Suurin juttu tapahtui heti tammikuun alussa kun selvisi ultrassa että Demi on tiine. Tää oli kyllä yksi vuoden kohokohdista, koska tätä yhdistelmää olin odottanut kuin kuuta nousevaa tapahtuvaksi ja viimein selvisi että Demi on tiine. Siitä seurasikin sitten pitkä odotus, joka ei edes ollut niin pitkä mutta tuntui sille. Demi synnytti 6 ihanaa lapsukaista helmikuun ensimmäinen päivä. Voi sitä odotusta, siinä meni yö valvoessa kun odottelin Pialta tietoa missä mennään. Ihanaa, mutta niin törkeen jännittävää aikaa.
Pennut 1vrk
Pentujen kasvua sain onneksi seurata läheltä, kerta kaks viikkoon ajelin Hyvinkäälle katsomaan pentuja ja Demiä. Pentulaatikossa tuli istuttua monen monta tuntia, ihan hiljaa ihmetellessä. On se jännä kun sellasia pienen pieniä vauvoja jaksaa vaan tuijotella. Pentujen kehitystä seuratessa alkoi pikkuhiljaa löytyä suosikki, vaikkakin pennun valinta ratkesi ihan vasta vikoilla viikoilla. Toinen nartuista tuntui omimmalta, tuo pikkuinen ärripurri <3
Myy 5vko
Maaliskuun lopulla ensin haettiin ensin Demi kotiin ja viikkoa myöhemmin meille kotiutui 8vko ikäinen pikku Myy. Kevät menikin Myyhyn tutustuessa ja kolmen koiran kanssa arkeen tottuen. Kolme koiraa kuin ei oikeasti ole sama asia kuin kaksi! Yhtäkään näistä en antaisi pois, mutta totuus kyllä on se, että kaks ei ole yhtäkuin kolme :D
Helsinki-Vantaan lentokenttään käytiin tutustumassa.
Myytä ei kura haittaa, rymytessä rapa roiskuu!
Toukokuussa päästin pentujen kanssa pentutreffi viikonlopulle, ensin tottiskoulutusta Samuli Junton opastuksella ja sen jälkeen tehtiin maastoja omalla porukalla. Oli huippua nähdä pennut parin kuukauden tauon jälkeen.
Kesäkuussa käytiin lampailla Demin ja Myyn kanssa. Molemmat olivat todella innoissan. Demillä oli intoa kuin pienessä kylässä, mutta idea ei ehkä niin kirkkaana päässä ollut. Myy oli myös todella innokas ja rohkea ja kouluttaja suositteli lisää sytyttelyä.
Demi kävi heinäkuussa taas kokeilemassa tokon voittajaluokassa, saaden VOI2 tuloksen. Kehässä saatiin aika kiva yhteistsemppi päälle ja kehässä meillä oli kivaa. Parin viikon päästä uusi koe joka meni mönkään jo heti alkuun. Keskeytettiin koe, kun molemmilla oli pasmat sekaisin.
Heinäkuussa päästiin myös Tarja Martinpuron jälkipäivään. Tuli taas uusia ajatuksia miten jatkaa.
Elokuu oli ahkeraa tokotreeniä täynnä, ajatuksena saada hommaa taas kunnolla kasaan ja opetella tokon uusia sääntöjä.
Syyskuussa päästiin leireilemään Lumipilven kennel leirille. Ihan uusi paikka mulle Lopen Räyskälässä oleva leiripaikka. Lauantaian meillä oli tottista kouluttamassa Ulla Komppa ja iltapäivästä vielä lyhyet maastotreenit ja sunnuntaina tehtiin maastoja. Viikonlopun aikana nähtiin kaikki Demin pennut, huippua. Leirillä oli mukavaa porukkaa, vanhoja ja uusia tuttavuuksia :)
Demin ja pennut
Lokakuussa käytiin päiväretkellä Melkuttimilla. Näitä reissuja pitäis kyllä tehdä enemmän. Päivä luonnossa on ihan parhautta.
Demi pääsi myös luonnetestiin. Testi näytti pääosin Demiltä ja tyyppi selviytyi siitä oikein mallikkaasti. Sama mielikuva tuosta ihanasta koirasta edelleen.
Loppuvuotena ei sitten mitään kummempia mainitsemisen arvoisia juttuja ollutkaan, paitsi tietty se ilo uutinen, että Myy kaiken kuntoutuksen jälkeen todettiin vikassa tarkissa hyvin kuntoutuneeksi eikä mitään estoja enää ole. Kaikkea saa ruveta tekemään kunhan aloittaa rauhassa. Huippu juttu :)
Huolta koirista mahtui vähän turhankin paljon vuoteen 2015. Demillä todettiin alkava kohtutulehdus heti pentujen ollessa n. viikon ikäisiä. Onneksi tulehdus huomattiin ajoissa eikä tulehdus ehtinyt pahaksi eikä kohtua tarvinnut poistaa.
Toukokuussa Myy teloi hampaansa. Kulmahammas (maito) meni poikki niin että ydin oli esillä. Mun pieni pentu jouduttiin nukuttamaan jo ihan vauvana kun hammas piti piti leikata pois.
Demillä todettiin virtsankarkailua. Synnytyksestä kun oli niin lyhyt aika niin ultrattiin sitten koko vatsa ja otettiin virtsarakosta pissanäyte ihan kaiken varalta. Mitään ei kumminkaan löytynyt, Demi terve kuin pukki. Virtsankarkailun syyksi todettiin synnytyksen jälkeiset löysät lihakset.
Juhannuksena Myyn etujalasta sitten repesi jänne. Demin ja Myyn painin seurauksena jotain tapahtui ja jänne repesi. Tätä sitten hoidettiin kuntoon monen monta kuukautta ja ai että, se aika tuntui kamalalle. Alku oli kamlaa kun saatiin ihan jäätävän huono ennuste ekalta eläinlääkäriltä, onneksi kumminkin päädyttiin mennä ortopedin pakeille ja kummasti ennuste parani ja jalalle saatiin kunnolliset hoitotoimenpiteet.
Vuosi sisälsi aikamoista vuoristorataa ja vihdoin loppuvuodesta tuntui että elämä alkaa tasaantumaan. Nyt kuuluis varmaan vielä käydä läpi ne edellisenä vuonna laitetut tavoitteet.
Vuosi 2015 tavoittet ja toiveet:
- toivotaan että pysytään terveinä, ihan jokaikinen
- nautitaan toistemme seurasta ja pidetään hauskaa
- osallistutaan ainakin yhdelle, mahdollisesti useammalle leirille
- osallistutaan koulutuksiin
- Nitan kanssa tokossa startataan evl:ssä
- Demin kanssa kisataan tokossa
- Demi pääsee sytyttelemään lampaille
Kiitokset kumminkin kaikille ihanille treenikavereille ja uusille tuttavuuksille joihin olen saanut tämän vuoden aikana tutustua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti