Arkea part 2

Kuluneella viikolla Myylle on opetettu naksutin, eli naks - palkka. Tavoitteena olis käyttää naksutinta ja merkata oikea käytös. Toivon saavani tuosta aktiivisen ja toimintaa tarjoavan pennun jonka kanssa naksutellaan sitten kaikkea mahdollista. Sivulletuloja ollaan jo vähän treenattu. Muutama toisto päivässä ja Myy on jo ymmärtänyt miten se pylly siirtyy kätevästi. Myös istumista ja maahanmenoja ollaa vähän tehty namikädellä ohjattuna. Noutoa tänään kokeiltu  "vauhtinoutona", mutta matka oli todella todella lyhyt, palkkasin nostosta. Katsekontaktia myös tänään treenattu, hienosti hoksasi tarjota sitä. Kaikki pikku "treenit" on tehty namilla, mutta ennen ja jälkeen on leikitty, ei ole ainakaan vielä ilmennyt ongelmaa vaihtaa palkasta toiseen.

Myy on myös tehnyt namiruudun nro 3. Muisti idean vaikka edellisestä kerrasta onkin aikaa. 

Demin kanssa tehty seuraamista, kiva asenne ja paikka on pysynyt aika hyvin ja se on edelleen ollut hiljaa (koputtaa puuta). Olen kokeillut tehdä temponmuutoksia ilman että sanon uutta seuraa käskyä, koska ajattelin että sen kyllä täytyis olla niin skarppina ettei tarvii näitä "lisäkäskyjä" jotka toki tokossa on temponmuutoksissa sallittuja. Ajattelin että tällä tavoin voin sitten kokeessa tai treenissä käyttää käskyä huomautuksena jos ei ookkaan niin skarppina, saa nähdä miten käy.  Peruuttamista ollaan myös tehty. Ja tietty sisällä, koska ei vielä peruuta kovinkaan suoraan niin tarvitaan seinän apua. Mutta tietty ollaan peruutettu suoraa ja käännöksiä sekä täyskäännäksiä peruuttaen, se on oikeestaan aika hauskaa. Demi kyllä tykkää peruuttaa :) Luoksetulon loppuosaa, eli eteenistumista ollaan tehty ja lähetymiset on ollut pikkasen eri kulmista eli ei aina vaan suoraan. Alkaa olemaan jo paremmin hanskassa. Eikä tarvii enää leveää haara-asentoa avuksi. Noudon loppuosaa tehty samalla tavalla, muutama toisto sillon tällön. Kaukot myös treenin alla. Namipalkalla toimii tosi hyvin, etäisyyttä tosin ei olla vielä kovinkaan kasvatettu, edetään rauhassa. Haluan saada reippaat mutta hosumattomat vaihdot ja tassut paikoillaan. Täytyis kuvata joku päivä niin näkis itekkin paremmin. Nään kyllä peilin kautta mutta olishan se eriasia nähdä videolta. Demi on myös jumpannut melkein päivittäin.

Nita on myös jumpannut, tehnyt seuraamista, peruuttamista, noutoa, kaukoja. Nita on niin iloinen kun saa tehdä hommia. 

Myyn kanssa on harjoiteltu myös kaikenlaista käsittelyä ja tavattu erilaisia ihmisiä. Kynsien leikkuu on ollut aikamoinen projekti. Vaikka neiti on joka kerta ollut väsynyt niin kummasti on siitä piristynyt ja hetken ollaan keskusteltu siitä, leikataanko kynnet vaiko ei. 

Arkea

Elämä rullaa omalla painollaan ja me totutellaan arkeen kolmen koiran kanssa sekä tuon pienin ihanuuden tutustumiseen. Arki on aika erilaista, ei pelkästään sen takia että on talossa pentu vaan jo ihan sen takia ettei kolme koiraa mene siinä samassa kuin kaksi.

Myyn sisäsiisteys etenee kivaa vauhtia. Päivisin on yleensä vain yhdet pissat lattialla ja aina kotona ollessamme tekee pisut ulos. Se osaa jo aika hyvin kertoa kun on hätä, se piippailee jolloin tietty pääsee ulos pihalle. Yön yli on myös pissaamatta, sellaset 7h onnistuu hyvin. Kakkoja on tehnyt tasan kerran sisälle luovutuksen jälkeen. On se kyllä taitava tyttö. Ruoka maistuu, mutta hän on nyt todennut että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, eli ihan pokkana jättää oman kuppinsa ja suuntaa joko Demin tai Nitan kulholle ja menee syömään. Tästä syystä Nita ja Demi syö joko makkarissa tai sitten niitä vahditaan. Kyllä se Myyn oma ruoka sitten maistuu kun tajuaa ettei muiden kipoille sovi mennä.  Myy on rynninyt muiden kipoille myös silloin kun on ehtinyt syödä omansa tyhjäksi, aika röyhkeä pieni possu tuo on :D 

Ihanaa on ollut seurata kuinka hyvin noiden kolmen suhde on kehittynyt. Kaikki leikkii kaikkien kanssa, joko parina tai sitten ihan kolmistaan. Nita on ollut aina huono leikkimään kolmen porukassa, mutta näin oman perheen kesken näyttää onnistuvan. Painimista harrastetaan ahkerasti. Lenkillä oon myös vahdellut kokoonpanoja koska musta alkoi tuntumaan että Myyn olisi hyvä lenkkeillä välillä ihan kahdestaan Nitan kanssa. Demi on viime aikoina alkanut vähän kiusaamaan Myytä, niin että siihen on ihan joutunut puuttumaan. Mutta suurimmaksi osaksi leikki on kyllä ihan nättiä ja kaikki osaa pitää puolensa. Lenkillä tutkivat ympäristöä yhdessä ja menevät aika paljon kolmen porukassa. Myy ulkoilee päivittäin vähintään kerran ihan yksinään, jotta oppii myös yksin kulkea. Se on päässyt myös leikkimään yhden hoffi pennun kanssa joka tässä meidän lähellä asuu. Pennut ovat samanikäisiä, mutta kokoeroa alkaa olemaan jo aika paljon. Hoffi pentu on uros ja kiltti kuin mikä, Myy päällepäsmäröi ihan huolella, joten ei tarvii miettiä että tulee tallotuksi.

Leikkiä vahvistetaan joka päivä. Kahden lelun leikki sujuu hyvin. Olen myös kokeillut vaihtaako lelusta namiin ja takaisin leluun, ja kyllähän se vaihtaa! Suosituin lelu on mun hupparista leikatut hihat, niistä taitaa saada parhaimman otteen joten sitä on kiva vetää. Palloista tuo ei kyllä välitä, eikä hirveästi vielä kanna asioita suussaan. Jos sille jotain heittää niin meee perään, mutta harvemmin tuo käteen mitään. Ruoalla ollaan nyt viikolla harjoteltu istumista ja maahanmenoa, sivulletuloa sekä takapään käyttöä. Takapään käytössä on ollut apuna tasapainotyyny, etutassut tyynyllä ja ihan vaan saanut palkkaa kun on muutaman askeleen verran siirtänyt takajalkoja, tää olikin Myyn mielestä aika siisti juttu. 

Nita ja Demi on jumpanneet tyynyn avulla ja tehnyt takapään käyttö harjoitusta. Seuraamista ja kaukoja on myös tehty. Demi on hiljentynyt, sille ei oo nyt tarvinnu huomauttaa ääntelystä ollenkaan. Tosin sen viretaso on myös ollut matalammalla.

Demiltä on kohta lähtenyt kaikki pohjavillat, se on aikamoinen silakka. Samaan tahtiin kun on karvat lähtenyt on lähtenyt myös kuulo. Tuo pirulainen ei mukamas kuule kun sitä komentaa, lenkillä huitelee ihan missä vaan, yrittää karata vieraiden koirien luokse ym. mitä ei todellakaan ole aikaisemmin harrastanut. Luoksetulo on myös pikkasen unohduksissa, tulee kun "kuulee" sitten kun suuututaan. Onkohan nää jotain mammakoiran juttuja vai jotain ihan muuta. 

Leikkiä, kyläilyä ja talleilua

Myy pääsi tutustumaan ekaa kertaa ns. treenielämään. Käytiin Puolarmaarissa nurmella vähän leikkimässä ja tekemässä vauhtiluoksetulo. Vaikka paikalla olikin ihmisiä ja muutakin katseltavaa keskittyi Myy hienosti leikkiin. Kahden lelun leikki toimi oikein hienosti <3

Demi pääsi myös hieman muistutteleem juttuja. Pikkasen oltiin molemmat jäässä, mutta annettakoon se anteeksi kun ollaan vaan lomailtu molemmat näistä treenijutuista. Kentällä ei olla käyty ikuisuuksiin. Demi teki ruutua, paikka aika hukassa, tarjoaa merkkiä, jota ollaankin treenattu vähän viime aikoina. Ruutu treenistä taas on ikuisuus. Seuraamista pikku pätkiä, kiva asenne ja Demi oli ihan hiljaa :) Loppuun vielä tunnari ja kyllähän se oma sieltä löytyi. Luovutus edessä oli vino. 

Pikku treenien jälkeen mentiin porukalla metsään. Nita, Demi, Myy, Nooa ja Kiiltis. Sisarukset Kiiltis ja Myy leikki hienosti keskenään ja kaikki tuli muutenkin hyvin toimeen.

Puolarmaarista ajettiin vielä mun vanhempien luokse kahville. Myy nukkui taas koko sielläolo ajan. Me annetaan kauheen hyvä kuva kiltistä pikku Myystä :D

Illemmalla Myy pääsi vielä mukaan tallille. Eka kerta tallilla ja siellähän tutkittiin paikkoja. Kaikki käytävät ja huoneet sekä heinävintti käytiin läpi. Reipas penne. Seurattiin myös Ismo hepan naksutinkoulutusta aj sehän oli mielenkiintoista. Lopuksi Myy sai vielä tehdä namiruudun (namiruutu nro 2.)

Synttärisankari

Ihana, höpsö, rakas Demi, täyttää tänään 4-vuotta!

Onnea ihanainen <3

Käytiin tänään Demin, Nitan ja Ruutin kanssa lenkillä Westend-Lauttasaari akselilla. Sisko kaipasi omaa aikaa ja sehän on paras toteuttaa koirien kanssa, jättäen lapsi hoitoon ;) Pakollinen poseerauskuvakin otettiin.

Nita, Demi, Ruuti

Myy pääsi omalle lenkille kun tultiin kotiin. Otettiin päiväruoka turvotettuna mukaan ja talloin 1m x 1m namiruudun. Tämä oli siis Myyn ihka ensimmäinen namiruutu. Söi nappuloita ja ajautuessaan ruudun ulkopuolelle haisteli itsensä takaisin ruutuun ja muutamien "erehdysten" jälkeen taisi vähän tajuta jutun juonen koska pysytteli ruudussa kun siellä oli nappulaa. Lenkillä Myy pysyttelee kivasti hollilla, irtoaa kyllä ja tutkii paikkoja mutta pitää kivasti mua silmällä. Leikittiin metsässä myös risulla ja sehän oli mukavaa se, mutta lahkeessa oli kyllä vielä kivempi roikkua. 

Leikkitreffit

Myyllä oli tänään treffit veljesten kanssa. Pata ja Kiiltis tulivat Espooseen leikkimään. Voi pojat, miten hauskaa niillä oli. Varsinkin Myy ja Pata oli ihan samalla aaltopituudella. Kiva kun tulivat, koska onhan se ihan eriasia leikkiä samanikäisten kanssa kuin muiden.

 Kiiltis, Pata ja Myy

 Myy ja Pata

 Myy ja Pata

 Myy ja Pata

Myy ja Pata

Myy huusi kun ajoin Puolarmetsään jossa treffattiin veljekset, matkaa 5min. Myy oli ekaa kertaa takaluukussa veräjän takana. Kun jatkettiin matkaa leikkien jälkeen Kirsille, oli Myy ihan hiljaa. Sama juttu kun ajoin Kirsin luota mun vanhempien luokse, hipi hiljaa oli pentu, jess.

Mun vanhempien luona Myy kävi ekaa kertaa. Reippaasti meni sisälle ja lähti tutkimaan paikkoja ja kiipesi ensin meidän isän ja sitten äidin syliin. Myy oli vielä väsynyt veljesten kanssa leikkimisestä, joten nukkui suurimman osan ajasta.

Myyn kanssa on myös harjoiteltu yksinoloa. On ollut ekasta päivästä lähtien yksin Nikon kanssa, sen aikaa kun Demi ja Nita on ollut pitkällä lenkillä. Ekana iltana oli itkenyt, sen jälkeen ei. Myy on myös treenannut yksinoloa niin, että on makkarissa ja me muut ollaan olkkarissa/keittiössä. Tästä ei tykännyt yhtään. Mekkaloi muutaman minuutin ja kiipeili pitkin seiniä. Sen jälken yksittäisiä piippailuja kunnes hiljeni ja alkoi nukkumaan. Aikaa meni 10-15 min. Päästin Myyn makkarista pois kun oli hetken aikaa nukkunut. Vielä ei ole jäänyt kokonaan yksin, mutta kyllä siihenkin päästään.

Ulos tekee suurimman osan pissoista, ja kaikki kakat maanantain jälkeen, paitsi eilen. Kun tulin töistä niin haisi kakka, en kumminkaan löytänyt mistään mitään, joten ajattelin että vaan kuvittelen. Aloin sitten illemmalla imuroimaan ja kun imuroin sängyn alta niin siellähän se sitten oli. Olipa kiva kuulkaas siivota imurin putkista kakkaa pois. Siinä riitti hetkeksi hommia kun pistin imurin osiin ja pesin kaikki osat. Kävi kyllä mielessä, että tätähän tämä pennun kanssa eläminen on, prkl! Mutta kyllä se taas nopesti unohtui.

Myy

Myy esittäytyy

Sunnuntaina 29.3 käytiin hakemassa pentu kotiin. Uusin perheenjäsen on Demin pentu, joka tottelee nimeä Myy. Myy kotiutui meille 8 vko iässä. Myy haettiin tarkoituksella kotiin Demin jälkeen, koska toivoin että Demin maidontuotanto ehtisi loppua ennen pennun tuloa. Myös Nitan kannalta ajattelin, että on helpompi sopeutau kun tulee yksi koira kerrallaan.

Automatka sujui hyvin, pentu oli rauhassa sylissä, ei piippaillut eikä huutanut, mutta pahoinvointia ilmeni. Kotona Nita ja Demi odotti makkatissa portin takana kun tultiin Myyn kanssa kotiin. Myy lähti samantien tutkimaan asuntoa häntä pystyssä ja kävi heti myös Nikoa moikkaamassa. Sitten hän huomasin portin takana mamman ja sehän vasta ihanaa olikin. Hetken aikaa Myy haisteli portin takaa Demiä ja Nitaa ja sitten päästinkin jo Demin lapsensa luokse. Ja samantien oli Myy kiinni tississä! Demi imetti hetken mutta sitten ajoi Myyn pois. Päästin jonkun ajan kuluttua myös Nitan Myyn luokse. Myy oli innoissaan ja Nita kauhuissaan. Nita juoksi Myytä karkuun ja Myy tietenkin vain seurasi Nitaa. Nitä pääsi makkariin takaisin kun sitä selkeästi alkoi ahdistamaan. Eka yö nukuttiin Myyn kanssa olkkarissa, tai no ei me kyllä hirveesti nukuttu. Myy nukkui pieniä pätkiä ja muuten tutki kämppää, rallatteli ympäriinsä, hyökkäili mun päälle, söi huonekaluja ym ym. Olin pikkasen väsyny seuraavana päivänä kun piti töihin lähteä.

Mun työpäivän aikana kaikki oli sjunut hyvin, koirat oli Nikon kanssa kotona. Nita oli välillä makkarissa kun oli näyttänyt siltä ettei oikein arvosta Myyn olemassaoloa.Seuraava yö sujui jo vähän paremmin, nukuttiin 3h jonka jälkeen oli tunnin hereillä ja sen jälkeen nukuttiin vielä 4h, eli aika hyvä saldo. Sen jälkeen yöt onkin nukuttu yhteen putkeen 6-7h, puhhastellut se on, mutta ei ole ekan yhteisen yön jälkeen isoja tyttöjä kiusannut eikä möykännyt.

Myyllä on todella hyvä ruokahalu, se on hyvin ahne, ehkä tullut äippäänsä ;) Myös leikkimisestä tykkää kovin, saalisleikit on parhaita mutta vetoleikeistä tykkää myös, rätti on tässä ollut se paras vaihtoehto. Eilen kokeiltiin jo sisällä kahden lelun leikkiä ja sehän sujui hyvin, vaihtaa heti kun toinen lelu kuolee ja toinen herää henkiin. Ulkoiltu ollaan pääasiassa kahdestaan, koska se on vielä sellaista showta että parempi kulkea Myyn kanssa kahdestaan tai siis ainakin silloin kun on hihnassa. Seilaa tietty edestakas puolelta toiselle, pyörii jaloissa ja on kuin hurrikaani :D Vapaana on saanut olla metsässä ja pellolla. On itsenäinen ja jättää aika paljonkin välimatkaa, mutta pitää kumminkin huolen että pysyy mukana. Myy ja Demi on myös ulkoillut muutaman kerran yhdessä. Myy on aivan ihana tapaus, se on ihana virtapiiri jolla vieterin jalat. Tykkää pomppia ja kiipeillä. ja Siitä onkin ollut vaikea saada kuvia paitsi silloin kun on väsynyt. Kynsiäkin on ehditty jo leikata, kahtena päivänä, eli kaksi tassua kerrallaan. Vaikka onkin ollut vädyny kynsiä leikatessa niin melkoinen kiemurtelija se kyllä on. Mutta aivan loistava tapaus <3

Ekan yhteiskuvan sain napattua eilen, Nita ja Demi massa käskyn alla ja sitten vaan odotettiin että Myy osuu kohdille :)

Mamma-loma lopussa

Pentuja kävin kattomassa niiden ollessa 6,5 vko sekä 7 vko:a. Kyseisellä viikolla pennut oli päässeet uusiin paikkoihin. Jokainen pentu kävi Pian töissä, yksitellen pääsivät tutkimaan paikkoja. Rohkeita ja uteliaita pennejä, ihmiset ja tavarat oli mielenkiintoisia ja hyllyjen välissä liikuttiin vauhdilla ja tutkittiin isoa maailmaa. Kiiltis oli ainoa pennuista joka pikkasen mietti missä on ja sen mielestä oli vähän jännää olla uudessa paikassa yksin. Liukkaita pintoja kukaan ei pelännyt, ei myöskään Kiiltis. Pennut kävi myös silmätarkissa ja sirutuksessa. Neljällä pennulla terveet silmät, yhdellä crd ja yhdellä coloboma toisessa silmässä. Täytyy sanoa että tuo coloboma tuli vähän puskista, en edes osannut ajatella että tuollaista voi pukata kun ei noiden lähisuvussa sellaista ole. Mutta jos jotain positiivista colobomasta, niin onneksi vain toisessa silmässä. Yhdellä uroksella oli toinen kulkunen vielä laskeutumatta. Pennuille on myös ammuttu kaksi erillistä kertaa, niiden syödessä ulkona. Ekalla kerralla Kiiltis nosti päätä ja kuunteli, kunnes jatkoi syömistä, muut pennut eivät reagoineet ollenkaan. Seuraavalla kerralla, muutama päivä myöhemmin, uusi ampuminen ruokailun yhteydessä, kukaan ei reagoinut. Kaksi poikaa ovat myös päässeet vanhainkotiin moikkaamaan vanhuksia, henkilökuntaa ja tutustumaan uusiin paikkoihin. Molemmat pojat olivat retkellään kovin iloisia eivätkä jännittäneet vieraita ihmisiä tai paikkoja. Vanhukset taas olivat todella iloisia saadessaan vähän rapsutella pentusia.

Sunnuntaina pentujen täyttäessä 7 vko:a, kävin siis katsomassa pentuja ja hakemassa Demin vihdoin kotiin.

Kuvat: Pia V.

Demi lähti kyllä hyvillä mielin kotiin, ei tainnut enää jäädä ikävä tuon ikäisiä piraijoja :D Sain lainata siskon autoa, kun oma on hajalla. Demi sai matkustaa autossa takapenkillä koiravaljaissa. Demi ei ole koskaan matkustanut penkillä niin mietin kyllä yrittääköhän se sieltä kiivetä etupenkille, mutta turha luulo. Demi kävi samantien nukkumaan penkille ja siinä se nukkui kunnes oltiin siskon luona, mihin jätettiin auto. Siskon luota käveltiin vajaan 1h lenkki kotiin. Demi oli niin intoa täynnä kun tultiin kotitielle. Päästin Demin hiekkatiellä vapaaksi ja kotiinhan se juoksi, pysähty muutaman kerran ja katto mua että yritä nyt jo tulla, että olis vähän kiire. Sisällä se moikkas Nitaa ja N:ää, ja sen jälkeen meni nukkumaan. Myöhemmin illalla mentiin vielä pitkälle lenkille Nitan ja Demin kanssa. Molemmat yritti kutsua toista leikkiin muutaman kerran, mutta eipä siitä oikein mitään tullut, jotenkin eivät oikein päässeet samalla aaltopituudelle joten menivät sitten omia menojaan. Maanantaina lenkillä sama meininki, leikki ei sujunut, joten omiaa menivät. Kotona kyllä nukkuvat vierekkäin, eli ei mitään vihamielisyyttä ilmassa. Tiistaina lenkillä se sitten tapahtui, leikki luisti niinkuin aikasemmin. Yhteinen sävel löytyi ja oli kyllä ihanaa kun ne pääsivät samalle aaltopituudelle ja vaan laikkivät yhdessä, RAKKAAT! Demin kanssa on vähän treenattu pineiä juttuja, ihan vaan tsekattu missä mennään, mitä muistaa. Sunnuntaina ääntä piisasi, neiti oli niin innoissaan, sainpas sen kumminkin hiljaiseksi, muutama jäähy niin turpa meni umpeen. Maanantaina ja tiistaina oli hiljaa. Luoksetulosn loppua, eli eteenistumista treenattu. Tulee eteen, ei enää mieti suoraan sivulle menoa. Noutokapulan kanssa sama juttu. Voittajan kaukoja tehty ihan läheltä. Seiso-istu vaihdossa liikkuu vähän, mutta istu-seiso-istu vaihto on hieno. En tiedä miks yhdellä vaihdolla liikkuu eteen, mutta jos tekee useamman vaihdon peräkkäin niin pysyy paikoillaan. Merkkiä muistuteltu. Menee merkin taakse, sen muisti heti, mutta suoruus siellä merkin takana vaati vähän pienen koiran aivonystyröiden käyttöä.

Mutta aivan ihanaa oli saada Demi kotiin. Se on vaan niin omanlaisensa persoona, niinkuin Nitakin. Jotenkin kotoisaa kun on koko lauma kasassa.

Päivityksiä

Sitten viime päivityksen on vietetty synttäreitä, käyty luennolla, pentuja moikkaamassa sekä tehty yhdistyshommia.

Rakas Nita, täytti naistenpäivänä 8.3 jo huimat 7-vuotta! Mihin tämä aika katoaa?! Neiti on harmaantunut hurmaavasti, niin symppiksen näköinen harmaahapsu. Nitalla kävi hyvä tuuri kun samana päivänä ajoin Porvooseen D&C hallille kuuntelemaan Juha Korrin Laumaviettiseminaaria. Ostin sieltä sitten useamman narupallon, jotka siis Nitan lempparileluja. Ollaan lenkeillä taas kadotettu yks narupallo lisää, joten pakkohan se oli synttärilahjaksi ostaa uusia. 

Nita ja pallot

Keskiviikkona käytiin kattomassa taas pentuja. On ne vaan mahtavia tyyppejä. Ihania kun juoksevat suoraan luokse ja antamaan pusuja ja kiipeävät sylkkyyn. Leikki oli taas ihan erinäköistä kun viimeks, no ei ihme kun ikääkin taas tullut lisää. 

vasemmalla: iso tyttö, oikealla: pikku tyttö

Viikonloppu vietettiin Jyväskylässä, yhdistyshommissa. Lauantai aamuna lähtö ja sunnuntai iltana takaisin. Oli oikein mukava viikonloppu ja täytyy sanoa että, meidän yhdistyksessä alaosastoissa on kyllä mukavaa porukkaa. Uusia ihmisiä tuli tavattua ja kasvot sain monelle nimelle. 

Sunnuntai aamuna klo. 07, ihana auringonpaiste!

Sunnuntaina takaisintulo matkalla koukattiin Hyvinkään kautta, tietenkin pentuja kattomassa. Tyypit täytti tasan 6 vko. Voi niitä, leikkiä riitti ja sylkyssäkin viihdyttiin. On ne vaan persoonia, vaikka melko tasainen joukko onkin. Tietty myös vähän luonteen eroavaisuuksia löytyy. Vaikka kaikki ovatkin ihania niin kyllä siellä muutama on jotka on erityisen lähellä mun sydäntä. Ja Demi, mun rakas ihana höpsö. Aina yhtä iloinen. Demi pääs moikkaamaan Nitaa takaluukun portin läpi. Demi oli niin innoissaan, yritti tunkea kuonoa kalterin läpi, ja häntä heilui innoissaan. Nita taas ihmetteli selvästi, että mistä toi nyt yhtäkkiä ilmesty. Mä odotan ens viikonloppua kun Demi haetaan kotiin. Aika on oikeasti mennyt paljon nopeammin kuin uskoinkaan. Ennen Demin tiineyden loppuvaihetta ajattelin, että tulee olemaan äärettömän pitkä aika kun ollaan Demistä erossa, mutta eipä se niin kamalaa ole ollutkaan :D Mutta on kyllä ihanaa saada D takasin kotiin.

 Maitobaari

 vasemmalla iso tyttö ja oikealla Kiiltis

FREEDOM!

Pennut 4,5 vko

Tänään taas pentuja ja Demiä katsomassa. Pennut ne vaan kasvaa, niinkuin tietty kuuluukin, mutta hullua kuinka nopeasti ne kehittyy. Kaikki syö ahneesti ja leikkii ja tutkii paikkoja. Luonteissa on pieniä eroja, mutta vaikea niistä vieläkään on sellasia pitäviä arvoita sanoa kun päivästä toiseen vähän muuttuvat. Tällä hetkellä mä oon kovin tyytyväinen siihen että ne on olleet koko ajan kovin rohkeita ja uteliaita. Uteliaisuudella ja rohkeudella pääsee jo pitkälle elämässä. Myöskään kodin normaaleihin ääniin ne ei reagoi, niinkuin ei kuulukkaan. Ovat liikkuneet erilaisilla pinnoilla, mm. tiskipöydällä joka tietty vähän liukas. Jokaikinen on tiskipöydällä lähtenyt heti liikkumaan. Pihalle ovat myös päässeet ihan muutamaksi minuutiksi ja sama siellä.

Dempula oli iloa täynnä kun tulin, tosin ulos tullessan kävi mua kattomassa pikasesti ja siirtyi moikkaamaan muita ihmisiä, palatakseen mun luo jossa sitten kertoikin kaikki maailman tapahtumat mulle. Ääntä siis riitti hetken aikaa ja kyllä pusuja sateli ja kiehnäsi jaloissa. Rakas pikku Dempula. Tänään pentuja oli katsomassa muutama mahdollinen pennunostaja, mukavia ihmisiä joiden luota pennut saisivat kyllä mahtavat kodit. Toivottavasti siis pääsevät näiden ihmisten koiriksi.

Helmikuu vaihtui jo maaliskuuksi

Sitten viime kirjoituksen ollaan jatkettu melkein treenaamatonta elämää. Toki Nita on sisällä ja lenkillä pieniä juttuja tehnyt ja niistä kovin nauttinut, mutta mitään suuria suunnitelmia ei ole ollut. Merkkiä tarjoo kivasti, vaikka välillä meneekin pakka sekasin. Noutojen loppuosaa ollaan saatu parannettua ja seuraamisessa on ollu kiva fiilis. Leikitty ollaan paljon ja samalla kadotettu ties kuinka monta narupalloa. Demiä oltais kaivattu pallojen etsimiseen ;) Kun ehdin jo hehkuttaa Nitan nenän käyttöä niin ei se kyllä kovin pitkälle kantanut.

Tallille Nita on myös päässyt mukaan. Kostin jalassa oli reikä ja jalka tietty sit turvoksissa kun uus tarhakaveri potkinut. Tallilla siis hoidettiin jalkaa ja mentiin kävelylle. Kosti ei ihmetellyt Nitaa ollenkaan, mutta Nitan mielestä oli aika jännää. Kosti kulki oikeassa kädessä ja Nita vasemmassa, Nitalla oli alkuun kova kiire kun oli ihan varma että Kosti aivan varmasti tulee päälle. Kävelyn aikana Nita kumminkin renotutui. Tallilla Nita makoili siellä minne sen milloinkin käskin. Sitä ei pahemmin haitannut muut ihmiset, antoi jopa vieraan ihmisen tulla rapsuttamaan.

Demin pennut on ehtinyt jo huimaan 4 viikon ikään. Oon käynyt edelleen kerta viikkoon niitä katsomassa ja tietty Demiä. Demin pennut sai viime viikolla ekaa kertaa maistaa jauhelihaa ja nyt viikonloppuna nappulaa. Ja ahneita ne on kaikki, mutta tytö ne on erityisen ahneita. Tulleet selkeesti äippäänsä <3

Luonteenpiirteitäkin alkaa kivasti jo erottumaan. Mutta täytyy sanoa, että nyt kun ne on päässyt tutustumaan pareittain uusiin paikkoihin, niin ne on kyllä rohkeita. Eilen ne pääsi ekaa kertaa keittiöön. Tytöt lähti heti tutkimaan huonetta kauttaaltaan kun sylistä pääsivät,  pojat miettivät hetken ja sitten tutkimaan. Lelujen kanssa ne jo vähän leikkii, painii, kantelee pieniä leluja ja vain syö niitä. Ne on kyllä söpöjä kun tekee pieniä saalishyökkäyksiä, vaikka pikkasen kömpelöitähän ne vielä on. Niitä vois seurata vaikka kuinka pitkään, niin ihania.

Mun piti eilen ottaa videopätkää pennuista, mutta enpä ollut ehtiny tutkia kameran ohjeita sen vertaa että olis selvinny miten videokamera toimii, ajattelin ettei siinä olis mitään kummempaa, mutta oli koska en onnistunut, joten tässä kuvia.