Tiistai iltana alkoi ääni kähenemään, keskiviikkona olin jo käheä ja iltaa myöten ääni katosi ajoittain. Tänään aamulla ei sitten ääntä enää ollutkaan. Jäin saikulle, eli koko päivän olen ollut kotona. Täytyy todeta, että on hyvin kummallista olla puhumatta. N:lle kirjoittelen lappuja tai yritän viittoa. Viitominen ei vaan ole tuottanut kovin hyvää tulosta ;) Koirillekkaan en ole puhunut, joten lenkille lähdettäessä mietin pidänkö niitä ollenkaan vapaana. No päätin pitää koirat vapaana, koska olen opettanut niille vihellyksen, joka tarkoittaa että pitää tulla lähemmäs. Tämä toimi hyvin, enkä kyllä viheltänyt kuin kerran, siinä vaiheessa kun tultiin tielle ja piti laittaa hihnat kiinni. Kotona olen napsautellut sormia, jolloin tulevat luokse. Käsimerkein ohjasin koirat makuulle kun leikkasin kynsiä ym.
Illemmalla teki mieli treenata, hetken mietin mitä voin tehdä ilman ääntä ja tajsuin että kaukot voisivta onnistua. Toki normaalisti käytän kaukoissa ääntä ja käsimerkkejä, mutta päätin kokeilla vain käsimerkein. Demi sai aloittaa, tein ensin m-s vaihtoja, parissa ekassa liikutti tassuja, ei palkkaa ja näytin vain käsillä että menee maahan. Sitten uudestaan, jolloin ehkä muisti että tässä pitäis takatassujen pysyä paikoillaan, hienoja vaihtoja teki. Sitten i-s vaihdot, jotka toimivat myös vain käsimerkillä ja loppuun i-m-i. Teki kaikki vaihot todella hienosti, eikä kertaakaan ottanut väärää asentoa. Oli myös kovin varmanoloinen :)
Nita teki myös kaukoja, toisn tehtiin vain m-s / s-m. Nitalle tämä äänettömyys oli vähän vaikeampaa, mutta myös Nita teki hienoja vaihtoja.
Täytyy kyllä todeta, että on oikeasti vaikea olla hiljaa. Tekis mieli kokoajan sanoa jotain ja kun ei voi niin en jaksa kokaikaa lappujakaan kirjoitella joten meillä onkin ollut tavallista hiljaisempaa. Toivon että saan ääneni pian takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti