Tokoa Paloaseman kentällä

Ääniin reagointi tuli sitten tänään ihan vahingossa testattua tuolta pennulta, kun ruokaa laittaessa alkoi palohälytin huutamaan. Siinä menikin hetki ennenkuin saatiin palohälytin hiljaiseksi. Myy ja Demi eivät tilanteesta välittäneet, mutta Nita pelkäsi ja kovin. Meillä ei ole ikinä mennyt palohälytin päälle, mutta onhan se ääni kova. Ja Nita kun pelkää muutenkin ilotulituksia, ampumista niin olihan se tietenkin ihan arvattavissa että myös palohälyttimen ääni on sille kammotus. Nita tärisi ja läähätti. Kiipesi sitten syliin, mutta ei siinäkään oikein rauhoittunut. Tunti siinä meni, kunnes oli aika lähteä toko treeneihin, päätin ottaa Nitankin mukaan jotta sais ehkä pään nollattua.

Treenattiin Paloaseman kentällä. Hetken treenattuamme tuli paikalle viereisen paloaseman miehet. Heillä oli suunnitelmissa pelata fudista.  Saatiin sitten sovittua että me voidaan olla kentän toisessa päässä pienemmässä tilassa, jotta he mahtuvat pelaamaan. Siinä kun aloimme keräämään kamoja kasaan niin palomiehet auttoi kamojen keräämisessä ja siirtämisessä, kohteliaita tyyppejä!

Demi teki paikallaistumisen ja paikallamakuun Nooan kanssa. Hyvin molemmat, tosin makuussa oli lonkalla, mutta niinhän se tuppaa olemaan. Omalla vuorollaan Demi teki liikkuroituna seuraamisen ja liikkeestä istumisen, palkkasin vasta kun molemmat oli tehty. Seuruussa oli hyviä ja huonoja pätkiä. Hidas oli aika surkeeta, mutta askeleet, juoksu ja juoksusta seis oli tosi hyviä. Muutama ihan hiljainen piippaus pääsi neiidn suusta. Liikkeestä istuminen oli hyvä. Metallinoudossa autoin sen verran että muisti tulla eteen eikä suoraan sivulle. Meni laukalla metallille, mutta paluun tuli ravissa. Loppuun vielä luoksetulon stoppeja, niin että juoksu mun ja Kirsin väliä ja välillä stoppasin. Stopit oli oikein hyviä.

Myy aloitti leikkimällä, eikä ottanut juurikaan häiriötä fudispelaajista. Laitoin Myylle jälkiliinan koska mietittiin mahtaako lähteä fudispelaajien luokse, no ei lähtenyt. Myy pääsi kokeilemaan ruutua ekaa kertaa. Kokeiltiin ensin näytöllä, mutta ei tajunnut sitä, joten vietiin sitten lelu ruutuun ja sitten lähetys. Sinnehän se juoksi lelun luokse. Noudon alkeita tehtiin saaliin kautta, saatiin muutama nosto. Hyvä Myykkynen. Meillä oli ohjatun keskikokoinen kapula, koska kotona oon huomannu että Myyn on vaikee nostaa mun puista kapulaa, siinä on sen verran pieni maavara. Lopuksi tehtiin luokstulo, ja kyllähän se vauhdilla tulee, pikku Myykkynen.

Nita pääsi myös, leikittiin ensin ja sitten lähetin ruutuun. Perskules, sehän meni täysiä, suoraan ja vielä ihan keskelle ruutua! Nitasta ei kyllä koskaan voi tietää. Välillä kun on taukoja niin se ei osaa enää mitään ja välillä asiat onkin muhinu sen päässä ja se osaakin. Tehtiin myös pieni pätkä seuraamista sekä kaukoja ihan läheltä.

Treenien jälkeen kun palattiin kotiin, oli Nita onneksi unohtanut palovaroittimen ja oli ihan normaalisti, ei siis enää ollut stressi päällä, hyvä niin.