Leikkitreffit

Myyllä oli tänään treffit veljesten kanssa. Pata ja Kiiltis tulivat Espooseen leikkimään. Voi pojat, miten hauskaa niillä oli. Varsinkin Myy ja Pata oli ihan samalla aaltopituudella. Kiva kun tulivat, koska onhan se ihan eriasia leikkiä samanikäisten kanssa kuin muiden.

 Kiiltis, Pata ja Myy

 Myy ja Pata

 Myy ja Pata

 Myy ja Pata

Myy ja Pata

Myy huusi kun ajoin Puolarmetsään jossa treffattiin veljekset, matkaa 5min. Myy oli ekaa kertaa takaluukussa veräjän takana. Kun jatkettiin matkaa leikkien jälkeen Kirsille, oli Myy ihan hiljaa. Sama juttu kun ajoin Kirsin luota mun vanhempien luokse, hipi hiljaa oli pentu, jess.

Mun vanhempien luona Myy kävi ekaa kertaa. Reippaasti meni sisälle ja lähti tutkimaan paikkoja ja kiipesi ensin meidän isän ja sitten äidin syliin. Myy oli vielä väsynyt veljesten kanssa leikkimisestä, joten nukkui suurimman osan ajasta.

Myyn kanssa on myös harjoiteltu yksinoloa. On ollut ekasta päivästä lähtien yksin Nikon kanssa, sen aikaa kun Demi ja Nita on ollut pitkällä lenkillä. Ekana iltana oli itkenyt, sen jälkeen ei. Myy on myös treenannut yksinoloa niin, että on makkarissa ja me muut ollaan olkkarissa/keittiössä. Tästä ei tykännyt yhtään. Mekkaloi muutaman minuutin ja kiipeili pitkin seiniä. Sen jälken yksittäisiä piippailuja kunnes hiljeni ja alkoi nukkumaan. Aikaa meni 10-15 min. Päästin Myyn makkarista pois kun oli hetken aikaa nukkunut. Vielä ei ole jäänyt kokonaan yksin, mutta kyllä siihenkin päästään.

Ulos tekee suurimman osan pissoista, ja kaikki kakat maanantain jälkeen, paitsi eilen. Kun tulin töistä niin haisi kakka, en kumminkaan löytänyt mistään mitään, joten ajattelin että vaan kuvittelen. Aloin sitten illemmalla imuroimaan ja kun imuroin sängyn alta niin siellähän se sitten oli. Olipa kiva kuulkaas siivota imurin putkista kakkaa pois. Siinä riitti hetkeksi hommia kun pistin imurin osiin ja pesin kaikki osat. Kävi kyllä mielessä, että tätähän tämä pennun kanssa eläminen on, prkl! Mutta kyllä se taas nopesti unohtui.

Myy

Myy esittäytyy

Sunnuntaina 29.3 käytiin hakemassa pentu kotiin. Uusin perheenjäsen on Demin pentu, joka tottelee nimeä Myy. Myy kotiutui meille 8 vko iässä. Myy haettiin tarkoituksella kotiin Demin jälkeen, koska toivoin että Demin maidontuotanto ehtisi loppua ennen pennun tuloa. Myös Nitan kannalta ajattelin, että on helpompi sopeutau kun tulee yksi koira kerrallaan.

Automatka sujui hyvin, pentu oli rauhassa sylissä, ei piippaillut eikä huutanut, mutta pahoinvointia ilmeni. Kotona Nita ja Demi odotti makkatissa portin takana kun tultiin Myyn kanssa kotiin. Myy lähti samantien tutkimaan asuntoa häntä pystyssä ja kävi heti myös Nikoa moikkaamassa. Sitten hän huomasin portin takana mamman ja sehän vasta ihanaa olikin. Hetken aikaa Myy haisteli portin takaa Demiä ja Nitaa ja sitten päästinkin jo Demin lapsensa luokse. Ja samantien oli Myy kiinni tississä! Demi imetti hetken mutta sitten ajoi Myyn pois. Päästin jonkun ajan kuluttua myös Nitan Myyn luokse. Myy oli innoissaan ja Nita kauhuissaan. Nita juoksi Myytä karkuun ja Myy tietenkin vain seurasi Nitaa. Nitä pääsi makkariin takaisin kun sitä selkeästi alkoi ahdistamaan. Eka yö nukuttiin Myyn kanssa olkkarissa, tai no ei me kyllä hirveesti nukuttu. Myy nukkui pieniä pätkiä ja muuten tutki kämppää, rallatteli ympäriinsä, hyökkäili mun päälle, söi huonekaluja ym ym. Olin pikkasen väsyny seuraavana päivänä kun piti töihin lähteä.

Mun työpäivän aikana kaikki oli sjunut hyvin, koirat oli Nikon kanssa kotona. Nita oli välillä makkarissa kun oli näyttänyt siltä ettei oikein arvosta Myyn olemassaoloa.Seuraava yö sujui jo vähän paremmin, nukuttiin 3h jonka jälkeen oli tunnin hereillä ja sen jälkeen nukuttiin vielä 4h, eli aika hyvä saldo. Sen jälkeen yöt onkin nukuttu yhteen putkeen 6-7h, puhhastellut se on, mutta ei ole ekan yhteisen yön jälkeen isoja tyttöjä kiusannut eikä möykännyt.

Myyllä on todella hyvä ruokahalu, se on hyvin ahne, ehkä tullut äippäänsä ;) Myös leikkimisestä tykkää kovin, saalisleikit on parhaita mutta vetoleikeistä tykkää myös, rätti on tässä ollut se paras vaihtoehto. Eilen kokeiltiin jo sisällä kahden lelun leikkiä ja sehän sujui hyvin, vaihtaa heti kun toinen lelu kuolee ja toinen herää henkiin. Ulkoiltu ollaan pääasiassa kahdestaan, koska se on vielä sellaista showta että parempi kulkea Myyn kanssa kahdestaan tai siis ainakin silloin kun on hihnassa. Seilaa tietty edestakas puolelta toiselle, pyörii jaloissa ja on kuin hurrikaani :D Vapaana on saanut olla metsässä ja pellolla. On itsenäinen ja jättää aika paljonkin välimatkaa, mutta pitää kumminkin huolen että pysyy mukana. Myy ja Demi on myös ulkoillut muutaman kerran yhdessä. Myy on aivan ihana tapaus, se on ihana virtapiiri jolla vieterin jalat. Tykkää pomppia ja kiipeillä. ja Siitä onkin ollut vaikea saada kuvia paitsi silloin kun on väsynyt. Kynsiäkin on ehditty jo leikata, kahtena päivänä, eli kaksi tassua kerrallaan. Vaikka onkin ollut vädyny kynsiä leikatessa niin melkoinen kiemurtelija se kyllä on. Mutta aivan loistava tapaus <3

Ekan yhteiskuvan sain napattua eilen, Nita ja Demi massa käskyn alla ja sitten vaan odotettiin että Myy osuu kohdille :)

Mamma-loma lopussa

Pentuja kävin kattomassa niiden ollessa 6,5 vko sekä 7 vko:a. Kyseisellä viikolla pennut oli päässeet uusiin paikkoihin. Jokainen pentu kävi Pian töissä, yksitellen pääsivät tutkimaan paikkoja. Rohkeita ja uteliaita pennejä, ihmiset ja tavarat oli mielenkiintoisia ja hyllyjen välissä liikuttiin vauhdilla ja tutkittiin isoa maailmaa. Kiiltis oli ainoa pennuista joka pikkasen mietti missä on ja sen mielestä oli vähän jännää olla uudessa paikassa yksin. Liukkaita pintoja kukaan ei pelännyt, ei myöskään Kiiltis. Pennut kävi myös silmätarkissa ja sirutuksessa. Neljällä pennulla terveet silmät, yhdellä crd ja yhdellä coloboma toisessa silmässä. Täytyy sanoa että tuo coloboma tuli vähän puskista, en edes osannut ajatella että tuollaista voi pukata kun ei noiden lähisuvussa sellaista ole. Mutta jos jotain positiivista colobomasta, niin onneksi vain toisessa silmässä. Yhdellä uroksella oli toinen kulkunen vielä laskeutumatta. Pennuille on myös ammuttu kaksi erillistä kertaa, niiden syödessä ulkona. Ekalla kerralla Kiiltis nosti päätä ja kuunteli, kunnes jatkoi syömistä, muut pennut eivät reagoineet ollenkaan. Seuraavalla kerralla, muutama päivä myöhemmin, uusi ampuminen ruokailun yhteydessä, kukaan ei reagoinut. Kaksi poikaa ovat myös päässeet vanhainkotiin moikkaamaan vanhuksia, henkilökuntaa ja tutustumaan uusiin paikkoihin. Molemmat pojat olivat retkellään kovin iloisia eivätkä jännittäneet vieraita ihmisiä tai paikkoja. Vanhukset taas olivat todella iloisia saadessaan vähän rapsutella pentusia.

Sunnuntaina pentujen täyttäessä 7 vko:a, kävin siis katsomassa pentuja ja hakemassa Demin vihdoin kotiin.

Kuvat: Pia V.

Demi lähti kyllä hyvillä mielin kotiin, ei tainnut enää jäädä ikävä tuon ikäisiä piraijoja :D Sain lainata siskon autoa, kun oma on hajalla. Demi sai matkustaa autossa takapenkillä koiravaljaissa. Demi ei ole koskaan matkustanut penkillä niin mietin kyllä yrittääköhän se sieltä kiivetä etupenkille, mutta turha luulo. Demi kävi samantien nukkumaan penkille ja siinä se nukkui kunnes oltiin siskon luona, mihin jätettiin auto. Siskon luota käveltiin vajaan 1h lenkki kotiin. Demi oli niin intoa täynnä kun tultiin kotitielle. Päästin Demin hiekkatiellä vapaaksi ja kotiinhan se juoksi, pysähty muutaman kerran ja katto mua että yritä nyt jo tulla, että olis vähän kiire. Sisällä se moikkas Nitaa ja N:ää, ja sen jälkeen meni nukkumaan. Myöhemmin illalla mentiin vielä pitkälle lenkille Nitan ja Demin kanssa. Molemmat yritti kutsua toista leikkiin muutaman kerran, mutta eipä siitä oikein mitään tullut, jotenkin eivät oikein päässeet samalla aaltopituudelle joten menivät sitten omia menojaan. Maanantaina lenkillä sama meininki, leikki ei sujunut, joten omiaa menivät. Kotona kyllä nukkuvat vierekkäin, eli ei mitään vihamielisyyttä ilmassa. Tiistaina lenkillä se sitten tapahtui, leikki luisti niinkuin aikasemmin. Yhteinen sävel löytyi ja oli kyllä ihanaa kun ne pääsivät samalle aaltopituudelle ja vaan laikkivät yhdessä, RAKKAAT! Demin kanssa on vähän treenattu pineiä juttuja, ihan vaan tsekattu missä mennään, mitä muistaa. Sunnuntaina ääntä piisasi, neiti oli niin innoissaan, sainpas sen kumminkin hiljaiseksi, muutama jäähy niin turpa meni umpeen. Maanantaina ja tiistaina oli hiljaa. Luoksetulosn loppua, eli eteenistumista treenattu. Tulee eteen, ei enää mieti suoraan sivulle menoa. Noutokapulan kanssa sama juttu. Voittajan kaukoja tehty ihan läheltä. Seiso-istu vaihdossa liikkuu vähän, mutta istu-seiso-istu vaihto on hieno. En tiedä miks yhdellä vaihdolla liikkuu eteen, mutta jos tekee useamman vaihdon peräkkäin niin pysyy paikoillaan. Merkkiä muistuteltu. Menee merkin taakse, sen muisti heti, mutta suoruus siellä merkin takana vaati vähän pienen koiran aivonystyröiden käyttöä.

Mutta aivan ihanaa oli saada Demi kotiin. Se on vaan niin omanlaisensa persoona, niinkuin Nitakin. Jotenkin kotoisaa kun on koko lauma kasassa.

Päivityksiä

Sitten viime päivityksen on vietetty synttäreitä, käyty luennolla, pentuja moikkaamassa sekä tehty yhdistyshommia.

Rakas Nita, täytti naistenpäivänä 8.3 jo huimat 7-vuotta! Mihin tämä aika katoaa?! Neiti on harmaantunut hurmaavasti, niin symppiksen näköinen harmaahapsu. Nitalla kävi hyvä tuuri kun samana päivänä ajoin Porvooseen D&C hallille kuuntelemaan Juha Korrin Laumaviettiseminaaria. Ostin sieltä sitten useamman narupallon, jotka siis Nitan lempparileluja. Ollaan lenkeillä taas kadotettu yks narupallo lisää, joten pakkohan se oli synttärilahjaksi ostaa uusia. 

Nita ja pallot

Keskiviikkona käytiin kattomassa taas pentuja. On ne vaan mahtavia tyyppejä. Ihania kun juoksevat suoraan luokse ja antamaan pusuja ja kiipeävät sylkkyyn. Leikki oli taas ihan erinäköistä kun viimeks, no ei ihme kun ikääkin taas tullut lisää. 

vasemmalla: iso tyttö, oikealla: pikku tyttö

Viikonloppu vietettiin Jyväskylässä, yhdistyshommissa. Lauantai aamuna lähtö ja sunnuntai iltana takaisin. Oli oikein mukava viikonloppu ja täytyy sanoa että, meidän yhdistyksessä alaosastoissa on kyllä mukavaa porukkaa. Uusia ihmisiä tuli tavattua ja kasvot sain monelle nimelle. 

Sunnuntai aamuna klo. 07, ihana auringonpaiste!

Sunnuntaina takaisintulo matkalla koukattiin Hyvinkään kautta, tietenkin pentuja kattomassa. Tyypit täytti tasan 6 vko. Voi niitä, leikkiä riitti ja sylkyssäkin viihdyttiin. On ne vaan persoonia, vaikka melko tasainen joukko onkin. Tietty myös vähän luonteen eroavaisuuksia löytyy. Vaikka kaikki ovatkin ihania niin kyllä siellä muutama on jotka on erityisen lähellä mun sydäntä. Ja Demi, mun rakas ihana höpsö. Aina yhtä iloinen. Demi pääs moikkaamaan Nitaa takaluukun portin läpi. Demi oli niin innoissaan, yritti tunkea kuonoa kalterin läpi, ja häntä heilui innoissaan. Nita taas ihmetteli selvästi, että mistä toi nyt yhtäkkiä ilmesty. Mä odotan ens viikonloppua kun Demi haetaan kotiin. Aika on oikeasti mennyt paljon nopeammin kuin uskoinkaan. Ennen Demin tiineyden loppuvaihetta ajattelin, että tulee olemaan äärettömän pitkä aika kun ollaan Demistä erossa, mutta eipä se niin kamalaa ole ollutkaan :D Mutta on kyllä ihanaa saada D takasin kotiin.

 Maitobaari

 vasemmalla iso tyttö ja oikealla Kiiltis

FREEDOM!

Pennut 4,5 vko

Tänään taas pentuja ja Demiä katsomassa. Pennut ne vaan kasvaa, niinkuin tietty kuuluukin, mutta hullua kuinka nopeasti ne kehittyy. Kaikki syö ahneesti ja leikkii ja tutkii paikkoja. Luonteissa on pieniä eroja, mutta vaikea niistä vieläkään on sellasia pitäviä arvoita sanoa kun päivästä toiseen vähän muuttuvat. Tällä hetkellä mä oon kovin tyytyväinen siihen että ne on olleet koko ajan kovin rohkeita ja uteliaita. Uteliaisuudella ja rohkeudella pääsee jo pitkälle elämässä. Myöskään kodin normaaleihin ääniin ne ei reagoi, niinkuin ei kuulukkaan. Ovat liikkuneet erilaisilla pinnoilla, mm. tiskipöydällä joka tietty vähän liukas. Jokaikinen on tiskipöydällä lähtenyt heti liikkumaan. Pihalle ovat myös päässeet ihan muutamaksi minuutiksi ja sama siellä.

Dempula oli iloa täynnä kun tulin, tosin ulos tullessan kävi mua kattomassa pikasesti ja siirtyi moikkaamaan muita ihmisiä, palatakseen mun luo jossa sitten kertoikin kaikki maailman tapahtumat mulle. Ääntä siis riitti hetken aikaa ja kyllä pusuja sateli ja kiehnäsi jaloissa. Rakas pikku Dempula. Tänään pentuja oli katsomassa muutama mahdollinen pennunostaja, mukavia ihmisiä joiden luota pennut saisivat kyllä mahtavat kodit. Toivottavasti siis pääsevät näiden ihmisten koiriksi.

Helmikuu vaihtui jo maaliskuuksi

Sitten viime kirjoituksen ollaan jatkettu melkein treenaamatonta elämää. Toki Nita on sisällä ja lenkillä pieniä juttuja tehnyt ja niistä kovin nauttinut, mutta mitään suuria suunnitelmia ei ole ollut. Merkkiä tarjoo kivasti, vaikka välillä meneekin pakka sekasin. Noutojen loppuosaa ollaan saatu parannettua ja seuraamisessa on ollu kiva fiilis. Leikitty ollaan paljon ja samalla kadotettu ties kuinka monta narupalloa. Demiä oltais kaivattu pallojen etsimiseen ;) Kun ehdin jo hehkuttaa Nitan nenän käyttöä niin ei se kyllä kovin pitkälle kantanut.

Tallille Nita on myös päässyt mukaan. Kostin jalassa oli reikä ja jalka tietty sit turvoksissa kun uus tarhakaveri potkinut. Tallilla siis hoidettiin jalkaa ja mentiin kävelylle. Kosti ei ihmetellyt Nitaa ollenkaan, mutta Nitan mielestä oli aika jännää. Kosti kulki oikeassa kädessä ja Nita vasemmassa, Nitalla oli alkuun kova kiire kun oli ihan varma että Kosti aivan varmasti tulee päälle. Kävelyn aikana Nita kumminkin renotutui. Tallilla Nita makoili siellä minne sen milloinkin käskin. Sitä ei pahemmin haitannut muut ihmiset, antoi jopa vieraan ihmisen tulla rapsuttamaan.

Demin pennut on ehtinyt jo huimaan 4 viikon ikään. Oon käynyt edelleen kerta viikkoon niitä katsomassa ja tietty Demiä. Demin pennut sai viime viikolla ekaa kertaa maistaa jauhelihaa ja nyt viikonloppuna nappulaa. Ja ahneita ne on kaikki, mutta tytö ne on erityisen ahneita. Tulleet selkeesti äippäänsä <3

Luonteenpiirteitäkin alkaa kivasti jo erottumaan. Mutta täytyy sanoa, että nyt kun ne on päässyt tutustumaan pareittain uusiin paikkoihin, niin ne on kyllä rohkeita. Eilen ne pääsi ekaa kertaa keittiöön. Tytöt lähti heti tutkimaan huonetta kauttaaltaan kun sylistä pääsivät,  pojat miettivät hetken ja sitten tutkimaan. Lelujen kanssa ne jo vähän leikkii, painii, kantelee pieniä leluja ja vain syö niitä. Ne on kyllä söpöjä kun tekee pieniä saalishyökkäyksiä, vaikka pikkasen kömpelöitähän ne vielä on. Niitä vois seurata vaikka kuinka pitkään, niin ihania.

Mun piti eilen ottaa videopätkää pennuista, mutta enpä ollut ehtiny tutkia kameran ohjeita sen vertaa että olis selvinny miten videokamera toimii, ajattelin ettei siinä olis mitään kummempaa, mutta oli koska en onnistunut, joten tässä kuvia.

Pennut 3 vko

Käytiin kattomassa pentuja paluumatkalla Tampereelta.

Aurinko

Tänään on ollut aivan mahtava päivä. Aurinko on taas näyttäytynyt, niin piristävää! Nitan kanssa nautittiin auringonpaisteesta.

Viikolla ollaan Nitan kanssa vähän tokoiltu. Merkki on ollut kovasti treenissä. Se sujuikin sen verran hyvin, että päätin ottaa merkkiä saman treenin aikana useammasta suunnasta. Tämä olikin sitten hieman hankalaa, sanoi Nita. Kun vaihdoin lähetyssuuntaa niin jäikin merkin eteen, vaikka juuri aiemmin oli toisesta suunnasta mennyt merkin taakse. Odotin että Nita tarjoaisi oikeaa paikkaa, no alkoi tarjoamaan istumista, maahanmenoa ja sitten vain passivoitui ja alkoi piippaamaan. Kävin sitten näyttämässä merkin takana paikkaa ja sen jälkeen Nita taas hoksasi mitä halusin. Seuraamisessa treenattiin käännöksiä, näissä edistäminen näkyy kaikista selvimmin. Mutta kylläpä alkoi keskittymään paikkaan kun huomasi käännöksen jälkeen pysähdyksessä olevansa aivan liian edessä. Kaukoja tehty myös, miten voikaan seiso-istu olla taas niin hankala... ei auta taas kuin treenata ja olla tarkkana.

Tänään kävin taas Pian luona kattomassa Demiä ja pentuja. Vitsit on kyllä ikävä Demiä, mutta kyllä se aika oikeesti menee nopeasti. Eletään aina viikko kerrallaan niin ei tunnu niin pitkälle ajalle. Pennuilla oli viikolla auenneet silmät ja kaikki kävelee jo. Kävely on kyllä aikamoista vielä, mutta kyllä sitä jo oikeaksi kävelyksi voi kutsua. Ne kasvaa kyllä ihan huikeeta vauhtia, viime viikolla ne oli vielä sellasia marsu pötkylöitä ja nyt ne näyttää jo hiirille :D Ja isommat pojat jo vähän niinku koirille. On se vaan mahtavaa seurata miten ne kehittyy kokoajan.

 Pennut 2 viikkoa

Torstaina oli Nooan kimppatreenit. Ei vaan sujunut, ei kai aina voikkaan sujua, mutta jäipä jotenkin harvinaisen huono fiilis. Nooa oli todella herkkä mun ohjaukseen. Päätin ohjata ilman käsiä kun käsien kanssa ei meinannut tulla mitään. Nooa lukee tarkkaan mun hartalinjaa ja kun on kädet mukana ohjauksessa niin mun rintama aukeaa liikaa ja Nooa haki milloin minnekkin. Kun pidin kädet seläntakana niin oli homma paremmin hanskassa. Tässä kuva radasta (pöllitty Veeralta). Rata oli muuten sama, mutta meillä oli kepit numerolla 7 ja sen jälkeen jatkui kuten kuvassa.

Pikku pötkylöitä

Sunnuntaina kävin katsomassa Demiä ja vauvoja. Demi aina yhtä iloisena, niin ihana nähdä tuota ilopilleriä. Ja pennut, vitsit ne on jo viikossa kasvaneet! Pikkusia pulleromasuja, voi rakkaus <3 Pikkutyttökin on kasvanut ja pitää sinnikkäästi puolensa vaikka ne isot jörssäri veljet yrittää syrjäyttää pikku typyn tissiltä, mutta eivät onnistu siinä enään.

Kuvasatoa pikkusista