Illalla tokoiltiin neljän hengen voimin hallilla. Nita sai kerrankin aloittaa ja Demi siis joutui odottelemaan omaa vuoroaan. Aloitin leikkimällä hetken Nitan kanssa, vähän kierroksia alas. Sitten tehtiin ruutua x 3 (lelu-tyhjä-lelu). Nita alkoi haukkumaan heti kun lähetin sen ruutuun, kutsuin takaisin ja uusi lähetys, taas sama juttu ja vielä kerran jollon haukkui taas, mutta päästin menemään. En siis noudattanutkaan omaa sääntöä että ei pääse tekemään jos haukkuu. Tässä mulla nyt on se ongelma, kun mä en uskalla kuinka montaa kertaa tahansa kieltää ja ottaa takaisin, koska tiedän että jos teen näin niin kohta se ei sitten mene ruutuun ollenkaan. Toisaalta tiedän että tavallaan tää tie olis pakko kulkea loppuun tai sitä haukkumista ei ikinä saada pois. Apua sanon minä. Mun pitäis todennäköisesti tehdä niin, että en päästä tekemään ja sitten kun muuttuu epävarmaksi niin edelleen vaadin olemaan hiljaa ja vaikka sitten helpotan liikettä jotta sais jonkunlaisen hiljasen onnistumisen. Me ei kumminkaan taideta olla nyt menossa vähään aikaa kisoihin joten tavallaan olis saumaa tehdä tällanen veto. Sitten seuraamista, käskytettynä, ja palkkaamisen siirto selän taakse. Nita seuras hyvin, eikä edes edistänyt pahasti. Palkkasin takaa, joka osoittautu mulle ittelleni vaikeaks, kamalaa sekoilua, ja Nita oli myös hämillään kun palkka tulikin eri paikasta kun tavallisesti. Luoksetulon stoppia, tähänkin kokeilin uutta tapaa. Apparille nakkia ja juoksutettiin Nitaa edestakas ja välillä stoppasin. Ei ihan toiminut niin hyvin kun kuvittelin, nita ei olis halunnu lähteä apparin luota pois. Pitää ehkä testata niin päin että apparilla on narupallo ja heittää sen palkaks stopista, katsotaan, katsotaan. Loppuun vielä tunnari x 1, oma ja 2 vierasta ja kaikki näkyvillä. Lähti laukalla, haisteli kaikki läpi ja varmasti nappasi oman, jess!
Illalla Nita teki vielä kaukojen maahan-seiso vaihtoja, ihan kivasti, ei enää venkslaa kauheesti omin päin vaihtoja, malttia on tullut lisää. Myös metallin pitoa ja palautuksia. Nitan ote on parantunut huomattavasti, voin tökkiä metallia ja Nita pitää kunnolla koska ei enää heilu suussa, hyvä.
Demi teki omalla vuorollaan hallilla sivulletuloja. Tein havainnon joka helpottaa omaa oloa. Demin vinot pa:t on selkeesti perua siitä kun aina katson sitä, jolloin mun vasen hartia menee taakse ja sillä tavalla Demi on alkanut "väistää" mua ja pylly joutuu mun selän/jalan taakse. Testasin niinpäin, että tein vastaavan liikkeen oikealle ja kas, Demin pa:t oli ihan suorassa! Nyt pitää siis olla tarkkana etten missään vaiheessa kurki sinne vasemmalle vaan ennemmin oikealle ja paras olis että olisin ihan vaan suorassa. Tää onkin hankala juttu, kun on pidempään tehny tällasia vartalojuttuja joihin ei ole kiinnittänyt niin paljon huomiota niin on saanut aikaseks vinoutta, mutta onneks homma korjaantuu. Paikallaolon jättöjä tehtiin myös ja vaikka oli häiriötä (ei tosin ihan vieressä), ei kertaakaan noussut istumaan. Palkkailin kumminkin näistä jätöistä, eli vahvistin niitä. Tässä paikallaolojen jätössä huomasin, että Demin asento on aivan kamala, kun on maassa. Takajalat on niin ihmeellisessä asennossa ettei pysty niin epämukavasti olla kauaa, joten päätin sitten erikseen ottaa maahanmenoja istumisesta. Autoin kädellä jotta sain Demin ns. pidemmäksi. Normaalisti istumisesta menee maahan niin tiiviisti ja on niin lyhkäsenä pötkönä että on todella epämukavan näköistä. Eli päätin opettaa uudestaan maahanmenon. Tehtiin myös ruutua, jotka oli todella hyviä, hakeutuu juuri sinne keskelle jonne haluankin. Ja loppuun luoksetulo, hyvin pysyi kun jätin istumaan ja tuli lujaa.
Illalla kotona Demi teki vielä kaukojen maahan-seiso vaihtoja, on kyllä mukavaa edistystä tapahtunut, pääsin ottamaan etäisyyttä puoli metriä ja pystyn siis jo seisomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti