Sunnuntaina meillä oli tokotreenit Sporttiksella. Demi teki liikkuroituna ja palkatta seuraamisen, tunnarin, ohjatun noudon sekä metallihyppynoudon. Metalli oli vieras, mutta eipä haitannut eikä metalli kolissut suussa, niin ja laukalla molempiin suuntiin. Seuraamisessa piippaili jonkun verran. tunnari oli hyvä, löysi oman nopeasti ja laukalla edes takas. Ohjattu oli myös hyvä, laukalla molempiin suuntiin. Näyttäis sille, että ollaan saatu vauhti takaisin kaikkiin noutoihin. Palkattomuustreenin jälkeen hiottiin vielä seuraamista, käännöksiä ja tempon muutoksia. Vasemmalle käännökset sais olla kyllä vieläkin tehokkaampia.
Myy ehti myös treenata. Ensin leikittiin hetki, sitten muutamia sivulletuloja, ne on ihanan vauhdikkaita. Seuraamista, suoria pätkiä, matkaa vois alkaa ajoittain vähän pidentämään, koska tässä huomaan junnaavani samalla pituudella. Kosketusalustaa muistuteltiin ja sitten siirrettiin alusta ruutuun. Juoksi sitten ruutuun muutaman keran ja kosketti alustaa. Palkaksi maistui leikki vaikka välissä sai namipalkkaa seuraamisessa, sivulletuloissa. Loppuun vielä ison merkin kiertoa lelupalkalla. Ihana asenne Myykkysellä.
Nita pääsi Ruutin kanssa lenkkeilemään, no oli Ziggy vauvakin mukana, mutta meidä laumasta ei ollut muita. Nita kyllä arvostaa myös näitä kahdenkeskeisiälenkkejä ja leikittiin myös pellolla ja sehän passaa Nitalle aina.
Nita ja Ruuti (molemmat 7,5v.)
Illalla käytiin vielä pohjois-Espoossa jäljestämässä Kirsin ja koirien kanssa. Oli taas pikkasen haastavaa löytää edes jonkunlaista järkevää maastoa. Myyn jälki oli reilu 100m, namia 5-10 askeleen välein. Alusta oli melkein koko matkan sammaleista, mutta mentiin kivikkoja ja muutamasta kohtaa maa oli melko paljasta ja kuivaa. Myy vähän pyöri alussa ja jos jätti namin syömättä niin kääntyi ympäri ja kävi syömässä ennenkuin jatkoi matkaa. Mutta ihan tyytyväinen olen. Lisää treeniä vaan. Myy tykkää kyllä jälkihommista kovin :)
Demille talloin jäljen, joka oli vain 300m. Maasto oli kyllä vaikein mitä meillä on koskaan ollut. Jana oli meille liian vaikea, ensin lähetin kauempaa, mutta lähti oikomaan niin paljon että kutsuin takaisin ja mentiin lähemmäs, lähetin uudestaan 5m päästä josta eteni suoraa ja nappasi jäljen. Heti alkuun sekoili vähän ja mä sitten itsekkin. Demi pyöri vähän ja sitten mä oli jo ihan varma että vika suuntaan mennään, en ensin päästänyt kuin sen liinan mitan, mutta kun se pyörimisen jälkeen aina pyrki samaan suuntaan niin päästin menemään ja kappas vain, se olikin se oikea suunta. Hemmetti mä olen tyhmä! Tässä on syy miksi en mielellään tallo Demille jälkiä. No onneksi sain taas opetuksen. Nopeasti nousi 1. keppi, se oli keskellä sellaista kosteampaa kohtaa, kun jana oli sellasessa kuivassa mäntymetsässä ja pitkässä heinikossa. Kepiltä Demillä oli selkeä visio minne mennään (mulla ei, joten ton ekan episodin jälkeen päätin että mä seuraan vain koiraa), jonkun ajan päästä nousi 2. keppi. Siitä jatkettiin ja noustiin pienempää mäkeä ylös ja tultiin kohtaan missä kolme polkua tuli risteykseen. Tiesin että tässä oli tullut polun ylitys, mutta en ollut varma mistä kohtaa ja pidin pääni, kuljen vain Demin perässä. Siinä tulikin sitten Demille totaalinen hukka. Pyörittiin 15m halkasijan alueella ees taas ties kuinka kauan. Siinä tuli hevonen ja ratsastaja meidän ohi 5m päässä, hetken Demi katsoi heppaa ja jatkoi pyörimistä. Olin jo ihan varma ettei jälkeä enää löydy, joten päästin liinasta irti ja seisoin vain paikoillani, olinhan jo marssinut Demi perässä ja tallonut miljoona kertaa jäljen yli. Demi lähti jäljestämään takaisinpäin ja reilun 5m päästä kääntyi ympäri ja oli taas jäljellä ja tiesi tarkasti minne mennä. Meikäläinen otti taas liinasta kiinni ja lähdin perään. Laskeuduttiin mäkeä alas, rämmittiin kuusikon läpi, 3. keppi oli jäänyt matkanvarrelle, sen tiesin koska alettiin kipuamaan jyrkkää kalliota ylös. Jouduin välillä päästämään liinasta irti kun en pysynyt perässä ja keskellä kalliota tuli ns. tasanne josta löytyi 4. keppi. Sitte jatkettiin vielä kallion myötäisesti, ison puunrungon alta ja kohta taas käännyttiin kipuamaan kalliota ylös. Kallion päällä maasto muuttui, eli sammalta oli vain vähän, paljasta kalliota ja jäkälää. Tätä kuljettiin kunnes tultiin vikalle kepille. Matka tuntui pidemmältä kuin 300m, mutta sport trackerin mukaan matka oli tuo. No korkeuseroja ainakin tuli ja monenlaista pintaa. Loppu kallio-osuudelle olin jättänyt muutamia nameja avuksi. Täytyy sanoa, että olen todella ylpeä Demistä, se selviytyi todella hyvin erilaisesta jäljestä ja vaikka jäljen hukkasi, teki todella hyvin töitä. Se ei kertaakaan tullut mun luo pyytämään apuja, sen itseluottamus on noussut hurjasti sitten nuoruusvuosien. Sillä on suuri motivaatio jäljelle ja se näkyy kyllä loistavasti tuossa ettei lopeta duunintekoa vaikka hukassa onkin. Ihana Dee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti