Heinäkuu jo puolivälissä

Kuvia yölenkiltä

Viikot ne vaan menee kovaa vauhtia ja me vaan nautitaan elämästä! Nyt kun vihdoin lämpöset kelit ja helteet tuli niin sehän on näkynyt varsinkin Nitassa. Lenkkien pääpaino on ollut iltaisin ja aamuisin, päivällä käydään vaan lyhyellä kävelyllä. Nitalla on nyt ihan kunnollinen sterkatun nartun karva, joka ei kylläkään oo kovinkaan kiva näin kesällä. Nitalla on todella kuuma, joten sen(kin) takia lenkkeillään myöhään illalla, vaikka toisaalta meidän lenkit on aina painottunut iltoihin.

Viime aikoina ollaan törmätty melekin joka lenkillä jonkin sortin kauriiseen, tai siis niitä on ollut vähintään yks, mut parhaillaan neljä. Ja parhaimillaan ollaan kolme ekrtaa yhden lenkin aikanan niihin törmätty ja kaiken lisäks ollaan vaihdettu lenkkipaikkaa harvasepäivä, mutta niin on nähtävästi kauriitkin.

Treenailtu ollaan aika vähänlaisesti. Kotona, lenkillä aina jotain pientä, mutta keskiviikkona mentiin porukalla Niittykummun paloaseman kentälle treenaamaan.

En enää muista missä järjestyksessä koirat treenas, mutta sillä nyt mitään väliä edes on. Demi teki ekalla kierroksella liikkuroituna ja palkatta seuraamisen, metallinoudon, tunnarin ja kaukot. Seuraamiseen mahtui monenlaista, oli todella kivaa, mutta mukaan mahtui myös väljyyttä, edistämistä, kontakti tippui ja ääntä pääsi. Metallinouto oli hieno, tosin loppuperusasento oli muistaakseni vino. Tunnarissa tapahtui jotain (?), Demi toi oman muistaakseni vasta neljännellä kerralla. Toi vääriä ennen sitä, Demi on kyllä viime aikoina ollut epävarma, mutta ei se kyllä koskaan noin montaa väärää ole tuonut. Kaukoissa tuli rumasti eteen joka vaihdossa, ja teki mm. istu-seiso vaihdon väärällä tekniikalla.

Paikallamakuun Demi teki hyvin, tosin mun moka kun oli vino perusasento niin oli melko vinossa kun meni maahan, tähän tarkuutta mulle!

Tokalla kierroksella Demi uusi tunnarin, nyt ei ongelmaa. Löysi oman ja toi sen hyvin. Otettiin myös kaukoja ihan läheltä, nämä toimi hyvin. Eli pitää vaan nyt ottaa takapakkia ja tehä kaukoja ulkona lähempänä.

Nita teki vain yhden setin. Seuraaminen liikkuroituna, kivalla asenteella ja kovin innokas. Askeleissa teki jotain hassua, en muista mitä. Jossain käännöksessä astuin Nitan tassulle, mutta elämä ja seuraaminen jatkui, hyvä niin! Jääviä tehtiin z tapaan. Jepp, kyllä huomaa että istumista ollaan oikeestaan vaan tehty, varsinkaan seisomista ei ollut ikinä kuullutkaan (ainakaan omasta mielestä). Toistojen kautta alkoi oikeat asennot löytymään, mutta kyllä se pikkasen kesti. Tunnari, oli hankala. Oli väärässä mielentilassa, haisteli koko rivin, muttei merkannut omaa. Pysähtyi muhun päin ja vain seisoi, annoin seistä jonkin aikaa kunnes annoin uuden käskyn. Haisteli taas koko rivin, muttei merkannut ja pysähtyi taas mua päin. Jälleen odottelin ennen uutta käskyä, jatkoi taas haistelua, merkkasi nyt oman, meinasi ottaa viereisen, mutta korjasi ja otti oman. Selkeesti yritti rauhoitella itseään. Kivempi näin kuin se, että vaan noutaa sieltä kaikki tunnarit. Metsässä jatketaan, mutta otetaan nyt myös enempi oikeita tunnareita treenisuunnitelmaan.

Torstaina oli Nitan fyssari, Demi pääsi mukaan turistina kun oli sen jälkeen muuta ohjelmaa. Nita oli hyvässä kunnossa, pikkasen oli jumia lapojen takana, mutta ne saatiin auki hieromalla.

Käpylästä ajettiin Juvanmalmille Sporttikselle. Demi sai osallistua yhden tutun ihmisen näyttökokeeseen. Tuttu opiskelee eläinten kouluttajaksi, mm. Tuire Kaimio on kyseisen tutkinnon takana. Tutulla oli näyttökokeessa erilaisia koiria ja eläimiä, ja niiden kanssa tehtiin eri juttuja. Oltiin sovittu että Demille opetetaan tai aloitetaan opettamaan kierimistä. Tuttuni hoiti kouluttamisen ja mun rooli oli vaan seurata sivusta. Demi oli into piukeena kun pääsi Sporttikselle, häntä tötteröllä ja heti meni tuttuni luo, joka ei kyllä ole Demiä nähnyt sitten pentuajan. Tuttu otti Demin "haltuunsa" ja alkoivat tehdä hommia. Töitä tekivät siis vain ja ainoastaan tarjoamisen kautta eli naksutinta käytettiin ja palkattiin toiminnasta joka vei askel askeleelta hommaa eteenpäin. Aikaa meni alussa aikas paljon namista luopumiseen kun tässähän ei mitään käsketä tai komenneta, vaan odotetaan ja palkataan oikeasta toiminnasta. Kaikki jotka tietää kuinka ahne Demi on, niin voivat kuvitella että tähän meni hetki aikaa, kunnes Demi oikeasti tajusi luopua namista ja siitä se sitten lähti. Demi tarjosi toimintaa todella kivasti. Täytyy todeta, että tuota otusta pitäis varmaan enemmän kouluttaa tarjoamisen kauttaa koska tuo otus kyllä tarjoaa. Ja vitsit se oli söpön näkönen kun pienet aivonystyrät työskenteli ja mietti mistä se palkaa milloinkin tuli ja millasita toimintaa kannatti tarjota. Lopputulos oli se, ettei Demi ehtinyt lyhyessä ajassa oppia kierimistä, mutta hyvät pohjat se kyllä oppi. Ja Demi oli saanut sekä arvioijilta että tutultani hyvää palautetta. Oli kuulemma kivaa kun oli niin toimintaa tarjoava koira ja tuttuni pääsi näyttökokeesta läpi ja Demin osalta olivat sanoneet että vaikka ei ehtinyt koko temppua oppia niin oli kehittynyt paljon kyseisen hetken aikana.

Toi naksutinkoulutus on kyllä miellyttävää ja niin törkeen positiivista kouluttamista, mutta kieltämättä mun hermoilla ei ehkä sitä pysty tehdä. Tai siis tarkotan etten millään jaksais, pystyis kouluttamaan kaikkea tarjoamisen kautta, vain positiivisella vahvistamisella.