Maanantaina oltiin Nooan kanssa aksaamassa. Ennen Nooan treenejä olin kouluttamassa, joten jätin suosiolla omat tokotreenit väliin, koska ajattelin ettei ajatus enää kulje päivän kolmansissa treeneissä.
Nooan treeneissä tehtiin rataa, sekä toisen kouluttajan kanssa katsottiin millä mallilla kontaktit ja kepit on. Maxit aloitti kontakti/keppi treenillä. Nooan kanssa aloitettiin kepeistä, treenattiin eri keppikulmia jotka sujui hyvin. Tosin meillä on edelleen verkkoja apuna. Mutta hakee hyvin eri kulmista ja vauhti on todella hyvä. Sitten kontakteista valitsin puomin. Ja tällä kertaa näytti nyt sille että 2o2o toimii myös puomilla ja ehkä jopa paremmin kuin A:lla. Pääsin itse liikkumaan enemmän ja Nooa pysy asennossa, hyvä, hyvä. Pitäis nyt myös muistaa treenata vinoja lähestymisiä puomille, koska ne on vielä vähän vaikeita.
Toisen kouluttajan kanssa tehtiin rataa, joka rataantutustumisessa tuntui aivan järkyttävän vaikealle. En meinannut millään oppia rataa, koska siinä mentiin samoja esteitä ja putkia moneen kertaan. Radalla piti myös saada koira irtoamaan kauas itsestään sekä toimimaan tiukoissa käännöksissä ja hämyesteiden luona. Olin aivan 100% varma, ettei päästä rataa loppuun asti, mutta heh, taas olin väärässä! Nooa tuli muutaman kerran ekan hypyn ohi, koska jätin koiran vähän huolimattomasti hypyn taakse ja itse sijoitin itseni vähän huonosti. Mutta kun sain Nooan ekan hypyn takaa tulemaan, niin johan saatiin sitten rata kerta heitolla loppuun, vautsi vau! Tietenkin oli kohtia jota piti hioa, mutta kumminkin, rata oli vaikea ja siitä suoriuduttiin. Alun vekkaus toimi hyvin ja sain Nooan irtoamaan hyvin putkeen joka oli hankalassa kulmassa. Putkesta pakkovalssilla seuraava hyppy, tätä hiottiin koska Nooa teki turhan isoan kaaren ennen kuin sain sen tulemaan pakkovalsiin, mutta sekin parani toistojen myötä. Putkien jälkeinen takaakierto ja päällejuoksu ja seuraavan hypyn jälkeen valssilla käännös toimi ja oli ns. helppo ratkaisu, mutta pidempi tie ja sen takia mut pistettiin miettimään miten ohjaan hypyn toista kautta joka olis lyhkäsempi tie, mutta esteiden väli pieni joka tietysti tuo lisähaastetta. Hion sitten tätä kohtaa, niin että tein twistin ja sen jälkeen niistosokkarin ja lähetys takaisin putkeen. Tämä toimi hyvin. En olis ikinä kisoissa edes koittanut tuollaista ratkaisua koska Nooan kanssa helposti valitsen pikkasen pidemmän tien jos sitä kautta ei ole ansaesteitä lähellä. Mutta tämä kohta oli erityisen hyvä treeni mulle, koska nyt tajusin että kyllä se Nooa oikeasti osaa jo kääntyä pienessä tilassa kunhan ohjaan asenteella ja ajoissa. Aivan mahtava fiilis kun saatiin noin hieno onnistuminen tiukassa kohdassa. Olis ollu kiva saada tämä treeni videolle, niin olis nähny kuinka paljon nopeampi aika tuli tuolla toisella ohjauksella. Nooa sai kehuja huikeasta kehityksestä. Vielä loppusyksystä mietittiin että kauankohan menee ennen kuin saadaan poika kokoamaan hypyt, mutta hitsit, nythän se jo osaa. Ja lukee kuulemma mun ohjausta todella hyvin.
Tiistaina oli sitten vuorossa Nitan treenit. Otin Demin mukaan matkaan, mutta annoinkin sen sitten eteenpäin Erikalle parkkipaikalla. Demi pääsi lenkille ihanan Taran kanssa, KIITOS Erika! Nitan treeneissä väännettiin tekniikkaa ihan huolella. Oli kyllä sellasta kieputusta että hyvää päivää vaan. Rata koostui kolmesta hypystä ja kolmesta putkesta. Tämäkin rata oli sellainen jossa mentiin samoja hyppyjä edestakas eri suuntiin ja useampaan kertaa ja jälleen kerran joutu oma pää koville. Ideana oli miettiä useampi ohjausvaihtoehto moneen kohtaan rataa. Eli pelkällä yhdellä ohjaussuunnitelmalla ei saanut "hyväksyttyä". Vaihtoehdot saivat olla mitä vain, eli ei tarvinnut miettiä pelkästään niitä jotka toimisivat parhaiten omalle koiralle, vaan ylipäätänsä vaihtoehtoja joita sitten voidaan kokeilla. Tällaisista treeneistä tykkään kovasti, koska joutuu oikeasti miettimään, eikä voi aina turvautua niihin tuttuihin mukaviin ohjauksiin. Ja on niin hyvä kokeilla monenlaisia ohjauksia samaan kohtaan, koska siinä tajuaa joskus ettei se oma ns. hyvä vaihtoehto aina ole se paras, ja joku epämiellyttävä ohajus voikin olla parempi. Itselläni on ainakin tapana vältellä tiettyjä ohjauksia ihan vaan sen takia ettei ne tunnu itselle mukaville sen takia ettei ne ole niin tuttuja, mutta näissä tekniikkatreeneissä usein pureudutaan juuri niihin ihan väkisin ja sehän on hyvä. Nitan kanssa rata sujui kumminkin hyvin. Tehtiin nollana läpi, tosin parannettavaa tietenkin oli. Ensinnäkin alun sylkkäriä hiottiin, se ranneliike on edelleen mulla helposti huono, kokeiltiin tähän alkuun myös muita ohjauksia, jotka toimi joten päätettiin ihan sen takia sylkkäriä hioa. Myös kahta muuta kohtaa hiottiin, jossa tehtiin takaakierto. Peitin kuulemma siivekkeen jolloin Nitan on vähän vaikea ennakoida mitä tulee hyppäämään, joten ihan vaan omaa linjaa tässä. Nita sai kehuja todella hyvistä käännöksistään ja erityisesti niisto-sokkarit oli hienoja. Sain myös palautetta siitä että helposti vedän Nitaa isommalle kaarelle kuin mitä olis tarvetta, kun se kerran kääntyy niin hyvin, eli pieniä teitä pitäis tehdä kun siihen kyetään. Hyvät treenit kaikenkaikkiaan myös Nitalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti