torstai 26. kesäkuuta 2014

Iloista tekemistä

Eilen treenattiin Erikan kanssa koirat Luukissa. Mä olin huolella suunnitellut ja piirtänyt paperille millasen "temppuradan" teen Demille ja Nitalle. Demin kanssa kun oon päättänyt treenata nyt enemmän palkkaamattomuutta ja koska treeneistä olis kiva saada erilaisia (tässä olen niin huono!!!) niin päätin sitten tehdä temppuradan, jos sitä nyt sellaseksi voi kutsua.

"Rata" koostui siis liikeosista ja vain kerran vapautin koiran radan aikana. Kummallakaan ei ollut pienintäkään ongelmaa tehdä liikepalasia putkeen ja meillä oli hauskaa!

Demi sai olla ekana. Aloitettiin luoksetulon maahanmenolla. Matka oli normaalia voittajan matkaa pidempi. Demi tuli reippaalla laukalla, maahan meni tokalla käskyllä, ekalla jäi puoliksi istumaan. Kävelin Demin vierelle, käskin sivulle ja siitä lähdettiin jatkamaan seuraamisella, käännös vasempaan ja sitten suora jossa tehtiin liikkeestä istuminen, joka onnistui hyvin. Seuraaminen jatkui edelleen, tehtiin käännöksiä ja täyskäännös ja sitten lähestyttiin ruutua. Ruutuun lähetys tuli pysähdyksen kautta, matkanvarrella oli linjasta vähän vasemmalla tunnarilaatikko odottamassa. Demi kävi tsekkaamassa laatikon ja jatkoi sitten ruutuun, jossa oli kosketusalusta. Kun Demi seisoi ruudussa siirryin itse ruudun vasemmalle puolelle, vapautin Demin ruudusta ja kun tuli mun luokse niin siinä lennosta heitin metallin ja lennosta siis Demille noutokäsky. Innoissaan lähti noutamaan metallia, otti hyvin, palautti laukalla, tosin luvan saatua sai tiputtaa. Lopuksi vielä tunnari, haisteli rivin päästä päähän ja toi sitten oman. Hieno likka! Koko setin aikana ei yhtäkään ääntä ja eka vapautus ja siirtymä tehtiin metallin jälkeen kun siirryttiin tunnarien luokse. Tällanen temppurata oli tosi kiva tehdä. Pääs mukavalla tavalla treenaamaan liikeosia palkatta, muttei kumminkaan kisamaisesti.


Ruutuun!
 Tässä oli tällanenkin, mutta nyt ruutuun...



Siellä se lentää

Nita teki saman radan kuin Demi. Luoksetulon maahanmeno oli hyvä, sai kunnon vauhdin ylle kun välimatka oli selkeesti pidempi. Seuraaminen tuntui kivalle, istuminen onnistui. Nitalle sama moka ruutunmenossa kuin Demillä. Ensin tunnarilaatikon luokse ja sitten oma-aloitteisesti jatkoi matkaa rutuuun. Paikka oli hakusessa vaikka ruudussa oli kosketusalusta. Nurmi oli sen verran pitkää, luulen ettei Nita tehti alustaa bongannut. Meni ruudusta läpi ja sitten tuli takaisin muistaakseni jonkun takamerkin kautta. Samalla tavalla vapautin ruudusta ja lennosta metallia noutamaan. Innokkaasti nouti. Tunnari lopuksi, tällä kertaa tunnarit ympyrässä. Nita haisteli, mutta oli todella epävarma, otii vaan jonkun. Toi sen mulle, lähetin uudestaan ja nyt haisteli paremmin ja toi oman. Nitan kanssa oli myös kivaa, meillä oli hyvä meininki!

 Luoksetulo
 MAAHAN!




Treenien jälkeen käytiin vielä iltalenkillä Luukin maisemissa. Tästä kehkeytyi taas yksi "Erikan ja Hanna reissut osa 951...". Ihan vaan kaikille tiedoksi, Luukissa menee alueen portit kiinni näin kesäsin klo. 22:30 silloin kannattaa siis olla poissa alueelta. Kylttihän on tietty ihan yliarvostettuja eikä niitä kannata lukea :D

1 kommentti:

  1. ...Erika ja Hannan reissut on kohta jo legendaarisia. Tulipahan tämäkin asia nyt sitten selville ;)

    VastaaPoista