tiistai 22. maaliskuuta 2016

Voi ylpeys

Maanantaina illalla HAU:n tokotreenissä Myyn kanssa. Nyt täytyy kyllä todeta, että hidas palkka on ollu kyllä ehkäpä yksi tie etenemiseen, siis mielentilan hallinnassa. Eilen taas autosta ulos ottaessa Myy oli innoasta soikea, kierrokset pääs vähän nousemaan liikaa, mutta ei hätiä, syöttelin parkkiksella hidasta palkkaa ja kappas vaan taas saatiin sopivampi mielentila koiralle.Syöminen rauhoittaa ja kun palkkana on täsäs kohtaan pureskelua vaativa namppa niin se toimii. Mitkään nopeasti nielastavat palkat ei tässä kohtaan aja asiaa. Muutamia sivulletuloja ja sitten halliin. Hallissa ehti kierrokset taas nousta liikaa, kuinka nopeasti sekin tapahtuu, huh, hidasta palkkaa syöttäen saatiin taas oikea mielentila. Meitä oli paikalla vain muutama ja junnujen kokoonajot :D Tehtiin sitten junnu-malliin paikkista, eli kaikki palkkaili usein ja oltiin vaihtelevasti eri etäisyyksillä koiriin. Myyllä oli etupalkka ja sen avulla se pystyy sulkemaan pois häiriöt aika todella hyvin, kun niin keskittyy palkkaan. Jäin alkuun hihnan mitan päähän, koska hallin toisella kentällä oli koira aksaamassa. Voitteko kuvitella, Myy ei vetänyt ollenkaan kieppejä aksaavasta koirasta! Hitto mä olin ylpeä tosta pienestä teinistä. Se on kehittynyt häiriön siedossa ihan hurjasti! En ottanut aikaa, niin mulla ei oikeastaan ole hirveäasti käsitystä kuinka pitkä paikkis tehtiin, mutta varmaan jotain puolen minuutin luokkaa. Vapautin ja otettiin vielä toinen samanmoinen setti jossa jätin Myyn ja kävelin reilun 5m päähän. Hyvin pysyi, välillä katteli Saimaata, mutta sitten siirsi katseen takas etupalkkaan tai muhun.

Seuraamista ja sivulletuloja. Paikka oli parempi, kun alkoi edistämään tein kiepin ja palkkasin kun palasi oikeaan kohtaan. Pysyi melko hyvin suorana, muutamaa pätkää lukuunottamatta jolloin oli kuin mato, takapää ylityöskenteli kun tein loivaa käännöstä.

Merkin kiertoa. Alkuun tein läheltä n. 5m päästä, Myy teki ihan hiljaa ja meni laukalla. Sitten siirryin kauemmas ja kappas vaan alkoi tulla ääntä mukaan. Näitä toistoja tuli useampi ja onneksi treenikaveri puuttui asiaan, kiitos siitä! Pilkottiin asiaa palasiksi ja selvisi tietty syykin ääntelyyn. Tästä syystä on kyllä erittäin hyvä treenata kimpassa eikä yksin, kun yksin sitä ei aina ajattele asioita loppuun asti saatikka juuri sillä hetkellä analysoi asioita, niinkuin ulkopuolinen tekee.

Myyn treenatessa myös muut teki samalla, Myykkis reagoi tasan kerran muihin, muuten keskittyi 100% muhun. Ei haitannut luoksetulot eikä mitkään muutkaan. Mä ehkä pakahdun onnesta kun tähän vaiheeseen ollaan päästy. Vielä alkuvuodesta tuntui sille että tässä tilanteessa voitais ehkä olla kesällä, mutta Myy on kyllä nyt ottanu suuria harppauksia eteenpäin. Myy <3

1 kommentti: