Arkea ja juhlaa

Helmikuun loppu ja maaliskuun alku, ei olla juuri mitään tehty, mitä nyt normisti lenkkeilty. Mulla on selkä reistaillut, särkylääkkeitä oon joutunut popsimaan kun elämä ei ole meinannut sujua. Sängystä on meinaa välillä ollut vaikea nousta, myös pukeminen, kävely ja vessassa käynti on tuottanut tuskaa. Pahimpina päivinä huomasin peilistä itseäni ihmetellessä että olen aivan vino. Energiaa on vienyt myös työ. Mulla on ollut peräkkäin kaksi opiskelijaa ohjattavana, molemmat hyviä tyyppejä ja oikein päteviä, mutta kun sitä aikaa tehdä kaikki se paperityö ei oikein päivän aikana ole, niin kotona iltaisin ja viikonloppuisin on näitä väännetty. Tämän lisäksi myös yhdistysjuttuja on pukannut, pitkiä kokouksia ja sitten pistelaskuhommeleita (hitsit ne vie aikaa). Jotenkin vaan nyt voimat vähän lopussa.

Mutta koiriin... Myy kävi fyssarilla 1.3. Mevet:ssä Riinan hoidettavana. Myyllä oli etuosassa lihaskalvokireyttä lapojen alueella ja takana. Rintarangassa jäykkyyttä. Lannekalvon vasemmalta kireämmät. Ranteet liikkuvuudeltaan hyvät ja seisoessa asento hyväja ranteet jämäkät. Myyn kropasta kuulemma näkyy sen elämäntapa. Törmäily siis näkyy kropassa, niinkuin olen arvellut, mutta onneksi vastaa hyvin käsittelyyn ja saadaan koiran kroppa auki.

Eilen Nita vietti 8-vuotis synttäreitään.

Paljon onnea rakas Nita! 

Ihan hullua ajatella kuinka nopeasti vuodet vierii ja Nitakin on jo saavuttanut veteraani-iän. Hassua ajatella että 8-vuotias on veteraani. Täytyy miettiä jos neljän vuoden tauon jälkeen ilmoittais Nitan vielä näytelmiin, mietitään mietitään. Muuten Nitan kanssa jatketaan elämää rennosti humputellen. Tehdään kaikkea mukavaa, treenirintamalla ei ehkä nyt mitään suurempia tavoitteita ole, mutta tehdään sen verran kun halutaan. Nita nauttii lenkkeilystä, pikku treeneistä ja leikkimisestä. Nitan aamut alkaakin edelleen leikkien, samalla tavalla kuin aina tähänkin asti, itselleen heittelee leluja ja lopuksi painivat ja hammastelevat Myyn kanssa. Niillä on ihan omat leikit aamuisin täällä sisällä.