli hyvin hanskassa näin alustan kanssa ja nyt muisti jopa läppästä alustaa kunnolla, hyvä typy. Sitten metallivauhtinouto, laukalla edestakas ja hyvä nosto. Vapautus paluulaukasta melko lähellä mua. Sitten metallilla pito ja luovutustreeniä. Helposti alkaa löysää otetta kun mun käsi lähenee, mutta muistuttelulla taas parantaa otetta ja kerta kerran jälkeen toimii kumminkin paremmin. Sitten seuruuta, eri tempoja jotka toimi hyvin. Piti todella hyvin kontaktia, normaali tuntui huonoimmalle, tässä paikka seilasi eniten. Täyskäännökset ja käännökset vasemmalle parantuneet. Näyttäis että pohkeenväistö treeni tuottaa tulosta. Demi oli muuten hiljaa, mutta seuraamisessa päästi muutaman piippauksen, joihin puutuin rauhallisesti mutta päättäväisesti, hiljeni ja hommat jatkui.

Hyvinkäällä ja Vaakkoissa

Aamulla kuokkimaan Lumipilven kasvattipäivään Hyvinkäälle. Oli tosi kiva nähdä Lumppareita, kaikki paitsi Moa olivat paikalla. Vitsit koko porukka on kyllä samasta puusta veistetty, tunnistaa kyllä sisaruksiksi. Vaihdettiin kuulumisia, juotiin ja syötiin, nautittiin auringosta, treenattiin ja kuvailtiin koiria.

Demin kanssa treenattiin lopuksi kun itse kasvattipäivät oli jo ohi. Meillä oli sovittuna omat tokotreenit :) Demi teki ruutua, jossa kosketusalusta. On sillä kyllä kivasti visio mitä siellä tekee ja bongaa edelleen hyvin. Tunnari tehtiin Pian liikkuroidessa. Demillä kun on ollut tässä viime aikoina vähän ongelmaa tunnarin kanssa, on tuonut vääriä, enkä oikein tiedä msitä moinen epävarmuus johtuu. Nyt ei kumminkaan ollut mitään ongelmia, rauhassa haisteli ja varmasti toi oman. Ote on kumminkin liian kevyt ja helposti tunnari tippuu suusta sivulletullessa tai kun olen tunnaria ottamassa. Nyt siis kotitreeniin tunnarin pitoa ja luovutusta. Sitten hyödynnettiin pk metrin hyppyä. Ensin noutona 60 -> 80 cm ja sen jälkeen 90 -> 100cm edestakasin hyppien. Hyppy alkaa olemaan varmempi, jeess! Sitten myös pk A:ta, ensin loivempaa muutama toisto ja sitten jyrkälle. Molemmat kiipesi hienosti. Juoksen tässä vielä vieressä. Seuraavaksi vois ruveta kokeilemaan A:ta noutona, kunhan löydän alkuun sopivan patukan josta leikkaan hihnat pois. Kivat treenit tuli, kovin läpöisessä säässä.

Illemmalla treffit vielä Pian porukoiden kanssa Vaakkoissa. Kierrettiin lampien ympäri ja käytiin uimassa. Mä ja Demi heitettiin vihdoin talviturkit! Mä en edes ui joka kesä Suomessa kun mun mielestä vesi on aina niin kylmää, mutta täytyy sanoa että tuolla lammessa oli oikeasti miellyttävää. Ja ehkä parasta oli se, että Demikin saatiin uimaan ja paljon ja monta kertaa. Tuli veteen kun muutkin koirat siellä oli ja loppujen lopuksi tais innostua ihan kivasti koska tuli vaikka osa muista koirista olikin rannalla. Mun pikku Vempula, tulevaisuuden uima-maisteri.

 Einari ja Demi

Nita ei uimaan halunnut tulla. Nitaa kun huutelin, itse siis olin lammessa, niin neiti juoksi ison kiven taakse piiloon :D Nita joutui kyllä kumminkin yhden kerran uimaan, ui 5m ja kääntyi takaisin rantaan. No minkäs sille voi, Nita ei vaan halua uida ja niin se vain on. Uinnin jälkeen koirat sai herkkuluita.

Heinäkuu jo puolivälissä

Kuvia yölenkiltä

Viikot ne vaan menee kovaa vauhtia ja me vaan nautitaan elämästä! Nyt kun vihdoin lämpöset kelit ja helteet tuli niin sehän on näkynyt varsinkin Nitassa. Lenkkien pääpaino on ollut iltaisin ja aamuisin, päivällä käydään vaan lyhyellä kävelyllä. Nitalla on nyt ihan kunnollinen sterkatun nartun karva, joka ei kylläkään oo kovinkaan kiva näin kesällä. Nitalla on todella kuuma, joten sen(kin) takia lenkkeillään myöhään illalla, vaikka toisaalta meidän lenkit on aina painottunut iltoihin.

Viime aikoina ollaan törmätty melekin joka lenkillä jonkin sortin kauriiseen, tai siis niitä on ollut vähintään yks, mut parhaillaan neljä. Ja parhaimillaan ollaan kolme ekrtaa yhden lenkin aikanan niihin törmätty ja kaiken lisäks ollaan vaihdettu lenkkipaikkaa harvasepäivä, mutta niin on nähtävästi kauriitkin.

Treenailtu ollaan aika vähänlaisesti. Kotona, lenkillä aina jotain pientä, mutta keskiviikkona mentiin porukalla Niittykummun paloaseman kentälle treenaamaan.

En enää muista missä järjestyksessä koirat treenas, mutta sillä nyt mitään väliä edes on. Demi teki ekalla kierroksella liikkuroituna ja palkatta seuraamisen, metallinoudon, tunnarin ja kaukot. Seuraamiseen mahtui monenlaista, oli todella kivaa, mutta mukaan mahtui myös väljyyttä, edistämistä, kontakti tippui ja ääntä pääsi. Metallinouto oli hieno, tosin loppuperusasento oli muistaakseni vino. Tunnarissa tapahtui jotain (?), Demi toi oman muistaakseni vasta neljännellä kerralla. Toi vääriä ennen sitä, Demi on kyllä viime aikoina ollut epävarma, mutta ei se kyllä koskaan noin montaa väärää ole tuonut. Kaukoissa tuli rumasti eteen joka vaihdossa, ja teki mm. istu-seiso vaihdon väärällä tekniikalla.

Paikallamakuun Demi teki hyvin, tosin mun moka kun oli vino perusasento niin oli melko vinossa kun meni maahan, tähän tarkuutta mulle!

Tokalla kierroksella Demi uusi tunnarin, nyt ei ongelmaa. Löysi oman ja toi sen hyvin. Otettiin myös kaukoja ihan läheltä, nämä toimi hyvin. Eli pitää vaan nyt ottaa takapakkia ja tehä kaukoja ulkona lähempänä.

Nita teki vain yhden setin. Seuraaminen liikkuroituna, kivalla asenteella ja kovin innokas. Askeleissa teki jotain hassua, en muista mitä. Jossain käännöksessä astuin Nitan tassulle, mutta elämä ja seuraaminen jatkui, hyvä niin! Jääviä tehtiin z tapaan. Jepp, kyllä huomaa että istumista ollaan oikeestaan vaan tehty, varsinkaan seisomista ei ollut ikinä kuullutkaan (ainakaan omasta mielestä). Toistojen kautta alkoi oikeat asennot löytymään, mutta kyllä se pikkasen kesti. Tunnari, oli hankala. Oli väärässä mielentilassa, haisteli koko rivin, muttei merkannut omaa. Pysähtyi muhun päin ja vain seisoi, annoin seistä jonkin aikaa kunnes annoin uuden käskyn. Haisteli taas koko rivin, muttei merkannut ja pysähtyi taas mua päin. Jälleen odottelin ennen uutta käskyä, jatkoi taas haistelua, merkkasi nyt oman, meinasi ottaa viereisen, mutta korjasi ja otti oman. Selkeesti yritti rauhoitella itseään. Kivempi näin kuin se, että vaan noutaa sieltä kaikki tunnarit. Metsässä jatketaan, mutta otetaan nyt myös enempi oikeita tunnareita treenisuunnitelmaan.

Torstaina oli Nitan fyssari, Demi pääsi mukaan turistina kun oli sen jälkeen muuta ohjelmaa. Nita oli hyvässä kunnossa, pikkasen oli jumia lapojen takana, mutta ne saatiin auki hieromalla.

Käpylästä ajettiin Juvanmalmille Sporttikselle. Demi sai osallistua yhden tutun ihmisen näyttökokeeseen. Tuttu opiskelee eläinten kouluttajaksi, mm. Tuire Kaimio on kyseisen tutkinnon takana. Tutulla oli näyttökokeessa erilaisia koiria ja eläimiä, ja niiden kanssa tehtiin eri juttuja. Oltiin sovittu että Demille opetetaan tai aloitetaan opettamaan kierimistä. Tuttuni hoiti kouluttamisen ja mun rooli oli vaan seurata sivusta. Demi oli into piukeena kun pääsi Sporttikselle, häntä tötteröllä ja heti meni tuttuni luo, joka ei kyllä ole Demiä nähnyt sitten pentuajan. Tuttu otti Demin "haltuunsa" ja alkoivat tehdä hommia. Töitä tekivät siis vain ja ainoastaan tarjoamisen kautta eli naksutinta käytettiin ja palkattiin toiminnasta joka vei askel askeleelta hommaa eteenpäin. Aikaa meni alussa aikas paljon namista luopumiseen kun tässähän ei mitään käsketä tai komenneta, vaan odotetaan ja palkataan oikeasta toiminnasta. Kaikki jotka tietää kuinka ahne Demi on, niin voivat kuvitella että tähän meni hetki aikaa, kunnes Demi oikeasti tajusi luopua namista ja siitä se sitten lähti. Demi tarjosi toimintaa todella kivasti. Täytyy todeta, että tuota otusta pitäis varmaan enemmän kouluttaa tarjoamisen kauttaa koska tuo otus kyllä tarjoaa. Ja vitsit se oli söpön näkönen kun pienet aivonystyrät työskenteli ja mietti mistä se palkaa milloinkin tuli ja millasita toimintaa kannatti tarjota. Lopputulos oli se, ettei Demi ehtinyt lyhyessä ajassa oppia kierimistä, mutta hyvät pohjat se kyllä oppi. Ja Demi oli saanut sekä arvioijilta että tutultani hyvää palautetta. Oli kuulemma kivaa kun oli niin toimintaa tarjoava koira ja tuttuni pääsi näyttökokeesta läpi ja Demin osalta olivat sanoneet että vaikka ei ehtinyt koko temppua oppia niin oli kehittynyt paljon kyseisen hetken aikana.

Toi naksutinkoulutus on kyllä miellyttävää ja niin törkeen positiivista kouluttamista, mutta kieltämättä mun hermoilla ei ehkä sitä pysty tehdä. Tai siis tarkotan etten millään jaksais, pystyis kouluttamaan kaikkea tarjoamisen kautta, vain positiivisella vahvistamisella.

                    

Tokoa & jälkeä

Eilen ajeltiin Demin kanssa Hyvinkäälle treenaamaan Pian kanssa. Aloitettiin tokolla ja sitten siirryttiin metsään tekemään jälkiä.

Demi aloitti ruutu treenillä. Paikkaa vahvistettiin kosketusalustalla. Olin itse nyt lähellä joten näin mitä ruudussa tapahtuu. Kappas vain tuli huomattua ettei se Demi aina koskekkaan siihen alustaan vaikka se ruudussa on. Omasta mielestään nähtävästi riittää kun on siinä hollilla, eli toisin sanoen mä oon palkannut vaikka ei ole alustaan koskenut. Usein kun oon kauempana niin en vaan nää onko se nyt oikeasti siinä alustalla vaiko ei ja nähtävästi tässä ollaan lintsattu huolella. Kyllähän se oikea kosketuskin löytyi kun van odotin, mutta selvästi on saanut palkkaa siitä kun on ollut siinä kohdilla koskematta. Sitten tehtiin tunnaria. Halusin nähdä millä mallilla on ja näyttää Pialle kuinka tekee kaikkea muutakin ennen kuin sen oman tuo. Demihän on viime aikoina ruvennut kiertelemään ja haistelemaan moneen kertaan kaikki tunnarit ennenkuin sen oman sieltä kumminkin tuo. Ekalla kerralla haisteli ympäristön ruohoa ennen kuin aloitti hommat, haisteli koko rivin enne kuin toi oman, luovutuksessa tiputti kun taas hätäilin sen irrottamisen kanssa. Otettiin uudestaan, nyt meni suoraan tunnareille, oman haistaessa otti sen varmasti ja toi. Todennäkösesti kaipaa vaan toistoja jotta saa lisää varmuutta tekemiseen. Kaukoja, kaikkia vaihtoja läheltä ja Pian ottaessa videota. Demi ei enää ollut niin pitkäksi venyneenä kuin aikaisemmin, joten jotain hyötyä on tästäkin piiperryksestä ollut ;) Maahan-seiso/seiso-maahan vaihdot oli hyviä, tassut pysyy hyvin paikoillaan. Istu-seiso vaihdot hyviä, tassut paikoillaan eikä venytä itseään liian pitkäksi. Seiso-istu vaihdossa liikkuu takatassut muutamia centtejä. Hyppynoutoa 60-80cm hypyllä, kapulana sellanen ehkä keskikokoinen puinen. Sitten edes takas hyppyä 80-100cm, Pia oli hypyn toisella puolella palkkaamassa. Nämä meni ilman ongelmia, hienoo! Loppuun vielä puun kiertoa, jossa muutama maahanmeno.

Ajeltiin vielä metsään tekemään Demille jälki. Demin jäljen teemana oli kulmat. Jäljellä oli 5 kulmaa. Lyhyt jana, joka tuotti epävarmuutta. Demi söi heinää kunnes alkoi tekemään hommia. Jäljen alussa oli epävarma, mutta jäljestyksen edetessä tuli lisää varmuutta jäljestys sujui hyvin. Ekan kepin haistoi, mutta ei jäänyt kuin hetkeksi hajua tarkentamaan ja lähti jatkamaan jälkeä nostamatta keppiä. Päätin etten päästä eteenpäin ennen kuin ilmasee kepin, hetki meni mutta kyllähän se sitten sen ilmaisi. Lähti jatkamaan jälkeä ja innokkaasti jäljesti, ekat kulmat ei ollut niin siistejä, pyöri hetken aikaa, mutta sitten löysi jäljen ja teki kulman. Kaikki loput kepit ilmaisi ilman apuja ja vikat kulmat meni todella hienosti. Lisää jälkiä vaan Demille ja ite pitäis oppia pitämään parempaa tuntumaa liinasta.

Kiitokset taas Pialle treeniseurasta ja avusta :)

Iloista tekemistä

Eilen treenattiin Erikan kanssa koirat Luukissa. Mä olin huolella suunnitellut ja piirtänyt paperille millasen "temppuradan" teen Demille ja Nitalle. Demin kanssa kun oon päättänyt treenata nyt enemmän palkkaamattomuutta ja koska treeneistä olis kiva saada erilaisia (tässä olen niin huono!!!) niin päätin sitten tehdä temppuradan, jos sitä nyt sellaseksi voi kutsua.

"Rata" koostui siis liikeosista ja vain kerran vapautin koiran radan aikana. Kummallakaan ei ollut pienintäkään ongelmaa tehdä liikepalasia putkeen ja meillä oli hauskaa!

Demi sai olla ekana. Aloitettiin luoksetulon maahanmenolla. Matka oli normaalia voittajan matkaa pidempi. Demi tuli reippaalla laukalla, maahan meni tokalla käskyllä, ekalla jäi puoliksi istumaan. Kävelin Demin vierelle, käskin sivulle ja siitä lähdettiin jatkamaan seuraamisella, käännös vasempaan ja sitten suora jossa tehtiin liikkeestä istuminen, joka onnistui hyvin. Seuraaminen jatkui edelleen, tehtiin käännöksiä ja täyskäännös ja sitten lähestyttiin ruutua. Ruutuun lähetys tuli pysähdyksen kautta, matkanvarrella oli linjasta vähän vasemmalla tunnarilaatikko odottamassa. Demi kävi tsekkaamassa laatikon ja jatkoi sitten ruutuun, jossa oli kosketusalusta. Kun Demi seisoi ruudussa siirryin itse ruudun vasemmalle puolelle, vapautin Demin ruudusta ja kun tuli mun luokse niin siinä lennosta heitin metallin ja lennosta siis Demille noutokäsky. Innoissaan lähti noutamaan metallia, otti hyvin, palautti laukalla, tosin luvan saatua sai tiputtaa. Lopuksi vielä tunnari, haisteli rivin päästä päähän ja toi sitten oman. Hieno likka! Koko setin aikana ei yhtäkään ääntä ja eka vapautus ja siirtymä tehtiin metallin jälkeen kun siirryttiin tunnarien luokse. Tällanen temppurata oli tosi kiva tehdä. Pääs mukavalla tavalla treenaamaan liikeosia palkatta, muttei kumminkaan kisamaisesti.

Ruutuun!

 Tässä oli tällanenkin, mutta nyt ruutuun...

Siellä se lentää

Nita teki saman radan kuin Demi. Luoksetulon maahanmeno oli hyvä, sai kunnon vauhdin ylle kun välimatka oli selkeesti pidempi. Seuraaminen tuntui kivalle, istuminen onnistui. Nitalle sama moka ruutunmenossa kuin Demillä. Ensin tunnarilaatikon luokse ja sitten oma-aloitteisesti jatkoi matkaa rutuuun. Paikka oli hakusessa vaikka ruudussa oli kosketusalusta. Nurmi oli sen verran pitkää, luulen ettei Nita tehti alustaa bongannut. Meni ruudusta läpi ja sitten tuli takaisin muistaakseni jonkun takamerkin kautta. Samalla tavalla vapautin ruudusta ja lennosta metallia noutamaan. Innokkaasti nouti. Tunnari lopuksi, tällä kertaa tunnarit ympyrässä. Nita haisteli, mutta oli todella epävarma, otii vaan jonkun. Toi sen mulle, lähetin uudestaan ja nyt haisteli paremmin ja toi oman. Nitan kanssa oli myös kivaa, meillä oli hyvä meininki!

 Luoksetulo

 MAAHAN!

Treenien jälkeen käytiin vielä iltalenkillä Luukin maisemissa. Tästä kehkeytyi taas yksi "Erikan ja Hanna reissut osa 951...". Ihan vaan kaikille tiedoksi, Luukissa menee alueen portit kiinni näin kesäsin klo. 22:30 silloin kannattaa siis olla poissa alueelta. Kylttihän on tietty ihan yliarvostettuja eikä niitä kannata lukea :D