Agilityä, jäljestystä, esineruutua, tokoa

Maanantaina oli Nooan agility treenit. En muistanut että vuorossa on oman ryhmän kisat, tai no tällä kertaa kisat ei ollut oman ryhmän vaan mukaan tuli myös samaan aikaan treenaava toinen ryhmä. Tämän toisen ryhmän koirat ovat meidän ryhmän koiria vanhempia ja osa heistä kisaa 1-3-luokassa. Alkuun rakennettiin tietty rata ja saitten kouluttajat kerto että nyt kisataan sekä joukkueina että yksilöinä. Kunkin ryhmän joukkueet koostuu sitten 3:n parhaan tuloksesta. Meijän ryhmä oli heti sitä mieltä että me tarvitaan tasostusta koska meillä on kokemattomammat koirat ym... no valitukset eivät menneet läpi :D Rata oli ihan  täysi kisarata, mukana oli kaikki muut esteet paitsi keinu ja pöytä. Rata alkoi pikkasen inhottavasti. Ite reagoin heti siihen että en saa Nooa kääntymään 2-3 hypylle koska tulee hyppäämään ison hypyn jolloin hyppää yhden ylimääräisen hypyn. Päätin sitten ohjata tämän kohdan niisto-persjätöllä ja se toimi älyttömän hyvin. Moni ohjasi tämän kohdan muunlaisilla ratkaisuillla jolloin muiden koirat meni joko puomille joka oli tyrkyllä varsinkin jos ohjasi 2.hypyn esteen etupuolelta. Nooa otti kakki kontaktit tosi hyvin, irtosi hyvin aj tuli myös käteen hyvin. Eka kierros oli meille mahdottoman hyvä suoritus. Musta tuntuu että ekaa kertaa oli sellanen olo että koira oli hanskassa joka hetki aj teki niin kuin ohajsin. Ihan mahti fiilikset edelleen. Niin ja siis jos ei vielä selvinnyt niin tehtiin nolla rata!

Ennen tokaa kierrosta tutustuttiin uudestaan rataan. Meidän molempien ryhmien kouluttajat anto vinkkejä niille jotka niitä tarvitsi ja sitten sain kuulla kovasti kehuja mun hienosta ratkaisusta 2-3 väliin ja suosittelivat sitä monelle muullekkin. Meidän toinen rata ei sitten ollutkaan enää mikään hyvä. olin päättänyt että nyt kuulkaas palkakkaan joakisen kontaktin 2o2o asennon, mutta mutta... Joak hemmetin ontakti kusi, Nooa tuli pokkana vaan läpi. Tosin en oikeasti voi syyttää vain koiraa koska meidän kouluttajat huomautti mulle että ohjasin ne aivan eri tavalla kuin ekalla kierroksella. Ekalla liikuin, kun taas tokalla radalla aloin himmaamaan ihan turhaan ja jotain sössin muutenkin. Nooa sit veteni kontakteja edestakas ottamatta niitä kunnolla. No molemmat mokattiin, saatiin kumminkin onnistumaan ja matka ajtkui, mutta ei enää saatu sitä flow tunnetta.

Tulokset julkistettiin sitten tietty kaikkien ratasuoritusten jälkeen. Meidän ryhmän joukkue voitti! JEE, tää kisa tais olla vielä enemmän kouluttajien välinen skaba, siltä ainakin vaikutti, eikä siinä mitään vikaa ole :D 3:n kärkeen koko skabassa mahtui vaan meidän ryhmän koirakoita ja me oltiin Nooan kanssa sijalla 1, hei me voitettiin!!! Niin siistii voittaa koirakoita joita olen pitänyt todella taitavina ja kun kisassa oli mukana myös niitä 1-luokan ja 3-luokan koirakoita. Kyllä me vaan Nooan kanssa osataan kun kaikki palikat on kohdillaan.

Illalla Demi teki paikkamakuun Pisan päiväkodin nurmella, hyvin pysyi maassa ja kivasti keskittyi. Tehtiin myös kaikki jäävät sekasin ja ne meni kaikki oikein! Myös seuraamista ja siinä siis treenattiin erityisesti vasemmalle täyskäännöstä. Niin ja eteenistumista treenattiin myös, alkaa jo hahmottumaan ainakin läheltä. Demi teki myös kaikkia kaukojen vaihtoja. Tällä hetkellä parhaalla mallilla on m-i-m ja i-s-i.

Nita teki puolestaan luoksetulon stoppia sekä läpijuoksuja. Noi stopit on tällä hetkellä todella hyviä, jos vaikka pysyisivätkin sellaisina. Nita teki myös kaikki jäävät, seisominen menee helposti istumiseksi jos ollaan otettu välillä istumista. Seuraamisen sivuaskeleita hinkattiin myös. Kaukojen m-s-m ja m-i-m tehtiin myös.

Tänään aamusta ajelin Demin kanssa Nurmijärvelle, jossa treffattiin Pia ja pojat. Täytyy näin jälkikäteen sanoa, että kiitos Pia valtavasti pienestä paineesta jonka loit jälkikepeistä puhuttaessa, en olisi vieläkään kokeillut pelkillä kepeillä jälkeä jos ei pientä potkua persuuksiin olis tullut :) Mä niin mielelläni pysyttelen sillä omalla mukavuusalueella ;) Tein Demille siis jäljen joka oli ehkä 200-300m pitkä ja jäljellä ei ollut yhen yhtä nappulaa, pelkkiä jälkikeppejä. Mä en ole tähän uskaltanut siirtyä koska a) en tiedä ollaanko jäljellä jos Demi ei tasasin väliajoin syö jotain b) en ole vielä opettanut keppejä kunnolla c) olen kuvitellut että Demillä on niin suuri jälki into ettei muka reagoi sen takia keppeihin kun haluaa vaan jäjestää. No hyvä kun tästä puhuttiin ja uskaltauduin sitten kokeilemaan. Jäljellä oli 12 keppiä, ihan vaan sen takia että kun siellä ei nyt sitten ollut yhtää namppaa. Eka keppi oli jossain 15m päässä janalta, Demi nosti sen hineosti ja luovutti myös. Sen jälkeen ei noussut pitkään aikaan keppejä, mielestäni oltiin kyllä hollilla, ainakin 2-3 kepit oli jossain siinä, mutta Demi ei niitä haistanut, oltiin kai sen verran jäljen sivussa. Seuraava keppi oli nro. 6 joka löytyi, myös nro. 7. Sen jälkeen tuli hukka, Demi oli melko kuutamolla, mä tiesin tossa kohtaa missä jälki suunnilleen meni, mutta Demi ei, joten pyörittiin sitten ympyrää. Liina jäi myös solmuun ja sitten jonkun aikaa Demi vana istu ja oli kai sitä meiltä etä jäljestä ite tai ainkin nyt autat. No mähän vaan kattelin taivasta jonka jälkeen Demi hetken päästä alkoi taas aktiivisesti etsimään jälkeä jonka myös löysi. Sitten löytyi kepit 9, 11 ja 12. Noin puolet jäi siis matkan varrelle, no ei tietty mikään huippu suoritus, mutta olen kumminkin tyytyväinen. Tuo koira jatkaa toimintaa vaikka kokee että ei osaisikaan, sille pitää antaa hetki aikaa niin sitten taas jatkaa yrittämistä. Varsinkin loppu jälki oli todella kivaa jäljestystä, keskittyi hineosti. Myös ihan alku oli hyyvä, siihen väliin mahtui sitten kaikennäköistä, mutta jos ottaa huomioon että nyt kertaheitolla otettiin pois kaikki nampat niin oli kyllä mun makuun pätevä neiti! Mun pikku jälkikoira! Kyllä siitä toivottavasti vielä joku päivä jälkikoira tulee :)

Esineruutua pääsi Demi myös tekemään. Esineruutu oli jotain luokkaa 30 x 50 m. 2 esinettä, molemmat meille vieraita. Molemmat esineet oli ihan takana, vajaassa 50m. Pia vei esineet Demin katsellessa, oli intona ja haukkukin pääsi. Lähti innokkaasti hommiin, mutta ei irronnut tarpeeksi syvälle, jäi aina siihen 30m ja kääntyi takaisin. Tässä huomaa ettei me olla noita takaesineitä treenattu. Se vähä mitä esineruutua ollaan tehty on esineet aina olleet lähellä, eli max 30m ja sehän nyt sitten näkyi. Pia kävi vielä uudemman kerran esineitä näyttämässä ja Demi löysikin sitten toisen, muistaakseni ehti tässä välissä tulla itse ruudusta pois ja istui mun vieressä odottamassa apuja. No niitä apuja ei tähän väliin tullut ja Demi lähti uudestaan etsimään. Se toinen esine oli muistaakseni vieläkin vaikeampi, mutta loppujen lopuksi irtosi sinne 50m. Tästä nyt opittiin se, että piru vie ne esineet on vietävä sinne 50m tai toi neiti ei sinne asti irtoa. Eli oli pikkasen vaikea treeni, mutta siitäkin selvittiin.

Kiitos kovasti treeniseurasta ja kaikesta avusta!

Illalla oli sitten vuorossa Nitan agility treenit. Tehtiin rataa, joka oli melkoisen pitkä. Mukaan mahtui kaikennäköistä kieputusta. Sain toimivia persjättöjä ja valsseja tehtyä ja vekkauksetkin onnistui ja rytmitys oli tänään melkoisen hyvää, paitsi yhdellä suoralla jossa Nita pääsi mua aikalailla edelle (mihin en ollut siinä kohtaa varautunut) ja suunnitelmani jaakotus tuli sairaasti liian myöhään jolloin Nita ei lukenut sitä ja hyppäsi muurin molempiin suuntiin. Ilman tätä kämmiä olis tullut puhdas rata. No niistä nollista treeneissä viis, mutta meno oli hyvän tuntuista, Nita oli vauhdissa ja ohjaukset toimi hyvin. Jäi hyvä mieli näistäkin treeneistä :) Olihan siellä myös parannettavaa mutta mä onnistuin myös ensin tyrimään niitä hyviä kohtia. Mulle käy usein niin että jos teen nollaradan treeneissä ja sen jälkeen aletaan vielä hinkkaamaan ni sit onnistun tekemään kyllä muitakin virheitä mitä alunperin en oo tehny.